-
JulkaisijaArtikkelit
-
Mitenkään Mikkoa moittimatta …. Hieman ihmetyttää melko usein tulevat romahdukset kierroksen viimeisillä reijillä. Tänään viimeiset 3 reikää 4 yli ? Pettääkö kunto / hermot / keskittyminen. Jokin mielestäni mättää, kun tuollaisia kovinkin usein tapahtuu. Tsemppiä Mikolle kaikesta huolimatta !
Mielestäni palstan mielenkiintoisin kysymys tällä hetkellä. Pistäkääpä omia arvioitanne – ja prot myös!
Eihän näin voi jatkua.
swingi ei ole tarpeeksi hyvä, ei kestä kasassa. Kun katsotte niin Mikolla on hyvin omatakeinen tyyli… ei kuin vain Leadbetterin kouluun.
Nimetönomatakeinen? no jaa… Uskon lähinnä että mikolta pettää hermot… Ei jaksa pysyä nöyränä loppuun saakka…
Ilosen swingi on minun mielestä sellainen, että sillä vain pyritään maksimaaliseen pituuteen, jotenkin tuntuu, että se on liian repivä. Tuloksetkin tukee sitä, että onnistuessaan Ilonen tekee mahtavia tuloksia, mutta kun lyönnit ei mene putkeen tulee bogia ja tuplaa. Swingi ei ehkä pysy kunnolla kasassa.
Toinen juttu voisi olla, että palkkaisi itselleen mentaalivalmentajan. Ainakin Retief Goosenilla se on tuottanut hyvin tulosta 😉
Ne vikat 3 reikää meni muuten Mikolla tänään sitten viisi (5) yli …
Veikkaan että päästä se on kiinni. Muutama kisa sitten kommentoi Mikko ollessan sijoilla 15-20 että ei kun hyökätään, mitä tuollaisilla sijoituksilla tekee. Ja huonosti kävi, tai oikeammin taitojensa mukaisesti. Pitäisi kuitenkin muistaa oma tasonsa ennenkuin hyökkää, ettei taas käy näin, ja taas käy näin jne.
Omasta mielestäni – vaikka lehdissä kehutaankin – Mikon svingi ei ole mitenkään erityisen hyvä. Tai no, ennenkuin joku kehottaa esittämään itse paremman, tottakai se on sinänsä upea. Mutta parhaisiin ammattilaisiin verrattuna jotenkin ’epämääräinen’ tai epävakaa. Liikaa liikkuvia osia. Voimaa lihaksista enemmän kuin mailan vapautuksesta.
Vaikea kuvailla ja ehkä olen ihan väärässä, mutta sellainen mielikuva on tullut. Ja jopa tällainen amatööri näkee että svingi muuttuu aina silloin tällöin. Mielestäni parhaat svingit ovat sellaisia, että ihankuin pelaaja vain seisoisi tasapainossa paikallaan ja antaisi mailan svingata. Esimerkkeinä Els, Maggert ja nykyään myös Mickelson.
Eikös Ilonen ole aika nuori?? (s.-77, arvaan??) Harvemmin suomalaisilla nuarilla jätkillä polla kestää tiukassa paikassa.. Amerikkalainen MINÄ OLEN PARAS-mentaliteetti puuttuu kokonaan.
10 vuotta kun vääntää tourilla sijoille 30-60 ni alkaa yläkerta olemaan kunnossa, ja viimeiset 3 reikää ei enää jännitä.
Ilosen eka voitto tulee aikaisintaan vuonna 2008, tiukka arvaus vaan..
Kaikki ei voi olla Tigereita. Ei edes ihan jokainen.
Olin pessimistinen ja paha, hyi minua.
Mikko on nuori. Yksi asia tuntuu olevan kunnossa: tuloksentekotaito. Kokemus auttaa välttämään pahat katastrofit. Huomio muuten nimenomaan kenttätuntemus! Tärkeää on että pääsee pelaamaan vuodesta toiseen kovia kisoja kovilla kentillä. Uskon että Mikon menestys on aivan ovella jo. Jos ei voitto niin tuommoinen top 3. Ja siitä sitten eteenpäin.
Riskinotosta vielä: jos huvittaa voitte laskea paljonko Mikko olisi urallaan tienannut ’varmaa’ paaria pelaten. Olen vähän eri mieltä siitä että kova tulos tehdään siten että lyödään vaan griinille ja luotetaan että putterilla syntyy silloin tällöin birkku. Voi olla että 79:t jää syntymättä mutta niin myös 67:t. Ja niillä voitetaan. Ne syntyy lipulle lyömällä ellei nyt lippu oo aivan pahassa paikassa ja se on aina riski. Varmistelulla pelataan paarin pintaan ja vähän yli ja se sopii silloin kun on kolmen lyönnin johto tai ei kumpaankaan suuntaan lähellä oikein ketään.
Miksi lopussa tuntuu tulevan pahoja tuloksia? Katsokaa rahanjakoa: mitä lähempänä kärkeä ollaan sitä suuremmat on erot palkintorahassa. Jos kerran päätyy viiden sakkiin niin voi missata vaikka cutin koko loppukauden. Saa pelata 30 sakkiin aika monta kertaa että kasaa saman potin. Varmistelun aika on silloin kun ei ole riskillä mitään voitettavaa. Viimeisellä rundilla Mikko oli noiden birkkujen jälkeen +1. Silloinko olisi pitänyt jarruttaa? Siitä vaan varman päälle +2 lopetus ja tilille rapsahtaa: tadaa n.36000 e. Kun taas jos olis lopettanu riskillä -4 olis sekki ollu n 130000 e ja korttikin varma ihan ilman varmistelua. Nyt riski ei kannattanut ja loppu +10 ja seuraus sekissä n 10000 e. Kyllä aika monta tollasta riskiä voi ja pitää ottaa jos haluaa menestyä. Kolmen viimeisen reiän osalta tilanne oli jo sitten menetetty ja on aika typerää esittää että tuossa hurjassa paineessa Mikon pannu sitten halkesi! Taisi vaan mieli olla jo Openin karsinnassa kun peli oli Ranskassa menetetty. Ei se ole paineen alla hajoamista. Mikko on pelaaja joka oikeasti voi tehdä kahdeksan birkkua kiekalla (kuten tekikin kolmantena päivänä). Suomen ammattilaisgolfin lähihistoria on täynnä menestymättömiä paarinvarmistelijoita.
Alkaa hiljalleen ihmetyttää tää ikinegatiivinen ’Mikon/Minnin/Kenen tahansa suomalaisen joka on pääsemässä valokeilaan pää ei varmaankaan kestä paineen alla’ jankutus. Menkää te metsäkentillenne tuuppimaan sitä iänikuista 150 metristä ’draivianne’ ja varmistelemaan bogejanne. Älkääkä myöskään tulko tänne uikuttamaan ettette menesty amatöörikisoissa ’tasoitushuijareiden’ tähden koska se sonta kumpuaa pohjimmiltaan samasta lähteestä.
En nyt tarkoittanut nimenomaan tän ketjun kirjoittajia (paitsi noita hermoilukommentteja). Ehkä kommentit svingin puutteista ovat asiaa. En osaa sanoa ja uskon että jotkut teistä ehkä osaavat.
NimetönHyvä Taapero.
Olen monasti ihmetellyt samaa kuin sinä. Ei osata aidosti nauttia toisten hyvistä suorituksista vaan saadaan kiksejä heti kun joku vähänkin epäonnistuu. Aallon harjalla selkään taputtajia ja tietäjiä riittää pilvin pimein.
Hyvä Mikko & Minni sekä muut tulevat huippu golfarit.
Älä nyt Taapero hermostu. Edustusurheilijan on totuttava siihen, että lyhyemmätkin kuin 150 metrin draivaajat arvostelevat. Minäkään en hermostu ennen kuin syksyllä, jos Mikko jää korttia vaille 20 000 euron verran, joka meni jo loppureiillä Walesissa ja Ranskassakin melkein saman verran.
Mitä Mikon svingiin tulee, niin sen korjaamisessa olisin 150 metrin draivaajana aika varovainen. En ole yrittänyt puuttua Jim Furykinkaan svingiin.
Mutta monen muun kirjoittajan tavoin, en hylkisi henkistä valmennusta Mikonkaan kohdalla. Eikä lisä tekisi pahaa Minninkään kohdalla. Kahden kahdeksikon tekeminen samaan kisaan tuskin on kiinni pelkästä epäonnesta.
Jo 1970-luvulla Australian golfliiton tarjoama valmennus edustusjunioreilleen sisälsi 75 % henkistä valmennusta ja vain 25 % svingiä ja muuta teknistä valmentautumista. Seuravalmennuksessa tilanne oli varmaan toinen, mutta luvut osoittavat, mitä liitto ajatteli tärkeysjärjestyksestä sellaisille kyvyille, jotka jo osasivat pelata.
Tuskin suomalainenkaan golfpotentiaali on niin ylivertaista maailmassa, että sen kannattaisi hyljeksiä tai ainakin aliarvioida henkistä valmennusta tällaisessa lajissa, jossa jokainen 150 metrin draivaajakin on tunnistanut lajin poikkeuksellisen kovat henkiset vaatimukset
Ilosen peli ei ole pysynyt kasassa silloinkaan, kun tasainen peli olisi tuonut voiton.
Voittaessaan Amateurin Mikko ei ollut kertaakaan tappiolla. Sen sijaan hän oli viisi kertaa 3 up ja aina hän joko sössi itse johdon tai antoi vastustajan nousta tasoihin. 36 reiän finaalin enimmäisen 18 reiän viidennellätoista tiillä Mikko johti 3 up, mutta ei onnistunut lyömään avaustaan väylälle kertaakaan kolmella viimeisellä reiällä ja hävisi ne kaikki bogilla paria vastaan. Paikallisten tiedotusvälineiden mukaan finaali oli ’heikkotasoinen’ ja yksi hitaimmin pelatuista vuosikymmeniin Amateurissa, mikä on aika paljon sanottu asiallisuutta tavoittelevilta brittilehdiltä (ei siis iltapäivälehdiltä).
Mitä taas tulee kovien kisojen pelaamiseen ja voittamiseen, niitä ei harjoitella ottamalla mielettömiä riskejä sijoituksen lähennellessä cut-rajaa, sellainen on lottoa ainakin siinä melessä, että voiton todennäköisyys on samaa luokkaa.
Mun käsittääkseni meiltä 150 m draivaajilta just asiaa kysyttiin pähkäiltäväksi, mitä siitä vetämään pulttia jos hermot ei kestä… lukea vastauksia.
Mulla ei hermot kestä kentällä tehdä hyvää tulosta, huonon tuloksen kestämisessä taas ei ole vaikeuksia jostain syystä.
Silti olen Mikon swingistä sitä mieltä, että muuttujia on liikaa… kaikillahan hermojen kanssa on ongelmia, swingin vain pitää olla sellainen että siihen hermoilu vaikuttaa mahdollisimman vähän. Itse erotan selkeästi useimmat euroopan tourin pelaajat swingeistä jo kaukaa, kaikillahan on hieman omansa… Mikkokin pelaa paljon kauempana pallosta kuin kukaan muu tuntemani tourpelaaja (siis urheilukanavan kautta tuttuja). Omalaatuisia swingejähän on paljon, esimerkiksi Montysta ei ikinä uskoisi tollaista menestystä, swingi vaan ei koskaan ole kestänyt mastersia…
VP:
En nyt vaan nää sitä hermojen pettämisenä. Miten se Mikko sitten ’sössi’ sen johtonsa esimerkiksi British Amateurissa neljä vuotta sitten 23 vuotiaana vai miten se nyt meni? Ja miten se ’sössi’ sen viiteen kertaan? Kuinka se sitten pääsi taas takasin 3 up. Olikosse vaan ’sössimättä’ hetken? ’Sössikö’ vastustaja? ’Sössitkö’, ’tuhritko’ tai ’tumpeloitko’ itse useinkin vai ’ripsuuko’ pelisi muuten vaan?
Mitä sitten Mikon olisi pitänyt tehdä toisin? Jättää draiveri kassiin?
Mikon omat kommentit ei anna minulle sellaista kuvaa että pää ei kestä paineen alla. Sinun kommenttisi antavat hieman sellaisen kuvan ja aiemmissa vastaavissa ketjuissa monen muun aika paljonkin.
Anteeksi että suoraviivaisesti yhdistin lyhyet draivit ja rohkeuden puutteen ja tasoitushuijauksesta syyttelyn. Päreet palo. Ei pää kestäny. Mulle joskus käy niin mutta Mikolle en ole nähnyt niin käyvän. Mieshän on viilipytty.
Sunnindalessa tänään Openin karsinnoissa Ilonen ensimmäisellä kierroksella 77, viidentoista kärki 69..
Onko siis johtopäätöksesi se että Mikon pää ei kestänyt? Olen valmis kommentoimaan pään kestämistä Mikon ammattilaisuran loppupuolella. Ehkä. Tai sitten en silloinkaan. Toivottavasti Mikko jaksaa yrittää läpimurtoa niin pitkään kuin se ottaa. Ja siinä ei ’sössimisenpelko’ ainakaan auta.
Olen edelleen sitä mieltä että Mikolla on se mitä tarvitaan menestykseen. Kyllä Mikko tekee monesti birkunkin vikalla.
Harmi ettei menny paremmin. Kiitti tiedosta kuitenkin.
Johtopäätökseni on, että 36 reiän kisassa, jossa ykköspalkinnon saa sijoittumalla 15 parhaan joukkoon, Mikko on pelannut itsensä ulos jo ensimmäisen 18 reiän jälkeen. Vain yksi on tähän mennessä pelannut huonommin, 78.
Ainoan kerran kun Mikko on Tourin kisaa johtanut, hän pelasi itsensä ulos johdosta seuraavan kierroksen parilla ensimmäisellä reiällä.
NimetönVP sä oot tosi tietäjä !
Säännöt ja toisten saavutukset tunnut tietävän todella hyvin mutta miten on oman pelisi laita ?
Polla nyt ainenkin näyttää kestävän ja terävät sutkautukset tulee sulta ihan luonnostaa.
Mikko on taas pelannut itsensä ulos 18 reiän jälkeen. Harmi ettei viime pyhänä älynny lopettaa kesken ku jo ekalla rundilla pilas mahiksensa(78). Mitäs muuten vp silloin kommentoit?
Olen kyllä seurannut sääntökommenttejasi ja arvostan niitä. Tunnet säännöt melkein yhtä hyvin kuin minä;)
Mielestäni Mikkokin saa vielä pelata 18 reikää. Katsotaan sitten. Ei pidä luovuttaa.
Kyllähän tuolla Mikon jo pelaamalla OLD-kentällä on selkeästi huonompi tulostaso kuin NEW-kentällä, mutta ikuisena optimistinakin mun täytyy ristiä jo naapurienkin sormet jotta Mikko pelaisi sellaisen kierroksen joka nostaisi hänet 15:sta joukkoon.
Harva näköjään muistaa niitä Mikon rundeja jolloin on ollut pakko tehdä birkku viimeiselle, jotta selviäisi CUTista. Mikolla on vielä paljon aikaa ET:llä ja toivottavasti myös isommissa kisoissa näyttää mihin pystyy.
En ole koskaan sanonut, että pitäisi lakata yrittämästä (mielestäni tolkuttomien riskien ottaminen on yhtä lailla periksi antamista kuin se että kävelee kotiin kesken kierroksen) tai että viimeinen sija neljän kierroksen jälkeen ei olisi hatunnoston arvoinen suoritus, muidenkin kuin cutin missanneiden mielestä ainakin.
Svingi ja pään kestäminen on molemmat asioita, jotka voi oppia ja joissa voi kehittyä. En kuitenkaan usko, että oppiminen tapahtuu niin, että ranking-sijoituksilta 100 siirrytään suoraan huipulle. Jos ei pidä sijoituksia 15-20 joukkoon minkään arvoisena, toureilta löytyy kyllä niillekin sijoituksille ottajia, vaikka se vaatisi tasaista parin pelaamista.
Joku kysyi, mitä Mikko olisi voittanut, jos olisi pelannut par’iin. Pelkästään tällä kaudella pelaamalla kaikki Euroopan tourin kisat tasan pariin olisi tähän mennessä voittanut hiukan yli 159.000 euroa ja olisi sillä tuloksella rahatilaston sijalla 74. Summassa ei ole otettu huomioon US Openia, josta olisi par-tuloksella tienannut noin 350.000 euroa lisää.
Jotenkin tämä keskustelu Mikon pään kestämisestä menee erikoiseen suuntaan. Nyt siteerataan hänen yhtä kommenttiansa riskin ottamisesta, vaikka kukaan ei kai edes tiedä mitä sillä ’kuuluisalla’ par-3:lla tapahtui, kun Mikko teki 6. Ottiko riskin tiillä, yrittikö hyökätä putissa vai mitä ?
Kyllä Mikko varmaan haluaa yhtä lailla 15-20 sijoja kuin voittoa. Tuskin peli pelkkää riskin ottoa on, kuten moni kirjoittaja antaa ymmärtää.
Toinen kommentti ’tasaisuus on tylsää’ on tiukkaan tulkittuna myös kyseenalainen, mutta eiköhän tässäkin takana ole tavoite ihan huipulle kuin jääminen parin pintaan pyörimään. Mutta tuskin Mikko pariakaan halveksii.
Tässäkin keskustelussa paljastuu suomalaisen penkkiurheilijan perisynti: selkääntaputtelu menestyksen hetkellä ja selkäänpuukottelu heti kun alkaa menemään huonommin.
Minni Blomqvist sai pelata jopa puoli vuotta ammattilaisena ennen kuin tämän palstan besserwisserit alkoivat analysoimaan hänen päänsä kestävyyttä.
No, onneksi tilanne taitaa olla sellainen ettei Mikkoa paljon kiinnosta mitä tuupparit täällä kirjoittelee. Eiköhän hän itse parhaiten tiedä miten koittaa rahansa ansaita. Työtä se vaan on.
Ei vielä yhtään toisen ammattilaisen kommenttia – vai tunnustautuuko joku? Meille 150 metriä lyöville tuuppareille keksitään vaikka mitä teorioita. Loppuiko tieto yht`äkkiä?
-
JulkaisijaArtikkelit