26.3.–2.4. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[6][5]
KilpailuaSuomalaista

Pelissä oleva pallo vs. varapallo?

Etusivu Foorumit Säännöt Pelissä oleva pallo vs. varapallo?

Esillä 25 viestiä, 1 - 25 (kaikkiaan 60)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • Nyt kun täällä on nii..iin ahkerasti pohdittu näitä pelaaja lyö pelissä olevaa palloa, varapalloa, väärää palloa, käpyä, maamumaa jne. jne… niin voisiko joku vielä minulle kertoa pelaajan vastuusta lähinnä pallon tunnistamiseen liittyen kun kovaa päätäni eivät aikaisemmat selitykset ole riittävästi saaneet pehmenemään. KL jo yritti minulle ystävällisesti rautalangasta vääntää pelissä olevan ja varapallon roolista, mutta kun ei mene kaaleen niin ei mene. Ymmärrän kyllä nämä säännöt pääpiirteittäin, kuten varapallo arviolta kauempana kuin ykköspallo jne., mutta mielestäni seuraava esimerkki ei kuulu em. joukkoon. Eli edelleen olisin vailla selitystä seuraavaan: Pelaaja A lyö avauslyönnin(ykköspallo) äärivasemmalle tiheään metsikköön ja varapallon(kakkospallo) keskelle väylää. Pelaaja B lyö napakan avauslyönnin samaisella väylällä oikealle tiheään raffiin, johon pallot helposti hukkuvat ja jonka takana on syvä hiekkamonttu, joka kerää pitkät draivit. Pelaaja B lyö myös varapallon samaan suuntaan kuin ykköspallonsa. Pelaaja A löytää varapallonsa, mutta ei alkuperäistä palloaan ja pelaa par4 väylän väylältä kolmella kuppiin, saaden näin tulokseksi kuusi(6) lyöntiä. Pelaaja B löytää pallon, joka on B:n näkemyksen mukaan hänen ykköspallo. 10 metrin päässä olevassa hiekkamontussa näkyy pallo, jota kumpikaan pelaajista ei lähde hakemaan, koska käynti kuopassa on vaivalloista ja B on mielestään löytänyt ykköspallonsa. B pelaa raffista kolmella lyönnillä kuppiin saaden näin mielestään tuloksen 4 lyöntiä eli par. Seuraavalla tiillä B huomaa, että pelasikin varapalloa. Mitä B:lle kirjoitetaan tulokseksi korttiin?

    KL

    Antaisiko tämä jotakin näkökulmaa tuohon kysymykseen pelaajan velvollisuudesta?

    27-2c/3 Provisional Ball Played from Point Nearer Hole Than Original Ball Because Player Erroneously Thought Original Ball, Which Was Visible, Was Out of Bounds

    Q. A player’s ball came to rest 20 yards over a green and beyond a white stake which the player’s caddie said was a boundary stake. The player played a provisional ball which came to rest short of the green, but closer to the hole than his original ball. The player played the provisional ball onto the green. At that point, he walked behind the green towards his original ball, which had been visible all along, and discovered that the white stake was not a boundary stake and that his original ball was in bounds. What is the ruling?

    A. The player should have determined the status of his original ball before playing a second stroke with the provisional ball and, since the original ball was not out of bounds, he should have abandoned the provisional ball. When he failed to do so, the second stroke with the provisional ball was a stroke with a wrong ball — Rule 27-2c.

    In match play, the player lost the hole (Rule 15-3a).

    In stroke play, he incurred a two-stroke penalty (Rule 15-3b) and was required to hole out with the original ball.

    KL kirjoitti: (30.6.2010 14:17:52)
    Antaisiko tämä jotakin näkökulmaa tuohon kysymykseen pelaajan velvollisuudesta?

    27-2c/3 Provisional Ball Played from Point Nearer Hole Than Original Ball Because Player Erroneously Thought Original Ball, Which Was Visible, Was Out of Bounds

    Q. A player’s ball came to rest 20 yards over a green and beyond a white stake which the player’s caddie said was a boundary stake. The player played a provisional ball which came to rest short of the green, but closer to the hole than his original ball. The player played the provisional ball onto the green. At that point, he walked behind the green towards his original ball, which had been visible all along, and discovered that the white stake was not a boundary stake and that his original ball was in bounds. What is the ruling?

    A. The player should have determined the status of his original ball before playing a second stroke with the provisional ball and, since the original ball was not out of bounds, he should have abandoned the provisional ball. When he failed to do so, the second stroke with the provisional ball was a stroke with a wrong ball — Rule 27-2c.

    In match play, the player lost the hole (Rule 15-3a).

    In stroke play, he incurred a two-stroke penalty (Rule 15-3b) and was required to hole out with the original ball.

    Jos nyt tuon boldatun perusteella jonkin tulkinnan vetäisen, niin se on sellanen että…:

    Pelaajan tulee määrittää alkuperäisen pallon(ykköspallon) tila, ennen kuin pelaa varapalloaan(kakkospalloa). Nyt tuossa hiekkakuopan tapauksessa pelaaja B määrittää ykköspallonsa kadonneeksi, vaikka sekä A että B ovat mielessään lähes 100%:n varmoja, että hiekkakuopassa oleva pallo on B:n alkuperäinen pallo(ykköspallo).
    Toimiiko B tällöin golfin sääntöjen mukaisesti?

    KL

    Minä ymmärrän tuon deccarin sanoman siten, että jos pelaaja näkee pallon, joka voi olla hänen pallonsa, on hänen velvollisuutensa tarkistaa asia.

    Antamassasi esimerkissä pelaaja näkee pallon hiekkabunkkerissa, mutta pelaa varapalloaan. Jos hän olisi vaivautunut sinne hiekkakuoppaan, hän olisi löytänyt alkuperäisen pallonsa (näin siis oletan antamasi esimerkin perusteella). Tuon deccarin sanoma mielestäni on selvästi se, että pelaajan olisi pitänyt käydä ensin siellä hiekkakuopassa varmistumassa siellä olevan pallon statuksesta. Kun hän ei sitä tehnyt, alkuperäisen pallon katsotaan kuitenkin löytyneen ja varapallo on siinä vaiheessa väärä pallo.

    Jos tuo hiekkakuopan pallo ei ollut pelaajan alkuperäinen pallo, niin varapallon tulos jää voimaan.

    ts

    KL kirjoitti: (30.6.2010 21:45:01)
    Minä ymmärrän tuon deccarin sanoman siten, että jos pelaaja näkee pallon, joka voi olla hänen pallonsa, on hänen velvollisuutensa tarkistaa asia.

    Antamassasi esimerkissä pelaaja näkee pallon hiekkabunkkerissa, mutta pelaa varapalloaan. Jos hän olisi vaivautunut sinne hiekkakuoppaan, hän olisi löytänyt alkuperäisen pallonsa (näin siis oletan antamasi esimerkin perusteella). Tuon deccarin sanoma mielestäni on selvästi se, että pelaajan olisi pitänyt käydä ensin siellä hiekkakuopassa varmistumassa siellä olevan pallon statuksesta. Kun hän ei sitä tehnyt, alkuperäisen pallon katsotaan kuitenkin löytyneen ja varapallo on siinä vaiheessa väärä pallo.

    Jos tuo hiekkakuopan pallo ei ollut pelaajan alkuperäinen pallo, niin varapallon tulos jää voimaan.

    Noinhan tuo menee ja istuu täysillä sääntöjen henkeen senkin osalta, että ei anneta harjoittelun mahdollisuutta. Jos tuota velvollisuutta ei olisi, voisi pelaaja samoilta seuduilta esim testata onko mailavalinta lähestymiseen oikea tai saada muuta merkittävää tietoa tulevasta lyönnistä.

    harjoittelua ei pidä sotkea tähän tilanteeseen, koska se ei siihen kuulu. Kyse on vain siitä, milloin ajan säästämiseksi lyöty varapallo on hylättävä. Jos hiekkakuoppapallo olisi ollut lähempänä reikää kuin varapallo ensimmäisen lyönnin jälkeen, pelaajalla olisi ollut täysi oikeus lyödä varapalloa uudestaan ja vasta sitten käydä tarkistamassa kuopassa ollut pallo, vaikka se olisi tullut näkyviin jo varapallolle käveltäessä.

    ts

    vieraspelaaja kirjoitti: (1.7.2010 1:09:33)
    harjoittelua ei pidä sotkea tähän tilanteeseen, koska se ei siihen kuulu. Kyse on vain siitä, milloin ajan säästämiseksi lyöty varapallo on hylättävä. Jos hiekkakuoppapallo olisi ollut lähempänä reikää kuin varapallo ensimmäisen lyönnin jälkeen, pelaajalla olisi ollut täysi oikeus lyödä varapalloa uudestaan ja vasta sitten käydä tarkistamassa kuopassa ollut pallo, vaikka se olisi tullut näkyviin jo varapallolle käveltäessä.

    Säännöillä voi aina olla taustalla montakin asiaa, mutta yhtenä sellaisena on aina pelin henki. On se sitten kirjattu miten tahansa, niin pelaajalta on tarkoitus sulkea pois sellainen tekeminen, joka ei tuohon pelin henkeen istu. Voit miettiä tuota vastaustasi myös tämän ketjun valossa. Mielestäni viimeinen lauseesi on nimittäin väärä tulkinta.

    KL

    vieraspelaaja kirjoitti: (1.7.2010 1:09:33)
    harjoittelua ei pidä sotkea tähän tilanteeseen, koska se ei siihen kuulu. Kyse on vain siitä, milloin ajan säästämiseksi lyöty varapallo on hylättävä. Jos hiekkakuoppapallo olisi ollut lähempänä reikää kuin varapallo ensimmäisen lyönnin jälkeen, pelaajalla olisi ollut täysi oikeus lyödä varapalloa uudestaan ja vasta sitten käydä tarkistamassa kuopassa ollut pallo, vaikka se olisi tullut näkyviin jo varapallolle käveltäessä.

    Tästä en ole samaa mieltä. Perustelen kantaani mm. jo lainaamallani deccarilla. Siinä pelaaja pelaa varapalloaan lähempänä reikää ja säännön 27-2b mukaan varapallon pitäisi silloin muuttua pelipalloksi. Pelaajan alkuperäinen pallo oli kuitenkin näkyvissä ja hänen velvollisuutensa oli tarkistaa onko se ulkona. Tätä velvollisuutta ei kuvailla missään kohdassa varsinaisia sääntöjä, mutta tuon deccarin valossa asiasta ei ole epäselvyyttä, eli pelaajan velvollisuus tunnistaa näkyvissä oleva pallo / pallon status menee yli tuon säännön 27-2b. Ko. sääntökohdan lihavoimani lause kertoo asian selvästi, eli tuossa deccarinkin tapauksessa varapallon olisi pitänyt muuttua pelipalloksi tuon kohdan perusteella. Loordit ovat kuitenkin päättäneet toisin ja velvoittavat pelaajan tunnistamaan näkemänsä pallon.

    27-2b. Milloin varapallo muuttuu pelissä olevaksi palloksi?

    Pelaaja saa pelata varapalloa, kunnes hän tulee sille kohdalle, jossa alkuperäinen pallo todennäköisesti on. Jos pelaaja pelaa lyönninkin varapallolla siltä paikalta, jossa alkuperäinen pallo todennäköisesti on, tai paikalta, joka on lähempänä reikää kuin tuo kohta, alkuperäinen pallo tuomitaan kadonneeksi ja varapallo muuttuu pelissä olevaksi palloksi yhden lyönnin rangaistuksella (sääntö 27-1).

    Myös muutamat muut deccarit sekä sääntö 27-2c sanovat, että pelaajan on jatkettava alkuperäisellä pallolla, ellei se ole kadonnut tai ulkona. Jos alkuperäinen pallo on näkyvissä ja kaiken lisäksi kentällä, ei se voi olla ulkona eikä kadonnut. Pelaajan velvollisuus on tunnistaa hänen pelipallokseen arveltu pallo (Dec 27-2c/2).

    KL kirjoitti: (30.6.2010 21:45:01)
    Minä ymmärrän tuon deccarin sanoman siten, että jos pelaaja näkee pallon, joka voi olla hänen pallonsa, on hänen velvollisuutensa tarkistaa asia.

    Antamassasi esimerkissä pelaaja näkee pallon hiekkabunkkerissa, mutta pelaa varapalloaan. Jos hän olisi vaivautunut sinne hiekkakuoppaan, hän olisi löytänyt alkuperäisen pallonsa (näin siis oletan antamasi esimerkin perusteella). Tuon deccarin sanoma mielestäni on selvästi se, että pelaajan olisi pitänyt käydä ensin siellä hiekkakuopassa varmistumassa siellä olevan pallon statuksesta. Kun hän ei sitä tehnyt, alkuperäisen pallon katsotaan kuitenkin löytyneen ja varapallo on siinä vaiheessa väärä pallo.

    Jos tuo hiekkakuopan pallo ei ollut pelaajan alkuperäinen pallo, niin varapallon tulos jää voimaan.

    No hyvä. samoin olen itsekin ymmärtänyt. Mutta mitenkäs tämä seikka nyt suhtautuu siihen aikaisempaan A:n ja B:n vääntöön, jossa sanotaan nyt B lyö ’vahingossa’ varapalloaan vaikka luuli lyövänsä alkuperäistä palloa???

    Selviääkö toisin sanoen huolimattomasti pallonsa tarkistanut ja ’vahingossa’ varapallon kahdella sakolla par4-väylästä samalla määrällä 6 lyöntiä, kuin tarkasti pallonsa tarkastanut varapallon pelaava pelaaja?

    Nyt jos KL on sitä mieltä kuin itsekin olen, niin pelaajan tulee tarkistaa pallonsa tarkasti.
    Jos pelaaja ei tarkista palloa tarkasti ja pelaa tietämättään jotain muuta palloa, kuin mitä luulee pelaavansa, eikö pelaajaa tällöin tulisi rangaista???

    Tähän en mielestäni ole vielä saanut vastausta.

    Oma mielipiteeni on pysynyt samana kuin tuolla toisessa ketjussa esitin, eli pelaaja, joka luuli pelaavansa alkuperäistä palloa, mutta pelasikin varapalloa, pelaa tapauksessa väärää palloa ja tilanteessa jatketaan väärän pallon sääntöjen puitteissa.

    Jos taas väärän pallon sääntöä ei tilanteessa sovelleta tulee huolimattomasti pallonsa tarkastaneen pelaajan saada ko. tapauksessa suurempi määrä rangaistuslyöntejä kuin tarkasti tarkastaneen.

    Tekstistä tuli ehkä vähän sekava mutta uskon, että lukijat ymmärtävät mitä tarkoitan.

    KL

    Lasky kirjoitti: (1.7.2010 19:47:49)

    KL kirjoitti: (30.6.2010 21:45:01)
    Minä ymmärrän tuon deccarin sanoman siten, että jos pelaaja näkee pallon, joka voi olla hänen pallonsa, on hänen velvollisuutensa tarkistaa asia.

    Antamassasi esimerkissä pelaaja näkee pallon hiekkabunkkerissa, mutta pelaa varapalloaan. Jos hän olisi vaivautunut sinne hiekkakuoppaan, hän olisi löytänyt alkuperäisen pallonsa (näin siis oletan antamasi esimerkin perusteella). Tuon deccarin sanoma mielestäni on selvästi se, että pelaajan olisi pitänyt käydä ensin siellä hiekkakuopassa varmistumassa siellä olevan pallon statuksesta. Kun hän ei sitä tehnyt, alkuperäisen pallon katsotaan kuitenkin löytyneen ja varapallo on siinä vaiheessa väärä pallo.

    Jos tuo hiekkakuopan pallo ei ollut pelaajan alkuperäinen pallo, niin varapallon tulos jää voimaan.

    No hyvä. samoin olen itsekin ymmärtänyt. Mutta mitenkäs tämä seikka nyt suhtautuu siihen aikaisempaan A:n ja B:n vääntöön, jossa sanotaan nyt B lyö ’vahingossa’ varapalloaan vaikka luuli lyövänsä alkuperäistä palloa???

    Selviääkö toisin sanoen huolimattomasti pallonsa tarkistanut ja ’vahingossa’ varapallon kahdella sakolla par4-väylästä samalla määrällä 6 lyöntiä, kuin tarkasti pallonsa tarkastanut varapallon pelaava pelaaja?

    Nyt jos KL on sitä mieltä kuin itsekin olen, niin pelaajan tulee tarkistaa pallonsa tarkasti.
    Jos pelaaja ei tarkista palloa tarkasti ja pelaa tietämättään jotain muuta palloa, kuin mitä luulee pelaavansa, eikö pelaajaa tällöin tulisi rangaista???

    Tähän en mielestäni ole vielä saanut vastausta.

    Mielestäni olet saanut.

    Pelaaja pelaa väärää palloa, jos hän pelaa varapalloaan tilanteessa, jossa hänen alkuperäinen pallonsa on pelaajan näkyvissä tai joku muu on löytänyt pallon, joka voi olla pelaajan alkuperäinen pallo. Tämä on vakaa käsitykseni.

    Vahingossa väärän pallon lyöminen on yksiselitteisesti väärän pallon pelaamista ja siitä rangaistaan säännön 15-3 perusteella ihan normaalisti. Pelaajan tulee tietää mitä palloa pelaa.

    lukaisepa kommenttini ja siteeraamasi deccari uudestaan erityisesti siltä kannalta, mikä pallo kulloinkin on lähimpänä reikää tai kauimpana. Varapallolla on tarkoitus säästää aikaa, ja sitä saa pelata siihen asti, kunnes ollaan yhtä kaukana reiästä kuin missä alkuperäinen pallo todennäköisesti on. Se vaatii joskus useamman lyönnin. Jos dufatun varapallon jälkeen joutuisi juoksemaan alkuperäiselle pallolle ennen kuin voi lyödä varapalloa uudestaan, aikaa ei todellakaan säästy. On kaksi eri kysymystä, 1. pitääkö löytynyt pallo käydä tunnistamassa vai ei, ja 2 milloin tämä tunnstaminen pitää ajallisesti viimeistään tapahtua.

    KL

    vieraspelaaja kirjoitti: (1.7.2010 23:09:10)
    lukaisepa kommenttini ja siteeraamasi deccari uudestaan erityisesti siltä kannalta, mikä pallo kulloinkin on lähimpänä reikää tai kauimpana. Varapallolla on tarkoitus säästää aikaa, ja sitä saa pelata siihen asti, kunnes ollaan yhtä kaukana reiästä kuin missä alkuperäinen pallo todennäköisesti on. Se vaatii joskus useamman lyönnin. Jos dufatun varapallon jälkeen joutuisi juoksemaan alkuperäiselle pallolle ennen kuin voi lyödä varapalloa uudestaan, aikaa ei todellakaan säästy. On kaksi eri kysymystä, 1. pitääkö löytynyt pallo käydä tunnistamassa vai ei, ja 2 milloin tämä tunnstaminen pitää ajallisesti viimeistään tapahtua.

    Mielestäni jo varsin aukottomasti perustelin oman kantani, mutta yritänpä vielä kääntää päätäsi oikeaan suuntaan.

    Tuon Dec 27-2c/3 sanoma on ensinnäkin täysin selvä, pelaaja ei saa pelata varapalloaan lähempää reikää, jos alkuperäinen pallo on näkyvissä. Tuon deccarin tilanteessakin pelaaja säästi aikaa chipatessaan varapallonsa griinille ennen kuin lähti alkuperäiselle pallolleen. Sinun logiikkasi perusteella loordit ovat siis väärässä, koskapa rankaisevat pelaajaa siitä, ettei hän ensin varmistunut alkuperäisen pallonsa kentällä olemisesta ennen varapallon pelaamista lähempää reikää kuin missä alkuperäinen pallo oli. Sinua tukee sääntö 27-2b, loordeja taasen heidän itsensä kirjoittama Decision.

    Sitten ihan sellainen maalaisjärjellinen juttu. Yleensä (tai jopa melkein aina…) varapallo pelataan silloin, kun edellisen lyödyn pallon löytyminen on epävarmaa. Ko. edellisen pallon lentosuunta ja jopa laskeutumisalue ovat melkein aina tiedossa, joten ko. pallon summittainen olinpaikka-alue tiedetään. Kun ko. aluetta lähestytään ja nähdään siellä pallo, niin jopa jääräpäisinkin sääntönikkari voisi siinä vaiheessa myöntää, että tuo näköhavaittu (mikä sana!) pallo saattaisi olla se pelaajan alkuperäinen pallo ja että asia kannattaisi (ajan säästämiseksi(kin)) varmistaa. Lisäksi ehkä kannattaa muistaa, että pallojen useimmiten arvellaan voivan kadota paikkoihin, joissa on tiheää ja/tai korkeaa aluskasvillisuutta. Sellaisista paikoista pallon havaitseminen kymmenien metrien päästä on käytännössä vaikeaa ellei peräti mahdotonta, joten voitaneen olettaa, että pelaajan havaitsema pallo tällaisissa tapauksissa on vain ehkä kymmenen tai korkeintaan parinkymmenen metrin päässä havainnoijasta. Ajan säästämisen kannalta tällaisen etäisyyden harppominen pallon identifioimiseksi ei mitenkään voi olla missään suhteessa koko varapalloajatukseen. Niinpä varapallon duffaileminen kohti palloa, joka voi olla pelaajan alkuperäinen pallo ja joka koko ajan on pelaajan näkökentässä, ei mitenkään voi olla muuta kuin väärän pallon pelaamista.

    KL kirjoitti: (1.7.2010 21:21:12)

    Lasky kirjoitti: (1.7.2010 19:47:49)

    KL kirjoitti: (30.6.2010 21:45:01)
    Minä ymmärrän tuon deccarin sanoman siten, että jos pelaaja näkee pallon, joka voi olla hänen pallonsa, on hänen velvollisuutensa tarkistaa asia.

    Antamassasi esimerkissä pelaaja näkee pallon hiekkabunkkerissa, mutta pelaa varapalloaan. Jos hän olisi vaivautunut sinne hiekkakuoppaan, hän olisi löytänyt alkuperäisen pallonsa (näin siis oletan antamasi esimerkin perusteella). Tuon deccarin sanoma mielestäni on selvästi se, että pelaajan olisi pitänyt käydä ensin siellä hiekkakuopassa varmistumassa siellä olevan pallon statuksesta. Kun hän ei sitä tehnyt, alkuperäisen pallon katsotaan kuitenkin löytyneen ja varapallo on siinä vaiheessa väärä pallo.

    Jos tuo hiekkakuopan pallo ei ollut pelaajan alkuperäinen pallo, niin varapallon tulos jää voimaan.

    No hyvä. samoin olen itsekin ymmärtänyt. Mutta mitenkäs tämä seikka nyt suhtautuu siihen aikaisempaan A:n ja B:n vääntöön, jossa sanotaan nyt B lyö ’vahingossa’ varapalloaan vaikka luuli lyövänsä alkuperäistä palloa???

    Selviääkö toisin sanoen huolimattomasti pallonsa tarkistanut ja ’vahingossa’ varapallon kahdella sakolla par4-väylästä samalla määrällä 6 lyöntiä, kuin tarkasti pallonsa tarkastanut varapallon pelaava pelaaja?

    Nyt jos KL on sitä mieltä kuin itsekin olen, niin pelaajan tulee tarkistaa pallonsa tarkasti.
    Jos pelaaja ei tarkista palloa tarkasti ja pelaa tietämättään jotain muuta palloa, kuin mitä luulee pelaavansa, eikö pelaajaa tällöin tulisi rangaista???

    Tähän en mielestäni ole vielä saanut vastausta.

    Mielestäni olet saanut.

    Pelaaja pelaa väärää palloa, jos hän pelaa varapalloaan tilanteessa, jossa hänen alkuperäinen pallonsa on pelaajan näkyvissä tai joku muu on löytänyt pallon, joka voi olla pelaajan alkuperäinen pallo. Tämä on vakaa käsitykseni.

    Vahingossa väärän pallon lyöminen on yksiselitteisesti väärän pallon pelaamista ja siitä rangaistaan säännön 15-3 perusteella ihan normaalisti. Pelaajan tulee tietää mitä palloa pelaa.

    No mielestäni en ole saanut. Nimittäin edelleen toistan: Jos pelaaja erheellisesti toteaa/määrittää (olikohan englanninkielisessä doccarissa termi determine) varapallonsa alkuperäiseksi pallokseen ilman, että todellisuudessa alkuperäistä palloa edes etsitään, on mielestäni tietynlainen virhe jo tapahtunut.

    Toisessa ketjussa nimimerkin KL kirjoittamaa:

    Sillä mitä palloa A luulee pelaavansa ei ole merkitystä, jos alkuperäistä palloa ei ole vielä löydetty, tai ei ole tiedetty sen löytyneen, miten vain. Jos A siinä tilanteessa pelaa alkup. palloa, se on pelissä oleva pallo. Jos taasen varapalloa, niin siitä tulee pelissä oleva pallo edellisen kappaleen reunaehtojen mukaisesti.’

    Ja ei tarkoitukseni ei ole löytää KL:n näkemyksistä epäjohdonmukaisuuksia, vaan ainoastaan todella jotenkin saada vastaus siihen kysymykseen, että eikö varapallo oikeasti voi olla ns. väärä pallo muuta kuin siinä tilanteessa, että alkuperäinen pallo on jo löydetty. Tämän termin löytäminenhän täytyy sisältää myös pallon täydellinen tunnistaminen, muutenhan emme voi sanoa, että alkuperäinen pallo olisi löydetty.

    varapallosta puhuttaessa ajansäästö lasketaan säästyneenä kävelymatkana. Esimerkki: suora väylä, pelaaja lyö alkuperäistä palloa suht suoraan 100 metriä ja varapalloa 50 metriä. Pelaaja kävelee 25 metriä, ja jokin, mikä saattaa olla alkuperäinen pallo, tulee näkyViin, mutta varmuutta siitä ei vielä 75 m päästä katsottuna voi olla.
    Minun mielestä aikaa/kävelymatkaa säästyy, jos pelaaja ensin kävelee 25 m varapallolleen, lyö sitä eteenpäin ja kävelee 50 m ja toteaa toisen pallon olevan alkuperäinen tai sitten ei. Kävelymatka yhteensä on 75 metriä siitä kun mahdollinen alkuperäinen tulee näkyviin, oli se oma tai ei. Maksimi ajanhukka on varapallon lyömiseen kulunut aika.
    Sinun tulkintasi mukaan kävelymatka on joko havaintopaikalta 75 m suoraan mahdolliselle alkuperäiselle pallolle TAI 75 m mahd väärälle alkuperäiselle pallolle + 50 m takaisin lyömään uudestaan varapalloa + 50 m vielä takaisin etsimään alkuperäistä palloa alueelta. Jolla näkyviin tullut mutta vääräksi osoittautunut pallo oli, yhteensä siis 175 metriä.
    Selitit, että aikaa säästyi, jos varapalloa lyötäisiin ensin lähempää reikää ja sitten käveltäisiin (takaisinpäin) toteamaan löytyneen pallon status. voisitko selittää, millaiseen kävelymatkalaskelmaan tämä väite perustuu?

    ts

    vieraspelaaja kirjoitti: (2.7.2010 3:27:18)
    varapallosta puhuttaessa ajansäästö lasketaan säästyneenä kävelymatkana. Esimerkki: suora väylä, pelaaja lyö alkuperäistä palloa suht suoraan 100 metriä ja varapalloa 50 metriä. Pelaaja kävelee 25 metriä, ja jokin, mikä saattaa olla alkuperäinen pallo, tulee näkyViin, mutta varmuutta siitä ei vielä 75 m päästä katsottuna voi olla.
    Minun mielestä aikaa/kävelymatkaa säästyy, jos pelaaja ensin kävelee 25 m varapallolleen, lyö sitä eteenpäin ja kävelee 50 m ja toteaa toisen pallon olevan alkuperäinen tai sitten ei. Kävelymatka yhteensä on 75 metriä siitä kun mahdollinen alkuperäinen tulee näkyviin, oli se oma tai ei. Maksimi ajanhukka on varapallon lyömiseen kulunut aika.
    Sinun tulkintasi mukaan kävelymatka on joko havaintopaikalta 75 m suoraan mahdolliselle alkuperäiselle pallolle TAI 75 m mahd väärälle alkuperäiselle pallolle + 50 m takaisin lyömään uudestaan varapalloa + 50 m vielä takaisin etsimään alkuperäistä palloa alueelta. Jolla näkyviin tullut mutta vääräksi osoittautunut pallo oli, yhteensä siis 175 metriä.
    Selitit, että aikaa säästyi, jos varapalloa lyötäisiin ensin lähempää reikää ja sitten käveltäisiin (takaisinpäin) toteamaan löytyneen pallon status. voisitko selittää, millaiseen kävelymatkalaskelmaan tämä väite perustuu?

    Tuollaiseen saivarteluun tarvitaan jolahjakkuutta. Ja ensin se, että huomaa olevansa väärässä, mutta ei sitä halua myöntää.

    Tähän caseen nimenomaan pitää sotkea tuo harjoittelun / vieraan pallon pelaaminen, jos sääntöjen henkeä yhtään ymmärtää. Ei F1 tyylinen säästettyjen sekuntien ajattelu.

    Jos pelaaja lyö varapalloaan tilanteessa, jossa hänen oma pallonsa suurella todennäköisyydellä näkyy esim 20-30m päässä, mutta edelleen lähempänä reikää, voidaan kysyä, mikä on pelaajan tarkoitus tuossa tilanteessa. Samoin voidaan kysyä, mikä tuossa on säästynyt aika, kun lyödäänkin kaksi kertaa yhden sijasta ja sitten vielä haetaan perillä se varapallo talteen.

    Ja sokerina phjalla tietty… tuo deccarihan on selkeä, samoin KL:n viesti #12

    ts kirjoitti: (2.7.2010 8:13:40)

    vieraspelaaja kirjoitti: (2.7.2010 3:27:18)
    varapallosta puhuttaessa ajansäästö lasketaan säästyneenä kävelymatkana. Esimerkki: suora väylä, pelaaja lyö alkuperäistä palloa suht suoraan 100 metriä ja varapalloa 50 metriä. Pelaaja kävelee 25 metriä, ja jokin, mikä saattaa olla alkuperäinen pallo, tulee näkyViin, mutta varmuutta siitä ei vielä 75 m päästä katsottuna voi olla.
    Minun mielestä aikaa/kävelymatkaa säästyy, jos pelaaja ensin kävelee 25 m varapallolleen, lyö sitä eteenpäin ja kävelee 50 m ja toteaa toisen pallon olevan alkuperäinen tai sitten ei. Kävelymatka yhteensä on 75 metriä siitä kun mahdollinen alkuperäinen tulee näkyviin, oli se oma tai ei. Maksimi ajanhukka on varapallon lyömiseen kulunut aika.
    Sinun tulkintasi mukaan kävelymatka on joko havaintopaikalta 75 m suoraan mahdolliselle alkuperäiselle pallolle TAI 75 m mahd väärälle alkuperäiselle pallolle + 50 m takaisin lyömään uudestaan varapalloa + 50 m vielä takaisin etsimään alkuperäistä palloa alueelta. Jolla näkyviin tullut mutta vääräksi osoittautunut pallo oli, yhteensä siis 175 metriä.
    Selitit, että aikaa säästyi, jos varapalloa lyötäisiin ensin lähempää reikää ja sitten käveltäisiin (takaisinpäin) toteamaan löytyneen pallon status. voisitko selittää, millaiseen kävelymatkalaskelmaan tämä väite perustuu?

    Tuollaiseen saivarteluun tarvitaan jolahjakkuutta. Ja ensin se, että huomaa olevansa väärässä, mutta ei sitä halua myöntää.

    Tähän caseen nimenomaan pitää sotkea tuo harjoittelun / vieraan pallon pelaaminen, jos sääntöjen henkeä yhtään ymmärtää. Ei F1 tyylinen säästettyjen sekuntien ajattelu.

    Jos pelaaja lyö varapalloaan tilanteessa, jossa hänen oma pallonsa suurella todennäköisyydellä näkyy esim 20-30m päässä, mutta edelleen lähempänä reikää, voidaan kysyä, mikä on pelaajan tarkoitus tuossa tilanteessa. Samoin voidaan kysyä, mikä tuossa on säästynyt aika, kun lyödäänkin kaksi kertaa yhden sijasta ja sitten vielä haetaan perillä se varapallo talteen.

    Ja sokerina phjalla tietty… tuo deccarihan on selkeä, samoin KL:n viesti #12

    Deccarissa ollaan jo alkuperäistä lähempänä lippua.
    ’Sääntö 27-2b: Pelaaja saa pelata varapalloa, kunnes hän tulee kohdalle, jossa alkuperäinen pallo todennäköisesti on.’ Kysyä voi tietysti ihan mitä tahansa (esim. kuinka moni tahallaan duffaa varapallonsa saadakseen harjoitella), mutta säääntö sanoo näin, eikä esim. kunnes tulee 20-30 metrin etäisyydelle tästä paikasta. Jossa pallo suurella todennäköisyydellä on näkyvissä’. Jokaista kuviteltavissa olevaa tilannetta ja mertimäärää varten eivoi eikä kannata erikseen kirjoittaa sääntöä, puhumattakaan siitä, että jos annettaisiin jokin metrimäärä, esim. mainittu epämääräinen 20-30 metriä, jonkun pitäisi tietysti mitata sekin, ollaanko jo 20-30 metrin etäisyydellä pallosta vai vasta 21-31 metrin päässä pallosta, puhumattakaan siitä, millainen vääntö saadaan aikaan siitä, onko alkuperäinen pallo näkyvissä ’todennäköisesti’, ’suurella todennäköisyydellä’ vai jo’ erittäin suurella todennököisyydellä’. ’Tiedetään tai on käytännössä varmaa’-todennäköisyys olisi tämän rinnalla greencard-tason kysymys.

    Leikitään, että pelaaja lyö ensimmäistä palloaan 200 m ja, ajan säästämiseksi, varapalloa vaikkapa 160 metriä.
    Tullessaan varapallolleen pelaaja näkee edessä jotain, joka ehkä on hänen pallonsa tai sitten ei. Miten peliä pitäisi jatkaa?

    A. sääntöjen sanamuoto näyttäisi sallivan, että varapalloa lyödään uudestaan ja tarkistetaan sen jälkeen, onko edessä näkyvä pallo oma alkuperäinen pallo vai ei, ja tilanteen mukaan joko hylätään varapallo tai jatketaan sillä, jos alkuperäistä pallos ei löydykään. Ylimääräistä kävelyä ei näyttäisi tulevan kummassakaan tilanteessa, löytyi alkuperäinen pallo tai ei.

    B. KL:n ts:n mielestä tavalla A ei saa toimia, vaan lähteä tarkistamaan edessä näkyvää palloa, mutta mitä muuta pitäisi tehdä? Pitääkö varapallo nostaa taskuun ja ottaa riski, että alkuperäistä palloa ei löydykään, jolloin seurauksena on rangaistuslyönti pelissä olevan pallon nostamisesta + edestakainen kävely sinne, mistä varapallo on nostettu, vai pitääkö varapallo jättää paikalleen ja, mikäli alkuperäinen pallo löytyy, kävellä 40 metriä edestakaisin hakemaan varapalloa. Jos takanatulijoiden avausten takia tilanteessa on turvallisuusriskejä, pitäisikö edempää palloa tarkastamaan lähtiessä etiketin mukaisesti jättää bägi varapallolle, varoitukseksi takanatulijoille, että kohta joku kävelee väylällä naama tulosuuntaan avausten putoamisalueella?

    ts

    vieraspelaaja kirjoitti: (3.7.2010 16:26:48)
    Leikitään, että pelaaja lyö ensimmäistä palloaan 200 m ja, ajan säästämiseksi, varapalloa vaikkapa 160 metriä.
    Tullessaan varapallolleen pelaaja näkee edessä jotain, joka ehkä on hänen pallonsa tai sitten ei. Miten peliä pitäisi jatkaa?

    A. sääntöjen sanamuoto näyttäisi sallivan, että varapalloa lyödään uudestaan ja tarkistetaan sen jälkeen, onko edessä näkyvä pallo oma alkuperäinen pallo vai ei, ja tilanteen mukaan joko hylätään varapallo tai jatketaan sillä, jos alkuperäistä pallos ei löydykään. Ylimääräistä kävelyä ei näyttäisi tulevan kummassakaan tilanteessa, löytyi alkuperäinen pallo tai ei.

    B. KL:n ts:n mielestä tavalla A ei saa toimia, vaan lähteä tarkistamaan edessä näkyvää palloa, mutta mitä muuta pitäisi tehdä? Pitääkö varapallo nostaa taskuun ja ottaa riski, että alkuperäistä palloa ei löydykään, jolloin seurauksena on rangaistuslyönti pelissä olevan pallon nostamisesta + edestakainen kävely sinne, mistä varapallo on nostettu, vai pitääkö varapallo jättää paikalleen ja, mikäli alkuperäinen pallo löytyy, kävellä 40 metriä edestakaisin hakemaan varapalloa. Jos takanatulijoiden avausten takia tilanteessa on turvallisuusriskejä, pitäisikö edempää palloa tarkastamaan lähtiessä etiketin mukaisesti jättää bägi varapallolle, varoitukseksi takanatulijoille, että kohta joku kävelee väylällä naama tulosuuntaan avausten putoamisalueella?

    Jos Golfissa kilpailtaisiin nopeudesta, päätelmäsi olisi aivan lositava. Siihen on kuitenkin kehitetty mut lajit ja tässä ajan säästön pitää olla merkittävä. Tässä siis ratkaisee se, mitä pelaaja tuolla asialla tavoittelee.

    Golf on täynnä sääntöjä, jotka ovat rangaistavia ja silti sallittuja, parhaana esimerkkinä vaikkapa se, että hiekkaesteen pohjaan ei saa mailalla koskea, mutta silti saa koskea. Näitä tilanteita varten täytyy ymmärtää sääntöjen henki ja miksi ne on laadittu kuten ovat. Samaan sarjaan menee se, että varapallon lyömiselle pitää olla peruste. Jos järkevää perustetta ei ole, vaan selvästi nähdään pelaajan tavoittelevan hyötyä harjoittelusta, tuo pitää ottaa huomioon ratkaisua tehtäessä.

    KL

    vieraspelaaja kirjoitti: (3.7.2010 16:26:48)
    Leikitään, että pelaaja lyö ensimmäistä palloaan 200 m ja, ajan säästämiseksi, varapalloa vaikkapa 160 metriä.
    Tullessaan varapallolleen pelaaja näkee edessä jotain, joka ehkä on hänen pallonsa tai sitten ei. Miten peliä pitäisi jatkaa?

    A. sääntöjen sanamuoto näyttäisi sallivan, että varapalloa lyödään uudestaan ja tarkistetaan sen jälkeen, onko edessä näkyvä pallo oma alkuperäinen pallo vai ei, ja tilanteen mukaan joko hylätään varapallo tai jatketaan sillä, jos alkuperäistä pallos ei löydykään. Ylimääräistä kävelyä ei näyttäisi tulevan kummassakaan tilanteessa, löytyi alkuperäinen pallo tai ei.

    B. KL:n ts:n mielestä tavalla A ei saa toimia, vaan lähteä tarkistamaan edessä näkyvää palloa, mutta mitä muuta pitäisi tehdä? Pitääkö varapallo nostaa taskuun ja ottaa riski, että alkuperäistä palloa ei löydykään, jolloin seurauksena on rangaistuslyönti pelissä olevan pallon nostamisesta + edestakainen kävely sinne, mistä varapallo on nostettu, vai pitääkö varapallo jättää paikalleen ja, mikäli alkuperäinen pallo löytyy, kävellä 40 metriä edestakaisin hakemaan varapalloa. Jos takanatulijoiden avausten takia tilanteessa on turvallisuusriskejä, pitäisikö edempää palloa tarkastamaan lähtiessä etiketin mukaisesti jättää bägi varapallolle, varoitukseksi takanatulijoille, että kohta joku kävelee väylällä naama tulosuuntaan avausten putoamisalueella?

    Sinulta on tässä kokonaan säännön henki kadonnut miettiessäsi metrejä ja säästettyjä sekunteja.

    KL kirjoitti: (4.7.2010 19:14:01)

    vieraspelaaja kirjoitti: (3.7.2010 16:26:48)
    Leikitään, että pelaaja lyö ensimmäistä palloaan 200 m ja, ajan säästämiseksi, varapalloa vaikkapa 160 metriä.
    Tullessaan varapallolleen pelaaja näkee edessä jotain, joka ehkä on hänen pallonsa tai sitten ei. Miten peliä pitäisi jatkaa?

    A. sääntöjen sanamuoto näyttäisi sallivan, että varapalloa lyödään uudestaan ja tarkistetaan sen jälkeen, onko edessä näkyvä pallo oma alkuperäinen pallo vai ei, ja tilanteen mukaan joko hylätään varapallo tai jatketaan sillä, jos alkuperäistä pallos ei löydykään. Ylimääräistä kävelyä ei näyttäisi tulevan kummassakaan tilanteessa, löytyi alkuperäinen pallo tai ei.

    B. KL:n ts:n mielestä tavalla A ei saa toimia, vaan lähteä tarkistamaan edessä näkyvää palloa, mutta mitä muuta pitäisi tehdä? Pitääkö varapallo nostaa taskuun ja ottaa riski, että alkuperäistä palloa ei löydykään, jolloin seurauksena on rangaistuslyönti pelissä olevan pallon nostamisesta + edestakainen kävely sinne, mistä varapallo on nostettu, vai pitääkö varapallo jättää paikalleen ja, mikäli alkuperäinen pallo löytyy, kävellä 40 metriä edestakaisin hakemaan varapalloa. Jos takanatulijoiden avausten takia tilanteessa on turvallisuusriskejä, pitäisikö edempää palloa tarkastamaan lähtiessä etiketin mukaisesti jättää bägi varapallolle, varoitukseksi takanatulijoille, että kohta joku kävelee väylällä naama tulosuuntaan avausten putoamisalueella?

    Sinulta on tässä kokonaan säännön henki kadonnut miettiessäsi metrejä ja säästettyjä sekunteja.

    Tilanne, jossa varapallo jää lyhyemmäksi kuin paikka, jossa alkuperäinen todennäköisesti on, on varsin tavallinen, joten varmaankin siihen liittyviä deccareita, joissa säännön henki siitä, millaisessa tilanteessa varapallo on hylättävä, vaikka vielä ei ollakaan alkuperäisen pallon tasalla, on pilvin pimein. Nimeäpä yksi sellainen. Aiemmin mainittu deccari ei kelpaa, koska siinä varapallo oli jo alkuperäistä lähempänä lippua.

    Minusta ei ole kovin johdonmukaista, että samat tyypit, jotka saa raivoromahduksen, kun edellä pelaava aloittelija jättää putatessa bäginsä väärälle puolelle greeniä, hölkkää itse varapallon pelattuaan kenttää edestakaisin aina, kun luulevat edempänä näkevänsä jotain, joka voisi olla oma alkuperäinen pallo.

    ts kirjoitti: (3.7.2010 18:21:49)

    vieraspelaaja kirjoitti: (3.7.2010 16:26:48)
    Leikitään, että pelaaja lyö ensimmäistä palloaan 200 m ja, ajan säästämiseksi, varapalloa vaikkapa 160 metriä.
    Tullessaan varapallolleen pelaaja näkee edessä jotain, joka ehkä on hänen pallonsa tai sitten ei. Miten peliä pitäisi jatkaa?

    A. sääntöjen sanamuoto näyttäisi sallivan, että varapalloa lyödään uudestaan ja tarkistetaan sen jälkeen, onko edessä näkyvä pallo oma alkuperäinen pallo vai ei, ja tilanteen mukaan joko hylätään varapallo tai jatketaan sillä, jos alkuperäistä pallos ei löydykään. Ylimääräistä kävelyä ei näyttäisi tulevan kummassakaan tilanteessa, löytyi alkuperäinen pallo tai ei.

    B. KL:n ts:n mielestä tavalla A ei saa toimia, vaan lähteä tarkistamaan edessä näkyvää palloa, mutta mitä muuta pitäisi tehdä? Pitääkö varapallo nostaa taskuun ja ottaa riski, että alkuperäistä palloa ei löydykään, jolloin seurauksena on rangaistuslyönti pelissä olevan pallon nostamisesta + edestakainen kävely sinne, mistä varapallo on nostettu, vai pitääkö varapallo jättää paikalleen ja, mikäli alkuperäinen pallo löytyy, kävellä 40 metriä edestakaisin hakemaan varapalloa. Jos takanatulijoiden avausten takia tilanteessa on turvallisuusriskejä, pitäisikö edempää palloa tarkastamaan lähtiessä etiketin mukaisesti jättää bägi varapallolle, varoitukseksi takanatulijoille, että kohta joku kävelee väylällä naama tulosuuntaan avausten putoamisalueella?

    Jos Golfissa kilpailtaisiin nopeudesta, päätelmäsi olisi aivan lositava. Siihen on kuitenkin kehitetty mut lajit ja tässä ajan säästön pitää olla merkittävä. Tässä siis ratkaisee se, mitä pelaaja tuolla asialla tavoittelee.

    Golf on täynnä sääntöjä, jotka ovat rangaistavia ja silti sallittuja, parhaana esimerkkinä vaikkapa se, että hiekkaesteen pohjaan ei saa mailalla koskea, mutta silti saa koskea. Näitä tilanteita varten täytyy ymmärtää sääntöjen henki ja miksi ne on laadittu kuten ovat. Samaan sarjaan menee se, että varapallon lyömiselle pitää olla peruste. Jos järkevää perustetta ei ole, vaan selvästi nähdään pelaajan tavoittelevan hyötyä harjoittelusta, tuo pitää ottaa huomioon ratkaisua tehtäessä.

    Varapallon lyöminen on ajan säästämiseksi sallittua, jos on olemassa mahdollisuus, että alkuperäinen on kadonnut tai ulkona. Varsin pieni mahdollisuus riittää perusteluksi. Useimmiten tällainen tilanne sattuu avauslyönnissä. Miksi sen harjoittelu olisi enemmän sallittua kuin väylälyönnin, jos epävarmuus alkuperäisen kohtalosta on edelleen olemassa? Kannattaa muistaa, että säännoistä epävarma pelaaja voi pelata kaksi tai jopa useamman pallon reikään asti ilman, että harjoittelusta rangaistaan.

    Nostatko itse edellä kuvaamassani tilanteessa aina varapallon taskuun kun lähdet eteenpäin tarkistamaan mahdollista alkuperäistä, vai jätätkö sen paikalleen?

    ts

    vieraspelaaja kirjoitti: (4.7.2010 21:24:45)

    Minusta ei ole kovin johdonmukaista, että samat tyypit, jotka saa raivoromahduksen, kun edellä pelaava aloittelija jättää putatessa bäginsä väärälle puolelle greeniä, hölkkää itse varapallon pelattuaan kenttää edestakaisin aina, kun luulevat edempänä näkevänsä jotain, joka voisi olla oma alkuperäinen pallo.

    Minäpä selvennän tuon johdonmukaisuuden.

    Greeniltä poistumisen tapauksessa takana tuleva ryhmä on yleensä jo valmis lyömään, mutta joutuu tuon vuoksi odottamaan ylimääräistä. Lähestymislyönnin paikalle tultaessa taas on yleensä aikaa edestakaiseen kävelyyn, koska joku on kuitenkin jättänyt bäginsä väärälle puolelle viheriötä, ja lähestymislyöntiä joudutaan odottamaan 🙂

    Raivoromahdus on silti itselleni täysin tuntematon käsite.

    Noita deccareita, joista säännön henki selviää aika hyvin, ovat mm:
    27-2a/3, 27-2b/4 ja 27-2b/7 Varsinkin tuo ensimmäinen nostaa varsin hyvin esiin ajatuksen, että varapalloa ei saa lyödä turhaan.

    ts

    vieraspelaaja kirjoitti: (4.7.2010 21:35:39)
    [ Kannattaa muistaa, että säännoistä epävarma pelaaja voi pelata kaksi tai jopa useamman pallon reikään asti ilman, että harjoittelusta rangaistaan.

    Nostatko itse edellä kuvaamassani tilanteessa aina varapallon taskuun kun lähdet eteenpäin tarkistamaan mahdollista alkuperäistä, vai jätätkö sen paikalleen?

    Kohdassa yksi ratkaisee tarkoitus. Teennäisellä sääntötietämättömydellä tuosta napsahtaa aina pelnaltit.

    Kohdassa kaksi jätän aina varan paikalleen, koska sen noutaminen parinkymmenen metrin päästä ei hidasta peliä lainkaan. Jos matka on pidempi ja peruste jatkaa varapallon lyömistä löytyy omantunnon kauttakin, pelaan sitä eteen päin.

    ts kirjoitti: (4.7.2010 21:53:40)

    vieraspelaaja kirjoitti: (4.7.2010 21:24:45)

    Minusta ei ole kovin johdonmukaista, että samat tyypit, jotka saa raivoromahduksen, kun edellä pelaava aloittelija jättää putatessa bäginsä väärälle puolelle greeniä, hölkkää itse varapallon pelattuaan kenttää edestakaisin aina, kun luulevat edempänä näkevänsä jotain, joka voisi olla oma alkuperäinen pallo.

    Minäpä selvennän tuon johdonmukaisuuden.

    Greeniltä poistumisen tapauksessa takana tuleva ryhmä on yleensä jo valmis lyömään, mutta joutuu tuon vuoksi odottamaan ylimääräistä. Lähestymislyönnin paikalle tultaessa taas on yleensä aikaa edestakaiseen kävelyyn, koska joku on kuitenkin jättänyt bäginsä väärälle puolelle viheriötä, ja lähestymislyöntiä joudutaan odottamaan 🙂

    Raivoromahdus on silti itselleni täysin tuntematon käsite.

    Noita deccareita, joista säännön henki selviää aika hyvin, ovat mm:
    27-2a/3, 27-2b/4 ja 27-2b/7 Varsinkin tuo ensimmäinen nostaa varsin hyvin esiin ajatuksen, että varapalloa ei saa lyödä turhaan.

    27-2a/3 varapalloa ei saa lyödä ilman realistista mahdollisuutta, että alkuperäinen pallo on voinut kadota vesiesteen ulkopuolelle tai mennä ulos
    27-2b/4 varapalloa lyöty lähempää reikää kuin missä alkuperäinen todennäköisesti oli, mutta kauempaa kuin mistä se lopulta löytyi
    27-2b/7 varapallo lyöty samalle alueelle kuin alkuperäinen pallo, varapalloa on erehdytty luulemaan alkuperäiseksi palloksi ja sitä lyöty

    Tässä ketjussa ei ole edes käsitelty tilannetta, jossa varapalloa olisi pelattu aiheettomasti, eikä ainakaan tähän asti kukaan ole väittänytkään, että varapallon saisi ’aina’ pelata.

    Missä näissä deccareissa puhutaan sääntöjen mukaisesti pelatusta varapallosta, jota ei saisi lyödä siinä vaiheessa, kun se vielä on kauempana reiästä kuin alkuperäinen pallo todennäköisesti on?

    ts kirjoitti: (4.7.2010 21:57:17)

    vieraspelaaja kirjoitti: (4.7.2010 21:35:39)
    [ Kannattaa muistaa, että säännoistä epävarma pelaaja voi pelata kaksi tai jopa useamman pallon reikään asti ilman, että harjoittelusta rangaistaan.

    Nostatko itse edellä kuvaamassani tilanteessa aina varapallon taskuun kun lähdet eteenpäin tarkistamaan mahdollista alkuperäistä, vai jätätkö sen paikalleen?

    Kohdassa yksi ratkaisee tarkoitus. Teennäisellä sääntötietämättömydellä tuosta napsahtaa aina pelnaltit.

    Kohdassa kaksi jätän aina varan paikalleen, koska sen noutaminen parinkymmenen metrin päästä ei hidasta peliä lainkaan. Jos matka on pidempi ja peruste jatkaa varapallon lyömistä löytyy omantunnon kauttakin, pelaan sitä eteen päin.

    Parinkymmenen metrin edestakainen kävely poikittain bägiä hakemaan siis hidastaa peliä, mutta samanmittainen kävely pitkittäin varapalloa hakemaan ei hidasta lainkaan, sanoo ts, pelin pyhä henki.

Esillä 25 viestiä, 1 - 25 (kaikkiaan 60)
Vastaa aiheeseen: Pelissä oleva pallo vs. varapallo?

Etusivu Foorumit Säännöt Pelissä oleva pallo vs. varapallo?