-
JulkaisijaArtikkelit
-
Minulla golfura alkoi katsellessä muistaakseni Masters turnausta keskellä yötä (edelleen muistaakseni) yläasteikäisenä. Tästä on siis aikaa about 15 vuotta. Vanhemmat vähän ihmetteli kiinostustani. Oliskohan Faldo ollut silloin kova luu (luu kurkkuun :)).
Seuraavan kerran pääsin kokeilemaan golfia par 3 kentällä englannissa ollessani kielimatkalla. Joku rauta mulla oli ja putteri. Olisin halunnut jo silloin pelata enemmän, mutta kaverit ei halunneet 🙁 Noh kipinä jäi kytemään. Muistaakseni jo sillon vaadin itselle vasurin kepit.
Tässä vaiheessa pitää todeta, etten oikeasti muista kumpi noista yllä mainituista tapahtui ensin 🙂 Joo joo. Mulla on todella huono muisti 🙂
Sitten tais olla syksyllä 1996, kun kävin kaverini (kiitti Jere) kanssa muutaman kerran rangella ja taisin päästä kipinäkierroksellekin Vaaralle. Seuraavana keväänä (1997) greencard ’suoritus’ ja pelioikeus ja se oli siinä. Hekkasta hieman mukaillen: Silloinen tyttöystäväni, nykyinen vaimo ja tyttäreni äiti opiskeli eri paikkakunnalla, joten sain pelata arkisin joka päivä. Viikonloppuisin sitten nähtiin. Tulihan sitä pelattua.
Nykyään saa pelata vaan kaksi kertaa viikossa. Toivotaan, että tytär itse hurahtaa golfiin niin päästään sitten pelaamaan useammin 🙂 Maila, vasurin rauta 7, on jo odottamassa ’hurahtamista’ 🙂
NimetönVaimoni suorastaan painosti menemään golf-kurssille! Vähänpä hän aavisti, mitä siitä seurasi. Kiireinen liikemieshän ei ollut ennen 42 ikävuottaan edes ajatellut muuta kuin fuusioita ja yrityskaappauksia jne. Kyllä nuokin jutut tuovat suurta nautintoa, mutta eivät fyysisesti niinkuin golf. Alkeiskurssillahan ei oikeastaan mitään oppinut, joten pari vuotta meni opetellessa kaikki mahdolliset virheet. Slaissin hallitsen vieläkin käsittämättömän hyvin, pullihukista puhumattakaan. Kysyinkin kerran ProAm-kierroksella ryhmämme Prolta, mikä tässä menee pieleen. Hänpä tokaisi, että ’ Katsohan, mikään ei mene muuten kuin pieleen’ Siitä alkoi Prolla käynti ja todellinen hurahtaminen, tämähän piti opetella. Tai pitäisi…
Urheiluohjelmien kaikkiruokaisena katselin usein TV-4:ltä sunnuntaiöisin tulleita golfohjelmia. Niissä myös selostettiin golfin perusjuttuja: grippiä, stanssia, katseen pitämistä pallossa jne. Keväällä -99 olin työmatkalla Thaimaasa ja golfaava kollegani kertoi lähtevänsä seuraavana lauantaina vanhojen tuttujensa kanssa pelaamaan. Koska olin TV:n välityksellä saanut vähän kipinää lajiin, kerroin olevani valmis lähtemään mukaan vaikkapa cädiksi heille.
Koitti siis lauantai, herätys aamulla kello viisi ja menoksi. Kentälle päästyämme minulle osoitettiin yksi bägi terveisillä: sä voit pelata noilla ja toi tyttö hoitaa kyllä ne mailat. No ei siinä mitään, lenkkarit jalkaan klubilla ja ykkös tiille (par 4).
Cädi ojentaa käteen driverin, siinä sitten muistelemaan grippiä, stanssia ja pallo tiille.
Katse pallossa ja pam…. elämäni ensimmäinen golflyönti oli suoritettu ja kaiken lisäksi väyläosuma!!!
Olin mennyttä miestä ja samalta reissulta tuli hankittua eka setti. Kotona toukokuussa heti kursseille ja siitä lähtien tämä hieno laji on pitänyt miehen otteessaan.
Jaa mikäkö oli ekan kierroksen tulos, cädin täyttämässä kortissa oli lyöntejä 128, armahti varmaan muutaman hudin ja duffin. Oli muuten tekemistä, ennenkuin oikein kurssit käyneenä pystyin pelaamaan sen alle.
Elettiin vuotta 1958 ja olin saannut ensimmäisen golfbägini syntymäpäivälahjaksi. Se sisälsi kaksi rautamailaa ja yhden puumailan, kourallisen tiitä ja muutaman aidon golf pallon näköisen kumipallon. Itse bägi oli skottiruutuinen kantobägi, joka sopi juuri neljävuotiaan olkapäälle.
Vain yksi lyönti on jäännyt mieleeni tuolta ajalta. Tiiasin pallon keittiön oven viereen hiekalle. Pari rajua harjoitussvingiä ja sitten varsinainen lyönti. Pallo lähti mahtavassa kaaressa ilmaan ja lensi yli nurmikon ja kallion korkeeseen ruohikkoon. Palloa en koskaan löytänyt, vaikka etsin sitä koko loppu kesän, mutta SE suuri asia oli kuitenkin tapahtunut.
PS. Mailat on vielä tallella, mutta bägi on valitettavasti kateissa.
Kävin koulun liikunnantunnilla vuonna -89 rangella opettajan johdolla ja opastuksella. Parin hudin jälkeen löin rauta 7:lla kauniin, korkeassa kaaressa kulkevan lyönnin. Pallo lensi kauan ja putosi kaukana olevaan maali-tynnyriin. Vieressä olevat kaverini katsoivat kunnioittaen.
Tynnyriin en tähdännyt ja nyt jälkeenpäin lyön siihen wedgellä, mutta se riitti.
Ongelmana oli se, että rahaa ei ollut, enkä tuntenut yhtään golfaria. Niinpä meni lähes 10 vuotta, ennenkuin pääsin mailanvarteen kentällä.
Kannatti odottaa…
Saan kiittää golfurani alkamisesta Finnairin kahta kaunista lentoemäntää.
Oli kesä -88. Olin viettämässä tyypillistä sinkkuelämää kaupungin yössä lauantai-iltana.
Päädyin sillä kertaa Pikkuparlamentti -nimiselle kesäterassille, Helsingissä. Nykyään sitä paikkaa ei enää ole vaan tilalle rakennetaan eduskunnan lisärakennusta. Tapasin siellä kaksi neitosta, jotka ottivat jossain vaiheessa puheeksi golfin. He olivat tutustuneet lajiin jossain maailmalla reissatessaan. Itse tiesin tästä tarunhohtoisesta lajista oikeastaan vain sen, että James Bond pelasi kyseistä peliä. Kohta tytöt jo pyysivätkin minua mukaan seuraavana päivänä golfkentälle, ’rangelle?’. En tiedä, kumpi kiinnosti enemmän; nainen vai golf. No, nainen tietysti, mutta kyllä golfikin kiinnosti. Menimme seuraavana päivänä yhdessä Kurkkiin, Kirkkonummelle. Olin ensimmäistä kertaa golfkentällä ja siellä näytti hienolta, oli kauniit maisemat ja salaperäisen klubihengen pystyi aistimaan.
Neidot antoivat pikaisen koulutuksen rangen lyöntipaikalla, miten mailasta pidetään kiinni ja miten lyönti suurinpiirtein tapahtuu.
Sain käteeni rauta 4:n, mitä lie merkkiä ja naistenmallia, mutta silloin ei spekseihin kiinnitetty huomiota.
Katselin hieman ympärilleni sovitellessani mailaa käteeni ja huomasin, että eivät tytötkään vielä mitään ammattilaisia olleet, mutta takanani oleva mies näytti lyövän hirveitä pommeja, lähes rangen yli. Ajattelin, että osaisipa joskus lyödä noin.
Astuin lyöntipaikalle ja löin ensimmäisen lyöntini; puhdas huti. Toinen ja kolmas sama juttu. Nolona siinä mietin, miten tämä voi olla näin vaikeaa; olenhan sentään kaksinkertainen suomenmestari pesäpallossa. Silloin oivalsin, että tässähän täytyy olla nostamatta vartaloa pystyyn lyönnin aikana, että lyöntirata ei muutu. Seuraavaan lyöntiin keskityin sellaisessa mielentilassa, että ohilyöntiä ei voi tulla. Lyönti osuikin hyvin palloon ja se lensi yli 150 m. Se oli siinä!
NimetönOnx tää nii ku sellane interaktiivine chathuone?
Hyvää Joulua kaikille.
NimetönOnx tää nii ku sellane interaktiivine chathuone?
Hyvää Joulua kaikille.
Hyvä tarina muuten mutta tärkein jäi kertomatta. Ne pimut. Eli käviks flaksi???
Kerro!!
Minua kiinnostaa myös.
Itselläni golfPAARMA puraisi 7 vuotta sitten keskikesällä ollessani 13-vuotias (muistaakseni…). No tuolloin vanhempani olivat olleet vuotta aikaisemmin syksyllä green card-kurssilla. Minä ja veljeni suostuimme pienen vastahangoittelun jälkeen kokeilla tuota ’vanhojen ukkojen’-peliä.
Ensimmäistä golflyöntiäni en edes muista, mutta aluksi pelailimme kentällä, jonne ei tarvinnut edes green cardia! Kuulostaa aika hurjalta näin jälkeen päin ajatellen! 🙂 Nykyään tuota kenttää ei olekaan enää olemassa.
Green card-kurssille menin ehkä noin kuukauden jälkeen, jolloin PRO sitten vanhempien sijaan opetti kuinka sitä palloa tulisi lyödä.
Ja tässä sitä nyt ollaan monta golfkesää myöhemmin todella tyytyväisenä, että tuli aloitettua näin loistavan lajin pelaaminen! (kehitystäkin on tapahtunut) 😉
P.S. Miksi clubhousessa ei voi katsoa koko viestiketjua? testi
Jos haluat lihavoinnin, laita tagit b:n ympärille, ei hakoja ([]).
Kilpailuviettini on aina ollut tolkuton ja kun paras kaverini kertoi isänsä alkaneen kaupunkiin perustettavan golfkentän tj:ksi ajauduimme tietysti kilpailemaan tässäkin lajissa. Vuosi oli -88 ja harjoituspaikkana oli laskettelurinne jota lyötiin ylöspäin. GC tuli ’suoritettua’ Hannu Kuussaarelle Aulangolle.
Seuraavana vuonna Hyvinkään kenttä aukesi ja sitten vietiin poikaa poloista vaikkakin alku oli aika tahmea. Ensimmäisenä vuotena kun jäi 100 lyönnin alitus kokematta. Sen kesän jälkeen ei ole sitten sataa tullut ylitettyä ja palloja on lyöty melkoinen kasa… yli miljoona jo vuosia sitten…
HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!!!
ex-poika(mies?)ystävä houkutteli simulaattoriin ja tyttöpä otti miehiltä luulot pois 5:llä väylällä. Siitä suorittamaan greengard, ostamaan välineet ja osake. Golf vei ladyn aivan kokonaan, joten pelikauden aikana ei ladya löydä juuri muualta kuin kentältä, mitä nyt töissä täytyy välillä piipahtaa.
Olimme pari vuotta sitten vaimon ja ystäväpariskunnan kanssa Ko Samuilla, Thaimaassa lomailemassa. Ystäväni on kovin aktiivinen lomailija ja saikin minut houkuteltua erinlaisiin ajanvietteisiin, joista kiitos hänelle. Vaimojen puuhatessa omiaan, kävimme katsomassa mm. Thaiboxing matseja.
Samuilla ei suuresta vesipulasta johtuen ollut kuin yksi nelireikäinen harjoituskenttä, joka oli suljettu, mutta ystäväni muutamaan otteeseen yritti houkutella minua rangelle. Siihen aikaan olin sitä mieltä, että kaikki muut urkeilulajit ovat kiinnostavia, paitsi mäkihyppy ja golf (sori Mäkisuksi).
Vaimon lievän painostuksen jälkeen, annoin kuitenkin pirulle pikkusormen. Hassua eikös ? On kertonut katuvansa edelleen. Kaikissa yhteisissä illanvietoissamme jaksamme häntä edelleenkin muistuttaa asiasta 🙂
Hirveässä helteessä paukuttelimme palloja ja ihmettelin miten joku voi lyödä noin pienellä lavalla noin kauas ja tarkkaan (PW n. 100 m.)
Kahden viikon päästä olin jo Vihdissä kiertämässä ensimmäistä kierrostani. Tulosta en muista mutta 49 bogiepistettä ja hcp 41.
Samalla tiellä ollaan vieläkin, tosin kymmeniätuhansia palloja myöhemmin. Into sen kun kasvaa.
Seuraavana vuona jätimmekin sitten jo vaimot kotiin ja lähdimme kahdestaan golflomalle.
Golfiin sopiikin sama ajatus, jonka oikeastaan kehitin toiseen harrastukseeni musiikkiin; ’Mitä enemmän opit, sitä vähemmän huomaat osaavasi.’
Pakkohan sitä oli kun muutkin.Se on meidän sukuvika, itse olen kolmannen sukupolven golfari.
no pakkohan se oli testata
Mä näkisin tän järjestelmän huomattavasti turvallisempana jos lihavointi tehtäisiin juurikin [b]näin[/b].
aika helposti.
Vuosi 1978 ja silloinen asuinpaikkani Maltan saarivaltakunta.Pari suomalaista
työkaveriani ’vetivät’ hihasta kentälle kokeilemaan tätä ihanuutta.Opettivat käsien asennon ja muita alkeita ja sitten vaan suoraan kentälle.18-reiän huiskimisen jälkeen laskivat lyönnit ja yllätys,olin kierroksen paras.Paljon engelsmannien kanssa pelattuani sain rautaisannoksen säännöista ja etiketistä laji vei mukanaan.Vielä näiden vuosien jälkeen voi todeta että peli opettaa itsehillintää ja pitää pelaajan nöyränä.
Lue lisää: Pohjois-Portugali
NimetönHurahdin taas, kun joulupukki toi uutta golf-sälää.
Apuva!
Ei golfiin voi hurahtaa kuin kerran ja kerrankos sitä hurahtaa. Perimmäisenä kysymyksenä golfissa on… niin, siinäpä kymysys? Välineisiin, sääntöihin, swingioppeihin ja muihin pelin ympärillä liittyviin asioihin keskittyminen tuntuu avaavan tiet golfin syvimpään olemukseen… vai avaako?
’Uskoon tulo’ tapahtui viime kesänä. Suunnittelin paikalliselle golfseuralle esitteen, scorecardin ja vuosikirjan ja tein vähän ylimääräistäkin hommaa josta ekstra-palkaksi sain itselleni ja miehelleni ilmaisen peruskurssin. Itse kurssilla ei vielä tuntunut missään, puuduttavaa chippailua ja puttailua. Rangella rautavitosella swingiharjoittelua ja känsien kasvatusta kämmeniin. Mutta kun pääsimme ensimmäistä kertaa kentälle, niin voi sitä ihanuutta! Pelin monipuolisuuden tajuaminen, ulkoilun ja sopivan liikunnan yhdistäminen näin mielekkäällä tavalla oli vuosikymmenen oivallus. Sekä minä että mieheni olimme myytyjä. Se, miten aikaa ei ennen tätä ollut riittänyt juuri mihinkään, ei haitannut. Tähän kyllä löytyi aikaa! Lapset anoppilaan ja autolla ajoa n. 60 km/reissu.
Ja mikä toinen hyöty tästä on (yhteisen harrastuksen lisäksi)… eipä ole enää lahjanosto-ongelmia! Joulupukki toi kaikkea kivaa (Butch Harmonin dvd:stä bägin sadesuojukseen ja kaikkea siltä väliltä).
Vedetääs tämäkin takaisin ylös ja paljastetaan karmiva totuus.
Kaikki alkoi jo vuosia sitten tutustumalla golffin saloihin aluksi etänä… useiden ’kuumien’ kesäisten iltojen (joskus venyi pitkälle yöhön) viettämisellä T. Tyryn ja M. Pohjanheimon kanssa… (tulkitkaa miten haluatte mitään ’pahaa’ ei tapahtunut) editissä. Jo silloin kiinnostus heräsi.
Avokkaan broidi sitten toissa kesänä peri ukiltaan setin ja kun oli jo autokin alla niin rangelle kokeilemaan. En voinut ymmärtää, siis entisenä jalkapalloilijana, mikä siinä oli niin vaikeaa osua täysin liikkumattomaan palloon… tästä tuli sitten henkilökohtainen haaste, joka johti tähän hulluuteen mitä golfiksikin kutsutaan. Nyt on toiveena joskus oppia pelaamaan oikeesti… ehkä vielä ennen eläkkeelle pääsyä.
Ai, niin vastaus >kävi flaksi. Siitä on jo aikaa, mutta se tyttö jäi muistoksi ja golf jäi pysyväksi. En ole muuten nähnyt ko. lentoemoa sen koommin.
-
JulkaisijaArtikkelit