-
JulkaisijaArtikkelit
-
Kertokaapa omakohtaisia kokemuksia nuoret isät ja äidit joilla on ratkaistavana yhtälö 1) pienet lapset, 2) palkansaajan työ, 3) golfharrastus. Miten monta kierrosta kaudessa tuohon yhtälöön mahtuu? Koetteleeko parisuhdetta? Entä suhdetta lapsiin? Työhön? Mikä on ratkaisusi tilanteeseen?
Ei oo helppoo, kun netistä joutuu neuvoa kysymään…
Ostin kirpputorilta, eräältä rouvalta, parillakympillä uudenkarhean kantobägin. Tinki vapaaehtoisesti vielä hinnasta sanoen, että nyt on vävypojan aika keskittyä lastenhoitoon ja kasvatukseen ainaisen golfinpeluun sijasta. Ei ollut uskonut ennekuin anoppi ryhtyi näin radikaaleihin toimenpiteisiin. Varo ettei näin pääse käymään.
Onneksi oppisi golfarina ei häviä, se on vähän sama kuin pyörällä ajamisen taito, välivuosienkin jälkeen paluu lajin pariin on helppoa. Odottele eläkepäiviä, tai siihen asti kun saat lapsesi mukaan kierrokselle. ; )1) riippuu puolisosta ja lasten määrästä 2) opella hyvät lomat-tuntuu muuten mahdottomalta 3) pelasin 100 kierrosta-itestä vähän-puolisosta paljon??? Koetteleeko parisuhdetta? Ei enää…Ratkaisu puhuminen ja priorisointi,kannattaa…lapsia on enemmän kuin toi tasuri-pelaaminen vaikeinta silloin,kun alle 6v oli neljä kappaletta. Toimi,kyllä ihan hyvinkin,kun oli ns. mun/sun vapaapäivät,tosin silloin ei jää aikaa toisille…eron pääsyy ei oo kyl golf-uskokoon kuka haluaa….en kyl tiedä uskonko itekään…toisaalta -hieno peli.
Kolahti aika hyvin nilkkaan, tosin en näe tätä ongelmana, ennemminkin uutena elämäntilanteena.
Pelasin ennen noin 60 kierrosta kesässä ja sen lisäksi yleensä 5-10 kierrosta talvisin jossain reissussa. Nykyään kun on pari pientä lasta ja töissäkin on käytävä, golfin osuus elämässä on määrällisesti pienentynyt, mutta tärkeydeltään ei missään nimessä muuttunut. Kierroksia tulee pelattua joku 25-30 kaudessa ja ulkomaankierrokset ovat jäänneet korkeintaan yhteen.
Peliajan järjestäminen on ollut suhteellisen helppoa, koska rakas vaimoni ymmärtää, että kentälle on päästävä vähintään kerran kahdessa viikossa. Ehdottaa jopa itse, että mene pelaamaan, jos huomaa, että mulla alkaa pinna olla edes vähän kireällä. Yleensä olen yrittänyt mennä kentälle joko aikaisin aamusta tai sitten keskikesällä lasten mentyä nukkumaan. Tärkeintä on päästä kentälle silloin, kun se vie vähiten aikaa, eli sunnuntai päiväkierrokset jäävät melkein kokonaan pois. Yksin tai samalla sykkeellä pelaavan kaverin kanssa, kentän kiertää hosumatta 2 1/2-3 tuntiin. Myös työaikana golfaaminen asiakkaiden kanssa on hyvä tapa sovittaa harrastus perhe-elämään. Ymmärrän toki, että tämä ei ole kaikille mahdollista, mutta minulla se on toiminut erittäin hyvin.
Olen kuitenkin ilokseni huomannut, että sen minkä määrässä häviää, sen laadussa voittaa, eli olen oppinut nauttimaan kierroksesta ihan eri tavalla kun ennen. En tiedä johtuuko tämä kierrosten määrän tippumisesta, iän karttumisesta vai lasten vaikutuksesta asenteeseen elämään. Kuitenkin fokus kierroksella ei enää ole tuloksenteossa, vaan pikemminkin harrastuksesta nauttimisessa. Ja samalla lyöntikeskiarvo on tippunut ihan automaattisesti. Mahtavaa, eikö totta!
Mulla kierroksia oli viime kesänä 35. Tosin olin koko kesän lomalla. Aikainen aamulähtö kävi silloin esimerkiksi ja ehti hyvin olla poikien kanssa. Mutta syksyllä jälleen töissä niin ennen iltavuoroa ehti hyvin käydä kentällä. Tosin kumpikin pojistani on koulussa. Sitä ennen päiväkodissa jolloin systeemi sama. En ole kyllä harrastanut koko lajia silloin kun eivät olleet hoidossa/koulussa. Viime kesänä pojat jo kovasti rangella mukana ja harjoituskentälläkin. Saa nähdä miten ensi kesänä, innostuvatko lajiin… Eli ei mulla ongelmaa. Parisuhteessa ne on hankittu jo ennen golfin aloitusta =)
Priorisointi lienee tässä asiassa paikallaan. Sen voin omalta kohdaltani sanoa, että sitä aikaa joka jää omien lasten kanssa viettämättä ei saa koskaan takaisin, se kannattaa pitää mielessä. Itseäni asia on hieman vaivannut kun silloin oli niin kiire töissä, pitkät työpäivät, paljon matkoja ja tilaisuuksia sekä lisäksi vielä golf, että yhteiset hetket jäivät aivan liian vähälle.
Pakkaat kaiken ihan valmiiksi illalla. Aamulla viideltä ylös, kamat päälle ja kentälle. Täysi kierros, suihku, työvaatteet päälle ja duunissa olet viimeistään yhdeksältä. Jos pitää olla aikaisemmin, pelaat vain 9 reikää tai vähän enemmän tai 18 reikä par3-kentällä.
Elämä on täynnä valintoja.
Voiskohan sitä hommata jostain itelleen kaksoisolennon? Silleen pääsis pelaamaan enemmänkin. Kaksoisolentoa ei missään tapauksessa kannata ostaa koska vuokraamalla sen varmasti saa edullisemmin.
Ensimmäisen lapsen jälkeen vuotuiset kierrosmäärät putosivat jopa alle 100 kierroksen, n. 85-95. Nyt, kun on tulossa toinen lapsi kesällä, en vielä tiedä, kun en ole mikään ennustaja. Toisaalta, kun tapasin vaimoni, niin takana oli jo paitsi kilometrejä niin myös toistakymmentä vuotta golfia, joten hän tiesi mitä tulee saamaan. Siinä mielessä katson tapaukseni olevan helpompi. Joku jekku tässä kuitenkin tuntuu olevan, sillä vaimoni päästää minut lähtemään Thaimaaseen golfaamaan kavereiden kanssa (hyvin pian). En vielä tiedä mihin ansaan astun, mutta menen sinne Thaimaaseen kuitenkin hymyssä suin.
Henkilökohtaisesti ratkaisin tämän problematiikan aloittamalla golfin vasta avioeron jälkeen.
Dittis kirjoitti: (25.2.2009 14:18:51)
Henkilökohtaisesti ratkaisin tämän problematiikan aloittamalla golfin vasta avioeron jälkeen.Eron ajoittaminen voi olla haasteellista, kun ei kauden aloitusajankohtakaan ole selvillä. Onko siis varminta erota mahdollisimman pian, jos aikoo aloittaa golfin?
NimetönKyllä golfin pelaaminen pitää olla kotona ilmoitusluonteinen asia.
KL:lle sen verran neuvoa,että akillesjännettä ei kannata katkaista muutoin kuin töissä tai työmatkalla.
Hätätilassa kaupungin hoidossa olevilla liukkailla portailla tai sitten ohjatuissa golfharjoituksissa.
Miksi näin,no ihan vain vakuutuksien takia.Tommy Armour kirjoitti: (25.2.2009 12:36:14)
Ensimmäisen lapsen jälkeen vuotuiset kierrosmäärät putosivat jopa alle 100 kierroksen, n. 85-95. Nyt, kun on tulossa toinen lapsi kesällä, en vielä tiedä, kun en ole mikään ennustaja. Toisaalta, kun tapasin vaimoni, niin takana oli jo paitsi kilometrejä niin myös toistakymmentä vuotta golfia, joten hän tiesi mitä tulee saamaan. Siinä mielessä katson tapaukseni olevan helpompi. Joku jekku tässä kuitenkin tuntuu olevan, sillä vaimoni päästää minut lähtemään Thaimaaseen golfaamaan kavereiden kanssa (hyvin pian). En vielä tiedä mihin ansaan astun, mutta menen sinne Thaimaaseen kuitenkin hymyssä suin.Näissä harraste-hommissa pitää säilyä sellainen tasapainoinen tila. Ei jää sitten kummallekkaan huono mieli ja tällaisista pienista osasista, jotka synkkaa yhteen rakentuu kestävä liitto. Harrastuksen aloittamisen myötä kuvioon tulivat kavereiden kanssa yhteiset pelireissut, milloin minnekkin. Vastapainoksi olen päästänyt puolisoani kavereidensa kanssa joskus elokuviin. Ei nyt ihan iltanäytöksiin mutta kumminkin. Homma pelaa hyvin.
piispanen kirjoitti: (25.2.2009 19:27:41)
KL:lle sen verran neuvoa,että akillesjännettä ei kannata katkaista muutoin kuin töissä tai työmatkalla.
Hätätilassa kaupungin hoidossa olevilla liukkailla portailla tai sitten ohjatuissa golfharjoituksissa.
Miksi näin,no ihan vain vakuutuksien takia.
Sen verran voin Sinua valistaa, että nykyisin vakuutusyhtiöt maksavat korvauksia akillesjännevammoista tapaturmavakuutuksen perusteella vain siinä tapauksessa, että vamman synty on ulkoisen tekijän aiheuttama. Eli urheilussa syntyneet vammat ovat oletusarvoisesti korvauspolitiikan ulkopuolella. Sairauskuluvakuutus korvaa kaikkien vammojen kulut, mutta niitä ei työnantajilla tahi kansalaisilla yleensä hintasyistä ole, joten itse aiheutetun vamman kulut jäävät helposti kansalaiselle itselleen maksettaviksi.
Mielenkiintoiseksi kansalaisen kannalta asian tekee se, että 20 vuotta sitten samanlaisen vamman tapahtuessa sama vakuutus samassa yhtiössä korvasi kaikki kulut ja päivärahat päälle, vakuutusehtojen mukaisesti. Tänään ei.
Taas opin, ettei rehellisyys vakuutusasioissa kannata.
KL kirjoitti: (24.2.2009 13:17:51)
Pakkaat kaiken ihan valmiiksi illalla. Aamulla viideltä ylös, kamat päälle ja kentälle. Täysi kierros, suihku, työvaatteet päälle ja duunissa olet viimeistään yhdeksältä. Jos pitää olla aikaisemmin, pelaat vain 9 reikää tai vähän enemmän tai 18 reikä par3-kentällä.Elämä on täynnä valintoja.
Tuo kuulostaa kyllä tasapuoliselta ja kaikille osapuolille oikeudenmukaiselta ratkaisulta. Varmaan jotenkin noin menettelisin jos tämä asia olisi vielä kohdallani ajankohtainen. Se on jo kuitenkin elettyä elämää, enkä enää muista miten kaikki hoituikaan….
NimetönKL kirjoitti: (25.2.2009 21:42:15)
piispanen kirjoitti: (25.2.2009 19:27:41)
KL:lle sen verran neuvoa,että akillesjännettä ei kannata katkaista muutoin kuin töissä tai työmatkalla.
Hätätilassa kaupungin hoidossa olevilla liukkailla portailla tai sitten ohjatuissa golfharjoituksissa.
Miksi näin,no ihan vain vakuutuksien takia.
Sen verran voin Sinua valistaa, että nykyisin vakuutusyhtiöt maksavat korvauksia akillesjännevammoista tapaturmavakuutuksen perusteella vain siinä tapauksessa, että vamman synty on ulkoisen tekijän aiheuttama. Eli urheilussa syntyneet vammat ovat oletusarvoisesti korvauspolitiikan ulkopuolella. Sairauskuluvakuutus korvaa kaikkien vammojen kulut, mutta niitä ei työnantajilla tahi kansalaisilla yleensä hintasyistä ole, joten itse aiheutetun vamman kulut jäävät helposti kansalaiselle itselleen maksettaviksi.
Mielenkiintoiseksi kansalaisen kannalta asian tekee se, että 20 vuotta sitten samanlaisen vamman tapahtuessa sama vakuutus samassa yhtiössä korvasi kaikki kulut ja päivärahat päälle, vakuutusehtojen mukaisesti. Tänään ei.
Taas opin, ettei rehellisyys vakuutusasioissa kannata.
Sitten ei jää enää muuta mahdollisuutta kuin tämä työtapaturma tai liukastuminen.
KL kirjoitti: (25.2.2009 15:12:09)
Dittis kirjoitti: (25.2.2009 14:18:51)
Henkilökohtaisesti ratkaisin tämän problematiikan aloittamalla golfin vasta avioeron jälkeen.Eron ajoittaminen voi olla haasteellista, kun ei kauden aloitusajankohtakaan ole selvillä. Onko siis varminta erota mahdollisimman pian, jos aikoo aloittaa golfin?
Noup. Kyllä avioero on aina äärimmäinen vaihtoehto ja tragedia, joten harrastusmahdollisuudet kannattaa kartoittaa jo ennen avioliittoa 🙂
Vakavasti ottaen, mielestäni ongelma on pienempi kuin yleisesti ajatellaan. Ihmissuhteessa pitää vain soveltaa asioita, jotta kaikkien osapuolten tahtotaso toteutuu. Minulla olisi huono olo golfkentällä, jos se olisi aviopuolisoni ja lapsieni ajasta pois.
Vähintään viikonloppuna kerran ja todennäköisesti myös viikolla. Lomalla ehkä kolme kertaa viikossa, jollei reissua pukkaa.
Asiaa helpottaa huomattavasti kun:
– Lähtee viikonloppu-/lomakierrokselle mahdollisemman aikaisin => takaisin perheen pariin lounaalle
– viikkokierroksille suoraan töistäUlkomaan yms. reissut voi melkein unohtaa, niihin palaa lomaa sekä rahaa. Talviloma (ja talvi) kannattaa viettää perheen kanssa, jotta kesällä voi pelata.
Fantin linjoilla olen minäkin lisättynä sillä että talvikaudella vaimolle on suotu erityisen paljon omia liikuntahetkiä omien sisälajien parissa.
Kun kotona vauvoja niin pelimäärät tippui 40->20 tasolle josta sitten asteittain nostettu takaisin nykyiselle n. 40 tasolle, joka mahdollistaa ihan mielekkään pelitason.
’Tyttöjen viikonloppuja’ vastaan on myös järjestynyt talvisia golfviikonloppuja etelässä ja perheen lomamatkoilla voi myös harrastaa aikaista aamugolfia tai nopeita twilight-kierroksia.
Golf 18 reikäisenä on kyllä vähän liikaa perheelliselle jossa 2 työssäkäyvää, 12-14 reikää olisi inhimillisempi määrä tänä päivänä vaikka lajin luonne toki muuttuu.piispanen kirjoitti:
Kyllä golfin pelaaminen pitää olla kotona ilmoitusluonteinen asia.
Eipä käy kateeksi sinun lapsiasi.
Treenasin 90-luvun alussa 6 kertaa viikossa. Poika syntyi -94 niin lopetin golfin. Nyt poika 15 ja olen aloittanut golfin uudestaa, ehkä ensikesänä molempien lasten kanssa yhdessä.
NimetönOli kerrassaan pakko kirjautua palveluun kun on aihe niin lähellä. Itselläni on kolme alle 5-vuotiasta lasta ja kyllähän siinä luovimista on, että pääsee kentälle edes joskus. Pelasin viime kesänä ainoastaan puolikkaita kierroksia. Niitä kuitenkin säännöllisesti kaksi kertaa viikossa eli puolikkaita tuli kesän aikana n. 40.
Aika oleellinen asia lasten ja omien menojen yhdistämisessä on tukiverkosto. Jos lähellä on esim. isovanhemmat jonne lapset voi viedä siksi aikaa kun käy itse kentällä tahkoamassa homma helpottuu kummasti. Nykyään tahtoo vaan nuo isovanhemmat olla kovin kiireisiä. Samoin aika monen lapsen isovanhemmille maistuu hapan niin paljon ettei sieltä luotettavaa hoitopaikkaa löydy.
Olin jo luopunut toivosta ensi kesän suhteen kun pukkaa talon laajennustakin niskaan, mutta tuo KL:n viesti piristi päiväni. Herään muutenkin aikaisin ja muu perhe nukkuu, joten voin hyvin lähteä vaikka rangelle palloja lätkimään. Kiitoksia vinkistä.
Hyvä aihe.
Itsellä syntyi esikoinen toukokuussa joten ihan sataa kierrosta ei ole enää pelattu viime kaudella.
Parhaat peliviikot menivät kesällä näin:
1. Alkuviikosta aamukierros Talissa (kaveri jäsenenä) ja klo 9 töissä. Aamukierrokset ovat hyviä myös viikonloppuna, tulee helpommin lupa vaimolta.
2. Loppuviikosta nipistämällä tunnin työajasta ehtii ennen liikenneruuhkia kentälle. Vaimolla vastaavasti vapaa-aikaa toisena iltana.
3. Viikonloppuna ainakin yksi kierros. Välillä lapsi mummolla hoidossa ja vaimo tuli mukaan pelaamaan.Perusajatus on se, että suon saman vapaa-ajan vaimolle mitä itse käytän iltaisin tai viikonloppuisin golfiin. Vaimon vapaailtoina otin välillä vauvan mukaan rangelle.
Vähempi kierrosmäärä vaikutti myös siihen, että pelaamista arvostaa enemmän.
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 24 viestiä, 1 - 24 (kaikkiaan 24)
Esillä 24 viestiä, 1 - 24 (kaikkiaan 24)