23.4.–30.4. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[11][15]
KilpailuaSuomalaista

Harjoittele, harjoittele, harjoittele…

Etusivu Foorumit Kilpagolf & harjoittelu Harjoittele, harjoittele, harjoittele…

Esillä 25 viestiä, 201 - 225 (kaikkiaan 376)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • ts

    Vasen pakki kirjoitti: (9.10.2006 11:18:05)

    Parti kirjoitti: (9.10.2006 10:15:48)
    Rotella osaa mielestäni sanoa hyvin miksi ’funtsausgolf’ ei pelkästään paranna tuloksia, vaan myös parantaa svingin laatua kentällä. Vapaa lainaus:’Lyönneissä on parempi valita varovainen taktiikka ja lyödä sitten palloa röyhkeän itsevarmasti. Röyhkeän, itsevarman taktiikan valitseminen johtaa helposti varovaiseen tai pelokkaaseen svingaamiseen.’

    En ole Rotellan kirjoja lukenut, mutta ilmeisesti pitäisi. Äijähän puhuu asiaa. Joskus telkkarista golf lähetyksissä kuulee pelaajan ja caddien puheet ennen lyöntiä. Siis nehän ei valitse pelkkää mailaa, vaan mailan+lyönnin. Siinä käydään läpi eri optioita ja sitten kun valinta on tehty, siihen sitoudutaan. Oon kuullut caddieiltä esim termejä ’yep, I like that shot’ tai ’commit to it’. Siis siinä vaiheessa kun vasta on valittu maila ja lyönti. Kun taktiikka on valittu, siihen sitoudutaan ja sitä kautta saadaan aikaan paljon suuremmalla todennäköisyydellä hyvä swingi. Mulla toi sama pätee myös päinvastoin. Jos en ole varma onko mulla oikea maila kädessä, lyön myös suurella todennäköisyydellä huonon swingin. Ehkä mä en vaan oo lyönyt tarpeeksi monta palloa rangella;-).

    Heetkonen… täällähän kirjuutellaan vallan asiaa. Golfin pelaamisessa on kyse lyönneistä, ei swingistä. Vähän aikaa jos vielä jatkatte tällä tavalla, ni en lupaa enää pysyä hiljaa 🙂

    kebax kirjoitti: (9.10.2006 11:31:12)
    Eipähän tämä pöllöltä kuullosta ollenkaan ja toimaa varmaan advanced pelaajilla. Harrastelijasutijoilla ei paljoa vaihtoehtoja ole; hyvä kun se yksi lyönti löytyy käsillä olevaan tilanteeseen. Sillä on pärjättävä tuntui se hyvältä eli siis ei. Todennäköisyyksiä vastaan moni tulee pelaamaan koko elämänsä.

    Mä rohkenisin Kebax olla juuri päinvastaista mieltä. Mitä epävarmempi lyöjä, sen suurempaa osuutta taktiikka ja mentaalipuoli näyttelevät. Monilla kentillä paremmat pallonlyöjät voivat jättää väyläbunkkerit huomioimatta, griinien bunkkerointi ei haittaa heitä niin paljon, koska lähestymiset lyödään lyhyillä raudoilla jne. Lyhyempiä ja leveämpiä lyöntejä viljelevät joutuvat siis taktikoimaan paljon enemmän.

    Mulla on paljon tenniskavereita, joista on nopeasti tullut suhteellisen hyviä golfin pelaajia täydellisestä harjoittelun puutteesta huolimatta. Ajattelin itsekin ennen tuon johtuvan tennislyönnin ja golf swingin samankaltaisuuksista. Nykyään näen sen enemmän seurauksena prosenttipelin oivaltamisesta. Tennismatseja ei voiteta läpilyöntejä yrittämällä, vaan lyömällä maksimaalisella tempolla, jolla vielä vältetään helpot virheet. Kun luet tarkasti tuon edellisen lauseen, niin huomaat ettei se tarkoita putteriin turvautumista tiiboksissa.

    Nimetön

    Ihmetyttää vaan edelleen nämä ’oikotie onneen mentaaliharjoittelulla ja pelitaktiikoita hiomalla’ -neuvot. Tulee väkisin sellainen mielikuva, että mentaaliharjoittelu olisi jokin mystinen asia jota harjoittelemalla huomaa yht’äkkiä olevansa parempi golfari 😉

    Ei kai siitä voi olla kovin suurta erimielisyyttä, että mitä paremmin kykenee komittoitumaan seuraavaan lyöntiinsä ja mitä enemmän sen onnistumiseen uskomaan, niin lyönnistä tulee parempi kuin jos epäilee vähän kaikkea. Väittäisin kuitenkin edelleen, että tekniset edellytykset hyvän lyönnin suorittamiseen pitää olla olemassa ennen kuin sellaisen voi suorittaa yhä uudelleen ja uudelleen. Ei siinä pelkkällä uskolla ja toivolla kovinkaan pitkälle pötkitä vaan mukana on oltava hyvä tekninen perusosaaminen. Ja kovin erikoinen pitää pelaajan ajatusrakenne olla, jos aina vain uudelleen uskoo seuraavan lyönnin olevan hyvä, vaikkei sellaista ole onnistunut aiemmin juurikaan tekemään.

    Olisikin mukava kuulla näiden mentaalipuolta korostavien mielipiteitä siitä kumpi heidän mielestään tulee ennemmin, muna vai kana ? Eli riittääkö heidän mielestään hcp 20 – 30 tekninen taso siihen, että kannattaa alkaa siirtämään swingiään selkäytimeen vai olisiko sittenkin ehkä parempi käyttää se rajallinen aika tekniikan hiomiseen ja virkistävään pelaamiseen ottamatta turhia murheita taktiikoista ja ’zone’ asioista. Vastaus ’pitää tehdä molempia’ ei sitten käy, sillä aikahan oli se rajallinen tekijä, eikä mentaaliharjoittelu (tai taktinen suunnittelu) todellakaan tapahdu itsestään jossain ajattomassa tilassa 😉

    Rifle kirjoitti: (9.10.2006 13:50:58)
    Ihmetyttää vaan edelleen nämä ’oikotie onneen mentaaliharjoittelulla ja pelitaktiikoita hiomalla’ -neuvot. Tulee väkisin sellainen mielikuva, että mentaaliharjoittelu olisi jokin mystinen asia jota harjoittelemalla huomaa yht’äkkiä olevansa parempi golfari 😉

    Vastaus ’pitää tehdä molempia’ ei sitten käy, sillä aikahan oli se rajallinen tekijä, eikä mentaaliharjoittelu (tai taktinen suunnittelu) todellakaan tapahdu itsestään jossain ajattomassa tilassa 😉

    ’Oikotie onneen’ on harhaanjohtava ilmaisu. Parempi taktinen ja mentaalinen puoli tuottaa samalla teknisellä osaamisella paremman kierroskeskiarvon. Pelaaja hyödyntää kapasiteetistaan suuremman osan.

    Miksi ’pitää tehdä molempia’ ei käy vastaukseksi? Teknistä osaamista voit harjoittaa vain rangella tai kehonhallintaa kehittävillä oheisharjoitteilla. Nehän ne sitä aikaa vie. Muita osuuksia voi kehittää esim analysoimalla omia kierroksiaan, lukemalla alan kirjallisuutta jne.

    Nimetön

    Vasen pakki kirjoitti: (9.10.2006 14:23:47)

    Miksi ’pitää tehdä molempia’ ei käy vastaukseksi? Teknistä osaamista voit harjoittaa vain rangella tai kehonhallintaa kehittävillä oheisharjoitteilla. Nehän ne sitä aikaa vie. Muita osuuksia voi kehittää esim analysoimalla omia kierroksiaan, lukemalla alan kirjallisuutta jne.

    Siksi, että molempien tekemiseen kehoittaminen on liian helppo vastaus 😉

    Siinä asiassa olen Fukken kanssa samoilla linjoilla, että perustaktiikan tai mentaalipuolen perusteiden (’ole komittoitunut lyöntiisi’ yms.) ymmärtäminen ei vaadi mitään syvällistä ja aikaa vievää pohdiskelua vaan ne voi ymmärtää varsin vähällä vaivalla.

    Se missä meidän näkemyksemme varmaankin eroavat on, että en usko pidemmälle menevien pohdiskelujen olevan kovinkaan hedelmällisiä siinä vaiheessa kun tekniikan opettelu on vasta alkuvaiheessa ja tavoitteena on osua palloon puhtaasti edes aika ajoin. Tässä vaiheessa itse käyttäisin aikaani ennemminkin perustekniikan opetteluun (lukemiseen, lyöntiharjoitteluun, keskusteluun pro:n kanssa yms.) kuin pelitaktiikoiden tai korvienväli asioiden hiomiseen.

    Itse olen kaikissa harrastamissani lajeissa (joista paria jopa aivan tosissaankin) luonut aina ensin vankan teknisen pohjan ja vasta sen jälkeen alkanut murehtimaan muista asioista. En näet usko, että niitä korvienvälijuttuja voi harjoittaa kovinkaan pitkälle ennenkuin tämä perusta on vahva. Tai voi sitä yrittää, mutta en vain näe kuinka siinä voisi onnistua.

    Taipuisin olemaan Riflen kirjaamalla linjalla. En ole tässä lyhyehkön golf-urani aikana oikein vielä löytänyt sitä ihmeellistä totuutta, jonka perusteella golfin treenaaminen eroaisi perusteellisesti ’oikeista’ urheilulajeista. Oikeilla lajeilla tässä yhteydessä tarkoitan lähinnä perinteisiä olympialajeja, joissa valmennusteoria on kohtalaisen hyvin tutkittua ja dokumentoitua.
    Valmentautuminen (okei, väärä termi klubituupparin kohdalla) jakaantuu lajitekniikkaan, fyysiseen osaan ja henkiseen osaan. Henkinen osa korostuu siinä vaiheessa kun lajitekniikka ja fysiikka ovat hanskassa. Huippu-urheilijalla lähellä kilpailukautta voipi henkinen puoli viedä 70% harjoitteluajasta, mutta Suomesta ei tähän kategoriaan kuuluvaa golffaria taida löytyä. Sanomattakin lienee selvä, ettei (huippu)kilpaurheilijan harjoittelurutiineista kannata klubituupparin kovinkaan paljoa ottaa oppia.
    Meillä useimmilla taitaa tuon harjoittelun painopiste olla edelleen lajitekniikan oppimisessa ja tarvittavien automaatioiden luomisessa. Eli kuten tuo VP otsikossakin jo mainitsi toistoja, toistoja, toistoja:)

    Minua ei jostain syystä kiinnosta tehdä hyvää tulosta huonolla swingillä tai varmistellen suunnitelmallisesti pelaten. Saan enemmän tyydytystä, jos pystyn rohkeasti lyöden toteuttamaan suunnilleen aikomani lyönnin vaikkapa joka toisella lyönnillä. Harjoittelen rangella lähes joka päivä ja se on kivaa myös siksi, ettei tarvitse laskea lyöntejä. Minulta liiallinen tuloshakuisuus vie helposti ilon pelaamisesta ja swingin säätäminen myös kentällä tuntuu usein mielenkiintoisemmalta kuin lyöntien laskeminen.

    JuHan kirjoitti: (9.10.2006 15:33:33)
    … ja swingin säätäminen myös kentällä tuntuu usein mielenkiintoisemmalta kuin lyöntien laskeminen.

    Mielenkiintoista varmaankin mutta tuskin kovin hyödyllistä kenenkään vinkkelistä.

    kebax kirjoitti: (9.10.2006 11:31:12)

    Vasen pakki kirjoitti: (9.10.2006 11:18:05)
    Siis nehän ei valitse pelkkää mailaa, vaan mailan+lyönnin. Siinä käydään läpi eri optioita ja sitten kun valinta on tehty, siihen sitoudutaan. Oon kuullut caddieiltä esim termejä ’yep, I like that shot’ tai ’commit to it’. Siis siinä vaiheessa kun vasta on valittu maila ja lyönti. Kun taktiikka on valittu, siihen sitoudutaan ja sitä kautta saadaan aikaan paljon suuremmalla todennäköisyydellä hyvä swingi.

    Eipähän tämä pöllöltä kuullosta ollenkaan ja toimaa varmaan advanced pelaajilla. Harrastelijasutijoilla ei paljoa vaihtoehtoja ole; hyvä kun se yksi lyönti löytyy käsillä olevaan tilanteeseen. Sillä on pärjättävä tuntui se hyvältä eli siis ei. Todennäköisyyksiä vastaan moni tulee pelaamaan koko elämänsä.

    Kebax: juuri tätä olen harhakuvaa olen näillä kommenteillani yrittänyt hälventää – harrastelijasutijoilla ON paljonkin vaihtoehtoja ja todennäköisyyksiä vastaan me kaikki siellä kentällä olemme pelaamassa. Harrastelijasutijat tätä vaan harvoin ottavat huomioon – siis tässä on merkittävä tulosparannuksen mahdollisuus. Harrastajasutijan suurempi epävarmuus on taktista suunnittelua vaikeuttava, mutta sen potentiaalia lisäävä tekijä; hyvän pelaajan ongelmana on se, että virhetodennäköisyydet ovat pieniä ja siksi niiden arvioiminen tarvitavalla tarkkuudella on vaikempaa.

    Bosco: suurin osa tuosta pohtimisesta tehdään muualla kuin kentällä. Kotikentän taktiikkaa kannattaa miettiä silloin kun miettimiseen aikaa on – autolla ajellessa jne. Vierampaan kenttää kannattaa aina tutustua etukäteen ja miettiä taktiikkaa väyläkarttojen mukaan. Siksi arvosta suuresti sellaisia kerhoja, joilla on korkealaatuiset kenttäkuvaukset webbisivuilla. [Mr Monk, no jaa hyvinhän se niitä caseja ratkoo, mutta ei mulla kyllä ole vaikeuksia astua laattojen väliviivoille. Ehkä mieluummin Dr. House – diagnosoidaan näkemättä potilasta ja jos nyt ihan väkisin joutuu näkemään niin ei sitä ainakaan kuunnella kannata ;-)]

    Joskus sanotaan, että golfkierros on hyvä rekrytointitesti. Vaikken nyt ihan tätä allekirjoitakaan, niin sen verran siinä on perää, että se kertoo, kuinka realistisesti suhteessa kykyihinsä henkilö osaa tavoitteensa asettaa ja miten hän suhtautuu riskeihin. Eli – kuinka hyvä taktinen suunnittelija hän on epävarmuuksia sisältävässä ympäristössä. Tietysti samassa testissä saa myös tietoa siitä, miten ao henkilö reagoi riskien realisoitumiseen, mutta se on jo sitten toinen juttu.

    KL

    Southpaw kirjoitti: (9.10.2006 15:19:22)
    Huippu-urheilijalla lähellä kilpailukautta voipi henkinen puoli viedä 70% harjoitteluajasta,

    Missä lajissa? Lasketko nukkumisenkin tässä tapauksessa harjoitteluajaksi?

    Southpaw kirjoitti: (9.10.2006 15:19:22)
    Henkinen osa korostuu siinä vaiheessa kun lajitekniikka ja fysiikka ovat hanskassa.

    Ehkä niinkin. Muistan kuitenkin oman peliurani alkupuolelta (ja myöhemminkin) turhankin elävästi sen, kuinka kilpailuissa tai jopa harjoituskierroksella ventovieraiden läsnäollessa kädet tärisivät ykköstiille mentäessä ja päässä oli vain yksi ajatus: ’Voi kun se avaus nyt onnistuisi, edes tämän kerran!’

    Nykyisellään tilanne on toinen, kun taidot ovat kehittyneemmät ja ainakin tiettyihin lyönteihin on syntynyt luottamus ja niitä voi lyödä ilman kovin suuria paineita, kilpailuissakin. Edelleen lyöntiin tulee toki nöyrästi keskittyä ja ennen lyöntiä päässä kulkevat mielikuvat ovat käsittämättömän tärkeitä ja vaikuttavat lyönnin onnistumiseen valtavasti, mutta alkuaikoina tuo luottamuksen valaminen itseensä paremmin olisi eittämättä tuonut enemmän onnistumisia. Tämä siksi, että lyöntien onnistumisprosentti oli niin huono, että kaikki mielikuvat olisi pitänyt pystyä valjastamaan siihen lyöntiin ja sen suorittamiseen eikä käyttää valtaosaa henkisistä voimavaroista pelkotilojen poistamiseen ja negatiivisten mielikuvien luomiseen (’eihän se vain nyt mene veteen….’, ’ älä nyt lyö sitä slaissia outtiin!’, jne.).

    On aivan selvää, että panosten ollessa kovat, kovin henkinen kantti voittaa. Tämä laji kun ei ole kuitenkaan ammatti kenellekään meistä pelaajana, pitäisi meidän ehkä enemmän keskittyä nauttimaan siitä itse pelaamisesta ja kenties sitä kautta saada rennompi, keskittyneempi ja luottavaisempi ote koko touhuun. Harjoittelua unohtamatta 😉

    kebax kirjoitti: (9.10.2006 15:46:32)

    JuHan kirjoitti: (9.10.2006 15:33:33)
    … ja swingin säätäminen myös kentällä tuntuu usein mielenkiintoisemmalta kuin lyöntien laskeminen.

    Mielenkiintoista varmaankin mutta tuskin kovin hyödyllistä kenenkään vinkkelistä.

    Hyödyllistä????

    Absoluuttista hyödyllisyyttä kait on vaikea tähän golfinpeluuseen liittää ellei nyt sitten protourtasolla?

    Jos JuHan saa kiksinsä svingin säätämisestä eikä tuloskesta, niin kyllä se on ihan laillista, jopa hyväksyttävää. Tietenkään se ei ole golfPELIÄ, mutta ihan OK.

    Pappa Tykki kirjoitti: (9.10.2006 15:51:57)
    Jos JuHan saa kiksinsä svingin säätämisestä eikä tuloskesta, niin kyllä se on ihan laillista, jopa hyväksyttävää. Tietenkään se ei ole golfPELIÄ, mutta ihan OK.

    Niin mä nyt vaan oon saanut sellaisen kuvan että tekniikan harjoittelu kierroksella ei palvele oikein mitään tarkoitusta.

    Kaapo kirjoitti: (8.10.2006 22:43:26)

    Vasen Pakki on ollut kokoajan oikeassa kommentoidessaan harjoitteluasiaa.
    Kannattaa ottaa oppia edellisistä kirjoituksista, mikäli haluatte jatkossa saada jonkinlaista menestystä harjoittelunne/peliinne..

    Oleppa Kaapo tarkkana. Täällä on jatkuvasti pari fiksua sivistynyttä verbaalikkoneroa (puhumattakaan muista nerouden lajeista) toimimassa poliiseina meitä tyhmempiä lipittelijöitä tarkkailemassa ja valvomassa paljonko muiden perseitä nuoleskellaan.

    Notta tarkkana, kuin porkkana.

    Palstapoliisin opastuksen aiemmasta keskustelusta liitän tähän, notta voit ottaa siitä oppia ja olla varovainen, ettät sorru minun laillani samoihin kauhistuttaviin karhunrautoihin:

    Onko syksyllä äänetystä kauden perseen nuolijasta?

    Tässä varmin ykköspalkinnon saaja ehdokas.

    (Kaapo 15.9.2006 17:53:34)

    Toinenkin vielä kauhistuttavampi, varoittava esimerkki löytyy lainauksesta:

    Hieno kirjoitus yippee, kukaan ei voisi paremmin asiaa ilmaista tästä palstalle kirjoittavasta kaikkivaltiaasta pellehermannista nim: KL

    (Kaapo 4.9.2006 10:12:08)

    Tiedän että raaputatte toistenne selkiä, fiksuja sympaattisia ihmisiä kun olette, mutta kannattaa kuitenkin noudattaa hienoista varovaisuutta. Muuten Kaapo, huomaat, että Kaapo tulee ja kostaa. Kaapo valvoo kaikkialla. Onneksi !

    Elämä ilman Kaapoja ja Kaapon kavereita olisi tosi tylsää.

    BTW: Pahoittelen, etten jaksanut tunkea kaikkia lainauksia ja tekstejäni samoihin lainauksiiin ja olinpa jopa niin hävytön, etten edes jaksanut boldata kirjoituksiani, mutta toivon, että silti osaat lukea tekstini. Faneja kohtaan ei saisi olla tietenkään laiska, mutta laiska oli kuitenkin Hän. Anattehan minulle anteeksi, pliis ? Anteeksiantonne on minulle hyvin tärkeää !

    Nimetön

    KL kirjoitti: (9.10.2006 15:51:06)
    … Edelleen lyöntiin tulee toki nöyrästi keskittyä ja ennen lyöntiä päässä kulkevat mielikuvat ovat käsittämättömän tärkeitä ja vaikuttavat lyönnin onnistumiseen valtavasti, mutta alkuaikoina tuo luottamuksen valaminen itseensä paremmin olisi eittämättä tuonut enemmän onnistumisia. Tämä siksi, että lyöntien onnistumisprosentti oli niin huono, että kaikki mielikuvat olisi pitänyt pystyä valjastamaan siihen lyöntiin ja sen suorittamiseen eikä käyttää valtaosaa henkisistä voimavaroista pelkotilojen poistamiseen ja negatiivisten mielikuvien luomiseen (’eihän se vain nyt mene veteen….’, ’ älä nyt lyö sitä slaissia outtiin!’, jne.).

    Hyvin mielenkiintoista logiikkaa. Kertoisitko kuinka ihminen onnistuu valamaan itseensä sitä luottamusta jos sellaiselle luottamukselle ei ole mitään perustetta…’lyöntien onnistumisprosentti oli niin huono, että …’
    Saa siinä olla jo melkoisen harhainen ajatusmaailma jos saa positiivisia mielikuvia aikaiseksi jatkuvien huonojen lyöntien jälkeen. Positiiviset mielikuvat kun ovat ainakin tähän mennessä syntyneet onnistumisten, ei epäonnistumisten kautta 😉

    P.S. Southpaw:lla oli ihan hyviä ajatuksia, joten aivan turhaan sinä niitä vähättelet, varsinkaan kun omat eivät ole yhtään sen ihmeellisempiä 😉

    Rifle kirjoitti: (9.10.2006 18:30:55)

    Hyvin mielenkiintoista logiikkaa. Kertoisitko kuinka ihminen onnistuu valamaan itseensä sitä luottamusta jos sellaiselle luottamukselle ei ole mitään perustetta…’lyöntien onnistumisprosentti oli niin huono, että …’
    Saa siinä olla jo melkoisen harhainen ajatusmaailma jos saa positiivisia mielikuvia aikaiseksi jatkuvien huonojen lyöntien jälkeen. Positiiviset mielikuvat kun ovat ainakin tähän mennessä syntyneet onnistumisten, ei epäonnistumisten kautta 😉

    Et ilmeisesti ole viitsinyt lukea koko ketjua alusta saakka. Lainasin alussa Rotellan kirjaa:’Ensinnäkin uskon, että golf on peli, joka perustuu sekä itseluottamukseen että osaamiseen. En yritäkään väittää, että pelaaja, jolta puuttuu fyysisiä taitoja, voisi muuttua yhdessä yössä voittajaksi ajattelutapaansa muuttamalla. Jos luottaa huonoon svingiin, se tuottaa silti huojoja lyöntejä (Joskin se tuottaa niitä vähemmän kuin jos ei luottaisi siihen). On saavutettava tietty fyysisen osaamisen taso pystyäkseen pelaamaan hyvin’

    Alitajuntasi ohjaa golfiasi. Se ei kykene tuomaan esiin sellaista, mitä et osaa, mutta se kykenee vaivatta tuhoamaan kaiken osaamasi.

    Pappa Tykki kirjoitti: (8.10.2006 21:32:06)

    Rifle kirjoitti: (8.10.2006 20:07:02)

    Ja tähän sinä suosittelisit klubipelaajan käyttävän aikaansa tekniikkaharjoittelun sijaan 😉

    Eikun vaan halusin tietää, että miten fds tämän opettaa tunnissa 😉

    No, itse asiassa ja puoliksi jo vakavissaan: harkkakierroksilla kannattaa ajattelua viedä vähän tähän suuntaan vaihtelun vuoksi ja miettiä taktiikka muutenkin kuin ’minä tässä – lippu tuolla – menoksi’ mentaliteetilla. Voipi olla, että se osoittautuu rangepaukuttelua tehokkaammaksi harjoitteluksi ja ehkä avaa ihan uuden ulottuvuuden peliin. Ja sitten näitähän voi pohtia silloinkin kun ei ehdi ajaa lähimmälle rangelle.

    Tässä range versus taktiikka jurpituksessa lienee yhtenä ongelmana ollut se, että ei olla oikein ymmärretty, mitä se taktinen suunnittleu on. Liekö sitten toisena ongelma (esim mulla) se, että ei tiedetä, mitä tehokas ja hyödyllinen rangeharjoittelu on…

    Kuten jo aikaisemmin sanoin, minä en opeta noita Pappa Tykin pelistrategisia analyysejä kenellekään tunnissa yksinkertaisesti jo siitä syystä, etten tiedä niistä mitään.

    Toisaalta, jos joku haluaa kehittyä golfissa, niin kehotan ottamaa lusikan kauniiseen käteen harjoittelemaan niitä asioita, joilla saa eniten lyöntejä pois. Ja suurimmalle osalle se tarkoittaa lajiharjoittelua, johon yhdistetään ihan tavallinen maalaisjärki ilman poppakonsteja, koska ei tää mitään shakkia ole.

    Pappa Tykki, oletko ajatellut, että ’minä tässä – lippu tuolla – menoksi’ on tyhmyyttä —– ei niinkään pelistrategisen harjoittelun puutetta.

    Vasen pakki kirjoitti: (9.10.2006 11:18:05)

    Parti kirjoitti: (9.10.2006 10:15:48)
    Jos en ole varma onko mulla oikea maila kädessä, lyön myös suurella todennäköisyydellä huonon swingin.

    Mitenkä sa harjoittelet oikean mailan valintaa?

    Minä en keksi muuta konstia kuin saada lyönti niin varmaksi, että tempo, osuma, liikeradat, ajoitus jne. ovat aina samanlaisia, jolloin tiedät varmasti, mitkä ovat lyöntisi mitat.

    Sen jälkeen arvoit tuulen, joiden voimakkuudet ovat, kääritty grippi, yksi mailaa, kaksi mailaa, jne. Tietenkin huomioit flyerin mahdollisuuden, pallon makauksen vaikutuksen (jos sulla on krispy tatsi, sitä ei tarvi edes huomioida). Ne oppii kyllä ihan maalaisjärjellä ja pelaamalla (siis harjoittelmalla). Ei se sen kummenpaa ole, eikä sitä kannata sen kummemmaksi tehdä.

    fukke diise saisse kirjoitti: (9.10.2006 19:09:13)
    Pappa Tykki, oletko ajatellut, että ’minä tässä – lippu tuolla – menoksi’ on tyhmyyttä —– ei niinkään pelistrategisen harjoittelun puutetta.

    No mää oon kyllä yhtä fiksu kuin blondin vasemman jalan saapas ja tuon tyyppisen mutkattoman ajatuksen miellän kokolailla toimivaksi jutuksi. Ainakin jos sanan lippu tilalle laitetaan kohde.

    Nimetön

    Prboy kirjoitti: (9.10.2006 19:07:59)

    Rifle kirjoitti: (9.10.2006 18:30:55)

    Hyvin mielenkiintoista logiikkaa. Kertoisitko kuinka ihminen onnistuu valamaan itseensä sitä luottamusta jos sellaiselle luottamukselle ei ole mitään perustetta…’lyöntien onnistumisprosentti oli niin huono, että …’
    Saa siinä olla jo melkoisen harhainen ajatusmaailma jos saa positiivisia mielikuvia aikaiseksi jatkuvien huonojen lyöntien jälkeen. Positiiviset mielikuvat kun ovat ainakin tähän mennessä syntyneet onnistumisten, ei epäonnistumisten kautta 😉

    Et ilmeisesti ole viitsinyt lukea koko ketjua alusta saakka. Lainasin alussa Rotellan kirjaa:’Ensinnäkin uskon, että golf on peli, joka perustuu sekä itseluottamukseen että osaamiseen. En yritäkään väittää, että pelaaja, jolta puuttuu fyysisiä taitoja, voisi muuttua yhdessä yössä voittajaksi ajattelutapaansa muuttamalla. Jos luottaa huonoon svingiin, se tuottaa silti huojoja lyöntejä (Joskin se tuottaa niitä vähemmän kuin jos ei luottaisi siihen). On saavutettava tietty fyysisen osaamisen taso pystyäkseen pelaamaan hyvin’

    Alitajuntasi ohjaa golfiasi. Se ei kykene tuomaan esiin sellaista, mitä et osaa, mutta se kykenee vaivatta tuhoamaan kaiken osaamasi.

    Sorry, mutta putosin kärryiltä ? En ole kirjoittanut mitään sinun kommenteistasi vaan edellinen oli KL:lle.

    Nyt tuli editoinnissa joku kämmi, toi edellinen kommentti piti mennä näin.

    Vasen pakki kirjoitti: (9.10.2006 11:18:05)
    Jos en ole varma onko mulla oikea maila kädessä, lyön myös suurella todennäköisyydellä huonon swingin. Ehkä mä en vaan oo lyönyt tarpeeksi monta palloa rangella;-).

    Mitenkä sa harjoittelet oikean mailan valintaa?

    Minä en keksi muuta konstia kuin saada lyönti niin varmaksi, että tempo, osuma, liikeradat, ajoitus jne. ovat aina samanlaisia, jolloin tiedät varmasti, mitkä ovat lyöntisi mitat.

    Sen jälkeen arvoit tuulen, joiden voimakkuudet ovat, kääritty grippi, yksi mailaa, kaksi mailaa, jne. Tietenkin huomioit flyerin mahdollisuuden, pallon makauksen vaikutuksen (jos sulla on krispy tatsi, sitä ei tarvi edes huomioida). Ne oppii kyllä ihan maalaisjärjellä ja pelaamalla (siis harjoittelmalla). Ei se sen kummenpaa ole, eikä sitä kannata sen kummemmaksi tehdä.

    fukke diise saisse kirjoitti: (9.10.2006 19:09:13)
    .. koska ei tää mitään shakkia ole.

    No nyt saimme kiteytettyä mielipide-eromme: minun mielestäni tämä on mitä suuremmassa määrin shakkia. Keskeisin ero shakkiin on, että kun shakissa mietitään, mitä kaikkea ketkua se vastustaja keksii kun teen näin, niin golfissa mietitään mitä kaikkea ketkua itse keksinkään kun päätän yrittää tällaista seuraavaa siirtoa.

    fukke diise saisse kirjoitti: (9.10.2006 19:09:13)
    Pappa Tykki, oletko ajatellut, että ’minä tässä – lippu tuolla – menoksi’ on tyhmyyttä —– ei niinkään pelistrategisen harjoittelun puutetta.

    Tyhmyys lienee kvantiteetti, ei kvaliteetti. Esimerkkini oli asteikon äärilaidalta, mutta aika paljon tavataan niitä muitakin asteita. Siirtymällä kohti vähempää tyhmyyttä pelitulos paranee, siksi taktiikkaa kannattaa mietiskellä syvällisestikin.

    JuHan kirjoitti: (9.10.2006 15:33:33)
    Minua ei jostain syystä kiinnosta tehdä hyvää tulosta huonolla swingillä tai varmistellen suunnitelmallisesti pelaten. Saan enemmän tyydytystä, jos pystyn rohkeasti lyöden toteuttamaan suunnilleen aikomani lyönnin vaikkapa joka toisella lyönnillä. Harjoittelen rangella lähes joka päivä ja se on kivaa myös siksi, ettei tarvitse laskea lyöntejä. Minulta liiallinen tuloshakuisuus vie helposti ilon pelaamisesta ja swingin säätäminen myös kentällä tuntuu usein mielenkiintoisemmalta kuin lyöntien laskeminen.

    Tää näkökulma ei oo vielä tullutkaan esiin, mutta se on todella validi. Täähän on vaan harrastus, eli miksei sitä harrastaisi siten kuin itsestään tuntuu parhaalta. Tietoisesti hyväksyen huonot skoorit. Tosin pelikavereiden kannalta se ei aina oo kovin hauskaa, ellei ne satu nauttimaan näyttävistä tuhoutumisista.

    KL

    Rifle kirjoitti: (9.10.2006 18:30:55)

    KL kirjoitti: (9.10.2006 15:51:06)
    … Edelleen lyöntiin tulee toki nöyrästi keskittyä ja ennen lyöntiä päässä kulkevat mielikuvat ovat käsittämättömän tärkeitä ja vaikuttavat lyönnin onnistumiseen valtavasti, mutta alkuaikoina tuo luottamuksen valaminen itseensä paremmin olisi eittämättä tuonut enemmän onnistumisia. Tämä siksi, että lyöntien onnistumisprosentti oli niin huono, että kaikki mielikuvat olisi pitänyt pystyä valjastamaan siihen lyöntiin ja sen suorittamiseen eikä käyttää valtaosaa henkisistä voimavaroista pelkotilojen poistamiseen ja negatiivisten mielikuvien luomiseen (’eihän se vain nyt mene veteen….’, ’ älä nyt lyö sitä slaissia outtiin!’, jne.).

    Hyvin mielenkiintoista logiikkaa. Kertoisitko kuinka ihminen onnistuu valamaan itseensä sitä luottamusta jos sellaiselle luottamukselle ei ole mitään perustetta…’lyöntien onnistumisprosentti oli niin huono, että …’
    Saa siinä olla jo melkoisen harhainen ajatusmaailma jos saa positiivisia mielikuvia aikaiseksi jatkuvien huonojen lyöntien jälkeen. Positiiviset mielikuvat kun ovat ainakin tähän mennessä syntyneet onnistumisten, ei epäonnistumisten kautta 😉

    P.S. Southpaw:lla oli ihan hyviä ajatuksia, joten aivan turhaan sinä niitä vähättelet, varsinkaan kun omat eivät ole yhtään sen ihmeellisempiä 😉

    En minä mitään vähättele (mistä ihmeestä sait sellaisen käsityksen??), kerroin vain oman näkökulmani, jota et selvästikään ymmärtänyt, vaikka PrBoy’kin yritti sitä samaa selittää. Ehkä tuo sana ’luottamus’ hämäsi sinua, parempi sana on tietenkin itseluottamus.

    Kyse on siis siitä, että kun niitä onnistumisia tulee niin vähän, niin kaikki henkiset voimavarat tulisi käyttää sen positiivisen mielikuvan luomiseen niiden negatiivisten mielikuvien luomisen sijaan ja oman uskon vahvistamiseen tyyliin ’minä pystyn tähän’. Taitotason karttuessa onnistumisia tulee niin paljon enemmän, että vähäisempikin keskittyminen tuottaa niitä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että siinä vaiheessa voi ottaa löysin rantein ja vain huitoa menemään, mutta ideaalitapauksessa sekin toimisi.

    fukke diise saisse kirjoitti: (9.10.2006 19:37:11)
    Nyt tuli editoinnissa joku kämmi, toi edellinen kommentti piti mennä näin.

    Vasen pakki kirjoitti: (9.10.2006 11:18:05)
    Jos en ole varma onko mulla oikea maila kädessä, lyön myös suurella todennäköisyydellä huonon swingin. Ehkä mä en vaan oo lyönyt tarpeeksi monta palloa rangella;-).

    Mitenkä sa harjoittelet oikean mailan valintaa?

    Minä en keksi muuta konstia kuin saada lyönti niin varmaksi, että tempo, osuma, liikeradat, ajoitus jne. ovat aina samanlaisia, jolloin tiedät varmasti, mitkä ovat lyöntisi mitat.

    Sen jälkeen arvoit tuulen, joiden voimakkuudet ovat, kääritty grippi, yksi mailaa, kaksi mailaa, jne. Tietenkin huomioit flyerin mahdollisuuden, pallon makauksen vaikutuksen (jos sulla on krispy tatsi, sitä ei tarvi edes huomioida). Ne oppii kyllä ihan maalaisjärjellä ja pelaamalla (siis harjoittelmalla). Ei se sen kummenpaa ole, eikä sitä kannata sen kummemmaksi tehdä.

    Ja kun tuo edellä kuvaamasi ei onnistu edes maailman parhailta pelaajilta, niin miten se onnistuisi minulta?

    Täällä on muutaman nimimerkin toimesta esitetty väite, että taktinen suunnittelu olisi helppoa. Hävettää myöntää, että se on mun mielestä kaikkea muuta. Samoin se näyttää olevan tour pelaajille. Omasta puolestani olen valmis myöntämään sen johtuvan rajallisista henkisistä kyvyistäni, mutta miksi se mailanvalinta ja lyönninsuunnittelu kestää tour pelaajilla niin pitkään? Onko nekin kaikki tällaisia mental midgettejä kuin allekirjoittanut? Voisiko olla niin, että asiaan on toinenkin selitys?

    Olisko tuohon mailanvalintaan toinenkin lähestymistapa? Pitäiskö oppia välttämään lyöntejä, joihin ei pysty sitoutumaan? Pitäiskö oppia suuntaamaan lyönti sinne, minne uskoo voivansa sen onnistuneesti toteuttaa riittävän suurella todennäköisyydellä? Mä oon varmaan ollut hidas oppimaan, kun en kohta 20 vuoden pelaamisen jälkeen ole eri muuttujia oppinut ottamaan huomioon. Lohduttavaa on se, etten ole ainoa tästä kärsivä ääliö. Joka kierroksella minä ja kulloisetkin pelikaverini syyllistymme taktisiin kömmähdyksiin. Osa niistä on ilmeisiä (onnistunut lyönti ja huono lopputulos), osaa taas ei ulkopuolinen miellä taktiseksi virheeksi (surkea lyönti, joka on saanut alkunsa taktisen virheen aiheuttamasta epävarmuudesta).

    Kun lähes kaikki huippupelaajat ja -valmentajat on sun kanssa eri mieltä, niin olisko olemassa edes teoreettinen mahdollisuus, että ne olis tällä kertaa oikeassa? Mä en halua mitenkään aliarvioida lajiharjoittelun merkitystä, koska se osoittaisi täydellistä asiantuntemattomuutta. Yhtä suurta asiantuntemuutta osoittaa taktisen ja mentaalisen puolen aliarvioiminen.

    Rifle kirjoitti: (9.10.2006 15:18:47)
    Siksi, että molempien tekemiseen kehoittaminen on liian helppo vastaus 😉

    Toihan kuulostaa mun mummoni sanonnalta ’Olkoon sun puhees mitätön, ettei tule riitaa’;-). En päästä sua kuitenkaan noin helpolla. Koitit ampua mun loogisesti perustellun argumentin alas tyhjällä lauseella ja hymiöllä.

Esillä 25 viestiä, 201 - 225 (kaikkiaan 376)
Vastaa aiheeseen: Harjoittele, harjoittele, harjoittele…

Etusivu Foorumit Kilpagolf & harjoittelu Harjoittele, harjoittele, harjoittele…