-
JulkaisijaArtikkelit
-
Shawn tosiaan selostaa asian hyvin ja lyö harjoituslyönnin maahan. Noin minä ja muutkin paremmat pelaajat tekevät.
Tällä viikolla olen kierroksillani seurannut näköpiirissä olevien pelaajien heilautteluja ennen varsinaista lyöntiä. Yhtään divottia en nähnyt lentävän, tosin otanta on toki suppea. Olen kyllä nähnyt sellaistakin tehdyn, jotkut tahallaan ja jotkut vahingossa, kun yrittävät saada mailan hipomaan nurmen pintaa tyyliin PG.
Teoreettisesti ajatellen irrotettujen divottien lukumäärällä ei pitäisi olla mitään väliä, mutta se onkin puhtaasti teoriaa. Kentästä, vuodenajasta ja olosuhteista riippuen irti lyöty divotti on joko kokonainen, muutamassa osassa tai pikkuisina murusina. Tarkoitaa suomeksi sanottuna siis sitä, että mitä useampi divotti kentän pinnasta lyödään irti, sitä useampi lyöntijälki on rumentamassa väyliä ja tuottamassa harmaita hiuksia pelaajalle, jonka pallo jää tuohon korjaamattomaan lyöntijälkeen.
En suosittele nurmen pintaa hakattavan muutoin kuin sillä varsinaisella lyönnillä. Kuten on jo monesti todettu, harjoittelu tehdään harjoitusalueilla, kentällä pelataan ja yritetään pitää se kunnossa niin itseä kuin kaikkia muitakin pelaajia varten. Mistä tulikin mieleeni, että syksy on taas saanut golffareiden selät jäykistymään, koska jokaiselta griiniltä löytyy joka kierroksella 2-7 korjaamatonta lyöntijälkeä omien lisäksi, jotkut niistä alle kahden metrin päässä reiästä. Hävettää syvästi niiden laiskureiden puolesta.
Opettajia on monenlaisia. Kaikkia ei kannata uskoa ihan kaikissa asioissa. Oikeasti hyvät ja paremmat pelaajat eivät tarvitse divotteja irrottavia eli kentän pintaa rikkovia harjoitussvingejä. Käytäntöjä voi seurata mm. ammattilaistourien kilpailuissa. Samalla voi kellottaa noita hyvin hitaita pelaajia eli kuinka pitkään lyönnissä menee aikaa. Kun klubipelaaja ei pelaa elannostaan, niin ainakaan enempää ei lyöntiin tulisi käyttää aikaa. Jos svingi on niin vakiintumaton, että se on joka lyönnissä haettava uudelleen esille useilla harjoituslyönneillä, niin silloin olisi syytä panostaa harjoitteluun sitä varten tehdyllä alueella.
Kyllä ainakin minulle green cardin antanut PGA ammattilainen kertoi että yksi harjoitussvingi on hyvä asia ennen suoritusta. Tekee myös itse kentällä tuon ja osuu maahan.
Myös ammattilaiskiertueella kaikki tekevät harjoitussvingejä ja niitä ei ole säännöissä kielletty. Eli tämän palstan ”suositukset” voi jättää omaan arvoonsa.
Maantiekiitähä: Shawn tosiaan selostaa asian hyvin ja lyö harjoituslyönnin maahan. Noin minä ja muutkin paremmat pelaajat tekevät.
Niiden jotka lyö pallojaan 300 metrin päähän ei juurikaan tarvitse kuokkia harjoituslyöntejä kentän väylillä. Tässä jos missä voisi todellkin ottaa esimerkkiä parhaista ammattilaisista. Sopii seurata vaikka PGA-tourin lähetyksiä jossa yleensä näytetään kärkiryhmien pelaajia. Eivät he ryhdy selkeissä paikoissa takomaan turpeita irti väylästä.
Parempi olisi jos pro’t opettaisi pelaajat tekemään harjoituslyöntinsä rangella. Kentällä sellaiset ovat yleensä turhia sekä ylimääräisiä maneereita. Varsinkin silloin kun pallo makaa lyhyeksileikatulla väylällä ja muutenkin hyvällä hollilla.
– hyvin usein näissä kentän harjoituslyönneissä lienee kysymys jonkinlaisesta ”pallo-pelosta”, siis epäröidään osumista ja siksi koetetaan helpottaa tilannetta niillä heilahduksilla jne.
– silti käy varsin usein ettei se varsinainen lyönti ole edes likimainkaan samanlainen suoritus kuin harjoitussvingissä.
– tiedän että tämä on monelle tuttu ongelma.Vaikken olekaan pro, niin minun logiikkani sanoo että paras korjaus ko. asiaan on se että jättää harjoitussvingit tekemättä.
– silloin kun lyödään palloa – lyödään pelkästään palloa.
– aivan samalla tavalla kuin rangella harjoitellessa lyödään palloa pallon perään.Minulle on sinällään aivan sama kuinka kukin lyö palloaan. Tehköön jokainen sen omalla tavallaan.
– mutta pitkässä juoksussa olisi kaikille hyötyä jos pelaamisesta (= kaikesta miten kentällä toimitaan) saataisiin karsittua ylimääräiset ja ilmiselvästi myös suoritusta haittaavat maneerit. Tämä ”harjoitusheiluttelu” on vain yksi juttu kymmenien vastaavien turhuuksien joukossa. Tässä olisi niin pro’illa kuin muillakin opastajilla tekemistä.Myös ammattilaiskiertueella kaikki tekevät harjoitussvingejä
Niin tekevät. Eivät kuitenkaan hakkaa nurmea niillä.
niitä ei ole säännöissä kielletty.
Joskus voi käyttää ihan omaa järkeä ja harkintaa.
Tämä ”harjoitusheiluttelu” on vain yksi juttu kymmenien vastaavien turhuuksien joukossa.
En ole aivan samaa mieltä. Jos hyväksi koettu rutiini saa pelaajan lyömään vähemmän lyöntejä, niin sellaista rutiinia kannattaa pitää yllä. Toki sanomattakin on selvää, että jos moinen rutiini aiheuttaa ryhmän jäämistä jälkeen, on rutiinia korjattava ripeämpään suuntaan. Mieluummin yksi rento harjoitusheilautus ja sen jälkeen pallo ilmaan kuin suolapatsaaksi jähmettyminen 15 sekunnin ajaksi, minkä jälkeen se megaduffi…
Hyvin on oppi uponnut ja alttiissa vaiheessa. Sitä on siksi usein vaikea muuttaa. Ja siksi on tärkeää se, miten asiat alussa opetetaan. Lähdekritiikki aiemmin opitun osalta on kuitenkin joskus paikallaan. Palstan väellä voi myös olla yllättävänkin paljon osaamista ja kokemusta, mutta nimimerkkien takaa se ei näy. Tässäkin toki lähdekritiikki ja terveen järjen käyttö on sallittua. Oikeiden osaajien käytäntöjä kannattaa kuitenkin seurata. Siitä voi oppia jotakin. Harjoitussvingi on sinänsä joskus tarpeellinen, mutta ei aina ja kaavamaisesti joka lyönnissä eikä ainakaan kenttää turmellen eli divotteja kaivellen. Taitavampien ja kentällä liikkumisen osaavien pelaajien pelivauhtia eivät satunnaiset harjoitussvingit myöskään merkittävästi hidasta.
Kyllå ”pre shot routine” on kaikilla, niin harrastajilla kuin ammattilaisilla. Osa hakee tuntumaa ruohoon ja siihen millainen makuu pallolla on. Peliä hidastaa sitten ihan muut tekijät, kuten pallon hakeminen, juttelu ja hidas eteneminen. Suurin osa harrastajista ei saa aikaan minkäänlaista divottia, vaikka maahan osuvatkin. Ei edes itse lyönnissä.
Voisiko pallon rekyylin vaikutus tuottaa divottia – ja siksikään divottia ei tulisi tulla tai hakea harkkasvingeissä?
Eiköhän kyse kuitenkin ole mailan lavan liikesuunnasta palloon osumisen jälkeen.
Mielenkiintoinen animaatio, mutta mikä sen viesti on?
Tässä keskustelussa nyt jotkut kuvittelevat että mailan osuminen maahan on sama kuin divotin tekeminen. Noinhan ei tietenkään ole, mutta kun joidenkin on pakko vängätä ja sotkea keskustelua.
Maantiekiitäjä: Tässä keskustelussa nyt jotkut kuvittelevat että mailan osuminen maahan on sama kuin divotin tekeminen. Noinhan ei tietenkään ole, mutta kun joidenkin on pakko vängätä ja sotkea keskustelua.
Kokemuksesta voin kertoa että kyllä se divotti yleensä irtoaa, varsinkin lyhyillä raudoilla lyötäessä. Pitkillä ei niinkään.
Sinänsä tämän topic’in osalta on samantekevää mikä siinä lyödessä irtoaa. Pikemminkin tulisi funtsia sitä mikä on yleisesti ottaen turhaa tekemistä pelaamisen kannalta ja mikä ei.
Olen edelleenkin sitä mieltä että kaikenlainen harjoittelu (ja itse-/lyöntivarmuuden hankkiminen) tulisi tapahtua mieluummin rangella kuin pelikentällä. Lisäksi toivoisin että myös pro’t ymmärtäisivät rohkaista uusia pelaajia harjoittelemaan siten ettei kenenkään tarvitse huitoa mailoillaan ilmaan tai peliväylästä (= fairway) puhumattakaan.
Nimittäin tähän lajiin kuuluu nimenomaan ja olenneisesti juuri pallon lyöminen. Keep it simple!
Monet golfvalmentajat ovat rutiinien tarpeellisuudesta eri mieltä kuin gloffare. Mm. Timo Karvinen.
Tällä viikolla huippuvalmentaja Timo Karvinen neuvoo rutiineiden saloihin.
MARKUS SOMMERS
OPETUS 20.9.2021
GOGOLFRutiineilla rakennetaan itseluottamusta
Kun pelaaja luottaa omaan tekemiseensä kentällä, hän yleensä pelaa hyvin. Simppeli tapa parantaa itseluottamasta, on kehittää hyvät lyöntiin valmistavat rutiinit.
……..
ToteutusSiirtyessä pallolle vahvenna mielikuvaa kohteesta. Tee harjoitussvingi, linjaa lapa valittuun kohteeseen ja anna palaa.
Jos epäröit tai svingiajatukset tulee mieleen, toista rutiinit alusta saakka kävellen pallolta pois. Uusi päätös ja ajatuksen lukitus kohteeseen.
Rutiinien merkitystä ei liene kukaan kieltänyt, kun viestit lukee tarkkaan. Rutiineilla on kuitenkin reunaehdot: Kenttää ei saa vahingoittaa harjoituslyönneillä eivätkä rutiinit saa olla niin aikaa vieviä maneerisarjoja, että ne hidastavat ryhmän pelivauhtia suhteessa muihin ryhmiin. Pitkäkestoiset rutiinit ja niiden jatkuva uusiminen kertovat vain harjoittelun ja kentällä liikkumisen ymmärryksen puutteesta. Tämä keskustelun osahan lähti liikkeelle juuri siitä, että joku piti oikeutenaan tuota kentän tarpeetonta vahingoittamista. Ammattilaistoureja kannattaa seurata: Huippuunsa hiottujen rutiinien käyttäjiltäkin lyönti lähtee pääsääntöisesti noin 15 – 25 sekunnissa pallolle tulosta eivätkä he vahingoita kenttää harjoitussvingeillään. Ammattilaisten toimintaa on hidastanut oleellisesti etäisyysmittarien käytön kielto, mikä ei koske meitä muita. Nämä asiat ovat niitä olennaisimpia, mitä uusille golfareille tulisi opettaa. Svingi paranee sitten ajan myötä riippuen siitä, miten paljon asiaan haluaa panostaa.
Olen Karvisen kanssa samaa mieltä siitä, että golfissa itseluottamus ja keskittymiskyky ovat keskeisessä roolissa.
Olen Karvisen kanssa vahvasti eri mieltä siitä, että harjoitusheilahdus olisi ideaalinen tapa rakentaa itseluottamusta ja keskittymistä tulevaan lyöntiin. Saman asian ajaa ainakin täyden svingin lyönneissä, kun asettuu stanssiin, luo mielikuvan pallon lentoradasta ja antaa palaa.
Juuri tästä meneillään olevassa keskustelussa on kysymys: huippuluokan opettajatkin antavat tällaisia neuvoja, jotka ehkä periaatteessa ovat kokonaisuuden (pelaaja/muut pelaajat) kannalta neutraaleja, mutta joiden käytännön toteutus kentillämme vaihtelevat ärsyttävästä tyhjän huitomisesta tahattomaan komiikkaan.
Aivan vitsiltä tuntuu tuo, että rutiinit vielä toistetaan, jos mielessä epäröintiä.
Vaan onhan kerrottu sitäkin, että huippufutarien pitää aina laittaa kentälle mennessä vasen kenkä ensin jalkaan tai muuten pelistä ei tule mitään. Tätäkään näin yltiörationalistina en voi mitenkään ymmärtää.
Taidan kehittää itselleni valmistavan rutiinin: kaivan taskusta tutin, jota lutkutan minuutin ja sitten ehkä saavutettuani nirvanan käyn lyömässä palloa – jos en saavuta, toistan rutiinin… 😉
horiseepi Pappa
Eiköhän kyse kuitenkin ole mailan lavan liikesuunnasta palloon osumisen jälkeen.
Joo, ajattelin, että kyse olisi mailan lavan MUUTTUNEESTA liikesuunnasta palloon osumisen jälkeen.
Mielenkiintoinen animaatio, mutta mikä sen viesti on?
PG: Monet golfvalmentajat ovat rutiinien tarpeellisuudesta eri mieltä kuin gloffare. Mm. Timo Karvinen.
Mielestäni Timo on erittäin mukava ja ammattitaitoinen pro. Olen saanut häneltä aikoinaan muutaman oppitunnin erityisesti rautamailoilla lyömiseen. Hän opetti kuinka tavoitellaan tarkkaa osumaa, painetta palloon ja hyvää pysäyttävää spinniä. Nämä opit ovat edelleen mielessäni vaikka taito on rapistunut, käytännössä laiskuudesta ja harjoittelun vähäisyydestä johtuen.
Timo Karvinen on täysin oikeassa rutiinien osalta. Jokaisen pelaajan tulee kehittää omat tapansa keskittyä lyöntiin. Kaiken lisäksi ne ovat hieman erilaiset esim. lyhyillä raudoilla, driverilla (tai puumailoilla yleensä, putterilla jne. lyötäessä.
Kaikissa on yhteistä se että tavoitellaan parasta mahdollista osumaa palloon. Mikä sekin vaihtelee tilanteen mukaan.Mutta oma näkemykseni (kuten uskon myös Timon tarkoittaneen) on että rutiinien tulee ohjata keskittymistä ja valmistaitumista lyöntiin. Olen käyttänyt paljon harjoitteluaikaa siihen että omiin rutiineihin ei kuulu harjoitussvingit tai mailojen heilauttelut muuta kuin erityisissä tapauksissa..ja niissäkin kysymys on lähinnä ns. osuman ”mallauksesta” erikoisen stanssinn tai pallon epänormaalin makuun vuoksi.
– en usko että kukaan ammattitaitoinen pro haluaisi oikein vasiten opastaa pelaajille ylimääräisiä, turhia, aikaa vieviä sekä keskittymistä haittaavia asioita. (eikä Timokaan puuttunut millään tavoin tapaani lyödä palloa ilman edeltäviä harjoitussvingejä)
– päinvastoin, suorituksesta tulee kovalla harjoittelulla karsia pois kaikki ylimääräinen ”säätäminen”.
– siis pitää keskittyä vain olennaisiin perusasasioihin.
– turhat ja paljon tekemistä (tai ylimääräistä keskittymistä) vaativat rutiinit eivät palvele tätä tarkoitusta.Kerronpa loppuun vielä suuren salaisuuden..
– jokaiseen suoritukseen liittyy aina myös henkinen valmistautuminen, erityinen keskittymisrutiini.
– onnistuneen suorituksen kannalta sen merkitys on mielestäni jopa suurempi kuin fyysinen valmistautuminen (jonka rutiinit opetellaan ja on helppo harjoitella valmiiksi rangella).
– henkinen rutiini tulee myös opetella ja harjoitella. Käytännössä sekin on syytä pitää mahdollisimman yksinkertaisena ja lyhyenä.
– joskus näkee kuinka juuri tämä osuus pelaajan suorituksessa kestää kiusallisen kauan (näkyy ns. pitkänä ”jäätymisenä” lyöntiasentoon).Ehkä joskus olisi hyvä tehdä kokonaan oma topic’insa suorituksiin liittyvästä keskittymisestä eli hienommin sanottuna ”suorituspsykologiasta”.
– olisi mielenkiintoista kuulla siitä mielipiteitä..josko kukaan on tullut tällaista edes ajatelleeksi?P.S. Kaikki tällaiset pelaajakohtaiset asiat näkyy hauskalla tavalla kentällä kun osaa oikealla tavalla huomioida ihmisten tekemisiä ja suoriutumista kentällä.
JussiA:
Voisiko pallon rekyylin vaikutus tuottaa divottia – ja siksikään divottia ei tulisi tulla tai hakea harkkasvingeissä?KL1:
Eiköhän kyse kuitenkin ole mailan lavan liikesuunnasta palloon osumisen jälkeen.JussiA:
Joo, ajattelin, että kyse olisi mailan lavan MUUTTUNEESTA liikesuunnasta palloon osumisen jälkeen.gloffare:
Kokemuksesta voin kertoa että kyllä se divotti yleensä irtoaa, varsinkin lyhyillä raudoilla lyötäessä. Pitkillä ei niinkään.Hmmmm…
en usko että kukaan ammattitaitoinen pro haluaisi oikein vasiten opastaa pelaajille ylimääräisiä, turhia, aikaa vieviä sekä keskittymistä haittaavia asioita.
En minäkään usko. Ammattitaitoinen valmentaja karsii pelaajalta kaiken turhan pois, mutta jättää jäljelle kaiken tarpeellisen, kuten vaikkapa yhden tai kaksi harjoitusheilautusta, joiden avulla pelaaja poistaa turhan jännityksen suorituksestaan ja jonka/joiden aikana pelaaja mielessään simuloi tavoiteltavaa pallon lentokaarta.
Noita ammattitaitoisia vapmentajia soisi olevan paljon enemmän, koska aivan liian moni hyvätasoinen kilpapelaaja käyttää liikaa aikaa lyöntiinsä valmistautumiseen, mikä sitten jossain vaiheessa johtaa tuomarin paikalle saapumiseen ja ikävään kiirehtimiseen sen jälkeen. Sen voin kuitenkin kokemuksesta sanoa, ettei tuo liian pitkä valmistautuminen johdu yhdestä tai edes kahdesta harkkasvingistä, vaan aivan muusta ja todellakin turhasta säätämisestä.
KL1: …jättää jäljelle kaiken tarpeellisen, kuten vaikkapa yhden tai kaksi harjoitusheilautusta, joiden avulla pelaaja poistaa turhan jännityksen suorituksestaan…
Oletko ajatellut sellaista mahdollisuutta että juuri nämä rennot ja hyvät (=suorituspaineettomat) heilahdukset ja svingit saattavat myös lisätä pelaajan itselleen aiheuttamaa suorituspainetta kun hän asettuu pallon eteen?
– nimittäin aina silloin tällöin saa kuulla kuinka pelikaveri toteaa että harjoistussvingi oli täydellinen mutta kun pitää lyödä osuma palloon, suoritus muuttuu huonoksi (jäykäksi, epärytmikkääksi jne.).
– kuitenkin sama kaveri lyö rangella erinomaisia osumia ilman ainuttakaan harjoitusheilahdusta…niitä ei tarvita kun ei ole painettakaan.
– kyseessä on varsin yleinen ongelma muissakin lajeissa kuin golf..sitä nimitetään erilaisilla tavoilla, suorituskipsi, kipsaantuminen, esim. urheiluammunnassa esiintyy joskus liipasin- tai ”laukauskammoa” jne.Itseasiassa harjoitussvingit saattavat olla jopa seurausta pelaajan epävarmuudesta sekä suorituspaineesta joka syntyy juuri siitä kun pelaaja asettuu pallon eteen ja tietää että l y ö n n i n p i t ä ä o n n i s t u a. (= siis pelaaja itse tietää että on tärkeää onnistua)
– siksi pelaaja haluaa ”varmistaa” suoritustaan jo etukäteen ja tekee nuo ”jännitystä poistavat” harjoitussvingit.
– ymmärtämättä kuitenkaan sitä että juuri näillä harjoitussvingeillä hän lisää henkistä onnistumispainetta varsinäisen suorituksen osalta.
– ja kuten jo edellä aikaisemmin totesin niin tämä pelaajan epävarmuus usein näkyy tekemisestä.
– ääritapauksessa lukuisina harjoituslyönteinä ja sen jälkeen ”jäätymisenä” ennen varsinaista lyöntiä.
– toki joidenkin kohdalla saattaa olla että niistä on myös positiivinen vaikutus tekemiseen..ihminen oppii kaikenlaista.Miten tällaisen henkisen ”kipsin” (= suoritus-/suoriutumispaineen) syntymistä voisi estää ja/tai poistaa?
– hyvä keino on vahvistaa pelaajan luottamusta omaan tekemiseensä. Harjoitustahan se vaatii ja ehkä myös pro’n kannustusta.
– keskittyä vain olennaiseen asiaan ja tekemällä siitä täysin normaalin tapahtuma ilman ylimääräisiä ”säätämisiä”.
– pelaajat tulee opetella lyömään kentällä juuri samalla tavalla rennosti kuin rangella harjoitellessaan. Ei muuta.
– pallon lyömisestä (ja siihen osuminen) tulee harjoitusten myötä kehittää itsestään selvyydeksi ja ennen kaikkea miellyttäväksi kokemukseksi.
– pitää henkisesti hyväksyä ja keskittyä siihen että kentällä ei kuulu eikä tarvitse lyödä muuta kuin palloa..Ja, tottakai jokainen voi/saa tehdä suorituksiaan juuri siten kun parhaakseen katsoo.
-itselläni on vahva näkemys etten ole ainakaan 20 vuoteen lyönyt huonosti siksi etten ole vaivautunut tekemään harjoitussvingejä. Siitäkään huolimatta että huonoja lyöntejä tulee joka kierroksella.
– huono lyönti on huono lyönti, ei sen enempää eikä vähempää..eikä tilanne siitä parene että ryhtyisin kentällä huitomaan.
– tiedän erinomaisen hyvin että lyönnit paranee vain harjoittelemalla ja sen teen rangella..
– eikä tämä ole mitään ”jumalan sanaa”, toki mallaan lyömistä silloin kun siihen on oikeasti tarvetta..Nämä ovat vain mielipiteitä ja jossain määrin omaa kokemusta..eivätkä oikeastaan kuulu edes tämän keskusteluketjun varsinaiseen aiheeseen.
Nimittäin tähän lajiin kuuluu nimenomaan ja olenneisesti juuri pallon lyöminen. Keep it simple!
Niin oletko näitä seniorisvingillä pelaavia? Eli kerran huitaisee käsillä palloa joka lentää sen 100-120 metriä ja sitä sitten toistetaan koko kenttä läpi. Näitähän on ja ei siinä mitään jos ei fysiikka mahdollista vartalon kiertoa.
Jätä kuitenkin paremmat pelaajat rauhaan jotka lyövät tarvittaessa sen 250-300 metriä ja pelaavat kehittyäkseen. Peliin kuuluu keskittyminen ja tietyt rutiinit ennen lyöntiä.
Voit myös katsoa Youtubesta esim. Top-100 kuuluvien PGA pro opettajien videoita, jossa ohjeistavat noudattamaan tarkkoja rutiineja ennen lyöntiä.
-
JulkaisijaArtikkelit