-
Lee ”SuperMex” Buck Trevino
“I’m not out there just to be dancing around. I expect to win every time I tee up.”
Vuoden 1939 joulukuussa Meksikolainen siivooja Dallasissa synnytti pienen pojan, jonka kasvatti yhdessä haudankaivaja isänsä kanssa. Pojasta tuli myöhemmin ilmiö ja tähti golftaivaalle. Trevinon perhe asusteli aivan golfkentän laidalla. Dallas Athletic golf clubin 7 väylä oli vain 100 jaardin päässä kotiovelta ja Lee katselikin usein pelaajien otteita kentän laidalta, sekä alkoi etsimään ja keräämään pitkään ruffiin hävinneitä palloja auttaakseen köyhää perhettä saamaan hieman lisää rahaa, jota köyhä perhe tarvitsi elantoon. Jo viiden vahana hän meni töihin puuvillapellolle ja 8-vuotiaana alkoi Leen varsinainen ura golfin parissa cadienä. Kentän laidalla oli kolme lyhyttä väylää, joita cadit saivat käyttää ja täällä alkoikin hänen pelailunsa enolta saamillaan vanhoilla ruosteisilla mailoilla. Omien sanojensa mukaan hänen tappajan vaistonsa on näiltä ajoilta, jolloin hän saattoi pelata päivän aikana ansaitsemistaan rahoista peliä muita cadejä vastaan ’You don’t know what pressure is until you play for five bucks with only two in your pocket’. Tulihan siinä vähän aikaa vietettyä armeijassakin ja muuta, mutta mennäänpäs nyt varsinaiseen golf Trevinoon.
Toimittuaan vuodesta –60 alkaen klubi prona hän viimein vuonna –67 siirtyi PGA tourille sijoittuen ensimmäisessä US Openissaan viidenneksi. Koko vuoden ansioissa sijoitus oli 45 ja hänet valittiin vuoden tulokkaaksi. Tourilla hänestä tuli heti katsojien lemmikki. Muutoin hyvinkin konservatiivisessa ja värittömässä joukossa tämä alati iloisesti hymyilevä, lippahattu päässä keikkuva ja jatkuvasti herjaa katsojien ja kanssapelaajien kanssa heittävä golfari koettiin piristäväksi poikkeukseksi. Joitakin kanssapelaajia jatkuva puhe toisinaan myös saattoi ärsyttää, kuten Tony Jacklin totesi Leelle kerran, ettei jaksaisi nyt puhua. Lee totesi lakonisesti, ettei Tonyn tarvitsekaan, kunhan kuuntelee.
Trevinolla oli omanlaisensa tyyli lyödä palloa, joka ei ehkä ollut oppikirjojen mukainen, mutta sitäkin tehokkaampi ja tarkempi. Hän stanssasi rajusti kohteesta vasemmalle ja toi palloa kovalla fadella kohteeseen. ’You can talk to a fade but a hook won’t listen.’ Swingin tehokkuudesta ja tarkkuudesta todisteena ennätyksellinen 5.-kertaitainen (70, 71, 72, 74, 80) Vardon Trophyn voitto, jota vasta Tiger pystyi sivuamaan.
Jo seuraavana vuonna rävähti, vielä kohtuullisen tuntemattomana 28-vuotias Lee voitti US Openin pelaten ensimmäisenä kaikki kierrokset alle 70 lyönnin ja sivuten yhteisennätystulosta 275 lyöntiä. Vuosi –71 muodostui lähes Trevino showksi. Tosin hän suosiolla jätti väliin Mastersin, joka pelattiin hänen inhoamallaan Augusta Nationalin kentällä ”This place [Augusta National] rejects me like a skin transplant.’. US Openissa hän pelasi upean 18 reiän uusinnan suuresti kunnioittamaansa Jack Nicklausta vastaan voittaen tämän kolmella lyönnillä. Kahden viikon kuluttua tästä hän voitti Canadian Openin ja viikon kuluttua tästä oli vuorossa British Open. Trevinosta tuli ensimmäinen, joka pystyi voittamaan kyseisten maiden mestaruudet samana vuonna. Hän uusi British Openin voittonsa heti seuraavana vuonna, ollen ensimmäinen näin tehnyt sitten Arnold Palmerin. Ensimmäisen PGA mestaruutensa hän voitti vuonna 74.
Vuosi 75 näytti kuitenkin hymyilevälle sankarille golfin ja luonnon raaimmat piirteet. Salama iski Leehen kesken kierrosta, henkihän siinä oli mennä ja vaikka hän jatkoikin hymy huulilla pelaamista aina seuraavaan vuoteen oli jysäyksestä jäänyt selkään vammoja, jotka vaativat leikkausta. Hymy ja sarkasmi ei kuitenkaan pienestä meksikolaisesta iskussa kuollut. ’How can they beat me? I’ve been struck by lightning, had two back operations, and been divorced twice.’
Tuhansien ja tuhansien harjoituskentällä lyötyjen pallojen jälkeen hän palasi takaisin tourille ja voittikin useita kisoja, mutta voittotahti ei ikinä palannut ennalleen. Kuitenkin vuonna 81 viidennen Vardon Trophynsä jälkeen hänet valittiin golfin hall of fameen. Vielä kerran Trevino hämmästytti golfaavaa maailmaa voittaen toisen PGA mestaruutensa vuonna 84 44-vuotiaana kaikkien aikojen alhaisimmalla kokonaistuloksella 273 ja 15 lyöntiä alle parin. Yhteensä Trevino saavutti 29 PGA turnausvoittoa ja pelasi kuudesti Ryder cupissa voittaen pelaamistaan otteluista 17 ja häviten vain seitsemän kuuden ottelun päättyessä tasan.
Lee siirtyi vuonna 90 Champions tourille tehden vielä sielläkin mahtavan uran hauskuuttaen katsojia upeilla lyönneillään, valoisalla luonteellaan ja mukavilla jutuillaan voittaen siinä sivussa 27 turnaustakin.
”Somewhere along the line I’ll be recognized as one of the top players in the Nicklaus era. That’s all I want to be remembered for.’
Lee Trevino tiimi lupaa kunnioittaa tätä golfin elävää legendaa hymy huulilla sekä moottorimaisella puheen pärinällä ja ainakin kapteeni lupaa näyttää muutaman makoisan power faden (ainakin mikäli Houkka kaniini tiimi on siellä vähän lajusen puolella) IHan vaan ilon kautta malliksi 🙂
Esillä 8 viestiä, 1 - 8 (kaikkiaan 8)
Esillä 8 viestiä, 1 - 8 (kaikkiaan 8)