-
JulkaisijaArtikkelit
-
Tämän keskustelun avaan toteamalla että golfiin liittyy niin paljon positiivista energiaa että se ansaitsee aivan oman keskusteluketjun johon ei negatiivisilla lausunnoilla ole sijaa. Kun alamme jo nyt ajatella upeita kesäaamuja ja lempeitä iltoja hienossa porukassa pelaten,niin eipä aikaakaan kun kausi alkaa ja olkapäiden välissä oleva bägi on täynnä kentän jälleennäkemisen riemua.Eikä se bogey mörkökään niin paha ole kuin syksyllä viimeisillä kierroksilla tuntui. Silloin 18 reikää on aina liian pian pelattu ja hinku seuraavalle kierrokselle ihan mahoton. Siitä minä nautin ja jos vielä pelissä ylitän itseni niin siinä on korvaus talvesta ja odotuksesta. 96 päivää ja kaverille ei jätetä kisa on käsissä.
Hienoa löytää ketju, jossa on positiivinen asenne. Golf on niin mukavaa, että sen positiivista puolta pitäisi tuoda enemmän esiin. Itse nautin erityisesti kesäaamujen aikaisista pelikierroksista, joilloin kentällä saa nautiskella pelaamisesta ja kuunnella luonnon ääniä. Siihen kun vielä tekee hyvän tuloksen, niin kyllä päivä on saanut upean alun.
Loppuun, jos vähän viisastelisi, niin voisi positiivisesti todeta, että tämän foorumin kirjoittajien asenteet tuntien taitaa positiivisten asioiden kirjoittaminen olla niin vaikeaa, että tästä ketjusta ei ainakaan tule kenellekkään liian pitkä lukea.
Aamukierroksella Hyvinkään 7.greeniltä kun siirtyy 8 tiille on yleensä Herra(voihan se olla rouvakin) Korppi kröhisemässä metsän laidassa,sitä on mukava tervehtiä ja pistää nokka tukkoon kunnon draivilla(harvoin mutta joskus)
Iltamyöhällä olen bongannut huuhkajan 16- 17 väylien museotilan puussa,oiskohan lammikon sorsat ollu kaverilla mielessä?
Nämäkin ovat mukavia muistoja mielestäni.
(95 päivää K.E.J.O.)
Hyvän ketjun avasit Toms! Tähän oli pakko tarttua.
Olen kyllä monen monta kertaa kiittänyt sitä hurahduksen hetkeä joka minutkin tämän lajin pariin ajoi. 20 tunnin alkeiskurssin jälkeen pääsin green card taskussani ensimmäistä kertaa kentälle kiertämään. Kurssin ope oli sanonut että jos pääsette ekalla kierroksella alle 10 lyönnin keskiarvoon per reikä niin voitte olla tosi tyytyväisiä! No tämä ohje mielessä minä pelasin sisulla jokaisen reijän loppuun ja laskin joka ikisen lyönnin vaikka läheskään jokaisella en edes palloon osunut. Kenttä oli Katinkulta, vuosi 1992 ja tulos…. noh… 179 lyöntiä!!!! Olin tuosta tuloksesta niin ikionnellinen että juoksin clubille ja hehkutin upeata scooriani kaikille tutuille ja vähän tuntemattomammillekin. Kyllä porukka vähän naureskeli ja ihmetteli mutta minä en tietenkään silloin tajunnut että miksi.
Tuloskortti on tallessa edelleen ja se on hyvä aina välillä kaivaa esiin jotta muistaa mistä kaikki sai alkunsa. Sen onnistumisen riemun kun palauttaa mieliin niin johan taas kulkee!!
Onhan tämä upea laji, sen kuvaamiseen ei yksi viestiketju taida riittää. Emmeköhän me ’hurahtaneet’ kaikki koe samoja fiiliksiä kun saa paeta kentälle silloin kun muu elämä ahdistaa tai silloin kun tekee mieli olla sosiaalinen ja tutustua uusiin ihmisiin tai silloin kun kesäviikonloppuna hengailee klubilla ihan muuten vaan.
Sitä odotellessa täytyy vaan koittaa jotenkin kestää =)
NimetönTeillä on ollut aika reilu ope. Minulla on ollut käsitys, että green card -kokeessa pitäisi pelata puolisen kierrosta kutakuinkin tupla-par-tahdissa eli keskiarvolla kahdeksan lyöntiä/reikä. Muuten ope pistää viikoksi pariksi treenaamaan lisää ja sitten uusi yritys.
No, muistoistasihan on 10 vuotta aikaa joten taidat tänä päivänä Sinäkin pistellä alle 90:n kierroksia. Kaikella positiivisuudella; HYVÄÄ UUTTA PELIKAUTTA ja kauniita ilmoja Sinulle.
Hyvä pointti Senior!
No onneksi tuo kierros ei ollut green card kokeeni vaan se oli asianmukaisesti ja erittäin pilkun tarkasti suoritettu jo aikaisemmin alkeiskurssin päätteeksi. Siitä selvisin hienosti kun pelattiin tosiaankin vain 9 reikää ja pistebogey-menetelmällä. Muistaakseni sain yli 20 pistettä joka riitti mainiosti =)
Heh, tuo 179 kierros oli hilpeä juuri sen takia että lyöntipituuteni taisi olla maksimissaankin alle 100 metriä (naisten gc-kokeessa 60m riittää) ja vaikeat pitkät par-5:t tuottivat tuskaa. Muutamalle näistä mätkin yli 20 lyöntiä. Mutta älä huoli, kenttä oli tyhjä ja oli myöhäinen ilta. Tukkeena en olisi kehdannut olla!
Tosiaan tänä päivänä on tuloksesta lähtenyt 100 lyöntiä, mutta väitän että noina alkuvuosina sai kyllä paljon enemmän niitä onnistumisen elämyksiä kun händäri putosi hurjaa vauhtia!
Mutta älyttömän kivaa tämä on silti tänäkin päivänä vai mitä (vaikka nykyään händäri yleensä vaan nousee…). Toivottavasti tulee hyvä kesä!
Vaikka tuo TOMS on positiivinen kaveri, niin Captain Hook laittoi viestin alulle.
Samaa mieltä muitten kanssa pelin nautinnoista, lisäisin sen verran, että itse pelaan paljon maailmalla työni ohessa(en ole pro) ja Golfin sosiaalinen puoli on se joka minua kiehtoo valtavasti. Kerran olen ollut todistamassa H-I-O ilmiötä sain kutsun viikonlopuksia Malesiassa sijaitsevaan resorttiin pelaamaan , ko herran kustannuksella. En ole vielä kerinnyt…
Kilpagolf on myöskin mukavaa, on hienoa ottaa kaverista mittaa aika ajoin.
Positiivinen on tämäkin palsta, on makeaa naureskella tuolla maailmalla pitkän työpäivän jälkeen , kun kaverit heittää kommenttia pitääkö kentälle tuoda lastenvaunut vaiko sikaariloota, ostaako osake vaiko maksaa kaudessa 30-40 kertaa tuo 40 € greenfee…………
Mutta ennenkaikkea toukokuussa Hyvinkäällä ratkeaa kaikki, sen jälkeen tiedetään kuka nimimerkki on tuuppari ja kuka on suurin suunsoittaja, kuka jaksaa nauttia pelistä ja kuka mussuttaa 4.5 tuntia yhtäjaksoisesti.
Veli Armour kiteytti tämän asian jo aika tyhjentävästi vähän aikaa sitten, mutta kirjoitanpa silti.
Peliaa******* jo herääminen on erilainen: normaalisti tulee loikoiltua hetki sängyssä, mutta peliaa******* on kiire parvekkeelle tiirailemaan keliä ja sen mahdollista kehittymistä.
Siitä sitten aamiaisen kimppuun ja funtsimaan kelinmukaista pukeutumista ja taktiikkaa kentälle. ’Tuuleeko niin kovaa, että olisi parempi avata ykkönen raudalla…? Toisaalta nyt voi päästä ysin kahdella päälle…’
Clubin parkkipaikalla näkee tuttuja autoja ja lähirei’illä tuttuja kasvoja. Kädenheilautukseeni vastataan yleensä jonkinlaisella elekielellä, josta voi päätellä kuinka kaverin kierros on menossa.
Bägi selkään ja cädärille. Vakiocädärin kanssa on pakko aina vääntää pikkaisen kättä ja kommentoida peliä: ’löytyykö mulle aikaa?’ ’Sullahan on porttari tänne…’
Seuraavaksi lähipelialueelle ja rangelle lämmittelemään ja sitten onkin aika suunnata ykköstiille. On aina yhtä jännittävää katsoa millaisen porukan kanssa tänään saa pelata.
Kättelyn ja lyhyen jutustelun jälkeen arvotaan kuka aloittaa ja sitten mennään.
On ihmeellistä miten nopeasti neljä ventovierasta tutustuu toisiinsa golf-kentällä. 18 reiän jälkeen tiedän näistä ihmisistä enemmän kuin monesta työkaveristani.
Ja sitten niitä positiivisiä juttuja:
-Sen hymyn ja ilmeen näkeminen kun jonkun elämän ensimmäinen birdieputti uppoaa.
-Pehmeä kosketus palloon kun pitkä rauta osuu just sweet spottiin…swooosh ja pallo poistuu maisemaan….
-Kaverien kannustus hyvän (ja huononkin)suorituksen jälkeen
-Taistelu hanureista hyvässä porukassa.
-Pitkä käärmeputti uppoaa ja viet skinin kaverin nenän edestä.
-Syksyllä ruskassa loistavat lehtipuut väylän reunalla.
Ehkä kaikkein parasta on kuitenkin se tiimihenki, joka muodostuu kierroksella ryhmän pelaajien kesken. Joskus joku pelaajista on jättämässä korttia ja muut pelaavat harjoituskierrosta. Väistämättä viimeisillä rei’illä koko porukan kannustus on tämän kortinjättäjän takana varsinkin jos tilanne on tiukka. Pysyykö kaverin peli kasassa loppuun saakka? Ja jos pysyy niin tuntuu siltä kuin itsekin olisi osaltaan voittanut.
Asiaa ! Ehdin jo heikkona hetkenä muodostaa tulevan kesän kierroksista kuvia eräiden viestiketjujen pohjalta … kuitenkin tämä ketju on lähempänä niitä todellisia kokemuksia
Ja vaikka ens kesänä sataa enemmän …
Kiitos, Toms. Hienon ketjun panit liikkeelle.
Siitäpä ajatus lensi muutaman vuoden taaksepäin eräälle Ohion public courselle, jossa seisoin monena aa******* heti kuuden jälkeen odottamassa, että tulisi tarpeeksi valoisaa peliä varten. Äkkiä baanalle opettelemaan, ettei häiritsisi muita. Ystävällinen startteri lähetti minut aloittamaan jomman kumman kierroksen kymppitiiltä, etten jäisi oikeiden pelaajien jalkoihin. Kyllä se vaan oli kertakaikkisen upeaa jossain nelosväylän tienoilla lyödä kohti nousevaa aurinkoa peurojen jolkotellessa väylien poikki. Ainoat konfliktit syntyivät itsepäisten hanhien kanssa, jotka eivät meinanneet päästää parvensa läpi palloa etsimään.
Hauskaakin kentällä yleensä on, kuten esimerkiksi silloin, kun nykyinen vakiopelikaveri tuli kylään. Vieläkin naureskelemme silloin tällöin tapaukselle, kun eräällä väylällä par’lla ei saanut honööriä, mutta seuraavalla väylällä 12:lla sai. Jne…..
Vastaavia hienoja ja hauskoja kokemuksia tässä kärsimättömänä odotellaan myös tulevalta kesältä. Kun vielä aina silloin tällöin saa onnistumisia, niin se on jo extraa.
Partilla asenne kohdallaan !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!1
Hyvin kiteytetty, ei ole mitään lisättävää….
Paitsi se tunne kun reikäpelissä Lakesidessä kaveri ei saanut reikää birdiellä, vein sen eaglellä.(par4) Toistaiseksi elämän ainoa eagle par4 tehtynä……
Nelja kuukautta on täällä uhrattu/tuhrattu pelaamatta oikeita kierroksia. Jos viime kesää mietin niin paras kierros oli kun hirvinuoriso seurasi pelotta peliä Kurkin 16:lla. Toissa kesänä parhaita kierroksia reippaiden junnujen seassa ja kolme vuotta sitten Peuramaalla hirvittävässä helteessä todella positiivisten senioireiden kanssa. Eli koska olen vasta viisi vuotta pelannut aloittelija niin paljon positiivista tulee edelleen luonnosta ja peliseurasta.
Harjoittelupäiväkirja: 12.2. Puttiharjoituksia. Alustana Lindströmin nukkapintainen vaihtomatto, koko 2 x 245x 45cm. Matot perätysten reunuksen kumiset limisaumat asetettuna niin että muodostavat yhtenäisen lyöntialustan. Puttimatka 415cm. Yksi ’osumapallo’, kaksi lyöntipalloa. Paras tulos 10 / 8.
Kauppalista 13.2: Rairuoho. Kasvatetaan ja asetetaan makuuhuoneen ikkunanlaudalle. Ennen nukahtamista viimeinen vilkaisu kasvavaan ruohoon. Mukava nukahtaa kun on hyvä mahdollisuus edes unissaan olla jo oikeasti kentällä. Hmm. Makoisia unia…
Kävelin äsken ulkona ja aurinko lämmitti poskeen mukavasti.
Lumet alkavat kohta sulamaan…
Kyllä näin on! Ulkona jo melkein tuoksuu kevät!
Gripit on vaihdettu, svingiä treenattu, puttimatto on kohta puhki!
Seisoin auringonpaisteessa Golfkentän laidalla ja manasin mielessäni lumet pois ja nurmen esiin ASAP.
Se tulee se on varma.
Parinkolmen viikon päästä Hua Hinin viheriöillä pari viikkoa. Voiko olla enää positiivisempaa?
Onko muuten kukaan muu tulossa? Peliseuraa ajattelin..
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 17 viestiä, 1 - 17 (kaikkiaan 17)
Esillä 17 viestiä, 1 - 17 (kaikkiaan 17)