-
JulkaisijaArtikkelit
-
Pekka Pelimies kirjoitti: (2.5.2013 11:06:40)
Eikö se ole paremmin pelaamista, jos saa samoilla taidoilla paremman tuloksen?
Ei
ts kirjoitti: (2.5.2013 11:50:40)
Pekka Pelimies kirjoitti: (2.5.2013 11:06:40)
Eikö se ole paremmin pelaamista, jos saa samoilla taidoilla paremman tuloksen?
Ei
Mitä se sitten on? Onnea? 😉
Tätä filosofiaa kuulisin mielelläni…ts kirjoitti: (2.5.2013 11:50:40)
Pekka Pelimies kirjoitti: (2.5.2013 11:06:40)
Eikö se ole paremmin pelaamista, jos saa samoilla taidoilla paremman tuloksen?Ei
Pakko kompata ts:ää.
Onko kyse tuurista vai taidosta? Hyvällä tuurilla, onnekkailla pompuilla voi saada surkeasti lyömällä ennätyksensä tehtyä. Oletko tuolloin parempi vai onnekkaampi golfari?
Itselle paremmuus merkitsee, että kierroksella tulee vähemmän huonoja lyöntejä puhtaiden ja kauniissa kaaressa lentävien sijaan.
Itse olen ottanut prolta tunteja, jotta osaisin lyödä teknisesti puhtaammin ja varmemmin. Kierrostulos on sivutuote.
nim.merki. tyylilä vai tuurilla?
Heitetäänpäs tämmöinen tilasto.
Putit foregriiniltä (kausi 2012)
1 putti: 5,7 %
2 puttia: 67,1 %
3 puttia: 27,1 %Yrityksiä yhteensä: 210.
Keskiarvo: 2,22Tämä hyvinkin huono? 🙂
Satunnainen lenkkeilijä kirjoitti: (2.5.2013 9:56:43)
Eräs oma positiivinen tilastomuisto, vuosien takaa:– par4 ja par5, KAIKKI avaukset väylille (100%!) ei ole muuten ikinä sen jälkeen onnistunut uudestaan! (no tosin olen pelannut elämässäni vain ehkä 200 kierrosta yhteensä)
Sanoisin, että tuo on melko harvinaista. Tietysti kentällä on melko suuri vaikutus väylälle osumisen todennäköisyyksiin, lisäksi pitkälyöntisemmillä on yleensä vähemmän väyläosumia.
Itselläni paras on 12 osumaa 14 väylästä (kenttänä Lakesiden Pirunpelto). Järvenrannalla olen parhaimmillaan osunut 10/13.
Poodri Hoo kirjoitti: (2.5.2013 15:02:59)
ts kirjoitti: (2.5.2013 11:50:40)
Pekka Pelimies kirjoitti: (2.5.2013 11:06:40)
Eikö se ole paremmin pelaamista, jos saa samoilla taidoilla paremman tuloksen?Ei
Pakko kompata ts:ää.
Onko kyse tuurista vai taidosta? Hyvällä tuurilla, onnekkailla pompuilla voi saada surkeasti lyömällä ennätyksensä tehtyä. Oletko tuolloin parempi vai onnekkaampi golfari?
Itselle paremmuus merkitsee, että kierroksella tulee vähemmän huonoja lyöntejä puhtaiden ja kauniissa kaaressa lentävien sijaan.
Itse olen ottanut prolta tunteja, jotta osaisin lyödä teknisesti puhtaammin ja varmemmin. Kierrostulos on sivutuote.
nim.merki. tyylilä vai tuurilla?
Jos sitten käännetään toisin päin.Parempi pelaaja, sanotaan vaikka Horchel upottaa kaikki putit, mitä näkyy 10 m. ja sen sisäpuolella tänään. Huomenna ne ei mene yksikään tai vain 1/3:sta menee.
Onko hän silloin pelannut huonosti? Onko hän huonompi pelaaja, kuin eilen?
Pekka Pelimies kirjoitti: (3.5.2013 1:58:54)
Poodri Hoo kirjoitti: (2.5.2013 15:02:59)
ts kirjoitti: (2.5.2013 11:50:40)
Pekka Pelimies kirjoitti: (2.5.2013 11:06:40)
Eikö se ole paremmin pelaamista, jos saa samoilla taidoilla paremman tuloksen?Ei
Pakko kompata ts:ää.
Onko kyse tuurista vai taidosta? Hyvällä tuurilla, onnekkailla pompuilla voi saada surkeasti lyömällä ennätyksensä tehtyä. Oletko tuolloin parempi vai onnekkaampi golfari?
Itselle paremmuus merkitsee, että kierroksella tulee vähemmän huonoja lyöntejä puhtaiden ja kauniissa kaaressa lentävien sijaan.
Itse olen ottanut prolta tunteja, jotta osaisin lyödä teknisesti puhtaammin ja varmemmin. Kierrostulos on sivutuote.
nim.merki. tyylilä vai tuurilla?
Jos sitten käännetään toisin päin.Parempi pelaaja, sanotaan vaikka Horchel upottaa kaikki putit, mitä näkyy 10 m. ja sen sisäpuolella tänään. Huomenna ne ei mene yksikään tai vain 1/3:sta menee.
Onko hän silloin pelannut huonosti? Onko hän huonompi pelaaja, kuin eilen?
Et sitten yhtään kauemmas olennaisesta enää pystyny asiaa viemään??
Onks sulla PP koskaan käyny mielessä että ois ihan hyvä ajatella suurin osa asioista inside of the box? Tiedätkös… niinkun siinä aiheessa ja olennaisessa pysyen. Kun muutaman vuoden lukee pökellystä jossa jokaisessa viestissä itsetarkoitukseksi tulee outside the box thinking… siis vain ja ainoastaan… alkaa oikeesti vaan saamaan näppylöitä sen verran että ei halua livenäkään esim olla enää sataa kilometriä lähempänä tuota tapausta. Mutta siis aiheeseen…
Avaamalla raudoilla ja pyrkimättä edes aikataulussa griinille voi saada parempaa tulosta aikaiseksi, mutta ei todellakaan parempaa peliä, vaan asettaa samalla isosti rajoja omalle kehitykselleen.
KAIKKI!! tulospohjaiset tavoitteet todellisuudessa estävät pelaajaa oppimasta golfia ja kehittymästä. On kyse ihan minkä tason taiturista hyvänsä, tuo pätee aina ja joka tilanteessa ja on saanut pirun monta lupaavaa ja lahjakasta peluria jäämään paljon potentiaaliaan alemmalle tasolle. Toivottavasti tuo jatkossa ymmärretään paremmin.
ts kirjoitti: (3.5.2013 8:11:23)
KAIKKI!! tulospohjaiset tavoitteet todellisuudessa estävät pelaajaa oppimasta golfia ja kehittymästä. On kyse ihan minkä tason taiturista hyvänsä, tuo pätee aina ja joka tilanteessa ja on saanut pirun monta lupaavaa ja lahjakasta peluria jäämään paljon potentiaaliaan alemmalle tasolle. Toivottavasti tuo jatkossa ymmärretään paremmin.
Avaatko hieman.
Tuolla ei ilmeisesti ole mitään tekemistä tilastoinnin ja seurannan kanssa? -ko, kö?Mikä mielestäsi vaikuttaa siihen, että ko. pelurit ovat jääneet potentiaaliaan alemmalle tasolle? Onko tuolloin aseteltu tulostavoitteita? Mitä?
Kun katselee jonkun kilpailun tilastoja tai kun katselee vaikka pelajaajan omia tilastoja huomaa aika hyvin, että kyseessä on aika puhdas Gaussin käyrä, kun otanta on tarpeeksi suuri. Sinänsä yksittäiset kierrostulokset eivät kokonaisuuden kannalta ole mitenkään merkittäviä jos kehitystä haluaa seurata. Jos jälkeenpäin katselee esim eri vuosina pelattuja kierrosmääriä, kehittymisen havaitsee parhaiten siinä, että kyseisen käyrän huippukohta on siirtynyt hieman parempia kierrostuloksia kohti ja koko käyrän skaala on kaventunut. Jos nyt jonkun tavoiteen joku haluaisi ehdottomasti itselleen tehdä, niin ainut oikea olisi, että tee ne lyönnit siellä kentällä niin hyvin kuin osaat, käytä sitä potentiaalia mitä sä osaat ja olet oppinut sekä harjoittele enemmän epämukavuusaluetta. Tulos tulee noiden seurauksena ja kehittymisen näkee sen kautta. Tuloksista sitten nautitaan jälkikäteen, eikä mietitä niitä etukäteen.
Kun katselee jonkun kilpailun tilastoja tai kun katselee vaikka pelajaajan omia tilastoja huomaa aika hyvin, että kyseessä on aika puhdas Gaussin käyrä, kun otanta on tarpeeksi suuri. Sinänsä yksittäiset kierrostulokset eivät kokonaisuuden kannalta ole mitenkään merkittäviä jos kehitystä haluaa seurata. Jos jälkeenpäin katselee esim eri vuosina pelattuja kierrosmääriä, kehittymisen havaitsee parhaiten siinä, että kyseisen käyrän huippukohta on siirtynyt hieman parempia kierrostuloksia kohti ja koko käyrän skaala on kaventunut. Jos nyt jonkun tavoiteen joku haluaisi ehdottomasti itselleen tehdä, niin ainut oikea olisi, että tee ne lyönnit siellä kentällä niin hyvin kuin osaat, käytä sitä potentiaalia mitä sä osaat ja olet oppinut sekä harjoittele enemmän epämukavuusaluetta. Tulos tulee noiden seurauksena ja kehittymisen näkee sen kautta. Tuloksista sitten nautitaan jälkikäteen, eikä mietitä niitä etukäteen.
TeesHot kirjoitti: (3.5.2013 9:16:48)
ts kirjoitti: (3.5.2013 8:11:23)
KAIKKI!! tulospohjaiset tavoitteet todellisuudessa estävät pelaajaa oppimasta golfia ja kehittymästä. On kyse ihan minkä tason taiturista hyvänsä, tuo pätee aina ja joka tilanteessa ja on saanut pirun monta lupaavaa ja lahjakasta peluria jäämään paljon potentiaaliaan alemmalle tasolle. Toivottavasti tuo jatkossa ymmärretään paremmin.
Avaatko hieman.
Tuolla ei ilmeisesti ole mitään tekemistä tilastoinnin ja seurannan kanssa? -ko, kö?Mikä mielestäsi vaikuttaa siihen, että ko. pelurit ovat jääneet potentiaaliaan alemmalle tasolle? Onko tuolloin aseteltu tulostavoitteita? Mitä?
Lyhyesti avaan:
Kun pelaaja pyrkii merollisesti mahdollisimman hyvään tulokseen, hän alkaa varmistelemaan ja välttämään virheitä. Kisatilanteessa varmasti ihan järkevää, mutta kehityksen kannalta iso miina, koska seilloin hän sulkee samalla silmänsä uuden ja monipuolisemman pelin oppimiselta. Ei siis uskalla opetella esim parempaa tapaa lyödä, koska pelkää menettävänsä vanhan tulostason, ei uskalla opetella leikkimään kierteiden kanssa, ei uskalla opetella ja ottaa käyttöön uusia lähipelilyöntejä… kaikessa mennään varman päälle että saataisiin säilytettyä nykyinen taso. No sille sitten usein jäädäänkin ja istutaan siellä Fukken aikanaan lanseeramman joen rannalla katselemassa kun joen toisella puolella pelataan huippugolfia.
Toi on sen verran iso juttu, että tässä lähipäivinä pistelen aiheesta avauksen tuonne omalle foorumilleni niin saadaan ehkä vähän kansainvälisempääkin keskustelua aiheesta.
ts kirjoitti: (3.5.2013 9:35:06)
TeesHot kirjoitti: (3.5.2013 9:16:48)
ts kirjoitti: (3.5.2013 8:11:23)
KAIKKI!! tulospohjaiset tavoitteet todellisuudessa estävät pelaajaa oppimasta golfia ja kehittymästä. On kyse ihan minkä tason taiturista hyvänsä, tuo pätee aina ja joka tilanteessa ja on saanut pirun monta lupaavaa ja lahjakasta peluria jäämään paljon potentiaaliaan alemmalle tasolle. Toivottavasti tuo jatkossa ymmärretään paremmin.
Avaatko hieman.
Tuolla ei ilmeisesti ole mitään tekemistä tilastoinnin ja seurannan kanssa? -ko, kö?Mikä mielestäsi vaikuttaa siihen, että ko. pelurit ovat jääneet potentiaaliaan alemmalle tasolle? Onko tuolloin aseteltu tulostavoitteita? Mitä?
Lyhyesti avaan:
Kun pelaaja pyrkii merollisesti mahdollisimman hyvään tulokseen, hän alkaa varmistelemaan ja välttämään virheitä. Kisatilanteessa varmasti ihan järkevää, mutta kehityksen kannalta iso miina, koska seilloin hän sulkee samalla silmänsä uuden ja monipuolisemman pelin oppimiselta. Ei siis uskalla opetella esim parempaa tapaa lyödä, koska pelkää menettävänsä vanhan tulostason, ei uskalla opetella leikkimään kierteiden kanssa, ei uskalla opetella ja ottaa käyttöön uusia lähipelilyöntejä… kaikessa mennään varman päälle että saataisiin säilytettyä nykyinen taso. No sille sitten usein jäädäänkin ja istutaan siellä Fukken aikanaan lanseeramman joen rannalla katselemassa kun joen toisella puolella pelataan huippugolfia.
Toi on sen verran iso juttu, että tässä lähipäivinä pistelen aiheesta avauksen tuonne omalle foorumilleni niin saadaan ehkä vähän kansainvälisempääkin keskustelua aiheesta.
Tässä vähän omia kokemuksia. Vasta muutaman kesän palloa huitoneena allekirjoitan tuon tsn näkemyksen. Tulokseni ei ole vielä olleet kummoisia ja syynä osittain tuo ’safetailu’. Jos pelasin viime kesänä raudoilla plus hybridillä ja jätin puut ja ajurin rauhaan, pääsin parhaillaan kierrostulokseen 82. Oliko se kaunista? Ei Mistä tuolla kierroksella pystyisin nipistämään silloisella lyönnillä niitä lyöntejä pois? En mistään koska pituus ei riitä ja varmuus puilla ja ajurilla oli aivan kauheaa. Talven aikana täysremontti svingiin, siis suurin piirtein kaikki uusiksi. Tammikuun lopulla espanjan lämmössä uudella (kesken eräisellä) lyönnillä tulokset 81, 82 ja 87.
Kaikki mailat matkassa ja niitä käytettiin. Ajuri hieman karkaili vielä innostuksesta, mutta muuten oli aika perus settiä. Ei yhtään bogeytä isompaa ja niitä ei tarvinnut ’taistella’ kuppiin. Jos olisin jatkanut ilman svngiremonttia ja pelannut ’varmoilla’ ei mielenkiinto lajiin olisi pysynyt kovinkaan pitkään. Viime kesä mentiin sen pelin maksimilla, nyt etsitään sitä maksimisuoritusta uudelleen.
’Niin pelaat, ku reenaat! T.Jutila’
TeesHot kirjoitti: (3.5.2013 9:16:48)
Mikä mielestäsi vaikuttaa siihen, että ko. pelurit ovat jääneet potentiaaliaan alemmalle tasolle? Onko tuolloin aseteltu tulostavoitteita? Mitä?Ehkä se potentiaali on väärin arvioitu? 😉
Sehän on vain luulo.samkos kirjoitti: (3.5.2013 9:48:56)
ts kirjoitti: (3.5.2013 9:35:06)
Lyhyesti avaan:
Kun pelaaja pyrkii merollisesti mahdollisimman hyvään tulokseen, hän alkaa varmistelemaan ja välttämään virheitä. Kisatilanteessa varmasti ihan järkevää, mutta kehityksen kannalta iso miina, koska seilloin hän sulkee samalla silmänsä uuden ja monipuolisemman pelin oppimiselta. Ei siis uskalla opetella esim parempaa tapaa lyödä, koska pelkää menettävänsä vanhan tulostason, ei uskalla opetella leikkimään kierteiden kanssa, ei uskalla opetella ja ottaa käyttöön uusia lähipelilyöntejä… kaikessa mennään varman päälle että saataisiin säilytettyä nykyinen taso. No sille sitten usein jäädäänkin ja istutaan siellä Fukken aikanaan lanseeramman joen rannalla katselemassa kun joen toisella puolella pelataan huippugolfia.
Toi on sen verran iso juttu, että tässä lähipäivinä pistelen aiheesta avauksen tuonne omalle foorumilleni niin saadaan ehkä vähän kansainvälisempääkin keskustelua aiheesta.
Tässä vähän omia kokemuksia. Vasta muutaman kesän palloa huitoneena allekirjoitan tuon tsn näkemyksen. Tulokseni ei ole vielä olleet kummoisia ja syynä osittain tuo ’safetailu’. Jos pelasin viime kesänä raudoilla plus hybridillä ja jätin puut ja ajurin rauhaan, pääsin parhaillaan kierrostulokseen 82. Oliko se kaunista? Ei Mistä tuolla kierroksella pystyisin nipistämään silloisella lyönnillä niitä lyöntejä pois? En mistään koska pituus ei riitä ja varmuus puilla ja ajurilla oli aivan kauheaa. Talven aikana täysremontti svingiin, siis suurin piirtein kaikki uusiksi. Tammikuun lopulla espanjan lämmössä uudella (kesken eräisellä) lyönnillä tulokset 81, 82 ja 87.
Kaikki mailat matkassa ja niitä käytettiin. Ajuri hieman karkaili vielä innostuksesta, mutta muuten oli aika perus settiä. Ei yhtään bogeytä isompaa ja niitä ei tarvinnut ’taistella’ kuppiin. Jos olisin jatkanut ilman svngiremonttia ja pelannut ’varmoilla’ ei mielenkiinto lajiin olisi pysynyt kovinkaan pitkään. Viime kesä mentiin sen pelin maksimilla, nyt etsitään sitä maksimisuoritusta uudelleen.
’Niin pelaat, ku reenaat! T.Jutila’
Hyviä huomioita.
Lisänäkökulma:
On aivan olennaista itse tiedostaa, mihin itse on pyrkimässä, ja paljonko pystyy panostamaan.
Samkos yllä on tavoitteellinen harjoittelija, arvaan että on harrastanut muutakin (kilpa)urheilua elämässään. Samkos pystyy harjoittelemaan, ja ymmärtää, että jos tekee muutoksen tekniikkaan, aluksi tulee takapakkia, kunnes taas päästään eteenpäin, pitemmälle kuin aiemmalla tekniikalla koskaan olisi päässyt.
Junnuilla joilla on tavoitteet, on valmentajan tehtävä työntää heidät epämukavuusalueelle, että päästään ’joen yli’.
On kuitenkin aikuisena aloittaneita, joilla ei ole pyrkimystäkään singelitasoitukseen, eikä aikaa ja/tai halua treenata riittävästi, jolloin swingi saa olla mikä on, kunhan pro on katsonut sen verran että ei ole vammoja odotettavissa.
Mun lyönnin kun pro viimeksi näki (tosin vain 15 min tsekkaus, ryhmätapahtumassa), kerroin että hcp on 17, ja että pelaan 5-10 kertaa kesässä, kommentti oli että ’ei ole kehitys swingistä kiinni, ei kannata muuttaa swingiä, lisää treeniä vaan jos haluat kehittyä’. Mulla siis tekniikka tähän tasoon OK, mutta osuma ja varmuus / toistettavuus huonoja, koska pelaan ja treenaan niin vähän. Siis vaikka tekniikka ei täydellinen olekaan, ei kannata muuttaa, koska en ikinä saisi uutta swingiä vakiinnutettua. Tekemistä olisi siinäkin, että edes tämä nykyinen räpellys vakiintuisi.
Luulisin että golfswingin vakiintuminen vaatii vähintään 10.000 lyöntiä (arvaus toisen lajin perusteella?), ja koska ainakaan itse en saa puhtaalla tekniikalla lyötyä rangella kuin max 100 lyöntiä samassa harjoituksessa, se tarkoittaisi että swingin muutoksen vakiintuminen (jos on olennainen muutos) vaatisi 100 tuntia rangella, tai 200 kierrosta kentällä (oletus 50 swingiä / kierros, harjoitus-swingit mukana)
Tähän ei moni keski-ikäinen klubituuppari ole valmis, ja sehän on täysin OK kun vain itse tietää mihin pyrkii (tai ei pyri), ja on siihen tyytyväinen.ts tai joku muu tietävä voinee kommentoida, onko yllä olevassa järkeä vai ei?
ts kirjoitti: (3.5.2013 9:35:06)
Lyhyesti avaan:
Kun pelaaja pyrkii merollisesti mahdollisimman hyvään tulokseen, hän alkaa varmistelemaan ja välttämään virheitä. Kisatilanteessa varmasti ihan järkevää, mutta kehityksen kannalta iso miina, koska seilloin hän sulkee samalla silmänsä uuden ja monipuolisemman pelin oppimiselta. Ei siis uskalla opetella esim parempaa tapaa lyödä, koska pelkää menettävänsä vanhan tulostason, ei uskalla opetella leikkimään kierteiden kanssa, ei uskalla opetella ja ottaa käyttöön uusia lähipelilyöntejä… kaikessa mennään varman päälle että saataisiin säilytettyä nykyinen taso. No sille sitten usein jäädäänkin ja istutaan siellä Fukken aikanaan lanseeramman joen rannalla katselemassa kun joen toisella puolella pelataan huippugolfia.
Toi on sen verran iso juttu, että tässä lähipäivinä pistelen aiheesta avauksen tuonne omalle foorumilleni niin saadaan ehkä vähän kansainvälisempääkin keskustelua aiheesta.
Allekirjoitan.
Tavoitteiden asetantakin on kai numerollisesti silloin tehty hieman vaatimattomasti, jos siihen pääsee helpoiten tuolla peruspelillä varmistellen. On liian helppoa tyytyä tiettyyn tasoon. Pelin kehittyessä tavoitteiden (ei numerollisten) pitäisi luonnollisesti kasvaa ja silloin on pakko miettiä keinoja, kuinka ne saavutetaan. Sitä vartenhan treenaaminen on.Nuo numerolliset tavoitteet tietysti muutenkin herättävät paljon ajatuksia. Jos niitä tehdään, asetetaanko ne realistiselle tasolle? Entäs sitten, jos tavoitteet eivät toteudu? Kokonaan toinen asia on numeeristen tavoitteiden toteutumisen mittaaminen golfissa, mm. satunnaisten pomppujen, vaihtuvien kenttien, muuttuvien olosuhteiden ym. tekijöiden takia, mutta hyvällä tilastoinnilla ja sen seurannalla voidaan oppia omasta pelistä ja sen kehittämisestä. Homma ei saisi olla liian tieteellistä, mutta mutukaan ei vie pelaajaa eteenpäin.
Satunnainen lenkkeilijä kirjoitti: (3.5.2013 10:53:00)
[
Mun lyönnin kun pro viimeksi näki (tosin vain 15 min tsekkaus, ryhmätapahtumassa), kerroin että hcp on 17, ja että pelaan 5-10 kertaa kesässä, kommentti oli että ’ei ole kehitys swingistä kiinni, ei kannata muuttaa swingiä, lisää treeniä vaan jos haluat kehittyä’. Mulla siis tekniikka tähän tasoon OK, mutta osuma ja varmuus / toistettavuus huonoja, koska pelaan ja treenaan niin vähän.ts tai joku muu tietävä voinee kommentoida, onko yllä olevassa järkeä vai ei?
Mä heitän tuohon vaan yhden nopean kommentin.
Mä olen nähnyt vuosien varrella kasapäin erittäin hyvän näköisiä swingejä paljaalla silmällä katsottuna. Samoin videolta ne on näyttäny olevan ihan OK. Sitten kun on katsottu dataa koneelta, niin selviää heti miksi ne ei kuitenkaan ole toimivia, vaikka ovatkin erittäin toistettavia.
Yksi selkeä myytti on että klubipelaajan swingi ei olisi toistettava. Asia on juurikin päinvastoin ja se näkyy mittauksissa varsin selkeästi. Monen klubipelaajan osumat ja osuman tapahtumat eivät ole toistettavia, koska niissä on liikaa piirteitä jotka tekevät niistä virheherkkiä.
Mulla on numeerinen tavoite, että jos saan ’mokalyönnit’ eli huonot osumat alle 10%, olisin tyytyväinen. Tietysti mitä pienempi %, sen parempi.
’mokalyönti’ on oma määritelmä, tarkoittaa selvä toppi / duffi / slaissi / hukki.
Subjektiivisesti arvioitava, mutta kyllä nuo yleensä huomaa selvästi.Sen sijaan esim. hyvällä osumalla veteen tai outtiin lyöty (esim. väärä mailavalinta, tuuli arvioitu väärin, tms) EI ole ’mokalyönti’.
TeesHot kirjoitti: (3.5.2013 10:54:08)
Tavoitteiden asetantakin on kai numerollisesti silloin tehty hieman vaatimattomasti, jos siihen pääsee helpoiten tuolla peruspelillä varmistellen. On liian helppoa tyytyä tiettyyn tasoon. Pelin kehittyessä tavoitteiden (ei numerollisten) pitäisi luonnollisesti kasvaa ja silloin on pakko miettiä keinoja, kuinka ne saavutetaan. Sitä vartenhan treenaaminen on.
.
Puhutaan aika eri asiasta tai sitten nähdään se vaan toisin.
Mä oon tällä hetkellä sanonu kaikille junnuille että mua ei kiinnosta pätkääkään millaista tulosta te pelaatte esim 16-18 vuotiaina. Mua kiinnostaa nähdä etä opitte koko ajan lisää tästä pelistä ja ymmärtämään mikä tuottaa pallolle minkäkinlaisen kaaren. Siis hemmetin kauas jonkun pyhän swingin etsimisestä ja oppimaan pallon lennosta ja pelistä.
Tavote on siis se, että kun kaverit täyttää 20v, niillä on rakennettuna heidän OMA pelinsä erilaisten lyöntien etsimisen kautta ja uskaltavat niitä myös käyttää. Osaavat kiertää puut oikeelta ja vasemmalta, alta tai yli, saavat pallon jarruttamaan tai rullaamaan haluamallaan tavalla jne…
Kun noita opetellaan, jäädään junnuvuosina varmasti jälkeen tuloksellisesta kehityksestä niihin verrattuna, jotka pyrkivät rakentamaan oman pelinsä toistettavuuden varaan. Mun uskomusten mukaan sitten kun ollaan tuossa 20v iässä niin tilanne vaihtuu päinvastaiseksi. Nuo taitopuolta ja monipuolisuutta kehittäneet kaverit ajavat sataa niiden ’jauhajien’ ohitse varsinkin kun kuitenkin pelataan aina muuttuvissa olosuhteissa.
ts kirjoitti: (3.5.2013 11:21:58)
Satunnainen lenkkeilijä kirjoitti: (3.5.2013 10:53:00)
[
Mun lyönnin kun pro viimeksi näki (tosin vain 15 min tsekkaus, ryhmätapahtumassa), kerroin että hcp on 17, ja että pelaan 5-10 kertaa kesässä, kommentti oli että ’ei ole kehitys swingistä kiinni, ei kannata muuttaa swingiä, lisää treeniä vaan jos haluat kehittyä’. Mulla siis tekniikka tähän tasoon OK, mutta osuma ja varmuus / toistettavuus huonoja, koska pelaan ja treenaan niin vähän.ts tai joku muu tietävä voinee kommentoida, onko yllä olevassa järkeä vai ei?
Mä heitän tuohon vaan yhden nopean kommentin.
Mä olen nähnyt vuosien varrella kasapäin erittäin hyvän näköisiä swingejä paljaalla silmällä katsottuna. Samoin videolta ne on näyttäny olevan ihan OK. Sitten kun on katsottu dataa koneelta, niin selviää heti miksi ne ei kuitenkaan ole toimivia, vaikka ovatkin erittäin toistettavia.
Yksi selkeä myytti on että klubipelaajan swingi ei olisi toistettava. Asia on juurikin päinvastoin ja se näkyy mittauksissa varsin selkeästi. Monen klubipelaajan osumat ja osuman tapahtumat eivät ole toistettavia, koska niissä on liikaa piirteitä jotka tekevät niistä virheherkkiä.
Tarkoitin lähinnä sitä, että jos aikoo muuttaa swingiä, täytyy olla valmis harjoittelujaksoon, jonka alussa tulokset ehkä huononevat, ennen kuin ne paranevat. Jos ei tällaiseen ole mahdollisuutta, ei ehkä kannata liian paljon yrittää muuttaa.
Poikkeuksia on – totta kai voi joskus olla joku pienikin juttu jonka pystyy omaksumaan heti, ja joka auttaa heti. Itse kun aloitin golfin 1990-luvulla ja vetelin ekat viikot ihan omalla swingillä, selkä lapojen välistä tuli hemmetin kipeäksi. Lopulta menin prolle, joka sanoi ’älä tee noin, tee näin’, ja selkäkivut loppui saman tien. Onneksi ei ollut vielä sitä 10.000 lyöntiä takana alkuperäisellä vaarallisella swingillä – jos olisi ollut, muuttaminen olisi ollut huomattavan paljon vaikeampaa…
Mutta, nyt varmaan on jo se 10.000 toistoa ja enemmänkin, joten eiköhän tämä ole tässä ;-D ja tällä mennään…
ts kirjoitti: (3.5.2013 11:39:33)
[Tavote on siis se, että kun kaverit täyttää 20v, niillä on rakennettuna heidän OMA pelinsä erilaisten lyöntien etsimisen kautta ja uskaltavat niitä myös käyttää. Osaavat kiertää puut oikeelta ja vasemmalta, alta tai yli, saavat pallon jarruttamaan tai rullaamaan haluamallaan tavalla jne…
Kyllä kai hyvän tason kilpagolfarilla täytyy olla niin kuin muissakin urheilulajeissa, että juuri ennen lyöntiä otetaan vain mielikuva sitä miten pallon pitää lentää ja/tai rullata, ja sen jälkeen kädet ja jalat toimii lähes automaattisesti?
Noinhan se on muissakin palloilulajeissa, kun saa rauhassa keskittyä, esim
– Jalkapalloilija, joka aikoo vetää rankkarin
– lentopalloilija tai tenniksen pelaaja ennen syöttöä
– Koripalloilija vapaaheitossaEihän nekään mieti, miten kädet ja jalat kohta liikkuu, vaan sitä miten pallo kohta lentää.
ts kirjoitti: (3.5.2013 11:39:33)
TeesHot kirjoitti: (3.5.2013 10:54:08)
Tavoitteiden asetantakin on kai numerollisesti silloin tehty hieman vaatimattomasti, jos siihen pääsee helpoiten tuolla peruspelillä varmistellen. On liian helppoa tyytyä tiettyyn tasoon. Pelin kehittyessä tavoitteiden (ei numerollisten) pitäisi luonnollisesti kasvaa ja silloin on pakko miettiä keinoja, kuinka ne saavutetaan. Sitä vartenhan treenaaminen on.
.
Puhutaan aika eri asiasta tai sitten nähdään se vaan toisin.
Mä oon tällä hetkellä sanonu kaikille junnuille että mua ei kiinnosta pätkääkään millaista tulosta te pelaatte esim 16-18 vuotiaina. Mua kiinnostaa nähdä etä opitte koko ajan lisää tästä pelistä ja ymmärtämään mikä tuottaa pallolle minkäkinlaisen kaaren. Siis hemmetin kauas jonkun pyhän swingin etsimisestä ja oppimaan pallon lennosta ja pelistä.
Tavote on siis se, että kun kaverit täyttää 20v, niillä on rakennettuna heidän OMA pelinsä erilaisten lyöntien etsimisen kautta ja uskaltavat niitä myös käyttää. Osaavat kiertää puut oikeelta ja vasemmalta, alta tai yli, saavat pallon jarruttamaan tai rullaamaan haluamallaan tavalla jne…
Kun noita opetellaan, jäädään junnuvuosina varmasti jälkeen tuloksellisesta kehityksestä niihin verrattuna, jotka pyrkivät rakentamaan oman pelinsä toistettavuuden varaan. Mun uskomusten mukaan sitten kun ollaan tuossa 20v iässä niin tilanne vaihtuu päinvastaiseksi. Nuo taitopuolta ja monipuolisuutta kehittäneet kaverit ajavat sataa niiden ’jauhajien’ ohitse varsinkin kun kuitenkin pelataan aina muuttuvissa olosuhteissa.
Puhutaan oikeastaan ihan samasta asiasta. Tuloksista ei pitäisi välittää nuoremmalla iällä, mutta kyllä menestys tietyllä tavalla ruokkiikin. Mä luulen että miltei jokainen vakavasti golfiin suhtautuva pelaaja ajattelee (ainakin pitäisi) kuvaamallasi tavalla. Mikä on sitten vakavaa suhtautumista.. 😉
TeesHot kirjoitti: (3.5.2013 12:59:16)
. Mä luulen että miltei jokainen vakavasti golfiin suhtautuva pelaaja ajattelee (ainakin pitäisi) kuvaamallasi tavalla. Mikä on sitten vakavaa suhtautumista.. 😉Ajatteleeko? Ajattelevatko valmentajat? Uskalletaanko oikeesti tehdä töitä kehityksen eteen vai pyritäänkö pärjäämään aluetourilla tai vaikka tsemppitourilla?
Mä en todellakaan tiedä, mutta jostain on tullut ajatus että tulosta haetaan kehitystä enemmän liian monessa tapauksessa. Monenko pelaajan olet kuullut sanovan että ei heille ole tuloksella mitään väliä kun prosessia vaan viedään eteenpäin.
ts kirjoitti: (3.5.2013 13:10:19)
Ajatteleeko? Ajattelevatko valmentajat? Uskalletaanko oikeesti tehdä töitä kehityksen eteen vai pyritäänkö pärjäämään aluetourilla tai vaikka tsemppitourilla?
Millainen golf on urheilulajina – onko se ’ihmelapsiurheilua’ (kuten vaikkapa mäkihyppy, voimistelu, taitoluistelu, uinti, paljolti myös tennis) jossa maailman huiput lähes poikkeuksetta ovat olleet myös tulostasoltaan huippuja jo alle 18-vuotiaana, ainakin omassa ikäluokassaan, ja useimmiten hyviä jo jopa yleisissä sarjoissa?
Vai onko golf hitaamman kehityksen laji (kuten vaikkapa yleisurheilu, jalkapallo, jne) jossa noustaan huipulle myöhemmin, ja 30-vuotiaat maailman huiput eivät ole välttämättä olleet vielä 20-vuotiaana huipulla, edes omassa ikäluokassaan?
Satunnainen lenkkeilijä kirjoitti: (3.5.2013 13:22:01)
ts kirjoitti: (3.5.2013 13:10:19)
Ajatteleeko? Ajattelevatko valmentajat? Uskalletaanko oikeesti tehdä töitä kehityksen eteen vai pyritäänkö pärjäämään aluetourilla tai vaikka tsemppitourilla?
Millainen golf on urheilulajina – onko se ’ihmelapsiurheilua’ (kuten vaikkapa mäkihyppy, voimistelu, taitoluistelu, uinti, paljolti myös tennis) jossa maailman huiput lähes poikkeuksetta ovat olleet myös tulostasoltaan huippuja jo alle 18-vuotiaana, ainakin omassa ikäluokassaan, ja useimmiten hyviä jo jopa yleisissä sarjoissa?
Vai onko golf hitaamman kehityksen laji (kuten vaikkapa yleisurheilu, jalkapallo, jne) jossa noustaan huipulle myöhemmin, ja 30-vuotiaat maailman huiput eivät ole välttämättä olleet vielä 20-vuotiaana huipulla, edes omassa ikäluokassaan?
Toi on erittäin hyvä kysymys eikä siihen ole yhtä oikeaa vastausta taaskaan.
Samaan aikaan meillä on ollut paljon ns lapsitähtiä, jotka ovat hiipuneet totaalisesti aikuisiän kynnyksellä, sitten joitakin jotka menevät huipulle asti.
Mä sanoisin että kyllä lahjakas kaveri jollain tasolla pärjää aina jo ikäluokassaan tai ainakin pelaa kohtalaisen siedettävää tulostasoa. Toisaalta vaikka ei pärjäiskään, voi hyvinkin oikean tekemisen kautta tulla huipulle myöhemmin kun se oma juttu on valmis.
Olennaista on silti mun mielestä edelleen se, että tuolle tulokselliselle pärjäämiselle ei saa antaa isoa merkitystä, vaan tekemiselle ja oppimiselle. Niihin pitää olla halu ja sitä kautta tulokset sitten jossain vaiheessa myös asettuvat kohdalleen.
ts kirjoitti: (3.5.2013 13:35:48)
Satunnainen lenkkeilijä kirjoitti: (3.5.2013 13:22:01)
Millainen golf on urheilulajina – onko se ’ihmelapsiurheilua’ (kuten vaikkapa mäkihyppy, voimistelu, taitoluistelu, uinti, paljolti myös tennis) jossa maailman huiput lähes poikkeuksetta ovat olleet myös tulostasoltaan huippuja jo alle 18-vuotiaana, ainakin omassa ikäluokassaan, ja useimmiten hyviä jo jopa yleisissä sarjoissa?
Vai onko golf hitaamman kehityksen laji (kuten vaikkapa yleisurheilu, jalkapallo, jne) jossa noustaan huipulle myöhemmin, ja 30-vuotiaat maailman huiput eivät ole välttämättä olleet vielä 20-vuotiaana huipulla, edes omassa ikäluokassaan?
Toi on erittäin hyvä kysymys eikä siihen ole yhtä oikeaa vastausta taaskaan.
Samaan aikaan meillä on ollut paljon ns lapsitähtiä, jotka ovat hiipuneet totaalisesti aikuisiän kynnyksellä, sitten joitakin jotka menevät huipulle asti.
Mä sanoisin että kyllä lahjakas kaveri jollain tasolla pärjää aina jo ikäluokassaan tai ainakin pelaa kohtalaisen siedettävää tulostasoa. Toisaalta vaikka ei pärjäiskään, voi hyvinkin oikean tekemisen kautta tulla huipulle myöhemmin kun se oma juttu on valmis.
Olennaista on silti mun mielestä edelleen se, että tuolle tulokselliselle pärjäämiselle ei saa antaa isoa merkitystä, vaan tekemiselle ja oppimiselle. Niihin pitää olla halu ja sitä kautta tulokset sitten jossain vaiheessa myös asettuvat kohdalleen.
Minusta golf on selvästi hitaamman kehityksen laji.
Helppo verrata esim:
kuinka monta vaikkapa alle 22-vuotiasta arvokisa- (eli major-) voittajaa on golfissa viimeisen 10 tai 20 vuoden aikana?
Ei liene monta, vai onko yhtään?Jos otetaan vaikkapa nuo mäkihyppy, voimistelu, taitoluistelu, uinti, tennis – eiköhän niistä jokaisesta löydy useita.
-
JulkaisijaArtikkelit