-
JulkaisijaArtikkelit
-
anssijokunen kirjoitti: (14.5.2009 11:14:13)
– onko tosiaankin kysymys huonosta tekniikasta, jos pystyy tekeen parin esim. ekalla ja viimeisellä reiällä.
Miten satunnaiset optimisuoritukset kertoisivat tekniikan riittävän? Eikö ongelma ole juuri siinä, että pystyy tekemään VAIN ne pari par:ia. Tekniikka ei selvästikään kestä (olettaen, ettei muuten toimi kuin hölmö kentällä), jos kortti muodostuu selkeästi vaihtelevista reikäkohtaisista tuloksista. On itsensä huijaamista ajatella, että pelkästään parempi itseluottamus omaan tekemiseen muuttaisi 100:n 80:ksi.
anssijokunen kirjoitti: (14.5.2009 11:14:13)
Ja pliis, älkää nyt ampuko mua heti jos en allekirjoita sitä, että tuhansien pallojen mättäminen rangella ei välttämättä tuota hyvää golfin pelaajaa.Ei kukaan ole ihan tuollaista väittänytkään. Määrällisesti pitää varmasti harjoitella aika paljon, mutta olennaisempaa on, että sekin mikä tehdään, tehdään kunnolla. Hyvän pelaajan tason aikaansaamiseen tarvitaan kyllä noi tuhansien pallien toistotkin.
Scoop kirjoitti: (14.5.2009 14:31:09)
… On itsensä huijaamista ajatella, että pelkästään parempi itseluottamus omaan tekemiseen muuttaisi 100:n 80:ksi. …Mutta se on hyvin helppoa. Määkin oottelen vaan aamua jolloin jolloin herään voittajaoloon. Ja taitokin on nukkuessa valunut sormenpäin.
Pappa Tykki kirjoitti: (12.5.2009 17:34:15)
Muutama vertailutieto Pickalan Parkilta (par 72), jota olen tahkoamassa nyt 21 kesää.
– koko ajanjakson eclectic (paras tulos jokaiselta reiältä): 52 (birkut kaikilta, paitsi kahdella reiällä eagle)
ei sillä eclecticillä ole suurta merkitystä 😉
itselläni rossmund golf clubin etuysi (par36) eclectic tulos 22, molemmille par3:lle holarit, molemmille par5:lle eaglet ja vielä yhdelle par4 eagle..tarkoittaako se että ei ole tekniikasta kiinni vaan että voisin periaatteessa pelata ton ysin 22 lyöntiin? 😀 no tietysti voi, JOS sattuu olemaan eräs lahjakas henkilö koreasta jolle holarit ovat arkipäivää 😉
Ei itseensä ja tekemisiinsä luottaminen ole mitään itsensähuijaamista – vaan se parantaa tulosta AINA, oli sitten kysymys golfista tai melkein mistä muusta tahansa. Eri asia on tietysti se, kuinka paljon. Jos ennen suoritusta epäilet, niin todennäköisyys epäonnistumiseen kasvaa.
En väheksy tekniikkaa, missään nimessä, enkä sen harjoittelua. Mieleeni on vain tullut, että olisiko kaikille klubituuppareille tie parempiin tuloksiin se, että alettaisiin enemmän uskoa omiin juttuihin, jätettäisiin pelko ja epävarmuus pois suorituksista. Ja tähän tarvittaisiin enemmän tästä tekniikkapainotteisesta valtavirrasta poikkeavaa ajattelua ja harjoittelua.
’ Pojat, me on hävitty tää peli.’
– kummelit-anssijokunen kirjoitti: (14.5.2009 15:09:54)
Ei itseensä ja tekemisiinsä luottaminen ole mitään itsensähuijaamista – vaan se parantaa tulosta AINA, oli sitten kysymys golfista tai melkein mistä muusta tahansa. Eri asia on tietysti se, kuinka paljon. Jos ennen suoritusta epäilet, niin todennäköisyys epäonnistumiseen kasvaa.En väheksy tekniikkaa, missään nimessä, enkä sen harjoittelua. Mieleeni on vain tullut, että olisiko kaikille klubituuppareille tie parempiin tuloksiin se, että alettaisiin enemmän uskoa omiin juttuihin, jätettäisiin pelko ja epävarmuus pois suorituksista. Ja tähän tarvittaisiin enemmän tästä tekniikkapainotteisesta valtavirrasta poikkeavaa ajattelua ja harjoittelua.
–Kirjoitin, että ’on itsensä huijaamista ajatella, että pelkästään parempi itseluottamus omaan tekemiseen muuttaisi 100:n 80:ksi’. Se on eri asia kuin kieltää itseluottamuksen merkitys. Tottakai sillä on merkitystä. Ja paljon. Ja monimutkaisten mekanismien välityksellä. Onpa tullut pari akateemista eksperimenttiäkin aiheesta tehtyä, ja tällä hetkellä tutkitaan juuri tuon mainitsemasi dynamiikan (virheiden tekeminen ja sen pelko) olemusta sellaisena kuin se ilmenee korvien välissä – kirjaimellisesti. Minä olen siis viimeinen ihminen väittämään, ettei itseluottamuksella ja uskolla omaan tekemiseen ole merkitystä. Katteeton sellainen sen sijaan on vain haitaksi.
Ok, ja sorry, mut kun jotenkin mulle paistaa noista Sinun kirjoituksista tekniikan liiallinen korostus, siis mun mielestä. Tottakai tavallisilla klubituuppareilla tuo tekniikan hakeminen on päällimmäisenä mielessä, mutta mitä parempiin pelaajiin mennään, niin mentaalipuoli korostuu – eikö hyvillä pelaajilla kaikilla ala tuo tekniikkapuoli oleen niin hyvässä kunnossa, että erot tulee tuolta mentaalipuolelta kun pelataan kilpailuissa.
Tässä ketjussa nyt olikin alunperin ideana se, että voisiko tavallinen klubituuppari saada parempia tuloksia hiukan toisenlaisella harjoittelulla / ajattelulla. Omassa tapauksessani kyse on ensivaiheessa vain kolmesta lyönnistä, mutta uskoisin että jo 36 händärillä ja siitä alaspäin olisi ehkä syytä ajatella koko tätä harjoittelukulttuuria hiukan uudelta kantilta.
anssijokunen kirjoitti: (12.5.2009 17:02:01)
Uskoakseni olen samassa tilanteessa, kuin moni muukin – kotikentälläni olen tehdyt jokaisella reiällä parin ( ykkösellä tosin ’teknisen’ parin, eli kakkospallolla), ja pikaisen muistelujeni mukaan birdien 11 väylällä – mutta en tietenkään samalla kierroksella. Parhaimmillani olen pelannut muistaakseni kuusi reikää peräkkäin pariin, mukana yksi bogey ja yksi birdie.Mitkä asiat ja mitkä uskomukset aiheuttaa sen, etten ole pystynyt pelaamaan koko kenttää alle 90 lyönnin samalla kierroksella. Tekniikasta se ei ilmeisestikkään ole kiinni. Ehkä tämä on juuri se juttu mikä tekee golfista niin koukuttavan pelin.
I]Mielenkiintoinen kymysys, ja ketjussa jo kohtuullista pohdintaa, paras oli se, jossa sanottiin ’olet tehnyt yhden tuplan enemmän kuin pareja (ja loput bogeja)…’ ELI kun jääkiekko on maalintekopeli, niin golf on tuloksentekopeli, kierroksen tulos kertoo mitä on tapahtunut, voisit analysoida mistä ne bogit ja tuplat tulevat… tähän voisi vielä vastata sen tositarinan kun Nick Faldo kävi Ben Hoganin puheilla -90 luvun alussa, ja kysyi ’miten voitan US Openin…’, houkan vastasi, että ’shoot a lower score ’than others’,
eli miten pääset alle 90, niin pelaa alle 90! Skooraminen ja scramblaaminen, sieltä se tulee, pitemmät ja tarkemmat lyönnit, ihan en jaksa uskoa, että lyöt rangella 2 koria virheettömästi…tai jos lyöt niin sitten on syytä huoleen!anssijokunen kirjoitti: (14.5.2009 15:42:26)
Ok, ja sorry, mut kun jotenkin mulle paistaa noista Sinun kirjoituksista tekniikan liiallinen korostus, siis mun mielestä. Tottakai tavallisilla klubituuppareilla tuo tekniikan hakeminen on päällimmäisenä mielessä, mutta mitä parempiin pelaajiin mennään, niin mentaalipuoli korostuu – eikö hyvillä pelaajilla kaikilla ala tuo tekniikkapuoli oleen niin hyvässä kunnossa, että erot tulee tuolta mentaalipuolelta kun pelataan kilpailuissa.Tekniikan ja mentaalin puolen suhde tulee aika hyvin esille tuossa boldatussa; sinähän sen itse sanoit. Totuus vain on, että pelkällä itseluottamuksella ei swingata hyvin eikä tehdä tulosta.
Mutta käännetäänpä asetelma hieman toisin päin. Kun on golfista ja erityisesti swingistä kyse, mikä saa itseluottamuksesi kasvamaan? Mikä vahvistaa uskoasi omaan swingiisi?
Itseluottamus kasvaa tietysti onnistuneista lyönneistä – ja se että niitä tulee kentällä, ja pelaan esim kolme ekaa reikää pariin, kuten kertomassani esimerkissä aiemmin. Nelosella jatkui ensin hyvin. hyvä draivi ja hybridilyönti, sitten sanoisinko suosikkimatkaltani 100 m wedgellä epäonnistuminen, ei täydellinen mutta matkaa jäin about 30 metriä. Sitten luokaton chippi ja toinen chippikin jäi niin kauas, että meni kaksi puttia. Seuraavalla sanoisinko ’koulupar’ ja sitten loistava avaus taas, mutta uhkarohkea lähestyminen joka johti griinibunkkeriin – tuloksena tupla,sitten pelastettu bogi, sitten tripla omaa tyhmyyttä par viitosella, kolmas lyönti viheriön takaosaan ja siitä pomput vesiesteeseen. ysillä birdie – aika epätasaista, vai. Takaysillä sitten samalla mentaliteetillä, mutta tulos huonompi ja vain yksi par. Muuten bogia, tuplaa ja yksi triplakin.
Mä en oikein itse tiedä, missä kohtaa se juttu hajoaa ja miksi. Ehkä etuysin minulle hyvä peli kuitenkin antoi vääränlaista itseluottamusta ja tavallaan ryssin koko kierroksen. Tässä kohtaa varmaankin olisi sitä korjattavaa korvien välissä ja sitä pitäisi treenata jollain tavalla.
anssijokunen kirjoitti: (14.5.2009 16:28:53)
Mä en oikein itse tiedä, missä kohtaa se juttu hajoaa ja miksi. Ehkä etuysin minulle hyvä peli kuitenkin antoi vääränlaista itseluottamusta ja tavallaan ryssin koko kierroksen. Tässä kohtaa varmaankin olisi sitä korjattavaa korvien välissä ja sitä pitäisi treenata jollain tavalla.Jos tässä nyt aivojen harhauttamisia keksitään, niin mitäs jos ajattelisikin näin:
Ei ole olemassa yksittäistä golfkierrosta. On eri paikkoihin sijoittuvat 50 000 reikää jotka pitää elämän aikana pelata yksi kerrallaan? Joku kirjaa ne ylös, joku ei. Jossain vaiheessa sinne väliin sattuu vaikka 28 suht hyvää reikää putkeen ja sitten sä olet väkisinkin pelannut alle 90! Jee Jee!
Eipä tule paljon paineita jonkun tietyn kentän (esim park) reiän nro 17 kapeaan avaukseen kun ajattelee että vielä tämän jälkeen on 39 800 reikää jäljellä, ja sen tuplan voi paikata vaikka kolmensadan reiän kuluttua Vuosaaressa helpolla par-5 eaglella reiällä 13?Hyvää tarinointia niiiiin tutusta aiheesta! Ja äskeinen Laviksen ajatelma oli aika naseva.
Itse paininut näitten samojen ajatusten kanssa aina tasasin väliajoin. Sitä on sumplinut, että kyllä mun on jonkumoinen golfari oltava, kun tälläkin rundilla pystyin noin monta paria/birkkua tekemään. Ja sit taas hetken päästä kun homma karkaa kourasta, tulee sitä niin helposti tarrauduttua tohon mentaalipuoleen. Eli ’joo, ei vaan pää taas kestänyt..’.
Oikeestaanhan mä tiedän tasantarkkaan faktana sen, että mun tekniikka ei missään nimessä ole riittävän hyvä. tai siis ööö…riittävän hyvä mihin tarkotukseen?? No, ainakaan siihen, että golfista vois nauttia läpi kesän. Tai ees useemman kierroksen putkeen. Hmm….tai välttämättä ei aina edes yhtä kokonaista kierrosta.
Tää on kyllä mystinen juttu. Kun toisaalta tuntuu, että sillon ku pystyy/muistaa pelata ’rennosti’ (siis sekä fyysisesti, että psyykkisesti) hyviä lyöntejä tulee solkenaan, ja golf on helppoa ja hauskaa. Kunnes sitten se yht’äkkiä ei taas sitä ole….
Eiköhän se vaan niin ole, että hyvä tekniikka on pohjana(tai oikeestaan vaatimus) aika paljon myös sille hyvälle mentaaliselle valmiudelle…ja sille, että voi pelata ’rennosti’. Sillon kun oikeesti tietää osaavansa pomminvarmasti tietyn lyönnin, on aika hyvä todennäköisyys, että se lyönti onnistuu just nyt. Omassa pelissä toi termi ’pomminvarma’ ei valitettavasti oo riitävän usein läsnä.
Mielestäni anssijokunen on toisaalta ihan pihalla ja toisaalta ihan olennaisen jäljillä.
Ajatus tekniikan ja mentaalipuolen (jota sanoisin kuitenkin pelivarmuudeksi) erottamisesta on se pihalla olemisen kohta. Jos heität noppaa viisi kertaa peräkkäin ja saat joka kerralla kuutosen, uskotko oppineesi heittämään kuutosia – tuskin. Golflyönti on kuin nopan heittoa: identtisessä tilanteessa lyöntiä toistettaessa tulee jokin jakauma suorituksia. erona nopanheittoon on kaksi asiaa.
1) Tiettyä suoritusta tarkasteltaessa tekniikka määrää, mitä silmälukuja nopassa on. Ko lyöntiin hyvä tekniikka tarkoittaa, että tuon lyönnin nopassa on viisi kuutosta ja yksi viitonen. Huono tekniikka tarkoittaa, että nopassa on kaksi ykköstä, kakkonen, kolmonen, nelonen ja viitonen. Kun tehdään yksi suoritus, saattaa käydä niin (kerran kolmestakymmenstäkuudesta, mikä ei ole kovin tavatonta), että sekä hyvä että huono tekniikka antavat vitosen, mutta kun suorituksia toistetaan, hyvä tekniikka antaa hyvin pienelläkin toistomäärällä erittäin suurella todennäköisyydellä paremman tuloksen. Koska huonon tekniikan noppa antaa keskmäärin joka kuudes kerta sen vitosen, voi syntyä vaikutelma, että on olemassa tekniikka hyvään suoritukseen – vaan tosiasiassa ei ole.
2) Samaan tilanteeseen pelaajalla on monta noppaa. Avaanko draiverilla vai raudalla jne. Valintaan liittyy siis toisaalta nopan valinta ja toisaalta se, miten ko nopalla ylipäänsä edetään: draiverin nopassa on vaikka luvut ykkösestä kutoseen, mutta rautamailan nopassa viisi nelosta ja yksi kolmonen.Se missä anssijokunen on mielestäni jäljillä on jatkoa tuohon kakkoskohtaan: väylän taktinen suunnittelu. anssin havainnon mukaan tätä eivät prot opeta ja aika vähän siitä muutenkin puhutaan. Ilahduttavasti viime aikoina on yhä useammin kuullut sana ’pelikirja’. Ainakin minulle se tarkoittaa sitä, että jos palloni asetetaan mihin tahansa kohtaan minulle tuttuja Pickalan kenttiä, minulla on valmis suunnitelma siitä, millä taktiikalla pelaan pallon ko pisteestä ko väylän reikään. ja jos en onnistu, joudun uuteen pisteeseen, josta minulla on pelikirjan muakinen ratkaisu.
Tulostaso kehittyy tietysti ensisijaisesti tekniikan kautta eli hankkimalla itselleen paremmat nopat. Kuitenkin tiettynä päivänä sen hetken tekniikalla pelatessaan, pelaajan kannattaa kiinnittää huomiota pelitaktiikkaan eli laatia itselleen pelikrjaa joko lennosta tai pitemmän ajan yli paljon samaa kenttää pelatessaan.
Taktinen suunnittelu edellyttää tietysti jonkinlaista teknistä tasoa, että on edes muutama noppa mistä valita. Suunnittelun perustana on REALISTINEN käsitys omasta suorituskyvystä – tämä on vaikeus, koska positiivisten kokemusten itseään vahvistavan vaiktuksen vuoksi käsitys on yleensä aina optimistinen. huippupelaajilla on sekä paremmat nopat, selkeä käsitys noppiensa ominaisuuksista että kyky laatia pelikirja.
Paljon itselleni ventovieraiden kanssa pelnanneenaa ja kiinostuksella pelitaktisia valintoja seurananneena sanoisin, että kun tulokset liikkuvat 90 tasolla, taktisen ajattelun kehittämisellä on keskimäärin saavutetavisa noin 5 lyöntiä parannusta kierrostulokseen.
En aio pitkästyttää tämän lukijoita yksityiskohtaisilla kuvauksilla Pickalan pelikirjastani. Sanotaan nyt vain, että taktisen suunnittleun kannalta hienoja väyliä on erityisesti Forestilla (1, 2, 5, 7, 13, 14, 15, 18). Niin ja Parkin 17lle ratkaisu on avaus r5-7 tiin paikasta riippuen (väylän leveimpään kohtaan 130-150 m griinille, josta r8-9).
steffu kirjoitti: (14.5.2009 14:55:01)
Pappa Tykki kirjoitti: (12.5.2009 17:34:15)
Muutama vertailutieto Pickalan Parkilta (par 72), jota olen tahkoamassa nyt 21 kesää.
– koko ajanjakson eclectic (paras tulos jokaiselta reiältä): 52 (birkut kaikilta, paitsi kahdella reiällä eagle)
ei sillä eclecticillä ole suurta merkitystä 😉
itselläni rossmund golf clubin etuysi (par36) eclectic tulos 22, molemmille par3:lle holarit, molemmille par5:lle eaglet ja vielä yhdelle par4 eagle..tarkoittaako se että ei ole tekniikasta kiinni vaan että voisin periaatteessa pelata ton ysin 22 lyöntiin? 😀 no tietysti voi, JOS sattuu olemaan eräs lahjakas henkilö koreasta jolle holarit ovat arkipäivää 😉
No just tätä ajon takaa, ettei se eclectic mitään merkitse. Yritin sillee vitsikkäästi sanoa, että anssijokusen ajatusta omaan statistiikkaanni soveltaen minun pitäisi haaveilla jostain 60 kierroksesta ja sinä nyt voit laittaa vielä paremmaksi. vaan ei meistä kumpikaan sellaisesta haaveile.
Eli ei ne monet hyvät reiät (eclectic) vaan harvat huonot (perslectic) tekevät tuloksen.
Pappa Tykki kirjoitti: (14.5.2009 18:59:04)
Ajatus tekniikan ja mentaalipuolen (jota sanoisin kuitenkin pelivarmuudeksi) erottamisesta on se pihalla olemisen kohta. Jos heität noppaa viisi kertaa peräkkäin ja saat joka kerralla kuutosen, uskotko oppineesi heittämään kuutosia – tuskin. Golflyönti on kuin nopan heittoa: identtisessä tilanteessa lyöntiä toistettaessa tulee jokin jakauma suorituksia. erona nopanheittoon on kaksi asiaa.
1) Tiettyä suoritusta tarkasteltaessa tekniikka määrää, mitä silmälukuja nopassa on. Ko lyöntiin hyvä tekniikka tarkoittaa, että tuon lyönnin nopassa on viisi kuutosta ja yksi viitonen. Huono tekniikka tarkoittaa, että nopassa on kaksi ykköstä, kakkonen, kolmonen, nelonen ja viitonen. Kun tehdään yksi suoritus, saattaa käydä niin (kerran kolmestakymmenstäkuudesta, mikä ei ole kovin tavatonta), että sekä hyvä että huono tekniikka antavat vitosen, mutta kun suorituksia toistetaan, hyvä tekniikka antaa hyvin pienelläkin toistomäärällä erittäin suurella todennäköisyydellä paremman tuloksen. Koska huonon tekniikan noppa antaa keskmäärin joka kuudes kerta sen vitosen, voi syntyä vaikutelma, että on olemassa tekniikka hyvään suoritukseen – vaan tosiasiassa ei ole.
2) Samaan tilanteeseen pelaajalla on monta noppaa. Avaanko draiverilla vai raudalla jne. Valintaan liittyy siis toisaalta nopan valinta ja toisaalta se, miten ko nopalla ylipäänsä edetään: draiverin nopassa on vaikka luvut ykkösestä kutoseen, mutta rautamailan nopassa viisi nelosta ja yksi kolmonen.Yksi parhaista tekniikan, pelivarmuuden ja onnen/sattuman kuvauksista pitkään aikaan…
GIR kirjoitti: (14.5.2009 19:24:43)
Yksi parhaista tekniikan, pelivarmuuden ja onnen/sattuman kuvauksista pitkään aikaan…
Loistava kuvaus Pappalta.
NimetönMä luulen, että anssijokunen, kuten kaikki muutkin tietävät, että jos osaa lyödä palloa
pitkälle, varmasti ja tarkasti, niin tulosta syntyy ja itseluottamus kasvaa. Olisikohan
aj kuitenkin älynnyt, että varpaiden kulmien säätö edestakaisin ei
johda kaikilla tuohon tulokseen. Eli hän ymmärtää, että päämääränä hyvin toimiva swingi ei ole huono idea, vaan tapa, jolla siihen usein pyritään. Se vaan on niin, että se toimiva swingi on aina yksilökohtainen kompromissi, joka lisäksi vaatii paljon harjoittelua. Aj on ottanut ohjenuorakseen huomion kiinnittämisen muihin asioihin ja antaa swigin kehittyä ikään kuin itsekseen siinä sivussa. Ja odottelee ehkä samalla, josko tuo yleinen ymmärrys swingistä hieman kehittyisi. Mä en yhtään ihmettelisi, jos näitä ansseja alkaisi ilmaantua lisää.Noinkin voi pelata. Mutta tietysti, jos lahjoja on ja hamuaa koviin tuloksiin, on tekniikkaan kiinnitettävä erityistä huomiota riittävän pituuden ja hyvien osumaolosuhteiden saavuttamiseksi. Sen lisäksi varmuus on hankittava suurin toistomäärin ja erilaisin erikoisharjoittein ym. menetelmin. .
anssijokunen kirjoitti: (14.5.2009 16:28:53)
Itseluottamus kasvaa tietysti onnistuneista lyönneistäNiinpä. Ja mites niitä onnistuneita lyöntejä saadaan aikaiseksi enemmän?
anssijokunen kirjoitti: (14.5.2009 16:28:53)
Mä en oikein itse tiedä, missä kohtaa se juttu hajoaa ja miksi. Ehkä etuysin minulle hyvä peli kuitenkin antoi vääränlaista itseluottamusta ja tavallaan ryssin koko kierroksen. Tässä kohtaa varmaankin olisi sitä korjattavaa korvien välissä ja sitä pitäisi treenata jollain tavalla.Varmasti tuollainen pelinhallintaan liittyvä harjoittelu ja harjaantuminen auttavat, mutta tyypillisimmin ’se juttu’ hajoaa horjuvaan tekniikkaan. Tuo muutaman onnistumisen tuottama illuusio on hyvin tyypillistä, ja samalla usein kovin petollista. Hetken kuvittelee, että omassa nopassaan on enemmänkin niitä isoja silmälukuja. Pahinta on, kun sellainen illuusio jää päälle, ja tulee vakuuttuneeksi, että korjattava löytyy muualta kuin teknisestä toteutuksesta… Niitä oman nopan silmälukuja kannattaa yrittää tutkailla mahdollisimman realistisesti, ja sen jälkeen miettiä, millä keinoin isojen silmälukujen määrää voisi lisätä.
Ensinnäkin kunnia Pappa Tykille hyvästä havainnollistamisesta!
Toiseksi, sama havainto taktisen ajattelun tehosta…
Pappa Tykki kirjoitti: (14.5.2009 18:59:04)
Paljon itselleni ventovieraiden kanssa pelnanneenaa ja kiinostuksella pelitaktisia valintoja seurananneena sanoisin, että kun tulokset liikkuvat 90 tasolla, taktisen ajattelun kehittämisellä on keskimäärin saavutetavisa noin 5 lyöntiä parannusta kierrostulokseen.
Itselläni homma meni siten että golfiin käytettävissä olevan ajan vähentyessä, pelaamisen osuus kasvoi harjoittelun kustannuksella. Olemattoman harjoittelun ja muutaman pelikierroksen jälkeen taktisen ajattelun arvo kävi hyvin selkeästi ilmi. Jopa niin selkeästi että hcp on laskenut usemman pykälän parin edellisen kauden aikana. Tästä voi osaltaan tehdä päätelmiä allekirjoittaneen taktisten valmiuksien lähtötasosta mutta sanotaan vaikkapa että harjoittelun loppuessa ajattelu alkoi.
Kolmas juttu on se että luen parhaillaan anssijokusen mainitsemaan Nilssonin & Marriottin kirjaa. Kenttätesteihin en ole vielä ehtinyt mutta vaikuttaa ihan hyvältä opukselta. Esimerkiksi se että ensin ajatellaan/päätetään miten lyödään, sen jälkeen asetutaan pallolle ja lyödään. Ei siis aleta siinä pallolla pähkimään että ’eikun tähtään sittenkin tuota koivua kohtia eikun kuusta eikun ampparia’. Eihän se pallo pelkällä tahdonvoimalla reikää löydä mutta olisiko niin että pääkopan hallinnalla saa päivän-parhaan-kunnon mukaisen suorituksen aikaiseksi sillä rumallakin svingillä? Ja sitä päivän-parasta-kuntoa puolestaan saa ruuvattua paremmaksi säännöllisellä oikeiden asioiden treenaamisella. Pelinomaisella treenamisella, kuten N & M kirjoittavat.
Perkula. Minkäköhän takii mä tuol kentällä touhuun ylipäätään, kas kun mun nopassa ei oo silmii olleskaan. Toisaalta tää on ihan mukavaa siinä mielessä että mulle ei tartte tulla esittään jotain ihme pelitaktisia kuvioita. Taktiikkana menee helposti niin paljon eteenpäin ku pääsee ja sitte perään. Pirun yksinkertaista ja rimmaa myös mun luonteen kaa.
’Useimmat pelaajat ja opettajat keskittyvät golfissa ainoastaan tekniseen puoleen. On helppo huiputtaa itseään uskomaan, että vika on tekniikassa, vaikka vika olisikin muualla.
Jos pelaaja tuntee pelkoa tai epävarmuutta asuttuessaan pallolle, lihaksissa voi olla ylimääräistä jänniteettä ja se voi tehdä svingistä tavallista nopeamman tai jättää kääntymisen vajaaksi. Mitä pitäisi harjoitella? Jos mene rangelle treenaamaan tempoa tai kääntymistä, korjaat seurausta etkä syytä.
Jos huono svingi johtuu paineen alla syntyneestä jännityksestä, ei niistä tuhansista harjoituslyönneistä ole apua. Huonot svingit johtavat huonoihin lyönteihin, mutta usein juuri huonot ajatukset johtavat huonoihin svingeihin.’
Tässä siis pikku lainaus SIITÄ kirjasta.
Nimetönanssijokunen kirjoitti: (15.5.2009 9:30:37)
’Useimmat pelaajat ja opettajat keskittyvät golfissa ainoastaan tekniseen puoleen. On helppo huiputtaa itseään uskomaan, että vika on tekniikassa, vaikka vika olisikin muualla.
Jos pelaaja tuntee pelkoa tai epävarmuutta asuttuessaan pallolle, lihaksissa voi olla ylimääräistä jänniteettä ja se voi tehdä svingistä tavallista nopeamman tai jättää kääntymisen vajaaksi. Mitä pitäisi harjoitella? Jos mene rangelle treenaamaan tempoa tai kääntymistä, korjaat seurausta etkä syytä.
Jos huono svingi johtuu paineen alla syntyneestä jännityksestä, ei niistä tuhansista harjoituslyönneistä ole apua. Huonot svingit johtavat huonoihin lyönteihin, mutta usein juuri huonot ajatukset johtavat huonoihin svingeihin.’
Tässä siis pikku lainaus SIITÄ kirjasta.
Toki mielentila vaikuttaa lyönnin onnistumiseen, mutta ei alkuunkaan
ainoana tekijänä. Vähintään yhtä paljon virhehajontaa syntyy puhtaasti taitotason pohjalta. Tässä vaan on se ero, että kokemusten mukaan taitotasoa voidaan parantaa harjoittelulla 100% varmasti. Kun taas tuo mielenhallinta on tulosten osalta enemmän tai vähemmän epämääräistä. Ei nuo mentaalijutut, josta puhuit , mitään uusia oivalluksia ole. Joka golf kirjassa niistä puhutaan. Tässä yhteydessä ongelmat kyllä tiedetään, mutta toimivia ratkaisuja onkin sitten vähemmän. Sen joka patenttilääkkeen tuohon keksii, ei varmasti tarvitse olla toimeentulostaan huolissaan.Nyt täytyy muistaa, että kentällä pelaaminen on harjoittelua parhaalla tavalla.
Pelaamalla ja harjoittelemalla paljon voi kehittyä kohtuulliseksi pelaajaksi. Siitä
eteenpäin on kyllä tutustuttava tekniikan saloihin ja opittava tuntemaan oma swingi
läpikotaisin.anssijokunen kirjoitti: (14.5.2009 15:42:26)
Ok, ja sorry, mut kun jotenkin mulle paistaa noista Sinun kirjoituksista tekniikan liiallinen korostus, siis mun mielestä. Tottakai tavallisilla klubituuppareilla tuo tekniikan hakeminen on päällimmäisenä mielessä, mutta mitä parempiin pelaajiin mennään, niin mentaalipuoli korostuu – eikö hyvillä pelaajilla kaikilla ala tuo tekniikkapuoli oleen niin hyvässä kunnossa, että erot tulee tuolta mentaalipuolelta kun pelataan kilpailuissa.Tässä ketjussa nyt olikin alunperin ideana se, että voisiko tavallinen klubituuppari saada parempia tuloksia hiukan toisenlaisella harjoittelulla / ajattelulla. Omassa tapauksessani kyse on ensivaiheessa vain kolmesta lyönnistä, mutta uskoisin että jo 36 händärillä ja siitä alaspäin olisi ehkä syytä ajatella koko tätä harjoittelukulttuuria hiukan uudelta kantilta.
Mikä on sinun mielestäsi ’hyvillä pelaajilla’? Onko raja tuo mainitsemasi 36? Pidätkö itseäsi (19.8) jo hyvänä pelaajana?
Harjoittelukulttuuria on tuossakin kohdassa syytä pohtia uudestaan, mutta lähinnä rangen, lähipelin ja puttigriinin suuntaan, ei mentaaliharjoituksiin.
Voin henk koht. kokemuksesta sanoa, että noin HCP 5-8 välille, varsinkin helpommilla kentillä, pääseminen ei vaadi mitään mentaalista toimintaa eikä kovin kummoista tekniikkaakaan kunhan vain pelaa paljon ja käy joskus prolla. Sen ’saavuttamisen’ (jota en kummoisena saavutuksena pidä) jälkeen niin tekniikkakin kuin mentaalikin on mennyt uusiksi kun huomasi miten vähäistä oma osaaminen olikaan.
Jos nyt Anssi pelaisit itsesi singeliin harjoittelemalla tavoitteellisesti (ja käyt prolla 5 kertaa kesäkauden aikana) ja palataan sitten asiaan kun haluat lähemmäksi scratchiä.
pjs kirjoitti: (15.5.2009 10:37:54)
… Mikä on sinun mielestäsi ’hyvillä pelaajilla’? Onko raja tuo mainitsemasi 36? Pidätkö itseäsi (19.8) jo hyvänä pelaajana? …Luepas nyt vähän tarkemmin. Ei Anssi väitä olevansa hyvä pelaaja, eikä missään nimessä väitä että hcp36 olisi. Tuskin Anssi pitää itseänsä erityisen hyvänä pelaajana senkään jälkeen kun tänä kesänä pudottaa händärinsä singeliin. Totuus on kyllä se ettei Anssi siihen mitään Nilssonia tartte.
kebax kirjoitti: (15.5.2009 11:35:22)
Tuskin Anssi pitää itseänsä erityisen hyvänä pelaajana senkään jälkeen kun tänä kesänä pudottaa händärinsä singeliin. Totuus on kyllä se ettei Anssi siihen mitään Nilssonia tartte.Minä en tietystikään tiedä, mitä Anssin korvien välissä tapahtuu, mutta ainakin meidän Mika tarvii jotain apuja mentaalipuolella pelatakseen paremmin. Mikalla kun on sellainen ongelma, että aivan liian hyvä muisti tallentaa jokaisen lyönnin ja tuloskortin koko kierroksen ajan ja tietoisuus scoresta kesken kierroksen saa harmittavan usein aikaan brain farteja, jolloin joko puolikkaan tai kokonaisen kierroksen score tuhoutuu helposti yhteen taikka pariin huonoon lyöntiin.
Mikan askel bogituupparista singeliksi on ollut iso mutta vaikea ja valmishan tuo askel ei vieläkään ole.
Ja kyllä, Vision 54 tarjoaa tuohon loistavia apukeinoja harjoitteluun ja pelaamiseen, kuten esimerkiksi sen että harjoituskierroksen onnistumista mitataankin joka ikisen lyönnin päätöksen, sitoutumisen ja toteutuksen kautta eikä tuloskortilla – joka meidän Mikan ongelma on.
Kyllä, pidän itseäni hyvänä pelaajana, kun mietitään, että tämä on vain harrastus. Hyvänä pelaajana siinä mielessä, että nautin golfista, osaan ottaa huomioon kanssapelaajat, pysyn pelin rytmissä mukana ja säännökin on kohtuullisesti hallinnassa – oli porukassa sitten vaikka singelipelaajiakin. Mutta paremmaksi voin vielä kehittyä – pelaajaksi jonka kanssa muutkin nauttivat pelaamisesta. Tunnen pari tämmöistä kaveria ja heidän hcp on yli 20.
Tulosten osalta keskinkertainen pelaaja. Ehkä hyvä pelaaja tuloksellisesti alkaa olla sellainen joka pelaa säännnöllisesti 80 pintaan ja alle.
Mutta, tässä on nyt sitten tullut kasattua paineita kauden ekaan kisaan, joka näillä näkymillä on GPI 2009 siellä Lohjalla. Mielelläni olisin pelannut kisan tai pari sitä ennen, mutta kun työnantaja ja yhteistyökumppanit ovat päättäneet olla järjestämättä näitä alkukesän kisoja, ja vkonloput on muita kiireitä. Kolme muutakin kisaa on kesälle katsottuna, mutta ne on vasta heinä/elokuussa. GPI on myös hiukan hankalana päivänä, mutta sinne yritän ilmanmuuta päästä – hauska tapahtuma.
Mun mielestä täällä on ollut hyvää keskustelua. Avasin tämän kun olin kirjastosta saanut SEN kirjan käsiini ja pikaisesti lukenut läpi. Kirja on jo muualla kierrossa, mutta kävin sen eilen illalla ostamassa ja aloin lueskella sitä uudestaan. Tämä keskustelu täällä antaa hiukan uusia näkökulmia.
Niin, ja vielä tietysti kiitos kaikille osallistujille ja vielä yksi lainaus: ’ Ei siinä mitään järkeä tarvitse olla, jos se on hauskaa niin sehän riittää.’
-
JulkaisijaArtikkelit