Aihe: Olipa kerran huurteinen kenttä… - Golfpiste.com

4.–11.10. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[12][19]
KilpailuaSuomalaista

Olipa kerran huurteinen kenttä…

Etusivu Foorumit Yleistä Olipa kerran huurteinen kenttä…

Esillä 25 viestiä, 1 - 25 (kaikkiaan 74)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • #188157 Ilmoita asiaton viesti
    Sir E
    Moderaattori

    Jouluinen Golfkertomus -kilpailu Kirjoita tähän viestiketjuun jouluaiheinen golfkertomus ja Carlsberg saattaa palkita juuri sinut vuoden golfpalloilla! Golfpisteen oma raati valitsee viikolla 52 parhaan tarinan, joka palkitaan tusinalla pallotusinoita (144 palloa). Raati keskittyy erityisesti kirjoituksen jouluisaan tunnelmaan ja nokkelaan juoneen. Kilpailuaika päättyy 26.12.2006 klo 24:00. Toivotamme kirjoittajille ja lukijoille mukavia hetkiä kilpailun parissa!

    #484534 Ilmoita asiaton viesti

    Joulupukki murahti ärtyneenä katsellessaan noin puolentoista metrin päässä heiluvaa mötikkää. Pukin kädet olivat eteenpäin ojennettuina, interlock-grippiin puristettuina. Vankkojen käsien jatkeena oli Grafalloyn ProLaunch Blue -varsi, joka miellytti pukin silmää kovasti. Se oli ollut yksi Pukin vaihtoehdoista driverin varreksi, kun pukki laittoi lähes koko bäginsä sisällön uusiksi ennen viime kesää. Pukin murahduksen aiheutti varren päähän liitetty 460 kuutiosenttimetrin laajuinen esine – ja erityisesti sen muoto. ”Neliskulmainen draiveri – mitä ne seuraavaksi keksivät?” Pukki mietti.

    Pukki heilutteli mailaa kädessään edelleen. Ei, silmä ei tottunut neliskulmaiseen näkyyn sitten millään. Hetken aikaa hänen teki mieli heittää maila nurkkaan ja lähettää sitä toivoneelle Jarmolle Titleistin pari vuotta vanha malli. Pukki oli saanut niitä maahantuojalta ison läjän, kun ne poistettiin mallistosta uusien tieltä. Mutta ei, se ei ollut Pukin tehtävä – päättää mitä ihmiset halusivat – vaikka hän itse usein olikin sitä mieltä, että tietäisi heitä itseään paremmin. Vastahakoisesti Pukki työnsi mailan pitkään pakettiin, sulki sen päästä sinetillä ja veti koristenauhan päälle. Ehkä varrelle ainakin olisi käyttöä, kun Jarmo tulee järkiinsä ja heittää tuon ruman golfmailan irvikuvan vesiesteeseen.

    Pukki heitti paketin liukuhihnalle ja vaipui ajatuksiinsa. Mielessään hän palasi Thaimaan Hua Hiniin, jossa hän oli pelannut kauden viimeiset kierrokset ennen joulusesonkiin valmistautumisen alkua. Reissu oli ylittänyt kaikki Pukin odotukset. Hieno hotelli, toimivat kuljetukset kentille, hyvä palvelu – ja ennen kaikkea hauskat caddiet, joiden työinto veti vertoja hänen omien tonttujensa ahkeruudelle. Ainoa miinus matkassa oli ollut kuumuus, joka Thaimaassa oli ollut onneksi normaalia lokakuuta viileämpi. Tuossa vaiheessa pukin parta oli jo ollut aivan liian pitkä moiseen helteeseen. Hän aloitti sen kasvattamisen joka vuosi heinäkuun loppupuolella, jotta se ehtisi kasvaa juhlapituuteen aattoiltaan mennessä. Joulupäivänä parta saisi taas lähteä. Pukki viihtyi paljon paremmin parrattomana. Heti uuden vuoden jälkeen pukki hyppäisi taas Finnairin reittilennolle Thaimaaseen. Espanjaan hän ei menisi pelimatkalle enää kuin pakon edessä.

    Pukki otti käteensä seuraavan lomakkeen omasta pinostaan. Tontut laittoivat pukin lomakkeille nykyisin enää golf- ja tennistarvikkeita koskevia toiveita. Niitä pukki paketoi mielellään vielä vanhoilla päivillään. No johan nyt, pukki innostui. Karla Helsingistä toivoi lahjaksi uutta Taylor Maden Monza Corza -putteria. Pukki käveli oikean hyllyn kohdalle ja löysi sieltä oikean mailan. Tässä on putterin näköä, Pukki mietti. Viime kauden puttikeskiarvo oli saanut Pukin miettimään uuden putterin hankkimista, ja tässä olisi ehdottomasti yksi suosikeista. Pukki lähti viemään mailaa paketointipisteelleen, mutta pysähtyi ja kääntyi ympäri. Urheiluvälinehallin sivuhuoneessa oli tyhjäksi jäänyttä tilaa, jonne tontut olivat rakentaneet Pukille puttigriinin tämän Thaimaan-matkan aikana. Sinne Pukki nyt suuntasi kulkunsa putteri kädessään. Turha paketoinnin kanssa oli tässä vaiheessa hötkyillä, hän vakuutteli itselleen. Jouluun oli vielä aikaa ja viimeiset viikot menisivät kuitenkin hullunmyllyssä, ilman minkäänlaisia mahdollisuuksia harrastustoimintaan. Pukki tapaili puttiliikettään kävellessään sivuhuonetta kohti.

    #484535 Ilmoita asiaton viesti

    On vuosi 2088, joulukuun 24 klo 08.08 ja lunta ei missään.
    ’Mistä on kyse?’ kysyy aika koneella tulevaisuuteen siirtynyt vuonna 1968 syntynyt golffari Joulupukilta.
    ’Kasvihuonepäästöt, eivät ne yhdysvaltalaiset oppineet mitään ekologisesti ajamisesta’ Joulupukki vastaa

    Pukki lähtee juuri jakamaan lahjoja ja minulle jää aikaa kierrellä Suomea, koska sovimme tapaavamme pukin kanssa vasta illalla. Ensinmmäiseksi suuntaan vuonna 2006 olleelle kotikentälleni Hiekkaharjuun.

    Ja vau mikä paikka! yhdeksän reikäisestä, 1846 metriä pitkästä kotikentästäni on kasvanut 72 reikänen golf paratiisi. Yksi links kenttä joka on rakennettu yleisurheilu kentän ja ammattikoulun päälle. Kaksi normaalia kenttää pelloille rakennettuina sekä yksi kenttä missä väylät ovat bunkkereita ja bunkkeri nurmea! Ja koko komistus on rakennettu vanhan ja ruman tennis keskuksen päälle.

    Kävelen klubitalolle, ihmettelen miksi rangen ja kenttien avauslyöntipaikat ovat äänieristettyjä koppeja. Saan vastauksen nopeasti. Uudet neliö draiverit ovat tulleet!

    Tulee paniikki. Mitä teen? Lähden juoksemaan kohti aikakonettani ja hyppään sisään ja vedän palautuskammesta.

    Ah taas kotona. No mitä teen ensimmäisenä? arvatkaa? lähden tietysti pommi kädessä kohti Niken neliödraiverien valmistus tehdasta…

    #484536 Ilmoita asiaton viesti

    Olipa kerran huurteinen kenttä…

    Tuolloin oli työpäivä. Tosin iltavuorossahan minä olin, silti osa töistä meni aina yöhön asti.
    Keli oli normaalista poiketen plussan puolella joten mieleeni tuli että kävisin pelaamassa golf kierroksen ennen töitä.

    Kun saavuin kentälle, oloni oli hieman syyllinen, sillä muori ja muut olivat työn touhussa. Pyrin saamaan tämän pois mielestäni ja keskittyä avaukseen. Otin valopallon taskustani ja tiiasin samalla katsellessani väylää edessäni joka oli vielä hämärän peitossa, aurinko ei nousisi tänään lainkaan mutta sisään saisin pelata kuitenkin normaalilla pallolla.

    Avaus onnistui hyvin ja itsevarmuuteni nousi samalla kun tulevan illan kiireet unohtuivat.
    Ulos pelasin 12 yli eli olin tarkalleen tasoituksessani. Tasoitukseni oli ollut jo vuosia 24,0. Joka piti kyllä paikkansa. Olin jättänyt joka kierroksestani kortin kotiseuraani sekä ilmoittanut aina ennen kierrostani mailapoikien kapteenille että pelaan tasoituskierroksen.

    Kymppi väylän avauspaikalla otin palloksi korkean lentokaaren omaavan kierrospallon, nyt pelaisin suoraan lipulle välittämättä hiekkaesteiden sijainnista. Kun oli pelannut 17 väylää tarkistin kortistani tasoituspisteet, olin jo saavuttanut 36 pistettä. Viimeisellä väylällä ihannetulos oli 3 ja pituutta vain 152 metriä. Aloin pitämään varmana että tällä kertaa tasoituksen todella alenee.

    Sain avauksen puu yhdeksällä aivan lipun viereen, alle 30 senttimetrin birdie putti jäljellä, hohotin partaani niin että meinasin unohtaa ottaa lipun pois ennen puttia. Keskityin todella pitkään, niin kauan että aloin jo näkemään ruohon ja pallon punaisena. Putti ei ollut aivan suora mutta se kolahti kuitenkin reikään. Juuri kun meinasin hypätä riemusta ylös, takaani kuului Petterin ääni: Et sitten pukki hakenut minua tänä vuonna merkitsijäksi.

    Jouluaatto meni työn touhussa kuunnellessa Petterin jutustelua ikuisesta tasoituksesta.
    Jakaessani lahjoja kilteille ihmisille huomasin että moni ei saanut golf mailaa kokonaisena vaan osina siis joutuisi itse rakentamaan mailan. Aikomukseni oli torua tonttuja kun oivalsin asian ja tein päätöksen.

    Joulupäivänä saunan jälkeen pyyhin oluen vaahdot viiksistäni ja myhäilin itsekseni päätöstäni mennä rajan tuolle puolen. Olin antanut hikkori mailani lahjaksi kiltille golffarille ja päättänyt jatkossa rakentaa itse omat mailani.

    #484537 Ilmoita asiaton viesti

    Vuoden 2006 joulukalenterista on toinen luukku avattu ja aurinko on nousemassa. Jalkaan ei laiteta luistimia, ei suksia tai edes talvikenkiä. Jalkaan laitetaan golfkengät ja suunnataan kentälle…

    Sää on mitä parhain ulkoiluun, edessä ruuhkaton huurteinen kenttä, joka usvan seassa oli valmis vastaanottamaan avauksia…

    Ja tämä kenttä on todella huurteinen – se jäädyttää jopa veden kenkien pohjiin…

    Voiko joulukuuta paremmin aloittaa… kuin huurteisella kentällä!

    #484538 Ilmoita asiaton viesti

    Korvatunturilla on alkanut joka vuotinen aherrus, ja sekamelska. Ainaiseen kiireeseen lisää harmia tuo vielä leuto sää, joka uhkaa estää Joulupukin reellä ajelun. Eihän näillä bensanhinnoilla voi helikopterillakaan lähteä, ja Petterikään ei suostu lentämään viime vuotisin Eifel-torni selkkauksen jälkeen – Pukki miettii, ja katsoo ulos mökin ikkunasta. Mökin ikkunasta aukeaa lohduton näky: maa vihertää, ja vain siellä täällä on muutamia
    vesilammikoita. Aikansa katseltuaan ulos, Pukki palaa mielituoliinsa hieromaan aivonystyröitään.

    Siinä istuessaan, Pukki huomaa lattialla hieman kärsineen kirjeen, joka on varmaankin tippunut jostain postisäkistä. Kenenköhän kirje on meinannut jäädä pois lahjalistalta? – Pukki ihmettelee. Pukki avaa kirjeen, ja alkaa lukemaan sitä.
    Kirje kuuluu näin: ’Hyvä Joulupukki. Olen ollut kiltti koko vuoden, ja auttanut isää ja äitiä todella paljon. Isälle haluaisin toivoa uuden mailan, kun se heitti semmoisen ajurin kerran järveen. Isä sanoi, että se kelpaa ainoastaan verkonmerkiksi. Äiti on kanssa ollut kiltti, ja hän varmaan haluaisi uusia hybridejä. Kun äiti äiti heitti roskikseen joitain mailoja, ja sanoi että siirtyy hybrideihin. Itselleni en pyydä mitään, kun sain jo haluamani lahjan. Nimittäin pitkän kesän, sain syntymäpäivä lahjaksi uudet hienot mailat. Koko kesän harjoittelin ahkerasti, ja nyt vielä syksylläkin pääsin isän kanssa harjoittelmaan. Lyön jo melkein 100 metriin, isä lyö paljon pidemmälle. Mutta se onkin paljon vahvempi, kuin minä. Hyvä Joulupukki voisitko jatkaa vielä näitä lämpimiä ilmoja, kun haluaisin harjoitella vielä hiukan. Muuta en halua joululahjaksi. Terveisin Lasse 6-vuotta Parkano.’

    Joulupukki sulkee kirjeen, ja miettii: ’Kaipa tämä sää on jollekkin myös ilon aihe? En ollutkaan ajatellut asiaa noin.’ Pukki luo miettivän katseen bägiinsä, ja alkaa harkitsemaan luovaa taukoa työnteosta. ’Kyllä me nyt Lasselle kuitenkin laitamme vaikkapa Wilsonin putterin ja muutaman hauskan eläinsuojuksen puumailoille. On sitten mukavampi harjoitella puttausta kotona, kun on uusi putteri.

    Pukki laittaa bägin kärryynsä, ja suuntaa kulkunsa kentälle. Pukki huikkaa ovelta: ’Käyn tuolla kentällä hieman kääntymässä, ja voisinpa napata jopa klubilla muutaman huurteisen.’ Tontut seuraavat ikkunasta, kun pukki lähestyy kohti huurteista kenttää, ottaen esille uutta Callawayn draiveriaan. Jälleen on joulunodotus oikeilla raiteillaan.

    #484539 Ilmoita asiaton viesti

    Jouluinen tarina pyyteettömästä antamisesta, auttamisesta ja elinikäisestä ystävyydestä…

    Joulu alkoi olla hiljalleen ovella ja joulupukin paja oli totuttuun tapaan työntouhun vallassa. Korvatunturilla paiskittiin töitä vuorotta ja jokainen tonttu ymmärsi, että nyt jos koskaan ei ollut aikaa levolle. Vain muutamaa viikkoa aikaisemmin lumipeite oli verhonnut kylmän pohjolan alleen ja kodeissa valmistauduttiin joulun tuloon odottavalla mielellä. Olihan jokaisella oma lahjalista postitettu jo hyvissä ajoin osoitteella Korvatunturi.

    Vastoin kuin yleisesti luullaan ei jokainen lahja ole valmistettu Korvatunturin uumenissa. Joulupukki on myös kantanut kortensa globalisaation kekoon ja perustanut useita sivukonttoreita ympäri maailman, jotta lahjojen tarkasti valikoidut ja testatut raaka-aineet olisivat nopeasti ja edullisesti saatavilla. Näin oli myös urheiluvälineitä valmistavan tehtaan laita, joka oli sijoitettu viisaasti rauhalliselle Etelämantereelle. Tuossa tehtaassa oltiin myös kovan uurastuksen vallassa. Joulupukki oli palkannut tehtaaseen kaikki Etelämantereen pingviinit, jotka olivat suurimman osan vuodesta toimettomana, koska luontokuvaajia kävi nykyään melko vähän eikä esiintymisiä juuri enää ollut. Työn johtajana tehtaalla oli joulupukin luottomies, pääsiäispupu, jonka bisnesvainu oli erinomainen ja pääsiäismunatuotanto oli jo niin automatisoitua, ettei hänen juuri tarvinnut kuin valvoa tuotantoa.

    Korvatunturin konttorissa kuului satojen näppäimistöjen naputtava ääni, kun tonttutytöt syöttivät lahjalistoja koneelle. Yhtäkkiä alkoi punainen faksi pitää piippaavaa ääntä. Tonttusihteeristön esimies saapui paikalla ja nappasi lämpimän faksin käteensä. Pikaisen silmäilyn tuloksena hän saattoi todeta, että Etelämantereella on koko urheiluvälinetilaus valmiina. Tonttutyttö kiiruhti juoksujalkaa kapeita konttorin käytäviä kunnes saapui suuren tammioven eteen. Sen takana oli joulupukin työhuone ja vaikka pukkia pidettiin lempeimpänä miehenä maan päällä, niin silti jokainen tonttu tunsi pientä arkuutta astuessaan ovesta sisään. Se ei johtunut pelosta, vaan kunnioituksesta pukkia kohtaan. Tonttutyttö työnsi kaikin voimin raskasta ovea, joka avautui vaivoin. Oven takana hän näki joulupukin vihreällä matolla puttailemassa valkoisia golfpalloja nurkassa sijaitsevaan kuppiin. Joulupukki punastui hieman huomatessaan, että oli jäänyt kiinni puttailustaan, jolloin hän mumisi häpeissään: ”..Tuotekehitystä tässä vain..” Tonttutyttö ilmoitti pukille: ”Etelämantereelta tuli faksi. Siellä on kuulemma valmista.” Pukki kiitti tiedosta ja tarttui puhelimeen kutsuakseen luokseen kaksi luottotonttuaan, jotta matka Etelämantereelle voisi alkaa.

    Reki oli valmiina Korvatunturin kupeessa lähtöalustallaan ja tähtien koristelemalla selkeällä taivaalla näytti siltä, että matkasta tulisi mieluisa. Kun kolmikko oli kaikki kyydissä ja vyöt kiinnitetty juoksi pukin muori vielä tuomaan evästä matkalle. Pukki heilutti muorille ja samassa reki ampaisi taivaalle saavuttaen maksimi nopeutensa. Matka sujui joutuisasti ja alapuolella ohitettiin useat Euroopan ja Afrikan valtiot. Pukki oli hieman harmissaan Afrikan yli lennettäessä, kun alhaalla näytettiin olevan sodan melskeissä. ”Kunpa joskus kaikki ymmärtäisivät”, ajatteli pukki itsekseen. Pian saavuttiin jo Etelämantereelle ja tehtaan valot alkoivat häämöttää sumuisen aamun hämärässä. Laskeutumiskenttä näytti huurteiselta eli ilmeisen varovainen pitäisi laskussa olla. Reen pysähtyessä tehtaan eteen alkoivat pingviinit lastata kuormaa kyytiin. Jostain syystä täksi jouluksi toivottiin yllättävän paljon golftarvikkeita. Syynä mahtoi olla se, että lajin suosio oli kasvanut jo niin suureksi, että lähes joka taloon toimitettiin mailoja, palloja ja bägejä. Pukki ja tontut olivat sillä välin asettautuneet kahville pääsiäispupun kanssa ja kahvihuoneen täytti leppoisa keskustelu. Retostelipa pupu keskustelun lomassa golftuloksillaan, johon pukki lupasi asettaa haasteen heti kun joulu olisi ohitettu.

    Reki oli lastattu ja oli aika lähteä kohti kylmää pohjolaa. Pääsiäispupu saatteli ystävänsä matkaan ja varoitti vielä Afrikan ylle kerääntyvästä myrskystä. Olisi siis viisainta kiertää Saudi-Arabian kautta. Reki ampaisi taivaalle ja matka jatkui täydessä lastissa käsittäen golftarvikkeita ja hieman muutakin urheiluvälinettä. Afrikka jäi pian vasemmalle puolella ja alettiin lähestyä Arabian niemimaata. Matka sai äkkiä yllättävän käänteen, kun eteen asettui suuri myrskypilvi. Enää ei auttanut kuin ajaa läpi, pukki tuumaili ja asetti ajolasit suojaamaan silmiään. Tontut tarkistivat nopeasti kuorman kiinnitykset ja asettuivat suojaan, kun reki syöksyi pilveen. Pian alkoi raivokas salamointi ja taitavasti pukki väisteli salamoita usean sadan vuoden ajokokemuksen avulla. Sää alkoi olla yhä huonompi, kun äkkiä suuri salama iski reen takaosaan. Pukki katsoi taakseen ja huomasi, että takimmainen vaunu oli mennyttä. Paljon toivotut mailat olivat nyt vajonneet Arabianmeren syvyyksiin. Rekeä vetävät porot olivat myös säikähtäneet pahoin ja pukki menetti pian reen hallinnan. ”Se on nyt menoa”, huusi pukki reen kieppuessa vinhasti alas kohti maata. Pukki lähetti hätäkutsun nopeasti radiolla ja toivoi, että joku sen kuulisi.

    Reki putosi perä edellä suureen hiekkadyyniin upoten pehmeään hiekkaan. Ainoastaan rekeä vetäneet porot jäivät pinnalle. Pukki ja tontut kaivautuivat hiekasta pinnalle ja syljeskelivät suustaan hienoa hiekkaa. He katselivat ympärilleen nähden vain loputonta hiekkaa, mutta noustuaan dyynin korkeimmalle harjalle he näkivät lipun. Se oli muutaman sadan metrin päässä ja siellä oli myös muutama puu. He kävelivät lippua kohti kunnes parin kymmenen metrin päässä ilmassa kaikui huuto. ”FORE!” Pukki veti siinä samassa mahalleen hiekkaan ja aivan hänen vierestään viuhui pallo jääden vain metrin päähän lipusta. Muutaman minuutin kuluttua lipulle saapui hyvin ruskettunut henkilö pyydellen anteeksi. Pukki nousi hiekasta ja ravisteli muruja itsestään. Tuo vieras mies ihmetteli suuresti pukin hullunkurista asua. Pukki kertoi kuka oli ja mistä oli tulossa sekä mitä matkalla oli tapahtunut. Mies nyökkäsi ja viittoi pukin seurueen mukaansa. Pian he lähestyivät suurta teollisuushallia, jonka ympärillä oli pienempiä rakennuksia. Ilmeisesti kyseessä oli tehdas, tuumi pukki. He astuivat miehen perässä tehtaan ovista sisään, jolloin pukin silmät laajenivat hämmästyksestä. He olivat tulleet golfvälineitä valmistavaan tehtaaseen. Tehdas valmisti huippulaatuisia välineitä ja mies kysyi pukilta, paljonko hän tarvitsisi. Pukki kaivoi nuttunsa taskusta kuormakirjan uponneesta lastista. Mies nyökkäsi, että asia hoituisi. Pukki hämmästyi suuresti miehen avuliaisuudesta ja kaivoi shekkivihkonsa esille. Mies ravisti päätään ja ilmaisi, että tavarat olisivat ilmaisia. Mies sattui olemaan pääsiäispupun golfkavereita ja kuulleensa uskomattomia juttuja pohjolassa asuvasta miehestä, joka jakoi lahjoja ja oli peto golfkentällä. ”Golfväki auttaa aina toisiaan”, sanoi mies hymyillen pukille. Samalla pukki muisti, että reestä oli hajonnut yksi vaunu, jolloin mailoja ei saisi millään Korvatunturille. Mies oli myös pulman edessä neuvoton. Pukki meni tehtaan pihalle yrittäen saada yhteyttä satelliittipuhelimella Korvatunturille. Sieltä kerrottiin, että yhtään rekeä ei olisi lähtövalmiina, eikä paikalle kerettäisi millään ennen joulua. Pukki vajosi epätoivoon, koska edessä olisi ensimmäinen joulu ilman lahjoja. Pukki nosti katsettaan kuullessaan etäistä hurinaa. Kaukana nousi suuri pölypilvi, joka lähestyi huimaa vauhtia. Pukki luuli myrskyn saapuvan ja ehti jo huolestua porojensa puolesta, kun hän havaitsi, että se olisi jonkinlainen suuri ja nopea ajoneuvo.

    Tehtaan pihaan kaarsi suuri sininen rekka, jonka ohjaamosta hyppäsi pieni sininen mies. Pukki oli ällistynyt. Se oli nukkumatti, joka oli hiekkaerämaassa noutamassa unihiekkaa omalle tehtaalleen. Nukkumatti oli sattunut kuulemaan pukin hätäviestin ja kysyi tarvittiinko apua. Pukki kertoi huolensa, jolloin nukkumatti kertoi, että hän auttaa mielellään. Eihän unihiekalla kiirettä ollut, kun joulun alla ihmiset eivät malttaisi kuitenkaan nukkua. Nopeasti rekka lastattiin ja kyytiin nousi pukin seurue poroineen. Mies oli kuitenkin hieman harmissaan ja pukki tiedusteli syytä siihen. Mies kertoi haaveilevansa joulusta, kun pukki oli siitä hänelle kertonut. Pukki pyysi miestä ja hänen perhettään mukaansa pohjolaan joulunviettoon, johon mies viipymättä suostui. Rekka kiihdytti hiekka pöllyten kohti pohjolaa ja matka ei kestänyt tuntiakaan kun oltiin jo perillä. Vaappuen rekka pysähtyi Korvatunturin eteen ja pukki tiesi, että joulu oli pelastettu. Hän majoitti miehen perheineen parhaaseen mökkiinsä ja palasi työntouhuun.

    Joulupäivän aamuna lahjat oli jaettu ja monissa perheissä oltiin ikionnellisia siitä, että joulu oli jälleen ollut ikimuistoinen. Pukki vietti päivää miehen ja hänen perheensä kanssa lasketellen ja hauskaa pitäen. Miehen perhe oli onnellinen, koska he eivät olleet koskaan aiemmin nähneet edes lunta. Pukki lahjoitti heille sukset ja lupasi kiitokseksi kestitä heidän jokaista jouluaan Korvatunturilla. Heistä tuli näin ikuiset ystävät ja pelattiinpa seuraavana kesänä golfiakin porukalla, mutta lopputulos onkin jo sitten toinen tarina.

    Sen pituinen se…

    Rauhaisaa joulua kaikille!!!

    #484540 Ilmoita asiaton viesti

    On joulun aika 1944 keskisessä Euroopassa. Eurooppa on tulessa.

    RAF:n taistelulentäjä Jack Higgins on palaamassa Tempest hävittäjällään Tangmeren kentälle oltuaan tovea aiemmin Ruhrin alueella suojaamassa amerikkalaisten B-24 Liberatorien massiivista ilmapommitusta liikenteen solmukohtaan; valtavaan rautateiden liittymään.

    Tiivistevanat 8 kilometrissä kertovat saksalaisen Me 262 koneiden aikovan vielä verottaa Liberatoreiden jo it-tulessa harvenneita rivistöjä. ’ Pirskatti noita suihkareita..mitä nuo saksalaiset vielä keksivät ! ’; aprikoi Jack ja huomaa polttoaineen huvenneen ja aikoo laskeutua kentälle ilman perusosaa.

    Laskutelineet alas, laipat alas, kierroksia alas..’ Eazy does it ! ’ hokee Jack itsekseen. Taisteluista jo hieman väsynyt Jack on näin iltähämärissä aivan keskittymiskykynsä äärirajoilla. Kentän valaistus antaa osviitan kentän suunnasta. Hikikarpalo tulee otsalle..kone tottelee laiskasti ja savuvana perässä kertoo koneen kärsineen vaurioita Messerschmitt 109 G-10 koneita vastaan…vasemmassa tasossa on ammottava reikä ja sirpaleet ovat vaurioittaneet Napier Sabre moottorin jäähdytysjärjestelmää.

    Koneen päälaskutelineen pyörät koskettavat kenttää, joka on jäässä ja valkoinen huurre peittää nurmialueet silmän kantamattomiin. Toimiikohan jarrut hän miettii ja nopeutta on vielä 200 km/t. Vihdoin kone pysähtyy ja Jack hyppää ulos koneestaan ja kävelee messiin. Nyt maistuu huurteinen.

    #484541 Ilmoita asiaton viesti

    On joulun aika 1944 keskisessä Euroopassa. Eurooppa on tulessa.

    RAF:n taistelulentäjä Jack Higgins on palaamassa Tempest hävittäjällään Tangmeren kentälle oltuaan tovea aiemmin Ruhrin alueella suojaamassa amerikkalaisten B-24 Liberatorien massiivista ilmapommitusta liikenteen solmukohtaan; valtavaan rautateiden liittymään.

    Tiivistevanat 8 kilometrissä kertovat saksalaisen Me 262 koneiden aikovan vielä verottaa Liberatoreiden jo it-tulessa harvenneita rivistöjä. ’ Pirskatti noita suihkareita..mitä nuo saksalaiset vielä keksivät ! ’; aprikoi Jack ja huomaa polttoaineen huvenneen ja aikoo laskeutua kentälle ilman perusosaa.

    Laskutelineet alas, laipat alas, kierroksia alas..’ Eazy does it ! ’ hokee Jack itsekseen. Taisteluista jo hieman väsynyt Jack on näin iltähämärissä aivan keskittymiskykynsä äärirajoilla. Kentän valaistus antaa osviitan kentän suunnasta. Hikikarpalo tulee otsalle..kone tottelee laiskasti ja savuvana perässä kertoo koneen kärsineen vaurioita Messerschmitt 109 G-10 koneita vastaan…vasemmassa tasossa on ammottava reikä ja sirpaleet ovat vaurioittaneet Napier Sabre moottorin jäähdytysjärjestelmää.

    Koneen päälaskutelineen pyörät koskettavat kenttää, joka on jäässä ja valkoinen huurre peittää nurmialueet silmän kantamattomiin. Toimiikohan jarrut hän miettii ja nopeutta on vielä 200 km/t. Vihdoin kone pysähtyy ja Jack hyppää ulos koneestaan ja kävelee messiin. Nyt maistuu huurteinen.

    #484542 Ilmoita asiaton viesti

    Nyt taisi Jukka tulla viesti vähän väärälle keskustelufoorumille…

    Golfpiste.com kirjoitti:Kirjoita tähän viestiketjuun jouluaiheinen golfkertomus ja Carlsberg saattaa palkita juuri sinut vuoden golfpalloilla!

    #484543 Ilmoita asiaton viesti
    Nimetön

    Kahdeksan yötä jouluaattoon, kun katselen vuoteeni ikkunasta ulos, vasen käsi ja oikea jalka kipsattuna. Vesisade piiskaa ikkunaa kun jään tuijottamaan valuvia pisaroita ja vaivun miettimään miksi tässä näin kävi.

    Oli lokakuun 3.päivä ja olin ollut kiireisen päivän töissä ja ajatuksissa pyöri vain ensimmäisen reiän tiiauspaikka, ja joko radan griinit oli suljettu?
    (ho, ho, ho! no ei sentään, tässä tapauksessa kasvihuoneilmiö on tervetullut ilmiö).
    Paikalla päästyäni väkeä oli todella vähän? Olisiko se johtunut taivaanrannalla näkyvästä tummasta pilvestä, joka näytti lähestyvän lännestä, eniwei 🙂 väylät näytti odottavan aloituslyöntiäni.

    Ensimmäiset viisi väylää oli taas samaa takkuamista kuin ennenkin, yhtä ja jopa kahta yli par:in, kunnes… yht’äkkiä taivaalta putosi raskas lumihiutale kasvoilleni, hetkeä myöhemmin tiiatessani lunta tuprusi jo taivaan täydeltä.
    Hetken mietin pitäisikö palata autolle, mutta hämärästi muistin, etteihän sääntökirjassa ollut merkintää mistään lumisateesta? Oikeaa kättä peitti kesällä, mutta nyt ekaa kertaa kädessä biltemasta ostamani golfkäsine, hampaat kalisten asetellassani palloa tiille, mietin miksi näitä ei käsineitä myydä pareittain saahan calsbergiäkin kuusi samassa paketissa.

    Mailasta lähti omituinen ääni, kun pallo ujelsi pyryn halki pitkästä aikaa oikeaan suuntaankin, matkaa lipulle 145m, lähestyässäni valkeaa griiniä, näin omituisen punanuttuun ja pitkään valkeaan partaan sonnustaneen ukon pyörivän reiän ympärillä. Hätähän siinä tuli, kun vielä pallon jättämä jälki parin pompun kera oli yhden suunnassa reiän kanssa, bägi putosi siihen paikkaan sillä seurauksella, että myös mailat luistelivat lumessa edessäni ja juostessani liukastuin niihin rähmälleni, liukuessani kohti reikää ukko oli kadonnut jälkiä jättämättä, mutta ihme kyllä olin tehnyt HOLE IN ONE:in.
    Olin saanut joululahjani….

    #484544 Ilmoita asiaton viesti

    .. odottaa kotona.

    #484545 Ilmoita asiaton viesti

    Unto, tuore leskimies, askeltaa päättäväisesti kohti seuraavaa lyöntipaikkaa. Edessä on kentän kaunein par-3 väylä, hänen ja edesmenneen Hilkka-vaimonsa yhteinen suosikkiväylä. Hilkka oli tehnyt holarin tällä väylällä ensimmäisenä pelikesänään – ”onnenkantamoinen”, oli Hilkka aina sanonut, Unto hymyili mielessään.

    Ennen nousua lyöntipaikalle Unto istahtaa hetkeksi lepäämään polun varressa olevalle penkille. Kiirettä on turha enää pitää, sillä pimeä estäisi pelaamisen aivan pian ja takana tulevat pelaajat olivat lähteneet jo yhdeksännen reiän jälkeen joulua viettämään. Ilmakin oli jo alkanut jäähtyä päivän hämärtyessä. Edellisellä viheriöllä Untosta oli tuntunut, että lämpötila taitaa olla vihdoinkin menossa pakkasen puolelle. Ehkäpä sääennusteen lupaama lumisade yllättää iloisesti joulupäivänä.

    Unto ja Hilkka olivat tavanneet jo nuorina sodan aikoihin. Unton haavoituttua Kannaksella hän oli tutustunut sairaalassa hoitajana toimineeseen Hilkkaan. Se oli ollut Unton menoa ensi silmäyksellä. Hääkellot olivat soineet heti rauhan tultua ja pitkä yhteinen taival Hilkan kanssa oli alkanut.

    Kulunut kesä oli ollut samaan aikaan sekä raskas, että ikimuistoinen. He olivat pelanneet kesällä paljon tietäen, että Hilkan sairauden vuoksi menossa oli viimeinen yhteinen pelikausi. Lääkäri oli sanonut, että jos kaikki menee hyvin, niin kyllä Hilkka ehtii vielä viettää mukavan joulun Unton ja perheen kanssa. Hilkka oli kuitenkin kuollut jo loppusyksystä, sairauden saatua yliotteen hänestä golf-kauden päätyttyä.

    Varhain aattoaamuna Unto oli lähtenyt hautausmaalle viemään kynttilää Hilkan haudalle. Olihan hän viettänyt siellä aikaa viimeaikoina muutenkin runsaasti, mutta jouluaattona hautausmaalla on aivan eritysen kaunista, tuhansien kynttilöiden valon kimaltaessa valkoisesta hangesta. Tosin nyt ei ollut hangesta tietoakaan. Lumet olivat kadonneet jo marraskuussa yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin.

    Unto oli sytyttänyt kynttilän ja laittanut sen lyhdyn sisälle. Kynttilän valon heijastuessa hautakiven kultaisista kirjaimista oli Unton katse pysähtynyt Hilkan nimen kohdalle. Unto oli koskettanut kirjaimia ja todennut mielessään: ”Olisin minä mielelläni pelannut sinun kanssasi vielä ensi kesänäkin”. Kyyneleen vierähtäessä Unton silmäkulmasta hän oli saanut oudon päähänpiston lähteä pelaamaan. Kotikenttähän oli edelleen auki, joten hän voisi hyvin käydä pelaamassa ennen lasten perheiden kanssa nautittavaa jouluateriaa.

    Unto havahtuu penkillä koleaan. Hän oli tainut nukahtaa hetkeksi. Pimeä oli jo laskeutunut ja kenttää valaisi ainoastaan täysikuu. Pakkanen oli ottanut voiton viimeisistä auringonsäteistä ja huurteiset ruohonkorret kiilsivät kuutamossa. ”Nyt kausi taitaa olla lopullisesti ohi”, ajatteli Unto katsellessaan haikeasti lyöntipaikalle vieviä portaita. Unto tarttui kärryn kahvaan lähteäkseen autolle. Otettuaan pari askelta Unto pysähtyy ja katsoo vielä kerran olkansa yli viheriölle. Lippu liehuu kuutamossa vienosti kutsuen. ”Miksipäs ei”, tuumaa Unto. Tuskinpa kenttämestari häntä parista lyönnistä pahasti moittii.

    Unto nostaa rautakasin bägistään ja kiipeää lyöntipaikalle. Hän kaivaa pallon taskustaan ja tiiaa sen omaan tapaansa lyöntipaikan oikeaan laitaan. Unto saattaa pallon matkaan kohmeisella swingillään yhtä ripeästi kuin keskikesän lämmössä. Hänen katseensa seuraa pallon lentoa läpi tähtitaivaan. Pallon saavuttaessa viheriön etulaidan se ottaa pari pomppua ja lähtee vierimään suoraan kohti reikää. Juuri ennen kuppia se kuitenkin pysähtyy nojaamaan huurteisiin ruohonkorsiin. ”Eikö vieläkään holaria minulle?”, kysyy Unto mielessään ja tuijottaa lipun juurella olevaa palloa. Pallon lämpö saa kuitenkin viimeiset ruohonkorret sulamaan ja antamaan periksi. Pallon pudotessa kuppiin hän tietää Hilkan olleen mukana tällä kierroksella. Parempaa joululahjaa hän ei olisi osannut toivoa!

    #484546 Ilmoita asiaton viesti

    januz kirjoitti: (14.12.2006 11:36:32)
    Nyt taisi Jukka tulla viesti vähän väärälle keskustelufoorumille…

    Golfpiste.com kirjoitti:Kirjoita tähän viestiketjuun jouluaiheinen golfkertomus ja Carlsberg saattaa palkita juuri sinut vuoden golfpalloilla!

    OK pannaan uusiksi;

    On joulun aika 1944 keskisessä Euroopassa. Eurooppa on tulessa.
    RAF:n taistelulentäjä Jack Higgins on palaamassa Tempest hävittäjällään Tangmeren kentälle oltuaan tovea aiemmin Ruhrin alueella suojaamassa amerikkalaisten B-24 Liberatorien massiivista ilmapommitusta liikenteen solmukohtaan; valtavaan rautateiden liittymään.

    Tiivistevanat 8 kilometrissä kertovat saksalaisen Me 262 koneiden aikovan vielä verottaa Liberatoreiden jo it-tulessa harvenneita rivistöjä. ’ Pirskatti noita suihkareita..mitä nuo saksalaiset vielä keksivät ! ’; aprikoi Jack ja huomaa polttoaineen huvenneen ja aikoo laskeutua kentälle ilman perusosaa.

    Laskutelineet alas, laipat alas, kierroksia alas..’ Eazy does it ! ’ hokee Jack itsekseen. Taisteluista jo hieman väsynyt Jack on näin iltähämärissä aivan keskittymiskykynsä äärirajoilla. Ilta alkaa hämärtyä ja tutut tiet antavat osviitan kentän suunnasta. Hikikarpalo tulee otsalle..kone tottelee laiskasti ja savuvana perässä kertoo koneen kärsineen vaurioita Messerschmitt 109 G-10 koneita vastaan…vasemmassa tasossa on ammottava reikä ja sirpaleet ovat vaurioittaneet Napier Sabre moottorin jäähdytysjärjestelmää.

    Koneen päälaskutelineen pyörät koskettavat kenttää, joka on jäässä ja valkoinen huurre peittää nurmialueet silmän kantamattomiin. Toimiikohan jarrut hän miettii ja nopeutta on vielä 200 km/t. Vihdoin kone pysähtyy ja Jack hyppää ulos koneestaan ja kone jää savuamaan. ’ Mitä hemmettiä ! ’: hän tuskaisee. Hän laskeutui lentokentän kupeessa olevalle golfbaanalle väylälle 15. Ihmekös tuo kun ei alkanut tuttu messirakennus häämöttämään ja 600 metrin baana alkoi tuntua lyhyeltä.

    #484547 Ilmoita asiaton viesti
    EFC

    double-eagle kirjoitti: (15.12.2006 17:15:49)

    januz kirjoitti: (14.12.2006 11:36:32)
    Nyt taisi Jukka tulla viesti vähän väärälle keskustelufoorumille…

    Golfpiste.com kirjoitti:Kirjoita tähän viestiketjuun jouluaiheinen golfkertomus ja Carlsberg saattaa palkita juuri sinut vuoden golfpalloilla!

    OK pannaan uusiksi;

    On joulun aika 1944 keskisessä Euroopassa. Eurooppa on tulessa.
    RAF:n taistelulentäjä Jack Higgins on palaamassa Tempest hävittäjällään Tangmeren kentälle oltuaan tovea aiemmin Ruhrin alueella suojaamassa amerikkalaisten B-24 Liberatorien massiivista ilmapommitusta liikenteen solmukohtaan; valtavaan rautateiden liittymään.

    Tiivistevanat 8 kilometrissä kertovat saksalaisen Me 262 koneiden aikovan vielä verottaa Liberatoreiden jo it-tulessa harvenneita rivistöjä. ’ Pirskatti noita suihkareita..mitä nuo saksalaiset vielä keksivät ! ’; aprikoi Jack ja huomaa polttoaineen huvenneen ja aikoo laskeutua kentälle ilman perusosaa.

    Laskutelineet alas, laipat alas, kierroksia alas..’ Eazy does it ! ’ hokee Jack itsekseen. Taisteluista jo hieman väsynyt Jack on näin iltähämärissä aivan keskittymiskykynsä äärirajoilla. Ilta alkaa hämärtyä ja tutut tiet antavat osviitan kentän suunnasta. Hikikarpalo tulee otsalle..kone tottelee laiskasti ja savuvana perässä kertoo koneen kärsineen vaurioita Messerschmitt 109 G-10 koneita vastaan…vasemmassa tasossa on ammottava reikä ja sirpaleet ovat vaurioittaneet Napier Sabre moottorin jäähdytysjärjestelmää.

    Koneen päälaskutelineen pyörät koskettavat kenttää, joka on jäässä ja valkoinen huurre peittää nurmialueet silmän kantamattomiin. Toimiikohan jarrut hän miettii ja nopeutta on vielä 200 km/t. Vihdoin kone pysähtyy ja Jack hyppää ulos koneestaan ja kone jää savuamaan. ’ Mitä hemmettiä ! ’: hän tuskaisee. Hän laskeutui lentokentän kupeessa olevalle golfbaanalle väylälle 15. Ihmekös tuo kun ei alkanut tuttu messirakennus häämöttämään ja 600 metrin baana alkoi tuntua lyhyeltä.

    Sori Jukka, mutta ei vielä hirveesti auttanut

    #484548 Ilmoita asiaton viesti
    ts

    Siihen aikaan antoi kenttämestari Keepper tiedon, että koko valtakunnassa oli kentät avattu. Tämä joulukuinen avaaminen oli ensimmäinen ja tapahtui Mette Mannosen ollessa meteorologina.. Kaikki menivät noutamaan tuloskorttinsa toimistosta siltä kentältä, jonka jäseniä he olivat.

    Niin myös Julle Alapöntiökin lähti kotoaan, Taavitsalan kaupungista ja meni pelaamista varten Tyrvätsaloon, Tyrvätsalon Golfin kentälle, jonka jäsen hän oli. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Sigrudin kanssa, joka odotti ensimmäistä täyttä kierrostaan. Heidän sinne saavuttuaan tuli Sigrudin oivalluksen hetki. ja hän oivalsi Golfswingin, ensi kertaa. Hän halusi välittömästi tuon oivalluksensa kentälle siirtää, mutta he joutuivat odottamaan, koska heille ei ollut tilaa ykköstiillä.

    Sillä seudulla oli Golfareita ulkona kouluttamassa mailojaan. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi seuran Pro, ja Pron innostus ympäröi heidät. Pelko valtasi pelaajat, mutta Pro sanoi heille: ’Älkää pelätkö, en kajoa grippeihinne! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko seuralle. Tänään on Alapöntiön Sigrud viimein löytänyt Golfswingin neljän vuoden uutteran harjoittelun seurauksena. Tämä on merkkinä teille: te löydätte rangelta naisen joka swingaa kuin Annika Sörenstam ja käsittelee palloa kuin Sergio Garcia ”. Ja samalla hetkellä kerääntyi pron ympärille suuri pelaajien joukko, joka ylisti hänen kärsivällisyyttään ja lempeyttään Sigrudin tapauksessa sanoen: me tiesimme tuon päivän vielä koittavan

    Kun Pro oli mennyt takaisin shoppiinsa, pelaajat sanoivat toisilleen: ’Nyt Rangelle! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Pro meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Jullen ja Sigrudin harjoittelemasta ja näkivät swingin, joka tehokkaana soljui läpi osuman kuin vesi virtaavassa lähteessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli tuosta swingistä sanottu. Kaikki, jotka kuulivat pelaajien sanat, olivat ihmeissään. Mutta Sigrud kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.

    Pelaajat pelasivat kiittäen ja ylistäen sitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

    #484549 Ilmoita asiaton viesti

    Märistäänkö jossain muualla.

    En tunne/tiedä Jukkaa, mutta antaa raadin arvostella tarinat.

    #484550 Ilmoita asiaton viesti

    RangeKing kirjoitti: (16.12.2006 1:52:03)
    Märistäänkö jossain muualla.

    En tunne/tiedä Jukkaa, mutta antaa raadin arvostella tarinat.

    Kunhan vain sanoin että tarina piti olla
    golfaiheinen, ei muuta.

    #484551 Ilmoita asiaton viesti
    Nimetön

    Joulukuu 17. Kenttä jäässä ja punainen kyltti aamulla lienee päällä. Avaan huurteisen ja lorotan pakkasesta jäiseen lasiin tuhdin annoksen kossua. Yritän keksiä jotain nasevaa late draw keskusteluun. En onnistu. Myydäänköhän jossain maadoitettuun johtoon välikatkaisijaa?

    #484552 Ilmoita asiaton viesti

    januz kirjoitti: (16.12.2006 9:24:16)

    RangeKing kirjoitti: (16.12.2006 1:52:03)
    Märistäänkö jossain muualla.

    En tunne/tiedä Jukkaa, mutta antaa raadin arvostella tarinat.

    Kunhan vain sanoin että tarina piti olla
    golfaiheinen, ei muuta.

    Se oli äärimmilleen vietyä mielikuvaharjoittelua…sitä tapahtuu usein huurteisen ääressä…varsinkin talvella. Voi olla muunkinlaista en kiellä.

    #484553 Ilmoita asiaton viesti

    Kello oli kymmentä vaille ja klubi oli kiinni. Pysäköintialue oli tyhjä. Jätin auton samalle paikalle johon sen olin jättänyt jo huhtikuusta alkaen joka viikko. Olin noutamassa klubille jäänyttä varustekassia. Se jäi pukuhuoneeseen viimeisen kierroksen jälkeen joulukuun puolessa välissä. Nyt oli Joulun aatonaatto. Nousin autosta ja päätin jaloitella ajomatkan jälkeen.

    Ykkösväylän teeboxissa oli kyltti: Kenttä suljettu. Kävelin ykkösen vasenta laitaa reunustavaa hiekkatietä pitkin. Tien pinta ratisi askelten alla. Yöllä oli ollut muutama aste pakkasta ja kentän peitti valkoinen kuura. Maisema oli hiljainen. Parvi tiaisia pyrähti chippirangen viereisiin nuoriin leppiin varistaen oksilta kuuraa maahan.

    Ylitin siltarummun. Kuulin, kuinka puro solisi rummun uumenissa. Puro jatkoi matkaansa halkaisten ykkösväylän heti viimeisen teeboxin jälkeen. Ykkönen on 480-metrinen par-vitonen jossa on ruhtinaallisesti tilaa avata draiverilla. Varsinkin oikealla puolella; kamalinkin slaissi pysyy pelissä.

    Muistin kuinka kerran klubilta hölkkäsi kaveri liittyen seuraamme. Hän kysyi, että kuinka pitkä matka tuohon puroon on.

    – Tästä keltaisilta varmaan 50 – 60 metriä.
    – Hyvä tietää. Nyt osaan valita oikean mailan.

    Pelkäsin, että tämä kierros saattaa kestää, mutta hyvinhän se loppujen lopuksi meni.

    Olen minä nähnyt puron penkalla jopa FGT:n kavereita suunnittelemassa kakkoslyöntiä. Ja olen minä topannut sinne muutaman pallon itsekin.

    Kuljen vasemmalle jäävän rangen ohi. Ruohorange. Harvoin tulee siellä käytyä, liian harvoin. Kesällä lähden kierrokselle jo ennen kahdeksaa jolloin menen suoraan autolta teelle odottamaan kavereita. Tai sitten kaverit jo odottavat siellä. Pari harjoitusswingiä ja pallot peliin ja perään.

    Rangen jälkeen vasemmalla puolella kohoaa laskettelurinne joka nyt jymöttää synkän lumettomana. Tänä talvena laskettelukausi jää lyhyeksi. Huomenna Joulupukki tuo monelle sukset tai laudan ja lunta ei ole kuin vasta Lapissa. Rinteen alapuolella, tien vasemmalla reunalla, on karkeaa raffia. jonne hookia lyövät saattavat lyödä avauksensa. Se pysyi koko kuivan kesän helposti pelattavana, mutta syyspuolella, sateitten saavuttua se kasvoi äkkiä yli nilkan pituiseksi, ja jos sieltä pallon löysi, piti lyödä todella lujaa, jos sen aikoi taas väylälle saada.

    Väylän vasemmassa reunassa, miltei tien vieressä on bunkkeri, jonka pohjalla on jäätynyttä vettä. Bunkkerista eteenpäin, juuri lipun suuntaan, kasvaa muutaman lepän ryhmä. Näitä puita olen lähtenyt kiertämään molemmilta puolilta ja joskus ylittämään kun avaus on päätynyt tuohon bunkkeriin. Yritän aina avata väylän vasempaan reunaan, koska väylä kaartuu lievästi vasemmalle. Hyvä avaus kantaa juuri tuohon bunkkerin tasalle.

    Muistin, kuinka eräässä loppukesän kilpailuissa löin avaukseni oman kantamani äärirajoille. Pallo tuli reilusti ohi bunkkerin ja ohi leppäryhmän. Kakkoslyönnille jäi matkaa reilut parisataa metriä. Pysähdyin pallon taakse ja arvioin mahdollisuuksia. Greenin edessä on lampi. Lammen ja greenin välissä on kymmenkunta metriä maata joka tänä kesänä on kuivaa ja kimmoisaa. Pallon tulisi pudota siihen ja parilla pompulla jäädä greenille. Jos se tulisi kovalla greenillä alas, se ei siihen pysähtyisi. Nämä olivat vaihtoehdot. Kolmas vaihtoehto, lähestyminen lammen eteen ja siitä pitchi lipulle, oli jo pois suljettu.

    – Meinaatko? kysyi merkkarini.
    – Kyllä näin ajattelin. vastasin.

    Toinen kaveri, joka myös oli kakkolyöntinsä jo lyönyt, sytytti tupakan ja jäi odottelemaan. Katselin, kuinka edellä menevä ryhmä pelasi lähipeliään. Jokainen lyönti pelattiin tarkasti. Tiesin, että takanamme oleva ryhmä odotteli ykkösellä malttamattomana päästä avaamaan. En katsonut taakseni. Minulla oli aikaa miettiä mailavalintaa. Rauta kakkosta ei mukanani ollut, joten spooni tai puuvitonen. Valitsin vitosen.

    Vihdoin greeni oli tyhjä. Olin koko kesän lyönyt hyvin pitkillä mailoilla joten asetuin pallolle luottavaisena. Pallo makasi hyvin. Löin rauhallisen lyönnin ja äänestä kuulin, että osuma oli hyvä. Kun sain pallon silmiini, se oli menossa kohti lippua, tuli alas suunnitelman mukaisesti lammen takana, ponnahtaen greenille jolla se rullasi viitisen metriä lipun ohi.

    – Hyvä lyönti! tuli molemmilta kavereilta.

    Olin kävellessäni ehtinyt jo lammen rannalle. Lampi oli yöllä saanut riitteen. Lasinkirkas ohut jää peitti sen pinnan. Greeni hohteli hopeisena. Kaukaa kuului auton ääni. Lammen vasemmassa nurkassa, siellä mistä vesi virtasi lampeen, oli sula. Sulasta nousi höyryä haihtuen jo nousevan auringon kelmeään valoon. Käännyin. Näin, että klubilla oli jo valot. Saisin kahvia.

    Mutta ensin piti tarkistaa koko golfurani ajan mieltäni askarruttanut seikka. Onko greenillä talvella reikä? Vai otetaanko reikä talveksi pois? Kävin greenin reunalla katselemassa sen huurteista pintaa. Jokin eläin oli kulkenut viistosti greenin poikki. Haravoin katseellani greeniä. Ahaa! Asia selvisi. Tyytyväisenä lähdin klubia kohti. Klubilta menisin mökille hakemaan joulukuusen. Ja laittaisin linnuille kauralyhteen. Ja ajaisin kotiin Joulun viettoon.

    #484554 Ilmoita asiaton viesti

    Kävelemme Hietaniemen pimenevää hautuumaan väylää – ohitsemme marssii kenraalien , upseerien, reserviläisten ja vapaehtoiseen maanpuolustutsyöhön sitoutuneiden jono. Asetumme setämme haudalle …neljäs rappu sankariristin vasemmalla reunalla. Esko lähti sotaan 17 vuotiaana vapaaehtoisena – kaatui Syvärillä 19 vuotiaana.

    Mieskuoro aloittaa

    ’ Ei muuta kunniaa kunniaa .. ja lopettaa

    .. kun mä pääsen viime lepohon ’

    Sotilaspappi

    kertoo kansasta , joka vaeltaa pimeydessä .. ja näkee suuren valkeuden..

    Mieskuoro

    laulaa kauniisti Finlandian ; ’ Oi Suomi katso sinun päiväs koittaa …

    ……. on aamus alkanut oi synnyinmaa. ’

    Pappi

    lukee jouluevankeliumin uudella tekstillä .. Maria ei ole raskaana
    , vaan odottaa lasta ..

    Lopuksi mieskuoro laulaa

    ’ Jouluyö .. juhlayö ..

    Hautuumaan tummat hahmot kohtaavat sankarivainajien sielut ..

    miehet melkein kuikaavat viimeset sanat …..täytetty nyt on työ ….

    .. ja maassa rauha myös ihmisille ..

    Palaamme kohti porttia ja kodin perinteistä aattoiltaa viettämään ..

    .. oli sykähdyttävä kokemus..

    #484555 Ilmoita asiaton viesti

    En oo vielä ikinä myöhästyny! Muija teki varmaan tahallaan, ei herättäny vaikka huomas että nukahdin sohvalle. Että pitikin ottaa tirsat, toi kinkku vaan alkoi painaa silmäluomia niin makosasti. Kauden viiminen kiekka vielä. Miks ne ei vastaa puhelimeen, mitä varten on puhelimet jos niihin ei vastata? Kauden viimiset skinit ja mä melkeen nukun pommiin! Mihin sä oot taas laittanu mun kengät? Niitä saa aina etsiä! Kehtaa vielä portailta huudella että aja varovasti! Jos ois herättäny niin eihän tässä olis mitään kiirettä. Oikasen Holstin kautta, siinä voi muutaman minuutin säästää.

    Ei piru kukaan vastaa, ei edes Rampe. Sitä oonkin körmyyttäny kunnolla viime peleissä. Varmaan on ehdottanut että lähtisivät ilman minua. Taidankin vaihtaa sen pallopaketin johonkin halvempaan satsiin. Meneekin provikat sillä hukkaan, sananmukaisesti. Sen jäljiltä joku löytää melkeen neitseellisiä palloja. Juke on samassa liitossa varmaan. Yrittävät aina pelata jotenkin kimppaan, ihan niinku mä en huomais. Rami samanlainen, pitemmän aikaa epäillyt sitäkin. Melkein aina löytää pallonsakin metsästä.

    Auto parkkiin tähän kiireesti. Ei jumalauta, kundeja ei näy missään! Ne on tosiaan lähteny etuajassa, vai voisko ne olla vielä kädärillä? Se on kumma jos kerta sovitaan jotakin, niin ei sitte pystytä joustamaan muutamaa minuuttia. Tarkalle menee, jos ois vaikka peruutusaikoja? Mitä pirua, toimistossa ei oo valoja? Täällä on sähkökatkos varmaan. Ilmankos ne ei puhelimiinkaan vastannu, edes kädäri.

    Ompa ovi tiukassa. No aukeehan se, pitääkö täällä käsikopelolla mennä.. Onko täällä ketään? ’Paljon onneea vaan, paljon onneea vaan, paljoon onneea Pertsaa, paljoon onneeaa vaan!’

    Jumankauta ku pääsitte yllättämään! Ehän mä muistanu ollenkaan! Vähän mä ihmettelin että missä kaikki ovat! Kyllä pelikavereihin pystyy näköjään aina luottamaan! Kierroksen jälkeen mennään meille joulusaunaan! Voi siellä olla jotain pakettejakin…

    Pertsa ei vaan huomannut, kuinka muut vaivihkaa vinkkasivat toisilleen. Eihän Pertsa sisimmillään mikään paha ole. Ottaa golffin vielä vaan niin tosissaan. Tuossa kun se pelailee vielä muutaman vuoden niin on jo varmaan ihan eri ihminen. Niin ne ovat kaikki kasvaneet.

    #484556 Ilmoita asiaton viesti

    Kiitokset Golfpisteelle ja arvon Raadille tekeleeni arvostamisesta! Verta ja hikeä en sen tuottamiseksi joutunut uhraamaan, mutta muutama kyynel tuli kyllä pyöräytettyä.
    Lukion äidinkielenopettajani kääntyisi muuten haudassaan, siis jos olisi sinne asti jo päässyt, mikäli saisi tietää minun saaneen kirjallisista kyvistäni vihdoinkin arvostusta 😮
    Kiitokset myös kaikille muille tarinoita kirjoittaneille ja erityisesti ts:lle hienosta Golfevankeliumista! Erityiskiitokset menee myös Ylioppilaskunnan Laulajille, joiden Temppeliaukion kirkon joulukonsertissa sain inspiraation tarinasta.
    Lupaan hävittää palkintopalloja uutterasti ympäri golfpisteläisten kenttiä, jotta niistä riittää iloa mahdollisimman monelle!

    #484557 Ilmoita asiaton viesti
    ts

    Kuten jo ’muualla’ aiemmin totesin: Koskaan ei ole tuntunut näin hyvältä hävitä voittoa arvonnalla. Oikeaan osoitteeseen meni.

    Siks toisekseen senkään vertaa ei harmita kun luin ton palkinnon tarkemmin. Ne olikin Carlsbergin palloja

Esillä 25 viestiä, 1 - 25 (kaikkiaan 74)
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.

Etusivu Foorumit Yleistä Olipa kerran huurteinen kenttä…