-
JulkaisijaArtikkelit
-
Kyllä sieltä vanhalta kentältä löytyy vaikka kuinka paljon pelivaihtoehtoja. Muitakin kuin bunkkerin yli koetettavia.
Esimerkiksi molemmat järvenrantaa seuraavat par-5:et. Niillä voi pitkälyöntiset pohjustaa 2. päälle lyömistä (ja eagle-mahdollisuutta). Onnistuminen niissä vaatii kuitenkin riskinottoa ja vaara vaani veden yli oikaisussa (sekä pitkässä kakkoslyönnissä) ja osin bunkkereissakin. Toisaalta molemmilla väylillä pääsee helposti kolmella päälle.
2. väylä, par-5 lähestyminen ylämäkeen, siinäkin voi hyvällä=piiitkällä avauksella päästä koettamaan spoonilla kahdella päälle, mutta vaikeat bunkkerit vaanii molemmin puolin greenin edessä. Kolmella päälle zydeemiä voi koettaa monella eri mailavaihtoehdolla.
Oikeastaan kun miettii niin melkein joka väylällä voi pelata vaihtelevalla taktiikalla. Jopa par-3:illa runsaasta bunkkeroinnista johtuen. Lipun paikasta riippuen voi pelata seiftiä tai sitten yrittää takoa suoraan lipun viereen.
Mutta se on totta että pitkistä (ja tarkoista) avauksista on etua SE-kentällä (kuten kaikilla pitkillä kentillä). Siinä mielessä kenttä on yksipuolinen. Ei ne kuitenkaan takaa hyvää lopputulosta. Täällä tulos tehdään greeneillä ja ne ovat todellakin ainutlaatuisia Suomessa.
Sorry, meni vähän off-topic’sin. Pääsen vasta viikonloppuna ja ensiviikolla korkkaamaan NW-kenttää. Sitten lisää..
En oikein osaa pitää vaihtoehtoja ’lyö niin pitkä kuin pystyt’ ja ’lyö vielä pidemmälle’ todellisina vaihtoehtoina.
Esim. Jan Sederholmin kentiltä (mm. Vierumäeltä ja Tahkolta) löytyy väyliä, joilla huomattavasti suurempi osa pelaajista joutuu miettimään, kannattaako avata spoonilla ja jatkaa pitkällä raudalla vai lyödäkö pitkä mutta ennen kaikkea tarkka draivi, joka onnistuessaan palkitsee lyhyellä lähestymisellä.
Jotain kentästä kertoo sekin, että klubipelaajat ohjataan pelaamaan naisten bäkäriltä. Kauankohan kestää, siniset haalistuvat keltaisiksi ihan virallisestikin?
Kyllä hyvältä vaikuttaa. Uuden kentän (NW) griinit ovat ’vanhaa’ tasaisemmat ja tuovat näin hyvää vaihtelua. Visuaalisestikin kenttä on aivan upea !
Kentän kunto (varsinkin griinit) on hyvä sateista huolimatta. Tosin reiät 13-17 ovat kunnoltaan (väylät) muuta kenttää heikommat – ilmeisesti kylvö on saatu tehtyä muuta kenttää myöhemmin ja valumat hiukan kiusanneet.
Loistava kenttä kaiken kaikkiaan ja hyvä lisä jo Kytäjän loistavalle SE:lle
Oletteko oikein hyvin päässyt pelamaankin sinne?
Viime viikolla soittelimme ja kysyimme tee-aikoja niin rouva toimistolla vastasi, jotta kenttä ihan täynnä koko viikon(arkipäivät).
Lauantaina toisn juttelin erään kentän keskiviikkona pelanenen kanssa, joka kertoi, että tilaa olis ihan hyvin. Hän oli tosin ollut pelaamassa kentän kutsusta.
Kytäjän kuvagalleriaan näytti ilmestyneen uusia kuvia kentästä. Toi 17 reiän avaus näytti kyllä aika massiiviselta.
Tulihan tuo alkuviikosta kierrettyä. On kieltämättä vaikuttava kokemus. Takaysin maisemat sekä hiljaisuus nostavat kyllä tunnelmat korkealle.
Lisäksi kenttä on muutenkin hieno pelata. Koska draivi tuntuu olevan kunnossa, avasin kaikki par4 ja par5 draiverilla. Puhtaita väyläosumia tuli vain 5, mutta loput olivatkin sitten semiraffissa tai väyläpunkkereissa, joista pääsee hyvin jatkamaan. Kunnon raffiin lyötäessä onkin syytä melkein laittaa varapallo peliin – kaikki sinne menneet eivät varmasti löydy.
Kuten joku jo totesikin, joka tiiauspaikalla on reiästä periaatteessa kaikki nähtävissä ja out-paaluja en minäkään nähnyt. Greenit olivat sopivan nopeita ja kallistukset loogisesti käyttäytyviä. Monet parneloset ovat pitkiä (18. keltaisilta 406m), mutta hyvällä avauksella pääsee kohtuullisesti lähestymään 100-150m pisimmiltäkin.
Sivusin ’uuden kentän ennätystäni’ ja pelasin täsmälleen händäriini birkku & par lopetuksella. En usko, että hyvä tulos johtui siitä, että kenttä olisi helppo – jotenkin se vaan siivitti hyvään pelifiilikseen heti alkurei’illä.
Eilen tuli kierrettyä ja yhdyn täysin aikaisempiin kommentteihin. Kenttä on pelkästään visuaalisesti jo niin hieno, että pelaaminen on nautinto. Kenttä on mielestäni helpompi kuin vanha, osittain johtuen jo griinien erilaisuudesta. Ovat kyllä hitaammat, mutta eivät todellakaan hitaat. Myös griinien pehmeys on aivan eri luokkaa, mikä teki lähipelistä helpompaa. Ainoa mikä häiritsi oli tuuli, joka tuiversi koko kierroksen niin kovaa, etten muista koska olen viimeksi niin rajussa tuulessa pelannut. Harmi ettei peli muuten kulkenut, mutta se ei edes loppupeleissä häirinnyt tunnelmaa. Mielestäni kentät muodostavat nyt sellaisen kokonaisuuden, että jokaiselle löytyy varmasti jotain. Vanhaa kenttää en ole back teeltä pelannut, mutta uuden pelaaminen sieltä houkuttelee jo pelkästään 17. reiän avauspaikan johdosta. Jokainen reikä oli myös erilainen ja tarjosi todellakin erilaisia mahdollisuuksia käyttää koko maila-arsenaalia.
No joo. Nyt päästiin vihdoin korkkaamaan uusi NW-kenttä. Pelasimme molemmat kentät joten on helppo vertailla.
Kenttä on ehkä hieman helpompi kuin SE-kenttä. Näin ainakin keltaisilta pelattaessa. Silti haasteita on riittävästi.
Tii-boxit ja väylät ovat lähes virheettomässä kunnossa. Muutamia, runsaiden sateiden aiheuttamia vaurioita oli jollain väylän reunoilla, mutta niissäkin oli korjaustyöt käynnissä. Hienosti erottui itse väylä, semiraffit ja sitten todella pitkän heinän peittämät raffit. Kentällä ei ole yhtään out-rajaa, eikä missään ole muut pelaajat vaarassa vaikka löisi minkälaisia hukkeja tai slaisseja tahansa.
Bunkkereita on vähintään yhtä paljon kuin neljällä tavallisella kentällä. Kaikki ovat hienosti näkyvissä lyöntipaikoilta, mutta etäisyyden arviointi saattaa tuoda omat hankaluutensa. Lähes joka väylällä on myös vesiesteitä, lampia, puroja sekä sivuvesiä. Väylät on kuitenkin sijoitettu niin että hyviä pelivaihtoehtoja ja tilaa löytyy riittävästi.
Greenit ovat jo alusta lähtien aivan upeassa kunnossa. Niissä ei kuitenkaan ole aivan yhtä runsaita breikkejä kuin vanhalla kentällä. Ne ovat myös hieman hitaammat kuin vanhalla puolella, mutta veikkaan (ja toivon) että ensi kesänä ne saadaan nopeammiksi.
Sanoisin että bäkäriltä pelattaessa uusi kenttä on parasta mitä löytyy näiltä leveysasteilta. Se saattaa tosin olla hieman (mutta vain pikkuriikkisen) helpompi kuin vanha kenttä. Itseasiassa molemmat kentät ovat juuri sellaisia kuin Thomas McBroom kertoi olleen tavoitteena. Ne tarjoavat äärimmäisen haasteen huippupelaajille, mutta ovat kuitenkin erinomaisen hyviä pelattavia myös tavalliselle keskivertotuupparille.
Korkeusvaihtelut, uskomattoman hienot kalliomaisemat, metsäosuudella vanhojen mahtavien kuusten ja kilpikaarnamäntyjen reunustamat väylät sekä koko lay-out ovat ainutlaatuisia.
Nyt kannattaa kaikkien jotka suunnittelevat ja rakentavat kenttiä mennä katsomaan miltä oikeiden golf-kenttien tulee näyttää. Likimainkaan vastaavaa ei ole Suomessa (eikä missään muuallakaan), enkä usko että vähiin aikoihin tuleekaan.
NimetönKytäjällä – juuri vaativan greenipelin vuoksi – ihmettelen sitä vimmaa pelata aina vain yhdeltä ja samalta teeltä, keltaiselta. Niin kauan kunnes kierrosluvut alittavat rutkasti sata lyöntiä, kannattaa jo pelinautinnon vuoksi suosia punaisia ja sinisiä `kapuloita`.
Kumman sitkeässä elää käsitys ’miesten’ ja ’naisten’ teepaikoista vaikka sellaisia ei ole olemassakaan.
Kattaakos tää satasen suositus myös muutkin kentät? Mä en kotikentälläni saa satasta rikki edes punasilta mutta siitä huolimatta poikien kanssa aiomme tässä syksyllä pelailla jopa valkoisiltakin.
Uusi kenttä on ehkä hieman helpompi kuin vanha. Mutta kuten joku tässä ketjussa mainitsi, niin ei aina kannata pelata keltaisilta, golflehdessäkin puhuttiin värisokeudesta. Nämä Kytäjän kummatkin kentät ovat niin hyvin rakennettu ja suunniteltu, että ehdottamasti kannattaa pelata valkoisilta. Ainoat kentät Suomessa, missä valkoisetkin on huolella suunniteltu, ei niin kuin muilla kentillä, valkoiset jossain kapeassa sumpussa, jos on tonttia riittänyt.
NimetönOlipa yksitoikkoinen kenttä. Kyllä taustakuvan maiseman arvon ymmärtää, kun aikansa takkuaa peltoa edestakaisin.
Miksei Kytäjällä korjata griiniosumien jälkiä? Mitään yhtä karseaa griinien reijitystä en muista nähneeni. Jopa minä lopetin jälkien korjaamisen, jolle normaalit 3-5 korjausta per griini ei tuota tuskaa.
Aivan ensiksi: Kytäjällä on ehdottomasti Suomen ykköskentät. Sopivan erilaisetkin vielä kokonaisuutta ajatellen. Onnittelut siihen suuntaan.
Bunkkereista: Itse pidän valkoisia bunkkereita ulkonäöllisesti onnistuneina. Niiden istuvuudessa suomalaiseen järvimaisemaan ei varmaankaan ole muuta vikaa kuin tottumattomuus katsojan silmässä. Kaikki uusi näyttää oudolta aluksi.
Kytäjän bunkkereiden pelattavuus on toiselta planeetalta kuin perinteinen suomalainen bunkkerihiekka. Kytäjällä lyödessä ymmärtää näiden jenkkiproiden opetukset bunkkerilyönnistä.
Hiekka Kytäjällä on suomalaista, joten tästä vinkkejä muillekin kentille.
Ps: Vaikka Kytäjän kentät ovat hienot niin eniten KG vetää kaulaa muihin kenttiin harjoittelualueellansa. Siellä voisi viihtyä vaikka täyden päivän ja voisi harjoitella oikeilla palloilla kunnolla koko lyöntiskaalan läpi.
En voi suositella Kytäjän hiekkaa muille kentille. Tulee nimittäin kalliiksi. Kytäjän hiekka on tehty Siilinjärven kivestä murskaamalla. Hintaa sille tuli kuljetuksineen ja ameriikoissa tutkimisineen yli 1 milj. Euroa! Pelkkään bunkkerihiekkaan!
Kun koko kentän hinta oli 25 milj. Euroa (150 milj. mk!!!!), on parempi, että muita kenttiä ei juuri vertailtaisi siihen. Kentällä on töissä 50 henkilöä ja vuosibudjetti pyyhkii 1 milj. Eurossa!
Kyllähän Kytäjä on laatutasoltaan Pohjoismaiden paras kenttä, mutta tuollainen taloudellinen yhtälö ei Suomessa toimi muuten kuin, että rahoittaja dumppaa siihen rahojaan harrastusmielessä.
Noin kai se menee, jos taloutta ajattelee 🙁
Olemassa olevalle kentälle lienee mahdoton yhtälö, mutta uudiskentille ehkä mahdollista. Jos vaikka kilohinta putoaisi kasvavan volumen kautta?
Toivossa on hyvä elää.
NimetönJuu valkoisilta vaan, sano. Sopinee Villelle, joka on pro tahi scr-pelaaja. Mutta Antille ja itselleni suosittelen kivenkovaan punaisia tiitä, sillä jotenkin on rundin jälkeen jälkeen nastempi muistella ja spekuloida 99:n kuin 109:n kierrosta.
Keskivertopelaajan taktiikkahan on keltaisilta pelatessa aika yksitoikkoinen; esim. par neloset: avaus, väyläpuu, pitchi + 3-4 puttia. Eli tupla tai tripla. Keskivertopelaajalla tarkoitan samaa kuin Kytäjän miesten pääsyvaatimus eli hcp max 36. (Naiset 45).
Viime vuonna SE-kentällä vähän avajaisten jälkeen sama juttu, greenit kuin reikäjuustoa. Pari kolme korjaamatonta jälkeä löysi jo pelkästään omalle pallolle mennessä. Aika uskomatonta sinällään että jotkut välinpitämättömät kehtaavat raiskata upeita greenejä. Luulisi sen olevan kunnia-asia korjata oma lyöntijälkensä.En ainakaan usko että mulle koskaan tulee ’liikaa’ greeniosumia.
Yksi selitys alastulojälkien korjaamattomuuteen ovat kytäjän kohtalaisen kovat griinit. Pitkillä mailoilla lähestyttäessä suurimman osan klubipelaajista pallot ovat usein kaukana griinin takana, eikä silloin aina muista jälkiä korjailla.
Itse en sinänsä paljon monttuja löytänyt, mutta yllättävää oli jokaisen korjatunkin jäljen kohdalla oleva kuollut läntti. Tilanne tuossa varmaan paranee kasvuston vanhetessa ja pintakerroksen paksutessa.
Hei,
Löytyyköhän jostain jotain NW kentän väyläopasta tms. ohjeistusta jossa olisi muutakin kuin väylien kokonaispituudet?
Itse en tätä verkosta löytänyt (vain SE-kentästä), toivottavasti edes klubilta saa ostettua..
NW:n stroke saver tulee vasta ensi vuonna. Asiaa tietysti auttaisi jos sen pdf versio tulisi verkkoon etukäteen… täytyypi varmaan ehdottaa.
-
JulkaisijaArtikkelit