-
JulkaisijaArtikkelit
-
Kerro miten tämä TUSKA sai alkunsa(GOLF)
95 prosenttia ystäväpiiristäni pelaa golfia.
Uhkasin jäädä sosiaaliseen paitsioon small talk -keskusteluissa, koska ennemmin tai myöhemmin aina kerättiin kupista palloa. Lisäksi kuuntelin kateellisena erään datatour -kerhon golfretkien matkakertomuksia, joten tämän harrastuksen aloittaminen oli aika luonnollista.
Mutta golfiin hurahdin vasta kun olin sen aloittanut.
Laajasalon kautta Paloheinään.
Hyvin HELPOSTI! Se onkin ehkä ainoa helppo asia tässä pelissä!?
Oma tarinani alkaa keväästä 94.
Olin silloin vielä lukiolainen, enkä tuntenut ketään golfin harrastajaa, vaikka kotoa 6 km säteellä oli kaksikin kenttää, Talma ja Tuusula. Silloinen liikunnanopettajamme järjesti halukkaille tutustumiskäynnin Golf Talman Par3-kentälle, missä oli Pro Harry Safon ohjaama lyhyt tutustuminen swingin ja lähipelin alkeisiin, vapaata rangeilua ja lopuksi kierros par3:lla.
Kun pääsimme rangelle ja jaoimme ryhmälle lainatut mailat keskenämme, huomasin että minulle jäi käteen rauta4. Noh, ennakkoluulottomasti (ja täysin vailla tietoa että pitkät raudat ovat vaikeita) lyöntimatolle, rangepallo korista eteen ja pari harjoituslyöntiä, niinkuin pro oli opettanut. Ja sitten – elämäni ensimmäinen täysi golfswingi. Naps. Tunnen vieläkin sen osuman hyppysissä, keskelle sweet spottia, pallo nousi ilmaan ja lensi suoraan ja kauniisti n 130-140m. Sillä hetkellä päässä naksahti jokin pysyvästi, ja tajusin että jumalauta tässä on mun laji!
Noh, tuo oli onnenkantamoinen, vaikeahan se ensimmäinen rangesessio oli, mutta tuo tärkeääkin tärkeämpi ensivaikutelma antoi puhtia. Palasin myöhemmin rikospaikalle, ja saimme lopulta kaverini kanssa ruinattua Pro Safolta eräänlaiset paikalliset greencardit kyseiselle par3-kentälle, missä sitten tuli lainamailoilla paukuteltua pari kesää. Valitettavasti ei ollut taloudellisia resursseja aloittaa lajia oikeasti ennen kuin 2000 kun ei enää tarvinnut kituuttaa opintotuella.
Gumbölen kentällä keväällä 2002. Jarkko Raskin pitämä muutaman tunnin lajiesittely riitti suistamaan lajin pariin… mielenrauhani menetin lopullisesti.
Kyllähän golf antaakin paljon, mutta kovin tipoittain…
Yhtään en kadu kuitenkaan:)
Nykyinen vaimoni, silloinen (uudehko 🙂 tyttöystäväni oli pelannut kai kaksi kesää ja vei minut kokeilemaan rangelle.
Ensimmäinen kerta rangella ei vakuuttanut, tai siis kyllähän palloa löi, mutta ei se sykäyttänyt. Kävin kuitenkin hakemassa kaupasta halvan puukolmosen ja kävin lyömässä joitain kertoja lisää. Koko ajan kipinä nousi ja minua vietiin viimeistään silloin, kun samainen henkilö vei minut Sankivaarassa kiertämään Vaaraa, kipinäkierrokselle siis.
Myöhempinä aikoina vaimoni on sanonut, että elämänsä suurin virhe on ollut tutustuttaa minut ja golf keskenään.
Oma urani alkoi vuoden 1989 toukokuussa, kun matkustin isäni luokse Skotlantiin Kilmarnokkiin (hän oli siellä vuoden työkomennuksella). Lajiin oli jo päässyt tutustumaan edellisen vuoden jouluna samaisessa paikassa, silloin kuitenkin vain katselijana.
Keväällä sain kuitenkin omat mailatkin ja oman kantobägin. Ensimmäiset lyönnit suoritettiin Prestivikin lentokentän rangella (olikin ainut range sillä alueella?!) ja seuraavana aamuna mentiinkin sitten jo kentälle (niin mikä greencard :-).
Ensimmäisenä kenttänä toimi Fullarton Troonissa. Kenttä on links tyyppinen lyhyt aloittelija kenttä ja sen par on muistaakseni vain 63. Sillä kentällä on vain par 3 ja 4 reikiä eikä pitkiä par 4 väyliä ole kovinkaan useita. Kierros meni muistaakseni ihan mukavasti ja ellen nyt aivan väärin muista, niin tein jopa kaksi paaria. Aivan loistava kenttä muuten aloittaa golf, mielenkiintoinen olematta kuitenkaan alottelijalle liian vaikea.
Siinä se kesä sitten vierähtikin mukavasti golffia pelatessa, voi kun voisi viettää vielä joskus samanlaisen kesän…
Naapuri houkutteli Vermoon talvella 95/96 jossa Jorma Karlstedt opetti alkeet. Siitä se varsinaisesti alkoi, mutta oli siinä muutakin.
Pidän myös viskistä ja kuulun kerhoon nimeltä ’Friends of Laphroaig’, johon liityin täyttämällä kupongin, joka tuli Arlandasta ostetun putelin mukana vanhana hyvänä tax-free aikana. Kerhon jäsenetuihin kuuluu elinikäinen Lease yhteen neliöjalkaan maata Islayn saarella, josta tislaamo maksaa vuokrana naukun viskiä, joka on tosin käytävä itse perimässä paikan päältä.
Seuraavana kesänä iski ajatus lähteä katsomaan palstaa ja perimään vuokra. Islaylle ei koskaan päästy, mutta juhannusta vietettiin St.Andrewsissa. Majoituimme perheen kera yliopiston asuntolaan, joka on se pyöreätorninen pytinki Old Coursen 18. greenin takana. Ensimmäiset mailat ostin kotimatkalla Edinburghista.
Sittemmin olen käynyt St.Andrewsissa pelaamassa, mitä suosittelen lämpimästi kaikille. Ajat on helppo varata netistä (paitsi Old Course) eikä ole edes kallista. Edullinen ja hyvätasoinen majoitus on helppo löytää joko pikku hotelleista tai B&B:stä. Talvisin on extreme-harrastajille superedullisisa greenfee&majoituspaketteja. Katso http://www.standrews.org.uk
Tämä tauti on ilmeisesti parantumaton ja kestää loppuiän. Onneksi vaimokin pelaa.
Lämmin kesäpäivä vuonna 1985 ja ’ruokatunti’ josta tuli kohtalokas. Silloinen työkaveri houkutteli mukaan Laajasaloon kiertämään kenttää eikä mikään tekosyy saanut häntä antamaan periksi. Siellä seistiin ykköstiillä melko asiattomissa vetimissä (prässihousut ja kauluspaita)lainamaila kourassa. Muutama tyylikäs huti ja takaa kuului legendaarisen Laajasalon pron/kipparin (nimeä en muista) ystävällinen kutsu tiiltä pois. Hän vei minut ja kaverin pressun eteen treenaamaan, näytti mallia miten palloon saattaa osua ja siitä se sitten lähti. Taisi kierros mennä tyylikkäästi alle 80 lyöntiä, tosin väyliä saattoi olla kokonaista 6.
Hurahduksesta tuli niin vakava että siitä tuli tavallaan ammatti, ei pelaajana vaan kaupanpitäjänä…en päivääkään vaihtaisi pois !
Moi rolle:)
Kuinkas Tallinnan reissu sujui?Varoitus: Tämä on pitkä glögin kirvoittama höpötys.
Uskomattoman lupaava futaajaurani tyssäsi -89, kun polvi hajosi kesken sarjanousun tuottaneen kauden (4.div.-3.). Tulihan se sitten parilla leikkauksella johonkin kuntoon, mutta perhe, talonrakennus, yms. syyt estivät uuden aloittamisen sillä saralla. (Lahjojen puute ja yli 30-v. ikä eivät mitenkään vaikuttaneet asiaan.)
Jossain syvällä oli kuitenkin koko ajan tarve haastaa itsensä jollain urheiluun liittyvällä. Vaimon työporukoissa levisi tuolloin -90-luvulla kulovalkean tavoin tämä golfaaminen. Suunnittelin itsekin aloittamista. Suunnittelin ja suunnittelin ja suunnittelin.
Kunnes sitten entinen antiurheilijaveljeni aloitti golfin ja hurahti siihen täysin. Perskele, kyllä minäkin. Talvella -97 oman työpaikan golfkerho järjesti Vermossa tilaisuuden saada opetusta myös vasta-alkajille. Minä siis mukaan Sari Puusaaren tunneille. (Taitaa muuten nykyään olla Hjalliksella tj:nä, mutta silloin ihan mukava ja pätevä ope.) Noilla n. 5 opetuskerralla havaitsin, että tässä on sitä jotakin, mistä ei ole paluuta. Mutta …
Keväällä ennen kauden alkua, elikkä ennen kuin olin päässyt kertaakaan ulos lyömään saatikka kentälle, firman pomot päättivät ruveta globaaleiksi ja mm. lähettivät minut USAan pariksi vuodeksi. Eihän siinä muutto- ym. hässäköissä ehtinyt taas golfia paljon ajatella, joten homma jäi.
Kesällä -98 eräs työkaveri sitten oli kyllästynyt kuuntelemaan minun selityksiäni, että jonain päivänä aloitan kyllä sen pelaamisen. Häneltä hajosi jalka juuri ennen erästä toimittajan järjestämää golfkisaa ja hän lähetti minut tilalleen. Eli pääsin ensimmäistä kertaa oikealle golfkentälle pelaamaan. Se oli vielä paljon makeampaa kuin mitä olin odottanut. Sen jälkeen olin lopullisesti myyty.
Asuin ihan yhden paikallisen public coursen vieressä. Siellä sitten olin viikonloppuaamuisin ennen aamun sarastusta odottamassa ensimmäisellä tiillä, että valo riittäisi pelaamiseen. Äkkiä ulos ennen kuin oikeat pelaajat tulisivat paikalle. Nuo aamut jäävät ikuisesti johonkin syvälle kultaisten muistojen joukkoon. Pallon lyömisessä aamusumun seassa nousevaa aurinkoa kohti on jotain ihmeellistä, mitä en osaa selittää eikä kai tarvitsekaan.
Jonain päivänä ehkä opin pelaamaankin tätä umpikieroa peliä, mutta siihen asti, ja toivottavasti sen jälkeenkin, voin nauttia kaikesta siitä upeasta, mitä siihen liittyy ilman osaamistakin.
(Voi jesses, tuliko siitä noin pitkä. Kaikkea tämä ruåtsalaisten glögi teettää. Täytyy laittaa varoitus alkuun.)
Minä olin jo pienenä tyttönä päättänyt mikä minusta tulee isona ja sen, että alan pelata golfia heti kun on rahaa ja aikaa.
Muistan kun isäni katseli telkasta golfia ja minä vieressä utelin koko ajan pelin kulusta ja säännöistä. Isäni oli varmaan hermoraunio silloin ;-).
No kului aikaa ennen kuin sitä rahaa ja aikaa löytyi, mutta kyllä kannatti. Isäni ei pelaa golfia vaikka kuinka yritin houkutella mukaan, mutta TV:stä hän seuraa edelleen golfia ja saattaapi nyt minulta joskus kysyä jotakin.
Niin ja olen myös haaveammatissanikin. Tosin todellisuus on sitten toinen juttu. Onneksi golf ei ole pettänyt ;-).
Kärpänen puraisi pahasti keväällä 2002, kun eräs ystävättäreni houkutteli mukaan demo-tunnille – se oli laaki ja vainaa!
Seuraavalla viikolla olinkin jo järjestämässä green card -kurssia myös muille ystävilleni, sillä eihän nyt naisihminen yksin uskalla mihinkään lähteä :o))).
Nyt on kaksi kesää kulunut golfin merkeissä ja tauti sen kun pahenee ;o).
Vuonna 1989 lyöttäydyin työkaverini mukaan kentälle kokeilemaan. Koska olen vasuri, jouduin ensin hankkimaan yhden mailan, joka oli rauta-4. Sen kanssa menin sitten rangelle ja sain ensiopit kaveriltani. Ensimmäinen lyönti oli heti yli 100-metrinen ja sektorin sisällä.
Kahden viikon sisällä olin jo saanut greencardin ja hankkinut osakkeen. Vaimoni aloitti vuotta myöhemmin eikä sen jälkeen kummaltakaan ole intoa puuttunut. Nykyisin tulee reilusti yli 100 kierrosta vuodessa ja hyvin usein viikonloppuisin kaksi kierrosta päivässä.
Olen ollut jo vuosia myös seuran luottamustehtävissä ja touhuilen nettisivujen kanssa, joten vapaa-ajan ongelmia ei talvellakaan ole. Golfmatkailua tehdään myös melko ahkerasti, suosikkimaina Espanja ja Thaimaa, mutta muitakin on tullut kokeiltua – hyviä kaikki.
Kaikki sai alkunsa nelisen vuotta sitten, kun poikani innostui ystävineen käymään legendaarisella Laajasalon par-3 kentällä. Minä tietenkin jouduin kuskiksi alaikäisille. Useita kertoja edestakaisin ajeltuani ajattelin, että voisin itsekin kokeilla. Ei muuta kun vuokrakepit kioskista, muutama pallo ja tii. Kioskinpitäjä antoi n.5 minuutin lyöntiopetuksen pressulyöntipaikalla ja eikun poikien kanssa kiertämään.
Muutaman kierroksen jälkeen ajattelin, että tätä pitäisi varmaan harjoitella hieman. Eikun pron oppiin. Talmassa kävin Harry Safon kurssilla ja kiertelin loppukesän Talman par-3 rataa ja siitä ei enää ollut paluuta.
Seuraavana keväänä ostin osakkeen ja pelailimme poikani kanssa koko aloittelijan innolla. Vähitellen nuorempi poika ja vaimokin innostuivat asiasta ja nyt kiertää koko perhe yhdessä tai erikseen kenttää aina kuin vain mahdollista. Taidot kaipaisivat edelleen huomattavaa kohennusta, mutta kyllä nytkin on mukava kiertää kenttää ja nautti pelistä ja luonnosta.
Kolmas kerta toden sanoi; suoritin alkeiskurssin jo vuonna 89, mutta koska golfaavia kavereita ei silloin ollut, homma jäi sikseen. Toinen starttini oli vuonna 96, jolloin suoritin green cardin ja pelaisinkin joitain kierroksia. En oikeen oppinut swingin saloja ja taisinpa pelikavereille jo vannoa, että tämä heppu ei golfia enää pelaa. Sitten vuonna 99 se tapahtui! Ollessani USAssa töissä kaverit kävivät joka viikonloppu pelaamassa ja kokonaisen vuoden jaksoin kuunnella heidän golf-juttujaan kunnes sateisena päivänä 7.5.99 marssin paikalliseen golfkauppaan, ostin rautavitosen ja menin rangelle kopsimaan palloja. Sen päivän jälkeen olen ajatellut golfia joka ikinen päivä…
Kaikki alkoi vuonna 2000, kun kotiseurani järjesti jäsenhankinta mielessä ns. Firma-golf.kilpailun. Siinä kaksi ei-golfaria (siis ei- Green-Cardia) pelaa scrambleä joukkueen kapteenin välineillä ja opastuksella. Kahden osakilpailun välissä suoritinkin jo Green-Cardin ja paluuta kaidalle tielle ei enää ollut.
Niinkuin monella muullakin, on minunkin golfin peluuni saanut alkunsa Suomen Public-course-golfin kehdosta Laajasalosta vuonna -89. Muutama kierros työkavereiden kanssa siellä sai innostuksen aikaiseksi. Seuraavana keväänä sitten Vierumäellä Reima Kaijan viikonloppukurssi, ja sitten se olikin menoa… samalla tiellä ollaan vieläkin.
Alussa oli Pga Golf pc-peli talvella -89 -90. Sitä kaverin kanssa tahkottiin ja keväällä gc-kurssille.
Eräällä Espanjan reissulla -98 joulukuussa käytiin rangella ja pääsin kokeilemaan eka kertaa oikeaa golfmailaa. Tämän seurauksena tuli laiskaan selkään karmea noidannuoli ja käsiin kunnon rakot. Järki yritti vastustaa tätä epäinhimillistä rääkkiä, mutta jokin salakavala voima vei minut keväällä -99 uudelleen rangelle ja kentälle ja ostamaan pelioikeuden jne… Ei tästä taida enää paluuta olla. Kun ei pääse kentälle on osteltava välineitä. Kuten joku jo sanoikin: ’golf on sairaus’.
Joo. Olen kertonut hurahatmiseni jo useaan kertaan.
Faijani Wiilehard s. 1919, monipuolinen urheilu- ja musikimies
pelasi jo Laajasalossa, mutta pidin lajia kuten keilalua ja pujotteluakin mamarien ja koukkupovien lajeina.Wullffin johtaja Aarne Hallama kutsui minutsillopisen k
Jusa Hämäläinen ohjaili meitä j amiten ollakaan osuin
puukolmosella sillai ’NAKS ’ , että tuntui eräs kauempana
seisova pariskunta jäävän palloni alle.
Siloinkin se lyönti tuntui heti 200 m:n lyönniltä . ( oli ehkä115 m) .Päätin silloin, että vaikka olin jo 42 v – että tän lajin kanssa en hätäile.
1987 ajoimme perheeni kanssa 1kk:n Europaassa lomamatkall ja olin kuulemma niin hermostuttava lomakuski, että kehoitivat minua viettämään seuraavan loman yksinäni.
Panin asian korvaan taa ja lähdin kesällä 1988 Innisbrookiin Tampaan
oppimaan alusta lal kaen jenkkigolfkoulun ja – PRO: n opastamana
golfin emämaassa joviaalia kolohvia –loppu onkin kerrrottu moneen kertaan. IT`s a free country !!
Eihän sitä lähde belgilainenkaan mäkihyppyä opettelemaan Svasimaan muovimäestä, jos saisi valita vaikka Kuopion ja Mika Kojonkosken PRO:ksi. Vähän samalla periaatteella aloitin USA:ssa –
enkä kadu.Suomessa kyllä vielä 1980 – luvulla lopullakin kolohvi tökki kuin olisi käpyä niellyt vastavirtaan.
Nevas oli hyvä paikka kehittää golfkenttää ja omaa kolohviaan vuosi vuodelta paremmaksi, kunnes kasvoin kentän ohi ja halusin lähteä
’ vieraisiin ’
kymmenen vuoden tiiviin seurustelun jälkeen 1997
– enkä ole katunut.Nyt on Nevas parantunut ja parantuu- jotta koti-ikävää..
Minulla oli golfaavia kavereita, joille lätkänpelaajana muistutin useasti liikkuvaan palloon osumisesta ja seksuaalisista vähemmistöistä…
Joskus -99 silloinen vaimoni halusi välttämättä golf-kurssille ja minua tarvittiin maksumieheksi mukaan. Kilttinä ihmisenä tietenkin lähdin.
Alku oli vähän sellainen Happy Gilmore tyylinen: ’Olen oikeasti lätkänpelaaja, vaikka olenkin tänään pelaamassa golfia.’
Jotenkin se sitten lipsahti takinkäännöksi ja tässä sitä ollaan.
Keväällä -96 olin Espanjassa lomalla ja kyllästyin makaamaan auringossa toimettomana.
Piti keksiä jotain puuhaa ja kaveri ehdotti, että lähtisimme käymään läheisellä Torrequebradan golfkentällä. Siellä sitten rangella tuli lyötyä ensimmäiset ”golflyönnit” ja taisi joku pallo eksyä viereiselle junaradallekin. Siitä se kipinä lähti, kun rautaseiskalla sai pallon lentämään satakunta metriä.
Heti Suomeen palattua käytiin Karlstedtin Joren kurssit, syksyllä taas Espanjaan ja sillä kertaa oli omat mailat mukana. Joku suositteli, että Paradorin kenttä Malagan lentokentän lähellä on hyvä kenttä aloittelijoille, joten sitä sitten tahkottiin viikon ajan joka päivä. Kenttä tuli tutuksi ja myöhemmin kyllä muutkin aurinkorannikon kentät.
Siitä lähtien on oltu tiiviisti koukussa ja tuntuukin siltä, että golf hallitsee minua enemmän kuin minä golfia.
Monet kavereistani olivat pelanneet jo pitkään. 90-luvun alussa kiertelin heidän kanssaan silloin tällöin caddienä. Välillä lainasin muutaman mailan ja harjoittelin pallon lyömistä rangella tai jopa par-3 harjoituskentällä.
Pitkään minua houkuteltiin aloittamaan oikea golfin pelaaminen. Vänkäsin vastaan, ettei ole greencardia, enkä viitsi ryhtyä sitä opettelemaan, eikä muutenkaan löydy aikaa kentällä kiertelyyn. Työt jää tekemättä.
Sitten eräänä päivänä yksi kavereista soitti ja kertoi että hän on hankkinut minulle greencard- suorituksen. Lappu kädessä mentiin caddiemasterin juttusille, vuokrasin pelioikeuden ja liityin oikeaan golfseuraan.
Siitä asti on aina riittänyt aikaa pelaamiseen…ja työt jää tekemättä.
-
JulkaisijaArtikkelit