Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Kilpagolfissa PAR-kierros on paperia
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Päätoureilla kilpagolf on edennyt sille tasolle että par-tulos on lähes kisassa kun kisassa pelkkää paperia. PGA-tourin viimeisimmässä kisassa pelaamalla kaikki neljä kierrosta vähintään kolme alle par’in (eli -12) ei päässyt edes 30 joukkoon. Tämä kannattaa golfammattilaisen urasta haaveilevien pitää kirkkaana mielessään. Tottakai kentissä on eroja, ja ilmeisesti Zurich Classic -kenttä on sieltä helpoimmasta päästä. Kuitenkin kenenkään on turha kuvitella elättävänsä itsensä golfia pelaamalla, ellei normikierrostulos keskitasoisella kentällä ole alle par’in. Par-kierrostulos merkitsee golfammattilaiselle lähes aina hienoista epäonnistumista.
Tällaisen otsikkoon liittyvän sanonnan olen kuullut: ’Dogs chasing cars and pros putting for pars don’t last long’.
Paitsi naisten puolella. Siella tehdaan elantoa, kun pelataan par:iin. Viime viikonloppunakin par:illa sai $27K ja rapiat. Eli vaikka siella ei kassa ole yhta iso kuin miesten puolella ja voittajat saavat murusen verratuna miesten voittajiin, niin siella on ’helpompi’ tehda asiallista elantoa. Sama oli jo vuonna 2007, kun itse tahystelin tata faktaa varsin lahelta.
Joopa joo. Klikkailin läpi kaikki ET sivuilla olevat kisat tältä kaudelta so far. Par tulokseen pelaamalla kaikissa olis pitkälti yli 300kEUR kasassa.
Kysytäänpä tyhmiä;
Mikä vaikutus tuloksiin (montako lyöntiä vähemmän per kisa tai kierros) on ammattilaiskilpailuja koskevilla ’helpotuksilla’?Ja toisaalta valistuneita arvauksia, miten paljon hyvälle tuupparille tulisi lisälyöntejä, jos pelaisi kisaviritetyllä kentällä?
J_M kirjoitti: (28.4.2015 14:25:32)
Joopa joo. Klikkailin läpi kaikki ET sivuilla olevat kisat tältä kaudelta so far. Par tulokseen pelaamalla kaikissa olis pitkälti yli 300kEUR kasassa.Käytännössä pelaamalla vain paariin, ei taida päätoureilla olla asiaa, ja jos kuitenkin pääsee, niin isot ja rahakkaammat kisat jäävät haaveeksi..!
Onhan se selvä, että tietyissä kisoissa par on vielä kovaa valuuttaa, US Openissa lähinnä, ja muutamassa muussakin, mutta sinällään Ballmarker on oikeassa, että parilla ei oikein tee enää mitään
Jos jätetään kutsukisat- Nedbank Golf Challenge- pois, sekä US Masters sekä WGC Cadillac C´ship niin rahaa tuli alkukauden ET-kisoissa 110228€…!
Ja siinä on tasan 14 kisaa, Madeirahan peruutettiin
Voihan sitä tietysti väittää että Majoreissa pelaamalla paariin tienaa paljon rahaa…mutta katsotaan loppuun saakka
Nedbank 86411€ (-1, kukaan ei ollut evenissä)
WGC Cadillac 110067€
US Masters 50235€Ja hups, tuleehan siitä 356941euroa…
Golfinvihollinen39 kirjoitti: (28.4.2015 14:54:54)
Kysytäänpä tyhmiä;
Mikä vaikutus tuloksiin (montako lyöntiä vähemmän per kisa tai kierros) on ammattilaiskilpailuja koskevilla ’helpotuksilla’?
Kuten kirjoitit, kysymys on tyhmä. Tai ainakin mahdoton vastata. Oletan, että tarkoitat helpotuksiksi ainakin katsojat, griinit ja TIO:t. Vaikeuttajina on karheikot, griinit, lipunpaikat, katsojat.
Miten tähän voi vastata?
Annika Sörestam kirjoitti kirjassaan suunnilleen, että Par-tulos ei ole ihannetulos, jota pitäisi lähteä tavoittelemaan, koska siinähän tavallaan jo luovuttaa osan tavoitteista. Tavoitteeksi pitäisi tietenkin jokaisella reiällä asettaa vähintään birdie.
Se, että Par-tulosta kutsutaan ihannetulokseksi pohjautuu ajatukseen että griinillä ihannetulos on 2 puttia. Tämä jo on sinänsä aika paljon maailmanlistan kärjelle.
Toisin sanoen, jos ryhdyttäisiin kutsumaan ihannetulokseksi 18 * birdie, mikä siis vastaan 18 alle par tuloksen, niin ihannetulos vastaisi paremmin sanan sisältöä.
Kun ammattigolfari lähtee kilpailuihin niin böördejä hän sinne menee jahtaamaan. Jokaisella reiällä tavoitteena on birdietulos. Birdiejahdissa par’it ovat aina pieniä pettymyksiä (”just a par”), sitä suuremmat lukemat selkeitä epäonnistumisia.
Ballmarker kirjoitti: (28.4.2015 21:11:14)
Kun ammattigolfari lähtee kilpailuihin niin böördejä hän sinne menee jahtaamaan. Jokaisella reiällä tavoitteena on birdietulos. Birdiejahdissa par’it ovat aina pieniä pettymyksiä (”just a par”), sitä suuremmat lukemat selkeitä epäonnistumisia.Boldatusta (oma boldaus) kohdasta olen vahvasti eri mieltä. Golfkentät ovat täynnä mitä monimuotoisempia väyliä. Niistä kaikki eivät kuitenkaan ole ns. ’birkkuväyliä’. En muista kenttää, mutta jossain kisassa muistan nähneeni PGA Tourilla par3 väylän, jota avattiin draiverilla. Uskon, että kaikki olivat par-tulokseen tyytyväisiä tältä väylältä.
Joillakin kentillä on myös ’isoihin kisoihin’ joku lyhyt par5 väylä muutettu kisan ajaksi lähes 500m par4:ksi. Uskoakseni tässä myös monet lähtevät pelaamaan paria, birkun ollessa ’bonus’. Toki suurella osasta väylistä lähdetään tavoittelemaan birdietä.
Juurikin kuten Sabanne kertoi, lähtökohtaisesti parfemmat on birkkuväyliä oli ne kuinka pitkiä tahansa (ihan tilastollisestikin), tietty riippuen olosuhteista ja avauksen vaarapaikoista. Lyhyet parkolkit (enintään noin 160 metriä)on myös potentiaalisia birkkuväyliä, jos sellaisia nyt edes isoissa kisoissa kauheasti on. Lyhyehköt parnelkut riippuen väylästä, vaarapaikoista yms.myös potentiaalisia birkkuväyliä. Monia ei oletetusti edes lähdetä pelaamaan birkkuväylinä niiden vaaranpaikkojen johdosta jossa pienikin, varsinkin olosuhteista johtuen, saattaa johtaa isoonkin tulokseen (tupla). Pitää myös muistaa että bogi on birkun menetys, koska kuka tahansa voi nuo kaksi pelata pariin. Maksimoidaan birkkujen onnistumistodennäköisyys hyvällä pelikirjallla olosuhteet huomioiden ja kädiin luottaen (jos pelaaja luottaa). Se on tuollaisesta 120 pelaajan joukosta kuitenkin vain enintään kymmenen jotka pystyy kierrokset pelata oman suunnitelmasna mukaan, kun olosuhteet vaihtelee. Niitä huonoja lyöntejä tulee sielläkin jolloin arvoon arvaamattomaan nousee se kuinka niistä pahoista paikoista saadaan pelastettua bogi, mielellään par. Tilanteet, olosuhteet, mieliala ja kentän kunto (vähemmän noissa karkeloissa), vaikuttaa suuresti loppuytuloksen kuten kenellä tahansa. Lisäksi kaikki lopulta riippuu greenin muodoista ja kuinka niitä greenejä osataan lukea ja mihin suuntaan se ruoho on ’kaatunut’ auringon liikkuessa.
Kun mennään näihin suomalaisiin kemuihin niin on aika surkuhupaisaa nähdä kuinka palloja revittään pitkälle (esim 30 % lyönneistä) ja treenataan monesti pituuslyöntiä rangella. Kierroksen aikana ei oikeasti tarvita ns täyttä lyöntiä kuin enintään muutaman kerran, jos sitäkään, tärkeää on opetetlla laittaa se pallo hyvällä rytmillä mahdollsimman tarkasti sinne minne sen haluaa, josta jatko on hyvä ja se ei todellakaan ole se täysiä, typerintä mitä kentällä voi tehdä.
Kuten tuo ts kerran kertoi golfarin suurimmat perisynnit on ahneus, tyhmyys ja osaamattomuus ja ainoastaan viimeeksi mainitulle jotain voi tehdä. Tosin huipulla ne ovat oppineet myös kovan koulun kautta suuresti eliminoimaan myös kaksi ensiksi mainittua, siinä koskaan kuitenkaan täydellisesti onnistuen, mutta siksi ne ovat siellä pelaamassa. 🙂
Rauski kirjoitti: (28.4.2015 23:53:15)
Kun mennään näihin suomalaisiin kemuihin niin on aika surkuhupaisaa nähdä kuinka palloja revittään pitkälle (esim 30 % lyönneistä) ja treenataan monesti pituuslyöntiä rangella. Kierroksen aikana ei oikeasti tarvita ns täyttä lyöntiä kuin enintään muutaman kerran, jos sitäkään, tärkeää on opetetlla laittaa se pallo hyvällä rytmillä mahdollsimman tarkasti sinne minne sen haluaa, josta jatko on hyvä ja se ei todellakaan ole se täysiä, typerintä mitä kentällä voi tehdä.
Olen jo pitkään epäillyt, että suurin syy suomalaisten menestyksellä golfia ammatikseen pelaavien vähäisyyteen on se, että tuota boldattua asiaa ei ole täysin sisäistetty. Golfissa tarvitaan sekä pitkiä että tarkkoja lyöntejä, mutta sekä pitkien että lyhyiden lyöntien tarkkuus ja pelin taktinen osaaminen (ja griinityöskentely!) ovat hyvän kokonaistuloksen kannalta tärkeämpiä palikoita kuin draivien pituus. Menestystä ei tule, jos lyö pitkälle mutta epätarkasti juurikaan painottamatta jokaisen golflyönnin tärkeintä asiaa: mikä on se paikka (ja miksi) johon pyrin pallon saamaan ajatellen seuraavaa lyöntiä.
Par-kierrokseen ei voi ammattilainen olla tyytyväinen. Suomalaisilla tuntuisi olevan ongelmana, kun pää ei kestä(ainakin Minea B on kertonut ettei hän kestä paineita, Kertoi itse blogissaan joten tuosta ei tarvi ruveta kiistelemään) Itse en tuollaista menisi missään huutelemaan jos olisin pro. Pitäisi käydä tohtorilla pistämässä pää kuntoon, Itse olen jutellut erilajissa kilpailevan kaverin käyneen nuppilekurilla, kaveri pelaa biljardia isoimmalla tasolla Suomessa ja euroopassa. Golf-liitolla/valmentajilla unohtuu/tai ei tajua että paineensietokyky on tärkein elementti menestymiseen, no tarvii siinä taitoakin.
Nykyisellään ollaan menty sellaiseen suuntaan kenttien osalta että tuloksen tekemisessä suositaan vääriä asioita. Käytännössä ei ole suurtakaan merkitystä sillä pysyykö lyönnit väylillä. Monilla kentillä raffit ovat matalia, kuivuneita tai poljettuja maahan jolloin niiltä voi jatkaa pelaamista lähes yhtä helposti kuin väyliltäkin.
Tämä on johtanut siihen että avauslyönneissä suositaan pituutta tarkkuuden kustannuksella.
On ymmärrettävää että turisti- ja hupipelaajille leikataan raffit matalaksi, mutta ammattilaisten kisoissa pitää leikattujen väylien olla kapeita ja raffien sellaisia että sieltä tullaan ulos joko droppaamalla tai parhaassakin tapauksessa vain lyhyellä nostolla takaisin väylälle, jos joku uskaltaa ottaa tällaisen riskilyönnin.
Myös väyläbunkkerit tulisi virittää sellaisiksi ettei sieltä pääse missään tapauksessa jatkamaan suoraan eteen päin pitkällä lyönnillä..
Lähipeliin tarvitaan ammattilaisia varten lisää haastetta. Uusilla kentillä greenit alkavat olla jopa liiankin suuria mikä helpottaa pro-pelaajien greeniosumia (hupigolfarille ne ovat toki ok). Huipputasolla greenipelaamiseen voisi saada haastetta tiukoilla lipunpaikoilla ja ennen kaikkea säätämällä greenit mahdollisimman nopeiksi. Greenien ympäristöjen pitäisi olla paljon nykyistä haastavampia. Hiekkabunkkereiden lisäksi tulisi ottaa käyttöön ruohobunkkereita jolloin pelaajien taito lyhyiden lyöntien osalta entisestään korostuisi.
Kentän haastavuuden kokonaistavoitteena tulisi olla että korkeintaan yksi tai kaksi pelaajaa pääsee lähelle PAR-tulosta. Keskimäärinen kierrostulos pitäisi olla luokkaa +5 tai reilusti enemmänkin. Tämä toisi huipputason kilpailuihin enemmän monipuoliseen osaamiseen liittyvää tavoitteellisuutta. Pitkistä lyönneistä olisi entistäkin suurempi etu, kunhan niissä säilyy tarkkuus. Samalla tarkkuus korostuisi myös lähipeleissä..
Paljon saataisiin tehtyä muutoksia huippupelaamisen osalta, suunnittelemalla kenttäruohon leikkausta siten että lyöntitarkkuuden ja pelitaktiikan merkitys korostuu kaikilla osa-alueilla. Lisäkustannuksista tästä ei kovin paljoa aiheutuisi, jos ollenkaan.
petsari kirjoitti: (29.4.2015 11:53:29)
Nykyisellään ollaan menty sellaiseen suuntaan kenttien osalta että tuloksen tekemisessä suositaan vääriä asioita. Käytännössä ei ole suurtakaan merkitystä sillä pysyykö lyönnit väylillä. Monilla kentillä raffit ovat matalia, kuivuneita tai poljettuja maahan jolloin niiltä voi jatkaa pelaamista lähes yhtä helposti kuin väyliltäkin.Tämä on johtanut siihen että avauslyönneissä suositaan pituutta tarkkuuden kustannuksella.
.
Näin varmaan monessa kisassa on tilanne ja mm. sen johdosta Rory käyttää enemmän driveria kuin ennen, vaikka riskinä on aika ajoin joutuminen karheikkoon.
Mutta on päinvastaisiakin esimerkkejä, kuten Augusta Masters. SIellä Jordan käytti vain muutamassa avauksessa driveria, koska halusi pituuden sijasta tarkkuuta. Samoin toissavuoden Open-voittaja Phil ei edes pitänyt mukanaan driveria, vaan avasi yleensä spoonilla. Tässä vaan pari esimerkkiä siitä, ettei yleistys aina päde.
petsari kirjoitti: (29.4.2015 11:53:29)
Lähipeliin tarvitaan ammattilaisia varten lisää haastetta.Samaa mieltä. Lähipelin vaikeutta lisäisi se, että tour-tason kilpakentillä griinejä ympäröisi aina paksu ja takkuinen raffi heti foregriinin ulkopuolella. Joillakin kentillä näin onkin, mutta aika harvoilla, linkseillä ei kai koskaan. Myös bunkkerit voisi tehdä pienemmiksi ja syvemmiksi.
petsari kirjoitti: (29.4.2015 11:53:29)
Nykyisellään ollaan menty sellaiseen suuntaan kenttien osalta että tuloksen tekemisessä suositaan vääriä asioita. Käytännössä ei ole suurtakaan merkitystä sillä pysyykö lyönnit väylillä. Monilla kentillä raffit ovat matalia, kuivuneita tai poljettuja maahan jolloin niiltä voi jatkaa pelaamista lähes yhtä helposti kuin väyliltäkin.Tämä on johtanut siihen että avauslyönneissä suositaan pituutta tarkkuuden kustannuksella.
On ymmärrettävää että turisti- ja hupipelaajille leikataan raffit matalaksi, mutta ammattilaisten kisoissa pitää leikattujen väylien olla kapeita ja raffien sellaisia että sieltä tullaan ulos joko droppaamalla tai parhaassakin tapauksessa vain lyhyellä nostolla takaisin väylälle, jos joku uskaltaa ottaa tällaisen riskilyönnin.
Myös väyläbunkkerit tulisi virittää sellaisiksi ettei sieltä pääse missään tapauksessa jatkamaan suoraan eteen päin pitkällä lyönnillä..
Lähipeliin tarvitaan ammattilaisia varten lisää haastetta. Uusilla kentillä greenit alkavat olla jopa liiankin suuria mikä helpottaa pro-pelaajien greeniosumia (hupigolfarille ne ovat toki ok). Huipputasolla greenipelaamiseen voisi saada haastetta tiukoilla lipunpaikoilla ja ennen kaikkea säätämällä greenit mahdollisimman nopeiksi. Greenien ympäristöjen pitäisi olla paljon nykyistä haastavampia. Hiekkabunkkereiden lisäksi tulisi ottaa käyttöön ruohobunkkereita jolloin pelaajien taito lyhyiden lyöntien osalta entisestään korostuisi.
Kentän haastavuuden kokonaistavoitteena tulisi olla että korkeintaan yksi tai kaksi pelaajaa pääsee lähelle PAR-tulosta. Keskimäärinen kierrostulos pitäisi olla luokkaa +5 tai reilusti enemmänkin. Tämä toisi huipputason kilpailuihin enemmän monipuoliseen osaamiseen liittyvää tavoitteellisuutta. Pitkistä lyönneistä olisi entistäkin suurempi etu, kunhan niissä säilyy tarkkuus. Samalla tarkkuus korostuisi myös lähipeleissä..
Paljon saataisiin tehtyä muutoksia huippupelaamisen osalta, suunnittelemalla kenttäruohon leikkausta siten että lyöntitarkkuuden ja pelitaktiikan merkitys korostuu kaikilla osa-alueilla. Lisäkustannuksista tästä ei kovin paljoa aiheutuisi, jos ollenkaan.
Tässä on ihan hyviä ajatuksia, mutta..siis onhan se tosi tylsää katsella näitä jenkkien puistokisoja, jossa voittaja pelaa järjestään -19…
yleensäkin nuo Doralit ym. on TV-ruudun välityksessä aika netraaleja, mieluummin katsoo vaikka Harbour Townissa pelattavaa kisaa tai Pebble Beachissa pelattavia kisoja puhumattakaan US Open kisoista
Paremmin se golfin julmuus tulee esille kun huippujakin nöyryytetään joko kunnon sadekisalla tai muuten vain vaikeaksi viritetyllä kentällä
Tilanne toki muuttuu kun ja jos pääsee paikan päälle, silloin noiden puistokenttienkin helppous ja raffin mataluus/ puuttuminen unohtuu…
Livenä nuo kentät on todellisia monstereita, ja väylät ovat järjestään sairaan pitkiä ja kapeita,
se vaan nyt on niin että ne huippupelaajat draivaavat pitkälle ja suhteellisen suoraan,
Mastersin 18 avaus on aika ränni, vertailuna vaikka Talin 14 vietäis bäkäriltä 100 metria taaksepäin…
Joten ei noissa kisoissa oikeasti ne PELKÄT pommittajat pärjää…kyllä ne lyö aika tarkasti!
TV kuva vääristää vaan niin paljon, esim bunkkerit ovat livenä paljon pahempia kuin TV:stä näyttää…ei sieltä bunkkerista lippis juuri näy kun pelimiehet lyövät!
TP COMBO kirjoitti: (29.4.2015 15:36:37)
petsari kirjoitti: (29.4.2015 11:53:29)
Nykyisellään ollaan menty sellaiseen suuntaan kenttien osalta että tuloksen tekemisessä suositaan vääriä asioita. Käytännössä ei ole suurtakaan merkitystä sillä pysyykö lyönnit väylillä. Monilla kentillä raffit ovat matalia, kuivuneita tai poljettuja maahan jolloin niiltä voi jatkaa pelaamista lähes yhtä helposti kuin väyliltäkin.Tämä on johtanut siihen että avauslyönneissä suositaan pituutta tarkkuuden kustannuksella.
On ymmärrettävää että turisti- ja hupipelaajille leikataan raffit matalaksi, mutta ammattilaisten kisoissa pitää leikattujen väylien olla kapeita ja raffien sellaisia että sieltä tullaan ulos joko droppaamalla tai parhaassakin tapauksessa vain lyhyellä nostolla takaisin väylälle, jos joku uskaltaa ottaa tällaisen riskilyönnin.
Myös väyläbunkkerit tulisi virittää sellaisiksi ettei sieltä pääse missään tapauksessa jatkamaan suoraan eteen päin pitkällä lyönnillä..
Lähipeliin tarvitaan ammattilaisia varten lisää haastetta. Uusilla kentillä greenit alkavat olla jopa liiankin suuria mikä helpottaa pro-pelaajien greeniosumia (hupigolfarille ne ovat toki ok). Huipputasolla greenipelaamiseen voisi saada haastetta tiukoilla lipunpaikoilla ja ennen kaikkea säätämällä greenit mahdollisimman nopeiksi. Greenien ympäristöjen pitäisi olla paljon nykyistä haastavampia. Hiekkabunkkereiden lisäksi tulisi ottaa käyttöön ruohobunkkereita jolloin pelaajien taito lyhyiden lyöntien osalta entisestään korostuisi.
Kentän haastavuuden kokonaistavoitteena tulisi olla että korkeintaan yksi tai kaksi pelaajaa pääsee lähelle PAR-tulosta. Keskimäärinen kierrostulos pitäisi olla luokkaa +5 tai reilusti enemmänkin. Tämä toisi huipputason kilpailuihin enemmän monipuoliseen osaamiseen liittyvää tavoitteellisuutta. Pitkistä lyönneistä olisi entistäkin suurempi etu, kunhan niissä säilyy tarkkuus. Samalla tarkkuus korostuisi myös lähipeleissä..
Paljon saataisiin tehtyä muutoksia huippupelaamisen osalta, suunnittelemalla kenttäruohon leikkausta siten että lyöntitarkkuuden ja pelitaktiikan merkitys korostuu kaikilla osa-alueilla. Lisäkustannuksista tästä ei kovin paljoa aiheutuisi, jos ollenkaan.
Tässä on ihan hyviä ajatuksia, mutta..siis onhan se tosi tylsää katsella näitä jenkkien puistokisoja, jossa voittaja pelaa järjestään -19…
yleensäkin nuo Doralit ym. on TV-ruudun välityksessä aika netraaleja, mieluummin katsoo vaikka Harbour Townissa pelattavaa kisaa tai Pebble Beachissa pelattavia kisoja puhumattakaan US Open kisoista
Paremmin se golfin julmuus tulee esille kun huippujakin nöyryytetään joko kunnon sadekisalla tai muuten vain vaikeaksi viritetyllä kentällä
Tilanne toki muuttuu kun ja jos pääsee paikan päälle, silloin noiden puistokenttienkin helppous ja raffin mataluus/ puuttuminen unohtuu…
Livenä nuo kentät on todellisia monstereita, ja väylät ovat järjestään sairaan pitkiä ja kapeita,
se vaan nyt on niin että ne huippupelaajat draivaavat pitkälle ja suhteellisen suoraan,
Mastersin 18 avaus on aika ränni, vertailuna vaikka Talin 14 vietäis bäkäriltä 100 metria taaksepäin…
Joten ei noissa kisoissa oikeasti ne PELKÄT pommittajat pärjää…kyllä ne lyö aika tarkasti!
TV kuva vääristää vaan niin paljon, esim bunkkerit ovat livenä paljon pahempia kuin TV:stä näyttää…ei sieltä bunkkerista lippis juuri näy kun pelimiehet lyövät!
Bunkkereista vielä sen verran, että vaikkakin ne varmasti ovat monasti suht syviä ja varmasti monelle amatöörille pelottava näky, niin toisaalta ne vissiin kuitenkin on hiekaltaan ja hiekkamäärältään jopa helpompia pelata kuin esim meidän paikallisten kenttien bunkat.
Ovat taatusti tasalaatuista matskua läpi kentän, ja olen ymmärtänyt että sitten tuo hiekan määrä syvyyssuuntaan on aika maltillinen. Eli siellä on aika pian vastassa se kova hyvän tuen tarjoava pohja?
Muistan jonkin PGA-tourin kisan, jossa yksi griinibunkka osoittautui erikoisen vaikeaksi lähes pelaajalle kuin pelaajalle. Muutama jamppa oli lyönnin jälkeen silmin nähden yllättynyt kyseisen bunkkerin ’ominaisuuksista’. Paikalliset selostajat olivat yhteen ääneen sitä mieltä, että tuossa bunkkerissa oli hiekkamäärä syvyyssuuntaan paljon isompi kuin muilla bunkkereilla, eli siellä ei ollut tarjolla sitä normaalia kovan pohjan antamaa tukea.El ninó kirjoitti: (1.5.2015 10:03:03)
TP COMBO kirjoitti: (29.4.2015 15:36:37)
petsari kirjoitti: (29.4.2015 11:53:29)
Nykyisellään ollaan menty sellaiseen suuntaan kenttien osalta että tuloksen tekemisessä suositaan vääriä asioita. Käytännössä ei ole suurtakaan merkitystä sillä pysyykö lyönnit väylillä. Monilla kentillä raffit ovat matalia, kuivuneita tai poljettuja maahan jolloin niiltä voi jatkaa pelaamista lähes yhtä helposti kuin väyliltäkin.Tämä on johtanut siihen että avauslyönneissä suositaan pituutta tarkkuuden kustannuksella.
On ymmärrettävää että turisti- ja hupipelaajille leikataan raffit matalaksi, mutta ammattilaisten kisoissa pitää leikattujen väylien olla kapeita ja raffien sellaisia että sieltä tullaan ulos joko droppaamalla tai parhaassakin tapauksessa vain lyhyellä nostolla takaisin väylälle, jos joku uskaltaa ottaa tällaisen riskilyönnin.
Myös väyläbunkkerit tulisi virittää sellaisiksi ettei sieltä pääse missään tapauksessa jatkamaan suoraan eteen päin pitkällä lyönnillä..
Lähipeliin tarvitaan ammattilaisia varten lisää haastetta. Uusilla kentillä greenit alkavat olla jopa liiankin suuria mikä helpottaa pro-pelaajien greeniosumia (hupigolfarille ne ovat toki ok). Huipputasolla greenipelaamiseen voisi saada haastetta tiukoilla lipunpaikoilla ja ennen kaikkea säätämällä greenit mahdollisimman nopeiksi. Greenien ympäristöjen pitäisi olla paljon nykyistä haastavampia. Hiekkabunkkereiden lisäksi tulisi ottaa käyttöön ruohobunkkereita jolloin pelaajien taito lyhyiden lyöntien osalta entisestään korostuisi.
Kentän haastavuuden kokonaistavoitteena tulisi olla että korkeintaan yksi tai kaksi pelaajaa pääsee lähelle PAR-tulosta. Keskimäärinen kierrostulos pitäisi olla luokkaa +5 tai reilusti enemmänkin. Tämä toisi huipputason kilpailuihin enemmän monipuoliseen osaamiseen liittyvää tavoitteellisuutta. Pitkistä lyönneistä olisi entistäkin suurempi etu, kunhan niissä säilyy tarkkuus. Samalla tarkkuus korostuisi myös lähipeleissä..
Paljon saataisiin tehtyä muutoksia huippupelaamisen osalta, suunnittelemalla kenttäruohon leikkausta siten että lyöntitarkkuuden ja pelitaktiikan merkitys korostuu kaikilla osa-alueilla. Lisäkustannuksista tästä ei kovin paljoa aiheutuisi, jos ollenkaan.
Tässä on ihan hyviä ajatuksia, mutta..siis onhan se tosi tylsää katsella näitä jenkkien puistokisoja, jossa voittaja pelaa järjestään -19…
yleensäkin nuo Doralit ym. on TV-ruudun välityksessä aika netraaleja, mieluummin katsoo vaikka Harbour Townissa pelattavaa kisaa tai Pebble Beachissa pelattavia kisoja puhumattakaan US Open kisoista
Paremmin se golfin julmuus tulee esille kun huippujakin nöyryytetään joko kunnon sadekisalla tai muuten vain vaikeaksi viritetyllä kentällä
Tilanne toki muuttuu kun ja jos pääsee paikan päälle, silloin noiden puistokenttienkin helppous ja raffin mataluus/ puuttuminen unohtuu…
Livenä nuo kentät on todellisia monstereita, ja väylät ovat järjestään sairaan pitkiä ja kapeita,
se vaan nyt on niin että ne huippupelaajat draivaavat pitkälle ja suhteellisen suoraan,
Mastersin 18 avaus on aika ränni, vertailuna vaikka Talin 14 vietäis bäkäriltä 100 metria taaksepäin…
Joten ei noissa kisoissa oikeasti ne PELKÄT pommittajat pärjää…kyllä ne lyö aika tarkasti!
TV kuva vääristää vaan niin paljon, esim bunkkerit ovat livenä paljon pahempia kuin TV:stä näyttää…ei sieltä bunkkerista lippis juuri näy kun pelimiehet lyövät!
Bunkkereista vielä sen verran, että vaikkakin ne varmasti ovat monasti suht syviä ja varmasti monelle amatöörille pelottava näky, niin toisaalta ne vissiin kuitenkin on hiekaltaan ja hiekkamäärältään jopa helpompia pelata kuin esim meidän paikallisten kenttien bunkat.
Ovat taatusti tasalaatuista matskua läpi kentän, ja olen ymmärtänyt että sitten tuo hiekan määrä syvyyssuuntaan on aika maltillinen. Eli siellä on aika pian vastassa se kova hyvän tuen tarjoava pohja?
Muistan jonkin PGA-tourin kisan, jossa yksi griinibunkka osoittautui erikoisen vaikeaksi lähes pelaajalle kuin pelaajalle. Muutama jamppa oli lyönnin jälkeen silmin nähden yllättynyt kyseisen bunkkerin ’ominaisuuksista’. Paikalliset selostajat olivat yhteen ääneen sitä mieltä, että tuossa bunkkerissa oli hiekkamäärä syvyyssuuntaan paljon isompi kuin muilla bunkkereilla, eli siellä ei ollut tarjolla sitä normaalia kovan pohjan antamaa tukea.Oli kiva katsella kun kun Sergion kotikentällä Mediterraniossa lisättiin hiekkaa bunkkeriin, samanlaisella levittimellä kuin meillä suolataan teitä, ei rekkakuormallista ja haravointia. Oli muuten hienoa pelata sellaisista bunkkereita, hiekka melko karkeaa, noin pari senttiä ja alla kova pohja. Entäs täällä meillä, usein paksukerros ja usein aivan liaan hienoa hiekkaa. Linnagolf lienee ainut paikka, jossa on vastaavaa, mitä nyt on tullut käytyä läpi. Varmaan voi olla jossain muuallakin.
Nyt kun taas tän vkonlopun kisojen karsintoja seurailee, siis kahta ekaa päivää. Niin kyllä siellä kaikissa on menty alle parin aikalailla.
Mietinkin, niiden osalta ketkä onnnistuivat sen tekemään, että pelaavatko hyvää tulosta vai hyvää tulosta mahdollistavaa golfia?
Yksi eilisen onnistujia oli Javier Colomo, tinttaamalla pallon kuppiin par4 väylällä, ekalla!Olen pienen tilastohistorian seurailun jälkeen tullut siihen tulokseen,että suomalaiset häviävät par vitosilla useita lyöntejä /kilpailu.Luulisi että valmennus olisi huomioinut asian. Ei se kuitenkaan lyöntien pituudesta näytä johtuvan,vaan kyse on jostakin muusta.Sama ilmiö sekä naisilla että miehillä. Onko kukaan tilastoinut tarkemmin.
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Kilpagolfissa PAR-kierros on paperia