-
JulkaisijaArtikkelit
-
Porukka juoksee (minä myös) pron pakeilla ja lyö palloa kohtalaisen hyvinkin (ainakin omasta mielestä) rangella, mutta pelitulokset ei vaan tyydytä. Videoita netistä katsotaan ja uskotaan joidenkin vinkkien auttavan, mutta edelleenkään pelitulokset ei vaan tyydytä. Mitä oikeasti pitää alkaa tekemään, jotta kehitystä tapahtuu ?
Sama oireyhtymä… joten asialliset hoito-ohjeet kiinnostaisivat kyllä!
Pallon lyöminen hyvin (etenkin vain rangella…) ja tuloksen tekeminen eivät ole sama asia. Sitä paitsi lähipelillä se tulos tehdään, joten hyväkään pallon lyöminen ei auta, jos chippaaminen ja puttaaminen ontuvat. Pelistrategialla on myös merkityksensä ja yllättäin sitäkin osaavat ammattitaitoiset prot opettaa.
Siis: pitkäjänteinen työ pron kanssa ja laadukas harjoittelu, siinä on se resepti. Pro kertoo sitten tarkemmat yksityiskohdat. Tuo on käsittääkseni jokaisen ammattilaisenkin resepti menestykseen.
Rangelta muistetaan hyvät lyönnit, mutta kentällä tuloksen ratkaisevat huonot lyönnit.
Ensiksi mainitusta johtuen pelaajalla on biasoitunut käsitys lyöntiensä laadusta. Tämä on hyvin tunnettu kognitiivisen biaksen muoto: positiivisten kokemusten ylikorostuminen silloin, kun negatiivisista kokemuksista ei joudu kärsimään mitenkään.
Golf on toistojen peli. Naiivisti ajatellen, jos lyönnin onnistumisten todennäköisyys on 0.95 (”no se kahdeskymmenes siellä rangella epäonnistui, mutta ne 19 muuta olivat tosi hyviä”), todennäköisyys, että kentällä 50 toistossa ei ole yhtään epäonnistunutta on alle 8%.
Siis pelaaja voi olla varsin varma, että jossain vaiheessa tulee epäonnistuminen. Tietenkään pelaaja ei tiedä, milloin se epäonnistuminen tulee. Siispä ennen joka lyöntiä täytyy miettiä myös se vaihtoehto, että lyönti ei ole tuossa parhaassa 95%:ssa. Jos pelaaminen on suhteellisen konsistenttia (tasoitus jossain alle 15), myös epäonnistumisissa on jokin säännönmukaisuus. Jos yhdellä mailalla epäonnistumiset ovat vasemmalla ja toisella oikealla, pelaaja katsoo, mitä siellä oikealla ja vasemmalla on ja valitessaan ailan, punnitsee myös epäonnistumisen vaikutuksen.
Konkreettinen esimerkki. Linnan väylällä 1 oikealle pelatessaan joutuu katveeseen tai peräti metsään, kun taas vasemmalla on tilaa, korkeintaan raffia. Avaamalla draiverilla pelaaja pääsee n. 110 m:iin griinistä, mutta driverilla lyödessä yleisin virhe on slice. Avaamalla hybridillä, pelaaja pääsee 130 m:iin ja yleisin virhe on vasemmalla. Koska jatko 110m/130m ei ole pelaajalle kovinkaan erilainen vaikeudeltaan, pelaaja avaa hybridillä.
En tiedä kuinka hyvin prot tätä opettavat enkä oikein usko, että sitä voi opettaa muualla kuin kentällä. Jos tätä haluaa itsekseen kehittää, kannattaa analysoida huonojen reikätulosten aiheuttajat ja arvioida, mitä muita vaihtoehtoja taktisille valinnoille olisi ollut.
Toki lyöntitekniikan kehittäminen on erittäin tärkeää tuloksen tekoa kehitettäessä. Samoin lähipelin merkitys on kuten KL1 sanoo. Mutta käytännön havainnot monien pelaajien suunnitteluajattelun yksioikoisuudesta ovat saaneet minut painottamaan yllä kuvatun kaltaista ajattelua – varsinkin, kun iän myötä lyöntien tekniikan kehittämiselle ei juuri edellytyksiä minulla ole. Tavoitteena ei ole seuraavan lyönnin tuloksen odotusarvon optimointi vaan reiän tuloksen odotusarvon optimointi.
Golf on peli satunnaisuuksia vastaan, vähemmän pallon lyömistä.
En tiedä kuinka hyvin prot tätä opettavat enkä oikein usko, että sitä voi opettaa muualla kuin kentällä.
Prot nimenomaan opettavat sitä kentällä kierrosta pelattaessa, mutta koska yhteenkin kierrokseen kuluu aika pitkä aika ja kustannus on siten melko korkea, perin harva jos yksikään klubipelaaja käyttää moista palvelua, ainakaan pitkäjänteisesti. Kilpapelaajat sen sijaan tekevät tätä ihan rutiinisti valmentajiensa tai vakituisen caddiensä kanssa.
Jahas tämä ihan hyvä keskustelu tyssäsi. Itsellä myös vaikeuksia viedä kohtuullinen tekniikka ja hyvät lyönnit rangella tulokselliseen pelaamiseen. Surkean viime kauden (joka lähti vihkoon jo alkukaudesta, kun kentät etelässä oli niin huonossa kunnossa) jälkeen otin härkää sarvista ja nyt useita pron tunteja ja pari tuhatta toistoa hallissa takana (+paljon fysiikkatreeniä). Ekaa kertaa tuntuu, että nyt toistoilla toistoilla toistoilla voi tulla tulosta. Jos tekniikka on huono/epävarma, ei toistot hirveesti auta tuloksenteon kannalta.
Niin pelaa kuin harjoittelee. Montako kertaa kierroksella lyöt samalla mailalla peräkkäin? Miksi sitten tahkotaan sillä samalla R7:lla korillinen ja toinenkin peräkkäin.
Muutamat prot opettavat myös rangella harjoittelemaan pelin omaisesti. Tässä yksi kirjoitus aiheesta: https://www.golfholisti.com/pelinomainen-harjoittelu-golfissa/
Arskalta hyvä kommentti, tuota tapaa harjoitella korostavat monet opettajat eivätkä syyttä. Siihen kun vielä lisää omien muistiinpanojen tekemisen onnistumis-/epäonnistumisprosenteista, niin jotain työkaluja alkaa olla pakissa.
Tässä vaiheessa on myös hyvä ymmärtää toistojen ja pelinomaisen harjoittelun ero. Toistoilla pyritään saamaan liikeradat kohdilleen ja pelinomaisella harjoittelulla hakemaan tuntumaa pelistrategiaan.
Jos tekniikka on huono/epävarma, ei toistot hirveesti auta tuloksenteon kannalta.
Niin, ei väärää tekniikkaa kannata opetella toistojen kautta, vaan sitä oikeaa. Siihen puolestaan tarvitaan, jälleen kerran, opettavan ammattilaisen apua.
Kiitos hyvistä kommenteista. Ymmärtääkseni molempia tarvitaan, ko ’blokkitreeniä’ että pelinomaisempaa. Luulen että erityisesti laiskuus saa jengin tahkoamaan samalla mailalla. Mitä taas lähipelin harjoittelemiseen tulee, ongelmana näillä leveysasteilla on se, että alkukaudesta (ja tietty talvella) joutuu sitä treenaamaan pääasiassa matolta, mikä ei vastaa alkuunkaan ruoholta harjoittelua.
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 10 viestiä, 1 - 10 (kaikkiaan 10)
Esillä 10 viestiä, 1 - 10 (kaikkiaan 10)