Aihe: Hinku Singeliksi - Golfpiste.com

29.11.–6.12. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[6][3]
KilpailuaSuomalaista

Hinku Singeliksi

Etusivu Foorumit Yleistä Hinku Singeliksi

Esillä 25 viestiä, 51 - 75 (kaikkiaan 88)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • ts

    …. ja sitten jossain vaiheessa oivaltaa, että HCP 4 tarkoittaa sitä, että osuu pääsääntöisesti palloon ja saa sen yleensä menemään eteen päin. Ja tuohon singeliin pääsee aika hyvin parissa vuodessa jos vähän viitsii panostaa ja tekee oikeita asioita.

    Viime kesänä oli ensimmäinen kauteni ja huomasin lähipelin harjoittelemisen auttavan
    minulla, lähipelin paranemisen lisäksi lyöntien pitenemiseen sekä tarkkuuteen kaikilla mailoilla. Lähinnä se kait vaikutti svingin rentouteen,jonka kautta sain repimisen pois
    ja svingin toistettavammaksi. Lähipelin treenaaminen on ainakin minun tapauksessa auttanut parantamaan peliä kokonaisuudessa. Syy lähipelin harjoittelemiseen oli muutamat kierrokset alhaisen tasoituksen omaavien pelimiesten kanssa. Nimittäin alle
    alle sadan metrin etäisyydeltä mulla oli aina 2-3 lyöntiä enemmän ja se syö miestä.
    Tänä kesänä pitää vielä jatkaa puttaamisen ja lähipelin treenausta ja yrittää pudottaa
    tasoitusta pikkuhiljaa alaspäin.

    Mulla on joukkueurheilutausta molemmista eniten harrastetuista lajeista. Haluan kilpailla ja pelata hyvin myös golfissa. Se mikä on tasoitus, ei merkitse mitään, mutta kun on tasoitusjärjestelmä, niin se kuitenkin määrittää sen miten hyvin on pelannut. Uskoisin, että lähes kaikki meistä pelaavat omaa tasoitusta vastaan silloin, kun pelaavat tosissaan tulosta.

    Golfin parissa tapaa kaikenlaisia ihmisiä, niitä joilla on urheilullisia lahjoja ja niitä, joilla ei ole sekä siltä väliltä. Kaikki harrastavat peliä omista lähtökohdistaan. Itselleni olen asettanut tavoitteeksi pelata mahdollisimman hyvää peliä tuloksellisesti, jolloin vertailukohdaksi on otettava omat ikätoverini. Olen tyytyväinen tasooni, mikäli kukaan minua vanhempi meidän klubista ei pelaa minua paremmin.

    Aika useasti tällä palstalla selitellään, että ei muka halutakaan pelata hyvin, vaan ainoastaan nauttia pelistä. Itse en voi nauttia pelistä, jos pelaan huonosti. Vain par’in tuntumassa olevat tulokset tuovat kunnollista pelinautintoa. En voi ymmärtää, mitä muuta nautintoa pelaaminen, siis nimenomaan pelaaminen, voi tuottaa, jos tulos on huono. Kun kunnon flyytti on päällä, niin ei todellakaan huomaa mitään lintujen viserrystä, kukkien tuoksua, kaunista ilmaa tms.

    Hyviä vaan pelejä ja tuloksia vaan kaikille tällä alkaneella kaudella!

    mac

    Itsellä vaan on käynyt niin monesti ja tulee käymäänkin? kun lähtee pelaan SUURIN odotuksin ja tekeen niin kovaa kierrosta että, on yleensä klubilla pettynyt tulokseen (vituiks meni sekin), mutta kun lähtee vaan pelailemaan eikä niin suurin odotuksin, on monesti tuloskortti mieluista luottevaa, liekö sitten syy rentoudesta ja siitä kun ei yritä liikaa, tiedä häntä?

    Alkukaudesta yleensä kulkee kun odotukset tuloksen suhteen on vähäiset. Sen jälkeen backsvingi pitenee ja tulokset heikkenee.

    Just näin! Tässä aikaisessa keväässä pari kiekkaa pelannu ja ihmetelly hyvää pallonlyöntiä… Mut taaksepäin kun kattelee niin joka kevät sama juttu, nyt kulkee pari kuukautta, sitten tulee kesäloma ja alkaa TOSIpelaaminen niin hirmu romahdus!

    Pitänee puristaa tiukemmin gripistä ja lyödä vähän kovempaa 😉

    Chipperi tossa hetkeä aikaisemmin kiteytti asian hyvin, eli kyllä minäkin menen joka kerta pelaamaan parasta rundia. Ei sinne mennä fiilistelemään, painetaan kohtia paaria joka reiällä ja jos ei skoorata ni kyllä ottaa kippoon.

    Ja kyllä paras lääke oman skoren parantamisessa on ollut et yhden putin päähän aina, on se sitten 100 metrin lähestyminen tai chippi kernin kupeesta, aina nahkan sisään. Niin ja toki avauksien pitää pysyä kentällä. Näillä lääkkeillä viime kaudella kuus pinnaa pois hcp:stä ja tänä kesänä lisää.

    Ei muuta, kireitä siimoja kaikille!

    Chip Greenside kirjoitti: (20.4.2007 23:22:07)
    … Aika useasti tällä palstalla selitellään, että ei muka halutakaan pelata hyvin, vaan ainoastaan nauttia pelistä. …

    Hyvin tästä pelistä ei voi koskaan selviytyä ja nautintokin on silmänräpäyksenomaisesti hetkellistä, vaan mitäpä muuta voi tehä kuin kuokkia uskoon kun kerran pikkusormensa lajille on antanna.

    Nimetön

    Tokihan singeliksi pääseminen on kaiken onni ja autuus. Kun olin harrastukseni alkutaipaleella satuin kuulemaan keskustelun klubini vääräleuan ja erään nuorehkon pelaajan yhteisen skinikierroksen päätyttyä. Hävinnyt ’vl’ ihmetteli että tollaisten tasoitushan yleensä on singelipuolella. Vastaus oli melko tyhjentävä siihenaikaan että singelit ovat singeleitä elämässäänkin!

    Paksupekka kirjoitti: (20.4.2007 18:44:09)
    No tuon 180m valitsin omiin kokemuksiin perustuen. Kannattaa myös huomata, että singelitasoituksen saavuttamiseen ei tarvitse saada kuin ~8 PARia ja loput pokeja. Kaikkia väyliä ei tarvitse ylettää PARissa päälle.
    Itse pelasin tasoitukseni aikoinaan 8,2:een pelaamalla pelkillä raudoilla ja silloin käytin oikeastaan vain r5:sta ja sitä lyhyempiä mailoja. Paras kierrostulos niillä oli Kontiolahdella keltaisilta pelattu 73, kun kohdalle osui kuuma lähipelipäivä.
    Itse tein tuon valinnan huomattuani miten lyhyillä lyönneillä pystyy valtaosan väylistä pelaamaan par-vauhtia. Oikeastaan pidemmät parnelkut olivat ainoita, missä lyöntimitta ei riittänyt.
    .

    Saivartelenpa pikkuisen lisää. En hetkeäkään epäile, ettetkö ole tehnyt niinkuin sanot. Ymmärsin kuitenkin alkuperäisen kirjoituksesi niin, että kenelle hyvänsä riittää tuo 180 metriä. Toisin sanoen rahkeita ei ole pitempään, toisin kuin sinulla. Jos lyö r5:llä 150 metriä, lyö puu3:lla helposti yli 200 metriä. Alkuperäinenkin väitteesi voi pitää toki paikkansa, kunhan on varsinainen velho sadan metrin sisäpuolella. Siihen ei mielestäni riitä kohtuullinen lähipelitaito, kuten alunperin sanoit. Kuinka monta tunnet golfaria, joka pystyy lyömään vain 180 metriä (mikä on arkipäivää useimmille senioreille) ja on singeli?

    Olen pelannut melkoisen määrän singeleitä kanssa. Kyllä reseptinä ovat aina olleet pitkät avaukset. Tarkoittamaasi singeliä en ole tavannut.

    ts kirjoitti: (20.4.2007 22:55:57)
    Ja tuohon singeliin pääsee aika hyvin parissa vuodessa, jos vähän viitsii panostaa ja tekee oikeita asioita.

    Ketähän mahdat tarkoittaa? Et taatusti keskivertosuomalaista golfin aloittajaa. Minkalaisen osuuden singeleitä keskimäärin leivot meistä liki kuuskymppisinä aloittaneista?

    ts

    Prboy kirjoitti: (21.4.2007 11:42:06)

    ts kirjoitti: (20.4.2007 22:55:57)
    Ja tuohon singeliin pääsee aika hyvin parissa vuodessa, jos vähän viitsii panostaa ja tekee oikeita asioita.

    Ketähän mahdat tarkoittaa? Et taatusti keskivertosuomalaista golfin aloittajaa. Minkalaisen osuuden singeleitä keskimäärin leivot meistä liki kuuskymppisinä aloittaneista?

    90% heistä jotka treenaavat ja osaavat keskittyä olennaiseen. Yli 60v alottaneista tuo luku hieman putoaa.

    Prboy kirjoitti: (21.4.2007 11:42:06)

    Paksupekka kirjoitti: (20.4.2007 18:44:09)
    No tuon 180m valitsin omiin kokemuksiin perustuen. Kannattaa myös huomata, että singelitasoituksen saavuttamiseen ei tarvitse saada kuin ~8 PARia ja loput pokeja. Kaikkia väyliä ei tarvitse ylettää PARissa päälle.
    Itse pelasin tasoitukseni aikoinaan 8,2:een pelaamalla pelkillä raudoilla ja silloin käytin oikeastaan vain r5:sta ja sitä lyhyempiä mailoja. Paras kierrostulos niillä oli Kontiolahdella keltaisilta pelattu 73, kun kohdalle osui kuuma lähipelipäivä.
    Itse tein tuon valinnan huomattuani miten lyhyillä lyönneillä pystyy valtaosan väylistä pelaamaan par-vauhtia. Oikeastaan pidemmät parnelkut olivat ainoita, missä lyöntimitta ei riittänyt.
    .

    Saivartelenpa pikkuisen lisää. En hetkeäkään epäile, ettetkö ole tehnyt niinkuin sanot. Ymmärsin kuitenkin alkuperäisen kirjoituksesi niin, että kenelle hyvänsä riittää tuo 180 metriä. Toisin sanoen rahkeita ei ole pitempään, toisin kuin sinulla. Jos lyö r5:llä 150 metriä, lyö puu3:lla helposti yli 200 metriä. Alkuperäinenkin väitteesi voi pitää toki paikkansa, kunhan on varsinainen velho sadan metrin sisäpuolella. Siihen ei mielestäni riitä kohtuullinen lähipelitaito, kuten alunperin sanoit. Kuinka monta tunnet golfaria, joka pystyy lyömään vain 180 metriä (mikä on arkipäivää useimmille senioreille) ja on singeli?

    Olen pelannut melkoisen määrän singeleitä kanssa. Kyllä reseptinä ovat aina olleet pitkät avaukset. Tarkoittamaasi singeliä en ole tavannut.

    ts kirjoitti: (20.4.2007 22:55:57)
    Ja tuohon singeliin pääsee aika hyvin parissa vuodessa, jos vähän viitsii panostaa ja tekee oikeita asioita.

    Ketähän mahdat tarkoittaa? Et taatusti keskivertosuomalaista golfin aloittajaa. Minkalaisen osuuden singeleitä keskimäärin leivot meistä liki kuuskymppisinä aloittaneista?

    Mä pelaan suuren osan kierroksistani kuka-ryhmään-sattuu pelaajien kanssa. Kun tuota joukkoa katselee, niin äärettömän harvoin heidän huono tasoituksensa on kiinni lyöntien pituudesta. Oikeastaan vain fyysisesti hyvin heikot pelaajat (esim yli 60v naiset) törmäävät kattoon lyönti pituuden takia. Mä listaisin tärkeimmät syyt huonoon skooraamiseen näin:

    – Tavoitellaan mailanpäännopeutta lyönnin toistettavuuden sijaan
    – Valitaan epärealistisia lyöntejä
    – Ei päästä oikeaan mielentilaan lyöntihetkellä (osittain johtuen edellisestä)

    mac kirjoitti: (20.4.2007 22:40:24)
    No eiks se kasvanu jo ainakin 20 cm, kun Bägissäkin on oikein oma nimi, harvalla Singelillä Bägistä sentään nimee löytyy.

    Kyllä, se kasvoi vähintään sen 20 cm. Nyt pääsen jo helposti ohi aikuisviihdetähti Mandingosta ja naiset sen kuin laulaa lirpattaa…

    Vasen pakki kirjoitti: (21.4.2007 12:55:11)
    Mä pelaan suuren osan kierroksistani kuka-ryhmään-sattuu pelaajien kanssa. Kun tuota joukkoa katselee, niin äärettömän harvoin heidän huono tasoituksensa on kiinni lyöntien pituudesta. Oikeastaan vain fyysisesti hyvin heikot pelaajat (esim yli 60v naiset) törmäävät kattoon lyönti pituuden takia. Mä listaisin tärkeimmät syyt huonoon skooraamiseen näin:

    – Tavoitellaan mailanpäännopeutta lyönnin toistettavuuden sijaan
    – Valitaan epärealistisia lyöntejä
    – Ei päästä oikeaan mielentilaan lyöntihetkellä (osittain johtuen edellisestä)

    Aika paljon samansuuntaisia huomioita on itsellänikin. Tää nyt taitaa siirtyä hieman henkiselle puolelle, mutta siitä taitaa aika monella olla singeliksi pääsy kiinni. Prboyn mukaan lyhytlyöntinen ei voi päästä singeliksi, kun on väyliä joilla ko. pelaaja PAR-vauhdissa ei pääse viheriölle. Hän on siis luovuttanut jo ennenkuin on edes marssinut kentälle. Kuitenkin väitän, että jos hän pelaa kohtuullisen paljon, niin kauden aikana tulee tehtyä lähes joka väylälle PAR. Muutama pörökin joukkoon mahtuu. ns. Eclectic-tulos on pokipelaajallakin hyvin usein jo alle PARin. Minusta Eclectic kuvaa hyvin pelaajan todellista potentiaalia. Hänhän on jo todistettavasti itse pelannut joka väylälle omaan ’huipputulokseen’ tarvittavan lyöntimäärän. Pia Nilsson sanoo 54, mutta viesti on tarkoitettu huipuille. Paksis sanoo 72 pokipelaajille. Singeliksi pääsee, kun ei epäonnistu kuin joka toisella väylällä.
    Vaikka golf onkin muuttunut vuosien mittaan enempi pituuslyöntikilpailuksi, niin kannattaa kuitenkin muistaa, että pituutta ei kannata hakea tarkkuuden kustannuksella. Jos lyö 180m epätarkasti, on turha kuvitella, että lyömällä 230m epätarkasti tuloksenteko, jotenkin helpottuisi, ellei pelaa lentokentällä. Laskekaapa huviksenne, kuinka paljon tarkemmin pitää pystyä lyömään 230m, ollakseen yhtä epätarkka kuin aikaisemmin 180 metrisissä.

    Nimetön

    Paksupekka kirjoitti: (23.4.2007 8:23:48)

    Vasen pakki kirjoitti: (21.4.2007 12:55:11)
    Mä pelaan suuren osan kierroksistani kuka-ryhmään-sattuu pelaajien kanssa. Kun tuota joukkoa katselee, niin äärettömän harvoin heidän huono tasoituksensa on kiinni lyöntien pituudesta. Oikeastaan vain fyysisesti hyvin heikot pelaajat (esim yli 60v naiset) törmäävät kattoon lyönti pituuden takia. Mä listaisin tärkeimmät syyt huonoon skooraamiseen näin:

    – Tavoitellaan mailanpäännopeutta lyönnin toistettavuuden sijaan
    – Valitaan epärealistisia lyöntejä
    – Ei päästä oikeaan mielentilaan lyöntihetkellä (osittain johtuen edellisestä)

    Aika paljon samansuuntaisia huomioita on itsellänikin. Tää nyt taitaa siirtyä hieman henkiselle puolelle, mutta siitä taitaa aika monella olla singeliksi pääsy kiinni. Prboyn mukaan lyhytlyöntinen ei voi päästä singeliksi, kun on väyliä joilla ko. pelaaja PAR-vauhdissa ei pääse viheriölle. Hän on siis luovuttanut jo ennenkuin on edes marssinut kentälle. Kuitenkin väitän, että jos hän pelaa kohtuullisen paljon, niin kauden aikana tulee tehtyä lähes joka väylälle PAR. Muutama pörökin joukkoon mahtuu. ns. Eclectic-tulos on pokipelaajallakin hyvin usein jo alle PARin. Minusta Eclectic kuvaa hyvin pelaajan todellista potentiaalia. Hänhän on jo todistettavasti itse pelannut joka väylälle omaan ’huipputulokseen’ tarvittavan lyöntimäärän. Pia Nilsson sanoo 54, mutta viesti on tarkoitettu huipuille. Paksis sanoo 72 pokipelaajille. Singeliksi pääsee, kun ei epäonnistu kuin joka toisella väylällä.
    Vaikka golf onkin muuttunut vuosien mittaan enempi pituuslyöntikilpailuksi, niin kannattaa kuitenkin muistaa, että pituutta ei kannata hakea tarkkuuden kustannuksella. Jos lyö 180m epätarkasti, on turha kuvitella, että lyömällä 230m epätarkasti tuloksenteko, jotenkin helpottuisi, ellei pelaa lentokentällä. Laskekaapa huviksenne, kuinka paljon tarkemmin pitää pystyä lyömään 230m, ollakseen yhtä epätarkka kuin aikaisemmin 180 metrisissä.

    Keski-ikäisenä golfin aloittaneen keskiverto lahjoin varustetun henkilön kapasiteetti
    väylällä pysyvään avaukseen on alhaisempi kuin uskotaan. Se on arvioni mukaan luokkaa 180 m. Ja kohtuullisen varman lähestymisen mitta on 130 m. Näillä eväilläkin on mahdollisuus singelitasoitukseen, jos huomio rajansa ja harjoittelee lähipeliä. Aika moni kuitenkin pyrkii jatkuvasti siihen 220 metrin avaukseen tuloksena tukku rankkuja.

    Ns. Ecletic-tulos kuvastaa suoritustason vaihtelua satunnaistekijöiden vaikutuksessa.
    Ns. onni on yksi satunnaistekijöistä. Vaikkapa kymmenen kierroksen keskiarvotulos kuvastaa hyvin pelaajan todellista potentiaalia.

    Tän vois tietty vielä laittaa jonkun väyläkuvan päälle.
    Tiedän, en ole piirtänyt tätä ’oikein’, mutta eiköhän pointti aukea.
    100m ja 70m portti, kuten GC kokeessa ja sitten Paksupekan mainitsemat 180m ja 230m.

    data kirjoitti: (23.4.2007 9:40:51)

    Ns. onni on yksi satunnaistekijöistä. Vaikkapa kymmenen kierroksen keskiarvotulos kuvastaa hyvin pelaajan todellista potentiaalia.

    Eiköhän kymmenen kierroksen keskiarvo kuvaa pelaajan keskimääräistä normaalitasoa, eikä potentiaalia.
    Tottakai eclectic-tuloksessa on muutama onnenkantamoinenkin, mutta valtaosa reikätuloksista on kuitenkin tehty ihan pelaamalla.

    Eli 230m:ssä 60m on noin 14°
    ja
    230m:ssä 80m on noin 18,5°
    erotus on siis noin 5°:n luokkaa.

    (Arvot laskettu 240m:ssä, koska se oli helpmpaa laskea päässä =))

    Mitä me tästä sitten opimme? Sektori on 25% leveämpi, mikä on aika paljon.

    Nimetön

    Golfkierroksen aikana lyödään 60-120 lyöntiä. Tuloksen ratkaisee varmuus eli keskiarvotaso. Golfissa ratkaisee kyky lyödä hyviä lyöntejä usein. Ei riitä, että muutaman kerran kesässä lähtee ’vahingossa’ hyvä lyönti. Jos halutaan arvioida pelaajan tulevaisuuden potentiaalia kehittyä, ovat mailanpään nopeus ja swingin tekniikka silloin ehkä parhaita mittareita. Tietysti tuo Ecletic-tuloskin viitteitä antaa varsinkin, jos se on mitattu hyvin lyhyellä aika jaksolla. Jos jokaiselle par vitoselle syntyy eagleja silloin tällöin, mutta hcp on 36, niin varmasti händäri tulee laskemaan.

    Niin kuin joku jo totesi, tutkimuksen otanta ei varmaankaan ollut kovin edustava, kun tulokseksi oli saatu tuo ’50 % uskoo saavuttavansa singelitasoituksen’. Joten tuloksiin ei kai kannata suhtautua erityisen vakavasti.
    Paksupekan ja Prboy:n tilastojen jatkoksi meidän kerhomme tiedot:
    Jäseniä 983, joista 82:lla = 8,3 %:lla tasoitus 9,4 tai parempi (Miehet 79/681 = 11,6 %, naiset 3/302 = 1,0 %).
    Ysikympin alitusprosenttia lienee mahdoton tietää, mutta itse en usko, että tuo luku olisi kovin lähellä 50 %:a. Oma tasoitukseni on 16,6 ja siihen olisin kyllä voinut päästä ilman 90:n alitusta. Vieläkin voin sitä parantaa alittamatta 90:ä, koska joillain kentillä tuolla saa slopea 19 lyöntiä ja lisäksi laskentatapa sallii pari todella korkeaa reikätulosta ja silti voi tulla yli 36 pistettä. Käyttämällä tuota 16,6:ta rajana meiltä löytyy 27,7 % pelaajia. Voi olla, että raja on varsin ankara, mutta tuskin sentään 50 %:iin päästään.

    Chip Greenside kirjoitti: (20.4.2007 23:22:07)

    Golfin parissa tapaa kaikenlaisia ihmisiä, niitä joilla on urheilullisia lahjoja ja niitä, joilla ei ole sekä siltä väliltä. Kaikki harrastavat peliä omista lähtökohdistaan.

    Aika useasti tällä palstalla selitellään, että ei muka halutakaan pelata hyvin, vaan ainoastaan nauttia pelistä. Itse en voi nauttia pelistä, jos pelaan huonosti. Vain par’in tuntumassa olevat tulokset tuovat kunnollista pelinautintoa. En voi ymmärtää, mitä muuta nautintoa pelaaminen, siis nimenomaan pelaaminen, voi tuottaa, jos tulos on huono.

    Chip, olen täysin samaa mieltä kanssasi kommentistasi, että kaikki pelaavat omista lähtökohdistaan. Olen aiemmin lisännyt tähän, että pelaamme myös omilla tavoitteillamme. Yritän auttaa sinua ymmärtämään ainakin omia tavoitteitani lainaamalla itseäni eräästä aiemmasta sepustuksestani:
    ’… tyydyn vain tunnustamaan, että itsekin saan juosta tulostavoitteiden perässä ympäri maailmaa ja lentokenttiä ihan riittävästi työaikana. Minulla ei ole mitään tarvetta tai halua asettaa minkäänlaisia tulos- tai tasoitustavoitteita enää golfkentällä. Jokaisella lyönnillä kyllä tavoittelen sitä täydellisen osuman ja onnistumisen tuomaa uskomatonta hyvän olon tunnetta. Kerran tai pari kertaa se jopa onnistuu kierroksella, ja se tunne vetää kentälle ja rangelle aina takaisin. On hienoa, että me ihmiset olemme erilaisia, joten on mukavaa, että golfkentillekin mahdutaan aivan erilaisilla tavoitteilla. …’
    Minun lahjoillani ei tulla koskaan pelaamaan ’par’in tuntumassa’ olevia tuloksia ja olisin hyvin yllättynyt, jos parhaat tulokseni paranisivat nykyisestä merkittävästi. Siitä huolimatta olen usein nauttinut golfista ja tulen nauttimaan jatkossakin. Jos nautintoni olisi tuloksesta kiinni, lopettaisin pelaamisen heti.

    Paksupekka kirjoitti: (23.4.2007 8:23:48)

    Aika paljon samansuuntaisia huomioita on itsellänikin. Tää nyt taitaa siirtyä hieman henkiselle puolelle, mutta siitä taitaa aika monella olla singeliksi pääsy kiinni. Prboyn mukaan lyhytlyöntinen ei voi päästä singeliksi, kun on väyliä joilla ko. pelaaja PAR-vauhdissa ei pääse viheriölle. Hän on siis luovuttanut jo ennenkuin on edes marssinut kentälle. Kuitenkin väitän, että jos hän pelaa kohtuullisen paljon, niin kauden aikana tulee tehtyä lähes joka väylälle PAR. Muutama pörökin joukkoon mahtuu. ns. Eclectic-tulos on pokipelaajallakin hyvin usein jo alle PARin. Minusta Eclectic kuvaa hyvin pelaajan todellista potentiaalia. Hänhän on jo todistettavasti itse pelannut joka väylälle omaan ’huipputulokseen’ tarvittavan lyöntimäärän. Pia Nilsson sanoo 54, mutta viesti on tarkoitettu huipuille. Paksis sanoo 72 pokipelaajille. Singeliksi pääsee, kun ei epäonnistu kuin joka toisella väylällä.
    Vaikka golf onkin muuttunut vuosien mittaan enempi pituuslyöntikilpailuksi, niin kannattaa kuitenkin muistaa, että pituutta ei kannata hakea tarkkuuden kustannuksella. Jos lyö 180m epätarkasti, on turha kuvitella, että lyömällä 230m epätarkasti tuloksenteko, jotenkin helpottuisi, ellei pelaa lentokentällä. Laskekaapa huviksenne, kuinka paljon tarkemmin pitää pystyä lyömään 230m, ollakseen yhtä epätarkka kuin aikaisemmin 180 metrisissä.

    Kirjoittelemme sujuvasti toistemme ohi. Minä en ole mainninnut halaistua sanaa greeniosumista. Ydinväittämäni on ollut, että vain 180 metrin lyöntiin kykenevän singelin täytyy olla todellinen velho greenin ympärillä. Ei kohtalainen tai edes hyvä riitä. Tarkistin PGA-tourin tilastoista, että ammattilaisistakin parhaat kykynevät skramblaamaan yli 30 jaardista 50 prosentin todennäköisyydellä ja sadan joukkoon pääsee neljänneksen onnistumisprosentilla. Ne ovat aika alhaisia lukuja. Klubituupparin pitää päästä selvästi tuo rajan sisäpuolelle päästäkseen 50 prosentin par-onnistumiseen oli hän lähipelissä kuinka hyvä tahansa.

    En myöskään ole kirjoittanut mitään 230 metristä. Sen ja 180 metrin välillä on matkaa. Esim. en minä kykene jatkuvasti avaamaan 230 metriä, mutta 200 metriä ylittyy helposti ja kuvittelen olevani singelin viimeistään ensi vuonna. Kuvittelen myös olevani keskimääristä parempi greenin läheisyydessä. Silti edes singelin lähelle pääseminen on vaatinut h-tisti töitä. Tosin ts:ää siteereten olen taatusti tehnyt vääriä asioita.

    hc

    Prboy kirjoitti: (23.4.2007 14:24:46)
    Kirjoittelemme sujuvasti toistemme ohi. Minä en ole mainninnut halaistua sanaa greeniosumista. Ydinväittämäni on ollut, että vain 180 metrin lyöntiin kykenevän singelin täytyy olla todellinen velho greenin ympärillä. Ei kohtalainen tai edes hyvä riitä. Tarkistin PGA-tourin tilastoista, että ammattilaisistakin parhaat kykynevät skramblaamaan yli 30 jaardista 50 prosentin todennäköisyydellä ja sadan joukkoon pääsee neljänneksen onnistumisprosentilla. Ne ovat aika alhaisia lukuja. Klubituupparin pitää päästä selvästi tuo rajan sisäpuolelle päästäkseen 50 prosentin par-onnistumiseen oli hän lähipelissä kuinka hyvä tahansa.

    Itse pelasin aikoinaan singeliksi 180m draivilla ja 140m rauta-4/5 lyönnillä. Lähipeli keskivertoa, mutta raudat ja draivi aina oikeassa suunnassa. Parhaat tulokseni tein juuri kotikentälläsi peuramaalla. Esimerkki hyvän päivän kierroksesta.

    Pituus tulee vastaan tuulesta riippuen vain 3-5 väylällä (2,3,9,11,12) eli näistä perusbogit ja tsägäpar eli keskimäärin +3/+4. Väyläpituuksia on turha tuijottaa sokeasti, lähes kaikista dogleg-väylistä katoaa 20metriä jos draivi on oikeassa suunnassa.

    Jäljelle jäävistä 14:sta väylästä puolille greeniosuma. Näistä yksi börö. eli -1.

    Seitsämästä mahdollisesta mutta missatusta greenistä ~50% par/poksu, eli +4. Suomen greenit ovat hieman eri luokkaa kuin PGA-tourilla. Vähänkin onnistunut chippi on yleensä 2-4 metrin säteellä reiästä.

    Ja tuohon tulokseen mahtuu hyvin vielä mukaan yksi rankku ja pari ylimääräistä puttia ja vieläkin ollaan singelin puolella. Haamutuloksia ei juuri tullut noilla spekseillä, mutta kierroskeskiarvo oli hyvin lähellä 80:ntä.

    Entäpä nykyään? Puristettu rauta-7 lentää tarvittaessa 180 metriä, mutta tarkkuutta ei löydy lainkaan. Ja 85 tuntuu jo kovalta tulokselta. Toisaalta vuosittainen kierroslukumäärä on laskettavissa kahden käden sormilla…

    hc kirjoitti: (23.4.2007 15:14:13)
    Entäpä nykyään? Puristettu rauta-7 lentää tarvittaessa 180 metriä, mutta tarkkuutta ei löydy lainkaan. Ja 85 tuntuu jo kovalta tulokselta. Toisaalta vuosittainen kierroslukumäärä on laskettavissa kahden käden sormilla…

    Saakos hc:ltä kysellä että mitä menit tekemään kun menetit tarkkuuden ja mittaa tuli noinkin paljon lisää?

    Iso Helppo kirjoitti: (23.4.2007 16:25:06)
    Saakos hc:ltä kysellä että mitä menit tekemään kun menetit tarkkuuden ja mittaa tuli noinkin paljon lisää?

    Tuohan on helppo kysymys vastata; kaveri vaan päätti lopettaa taputtelun…

    hc

    Iso Helppo kirjoitti: (23.4.2007 16:25:06)
    Saakos hc:ltä kysellä että mitä menit tekemään kun menetit tarkkuuden ja mittaa tuli noinkin paljon lisää?

    Tuo ’aikoinaan’ oli siis 15-kesäisenä. Ei ollut voimaa eikä piiskaavaa tekniikkaa. Tarkkaa ja ponnetonta feidiä joka mailalla.

    Eli voimaa ja vartta tullut lisää noista ajoista. Swingi on parantunut kokonaisuudessaan, lantion kääntö ja ajoitus kohdallaan ja sisältä ulos tuleva mailan rata. Rannekulma säilyy loppuun asti.

    Ongelmia seuraakin sitten juuri noiden ranteiden käytöstä. Eli panttaan ranteita liiankin pitkälle tai sitten väkisin ylikrossaan. Tuloksena blokkia ja vahvaa huukkia. Toisaalta myös varret ovat varmasti epäsopivat nykyiselle svingille (väsyneet regut). Ja peli/harjoitusmäärät dramaattisesti laskeneet.

    Mutta melkein nautin silti enemmän nykyisestä piiskaamisesta ja pallojen etsimisestä (ja satunnaisista iigeliputeista) kuin vanhasta prosenttigolfista. Ehkä vielä joskus saan molemmat.

Esillä 25 viestiä, 51 - 75 (kaikkiaan 88)
Vastaa aiheeseen: Hinku Singeliksi

Etusivu Foorumit Yleistä Hinku Singeliksi