-
JulkaisijaArtikkelit
-
Blogimainen keskustelunavaus johon olisi kiva kuulla muidenkin kannanottoja: Väitän että golfin tekee vaikeaksi omat odotusarvot. Tokihan laji on teknisestikin vaikeaa, bägissä on satoja eri lyöntejä. Jo aika vähänkin pelanneen pelaajan oletetaan ymmärtävän kymmeniä erilaisia lyöntejä. Vastatuulta, myötätuulta, sivutuulia ja näiden yhdistelmiä. Raffia, savea, heinää, kumpuja, kallistuksia, huonoa makuuta, kuoppia ja divotteja. Häiritseviä ääniä, hämärää, häikäisevää aurinkoa, hiostavaa kuumuutta, niskaan satavaa jääkylmää räntää ja pelirytmiä häiritseviä etanoita.. Vähänkin kehittyneemmillä pelaajilla on sitten jo samaan paikkaan useitakin erilaisia lyöntejä. Itsellä (hcp 5,5) kaiketi neljä; draw, fade, korkea ja matala. Wedgeillä ehkä vielä muutama lisää. Nämä neljä lyöntiä / maila kun kertoo kaikilla eri olosuhteilla, bägissä pitäisi olla lyöntejä satoihin eri olosuhteisiin. Ei kuulosta ihan kauhean helpolta. Eikä olekaan. Samoja olosuhteita tulee harvakseltaan eteen, jokainen lyönti on vähän erilainen ja vaatii vähän erilaista ajattelua. Tämä on selvää, että tämä tekee golfista vaikeaa. Mutta mikä itsellä tekee golfista kaikkein vaikeinta, on odotukset omista suorituksista. Ja väitän että saman virheen tekevät valtavan moni muukin. Täällä on siitä usein keskusteltukin. Miksi aina kentällä menee päin helvettiä vaikka rangella lyönti on ihan ok? Jos vaikkapa Jason Dayltä kysytään kuinka monta hyvää lyöntiä hän kierroksella lyö, Day kun on kovin positiivinen henkilö, hän vastannee mahdollisesti 10-15. Tiger Woods aikanaan taisi jopa puhua vain muutamasta. Jos kysyisimme Woodsilta montako hyvää lyöntiä hän lyö rangella harjoitellessaan, hän mahdollisesti vastaisi 80 – 90 %. Tämä on meille jokaiselle aika tuttu ajatus. Jos nyt unohdamme ammattilaiset ja ajattelemme omaa suhtautumistamme lajiin, jos itse ajattelen rangella lyöväni hyviä lyöntejä vaikka 70%, nämä 30 % huonoja, ovat järjestäen aina niitä ensimmäisiä kun olen juuri tullut rangelle, tai vaihdan mailaa / lyöntiä. Muutaman samanlaisen toiston jälkeen taas lyönnit ovat hyviä. Kentälle kun menemme, vertaamme aina lyöntejä niihin hyviin. Monesti on tullut itselleni sanottua, ”taas tätä samaa paskaa, miksi tää on aina tätä” Miksi vertaamme kentällä tapahtuvia lyöntejä niihin parhaisiin? Kentällä lyöntejä tulee sen verran harvakseltaan (ainakin se on kaikkien toive), että niitähän pitäisi verrata niihin rangen ensimmäisiin lyönteihin, niihin huonoihin lyönteihin. Käytännössähän lyömme kentällä noin 40 – 60 kertaa juuri sen rangen ensimmäisen lyönnin. Kotikentälläni on kohta (väylä 9) jossa driven jälkeen seuraavaksi lyön driven reilun tunnin päästä (väylä 14). Edellinen lyöntini on ollut noin 15 min aiemmin lyömäni R6. Sen jälkeen olen häärännyt greenillä ja sen ympäristöllä. Olisi aika kohtuutonta verrata tätä driveä siihen joka on rangella treenatessa sarjan kahdeskymmenes. Tai edes kolmas. Mutta juuri siihen sitä tulee aina verrattua. Kuvittelee että se kahdeskymmenes, tai kolmas on se ”normaali” suoritus. No ei se ole. Jos joku treenaa rangella niin että lyö pallon, odottaa 5-10 minuuttia, vaihtaa mailaa ja vähän vielä pallon makuuta ja silti lyö jatkuvasti niitä 70 % hyviä lyöntejä, sitten voi unohtaa tämän teorian ja myöntää vaan olevansa helvetin lahjakas. Minä en treenaa. Enkä ole. Näin kun ajattelee kierroksella lyötyjä lyöntejä, huomaakin itseasiassa pelaavansa aika hyvin siihen nähden miten rangella lyö. Toinen asia missä itseään huijaa on tuuri. Painovoiman takia pallo pyrkii aina alimpaan mahdolliseen paikkaan (lukuun ottamatta greeniä jossa se pyrkii kiertämään sitä). Ja alin paikkahan on aina kuoppa, tai syvällä raffissa lähellä maata. Myös bunkkerit ja vesiesteet ovat kuoppia. Pitäisi aina pallolle kävellessään asennoitua niin että sen pitäisi olla kuopassa koska painovoima sen aina sinne pyrkii vetämään ja se on sen normaali paikka. Jos taas pallo makaa hyvin, tai makaa kivasti ja helposti lyötävissä raffista, on vain erityisen onnekas koska se on uhmannut luonnonvoimia ihan vaan meidän hyväksi. Olen itse testannut tätä jo jonkin aikaa ja huomannut pelaavani itseasiassa aika helvetin hyvin. Paljon paremmin kuin ennen :=)
Hauska ja naseva kirjoitus! En tiennytkään sinun filosofisesta puolestasi
Odotusarvo on mielestäni juuri se avainsana ja omat odotukset ne kaikkein tuhoisimmat, jotka murentavat suurimman osan klubiveijarin lyönneistä. Vaikka suuresti inhoan suomalaisten huippu-urheilijoiden kliseetä ’teen parhaani ja katson mihin se riittää’, niin klubipelaajalle se sopii kuin naula päähän:
’Lyön peruslyönnin ja katson mihin se riittää.’
Mutta kun ei! Pitää kiskaista ihan pikkiriikkisen kovempaa (kylkkäri), tai painaa itseään ihan vähän alaspäin (duffi), tai vetäistä se hirmudraivi kavereiden ällistykseksi (megaslaissi), tai lyödä ihan vähän hiljempaa, jottei mene pitkäksi (hihahukki).
Ei golfista tule helpompaa tuotakaan ohjetta noudattamalle, mutta ainakin se antaa paljon realistisemman lähtökohdan omille suorituksille, ja valmistaa ihmistä suhtautumaan suopeammin omiin epäonnistumisiinsa tekemättä hänestä kuitenkaan luovuttajaa jo lähtöruudussa. Tai siis ykköstiillä.
Vielä toinen filosofinen pohdiskelu:
Olen joskus miettinyt, miksi golfissa on alun perin sallittu niin monta eri mailaa mukana.
Voisihan olla sääntö (siis keksitty 200 vuotta sitten), että esim. maksimi 4 mailaa (olisivat esim lähellä nykyisiä hybridi, keskipitkä rauta, wedge, putteri)
Palloon osuminen voisi harrastelijalla vakiintua helpommin, kun mailoja olisi vähemmän?
Tietysti kyseessä olisi aika erilainen peli, koska samalla mailalla pitäisi (hyvän pelaajan) pystyä lyömään hyvin erilaisia lyöntejä.
Hyvällä tasolla peli olisi varmasti vaikeampaa, ja tulostaso huomattavasti huonompi.
Tällä tavalla golf olisi lähempänä muita mailapallopelejä, joissa lyödään samalla mailalla hyvinkin erilaisia lyöntejä (pesäpallo, pöytätennis, tennis jne.)
Hyvä kirjoitus!
Itse pelaan erittäin vähän kentällä mutta käyn jonkun verran treenaamassa.
Kentällä käydessäni, pidän tilastoa kuinka monta selvää mokalyöntiä tulee per kierros, siis selvä toppi-duffi-slaissi-hukki. Myös chipit lasketaan, mutta ei putit.
Keskiarvoni (myös edelleen tänä kesänä) on yli 10 mokalyöntiä per kierros.
Käytännössä todellinen lyöntimäärä josta se lasketaan on noin 55-60 lyöntiä, eli karkeasti joka 6. lyönti on tavalla tai toisella surkea osuma.
HCP on 15, ja kierrostulokset yleensä yli 90.Tällä tavalla saan jotain tolkkua siihen että en vertaa kenttäpelaamista rangeen.
Koska, rangella joskus jos vedän samalla mailalla samaan suuntaan, saattaa helpostikin mennä 20 lyöntiä ilman yhtään pahaa mokaa.
Tänä kesänä muutin harjoittelua pelinomaisemmmaksi niin että
– rangella lyön ainakin puolet lyönneistä niin että vaihdan mailaa joka kerta, ja lyön myös joka kerta eri suuntaan jolloin täytyy olla välittämättä siitä mihin suuntaan maton reunat on.
joskus myös pelaan rangella kenttää mielikuvaharjoitteluna, siis 1. avaus, lähestyminen; sitten 2. avaus, lähestyminen; 3. avaus, väylälyönti, lähestyminen; jne.– chippigriinillä lyön vuorotellen esim 3 eri kohteeseen (jos ei häiritse muita, tietysti jos on ruuhkaa silloin ei onnistu) ja myös joka kerta hiukan eri paikasta, sekä myös mailaa vaihdellen, esim vuorotellen rullava r8 – nostava 55.
– puttigriinillä lyön vain yhdellä pallolla, kiertäen griiniä seuraavaan reikään.
***********
Selvästi huomaa että treenitulokset ’huononee’, koska tällainen treenaaminen on lähempänä kentällä pelaamista.Esimerkiksi chippigriinillä, jos pelaan noin 12-15 metristä 10 palloa samasta paikasta samaan reikään laskien chipit ja putit, usein on alle 25 lyöntiä (eli 10 chippiä + 15 puttia) koska tietysti opin kuinka griini breikkaa, viimeiset jo menee aika hyvinkin.
Sen sijaan jos pelaan ne 10 palloa kolmesta eri paikasta kolmeen eri reikään noin 12-15 m päähän (myös ristiin, eli käytännössä joka chippi erilainen), harvoin on alle 25 lyöntiä, useimmiten 26-28.
Siis kun pitää lukea griini joka kerta erikseen, se vaikeuttaa huomattavasti.
Kuten kentälläkin!Huomaan myös jopa ärsyyntyväni siitä että aina pitää chipata ’uuteen reikään’ ja tulee virheitä breikkien lukemisessa. Alitajuisesti haluaisin tehdä homman itselleni helpommaksi ja tökkiä kaikki samaan suuntaan…
Kuuma putteri kirjoitti: (25.9.2015 14:10:28)
Voisihan olla sääntö (siis keksitty 200 vuotta sitten), että esim. maksimi 4 mailaa (olisivat esim lähellä nykyisiä hybridi, keskipitkä rauta, wedge, putteri)Olen samaa mieltä, että golf voisi uudistua, ja 200-300 vuotta vanhoja perinteitä voisi vähän rukata. Peli ei varmaan siitä helpottuisi jos mailoja olisi vähemmän, mutta muuttuisi mekaanisesta suorittamisesta enemmän luovuutta vaativaksi. Alkuun 6-7 mailaa olisi ehkä sopivampi määrä kuin 4. Keventäisi bägiäkin (ja harrastajan kustannuksia) aika lailla.
a. Ylivoimainen enemmistö meistä ei ole motorisesti, hermostollisesti tai psyykkisesti kyllin hyvä niin vaikeaan suoritukseen kuin golflyönti?
b. Golfissa välitön ja konkreettinen palaute (usein siis huonona pitämäni lyönnin aiheuttama) on mitattavampi kuin suurimmassa osassa muita lajeja. Tenniksessä olen yhtä huono, mutta tuntu huonoudestani ei siis ole yhtä suuri.
b. Oma odotusarvo: juu-u, mutta miksi oma odotusarvo olisi golfissa sen suurempi ongelma kuin jossain muussa lajissa?Hana kirjoitti: (25.9.2015 18:14:05)
b. Oma odotusarvo: juu-u, mutta miksi oma odotusarvo olisi golfissa sen suurempi ongelma kuin jossain muussa lajissa?Ei se olekaan ja siksi samasta pohdiskelusta voi hyötyä jokainen minkä tahansa lajin harrastaja. Hyväksymällä realistisen taitotasonsa pelaaja ryhtyy käyttämään sitä todellista lyöntirepertuaariaan kuvitteellisen sijaan.
Yksi iso ero golfin ja useimpien muiden pallopelien välillä kuitenkin on ja se on suoritukseen käytettävissä oleva aika. Golfissa tämä aika on hyvin paljon pidempi kuin vaikkapa tenniksessä, jalkapallossa tai jääkiekossa, mistä johtuen pelaajan päässä ehtii liikkua paljon enemmän haitallisia ajatuksia. Tämän kuitenkin voi ja pitäisikin kääntää voimavaraksi päättämällä etukäteen aikomansa lyönti ja pitäytymällä tuossa päätöksessä. Me kaikki tiedämme kuinka helposti suunnitelma muuttuu vielä bakcswingin alettua tai sen päätyttyä ja kuinka noissa muutoksissa yleensä käy.
Valitse maila ja valitse lyönti, sen jälkeen mene ja suorita. Tähän kun vielä lisätään sana realistinen verbin ja substantiivin väliin, niin ollaan aika hyvällä tiellä.
Ballmarker kirjoitti: (25.9.2015 17:44:53)
Kuuma putteri kirjoitti: (25.9.2015 14:10:28)
Voisihan olla sääntö (siis keksitty 200 vuotta sitten), että esim. maksimi 4 mailaa (olisivat esim lähellä nykyisiä hybridi, keskipitkä rauta, wedge, putteri)Olen samaa mieltä, että golf voisi uudistua, ja 200-300 vuotta vanhoja perinteitä voisi vähän rukata. Peli ei varmaan siitä helpottuisi jos mailoja olisi vähemmän, mutta muuttuisi mekaanisesta suorittamisesta enemmän luovuutta vaativaksi. Alkuun 6-7 mailaa olisi ehkä sopivampi määrä kuin 4. Keventäisi bägiäkin (ja harrastajan kustannuksia) aika lailla.
Näitä kirjoituksia en ymmärrä sitten pätkän vertaa. Miten golf tulisi helpommaksi vähentämällä mailoja ja sillä, että lähes kaikilla mailoilla pitäisi osata lyödä aivan erilaisia sovellettuja ja ’luovia’ lyöntejä. Olen pelannut jo kauan osaan jollakin tavalla lyödä monenlaisia lyöntejä samallakin mailalla, mutta kokemukseni mukaan useimmat eivät tätä osaa. Tuollaisilla rajoituksilla peli muuttuisi valtaosalle pelaajista entistä vaikeammaksi ja tuskallisemmaksi sekä johtaisi lopulta siihen, että kentille tulisi enemmän tilaa kun suuret joukot lopettaisivat pelaamisen sen tultua heille lähes mahdottomaksi pelata.
Chip Greenside kirjoitti: (25.9.2015 20:02:11)
Ballmarker kirjoitti: (25.9.2015 17:44:53)
Kuuma putteri kirjoitti: (25.9.2015 14:10:28)
Voisihan olla sääntö (siis keksitty 200 vuotta sitten), että esim. maksimi 4 mailaa (olisivat esim lähellä nykyisiä hybridi, keskipitkä rauta, wedge, putteri)Olen samaa mieltä, että golf voisi uudistua, ja 200-300 vuotta vanhoja perinteitä voisi vähän rukata. Peli ei varmaan siitä helpottuisi jos mailoja olisi vähemmän, mutta muuttuisi mekaanisesta suorittamisesta enemmän luovuutta vaativaksi. Alkuun 6-7 mailaa olisi ehkä sopivampi määrä kuin 4. Keventäisi bägiäkin (ja harrastajan kustannuksia) aika lailla.
Näitä kirjoituksia en ymmärrä sitten pätkän vertaa. Miten golf tulisi helpommaksi vähentämällä mailoja ja sillä, että lähes kaikilla mailoilla pitäisi osata lyödä aivan erilaisia sovellettuja ja ’luovia’ lyöntejä.
No tämähän menee siihen samaan kategoriaan etäisyyksien arvioimisen kanssa. Jos joku haluaa tehdä tästä vaikeasta lajista vielä vaikeampaa, niin siihen ei ole mitään estettä. Golfia voi pelata vaikka yhdellä ainoalla mailalla, ja siinä se luovuus vasta korostuukin.
Me muut olemme varmasti tyytyväisiä 14 mailan bägiin, olkoonkin vähän painavampi.
Miksi golf on vaikeaa?
Yksinkertaisin vastaus tuohon on varmasti se, etta turhan moni, jolla ei ole mitaan edellytyksia pelata tata pelia ’hyvin’, pelaa golfia. Tai kuten itse sita kutsun: lapsyttelee palloa sinne reikaan asti. Silla ei meinaan ole mitaan yhteista golfin PELAAMISEN kanssa. Valitettavasti.
Mita on sitten ’pelata hyvin golfia’? Siita saatais varmasti piiitka keskustelu aikaiseksi.
Mutta jos ajatellaan ihan perusteita ’hyvalle pelaamiselle’, niin miten olis vaikka tallanen lista (kyse on siis aikuisgolfista):
– on pelannut jotain muutakin urheilulajia (mieluiten palloilulajia) edes jollain tasolla.
– ottaa heti karkeen riittavasti oppitunteja omaksuakseen sen MISTA tassa pelissa on kysymys ja mihin sita nk svingia tarvitaan.
– treenaa ja laittaa aikaa siihen paremmaksi tulemiseen enemman kun mihinkaan muuhun ’oheistoimintaan’ omassa elamassaan.
– jatkaa niiden oppituntien ottamista, jotta kehitys jatkuisi oikeaan suuntaan.
– hankkii valineet, joilla tasta pelista tulee edes jotain.
– lopettaa netin, lehtien ja tv:n seuraamisen tipsien toivossa ja alkaa itse pahkailemaan ja oivaltamaan mita pitaa tehda tullakseen paremmaksi. Oman tekemisen kautta. Mika toimii yhdelle, ei valttamatta sovi toiselle.Jollei EDES noita asioita ole ottanut huomioon, niin tata pelia ei aikuisiassa alottanut voi kuvitella pelaavansa edes vahan hyvin. Eli niin kauan kun golf on pikkukivaharrastus, jota pelataan kerran viikossa ja joskus kaydaan latkimassa rankella palloja, ja todella heikoilla aloitusarvoilla, niin olkaapa hyva vain. Niin kauan sita saa kavereille kertoa, etta se ’tarkka’ on 17.1. Ei siis 17.2, koska silla on ihan helevetinmoinen ero!
Olisiko niin, että tasoitusjärjetelmällä on vaikutusta asiaan. Tasoitushan antaa vaikutelman siitä, kuinka pelimme sujuu suhtessa par-tulokseen. Kuitenkin on niin, että tasoitusjärjestelmän luonteesta johtuen suurin osa kierrostuloksista, vaikka sujuisi hyvinkin, jää alle tasoituksen antaman tuloksen, eli ei siis saada nettotulokseksi 72. Tästä syntyy vaikutelma, ettei kierros olisi sujunut hyvin ja kääntäen, että golf olisi vaikeaa. Ottamatta kantaa siihen, onko golf vaikeampaa kuin jotkut muut taitoa vaativat urheilulajit, golfissa vertailukohta tuntuu olevan monelle klubipalaajalle (itseni mukaan lukien) täysin teoreettinen par-tulos tasoituksella oikaistuna, Siitä syntyy vaikutelma lajin vaikeudesta. Joka mielestäni on totta,mutta ei todennettavissa kierrostuloksella vaan sillä kuinka vaikeaa on saavuttaa oma ’ihannetulos’.
Klubipelaaja kirjoitti: (25.9.2015 22:08:37)
Olisiko niin, että tasoitusjärjetelmällä on vaikutusta asiaan. Tasoitushan antaa vaikutelman siitä, kuinka pelimme sujuu suhtessa par-tulokseen. Kuitenkin on niin, että tasoitusjärjestelmän luonteesta johtuen suurin osa kierrostuloksista, vaikka sujuisi hyvinkin, jää alle tasoituksen antaman tuloksen, eli ei siis saada nettotulokseksi 72. Tästä syntyy vaikutelma, ettei kierros olisi sujunut hyvin ja kääntäen, että golf olisi vaikeaa. Ottamatta kantaa siihen, onko golf vaikeampaa kuin jotkut muut taitoa vaativat urheilulajit, golfissa vertailukohta tuntuu olevan monelle klubipalaajalle (itseni mukaan lukien) täysin teoreettinen par-tulos tasoituksella oikaistuna, Siitä syntyy vaikutelma lajin vaikeudesta. Joka mielestäni on totta,mutta ei todennettavissa kierrostuloksella vaan sillä kuinka vaikeaa on saavuttaa oma ’ihannetulos’.Vaikka henkilö D pelaisi omaan tasoitukseensa (29,7) voi hänestä silti tuntua (ja luultavasti tuntuukin tuolla tasoituksella) siltä, että golf on vaikea peli. Sitä paitsi hän olisi tuossa aivan oikeassa, golf ON vaikea peli, eikä sillä asialla ole mitään tekemistä tasoitusjärjestelmien kanssa.
KL kirjoitti: (25.9.2015 22:26:36)
Klubipelaaja kirjoitti: (25.9.2015 22:08:37)
Olisiko niin, että tasoitusjärjetelmällä on vaikutusta asiaan. Tasoitushan antaa vaikutelman siitä, kuinka pelimme sujuu suhtessa par-tulokseen. Kuitenkin on niin, että tasoitusjärjestelmän luonteesta johtuen suurin osa kierrostuloksista, vaikka sujuisi hyvinkin, jää alle tasoituksen antaman tuloksen, eli ei siis saada nettotulokseksi 72. Tästä syntyy vaikutelma, ettei kierros olisi sujunut hyvin ja kääntäen, että golf olisi vaikeaa. Ottamatta kantaa siihen, onko golf vaikeampaa kuin jotkut muut taitoa vaativat urheilulajit, golfissa vertailukohta tuntuu olevan monelle klubipalaajalle (itseni mukaan lukien) täysin teoreettinen par-tulos tasoituksella oikaistuna, Siitä syntyy vaikutelma lajin vaikeudesta. Joka mielestäni on totta,mutta ei todennettavissa kierrostuloksella vaan sillä kuinka vaikeaa on saavuttaa oma ’ihannetulos’.Vaikka henkilö D pelaisi omaan tasoitukseensa (29,7) voi hänestä silti tuntua (ja luultavasti tuntuukin tuolla tasoituksella) siltä, että golf on vaikea peli. Sitä paitsi hän olisi tuossa aivan oikeassa, golf ON vaikea peli, eikä sillä asialla ole mitään tekemistä tasoitusjärjestelmien kanssa.
Golf on vaikea peli. Tämän lisäksi tasoitusjärjestelmä kuo vaikutelman, että useimmin kierroksella epäonistuu, eli ei pääse tulokseen, joka olisi tasoituksen mukainen. Siksi se tuntuu vielä vaikeammalta.
Klubipelaaja kirjoitti: (26.9.2015 0:35:54)
Golf on vaikea peli. Tämän lisäksi tasoitusjärjestelmä kuo vaikutelman, että useimmin kierroksella epäonistuu, eli ei pääse tulokseen, joka olisi tasoituksen mukainen. Siksi se tuntuu vielä vaikeammalta.Oikein tai ei, asiaa sen pidemmälle miettimättä, turhautumistani omiin kierrostuloksiini on hieman lieventänyt erään asiantuntevalta vaikuttavan henkilön näkemyksen omaksuminen, että tasoitus -järjestelmä on laadittu siten, että keskimäärin omaan taitotasoonsa pelatakseen pelaajan tulisi saada 29-30 pb-pistettä.
Aiemmin olen riman asettanut sen mukaan, että näin tapahtuisi vasta bufferiin pelatessani.KL kirjoitti: (25.9.2015 19:53:51)
…
Yksi iso ero golfin ja useimpien muiden pallopelien välillä kuitenkin on ja se on suoritukseen käytettävissä oleva aika. Golfissa tämä aika on hyvin paljon pidempi kuin vaikkapa tenniksessä, jalkapallossa tai jääkiekossa, mistä johtuen pelaajan päässä ehtii liikkua paljon enemmän haitallisia ajatuksia. Tämän kuitenkin voi ja pitäisikin kääntää voimavaraksi päättämällä etukäteen aikomansa lyönti ja pitäytymällä tuossa päätöksessä. Me kaikki tiedämme kuinka helposti suunnitelma muuttuu vielä bakcswingin alettua tai sen päätyttyä ja kuinka noissa muutoksissa yleensä käy.Valitse maila ja valitse lyönti, sen jälkeen mene ja suorita. Tähän kun vielä lisätään sana realistinen verbin ja substantiivin väliin, niin ollaan aika hyvällä tiellä.
Annika Sörenstamilla oli paljolti samanlainen filosofia, ja oli muistaakseni jonkinlainen ’askelmerkkisääntökin’, eli kun pallon takaa lähdettiin astumaan palloa kohti, sen jälkeen ei mieleen saanut tulla enää mitään esim. lyöntitekniikkaan liittyviä asioita, ja siitä vaan lyötiin, ihan kohtuullisin tuloksin.
Toinen AS:n filosofinen lähestyminen tämän ketjun aiheeseen liittyen oli, että kunkin yksittäisen lyönnin merkitys pyrittiin minimalisoimaan ajatuksissa ja jopa ylenkatsomaan vähäpätöiseksi. Tämän kaltainen ajatusmalli lyönnin helpottamiseksi voisi toimia kaiken tasoisilla pelureilla, mutta helpommin sanottu kuin tehty.
Golfissa omia odotuksia suurentaa myös se, että golf on harvoja urheilulajeja, joissa aloittelijakin pystyy tekemään suorituksen, joka maailman parhaallekin olisi huippuonnistuminen.
Chippi sisään 25 metristä!
Lähestyminen 130 metristä lipun viereen!Silloin alitajunta saattaa kummastella, että
’kun joskus kuitenkin onnistun yhtä hyvin kuin Rory McIlroy, miksi en aina?’Siis vaikka järki tietää että se oli vain yksittäinen tuurilyönti, alitajunta voi olla eri mieltä, ja siihen voi olla hankala tietoisesti vaikuttaa.
Monissa muissa lajeissa maailman parhaan huippusuoritus on harrastelijalle täysin mahdoton. Jos maailman parhaimmiston huippusuorituksia olisivat vaikkapa seuraavat
– Jalkapallossa vapaapotkumaali 25 metristä Barcelonan verkkoon
– Pesäpallossa kunnari Sotkamon ulkokenttää vastaan
– 8 metrin pituushyppy, tai mikä tahansa muukin yleisurheilusuoritus
– tennissyöttö ässänä DjokovicilleEi kukaan aloittelija kuvittele (edes alitajuisesti) että pystyisi noita tekemään.
Golfin tapaisia ovat ehkä jotkut muut taitolajit, joissa yksittäiseen huippusuoritukseen ei tarvita kovin paljon fyysisiä ominaisuuksia, eikä ole vastustajaa häiritsemässä, kuten keilailu (monta kaatoa peräkkäin voi onnistua tuurilla aloittelijaltakin), biljardi, ammunta, tai muut vastaavat.
Realismi golfissa kehittyy sitten kun tajuaa että golf on prosenttipeli, jossa varmuus, toistettavuus ja hajonnan pienentäminen on olennaista, eikä yksittäiset huippusuoritukset.
huom. yllä oleva kirjoitettu erittäin vähäisellä golf-ymmärryksellä, oma hcp siis 15 ;-D
Eihän golf mitään vaikeaa ole, siitä vaan monet tekee itsellensä vaikean pelin yrittämällä saada sen s********n valkean kuulan ihan v***n vaikealla swingitekniikalla ihan h*******n kauas päätyen joskus lopulta p*******maiselle greenille jonka joku kusipää on suunnittellut niin ettei siitä ota kukaan selvää mihin suuntaan se viettää jotta se tanan pallo lopulta päätysi siihen kusimaiseen paikkaan asetetuun per***leen pieneen kuoppaan.
Kiva ja helppo lajihan tää on kaikinpuolin.
Kuuma putteri kirjoitti: (26.9.2015 14:24:38)
Realismi golfissa kehittyy sitten kun tajuaa että golf on prosenttipeli, jossa varmuus, toistettavuus ja hajonnan pienentäminen on olennaista, eikä yksittäiset huippusuoritukset.
Sanoit juuri saman kuin minäkin, joskin eri sanoin. Olennaista siis on tehdä niitä asioita, jotka parhaiten osaa ja lyödä niitä lyöntejä, jotka todennäköisimmin onnistuvat.
Mitä tulee noihin vertauksiin Barcelonaan ja Sotkamoon, niin ne ovat perin kaukaa haettuja. Jotta ylipäätään pääsee koettamaan taitojaan noihin ympyröihin, täytyy olla jo aika tekijä ja sellaisilla myös on potentiaali onnistua mainitsemissasi teoissa. Golfia ei muutenkaan voi verrata sellaisiin lajeihin, joissa toinen osapuoli fyysisillä suoritteillaan yrittää estää toista onnistumasta.
golf ei ole vaikea laji. jos on jonkin verran pelannut, niin satunnaisilla reijillä voi saada saman tuloksen kuin maailman parhaat. (harvemmin, mutta kuitenkin edes joskus tulee birdi jopa valkoisilta). entäs tennis, varmasti monet klubi pelaajat ei edes saa mailaa ammattilaisten syöttöön. futiksessa ei harrastaja koske palloon kahta kertaa.
Golfissa edes joskus klubi pelaaja onnistuu lyömään kuten maailman huiput.
ping10 kirjoitti: (27.9.2015 17:35:57)
golf ei ole vaikea laji. jos on jonkin verran pelannut, niin satunnaisilla reijillä voi saada saman tuloksen kuin maailman parhaat. (harvemmin, mutta kuitenkin edes joskus tulee birdi jopa valkoisilta). entäs tennis, varmasti monet klubi pelaajat ei edes saa mailaa ammattilaisten syöttöön. futiksessa ei harrastaja koske palloon kahta kertaa.Golfissa edes joskus klubi pelaaja onnistuu lyömään kuten maailman huiput.
Golfissa ’klubipelaaja’ ei koskaan onnistu lyömään kuten maailman huiput! Hän voi sattumalta ja vahingossa saada pallon yhtä lähelle reikää lyhyeltä matkalta, mutta sillä ei ole mitään yhtymäkohtaa ’yhtä hyvän kuin maailman huippu’ kanssa. Pelaaminen hyvin on koko kierroksen kestävä kokonaisuus eikä yksittäinen sattumoisin hyvään lopputulokseen johtava lyönti. Golfissa, kuten kaikissa muissakin lajeissa erilaisten pelaajien suorittamisen taso vaihtelee valtavasti eri tason suorittajia vertailtaessa.
Onko lotossa päävoiton saanut parempi pelaaja parempi lotonpelaaja kuin se, joka ei ole päävoittoa saanut.
Chip Greenside kirjoitti: (27.9.2015 18:47:31)
ping10 kirjoitti: (27.9.2015 17:35:57)
golf ei ole vaikea laji. jos on jonkin verran pelannut, niin satunnaisilla reijillä voi saada saman tuloksen kuin maailman parhaat. (harvemmin, mutta kuitenkin edes joskus tulee birdi jopa valkoisilta). entäs tennis, varmasti monet klubi pelaajat ei edes saa mailaa ammattilaisten syöttöön. futiksessa ei harrastaja koske palloon kahta kertaa.Golfissa edes joskus klubi pelaaja onnistuu lyömään kuten maailman huiput.
Golfissa ’klubipelaaja’ ei koskaan onnistu lyömään kuten maailman huiput! Hän voi sattumalta ja vahingossa saada pallon yhtä lähelle reikää lyhyeltä matkalta, mutta sillä ei ole mitään yhtymäkohtaa ’yhtä hyvän kuin maailman huippu’ kanssa. Pelaaminen hyvin on koko kierroksen kestävä kokonaisuus eikä yksittäinen sattumoisin hyvään lopputulokseen johtava lyönti. Golfissa, kuten kaikissa muissakin lajeissa erilaisten pelaajien suorittamisen taso vaihtelee valtavasti eri tason suorittajia vertailtaessa.
Ymmärrän yllä olevan, mutta pointtini on että golffissa klubi pelaaja on ’lähempänä’ maailman huippuja kuin monessa muussa urheilulajissa.
Golffissa ’normaali’ pelaaja voi parhaimmillaan yltää samaan tulokseen kuin maailman huippu huonnoimmillaan kun katsotaan asiaa reikätasolla. Joskus sopa 9 reiän tulosta.
Golffissa ei jaeta tyylipisteitä ja jos kylkkärillä pääsee reijän viereen tulos on sama kuin tarkoituksenmukaisella feidillä, jne. Reilut kolmannes lyönneistä tulee puttaamalla, jossa erot ammattilaisten ja hyvien klubi peelaajien välillä on vaikeampi erottaa. (totta kai ero on iso, mutta sivusta seuraajalle ei niinkään).
ping10 kirjoitti: (28.9.2015 9:54:51)
Golffissa ’normaali’ pelaaja voi parhaimmillaan yltää samaan tulokseen kuin maailman huippu huonnoimmillaan kun katsotaan asiaa reikätasolla. Joskus sopa 9 reiän tulosta.
Juuri tässä on eräs syy miksi golf on niin kiehtova laji.
Mutta, ketjun alkuperäiseen kysymykseen liittyen, tässä on ehkä myös syy miksi golfissa ’normaalin’ pelaajan alitajunta asettaa liian kovia odotusarvoja?
Saman tapaisia lajeja esimerkiksi keilailu: aloittelijakin voi tuurilla saada yhteen sarjaan vaikkapa 6 kaatoa peräkkäin ja/tai sarjasta 240 pistettä, jolla voisi voittaa maailman ykkösen yhden sarjan kisassa.
Samalla tavoin kuin jos golfissa hyvä klubipelaaja saisi pelata YHDEN väylän Jordan Spiethiä vastaan, olisi mahdollisuus voittaa se yksi väylä.
Ja ehkä jopa jopa puoli kierrosta voisi pärjätä, jos Spieth pelaisi oikein huonosti.Sen sijaan alitajunta tietää, että monissa muissa yksilölajeissa ei ole mitään mahdollisuuksi pärjätä maailman huipuille, vaikka saakin tehdä rauhassa oman suorituksensa (siis jätetään ne Barcelona ja Sotkamo pois listalta, kuten KL kommentoi)
– seiväshyppy
– 100 m juoksu
– telinevoimistelu
– uinti
– jne… useimmat muutkin urheilulajit.Ns .turpeenlyöjänä odotukset realistisempia enkä kuvittele, että edes omalla haamukierroksella tai sen puolikkaalla voisi haastaa simppeleitä saati ammattilaisia.
Esimerkiksi jalkapallossa on 100 kertaa enemmän teknisesti opeteltavaa ja pelissä on valtavasti eri ratkaisukombinaatioita kun on 10 kanssapelaajaa ja vielä 11 muuta, jotka yrittävät ottaa sen pallon pois enemmän tai vähemmän väkivaltaisesti.
Entä golf; pallo on paikallaan, on muutamat vakioidut lyöntitekniikat, helpottamassa on kaiken maailman apuvälineet kuten räätälöidyt mailat (joillakin), piikkikengät ja hanskat Ja jos vielä pelaa samaa kenttää, niin taktiikassakaan ei pitäisi tulla ongelmia. Ja jos pelaa tutussa seurassa, niin päänkin pitäisi kestää.
Mikä siinä vatukko on niin vaikeaa ja pitääkö mennä lobotomialeikkaukseen, että voisi olla laittamatta sitä palloa siihen samaan tiippanan vesiesteeseen vähintään joka toinen kerta.
Golfinvihollinen39 kirjoitti: (28.9.2015 13:30:09)
Mikä siinä vatukko on niin vaikeaa ja pitääkö mennä lobotomialeikkaukseen, että voisi olla laittamatta sitä palloa siihen samaan tiippanan vesiesteeseen vähintään joka toinen kerta.Ja myöskään me köppänät ei futiksessa odoteta että meidän syötöistä 100,00% menisi prikulleen kohdalleen, mutta golfissa me kuvitellaan että pitäisi onnistua joka hiitanan lyönnillä!
Koska golfissa kaikki virheet lasketaan, toisin kuin futiksessa – jos futissyöttö menee viholliselle, ei se välttämättä haittaa, kyllä kaverit sen paikkaa.
Tai tenniksessä, jos ykkössyöttö välillä menee viisi metriä pitkäksi, so what?
Mulle entisenä tenniksen läiskyttelijänä golfissa on vaikeaa se, että jos ns. pitää hauskaa ja ottaa ’vähän’ riskiä – ihan vaan pari kertaa, virkistyksen vuoksi – se voi pilata koko matsin tuloksen…
Chip Greenside kirjoitti: (25.9.2015 20:02:11)
Miten golf tulisi helpommaksi vähentämällä mailoja ja sillä, että lähes kaikilla mailoilla pitäisi osata lyödä aivan erilaisia sovellettuja ja ’luovia’ lyöntejä.Eihän se siitä helpommaksi tulisi, päinvastoin, lyöntejä/kierros tulisi ainakin alkuun varmasti enemmän mutta mitä sitten? Kaikki lajin harrastajat olisivat edelleen samalla viivalla, se olisi vaan vähän eri paikassa. Jos säännöt sallisivat sanotaan vaikka kuusi mailaa ja putterin niin normikierroksella tuupparille voisi tulla noin sata lyöntiä ja ammatilaiselle ehkä parisenkymmentä vähemmän. Lyöntien määrän lisääntymisen vastapainona olisi vähemmän mailoja ja välinekustannuksia ja lisää vaihtelua ja luovuutta lyöntisuorituksiin.
-
JulkaisijaArtikkelit