-
JulkaisijaArtikkelit
-
Mikä on se mitta, mistä mieluiten lähestyt griiniä. Usein kuulee, että se mitta on joku mitta 100 ja 150 metrin väliltä, mutta kun seuraa kaverin peliä, niin aina yrittää vain mahdollisimman pitkälle lyödä. Minulle paras mitta on 75-80 metriä, jonka sitten lyön sändärillä. Ja aika usein griinille.
Sata metriä. Siitä lyön PW:llä, kävi miten kävi. Jos en satasen lätkää löydä, olen liemessä. Parkolmosilla niitä ei taida ollakaan, mutta pitemmillä väylillä pelini perustuu siihen, että tiedän mistä on sata metriä greenin keskelle.
105m. Siitä mitasta on mukava lyödä 52 wedge, jolla harvoin missaan griinin.
105 metristä alaspäin, mitä vähempi sen parempi. Kunhan pääsee PW:llä tai sitä pienemmillä mailoilla lähestyy – täydellä tai vajaalla lyönnillä.
Oikeastaan sitä parempi mitä lähempänä, mutta 100 metriä on jonkinlainen merkkipaalu, jolta rauhallinen PW menee greenille. En kuitenkaan lähde tekemään välilyöntiä 170 metristä satasen nupille vaan kokeilen onnea griinille. (Tietysti riippuu griinistä eli jos lippu on saaressa, voi järki joskus voittaa.)
Valitettavasti lyhyet väylälyönnit voivat epäonnistua eli varmojen lähestymispaikkojen pelaaminen on myös riskipeliä:-)
Kokeiltuani muutaman vuoden kotikentallani (Diamond Bar, California) lyhyella par viitosella opin pari periaatetta. Jos et paase 20m sisapuolelle, jata taysi lyhyt rautalyonti (PW, rauta 9)
Tähän kaipaisi ts:n kommenttia Hyvinkäältä. Eikös siellä loppupäässä ole älyttömän lyhyt Par 4. Itse en ole siellä pelannut kuin muutaman kerran. Pyrin silloin jättämään 70 m toiseen. Toinen samanmoinen on Hattulan väylä 8. Sielläkin yritin samanmoisia. Molemmissa lyhyeksi jätetty pallo joutuu uimaan, mutta pitkäkään ei ole hyväksi.
Doztojevzki kirjoitti: (22.10.2007 15:10:36)
Mikä on se mitta, mistä mieluiten lähestyt griiniä. Usein kuulee, että se mitta on joku mitta 100 ja 150 metrin väliltä, mutta kun seuraa kaverin peliä, niin aina yrittää vain mahdollisimman pitkälle lyödä.
Minulle paras mitta on 75-80 metriä, jonka sitten lyön sändärillä. Ja aika usein griinille.Ai mieluiten? 20m tai vähemmän.
Tasaisella väylällä, lämpimässä ja tuulettomassa säässä se on 100 metriä. Siitä minä sutaisen Wishonin PW:lläni pallon tikulle. Tai bunkkeriin.
Itse asiassa tällä kaudella olen muutamilla Talman par5-väylillä jopa pyrkinyt sijoittamaan palloni juuri PW:n etäisyydelle sen apinan raivolla 210-230 metristä lyödyn epätoivoisen kiskaisun sijaan. Joskus se kolmas lyönti jopa onnistuu…
Herbus kirjoitti: (22.10.2007 17:23:20)
Tähän kaipaisi ts:n kommenttia Hyvinkäältä. Eikös siellä loppupäässä ole älyttömän lyhyt Par 4. Itse en ole siellä pelannut kuin muutaman kerran. Pyrin silloin jättämään 70 m toiseen. Toinen samanmoinen on Hattulan väylä 8. Sielläkin yritin samanmoisia. Molemmissa lyhyeksi jätetty pallo joutuu uimaan, mutta pitkäkään ei ole hyväksi.Se on vaan silleen, että pitää osata lyödä niitä vajaita wedgejä.
Jos 100m:n päästä tekee kahella säkkiin enemmän kuin 40m:n päästä, niin joku osa-alue on heikossa hapessa. Vihje: se ei oo sadan metrin lyönti 😉
ts kirjoitti: (22.10.2007 18:49:39)
Herbus kirjoitti: (22.10.2007 17:23:20)
Tähän kaipaisi ts:n kommenttia Hyvinkäältä. Eikös siellä loppupäässä ole älyttömän lyhyt Par 4. Itse en ole siellä pelannut kuin muutaman kerran. Pyrin silloin jättämään 70 m toiseen. Toinen samanmoinen on Hattulan väylä 8. Sielläkin yritin samanmoisia. Molemmissa lyhyeksi jätetty pallo joutuu uimaan, mutta pitkäkään ei ole hyväksi.Se on vaan silleen, että pitää osata lyödä niitä vajaita wedgejä.
Jos 100m:n päästä tekee kahella säkkiin enemmän kuin 40m:n päästä, niin joku osa-alue on heikossa hapessa. Vihje: se ei oo sadan metrin lyönti 😉
No ihan varmasti on näin, ei kahta sanaa siihen. Mutta mutta, miksi ne huiputkin mieluummin tavoittelevat sitä mieluisinta lähestymisetäisyyttä sen 40-60-metrisen-reilusti-vajaan-wedgen sijaan….?
Mitä lähempänä, sen parempi.
KL kirjoitti: (22.10.2007 19:03:45)
No ihan varmasti on näin, ei kahta sanaa siihen. Mutta mutta, miksi ne huiputkin mieluummin tavoittelevat sitä mieluisinta lähestymisetäisyyttä sen 40-60-metrisen-reilusti-vajaan-wedgen sijaan….?
Mutta tekeeköhän ne niin? Vai onko taas yksi myytti murrettavana?
Tietyissä tilanteissa pitää palloon saada varsinkin koville griineille tultaessa spinniä, jolloin kovempi lyönti (pidempi matka) on tuohon parempi. Mutta katsopas Par 5 väyliä…näetkö jonkun jättävän lähetymisen 100m griinistä vai pyrkivän lähemmäs?
KL kirjoitti: (22.10.2007 19:03:45)
… Mutta mutta, miksi ne huiputkin mieluummin tavoittelevat sitä mieluisinta lähestymisetäisyyttä sen 40-60-metrisen-reilusti-vajaan-wedgen sijaan….?Niin erään ammattilaisen kerrotaan hanskanneen 50m lyönnin silviisiin et oli näistä paikoista samantien eroittanut kädinsä. Eli matka kaverille ei sitten ollut epämieluisa vaan mahdoton.
kebax kirjoitti: (22.10.2007 19:51:21)
KL kirjoitti: (22.10.2007 19:03:45)
… Mutta mutta, miksi ne huiputkin mieluummin tavoittelevat sitä mieluisinta lähestymisetäisyyttä sen 40-60-metrisen-reilusti-vajaan-wedgen sijaan….?Niin erään ammattilaisen kerrotaan hanskanneen 50m lyönnin silviisiin et oli näistä paikoista samantien eroittanut kädinsä. Eli matka kaverille ei sitten ollut epämieluisa vaan mahdoton.
Mut se menikin hakeen apua tohon vaivaansa 😉
Kyllahan niita vajaita wedgelyonteja pitaa osata. Tuossa juuri lueskelin Golf Digestin vanhoja juttuja. Taisi olla Tiikeri itse, joka sanoi valttavansa mokomia aina kuin mahdollista. Taitaa maailmassa olla parempiakin golfareita kuin Eldridge.
Joo kyllä pitää osata vajaita wedgelyöntejä ja samoin olisi suunnaton etu, jos draivi pysyisi väylällä ja puttikin uppoasi, mutta sitähän tässä ei kysytty.
Sadan metrin hujakoilla silloin kun lyönti ei ole tikissä. Silloin harvoin, kun tuntuu että pelittää, niin kaikki vajaat on mieluisia.
50-150 metriä. Tuolta väliltä voin lyödä täydellä svingillä lähestymisen.
Yritän sijoitta lähestymisen satasen lätkän seutuville, josta jatkan GW:llä kohti griiniä. 30-60 metriset pelkään lyöväni griinin yli tai ali, joten välttelen niitä.
ts kirjoitti: (22.10.2007 19:51:00)
KL kirjoitti: (22.10.2007 19:03:45)
No ihan varmasti on näin, ei kahta sanaa siihen. Mutta mutta, miksi ne huiputkin mieluummin tavoittelevat sitä mieluisinta lähestymisetäisyyttä sen 40-60-metrisen-reilusti-vajaan-wedgen sijaan….?
Mutta tekeeköhän ne niin? Vai onko taas yksi myytti murrettavana?
Tietyissä tilanteissa pitää palloon saada varsinkin koville griineille tultaessa spinniä, jolloin kovempi lyönti (pidempi matka) on tuohon parempi. Mutta katsopas Par 5 väyliä…näetkö jonkun jättävän lähetymisen 100m griinistä vai pyrkivän lähemmäs?
Eivät pyri lähemmäs, vaan päälle.
Kyse onkin tilanteista, jolloin griinin kanttiinkaan ei oikein mitta ja kontrolli riitä.
P.S. Älä polta nenääsi siellä ruohon ääressä. Äläkä ruohoa.
Juu en polta, vaikka just ruohon luvatussa kaupungissa pomppua vietån 😉
Tuohon legendaan on syynsä historiassa.. Eli pallot. Piti lyödä täysi lyönti, että molitorin sai jollain pysähtymään. Nykypalloilla kun ei tuota ongelmaa ole, voidaan pelata lähemmäs. Aika paljon ovat putit lyhyempiä kun lähestytään 30-60m griinistä kuin 100m
Ne vaan tahtoo jäädä eloon nää legendat vaikka aika muuttuu…
Mitä vaikeaa vajaissa on?, 50 metriä sama minkä bägistä repäisee i9-LW60 kaikilla viidellä mailalla ei pitäisi olla mitään ongelmaa.
Onkohan oma ’Lähipeliklinikka’ tuottanut tulosta, koska tuo lähipeli näkyy olevan yhdelle jos toiselle vaikeaa.
100 lätkältä on mukava tirpasta GW:llä lipulle.
Dosto,
Mie tykkäjän lyyä 56 lobwedgelä 30 – 50 m ja 52 asteisell 50 – 85 . sit 100 m 9 ja 150 m hybridi 5. Kaikki ToM wishonei t- tietty. Melkein tässä tykkäysjärjestyksessä. -
JulkaisijaArtikkelit