-
JulkaisijaArtikkelit
-
KL kirjoitti: (30.9.2015 22:42:28)
JuKo kirjoitti: (30.9.2015 22:07:32)
KL kirjoitti: (30.9.2015 9:33:21)
JuKo kirjoitti: (29.9.2015 22:16:05)
En tarkoittanut kysymykseksi, olisinhan muutoin laittanut kysymysmerkin.
Ahaa! Kyseessä oli siis kysymys ja vastaus, jotka kätevästi yhdistit aloittamalla lauseen kysymyssanalla, mutta jättämällä tuon kysymyssanan vaatiman kysymysmerkin pois ja korvasit sen pisteellä.
Meninpä lankaan.
Sotkeudut iänikuiseen monimutkaisuuteesi tässäkin asiassa. Kyseessä oli retoninen kysymys.
Ei ihme ettei kaikki aina ymmärrä juttujasi….Jos jotkut ihmiset osaisivat äidinkieltään edes auttavasti, ymmärtäminen olisi paljon helpompaa. Sekin auttaisi, jos ymmärrettäisi millainen on retorinen (siis ei retoninen) kysymys, mitä tuo sinun tekeleesi ei ollut, kunhan yritit kiemurrella.
Oletko ihan tyhmä? Siinä sinulle retorinen kysymys.
Onko sinulla Aspergerin oireyhtymä? Tämä esimerkkikysymys ei ole retorinen koska sen määritelmät ovat niin spesifiset.
Myös aiemmin kirjoittamani kysymys kyllä täyttää retorisen kysymyksen määritelmän huolimatta Ipadin kirjoituksen korjausohjelman virheistä, joiden seurauksista useat aiemmin mainitun oireyhtymän henkilöistä saattavat kärsiä.Pahoittelut jos aiheutin mielipahaa.
JuKo kirjoitti: (1.10.2015 18:32:57)
Onko sinulla Aspergerin oireyhtymä? Tämä esimerkkikysymys ei ole retorinen koska sen määritelmät ovat niin spesifiset.
….Tällä perusteellahan kaikki täällä kärsisivät Aspergeristä, koska tunnetilojen ja ei-kielellisten kommunikaation osien tunnistaminen on perin vaikeaa näin keskustelupalstalla….
No välillä toki on helppo v***tusta tulkita myös teksteistä 😉
Kun asiallinen keskustelu golfista on nain vaikeaa, niin eipa ihme, etta itse golfikin on niin pirun vaikeaa…
Yks muuten mika golfissa on hyvinkin helppoa, on selittely ja jossittelu. Siihen syyllistyy ihan pro:tkin. Ex-brother-in-law sanoi aina kun selittely alkoi, etta naytas sita sun score cardia, kun hanella on ainakin sellanen cardi mihin mahtuu vaan numero. Ei selittelyita. Oiva jamppa!
eipa ihme, etta itse golfikin on niin pirun vaikeaa…
Saattaa olla että suuri osa golfin vaikeudesta on tietoista asennoitumista, jos pitää jotain vaikeana, se toteutuu sellaisena itselle.
Tosin helpoksi mieltäminen on myös eräänlaista itsensä huijaamista, joten olisi kai oltava neutraali.
Tarkemmin olematta mitään erityistä mieltä mistään, joka usein olotilana kierroksen aikana on hyödyksi, jos voi pysytellä sen hetkisessä olemattomuuden tilassa, vailla ajatuksista edellisten väylien tuloksiin tai odotuksiin tulevilta väyliltä.eipa ihme, etta itse golfikin on niin pirun vaikeaa…
Saattaa olla että suuri osa golfin vaikeudesta on tietoista asennoitumista, jos pitää jotain vaikeana, se toteutuu sellaisena itselle.
Tosin helpoksi mieltäminen on myös eräänlaista itsensä huijaamista, joten olisi kai oltava neutraali.
Tarkemmin olematta mitään erityistä mieltä mistään, joka usein olotilana kierroksen aikana on hyödyksi, jos voi pysytellä sen hetkisessä olemattomuuden tilassa, vailla ajatuksista edellisten väylien tuloksiin tai odotuksiin tulevilta väyliltä.Golf on absoluuttisesti vaikeaa. Kaikilla tasoilla.
Aloittelijan vaikeudet ovat ihan toisia kuin Tour – ammattilaisen ja vaikeus vain muuttuu taitojen ja odotusarvojen noustessa. Eli juuri kuten Henkka jo alustuksessa kirjoitti.Jos viime sunnuntaina 18. reiän jälkeen olisi kysytty J.Spiethiltä kokeeko hän golfin helpoksi, oltaisiin tuskin saatu yksiselitteisen myönteistä vastausta.
Jos samaa oltaisiin kysytty 17. viheriöillä H.Stenssonilta, olisi H.S varmaan lyönyt kysyjää…Oli oikein mielenkiintoisia hyviä argumentteja ja aiheesta tuli tämän ketjun myötä irl ihan oma-alotteisesti muutama kaverikin keskustelemaan.
Omaa ajatustani lähimmäksi pääsi KL joka selvästi sisäisti minun ajatukseni. Myös Kuumalla Putterilla oli muutamia mielenkiintoisia näkökulmia. Vain kaksi mainitakseni. Monia muitakin hyviä mielenkiintoisi kirjoituksia :=)
Kiitos keskustelijoille hyvistä kommenteista ja kannanotoista!
-Henkka
Kaimalla hyvä avaus ja nostokulma.
Golf on klubituupparille vaikeaa, koska svingi vaatii melkoisesti motoriikkaa ja liikkuvuutta, jotta se olisi edes lähellä siedettävää. Sen sijaan golfin voi aloittaa vailla minkäänlaista liikunnallisuutta, mikä tavallaan vääristää odotuksia ja oletuksia pelin ja koko lajin vaativuudesta.Osin syynä voi olla ammattilaisten suoritusten vaivattomuus. Proffan svingi näyttää niin helpolta, joten miksen minäkin? Sikari suuhun, lantio pyörimään ja palloa griinille. Seniorien ammattilaissarja vahvistaa helppouden mielikuvaa. Vanhat patut tekevät hitonmoista scorea. Useissa muissa urheilulajeissa pelaaminen tai harrastaminen loppuu, kun ikää tulee. Ei vain pysty.
Tuskin missään muussa lajissa aloittelija alkaa kuvitella pääsevänsä nopeasti tuloksiin tai että se sujuisi samaan malliin kuin useita vuosia harrastaneella. Esimerkkeinä vaikkapa tennis, ratsastus, juoksu, jalkapallo, kamppailulajit, sulkapallo, pyöräily, jääkiekko, jne. Niissä jo hyvän harrastajan suoritus näyttää… niinpä… sangen vaativalta; ammattilaisista puhumattakaan.
Tokko suuri osa kentälle könyävistä edes aloittaisi mainittuja lajeja, koska jo alkutaival vaatii jonkinmoista kuntoa/urheilullisuutta/asennetta. Sen sijaan golfin aloitus ei vaadi kuin hieman rahaa ja bägillisen mailoja. Kentällä pääsee eteenpäin, vaikka lyönti olisi millainen lämäri tai lehmän henkäys. Ja kun laji on näin ollen aloitettu, odotukset kasvavat nopeasti ja suhteellisuudentaju katoaa. Näin kävi ainakin itselleni.
Useat harrastusvuodet ja sadat kierrokset eivät takaa mitään, jos ja kun hyvään lyöntiin ei oikeasti ole edellytyksiä, eikä sitä vähääkään ole treenattu kunnolla. Silti kiroan joka ainoan duffin tai topin jälkeen. Sama ei käy mielessä muissa lajeissa. Jollei treenaa kunnolla, ei harrastamisesta tule mitään. No, onneksi ysin kioskilla myydään hodareita ja kaljaa. Tekevät pelistä edes jotenkin siedettävän.
Kuuma putteri kirjoitti: (29.9.2015 10:25:12)
Vielä eras juttu, joka tekee golfista vaikeampaa kuin monet muut lajit:Jos oikeasti haluaa omalle tasolleen hyvän tuloksen, pitäisi pystyä keskittymään 4 tuntia putkeen.
Se on pitkä aika!
Ainakin itse, voin rehellisesti kertoa että ei ole vielä koskaan onnistunut minulta.
Olet vähän hakoteillä tuon keskittymisen aikajänteen kanssa. Nimittäin kukaan ei herkeämättä pysty keskittymään 240 minuuttia, siinä loppuu järki päästä jo ensimmäisen puolen tunnin kohdalla moneen kertaan.
Sen sijaan tuossa neljän tunnin aikaikkunassa pitää keskittyä tekemisiinsä huolellisesti noin 70 – 90 minuuttia maksimissaan minuutin – kahden jaksoissa ja unohtaa muuksi ajaksi koko pelaaminen. Toiset unohtaa sen puhumalla pelaamisesta, toiset puolestaan työasioista tai vastailemalla puhelimeenssa ja lukemalla uutisvirtaa. Jotkut kertoo tarinoita aikaisemmista edesottamuksista kullakin väylällä tai kentillä.
Vaikeus on moodin vaihdossa, miten käynnistää ja lopettaa herkeämätön keskittyminen tässä hetkessä tähän lyöntiin, jonka tekee huolellisesti yrittämättä kuitenkaan yli tai keskittymällä keskittymään.
Pekka Pelimies kirjoitti: (23.10.2015 13:05:53)
Sen sijaan tuossa neljän tunnin aikaikkunassa pitää keskittyä tekemisiinsä huolellisesti noin 70 – 90 minuuttia maksimissaan minuutin – kahden jaksoissa ja unohtaa muuksi ajaksi koko pelaaminen. Toiset unohtaa sen puhumalla pelaamisesta, toiset puolestaan työasioista tai vastailemalla puhelimeenssa ja lukemalla uutisvirtaa. Jotkut kertoo tarinoita aikaisemmista edesottamuksista kullakin väylällä tai kentillä.Vaikeus on moodin vaihdossa, miten käynnistää ja lopettaa herkeämätön keskittyminen tässä hetkessä tähän lyöntiin, jonka tekee huolellisesti yrittämättä kuitenkaan yli tai keskittymällä keskittymään.
Puhutaan ihan samasta asiasta, tarkoitin juuri näin että mutta tuo lyöntiin keskittyminen pitäisi pystyä tekemään joka kerta 4 tunnin ajan.
Ja kuten totesit, siihen ei monella (ainakaan minulla) riitä 5-20 sekuntia vaan tarvitsee sen ehkä minuutin, jonka keskittymisen toistaminen 90 kertaa 4 tunnin aikana on ainakin minulle vaikeaa.
Keskittyminen on tosi yksilöllinen asia, sitä on aika vaikea neuvoa, se mikä sopii yhdelle ei välttämättä toiselle.
Kuten myös ’sopiva’ jännitystaso on hyvin yksilöllinen, joissakin urheilulajeissa joillakin ihan huippu-urheilijoilla sujuu parhaiten kun ovat jopa melko aggressiivisessa mielentilassa. Toiset taas samassa lajissa saattavat pyrkiä pikemminkin rajoittamaan adrenaliinia.
Toiset väsyy nopeasti jos keskittyvät koko ajan, toisten taas täytyy pitää koko ajan tietty jännitys koska jos päästävät repsahtamaan, eivät enää saa takaisin.
Jne. -
JulkaisijaArtikkelit