-
JulkaisijaArtikkelit
-
Kuulostaa hieman siltä, että olet osumakeskeiseen ajatteluun ajautunut, tämä toki vain oletuksena tuosta tekstistä.
Osuma/pallokeskeinen ajattelu varsinkin naisten kohdalla on usein erittäin vahingollinen tie, joka johtaa siihen että uskallusta oikeaan voimantuottoon ei löydy ja sitä kautta vaikka osumat paranevat, saattavat ne muodostua ’arvottomiksi’ lyönnin lyhyyden vuoksi.
Mtäs jos koitat siirtää ajatuksen siihen suuntaan, että kovaa lyöty huti on parempi kuin hidas osuma? Annat palaa täysillä ja luotat siihen, että jossain vaiheessa osumat alkavat tuota kautta löytymään.
Tämä vain yhtenä ajatuksena pelaajaa näkemättä ja tuntematta.
JUst noin…saako peukuttaa?
Liian myöhäistä lopettaa kirjoitti: (12.7.2013 10:20:51) … olenko huono, harvinaisen huono vai jopa nähtävyys…. Lyönnit jäävät alle sadan metrin, joskin opetuksen tuloksena ne ovat suoristuneet ja osumavarmuuskin on parantunut paljon. Olisi mukavaa vaihtelua kuulla toisenlaisiakin tarinoita.
Kolfpuuhastelun alussa ongelmia olivat lyöntien mielenkiintoisesti vaihtelevat suunnat, ongelmana pidin greencard kurssin aika pintapuoliseksi jäänyttä swing-opetuksen luonnetta, painotus oli muussa yleisissä tavoissa ja käytännöissä. Kieltämättä swing on aika pitkäjännitteistä omatoimisuuttakin vaativa opiskelukohde, ainakin jos se on oltava toistettavissa luotettavana… kenties elinikä juuri riittää… Monien vaiheiden erilaisten kausien jälkeen lyöntimatkojen piteneminen lopulta alkoi, kun tuli keksittyä painonsiirron merkitys ja mailan taakseviennin pidentäminen, sekä vartalon käyttö käsien sijaan mailan liikkeessä kohti osumaa palloon. Tässä huimaavaa kehitystä tapahtuikin kun jotenkin syntyi havainto että pallon hengiltä lyömisen sijaan onkin riittävää lyödä mailaa kuvitteellisesti pallon läpi… liike voi jatkuakin osuman jälkeen ja saattovaihe on osuman jälkeen pidempi. Tässä avuksi oli pyrkimys säilyttää vasemman käsivarren luonteva suoruus koko swingin ajan… Myös erot rangen lyöntialustojen ja oikean kentän ruohon välillä vaikuttavat matkoihin… lyöntimatto ei kerro osuman laadusta samoin kuin oikea ruoho… eikä myöskään tuntuma ole sama. Myös ruohorangella lyöntien ja erityisesti turvepaakkujen tavoittelu rautamailalyönneissä voivat olla avuksi, tällöin osuman palloon pitäisi riittää jo pidempiin matkoihinkin. Joissain seuroissa on kesäisin pro-ryhmäopetusta joiden tarkoitus vaihtelevien vaikeuksien poisto… pientä kohtuumaksua 5-10€ vastaan… Monet golfin lyöntiongelmat ovat hyvin pieniä, lähes mitättömän tuntuisia tekijöitä, mutta niitä on varsin vaikea itse havainnoida ja tunnistaa.
Vinkkejä en osaa antaa, mutta sen voin kertoa että on täällä toinenkin lajitoveri, jolla kehitysvauhti on ollut rauhallinen. Vähän samansuuntaisia asioita muistan miettineeni ensimmäiset pelivuodet, kuin mitä tuossa kirjoitit. Viitisenkymmentä kierrosta kesti saada tasoitus liikahtamaan 54:stä. Kymmenisen vuotta on pelattu nyt ja sinä aikana lyöntien määrä on vähän kerrallaan vähentynyt 80-90 välille.
Hieno jutun aihe ja avaus. Itse meihenä tuskastelin saman aiheen kanssa, vuoden vasta harrastaneena, ja muutama viikko sitten kuulin kommenttin painon siirrosta että ei painoa siirretä vaan paino siirtyy. En tiedä mitä teen toisin, mielestäni en mitään mutta lyöntien osuma prosentti noisi huimasti ja esim. rauta seiskan lyöntipituus kasvoi selkeästi. Nyt jopa uskaltaudun mennä pelaamaan oikeille kentille. Pron luona olen vieraillut muutamia kertoja, edellä mainituissa ryhmätunneilla ja yksityisillä tunneilla ja hänkin kysyi viimeeksi mitä olen tehnyt kun pallo liikkuu eteenpäin, en tiedä itsekkään. Pallon tappajan kirjoitin hanskaan peukalon kohdalle MALTTI jotta edes joskus muistaisin lyödessä ettei sitä pallo pidä tappaa. Tsemppiä meille jokaiselle 🙂
Liian myöhäistä lopettaa kirjoitti: (12.7.2013 10:20:51)
tahtoisin kuulla, mikä se aloittelijan polku tyypillisesti on ja löytyykö ketään muuta, jonka eteneminen on näin hidasta. Vai karkottaako laji lahjattomat jo alkumetreillä?
sOmat havainnot ovat sellaisia, että aikuisena aloittavan, mitään muuta pallopeliä pelaamattoman golfswingi kehittyy kolmessa vaiheessa.
Ensimmäiseksi yritetään osua palloon epätoivoisesti. Sosiaalinen paine on kova ja huti on paha epäonnistuminen. Osumatodennäköisyyttä lisätään monilla keinoilla: kumartumalla lähemmäksi palloa, seisomalla jäykillä jaloilla, minimoimalla vartalon liike. Pääsääntöisesti palloa lyödään käsillä, ja mailan lapaa yritetään ohjata kämmenten pienimmillä lihaksilla, jotka löytyvät sormista. Monella liike muistuttaa pidennettyä ja vahvistettua/nopeutettua puttiswingiä.
Toisessa kehitysvaiheessa, kun käsi-silmä-koordinaation perustuvat osumat lisääntyvät, aletaan kiinnittää enemmän huomiota lyönnin pituuteen. Taitavammat ottavat käyttöön ranteet. Jotkut toiset huomaavat, että vartalosta saa lyöntiin lisää pituutta ja vakautta, mutta joka tapauksessa lyönti tehdään voittopuolisesti käsillä ja vartalo vain myötäilee käsivarsien liikettä.
Kolmannessa vaiheessa pelaaja uskaltaa luopua osuman tavoittelusta käsien pienillä lihaksilla ja kääntää koko voimantuottosysteemin toisin päin: rohkenee hakea maksimaalista liikettä vartalosta ja sen isoista lihaksista. Nyt käsivarren lihakset venyvät sensijaan että supistuisivat. Joskus jo muutaman onnistumisen jälkeen pelaaja huomaa, että näin palloon osuu paitsi useammin myös paremmin – tottakai, koska rento lihas on samansuuruisessa venytyksessä aina samanpituinen ja swingin liike ei vuoda esim. supistuvaan käsivarsilihakseen.
Tuossa ylhäällä ts oli täsmälleen oikeilla jäljillä. Tarve, joskus jopa vimma osua palloon, johtaa todella monen aloittelijan kehityksen pitkälle korpitaipaleelle, vaikka oikopolkukin olisi tarjolla. Aloittelijoilla nimittäin näkee usein hyviä harjoitusswingejä – ilman palloa. Tunnetuin lienee Harvey Pennickin tarina oppilaastaan, jolla oli hyvä harjoitusswingi, mutta joka pallon nähdessään jäykistyi halonhakkaajaksi. Lääkekin oli yksinkertainen: Harvey nappasi pallon oppilaan edestä ennen osumaa tai vastaavasti laittoi pallon harjoitusswingiään tekevän oppilaan mailan lavan tielle – täysin satunnaisesti, kunnes osumavimma oli lieventynyt ja swingi vapautunut.
Oppimisen kannalta olet hyvässä tilanteessa, koska et todennököisesti ole vielä ehtinyt kehittää itsellesi pahoja maneereja. Nyt tosiaan kannattaa kokeilla sitä hyvää hutia – vieläpä mieluummin ilman palloa.
Quid Pro Quo :
Voi helvatti… uskoni ihmisen kykyyn ajatella ja ymmärtää nousi viestisi johdosta taas paljon korkeammalle.
Yks parhaita kirjoituksia aiheesta ja annat luvan tai et, tulen tuota myös kertomaan oppilailleni 😉
mielesräni sopii tähän ketjuun seuraava.
Onko tuntemuksissani perää, kun varsinkin puumailoilla (erityisesti draiverilla) tuntuu seuraavalta:1) jos lyön liikaa käsillä, tuntuu että osumahetkellä mailan pää on ’jäljessä’, jää auki, lyönti lähtee oikelle ja/tai slaissaa.
2) jos lyön liian vähän käsillä (siis ’liikaa vartalon kierrolla’), mailan pää ’ehtii heilahtaa liikaa’, mailan pää sulkeutuu, lyönti menee vasemmalle ja/tai hukki.
3) joskus harvoin vartalon ja käsien rytmi on oikea vaikka lyön reilusti, ja silloin se menee suoraan (ehkä joka kolmas?)
4) jos keskityn pelkästään siihen ajatukseen että mailan pää on suorassa ja liikkuu oikeaan suuntaan osumassa, saan aikaiseksi suoria, mutta lyhyitä lyöntejä.
Ja tärkeä kysymys kuuluu: mistä noista pitäisi lähteä rakentamaan, jos haluaa parantaa – no varmaan vastaatte että harvoin onnistuva reilu lyönti, eikä se suora neppaus?Satunnainen lenkkeilijä kirjoitti: (13.7.2013 15:50:44)
mielesräni sopii tähän ketjuun seuraava.
Onko tuntemuksissani perää, kun varsinkin puumailoilla (erityisesti draiverilla) tuntuu seuraavalta:1) jos lyön liikaa käsillä, tuntuu että osumahetkellä mailan pää on ’jäljessä’, jää auki, lyönti lähtee oikelle ja/tai slaissaa.
2) jos lyön liian vähän käsillä (siis ’liikaa vartalon kierrolla’), mailan pää ’ehtii heilahtaa liikaa’, mailan pää sulkeutuu, lyönti menee vasemmalle ja/tai hukki.
3) joskus harvoin vartalon ja käsien rytmi on oikea vaikka lyön reilusti, ja silloin se menee suoraan (ehkä joka kolmas?)
4) jos keskityn pelkästään siihen ajatukseen että mailan pää on suorassa ja liikkuu oikeaan suuntaan osumassa, saan aikaiseksi suoria, mutta lyhyitä lyöntejä.
Ja tärkeä kysymys kuuluu: mistä noista pitäisi lähteä rakentamaan, jos haluaa parantaa – no varmaan vastaatte että harvoin onnistuva reilu lyönti, eikä se suora neppaus?No eiköhän meno prolle ole se oikea. Kuka osaa edes noiden perusteella yhtään mitään neuvoa ja jos neuvookin, niin meneekö edes sinnepäin.
Kaikki tuntemukset kun on niin vaikeita selittää ja saattaa johtaa ihan vääriin arvioihin.Jamasa kirjoitti: (13.7.2013 16:34:47)
Satunnainen lenkkeilijä kirjoitti: (13.7.2013 15:50:44)
mielesräni sopii tähän ketjuun seuraava.
Onko tuntemuksissani perää, kun varsinkin puumailoilla (erityisesti draiverilla) tuntuu seuraava
No eiköhän meno prolle ole se oikea. Kuka osaa edes noiden perusteella yhtään mitään neuvoa ja jos neuvookin, niin meneekö edes sinnepäin.
Kaikki tuntemukset kun on niin vaikeita selittää ja saattaa johtaa ihan vääriin arvioihin.joo näin varmaan on. Kävin keväällä kerran, pro sanoi että lyö urheilullisemmin, kun kerta pystyt. Ajoitus heittelee, ehkä vain toistojen puutetta.
Satunnainen lenkkeilijä kirjoitti: (13.7.2013 16:55:14)
Jamasa kirjoitti: (13.7.2013 16:34:47)
Satunnainen lenkkeilijä kirjoitti: (13.7.2013 15:50:44)
mielesräni sopii tähän ketjuun seuraava.
Onko tuntemuksissani perää, kun varsinkin puumailoilla (erityisesti draiverilla) tuntuu seuraava
No eiköhän meno prolle ole se oikea. Kuka osaa edes noiden perusteella yhtään mitään neuvoa ja jos neuvookin, niin meneekö edes sinnepäin.
Kaikki tuntemukset kun on niin vaikeita selittää ja saattaa johtaa ihan vääriin arvioihin.joo näin varmaan on. Kävin keväällä kerran, pro sanoi että lyö urheilullisemmin, kun kerta pystyt. Ajoitus heittelee, ehkä vain toistojen puutetta.
Tai käy toisella prolla.
Tämä on upea keskustelunaihe. Kunpa pysyisi hyvähenkisenä.
Itseäni on pahaa tehnyt katsella – useammankin kerran – miten vanhempien naisten ja miestenkin jollain kurssilla 50% yrittää vaan osua palloon, pelkillä käsillä, vailla tietokaan siitä mitä kannattaisi tehdä. Ei siinä mitään, mutta kun pro seisoo vieressä kädet puuskassa mykkänä.
Vihaksi on pistänyt, semminkin, kun kerran kaverin mukava mutsi oli yhtenä kurssilaisena.
Ei ihme, ettei harrastus kauaa jatkunut kun pro ei avannut suutaan ja kertonut – varmaan 5 tunnin jälkeenkään – mikä homman idea on. Seistiin vaan ja hakattiin, ja joskus osui ja lensi sitten sen 50 metriä.
Jokaisella on omat tuntemukset, mutta Satunnaiselle Lenkkeilijälle omasta kokemuksestani vihoviimeinen asia on keskittyä ’pitämään mailan päätä suorassa’. Parhaiten itselläni kulkee, kun tuntuu, että voima tulee selästä ja vatsasta, tai oikeastaan lantiosta. Juicen mukaan ’kunnon rokkenrolli tulee jostain perseen pohjasta’. Sama golflyönnissä.
Ja palloon osutaan vasemmalla (olen vasuri) olkapäällä. Siis kun oikein tuntee että nyt osuttiin olkapäällä, tai oikeastaan jollain olkapään ja rintalihaksen välisellä alueella, sitten lyönti toimii. Nick Faldo sanoi joskus olkapäästä samaa, ja vasta 4-5 vuoden kuluttua tajusin mitä sillä tarkoitti. Oikealta lyövät osannevat modifioida tuntemuksen itselleen.
Varmaan ts tai joku tämän kiistää 🙂
Mäkin voisin kiistää sillä se tuntemus mikä sinulla on ja yrität sitä sanoin kuvata, niin ei toselle välity niin kuin sen pitäisi sillä hänellä se tuntemus voi olla erilainen ja johtaa erilaiseen svingiin tms.
J.J. kirjoitti: (13.7.2013 17:53:32)
Tämä on upea keskustelunaihe. Kunpa pysyisi hyvähenkisenä.Ei ihme, ettei harrastus kauaa jatkunut kun pro ei avannut suutaan ja kertonut – varmaan 5 tunnin jälkeenkään – mikä homman idea on. Seistiin vaan ja hakattiin, ja joskus osui ja lensi sitten sen 50 metriä.
…
ehkä jos oikeasti meinaisi oppia golfia, pitäisi aloittaa ilman palloa, sitten kevyellä reikäpallolla, ja vasta sitten oikea pallo. Silloin ei pallon lentokaari vie ajatuksia harhaan.
Kaveri aloitti golfin jenkeissä, vaihto-oppilaana lukioikäisenä 1980-luvulla: kertoi että treenasivat swingiä kymmeniä tunteja ilman palloa ja reikäpallolla, ennen kuin annettiin oikeat pallot. Ei tietysti välttämättä joka paikassa näin, metodeja lienee monia.
Toisaalta kun omat tavoitteet maltillisemmat, tyyliä ’ehkä joskus singeli HCP?’ ei jaksa enää viisikymppisenä täydellistä swingiä tavoitella…
Kiitos loistavista vastauksista. En oikeastaan hakenut neuvoja, mutta sain hyviä sellaisia. Olen samaa mieltä alkeiskurssien opetuksen painotuksesta. Liikaa aikaa käytetään asioihin, jotka olisi helppo lukea itse ja käytännön asiat jäävät sivuun.
Ehdin jumpata aika pielessä olevan svingin itselleni ennen oikeaa opetusta. Nyt on aihio josta ponnistaa, mutta koskaan pallopelejä pelaamattomana joudun tekemään todella paljon töitä edistyäkseni edes vähän. Samasta syystä luulen syyllistyneeni juuri tuohon osumakeskeiseen lyöntiin. Osuma ei todella ollut alkuun selviö.. Joku tässä lajissa vain viehättää enkä voisi kuvitella lopettavani. Usein on kiukuttanut mutta himo kuulla se oikeanlainen napsahdus on suurempi. Epäilen, että moni olisi jättänyt näillä kyvyillä hanskan naulaan ja ollut innostumatta.
Päätin heti aluksi, että minä en sorru pelkkään käsillä lyömiseen. Liike oli kuitenkin monella muulla tapaa väärä. Nyt todella hyvien yksärituntien jälkeen homma aukesi. Käsittääkseni suurin ongelmani nyt on rytmi. Teen oikeita asioita mutta väärässä järjestyksessä. Tasoitus pudonnee kun joskus ehdin keskittymään lähipeliinkin. Jatkan harjoittelua. Lähettäkää kannustava ajatus kun näette minut rangella 🙂
J.J. kirjoitti: (13.7.2013 17:53:32)
Varmaan ts tai joku tämän kiistää 🙂
Mä en ikinä kiistä mitään mikä vie ketä tahansa posi osumakeskeisyydestä ja vie dynamiikan suuntaan. Oli se miten älyttömän kuulosta tahansa 😉
ts kirjoitti: (13.7.2013 20:38:22)
J.J. kirjoitti: (13.7.2013 17:53:32)
Varmaan ts tai joku tämän kiistää 🙂
Mä en ikinä kiistä mitään mikä vie ketä tahansa pois osumakeskeisyydestä ja vie dynamiikan suuntaan. Oli se miten älyttömän kuulosta tahansa 😉
kaltaiseni klubigolfarin eräs sudenkuoppa lienee, että tökkimällä draivit hiljaa suoraan (osumakeskeisesti) saa paremman tuloksen kentällä. Näin ainakin itselläni noin hcp 20, ’osumakeskeisesti’ draivit jotain180 m joka kyllä riittää tähän tasoon, ja alemmaksikin, klubikentillä.
Ainakin itselläni lyöntipinnan kontrolli on helpompaa, kun vauhtia on vähemmän.
Saan kyllä draivit yli 200 jos käytän enemmän vartalon kiertoa, silloin kun osuma sattuu oikein. Mutta ajoitus ja osuma on (ainakin minulle) vaikeampaa, tulee enemmän mokalyöntejä ja hukattuja palloja.Kai se olis vaan rangella hakattava varmemmaksi. Ja harkkakierroksilla unohdettava tuloksen optimointi.
Satunnainen lenkkeilijä kirjoitti: (13.7.2013 15:50:44)
Onko tuntemuksissani perää, kun varsinkin puumailoilla (erityisesti draiverilla) tuntuu seuraavalta:1) jos lyön liikaa käsillä, tuntuu että osumahetkellä mailan pää on ’jäljessä’, jää auki, lyönti lähtee oikelle ja/tai slaissaa.
2) jos lyön liian vähän käsillä (siis ’liikaa vartalon kierrolla’), mailan pää ’ehtii heilahtaa liikaa’, mailan pää sulkeutuu, lyönti menee vasemmalle ja/tai hukki.
Kannattaa tarkistaa kuvasta mitä oikeasti tapahtuu.
Näissä tapauksissa kannattaa tarkastella myös liikkeen jatkuvuutta. Esim. 1-tapauksessa pysähtyykö lantion liike kun kädet lyövät.
Satunnainen lenkkeilijä kirjoitti: (13.7.2013 18:53:10)
J.J. kirjoitti: (13.7.2013 17:53:32)
Tämä on upea keskustelunaihe. Kunpa pysyisi hyvähenkisenä.Ei ihme, ettei harrastus kauaa jatkunut kun pro ei avannut suutaan ja kertonut – varmaan 5 tunnin jälkeenkään – mikä homman idea on. Seistiin vaan ja hakattiin, ja joskus osui ja lensi sitten sen 50 metriä.
…
ehkä jos oikeasti meinaisi oppia golfia, pitäisi aloittaa ilman palloa, sitten kevyellä reikäpallolla, ja vasta sitten oikea pallo. Silloin ei pallon lentokaari vie ajatuksia harhaan.
Kaveri aloitti golfin jenkeissä, vaihto-oppilaana lukioikäisenä 1980-luvulla: kertoi että treenasivat swingiä kymmeniä tunteja ilman palloa ja reikäpallolla, ennen kuin annettiin oikeat pallot. Ei tietysti välttämättä joka paikassa näin, metodeja lienee monia.
Juuri näin.
Jos tällä kokemuksella voisi aloittaa golfin uudestaan, menisin talveksi fysiikkatreeneihin, joissa haetaan isojen lihasten oikeat liikeradat. Kevättalvella voisi ottaa jo mailaa mukaan. Palloa lyötäisiin vasta keväällä, jolloin luottamus omiin liikeratoihin olisi jo vahvempi kuin osumarefleksi.
Nythän tämä tapahtuu juuri päinvastoin. Ensiksi opetellaan grippi ja sitten pannaan aloittelijan eteen pallo. Kaikki huomio ja ajatukset on lukittu moniksi tunneiksi, päiviksi, viikoiksi, kuukausiksi ja pahimmassa tapauksessa vuosiksi käsiin ja palloon.
Satunnainen lenkkeilijä kirjoitti: (13.7.2013 18:53:10)
Toisaalta kun omat tavoitteet maltillisemmat, tyyliä ’ehkä joskus singeli HCP?’ ei jaksa enää viisikymppisenä täydellistä swingiä tavoitella…
Tässä kannattaa valita toinen ajatus. Hyvä swingi ei ole sen työläämpi rakentaa kuin huonokaan. Lisäksi ei ole mitään syytä miksi perusterve viisikymppinen ei voisi oppia täydellistä swingiä.
Quid Pro Quo kirjoitti: (14.7.2013 10:48:37)
Satunnainen lenkkeilijä kirjoitti: (13.7.2013 15:50:44)
Onko tuntemuksissani perää, kun varsinkin puumailoilla (erityisesti draiverilla) tuntuu seuraavalta:1) jos lyön liikaa käsillä, tuntuu että osumahetkellä mailan pää on ’jäljessä’, jää auki, lyönti lähtee oikelle ja/tai slaissaa.
2) jos lyön liian vähän käsillä (siis ’liikaa vartalon kierrolla’), mailan pää ’ehtii heilahtaa liikaa’, mailan pää sulkeutuu, lyönti menee vasemmalle ja/tai hukki.
Kannattaa tarkistaa kuvasta mitä oikeasti tapahtuu.
Näissä tapauksissa kannattaa tarkastella myös liikkeen jatkuvuutta. Esim. 1-tapauksessa pysähtyykö lantion liike kun kädet lyövät.
voi hyvin olla näin. Tuntemus on juuri, että 1-tapauksessa lantion (ja ehkä myös hartioiden kierto-) liike on liian hidas, suhteessa käsiin. Ja 2-tapauksessa käsien liike on liian hidas, suhteessa lantioon ja hartioihin. Mutta, ehkä hyvä että vaihtelee molemmin päin, silloin tietää että oikeakin rytmi on olemassa ;-D
jos omat tuntemukseni nyt edes ovat totuudenmukaisia…. Ehkä pitäisi käydä jossain mittauksissa, en ole koskaan käynyt, en tiedä mikä on mailanpään nopeus jne.
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 20 viestiä, 1 - 20 (kaikkiaan 20)
Esillä 20 viestiä, 1 - 20 (kaikkiaan 20)