-
JulkaisijaArtikkelit
-
Tulipa mieleen että olisi kätevää jos väylänreunalla olisi tolppa 200 ja 250 metrin päässä keltaisten tiimerkkien mittapisteeltä (linnuntietä). Saisi kalibroitua avaustensa pituuden. Onkohan millään kentällä mitään vastaavaa? kokeeko kukaan muu moisia hyödyllisiksi?
Minä katsoisin noiden haittaavan peliä.
Mittamerkit draiveille kannustaisivat pituuslyöntikisoihin kentällä, draiveria kaivettaisiin bägistä joka väylällä mistä nuo merkit vain löytyvät… ja sitten etsittäisiin palloa kuka mistäkin.
Itse olen käyttänyt IHan yksinkertaista matematiikkaa ja hyvin pärjännyt tähän asti.
Jos par4 on vaikkapa 340 metriä ja lyön vaikkapa satasen lätkälle ja tietenkin teemerkit ovat kohillaan, niin eikös se ole ainakin 300 metrin avaus 🙂
Tämä lienee provo??? Tai sitten…
Provoa tuli ensiksi veikkailtua, mutta eihän Parti voi provoa heittää eihän?
Partin ehdotus kuulostaa vanhanaikaiselta. Eihän parilla tolpalla millään pysty kalibroimaan avauksien pituuksia. Kentälle tulisi vetää kalkkiviiva kaaret 200 ja 250 m kohdalle, jotta avauksen pituudet voisi kalibroida. Kalkkiviivat tulisi myös jatkaa väh. 100 m väylän ulkopuolelle, jotta minäkin pääsisi arvioimaan lyönnin pituutta.
Mielestänin pitäisi siirtyä uuteen tekniikkaan, missä palloon istutetaan gps siru ja kännykkään pärähtää jokaisen lyönnin pituus. Gps pallot (realiaikainen yhteys tietokantaan) pitäisi määrätä pakolliseksi ruuhakaisilla kentillä, jottei pallojen etsimiseen kuluisi 5 min per hukattu pallo. Eihöhän laadita säännöt, että jokaisella pitää olla gps-siru-pallo. gps pallon/pallojen tiedot voitaisiin tallettaa yhteiseen tietokantaa. Tietokantaa voitaisiin hyödytään esim. arvoidessa pb- kilpailun voittajan tasoituksen oikeellisuutta.
terveiset ausseista. Taalla ei saa selvaa mistaan pituuksista ,mutta pallo kylla lentaa aika pitkalle , 25-35 c, ja rullii myos. Joku on sanonut, etta oikaa pelia on se missa etaisyydet aina arvioidaan itse. Joka tapauksessa minua aina enemman kiinnostaa kuinka paljon matkaa on kohteeseen tai lipulle, kuin se paljon olen juuri lyonyt. Tuntuu, etta taalla saa rulleineen pallon melkein 300 m paahan kun kotona tekee tiukkaa 200 m.
ja minä olen aina luullut golfissa on tärkeintä saada pallo mahdollisimman vähillä lyönneillä reikään…
Mitä ihmeen Skottien 500 vuotta sitten keksimää peliä sä oikein luulet pelaavasi?
Missäs noin lyhyttä matematiikkaa on opetettu?
No IHan silleen laskettu, että kaikki lyö sen 300 metriä kun noin laskee. Helppoa, eikös 🙂
Hmm… väylä 340 m ja 300 m avauksen jälkeen vielä satkun lätkällä? Oliskohan pitänyt lukea se IH-klubiketju – mä en nimittäin jummarra.
Ei ei ei, ei sitä noin lasketa vaan par4, joka on vaikka sen 340 metriä ja lyöt avauksen 100 m lätkälle, niin eikös se tee 340 m- 100 m = 300 m (oikeestihan se on 240 m mutta…juu nou). Kaikkihan me lyödään 300 metrin avauksia, kukas nyt lyhkäsempiä lyö…noh, mulle riittää kun edes yksin tälle naureskelen 🙂
Partin kysäriin ja muiden vastuksiin viitaten, ei ne paalut siellä lisäisi raivoomista. Ainakin vaffasti eppäilen, mutta toisaalta turhia ne on kuitenkin koska just Jama Sanin tarjoomaa tapaa itekin osaan jo nykyjään soveltaa.. no perkula vähintään 300 meetriä se oli 🙂
Tulin eilen Thaimaasta Chiang Maista, missä pelasin 13 päivänä 7 eri kentällä.
Siellä oli joillakin dogleg-väylillä käytössä tauluja, joissa oli numerot 1, 2, 3. Tiillä ilmoitettiin, paljonko matkaa on kullekin taululle, ettei vahingossa lyö takana olevaan outtiin.
Eivät olleet varsinaisesti siinä tarkoituksessa, mistä Parti puhuu, mutta hyödyllisiä kuitenkin.
Ja jos jotain kiinnostaa, kentät hyviä, paras oli jouluaattona avattu HIGHLANDS, jonka pelasin kahteen eri kertaan.
GF:t noin 1.200 – 2.400 batia.
Eikös sieltä löydy jo 150m paalut? Ja väylä-oppaat on olemassa? Lätkii joka kerta ampparille niin ei tarvii ihmetellä…;)
Taitaa Parti olla tuota taskulaskin ikäluokkaa. Saa sitä sen verran opetella tuota päässälaskua, että edes plusmiinus-laskut pysyy mielessä.
Meinasin yhtenä päivänä avata keskustelun aiheesta ** ****** ******** ** *****, mutten onneksi tehnyt sitä. Siinämäärin kannustavaa keskustelua Partin ’sammakko’ on aiheuttanut:)
Vähän laiskasti on pysynyt hengissä tämä, olisi ehkä pitänyt isänä ruokkia matkan varrella…
Ei tämä ihan kokonaan trolli ollut, tuo Turrin kertoma tapaus minulla on joskus tullut mieleen vieraalla kentällä dogleg ja par5 väylillä, missä ampiaistolppia ei voi helposti hyödyntää. Ajattelin että jos asian esittelisi draivipituuden kautta niin voisi saada elävämpää keskustelua. Ei aivan onnistunut.
Toisaalta olisihan se makeeta, että joka kentällä olisi tarkoitukseen parhaiten soveltuvalla väylällä tarkasti mitatut kalkkiviivat ’kalibrointia’ varten. Saisi vertailukelpoista materiaalia terassikeskusteluihin Jamasan laskuopin sijaan 😉
Ps. D….ski, ihan niin pitkään en saanut syntymistäni pantattua, helmitaulu ja laskutikku tuli opiskeltua ennen koneellista laskentaa. Ja kun täällä on tullut tavaksi näitä ’akateemisia’ saavutuksia mainostaa niin minäkin kannan korteni tässä kohtaa kekoon. Pitkä matikka v.84: Laskin vain yhdeksän laskua. Opettaja ihmetteli, miksen laskenut kaikkia laskuja? Vastasin että koska 54 pinnaa riittää varmasti ällään, en nähnyt mieltä laskea sitä viimeistä. Tuli joku huolimattomuusvirhe ja sain vain 53 pojoa mutta sekin riitti mainiosti ällään ja stipendiin 😉
Pps. Kobo: ’ei ne paalut siellä lisäisi raivoomista’. Sinun tapauksessa tuo pitää varmasti ja todistetusti paikkaansa. Miten voisit lisätä raivoomista, kun sulla on potikat kympissä joka väylällä jo nyt. Vai onko sulla peräti samantyylinen custom ajuri kuin Spinal Tapin kitaristilla vahvari? Siinä oli ainoana maailmassa potikat yhteentoista.
Mielestäni hyvä ajatus. Tuskin ainakaan itsellä tulisi drivepituuden kalibroinnin vuoksi ylimääräistä puristusta tiille. Mutta mitat ainakin selviäisivät. Merkkipaalujen tulisi olla selvät…mistä? ja minne? Monesti väylän pituuden perusteella laskettaessa pituuksiin saa 20…50m ylimääräistä. Sen vuoksi tälläkin palstalla on niin useita kirjoittajia joilla drivepituus on säännöllisesti yli 300m ja R4 kantaa reilut 200m.
GPS sellaisenaan on melko epätarkka. Tarkkuus on jopa huonompi kuin +- 10m. Virhettä saattaa tulla jopa 30m kahden pisteen väliselle etäisyydelle. DGPS sen sijaan on tarkka.
Vaihtoehtoisesti voisi kai itse kukin käydä mittaamassa kotikentällä mittanauhan kanssa pari etäisyyttä. Siinä voisi sitten harjoituskierroksella kalibroida pitkiä mailoja.
eikös noilla rangeilla oo jotain kylttejä joissa ne pituudet ilmoitetaan..?
toisaalta oisha se makeeta jos reiän keskeltä lähtis vaikka sellanen väritetty maalitaulu et tietäis vaikka viiden sentin tarkkuudella etäisyyden reiän reunaan ja varmuuden vuoksi vaikka reiän keskelle vielä. ois ainaki valinnan varaa. väylälle vois olla hyvä laittaa mittapaalut vaikka parin metrin välein ja varmuuden vuoksi väylän keskilinjalle sekä kummallekki reunalle, eli kolmet mittapaalut/väylä. jossei muuten, niin eipähän pääsis eksymään kentällä. muutenkin ihan mielenkiinnon vuoksi niitä etäisyyksiä vois ilmoitella erilaisilla kivoilla paaluilla, ainakin klubin baaritiski puolen metrin tarkkuudella ja ehkä sen bissehanan sijainnin vois kans ilmoittaa. siis tietty klubin ja vaikkapa sitten kymmenen lähimmän baarin hanat. tärkeä tieto kuiteski.
mä oon ainakin huomannu et moiset paalut helpottais mun peliä ihan huomattavasti, etenkin kun mä läiskin sitä palloa aina ihan samalla tavalla samaan paikkaan sentin tarkkuudella…
…väylältä ulos.
Olisi myös aika näppärää, jos punaiset tiit merkittäisiin jonkun Suomalaiskansallisen panimon mittapisteillä. Näin mestaria muistettaisiin epäonnistuneesta avauslyönnistä vaaleanpunaisin ’KOFF’ -merkein.. eh.
Joo, sen pitkän matikan laskit kyllä sillä laskimella v.84. Niin tein itsekin v.81.
Tarkotin vaan omana mielipiteenäni, että niitä paaluja ja väylämerkkejä on jo ihan tarpeeksi ja niitä mittoja on ihan hauska sieltä eri puolilta väylää laskeskella sekä tiille, että griinille. Ja se hyödyllisin laskutoimitus tulee vielä sinne sen päivän lipun paikalle niitä metrejä ynnätessä. Eri puolilta väylää ja eri lipun paikoille voi lyöntimatka vaihdella satasen merkiltä aika helkutin paljon.
Näköjään tässä iässä muistaa paremmin lapsuuden jutut kuin mitä söi tänään aamiaseksi 🙂
Tuli sun ensimmäisestä kirjoituksen taskulaskimesta nimittäin heti mieleen meidän silloinen vanhan kaartin matikanope, joka ei antanut kenenkään oppilaan käyttää taskulaskinta ennenkuin ko oppilas todistettavasti osasi käyttää jossain määrin laskutikkua.
Sinänsä yo-kokeessa ei muistaakseni ollut/ole juurikaan ’laskemista’, enempikin yhtälönratkaisemista ja differentiaalizydeemeitä.
Sinänsä kyllä sääli kun päästää päässälaskutaidon rapistumaan. Kun sitä teki paljon niin se oli aika automaattinen toiminto, nykyään laskee niin vähän että oikean tarpeen tullen joutuu hävettävän helposti turvautumaan paperiin ja kynään. Aivotkin laiskistuvat, valitettavasti.
Hanki äkkiä Sudoku kirja. Olen huomannut selvän palauttavan vaikutuksen; aivojen poimut suorastaan siliävät ristikoita tehdessä!
Olen JD:n kanssa samaa mieltä (jos ymmärsin oikein mitä hän tarkoittaa). Sudoku saa ajatukset todella rentoutumaan ja nollautumaaan. Sen jälkeen pystyykin taas keskittymään uusiin asioihin.
Eilen tein ensimmäisen kakuroni. Siinä joutuu jo vähän laskemaankin. Jospa tällainen viiskymppinen saisi näiden avulla siirrettyä tuota dementian alkamista.
-
JulkaisijaArtikkelit