Reikäpelitasoitukset

[Jukka Niemelä]

Kavereiden kanssa pelataan lähes aina reikäpeliä ja tietysti pienin panoksin. Tasoitukset joukossa vaihtelevat suurestikin ja ikuinen pieni ’sanaharkka’ käydään sovellettavista pelitasoituksista. Olisi mielenkiintoista tietää minkälaisia tasoituksia yleensä käytetään reikäpeleissä. Näistähän ei ole olemassa mitään kiveen hakattuja säännöksiä vaan ne ovat tietysti keskenään sovittavissa. Mutta minkälaisia käytäntöjä on olemassa?

[MacG]

Eikö kaikista helöpoin olisi ’natsat’ händärien mukaan. Ts. jos sulla hcp kymppi ja kaverilla kakstoista, niin kaveri saa yhden eteen kahdella vaikeimmalla reiällä. Niin me ollaan yleensä pelattu

[KL]

Kavereiden kanssa pelatessa tuskin kannattaa kovin otsa rypyssä mennä, joten tasoitusten käyttäminen riippunee joukon jäsenten tasoitusten kirjosta. Jos kaikilla on suunnilleen samantasoiset händärit, niin täydet tasoitukset MacG:n ehdotuksen mukaisesti pilkottuna lienevät hyvä ratkaisu tai jopa ilman tasoituksia pelaaminen. Jos taas halutaan välttää suuret onnenkantamoiset, niin tasoituksia voi myös pienentää, esim. 5/6- tai 3/4-osatasurit. Mitä vähemmän tasoituksia annetaan, sitä enemmän se suosii alhaisemman tasurin peluria ja tasaisesti pelaavia.

Meikäläisillä kentillä reikäpelin pelaaminen tasureilla kompuroi turhan usein reikien hcp-indekseihin. Joillakin kentillä on sekä lp- että rp-indeksit, joillakin vain lp, ja pääpiru itse tietää kenen hatusta nuo luvut on nykäisty. Ikävän monella kentällä reikäpeli-indeksit eivät oikeasti kuvaa reikien vaikeutta. Eihän sillä toisaalta ole kovin suurta vaikutusta koko kierrokseen nähden, mutta jos joku vaikea reikä korkealla indeksillä on ihan kierroksen lopussa, niin se voi vaikuttaa lopputulokseen.

Reikäpeli-indeksithän tulisi määritellä tietyn periaatteen mukaisesti (hcp 9-12 ovat reiät nro 1,9,10,18, hcp 1 ja 2 ovat etu- ja takaysien keskivaiheilla, jne.). Jotta nämä oikeasti kuvaisivat reikien vaikeutta, niin kentän suunnittelu pitäisi aloittaa pitäen indeksointi kirkkaana mielessä. Käytännössä näin ei kovinkaan usein ole.

[kebax]

Meitin klupin reikäpelikupissa käytettiin peräti kolmeneljäsosahäntäreitä. Sen suoman muutaman lyönnin turvin naulasin ekan matsini #15 reikällä. Seuraavan matsin suuremmasta etulyönnistä huolimati otin sitten turpaani joutuen laulukuoroon #13 reikällä. Kohtalaisen reilut kuviot?

Yhen proffan kaa pelaan skinejä aina yhen lyönnin etumatkalla. Nääkin päättyy yleensä aika tasapuolisiin dilemmoihin.

Tuli vaan tässä mieleen että miksei kaveriporukassa vois käyttää suoraan niitä händäreitä ihan lyhentämättömänä.

[tikki007]

KL kirjoitti: (13.8.2009 10:56:14)
Mitä vähemmän tasoituksia annetaan, sitä enemmän se suosii alhaisemman tasurin peluria ja tasaisesti pelaavia.

Sähän olet nero, päättelitkö ihan itse? 😀 😀

Muuten ihan samaa mieltä että väylien vaikeusasteen mukaan tasoitukset niin monta kuin tarvis ja pelaajien mukaan vaikka toiselle kierrokselle jos tasoerot ovat isot.

[anssijokunen]

Ei mitään tasoituksia – jos on liian kova peliseura, niin passaa – jos taas selvästi heikompia pelaajia, niin vie niiden rahat, jos haluavat lähteä pelaamaan rahasta.

[Made]

Nykyään (ainakaan kaikilla kentillä) hcp ei enää kuvaa reiän vaikeutta. Tavoitteena on, että tasoitusluvultaan peräkkäiset reiät olisivat vaativuudeltaan eri tasoisia. Ennenhän useimmiten par 3 reiät oli rankattu hcp-luvuilla 15-18 useimmilla kentillä. Nykyään on paljon muita suosituksia (ks. R&A Guidance on Running a Competition).

Esimerkiksi alhaisia tasoituslukuja ei suositella rei’ille 1-2 ja 17-18 eikä myöskään rei’ille 8-12, jos kisa voidaan aloittaa myös kymppireiältä. Tällä on tarkoitus estää peli ratkeaminen tasoituksilla mahdollisilla ensimmäisillä jatkorei’illä ja toisaalta estää se, että pienet tasoituserot jäävät hyödyntämättä ottelun päättyessä ennen tasoitusreikää.

Paljon muitakin suosituksia on mutten niitä jaksa tässä koota.

[BayStream]

Appendix E: Stroke Index Allocation sivu 62
Reikien HCP-määritys

[Julkaisija]

Artikkelit