-
JulkaisijaArtikkelit
-
Kualeppi kirjoitti: (28.2.2011 8:33:38)
Chip Greenside kirjoitti: (28.2.2011 8:14:24)
En ole lukenut Rauhalan juttua golflehdestä, kun ei tippaakaan kiinnosta. Hänhän on usein ollut mukana golfselostuksissa ja silloin ymmärrys siitä, mitä ollaan tekemässä on kyllä pahasti hakusessa. Vaikka kuvaruudussa olisi juuri menossa koko kilpailun kannalta ratkaiseva hetki niin herra kertoo jostakin aivan muusta, lähinnä kehuu itseään estottomasti. Hänhän on oman kertomansa mukaan pistänyt kuntoon tai antanut ratkaisevia vinkkejä monen huipun peliin, ainakin minulle välittyy puheista sellainen informaatio. Stenson’in nimi tulee muunmuassa usein esiin tässä yhteydessä. Kuitenkin pari vuotta sitten kun Stenson vielä pärjäsi ja antoi kiitosta häntä valmennuksessa auttaneille, niin pitkässä listassa ei ollut herra Rauhalan nimeä, liekö unohdus?No johan se olisi ollut Suomen euroviisuvoittoon verrattavissa oleva yllätys, jos Chip olisi kehunut jotain elävää olentoa. Kevät tulee kohisten ja sitä tosiasiaa edes Chip ei pysty mollaamaan 😀
Oho, meni henkilökohtaisuuksiin vaikkei pitänyt.
Oliko tuossa jotakin paikkaansapitämätöntä? On tietenkin selvää, että sitä ei olisi pitänyt ’ääneen sanoa’. Ei liene kiellettyä esittää omaa subjektiivista arviota ko. julkisuuden henkilöstä, vaikkakin se perustuu hyvin suppeaan joskin ainoaan tänne asti näkyvään ’otantaan’ hänen toiminnastaan.
NimetönChip Greenside kirjoitti: (28.2.2011 9:19:18)
Kualeppi kirjoitti: (28.2.2011 8:33:38)
Chip Greenside kirjoitti: (28.2.2011 8:14:24)
En ole lukenut Rauhalan juttua golflehdestä, kun ei tippaakaan kiinnosta. Hänhän on usein ollut mukana golfselostuksissa ja silloin ymmärrys siitä, mitä ollaan tekemässä on kyllä pahasti hakusessa. Vaikka kuvaruudussa olisi juuri menossa koko kilpailun kannalta ratkaiseva hetki niin herra kertoo jostakin aivan muusta, lähinnä kehuu itseään estottomasti. Hänhän on oman kertomansa mukaan pistänyt kuntoon tai antanut ratkaisevia vinkkejä monen huipun peliin, ainakin minulle välittyy puheista sellainen informaatio. Stenson’in nimi tulee muunmuassa usein esiin tässä yhteydessä. Kuitenkin pari vuotta sitten kun Stenson vielä pärjäsi ja antoi kiitosta häntä valmennuksessa auttaneille, niin pitkässä listassa ei ollut herra Rauhalan nimeä, liekö unohdus?No johan se olisi ollut Suomen euroviisuvoittoon verrattavissa oleva yllätys, jos Chip olisi kehunut jotain elävää olentoa. Kevät tulee kohisten ja sitä tosiasiaa edes Chip ei pysty mollaamaan 😀
Oho, meni henkilökohtaisuuksiin vaikkei pitänyt.
Oliko tuossa jotakin paikkaansapitämätöntä? On tietenkin selvää, että sitä ei olisi pitänyt ’ääneen sanoa’. Ei liene kiellettyä esittää omaa subjektiivista arviota ko. julkisuuden henkilöstä, vaikkakin se perustuu hyvin suppeaan joskin ainoaan tänne asti näkyvään ’otantaan’ hänen toiminnastaan.
Paikkansahan tuo pitää, mutta puhuuhan Rauhala myös paljon asiaa. Hänellä on myös Suomen mittakaavassa aika hyvä kosketus maailman huipputasoon. Vitsailin nyt lähinnä siitä, että kaksi eri ihmistä voi saada samasta selostuksesta kaksi aivan eri versiota. Kannattaako poimia ja muistaa ne omasta mielestä hyvät jorinat, vai keskittyykö niihin Rauhalan tai kenen tahansa ns. maneereihin ja asioihin joista ei pidä.
Muistan aina erään tuttavapariskunnan lomareissukertomukset. Niistä ei olisi ikinä voinut päätellä, että olivat olleet samalla matkalla. Rouva luetteli aina kaikki epäkohdat, mitä matkan aikana oli tapahtunut. Miehellä oli pelkät positiiviset muistot.
Onhan taas keskustelun taso huipussaan, kun olennaiseksi nousee se kuka sanoo, sen sijaan että mitä sanoo.
Tuli nyt aamulla tuo juttu luettua, ja kyllähän siinä Rauhala sanoi varsin hyvin osan siitä mitä itsekin tekisi mieli sanoa.
NimetönJos vielä hiukan jatkan.
Muistatko Chip, kun olemme joskus vääntäneet tuosta suomalaisten psyykkeestä ja hyytymisestä ratkaisevissa paikoissa. Rauhala ja aika moni muukin hokee nykyään tuota positiivisen ajattelun mantraa. Mielestäni yksi huono puoli suomalaisessa kulttuurissa on positiivisen palautteen antamisen vaikeus. Epäonnistumiset nähdään kyllä helposti ja niistä on helppo puhua ja kirjoittaa. Mutta auta armias jos pitäisi kuvailla onnistumista ja siihen liittyviä tunteita, siinä menee pasmat sekaisin monelta varsinkin keski-iän jo ohittaneilta miehiltä.
Kualeppi kirjoitti: (28.2.2011 9:55:44)
Jos vielä hiukan jatkan.Muistatko Chip, kun olemme joskus vääntäneet tuosta suomalaisten psyykkeestä ja hyytymisestä ratkaisevissa paikoissa. Rauhala ja aika moni muukin hokee nykyään tuota positiivisen ajattelun mantraa. Mielestäni yksi huono puoli suomalaisessa kulttuurissa on positiivisen palautteen antamisen vaikeus. Epäonnistumiset nähdään kyllä helposti ja niistä on helppo puhua ja kirjoittaa. Mutta auta armias jos pitäisi kuvailla onnistumista ja siihen liittyviä tunteita, siinä menee pasmat sekaisin monelta varsinkin keski-iän jo ohittaneilta miehiltä.
Tässä ollaan asian ytimessä! Ehkä suurin haaste suomalaisessa urheilukulttuurissa on sen tuloskeskeisyys. Mitalitili pitää saada auki ja liiton tavoitteisiin on päästävä. Yleisö siirtyy epätoivoisena lajista toiseen menestyksen perässä (F1, curling, lumilautailu, freesyle), mutta kiinnostus loppuu heti, kun menestystä ei enää tulekaan.
Kun nuo menestymisen paineet ja epäonnistumisen pelko on jo junnuikäisenä istutettu, niin ei se sieltä koskaan pois lähde.
Husqvarna kirjoitti: (28.2.2011 10:46:00)
Kun nuo menestymisen paineet ja epäonnistumisen pelko on jo junnuikäisenä istutettu, niin ei se sieltä koskaan pois lähde.
Varsin hyvin sanottu. Lisäksi se tappaa hyvin monessa kohdin oppimisen kyvyn, kun ’tuloksen munaamisen pelossa’ ei uskalleta kokeilla ja ajaa sisään uusia asioita. Tuon kulttuurin ja lyhyen kauden yhdistelmänä sitten pitkälti syntyy taitotasoltaan hyvin kapeaa pelaajamateriaalia, joiden kyvyt yleensä riittävät nähdylle tasolle.
Nimetönts kirjoitti: (28.2.2011 11:03:12)
Husqvarna kirjoitti: (28.2.2011 10:46:00)
Kun nuo menestymisen paineet ja epäonnistumisen pelko on jo junnuikäisenä istutettu, niin ei se sieltä koskaan pois lähde.
Varsin hyvin sanottu. Lisäksi se tappaa hyvin monessa kohdin oppimisen kyvyn, kun ’tuloksen munaamisen pelossa’ ei uskalleta kokeilla ja ajaa sisään uusia asioita. Tuon kulttuurin ja lyhyen kauden yhdistelmänä sitten pitkälti syntyy taitotasoltaan hyvin kapeaa pelaajamateriaalia, joiden kyvyt yleensä riittävät nähdylle tasolle.
Rauhala korostaa monesti selostuksissaan uskallusta ja rohkeutta. Usein toistuu myös tämän kaltainen ajatus: ’ Vaikea on paikka, mutta jos tuosta joku selviytyy, niin se on pelaaja X ( esim Rory )’. Näinhän pelaajien ja valmentajien pitääkin ajatella.
Kualeppi kirjoitti: (28.2.2011 11:16:00)
ts kirjoitti: (28.2.2011 11:03:12)
Husqvarna kirjoitti: (28.2.2011 10:46:00)
Kun nuo menestymisen paineet ja epäonnistumisen pelko on jo junnuikäisenä istutettu, niin ei se sieltä koskaan pois lähde.
Varsin hyvin sanottu. Lisäksi se tappaa hyvin monessa kohdin oppimisen kyvyn, kun ’tuloksen munaamisen pelossa’ ei uskalleta kokeilla ja ajaa sisään uusia asioita. Tuon kulttuurin ja lyhyen kauden yhdistelmänä sitten pitkälti syntyy taitotasoltaan hyvin kapeaa pelaajamateriaalia, joiden kyvyt yleensä riittävät nähdylle tasolle.
Rauhala korostaa monesti selostuksissaan uskallusta ja rohkeutta. Usein toistuu myös tämän kaltainen ajatus: ’ Vaikea on paikka, mutta jos tuosta joku selviytyy, niin se on pelaaja X ( esim Rory )’. Näinhän pelaajien ja valmentajien pitääkin ajatella.
Minä muistan naisten kisan, jossa Tyry kommentoi birdiemahdollisuutta. Siihen Rauhala, ’ei se ole mahdollisuus, hänhän tekee birdien, hänenhän on pakko tehdä birdie’. Kyseessä ei ollut reikäpeli eikä viimeisen reiän ratkaiseva putti. Jokainen tehty birdie on tärkeä, mutta tuosta paistoi valmennustapa, jota itse ainakin kiertäisin kaukaa.
Kualeppi kirjoitti: (28.2.2011 9:55:44)
Jos vielä hiukan jatkan.Muistatko Chip, kun olemme joskus vääntäneet tuosta suomalaisten psyykkeestä ja hyytymisestä ratkaisevissa paikoissa. Rauhala ja aika moni muukin hokee nykyään tuota positiivisen ajattelun mantraa. Mielestäni yksi huono puoli suomalaisessa kulttuurissa on positiivisen palautteen antamisen vaikeus. Epäonnistumiset nähdään kyllä helposti ja niistä on helppo puhua ja kirjoittaa. Mutta auta armias jos pitäisi kuvailla onnistumista ja siihen liittyviä tunteita, siinä menee pasmat sekaisin monelta varsinkin keski-iän jo ohittaneilta miehiltä.
Mutta ei onneksi esim. minulta. Kuten olen monesti aikaisemmin kertonut pelaan lähes aina parhaat tulokset viimeisillä rei’illä ja erityisesti jos tulos on siihen mennessä hyvä. Se ei johdu epäonnistumisen pelosta vaan kovasta halusta pelata loppu hyvin. Minusta peliin ei kuulu riskinotto, jota Rauhala peräänkuuluttaa, sillä se ei juuri koskaan onnistu tositilanteessa. Kylmäpäisyys ja maltti ratkaisutilanteissa on minun mielestäni paras ohje. Meille suomalaisille on tyypillistä menneiden epäonnistumisten muistelu ja niiden kaivelu jopa useiden vuosien takaa. Tämä suorastaan v..uttaa kun kuuntelee suomalaisten selostajien haastatteluja. Kun jonkun muunmaalainen selostaja on fokusoitunut vain tuleviin koitoksiin, kyselee suomalainen lähes yksinomaan sitä, miten urheilija on toipunut taannoisesta epäonnistumisesta ja miten on pystynyt painamaan sen taka-alalle. Toinen naurettava piirre on esim. kiekko-ottelun johtoasemassa huutaa suoraa huutoa: ’Voi, voi, voi, kestäkää nyt pojat!’
YLEn suomenskielinen urheilutoimitus on minusta suurin syypää tähän menestyspakon lietsomiseen. Lähes kaikki mitä siitä tuutista tulee, on tulosurheilua eikä lajien tai urheilijoiden taustoihin yritetäkkään pureutua ja avata niitä katsojille. Ruotsinkielinen toimitus on tässä suhteessa paljon parempi, mikä johtunee koko nimenomaista kielivähemmistöä vaivaavasta poisitiivisesta elämänasenteesta.
Postiivisella palautteelle ei ole mitään merkitystä jos se ei perustu todellisuuteen.
Suurin syy suomalaisten huonosta pärjäämisestä johtuu heidän äärimmäisen suuresta luontaisesta lahjakkuudestaan. Se on ainutlaatuista. Missään maailmalla ei ole koskaan löytynyt samanlaista määrää synnynnäisiä huippugolfareita kuin Suomessa.
Parhaiten lahjakkuus näkyy siinä ettei suomalaisen juniorin tarvitse kovinkaan paljoa harjoitella päästäkseen huipuksi. Riittää että pääasiassa pelailee ja lyö silloin tällöin muutaman korillisen palloja driverilla. Talvella pelataan kavereiden kanssa sählyä mikä antaa hyvän peruskunnon kesää varten. Ja, keväällä seuran pro:lta saa positiivisen palautteen – Kiva kun tulit taas pelaamaan. Kyllä se siitä.
Maailmalla golf on aika suuri laji, harrastajia on vähintään tuhat kertaisesti enemmän mitä meillä. Monin paikoin pelataan lisäksi ympäri vuoden. Läheskään kaikki eivät viitsi harjoitella sielläkään, mutta hieman lahjattomammat ovat usein innokkaita touhuamaan golfkentällä. Jotkut jaksavat pyöriviä rangella ihan maanvaivaksi asti. Uskoisin että muualla tällaisia golfhulluja junioreita touhuaa vastaaviin suomalaisiin nähden myös tuhatkertaisesti.
Näistä lähdetään ja totuus on että vain harjoitus tekee lahjakkaimmistakin hyvän pelaajan. Maailman huipputason pelaajaa voi odottaa vain niistä jotka ovat todella lahjakkaita ja joilla riittää motivaatiota harjoitella riittävän paljon ja laadukkaasti. En oikein usko että pienestä Suomesta löytyisi kovin montaa junioria maailman huipputasolle. Ehkä kerran 20-100 vuodessa nousee joku esim. Mikko Ilosen tasoinen lahjakkuus. Kenties kerran tuhannessa vuodessa joku joka jaksaa harjoitella pari kolme kertaa enemmän ja laadukkaammin kuin Mikko.
Ja se positiivinen asenne syntyy pelaajan itsensä sisälle kun hän tietää harjoitelleensa kaksi kertaa enemmän kuin muut. Tietää jo tilastoista että onnistumisprosentti on paljon parempi kuin kenelläkään muulla. Siis yksinkertaisesti tietää 100%:n varmuudella että jos joku koko maailmasta pystyy puttaamaan pallon reikään niin se on juuri hän itse.
Asenne on helppo määritellä myös matemaattisesti: Positiivisen asenteen määrä = harjoittelun määrä ja tasokkuus.
Nimetönputtarijari-._/ kirjoitti: (28.2.2011 16:24:13)
Asenne on helppo määritellä myös matemaattisesti: Positiivisen asenteen määrä = harjoittelun määrä ja tasokkuus.
Voi kun se oliskin noin helppoa. Ja sitä paitsi negatiivisella asenteella ei synny niitä tarvittavia laadukkaita ja riittävän suuria harjoitusmääriä.
Kualeppi kirjoitti: (28.2.2011 17:04:45)
puttarijari-._/ kirjoitti: (28.2.2011 16:24:13)
Asenne on helppo määritellä myös matemaattisesti: Positiivisen asenteen määrä = harjoittelun määrä ja tasokkuus.
Voi kun se oliskin noin helppoa. Ja sitä paitsi negatiivisella asenteella ei synny niitä tarvittavia laadukkaita ja riittävän suuria harjoitusmääriä.
No joo, ehkä tuossa matikassa on mukana hieman hypoteettista teoreemaa.
Toisaalta, pelkkä asenne ilman todellisia pärjäämisen edellytyksiä on turhaa. Se on vähän kuin lottovoittoa odottelisi vaikkei olisi edes veikannut.
puttarijari-._/ kirjoitti: (28.2.2011 16:24:13)
Postiivisella palautteelle ei ole mitään merkitystä jos se ei perustu todellisuuteen.Suurin syy suomalaisten huonosta pärjäämisestä johtuu heidän äärimmäisen suuresta luontaisesta lahjakkuudestaan. Se on ainutlaatuista. Missään maailmalla ei ole koskaan löytynyt samanlaista määrää synnynnäisiä huippugolfareita kuin Suomessa.
Parhaiten lahjakkuus näkyy siinä ettei suomalaisen juniorin tarvitse kovinkaan paljoa harjoitella päästäkseen huipuksi. Riittää että pääasiassa pelailee ja lyö silloin tällöin muutaman korillisen palloja driverilla. Talvella pelataan kavereiden kanssa sählyä mikä antaa hyvän peruskunnon kesää varten. Ja, keväällä seuran pro:lta saa positiivisen palautteen – Kiva kun tulit taas pelaamaan. Kyllä se siitä.
Maailmalla golf on aika suuri laji, harrastajia on vähintään tuhat kertaisesti enemmän mitä meillä. Monin paikoin pelataan lisäksi ympäri vuoden. Läheskään kaikki eivät viitsi harjoitella sielläkään, mutta hieman lahjattomammat ovat usein innokkaita touhuamaan golfkentällä. Jotkut jaksavat pyöriviä rangella ihan maanvaivaksi asti. Uskoisin että muualla tällaisia golfhulluja junioreita touhuaa vastaaviin suomalaisiin nähden myös tuhatkertaisesti.
Näistä lähdetään ja totuus on että vain harjoitus tekee lahjakkaimmistakin hyvän pelaajan. Maailman huipputason pelaajaa voi odottaa vain niistä jotka ovat todella lahjakkaita ja joilla riittää motivaatiota harjoitella riittävän paljon ja laadukkaasti. En oikein usko että pienestä Suomesta löytyisi kovin montaa junioria maailman huipputasolle. Ehkä kerran 20-100 vuodessa nousee joku esim. Mikko Ilosen tasoinen lahjakkuus. Kenties kerran tuhannessa vuodessa joku joka jaksaa harjoitella pari kolme kertaa enemmän ja laadukkaammin kuin Mikko.
Ja se positiivinen asenne syntyy pelaajan itsensä sisälle kun hän tietää harjoitelleensa kaksi kertaa enemmän kuin muut. Tietää jo tilastoista että onnistumisprosentti on paljon parempi kuin kenelläkään muulla. Siis yksinkertaisesti tietää 100%:n varmuudella että jos joku koko maailmasta pystyy puttaamaan pallon reikään niin se on juuri hän itse.
Asenne on helppo määritellä myös matemaattisesti: Positiivisen asenteen määrä = harjoittelun määrä ja tasokkuus.
Malcolm Gladwell esittää kirjassaan Outliers -The story of Success 10.000 tunnin säännön ja useita esimerkkejä sen vaikutuksesta (Berliinin musiikkiakatemian viulistit, Beatles, Bill Gates jne.). Sääntö sanoo, että tullakseen maailmanluokan valioksi periaatteessa millä alalla tahansa, täytyy treenata määrätietoisesti 10.000 tuntia. Tuo tarkoittaa esim. 10 vuoden ajan 200 päivänä vuodessa, 5 tuntia päivässä. Totta kai mukana pitää ollla tietty määrä lahjakkuutta, mutta harjoittelun määrä on huomattavasti tärkeämpi tekijä. Ei siis kannata jäädä Ilosen jälkeen odottelemaan 20 – 100 vuotta seuraavaa sateentekijää, vaan tehdä määrätietoisesti ja lujasti töitä.
Husqvarna kirjoitti: (28.2.2011 19:55:12)Totta kai mukana pitää ollla tietty määrä lahjakkuutta, mutta harjoittelun määrä on huomattavasti tärkeämpi tekijä.
Tuon määrän lisäksi nostaisin myös oikeiden asioiden tekemisen tärkeyden.
Mikään määrä väärien asioiden harjoittelua ei vie lähemmäksi tavoitetta, joka voisi olla:
Haluan tulla parhaaksi golfariksi, joka potentiaalillani on mahdollista saavuttaa.
Lipulle kirjoitti: (28.2.2011 20:33:32)
Husqvarna kirjoitti: (28.2.2011 19:55:12)Totta kai mukana pitää ollla tietty määrä lahjakkuutta, mutta harjoittelun määrä on huomattavasti tärkeämpi tekijä.
Tuon määrän lisäksi nostaisin myös oikeiden asioiden tekemisen tärkeyden.
Mikään määrä väärien asioiden harjoittelua ei vie lähemmäksi tavoitetta, joka voisi olla:
Haluan tulla parhaaksi golfariksi, joka potentiaalillani on mahdollista saavuttaa.
Varmaan näin. Toinen asia, jonka nostaisin tärkeydessä tuon määrätietoisen ja laadukkaan harjoittelun rinnalle, on voittamisen halu. Huipulla on niin tasaista, että loppujen lopuksi tahto voittaa on usein ratkaiseva tekijä. Minusta tuo näkyy nyt Oslossa parhaimmillaan Nortin ja Björgenin suorituksissa. Heillä tuo tahto on niin kova, että he saavat itsestään paljon enemmän irti kuin muut (katsokaapa missä tilassa he ovat maaliin tulon jälkeen).
Suomalainen henkinen ilmapiiri ei valitettavasti tue tuollaista asennetta, koska täällä on kaikki opetettu siihen, että muiden yläpuolelle ei saa nousta. Tästä kertovat mm. lukemattomat sananlaskut tyyliin ’Kuka kuuseen kurkottaa, se …’, ’Pidä vakan alla kynttilää’, ’Kell onni on, se…’. Kaikki halutaan tasapäistää ja paremmuutta ei sallita. Hyvänä esimerkkinä taas YLEn urheilutoimittajat, jotka puhuvat aina, että ’Suomi sai mitali’, ’Suomen mitalitili…’, ja yksilö häivytetään jonnekin taustalle pakollisena pahana.
Husqvarna kirjoitti: (28.2.2011 20:54:56)
Lipulle kirjoitti: (28.2.2011 20:33:32)
Husqvarna kirjoitti: (28.2.2011 19:55:12)Totta kai mukana pitää ollla tietty määrä lahjakkuutta, mutta harjoittelun määrä on huomattavasti tärkeämpi tekijä.
Tuon määrän lisäksi nostaisin myös oikeiden asioiden tekemisen tärkeyden.
Mikään määrä väärien asioiden harjoittelua ei vie lähemmäksi tavoitetta, joka voisi olla:
Haluan tulla parhaaksi golfariksi, joka potentiaalillani on mahdollista saavuttaa.
Varmaan näin. Toinen asia, jonka nostaisin tärkeydessä tuon määrätietoisen ja laadukkaan harjoittelun rinnalle, on voittamisen halu. Huipulla on niin tasaista, että loppujen lopuksi tahto voittaa on usein ratkaiseva tekijä. Minusta tuo näkyy nyt Oslossa parhaimmillaan Nortin ja Björgenin suorituksissa. Heillä tuo tahto on niin kova, että he saavat itsestään paljon enemmän irti kuin muut (katsokaapa missä tilassa he ovat maaliin tulon jälkeen).
Suomalainen henkinen ilmapiiri ei valitettavasti tue tuollaista asennetta, koska täällä on kaikki opetettu siihen, että muiden yläpuolelle ei saa nousta. Tästä kertovat mm. lukemattomat sananlaskut tyyliin ’Kuka kuuseen kurkottaa, se …’, ’Pidä vakan alla kynttilää’, ’Kell onni on, se…’. Kaikki halutaan tasapäistää ja paremmuutta ei sallita. Hyvänä esimerkkinä taas YLEn urheilutoimittajat, jotka puhuvat aina, että ’Suomi sai mitali’, ’Suomen mitalitili…’, ja yksilö häivytetään jonnekin taustalle pakollisena pahana.
Osittain samoilla linjoilla, mutta golf ja hiihto eivät ole sinällään vertailukelpoisia kyseisten lajien huipputasolla.
Voittamaan toki molemmissa lajeissa startissa lähdetään, mutta lajien ”ominassisällöt” poikkeavat kuitenkin toisistaan, vaikka pääosin yksilölajeja ovatkin.
Usein unohdettu asia on tukiryhmän ja harjoitteluseuran/- seurannan merkitys. jota molemmissa lajeissa toki esiintyy.
Eka pointtini golfharjoittelussa on pelinomainen kisailu ja sen lisääminen.
Toinen, miksi hyvässä seurassa / ryhmässä / valmennuksessa harjoittelu on tehokasta ja esitän esimerkkinä niinkin kaukaa haetun ajatuksen – miksi mm. painonvartjiat- ryhmät ovat olleet suht´menestykkääksi ns. ”kartalla” näinkin pitkään.
Joskus jopa on ihmetelty, miksi esim. Korean naispelaajat pääosin treenaavat ryhmänä.
Tulokset puhukoon puolestaan.No menipä vähän filosofiseksi ja heitän ”simppelin” vinkin lähipelin kehittämiseen:
Aina kun mahdollista, niin treenaa pallon pomputtelua ja ”lähipelitatsi” paranee kuin itsestään – ikäänkuin kuin lieveilmiönä …
Chip Greenside kirjoitti: (23.2.2011 8:31:45)
Ballmarker kirjoitti: (22.2.2011 18:44:50)
Hyviksi kannanotoiksi samassa Golflehden jutussa noteerasin myös SLU:n puheenjohtaja Timo Laitisen sekä SGL:n toiminnanjohtaja Petri Peltoniemen mielipiteet.Lisää rentoutta, letkeyttä ja avaramielisyyttä sekä vanhoista kaavoista irrottelua Suomigolf tarvitsee.
Niinpä niin. En ole huomannut tuota jäykkää, kankeaa ja ahadasmielistä pelaamista ainakaan niiissä porukoissa, jossa itse pelaan. Laitinen toivoi samankaltaisessa jutussa jjoku vuosi sitten, että kaveripiiri voisi sopia ihan omista säännöistään, vaikka golfissa on ihan omatkin. Pitäiskö koriksessakin tehdä omat säännöt kavereiden kesken, eikä nipottaa, jos vaikka lyö pallon renkaan läpi alapuolelta pois. Tai lentopallosta verkkovirhettä ei ’puhalleta’, mikäli pääsee irti omin avuin.
Kyllä se rentous peliporukassa syntyy jostakin aivan muusta, kuin vaikkapa sääntöjen noudattamattomuudesta. Pelasin kerran, kuten joskus aiemmin olen kertonut, erään ikänsä Ameriikassa asuneen kanssa, joka tupsutti ennen jokaista lyöntiä ja heitti aina pallon pois raffista. Ei se minusta tehnyt pelaamisesta yhtään sen rennompaa, korkeintaan hieman huvittavaa ja säälittävää.
Tenniksessä näyttää sovitun, ettei ihan kaikkia sääntöjä tarvitse noudattaa ikäkausikisoissa. Parempi kumminkin aina voittaa…
Jalkavirhe!
-
JulkaisijaArtikkelit