-
JulkaisijaArtikkelit
-
Slaissihan johtuu ainoastaan siitä, että lapa on auki kulkusuuntaansa nähden.
Nyt menee metsään…
Ote tästä artikkelista :
’The key to powering up the Fade is to ensure that your clubface is only open to its swing path and not open to the Target Line also. If the face was open to both the path and the target-line the ball would start weakly to the right and then curve further, otherwise knows as a slice.’
Huomenna on kevätpäiväntasaus – ja hallikauden loppu häämöttää.
Minkälaisia kokemuksia on kertynyt talviharjoittelusta/opetuksesta/valmennuksesta?
Miten ovat ajatus, liike ja pallon käyttäytyminen kehittyneet?
Itsellä positiivinen kokemus proffasta joka ei ole ns. nimimies ja/tai muutoin itseään netissä kehuskele. Trackman antoi saman tuloksen mutta kohtahan tuon näkee kun palloa tikun päälle laitetaan. 10 kertaa kävin ko. herran opetuksessa ja uskon käyväni myös ensi talvena jos golfin Jumalat suo.
Golfhallilla ja prolla käyty ahkerasti (ja kuntosalillakin). Keskeinen kehityskohde laajempi kiertyminen. Tulos pitää kuitenkin tehdä kentällä, mutta aikaisempaa paremmat eväät pitäisi siihen olla. Btw, golfopettajien taso on noussut aika lailla viim 20 vuoden aikana, kun minä olen lajia harrastanut. Ja opetus on aika lailla erilaista kuin aikoinaan. Varsinkin nuoremmilla opettajilla. Vanhan liiton prot on sitten asia erikseen (vaikka sielläkin on varmasti päteviä ja kehityksessä mukana pysyneitä). Moni noista on vaihtanut alaa, niin kuin aikaisemmissa viesteissä on todettu.
Loppupelissa Pro:t on vain valmentajia kuten muissakin lajeissa. Heidän tehtävänä on korjata lyöntitekniikkaa. Nuoret ja vanhat käytännössä omaavat samat ajatukset mutta eri tavat tuoda sitä esille. Toisille sopii äiti ja toiselle tytär voisi ajatella.
Itse olen käynyt varmaan 10 opettajalla elämäni aikana ja ehkä 1-2 on ollut sellaista joiden opetusta en jaksanut kertaa pidempään.Isoin ongelma on mennä sinne tunnille ja maksaa 60€+ 50min opetuksesta. Paikat jossa on kilpailua (PK-seutu) voi valita kuka toimii itselle parhaiten, mutta kentillä joissa on yksi house-pro, valinta on joko se tai ei ketään.
Ilmeisesti jos on PGA pro, niin se antaa jonkinlaisen laatutakuun jatkuvasta oppimisesta vai onko se titteli ”kerran ansaittu ja ikuinen” ? Tietääkö kukaan?
Ilmeisesti jos on PGA pro, niin se antaa jonkinlaisen laatutakuun jatkuvasta oppimisesta vai onko se titteli ”kerran ansaittu ja ikuinen” ? Tietääkö kukaan?
Näitä ”PGA pro” titteleitä on kahdenlaisia; ammattilaisena pelaavia ja PGA pro -opettajakoulutuksen saaneita. Jälkimmäiset ovat siis suorittaneet monivuotisen vaativan koulutuksen ja ensin mainitut ovat pelanneet ammatikseen, mutta eivät ole välttämättä saaneet opettamiseen mitään koulutusta. Opettajaksi suositten näitä koulutuksen saaneita. Itse ainakin tiedän erään PGA pro -titteliä käyttävän opettajan, joka ei ole käynyt mitään opetuskoulutusta päivääkään.
Aikanaan PGA pro tittelin sai lyhyillä viikonloppukursseilla ja hekin siis voivat tuota titteliä käyttää, ja nykyisin siihen tosiaan vaaditaan pitkä ja laadukas koulutus.
Olenko ymmärtänyt oikein että TPI, gollfarin fysiikka sertificaatit voi ketä vain ostaa, jolloin saa aineiston käyttöönsä, kukaan ei tarkista onko aineestoon tutustuttu ja onko se omaksuttu?
Mielenkiintoista miten golfopettajat kertovat valmennus- ja opetusfilosofiastaan, osaamisistaan ja käymistään koulutuksista PGA:n sivuilla. Jotkut ilmeisesti itsensä kantamiseen ja vaistojen opettamiseen keskittyvät auringonlaskun ratsastajat vähemmän, monet nuoret leijonat taas enemmän. Ota näistä selvää. Ja kuten Jani2 totesi, kokonaan oma juttunsa on vielä se, että onko tosissaan opiskeltu, onko oikeasti omaksuttu -ja osataanko soveltaa käytännössä.
Ilmainen kehitysehdotus PGA:lle (tai Golfpisteelle, jos ei nappaa): rakentakaa opettajat-sivulle TripAdvisor-tyyppinen arviointi- ja palautesovellus. Näin opettajaa tai valmentajaa etsivän olisi helppo nähdä kattavasti, miten kukin proffa on onnistunut opetuksessaan ja asiakaspalvelussaan.
Omalle kohdalle on sattunut yhtä tampiota lukuunottamatta pelkästään hyviä opettajia: tarkkasilmäisiä, herkkäkorvaisia ja taitavia kommunikoijia, moni myös aikakautensa edelläkävijöitä.
Perustaitojen karttumisen jälkeen tavaksi on tullut ottaa useimmiten talvisin tai viimeistään keväällä ennen kauden alkua 5-6 opetussession setti. Vuosien varrella niitä ovat antaneet mm. Harry Safo (RIP, aina selkeät kotiharjoitteluohjeet), Reima Kaija (taitava mentoroija), Peter Hagström (biomekaniikkavelhojen pioneeri), Jan Forsell (RIP, joka kevät uusi näkökulma), Antti Vaalas (tarkka ja taitava liikkeen vapauttaja), Mika Piltz (osuvia drillejä ikuisesti mielenjäävällä verbaliikalla), Jussi Pitkänen ja Timo Karvinen (takorautaisia lähipelivalmentajia). Erikseen täytyy nostaa esille vielä entiseltä kotikentältä Jouni Simanainen – rauhallinen, rento ja itsekin tavoitteellinen pelimies, joka osaa vastata täsmällisesti myös teknisiin kysymyksiin.
Ja seuraavakin koutsi on jo valittuna, vaikka ei sitä itse vielä tiedäkään. Parina viime kesänä rangella sivusilmällä ja -korvalla nähty ja kuultu touhu vakuutti, ja lopullisesti olin myyty, kun kertoi aloittavansa kevään valmennussatsin kahden tunnin teoriasessiolla…
Ilmainen kehitysehdotus PGA:lle (tai Golfpisteelle, jos ei nappaa): rakentakaa opettajat-sivulle TripAdvisor-tyyppinen arviointi- ja palautesovellus. Näin opettajaa tai valmentajaa etsivän olisi helppo nähdä kattavasti, miten kukin proffa on onnistunut opetuksessaan ja asiakaspalvelussaan.
Erinomainen ehdotus, mutta ei taida monella prolla itsetunto tähän riittää. Ja toki aina ”tanssiin tarvitaan kaksi…” eli opetus- ja oppimistyylejä on monia. Joillain proffilla on tosin toista parempi kyky mukauttaa omaa opetustyyliään riippuen oppilaasta. Toiset vetää vakiosettiä. Monenlaisia on nähty.
Mehiläisen sivulla on tällainen ominaisuus, mutta monella lääkärillä ”ei ole riittävästi arvosteluja” jotta arvosana voidaan esittää. No ne usein sitten työskentelevätkin TTH:ssa 😢
No ne usein sitten työskentelevätkin TTH:ssa
TTH = TyöTerveysHuolto?
Oman työnantajani työterveydenhuolto oli aiemmin keskitetty erääseen suureen palveluntarjoajaan ja kävin siellä monesti eräällä samalla lääkärillä. Hän oli mielestäni erittäin pätevä yleislääkäri ja olin hyvin tyytyväinen hänen diagnooseihinsa ja hoito-ohjeisiinsa. Eräänkin kerran diagnosoi parissa minuutissa särkevästä korvastani ulkokorvan ruusun ja passitti saman tien sairaalaan. Paremmin ja nopeammin ei asiaa olisi kukaan voinut hoitaa.
Siksi en ymmärrä tuota kyynelehtivää emojia lauseesi perässä.
klubituupparin on kyllä usein vaikea tietää onko pro onnistunut opetuksessaan. Pitäisi saada kokretiaa kentältä. Ovatko slaissit suoristunee pysyvästi myös niin , että lyöntipituus ja tarkkuus on kasvanut. Se , että koetaan opetustilanne hyväksi ei välttämättä tarkoita opetuksen onnistumista jos kriteerinä on lyöntitekniikan parantuminen.
Se , että koetaan pro asiatuntevaksi ja päteväksi ei tarkoita sitä , että ollaan harjoiteltu oikeita asioita oikealla tavalla. Asiakas ei voi oikein tietää , koska ei ymmärrä mitään swingin mekaniikasta tai sen lainalaisuuksista. Liian usein oppilaalle jää tunne, että on vaikeaa ja työstäminen vaatii valtavasti aikaa ja kärsivällisyyttä. Aikansa sitten tahkotaan ja palataan vanhaan swingiin. Väitän kokemuksesta, että oppiminen voi tapahtua hyvinkin nopeasti jos opetus kohdistuu oikein swingiongelman juurisyihin. Juurisyiden huomaaminen vaatii ammattitaitoa. Se , että korjataaan suoraan näkyvää virhettä harvoin johtaa oppimiseen.
Mielestäni opettajan tärkein tehtävä on saada oppilas oivaltamaan, oli sitten kyse golfista tai vaikkapa matematiikasta. Mekaaninen toistaminen ei johda hyvään lopputulokseen.
Kokemukseen pohjautuen, kun on 10 vuotta itse räiskinyt palloa miten sattuu on sen korjaaminen lähes mahdotonta, vaatii älyttömästi rangella ajatuksella tehtyä harjoittelua ja silloin tällöin pitää tarkistaa prolta että swingin kehittyy. Jos löytyisi pro joka 2-3 harjoituskerralla korjaisi swingini loppuelämäksi maksaisin mielelläni 1000€ kerta, eli mitään lisäharjoitteita minun ei tarvitsisi itse tehdä, no onneksi tälläistä MacGyveria ei ole olemassa niin rahat säästyy. Yksinkertaisesti pro voi ainoastaan ohjeistaa tekemään asioita oikein ja swingin korjaaminen pitää tehdä palapalalta, jos kaikki korjaukset tehdään kerralla, muistetaan esim 3 korjattavasta asiasta se yksi.
Olen KL1:n kanssa samoilla linjoilla, että ymmärrys on oppimisen perusta.
Itse olen kokenut hyödylliseksi ymmärtää, mitkä ovat mailanpään ja pallon kohtamisen riippumattomat parametrit ja miten ne vaikuttavat lentorataan (lähtösuunta tasossa ja ylös, sivukierteet). Aiemmin tämä oli kovin kvalitatiivista, mutta nyt Trackmanit sun muut antavat ihan kvantitatiivisen mahdollisuuden lyönnin kehittämiseen. Trackmanissa on hyödyllistä ”arvata” lyönnin ja kaaren laskennan valmistumisen välissä, mihin lyönti päätyy, jolloin kehittyy tuntuma oman biomekaniikan ja osuman parametrien välillä.
Esimerkiksi tavoitteeni r7:lla nykyään on jotain seuraavaa: mailanpään nopeus 78 mph, attack angle 3.5 astetta, club path -2 astetta, face angle -3 astetta, jolloin lopputuloksena on carry 138 m, total length 145 m ja sivupoikkeama 5 m vasemmalle (joka pitää tähtäyksessä muistaa kompensoida). Nämä siksi, että toisaalta tiedän vanhan eläkeläiskroppani pystyvän tähän ja toisaalta tunnen luissani kuinka lähellä lyöntini kulloinkin on tätä tavoitetta.
Sitten voi kokeilla, mitä svingimuutokset vaikuttavat. Peltaessaha tulee vastaan tilanteita, joissa on tarve pelata hyvin matalaa lyöntiä (vaikka puiden oksien alitse) tai hyvin korkeaa (vaikkapa puiden ylitse).
Ne, joiden tavoitteena on huipputasolla pelaaminen, on toki hallittava lyönnin parametrien varioiminen eli kommenttini koskee vain harrastelijoita, sanotaan hcp 4:stä ylöspäin.
Kukin voi etsiä itselleen sopivia parametreja omin nokkineen tai pron kanssa. Ajatus, että pro ”korjaa” svingiä, on syy, miksi olen pysynyt poissa pron pakeilta viimeiset 37 vuotta.
Sen sijaan lähipelin oppitunnit olisivat varmasti olleet minulle hyväksi tässä vuosien varrella…
Kokemukseen pohjautuen, kun on 10 vuotta itse räiskinyt palloa miten sattuu on sen korjaaminen lähes mahdotonta
Minä kun olen räiskinyt jo yli 30 vuotta, niin voin kokemukseen pohjautuen sanoa, että vasta viimeisten 10 vuoden aikana olen oppinut lyömään draivini toistuvasti suoraan (ja melko pitkällekin, oman mittapuuni mukaan), ja vasta oikeastaan kahtena viime kesänä ymmärsin ja osasin siirtää käytäntöön mitä kroppani pitää tehdä, jotta pystyn lyömään toistettavan draivin ilman, että minun pitää lyödä vahvasti ylöspäin. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että pystyn ihan joka kerta tuottamaan tuon asian, mutta aika pirun hyvin tuo on toiminut ja slaissit ovat jääneet käytännössä täysin historiaan. Muulla tavoin vinoja lyöntejä kyllä ajoittain tulee, mutta niin tulee meistä ihan parhaimmillekin.
Olisinpa ymmärtänyt nämä samat asiat 30 tai edes 25 vuotta sitten, niin minusta olisi voinut tulla ihan kelpo golffari.
Ainoastaan mentaalipuolen asiat ja huono opetus estävät oppimista oli golffari minkä ikäinen tahansa. Taidon oppimisella ei ole herkkyyskausia.
Kun suuri osa golfareista on jo vanhoja ja vaivaisia, kuten itsekin olen, niin opetuksessa olisi osattava ottaa huomioon tämä seikka. Mielestäni pitäisi löytää tapa lyödä palloa helposti, niin etteivät nivelet liikaa rasitu. Itse olen tämän opetellut omatoimisesti, kun jo alle kuusikymppisenä huomasin että golf-opettajat neuvoivat minulle sellaisia tekniikoita, joita oli hyvin työlästä toteuttaa. En pelaa hyvin, mutta nykyään tasaisesti lähes aina alle sadan ja mikä tärkeintä pystyn pelaamaan paljon. Ennen kuin muutin lyöntitekniikan, niin että pyrin eroon kaikesta väkinäisyydestä, niin piti pitää taukoja pelaamisesta ja käyttää välillä polvitukea. En tiedä onko hyvää valmentajaa, joka oikeasti ymmärtää mitä vanhoille golfareille pitäisi opettaa. Ei ole tärkeää miten kauas pallo lentää, kunhan pelaaminen on nautittavaa ja sitä paitsi kyllä se pallo lentää rauhallisemmalla tyylillä usein pitemmälle, kuin repimällä.
Hyviä pointteja slowhandillä pelin nautinnollisuudesta vanhoilla päivillä. Golfhan on yllättävän vaativa ja kokonaivaltainen lihaskunnon kannalta kun ikää tulee. Selkä- ja polviongelmat varsinkin yleisiä jos kroppa ei kunnossa. Swingimuutos lyömisestä enemmän swingaamiseen helpottaa, mutta voi alussa tuoda hajontaa.
Loistava keino swingaajalle tuottaa enemmän ns helppoa voimaan on kiertyä backswingissä pidemmälle. Tämähän harvemmin on notkeusasia, vaikka niin mielletään. Kun käännytään ajatuksella että selkä enemmän kohti kohdetta niin huomataan, että eihän niitä hartioita tarvitsekaan niin paljon kääntää.Kuten nimimerkki Tompe, olen minäkin yrittänyt löytää helpotusta ikääntymisen tuomiin rajoituksiin. Viime aikoina olen seurannut ’The Art of Simple Golf’ oppeja, kuten esim Don’t Turn Your Shoulders In The Golf Swing
Loistava keino swingaajalle tuottaa enemmän ns helppoa voimaan on kiertyä backswingissä pidemmälle. Tämähän harvemmin on notkeusasia, vaikka niin mielletään.
Jos notkeus ja liikkuvuus ovat toisistaan riippumattomia ja siten eri asioita, niin saatamme olla tästä asiasta vain jonkin verran eri mieltä. Jos ne ovat sama asia, niin olemme täysin eri mieltä.
Itse kierryn vain sen verran ettei tule minkäänlaista ”nykäisyä” missään vaiheessa kääntymisiä. Yhtä tärkeää on että antaa jalkojen liikkua ja jalkaterien liikkua niin kuin ne pyrkivät tekemään mitenkään estelemättä tai tukea hakematta. Alkuasennossa jalkaterät laitan ulospäin jotta pääsen vähän backsvingiäkin tekemään, mutta en siis pyri tukevaan asentoon enkä varsinkaan hae minkäänlaista pönkkää jaloista. Siis kevyt kiertyminen ja maila tekee työn kun sen antaa heilahtaa samalla palloon osuen. Tämä ei ole tarkoitettu opiksi eikä neuvoksi kenellekään, mutta on mun tapa lyödä.
Notkeus ja liikkuvuus, voin kommentoida johonkin toiseen katjuun. Valmentaja on hlö, joka valmentaa, golfissa prot ei juurikaan ’valmenna’. Luulen että nykyisen valkkuni kanssa päästään kohta mun tavoitteisiinkin (edelliseen pitkäaikaiseen kyllästyin koska hän ei valmentanut, muuten hyvä ja QPQ:nkin mainitsema). Muuten, jos itse olisin opettava pro ja opetukseeni tulisi ihminen jonka fysiikka olisi abt 0, niin olisi aika vaikea rasti (’suosittelen kuntosalia, palataan sitten näihin tekniikkajuttuihin’).
golfissa prot ei juurikaan ’valmenna’.
Käsitekysymys kaiketi. Opettava golf pro opettaa ja opettaminen lienee ainakin osa valmentamista. Toisaalta aika monet opettavat prot toimivat myös yhden tai useamman kilpapelaajan valmentajina.
Slowhand998:
”Kun suuri osa golfareista on jo vanhoja ja vaivaisia, kuten itsekin olen, niin opetuksessa olisi osattava ottaa huomioon tämä seikka. Mielestäni pitäisi löytää tapa lyödä palloa helposti, niin etteivät nivelet liikaa rasitu. Itse olen tämän opetellut omatoimisesti, kun jo alle kuusikymppisenä huomasin että golf-opettajat neuvoivat minulle sellaisia tekniikoita, joita oli hyvin työlästä toteuttaa. En pelaa hyvin, mutta nykyään tasaisesti lähes aina alle sadan ja mikä tärkeintä pystyn pelaamaan paljon. Ennen kuin muutin lyöntitekniikan, niin että pyrin eroon kaikesta väkinäisyydestä, niin piti pitää taukoja pelaamisesta ja käyttää välillä polvitukea. En tiedä onko hyvää valmentajaa, joka oikeasti ymmärtää mitä vanhoille golfareille pitäisi opettaa. Ei ole tärkeää miten kauas pallo lentää, kunhan pelaaminen on nautittavaa ja sitä paitsi kyllä se pallo lentää rauhallisemmalla tyylillä usein pitemmälle, kuin repimällä.”Erittäin Tärkeä kommentti, Slowhand!
Taitava golfopettaja lievittää ja estää vammoja, taitamaton golfopettaja aiheuttaa niitä.
Olkapäävammakko-pelikaverin svingi muuttui viime syksynä yhtäkkiä vaikeasta vaivattomaksi, ja mittaakin oli tullut lisää. Ihmettelin äänen, että mitä oikein on tapahtunut. Kertoi käyneensä Heini Haapalan tunnilla, joka oli kuulemma jo parin svingin jälkeen kysynyt, että oletko mahdollisesti loukannut joskus olkapäätäsi. Hämmästyneen pelikaverin myöntävän vastauksen jälkeen oli sitten lähdetty etsimään -ja löydetty- kivuttomampi ja turvallisempi tapa liikuttaa kehoa ja mailaa. Iso respect Torrequebradan (tai nyt jo varmaan Tuusulan) suuntaan!
Omissa talvitreeneissä sen ainoan tampion (ei siis kenenkään yllä nimeltä mainitsemani ammattitaitoisen pron) kanssa mm. nostettiin lantiota lattiasta niskan takana pidetyn jumppapallon varassa, svingattiin käsipainoa suorilla käsivarsilla alas vasemmalle, tehtiin backswingiä ulkokiertoon esijännitetyn takapolven ympäri ja vääntäydyttiin osumaan karmeassa sivutiltissä, pahimmillaan jalkaterät menosuunnassa. Pysyvät tulokset: välilevyn (C6-7) pullistuma kaularangassa, oikean sisemmän polvikierukan repeämä ja välilevyn (L3-4) pullistuma lannerangassa.
Kannattaa valita koutsi huolella. Golfopettajan anatomia- ja biomekaniikkaosaamisella on oikeasti väliä.
-
JulkaisijaArtikkelit