-
JulkaisijaArtikkelit
-
Talvi on makeimmillaan ja kauden alkuun järkyn pitkä aika – nyt on aika muistella mennyttä kautta. Eli: mikä oli kohdallasi ikimuistoisin, mieleeenpainunein, hauskin tms. tapahtuma, sattumus, tilanne, jne. kaudella 2005. Ja tietysti puhutaan siis golfiin liittyvistä asioista. Ja jotta ketju ei ainakaan heti alkupeleissä karkaisi flaidikseksi, rajattakoon raportoitavat caset pelkästään positiivisiksi! Omalla kohdallani ko. tapahtuma oli ehdottomasti kierros Luke Donaldin kanssa eräässä pro-amissa – taitaa olla koko uran ikimuistoisin kokemus!
No kerro nyt ihmeessä siitä kierroksesta Donaldin kanssa. Please.
Viime kausi oli täynnä positiivisia Golf-tapahtumia. Kaikkein päällimmäisenä jäi mieleen se, että ’maha pystyssä’ voitin kaikki kisat, joihin kauden aikana osallistuin. Niistä mieleenpainuvin oli Finnairin kutsukisa Talissa kesäkuussa (…vajaa kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa). Taisin olla ainoa nainen kisassa ja kyllä parin papan naamat venähti, kun lyllersin pääpalkintoa hakemaan.
Toinen positiivinen asia oli ensimmäinen satasen alitus; pelasin 25.04.05 ekan kerran 97 brutto.
Olenpas minä HYVÄ !!!!!
Malakuu – ( = lämpökuukausi 15.9 -15.11 05 )
kesän tai paremminniinii syssyn lämpöaalto , joka mahollisti 25 ylimääräistä kolohhvikierrosta ALE-hinnoin ja hyviil kentil- kesti 15.9 – 15.11. Napapiiirin tuntumassa.
Todellinen Malaga Suomessa. Ilman lento-, hotelli –
ja korotettuja GF-maksui.
Ja yllätys sija sienisarjaas – sykähytti samoin.
Nudikan Benz ku kurkiaura, 200 kurkee, kujersi yli
Malakuussa.
Oltiin edellisenä iltana ryypätty MIKSA ja ISOÄIDIN NAHKAVIITTA- nimimerkkiä käyttävien kanssa ja seuraavana aamuna EGS bäkäriltä… Skinit sovittiin euron reikä, birdie 2 egee ja eagle 10 €. Itse pelasin alun ihan mielipuolista kankkusgolfia (sokettaja, lähes ohi lyöntejä ym.) ja rahaa paloi reikä reiältä. Sitten kuitenkin Espoon kasilla tuli tehtyä Eagle niin että veivasin kakkoslyönnin rauta ysillä 140 m:stä kuppiin. Eagle sinänsä ei ollut mitään ihmeellistä mutta fyysinen kunto ja tapa millä se tuli laittoi kilpatoverit synkäksi, etenkin miksan ; )
Lähes koko Loppu kierros sujuikin birdieiden ja parien merkeissä. Rahaa tuli ovista ja ikkunoista, mutta kankkunen ei hellittänyt missään vaiheessa…
Kyllä mieleenpainuvimmaksi golf-tapahtumaksi pitää nostaa tekemäni par Kurkin väylällä 15. Siinä nimittäin kävi niin, että löin avaukseni oikealle väylästä (vesivaara ja pöheikköä) ja varapallon keskelle väylää. Alkuperäistä palloa ei löytynyt, joten varapallolla 200 metristä puuvitosella upea lyönti pariin metriin lipusta ja yksi putti. Par tuli siis toisen pallon iigelillä.
Kuitenkin koko kesän mieleenpainuvin case oli tietenkin pikku golffaritytön syntymä elokuussa. Kai sekin voidaan golffiin liittää, onhan siinäkin putti uponnut….
Paljon oli mukavia golfmuistoja viime kesältä, mutta yksi on ylitse muiden. Onnistuin nimittäin ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni lyömään kolme lyöntiä peräkkäin niin että ne olivat TÄSMÄLLEEN sellaisia kuin yritin ja halusin.
Pelatiin TS:n (keitäs ne muut olivatkaan? en muista…) kanssa Lohjan pyhää Lauria ja kolmos väylällä (par5) avasin hienosti pikku fadella väylän oikeaan puoliskoon. Jatko spuunilla taas pienen pienellä feidillä keskelle griiniä. Noin 6 metrinen putti keskeltä reikään.
Iigeleitä tuli viime kesänä paljon, muuta vain tuo on jäänyt mieleen.
No, olihan siellä tietysti yksi 65, mutta siitä ei ole mitään selkeää muistikuvaa, olin ihan sumussa.
Meikäläisen paras muisto osuu niinikään Kurkiin. Ekalla reiällä avaus ihan päin peetä vasemmalle. Luulin pallon kadonneen metsään tai veteen. Varapallo peliin ja se osui keskelle väylää. Mennessäni pallolle huomasin, että keskellä väylää on itse asiassa kaksi meikäläisen palloa muutaman metrin päässä toisistaan. Vasemmalla ollut kallioseinämä pelasti ja alkuperäinen pallo oli kimmonnut väylälle.
Siitä väyläpuulla ’oikaisu’ yli 90° asteen doglegin puiden ja väyläbunkkerin ja en ollut uskoa kun pallo jäi griinille! Kaksi puttia ja elämäni ensimmäinen par – ei hassumpi tapa aloittaa kierros. Etuysi meni muutenkin tosi hyvin 23 pisteellä.
Tuolta kierrokselta mieleeni jäi myös kuvankaunis 14. tiipaikka (avaus pienen järvenpoukaman yli) vaikka itse lyönti menikin metsään. Klubille palattuamme oli rangen yllä lokakuinen usva, joka minun osaltani merkitsi myös kauden päätöstä.
Nuista harvoista onnistumisista täytynee nostaa päällimmäiseksi Tawastin 8. reikän kanttiin lyänti.
Avasin mäjen piälle pirullisesti ujeltavalla vasempaan kiertyvällä vedolla. Jopa Captain Jack ’Duck’ Hook olisi jäänyt kyllä toiseksi. Vetäisin varapallin perään, sillä tuolla reikällä outti näytti olevan melko varma ykkösen suhteen. Näpyttelinkin sen kakkosen nätisti mäjen päälle.
Ykkönen sitten löytyikin vajaan metrin verran outin rajasta. Tawastin kasi vaan kiertyypi vasempaan ja siinä nurkalla on melkoisesti risuja joiden ylittöminen tai lävistäminen oli kuitenkin hankalaa koska ovat melko tiheässä.
Proffani on koittanna mua saaha jo pari vuotta lyömään pallia oikialle josta sitten palaa vasemmalle. Ja tällä kohtaa katsoin sellattis lyönnin sopivan juuri passelisti.
Otin stanssin outissa seisten outtia kohden ja annoin palaa. Palli lähti oikialle nurkan puita hipoen. Tämän jälkeen palli kurvaili vasempaan ja katosi puiden taa. Löytyis sitten lähes forelta.
Tän lähemmäksi golfia tuskin pääsen 🙂 Ainakaan pitkään aikaan…
NimetönEnsimmäinen mieleenpainunut tapahtuma koko golfurallani (suoritin GC:n heinäkuussa viime kesänä) oli Ruuhikoski Golfissa elokuussa pelattu työnantajani kisa, siis henkilöstön kesken. En ollut ennen tuota kilpailua pelannut kuin kerran tai pari 9 reikää, joten melko noviisina lähdin mukaan, kun kerran ei ollut tasoitusrajaa mukaanpääsylle…
Ykkösellä avataan melkoisen kumpareen yli, tai siis ainakin pitäisi avata… Johonkin kohtaan vartta se lyönti taisi osua (ei ainakaan lapaan) ja pallo lensi n. 30 m vasempaan, hyvä etten koivilleni saanut… Ei siitä sen enempää 🙂 Loputkin reiät meni vähän niin kuin sinne päin ja 146 lyöntiä lopulta käytin kierrokseeni.
Ehkä jos onnistumisia sitten muistelee, niin Eerikkalassa viimeisellä reiällä olin n. 100 metrin päässä lipusta, mutta pahasti vasemmalla ja minun ja lipun välissä kasvoi ikävästi suuria puita. Kiertämään ei tietenkään aleta, vaan pw kouraan ja lasautus ja suu auki katselin kuinka pallo lensi n. metrin verran yli puitten latvojen ja tipahti griinille muutaman metrin päähän lipusta. Noin sen lyönnin mielessäni ajattelin, mutta en tosiaan uskonut sen onnistuvan… 🙂
Ikimuistoisin keissi viime kaudella ei ollut omani, vaan herra NAAMAn. En ole ennen todistanut eaglea tuolta matkalta. Kieltämättä melko metkan näköistä, kun kaveri upottaa rautaysin 140:stä metristä. Vieläpä skinipelissä! Rahat meni ja jouduin syömään loppukuun tonnikalaa, siltikin se oli sen arvoista.
Omia viime kauden suorituksiani en nosta korkealle. Yhdellä birdiellä ei paljoa revitellä…
Elämän eka birdie teki nannaa. 🙂
Mieleenpainuvin kuitenkin tapahtui seuran lippukilpailussa syksyllä. Ensimmäisellä tiillä ajatelin pelata varman päälle ja vetää rauta5 väylälle, osuma oli todella loistava, itse en nähnyt mihin pallo lensi, mutta siinä omassa ryhmässäni olevat ja seuraavassa ryhmässä olevat sanoivat, että keskellä veylää näytti menevän. Väylällä odotti kuitenkin yllätys: Palloa ei näkynyt missään, ei väylällä, ei raffissa. Eikä minun lyönneilläni tällä dogleg-väylällä rauta5 lyönti mene pitkäksi metsäänkään, (metsään n. 210m).
Siinä 5 minuuttia etsiskeltiin tuloksetta, ja sitä seurasi ah, niin mukava kävelymatka takaisin tiille. Siellä pari seuraavaa ryhmää oli jo odottelemassa, nopeasti heille selitin tilanteen ja tiiasin uuden pallon ja viuh. Tämä lyönti ei kuitenkaan ollut aivan yhtä hyvä kuin ensimmäinen. Päätyi oikealle raffiin hieman lyhyeksikin. Onneksi kuitenkin tarpeeksi lyhyeksi, että doglegissä oleva puuryhmä ei tullut pallon ja griinin väliin.
Jatkoa PW:llä. Hyvä lyönti keskelle griiniä, jäljellä enää ~10 metrinen putti bogiin. Putti oli alamäkeen, ja kallistustakin oli ihan tarpeeksi. Siinä hieman sihtailin ja pistin palloon vauhtia. Joka vieri suoraan kuppiin!
Bogi (toisen pallon birdie) tässä tilanteessa kyllä teki todellakin nannaa. Loppujen lopuksi lyönnit loppuivat kuitenkin kesken jo hieman ennen 17. viheriötä. Voittaja pääsi metrin päähän 18. kupista.
Nelivuotiaan tyttärenpojan päättäväinen kuokkiminen epäortodoksisella otteella, väärä käsi alempana.
PS. Kuka on Luke Mc Donald??
Tyttösi pelaa kuin Raksu v.2005 simumetari ja kova luu mm. Tetsalle ja T.Armoorille ja KL:le tänki vuon.
Anna jatkka naturaaliia vaan – tie mikä vee-ttyylli synthyy..
Tapahtuipa 17.9 Masterin Forestilla #golfklubin mestauksissa. Muutenkin sanoisinko persiilleen menneen kierroksen avaus 15 veulalla.. Jollakin kummalla säätämisellä olin yllättäen napannut honorit Partilta ja Bronskilta. Hätääntyneenä edellisestä menin tiiaamaan palloani ja löinkin oikeastaan pirun hyvän avauksen, minkä jälkeen Parti toteamaan, että mitäs jos seuraavan löisit noiden tiimerkkien välistä… Prkl oli Bronski jemmannut bägillään sen oikean merkin ja tietty mää sitten tiiasin sen suurempia kattelematta siittä samasta linjasta missä punaset oli. Jotta muistampahan tästälähtein taas seuraavaankertaan astikka kattoo jotta tosson oikee ja tosson vasen merkki ja mää olen niitten välissää. Jotta jäipähän mieleen jotain 🙂 ilon kautta
NimetönTali, väylä #11, neljä heeboa. Kaveri löi avauksensa rautamailalla hieman kainaloon ja muutakin. Pallo löysi tiensä äkkijyrkästi vasemmalle heinikkoon tuskin paria kymmentä metriä pidemmälle. Pelkästään jo se oli sangen positiivista ja hilpeää, sillä kaverilla on yksinumeroinen händäri. Lyötyämme loput avaukset väylälle päin siirryimme etsimään ensimmäistä palloa. Se löytyi hyvästä syvästä heinästä. Jatkolyönnistä taisi tulla hieman aoittua ohuempi, sillä pallo lähti kynttilänä kohtuullisen pystysuoraan. Käväistyään noin 5-7 metrissä se putosi sukkana suoraan kaverin omaan bägiin. Kolinan vaimennuttua kesti muutamia sekunteja ennen kuin ymmärsimme, mitä oli tapahtunut. Konttailimme tovin vedet silmissä ja totesimme lopuksi, että tuollaisen suorituksen jälkeen bägin voi aivan mainiosti ajella griinin kupeeseen ennen tyhjentämistä.
NimetönTali, väylä #11, neljä heeboa. Kaveri löi avauksensa rautamailalla hieman kainaloon ja muutakin. Pallo löysi tiensä äkkijyrkästi vasemmalle heinikkoon tuskin paria kymmentä metriä pidemmälle. Pelkästään jo se oli sangen positiivista ja hilpeää, sillä kaverilla on yksinumeroinen händäri. Lyötyämme loput avaukset väylälle päin siirryimme etsimään ensimmäistä palloa. Se löytyi hyvästä syvästä heinästä. Jatkolyönnistä taisi tulla hieman aoittua ohuempi, sillä pallo lähti kynttilänä kohtuullisen pystysuoraan. Käväistyään noin 5-7 metrissä se putosi sukkana suoraan kaverin omaan bägiin. Kolinan vaimennuttua kesti muutamia sekunteja ennen kuin ymmärsimme, mitä oli tapahtunut. Konttailimme tovin vedet silmissä ja totesimme lopuksi, että tuollaisen suorituksen jälkeen bägin voi aivan mainiosti ajella griinin kupeeseen ennen tyhjentämistä.
Ruukin nelosella (par-4) tehty iigeli jäi kyllä mieleen, mutta kyllä yksi toinen tapahtuma on vielä ikimuistoisempi. Lienen siitä jo täällä maininnutkin, mutta tulkoon nyt sitten uudelleen.
Ruukissa oli keväällä IH-kisat ja väylällä 12 yksi ryhmästämme löi avauksensa oikealle raffiin. Sieltä sitten kaveri lähti puumailalla yrittämään griinille. Häh! Pallo lensi taakse päin reilut kolme metriä. Suoraan lyönnistä! Sai nauraa!
Seuraavalla tiillä (par-3) kaveri asettui lyömään avausta. Me muut katsoimme maha pystyssä taakse päin. Kun kaveri hokasi sen, kyllä pokka petti. Pari väylää meni naureskellessä tälle. Kaikki muut väylät sitten naurettiin muille asioille.
Ossian onks sullahii kenkurusähköö ppeeseesssä- mullakin nikottelee joskus.
left ONKS SIITTÄ TAKAPERIN TUIJOTTELUSTA VOTOO – ELLEI OO REKONSTRUOIMME.
NimetönPahoitteluni. Sähköyhtiö uhkaili jännitteen alentamisella, joten se saattaa olla syynä moiseen. Toisaalta tämä saattaa johtua myös lähes täysin automatisoidusta tietokoneesta, joka laskettelee milloin minnekin ja aivan kuinka monta kertaa huvittaa. Vrt. kulkukoira.
Pelasin ensimmäistä kierrosta juuri ostamallani hybridimailalla, ja pääsin ensimmäistä kertaa yrittämään par vitosta kahdella päälle pikkalan parkin 8 väylällä. kakkos lyönti lyönti lähti n.220-230 metrin päästä uudella mailalla erinomaisesti kohti griiniä ja päätyi n.2,5 metrin päähän lipusta. Siitä eagle putti sisäään. Sattui vielä olemaan eka eagle taka tiiltä. Silloin kyllä tuntui että oli tehnyt hyvän ostoksen!
Mie vaihoin sähköyhtiön Globenin puoleelle – sitköhän ne ny Sörnäisissä nikottelee- mulkii tökkii kahest.. DB..
Hauskoja ja mukavia caseja tuntuu porukalla olevan. Mulle sattui pari ja ne molemmat ovat liittyneet avauksiin. Paras ja vaarallisin liityi Peuramaan Vanhan Peuran 11:ta, par 5. Olin onnistunut saamaan honorit edellisellä väylällä ja odottelin siinä Speederini kanssa avausta. No hetken päästä edellä mennyt porukka soitti sitä kuuluisaa kelloa. Odotin vielä hetken, sillä tarkoituksena oli avata siitä doglegin ja outin yli ison koivun vasemmalta puolelta kellolle päin. Kaverit hermostuivat ja sanoivat avaa nyt jo. Avaus onnistui hyvin ja nappiin juuri niin kuin olin ajatellut. Kun pääsimme kellolle odotteli siinä vanhempia ihmisiä kauhuissaan. Avaukseni oli mennyt aivan heidän viereensä väylälle reilusti ohi kellon. Pahoittelin suunnattomasti. Seuraavan lyönnin tein 21 asteisella hybridillä ja pallo lähti kauniissa korkessa kaaressa ja pysähtyi kuin seinään parin metrin päähän lipusta. Siitä putti sisään ja iku oli valmis. Sen jälkeen kaverit eivät hoputtaneet avauksiani.
Sinä elokuun aamuna en ollut ensimmäinen pelaaja kentällä vaikka varhain liikkeelle lähdinkin. Edelläni paineli kaveri jota en tunnistanut, parkkipaikalla ollut autokin oli outo. Saavutin miestä pikkuhiljaa vaikka useilla väylillä pelasin kahdella pallolla pelastaakseni edes parin. Jossain vaiheessa oltiin vastaantulevilla väylillä siten, että toivotettiin hyvät huomenet. Tällöin varmistui, että ei ole oman seuran miehiä tämä.
14. väylä, par 5, avataan kummun yli. Tästä johtuen väylän varrella on kello. Kellolle on matkaa n. 280 metriä. Ja tavoite on lyödä pallo sinne saakka ja keskelle väylää. Sinä aamuna sain, lainatakseni Ringside Golfin tuoretta toimitusjohtajaa, venttiiliosuman. ”Kellolle”, välähti mielessäni kun pallo lähti menemään.
Reppu selkään ja perään. Olin taapertanut jo satakunta metriä kun näin edellä vastaantulevaa väylää kulkeneen kaverin jättäneen kärrynsä väylälle ja hölkkäsi kohti. ”Mitä perkelettä se haluaa?” Vereni kuohahti. ”Enkö saa olla rauhassa. Vedän sitä turpaan…” mietin kun jannu kapusi ojan pohjalta väylälle ja puuskutti.
Hän ojensi kätensä, johon minä tartuin, ja alkoi pumpata sitä. ”Oli kuule aivan loistava paukku tuo äskeinen!” hän sanoi. ”Kiitos..” sopertelin minä. Samassa hän kääntyi ja hölkkäsi takaisin kärrylleen.
Sinä Craig Stadler-viiksinen puolikalju, punaiseen paitaan ja sinisiin sortseihin pukeutunut mies joka ajat beigeä Vectraa: kiitoksia vielä kerran..!
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 24 viestiä, 1 - 24 (kaikkiaan 24)
Esillä 24 viestiä, 1 - 24 (kaikkiaan 24)