Aihe: Harjoittele, harjoittele, harjoittele… - Golfpiste.com

6.12.–13.12. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[5][6]
KilpailuaSuomalaista

Harjoittele, harjoittele, harjoittele…

Etusivu Foorumit Kilpagolf & harjoittelu Harjoittele, harjoittele, harjoittele…

Esillä 25 viestiä, 51 - 75 (kaikkiaan 376)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • clap kirjoitti: (28.9.2006 1:22:52)
    Mistä muusta lyöntivarmuus voi pääosin rakentua kuin hyvästä tekniikasta ja taidosta käyttää sitä eri tilanteissa?! Ei lyöntivarmuus ole mikään erillinen palikka aivoissa.

    Lyöntivarmuudessa tekniikkaa ja taitoa merkittävämpää on taktinen valinta: mitä yrittää. On mielenkiintoista seurata esim Ryder cupia, jossa huippujätkät laittavat palloa tyypillisesti kahteen paikkaan griinillä (näkyy erityisesti par3-reiillä) niin, että pallot ovat kummassakin paikassa nipussa parin metrin säteellä, mutta niput ovat 5-10 m:n päässä toisstaan. Toinen paikoista on turvallinen ja toiseen sisältyy riski. Pelaajien lyöntivarmuus (nipun sisäinen hajonta) on siis pieni, mutta taktinen valinta eli hyöty versus riski on erilainen.

    Väitteeni #1 on, että tavalliselta pelaajalta tyypillisesti puuttuu tämä analyyttinen ote hyöty vs riski -valintaan ja he tuppaavat olemaan opportunisteja (lottoajia: hyväksyvät suurenkin riskin jos vastaavasti saavat mahdollisuuden suureen hyötyyn) kun taas tuloksen kannalta viisainta on olla selkeästi riskiä välttävä.

    Väitteeni #2 on, että notkahdus virieystilassa on ainakin minun keskeisin lyöntivarmuutta alentava tekijä. Kun olen lyönyt huonon lyönnin ja mieitin mikä meni vikaan, tajuan usein, etten oikeastaan muista mitään siitä miten valmistauduin lyöntiin.

    clap kirjoitti: (28.9.2006 1:22:52)
    Mistä muusta lyöntivarmuus voi pääosin rakentua kuin hyvästä tekniikasta ja taidosta käyttää sitä eri tilanteissa?!

    Niin ihmisen kun koneen analogisessa suorituksessa on aina tietty toleranssi. Olen Fuken kanssa samaa mieltä että suuressa roolissa hyvän golfin pelaamiseen on pyrkiä opettelemaan swingi, joka sietää mahdollisimman hyvin näitä vaihteluita ja virheitä. Yksinkertainen toteuttaa, optimaalinen tulokulma jne.

    Toinen hyvä ominaisuus olisi pystyä tyhjentää mielensä ja sulkeutua lyönnin ajaksi eristettyyn kuplaan, jonne ei pääse mitään häiritseviä asioita. Tähän olen mielestäni löytänyt tehokkaan ja helpon ratkaisun. vahva rutiini Putatessa olen sen oppinut tekemään, mutta täydessä swingissä se on vielä työn alla. Luullakseni erona on se, että luotan puttiswingiini, eikä minun tarvitse miettiä mitään muuta kuin nähdä linja ja asettua pallolle oikein. Täydessä lyönnissä rutiinin katkaisee usein joku häiritsevä ajatus, tarve kompensoida jotain päivän vallitsevaa ongelmaa tms. Kun rutiini korvien välissä katkeaa, on heikossa asemassa.

    Siis avaimet onneen:
    1.Yksinkertainen, perusteiltaan terve swingi.
    2. Vahva rutiini, joka napsahtaa päälle kun lyöntivuoro tulee ja loppuu siihen kun katselee loppuasennossa pallon uljasta lentoa.

    fukke diise saisse kirjoitti: (28.9.2006 0:51:06)

    Parti kirjoitti: (28.9.2006 0:08:13)
    Luulen että ymmärrän mitä ts tarkoittaa. Yksittäinen hyvä golf-lyonti ei ole oikeastaan mikään vaikea suoritus. Jokainen meistä on lyönyt satoja sellaisia.

    On se. Kukaan tämän palstan kirjoittajista tai lukijoista ei ole sitä tehnyt.
    Me kaikki huiskimme huonolla golftekniikalla hyvin ajoitettuja golflyöntejä.

    En ole samaa mieltä siinä suhteessa että lyönti lasketaan hyväksi vasta sitten kun se on swingattu täydellisellä tekniikalla.

    Jos tarkoitukseni on lyödä swetariosumalla korkea draw rautaseiskalla lipulle ja sitten lyön sellaisen niin en ymmärrä miksi se ei olisi hyvä lyönti?
    Tai jos luen viisimetrisen breikkiputin oikein, lyön pallon suunnittelemaani linjaan ja upotan sen.
    Väärin sammutettu? En jummarra Fukkea tässä.

    Ehkä minä puhun lyönnistä tarkoittean sitä osuutta missä pallo lentää, kun Fukke tarkoitta sitä osuutta missä heilutetaan mailaa. Sillei jos ajattelee niin ehkä. Mutta siltikin olisin sitä mieltä että olen nähnyt muutamalla tänne kirjoittavalla sellaisia swingjä, joita voi kohtuudella sanoa hyväksi. Kyllä pro-tason alapuolella löytyvään luokka-’hyvä’ mahtuu ilman major-voittoakin.

    J.Jacobs:’Ball flight is primary, everything else is secondary.’

    Nimetön

    Maailman hienoimmilla lyöntiroboteilla on oma hajontakuvionsa. Niin myös jokaiselle pelaajalle voidaan ajatella olevan tavoitellun kohteen suhteen todennäköisyyshajontakuvio. Tämän ’kuvion’ laatu riippuu pelaajan tasosta, mielentilasta, olosuhteista…jne. Pirkkoja, paareja ja jopa niitä paljon pelättyjä trippelibogeja tulee sen mukaan, miten tietyllä väylällä lyöntiin vaikuttavat satunnaistekijät yhdessä muun suunnittelun kanssa asettuvat lyöntisarjojen aikana. Tiedämme, että keskittymiskyky on yksi ratkaisevista tekijöistä mainitun hajontakuvio laatuun. Harjoittelun ja toistojen avulla voimme pienentää sitä virhetoleranssia, joka lihaksiston hermojärjestelmässä tapahtuu. Huonokin pelaaja voi lyödä täydellisen lyönnin tai tehdä pirkon joskus, kun ’arpakuution numerot’ loksahtavat kohdalleen. Kaikkia satunnaistekijöitä emme kuitenkaan pysty hallitsemaan ja siksi ainoastaan maailman lahjakkaimmat ja parhaiten harjoitelleet voivat uneksia noista -20 kierroksista.

    Nimetön

    Parti kirjoitti: (28.9.2006 8:45:16)
    Tai jos luen viisimetrisen breikkiputin oikein, lyön pallon suunnittelemaani linjaan ja upotan sen.

    Mistä voi tietää, että on lukenut breikin oikein? Voihan olla että olet lukenut sen väärin mutta jostain kolosta, tupsusta pallo muuttaa sen nanometrin oikeaan suuntaan pallon kulkua ja se menee reikään. Ja saattaahan olla että lyöt kaiken lisäksi palloa huonosti mutta se meneekin juuri sille linjalle mitä ajattelitkin mutta jos se pallo olisi osunut svetariin, niin olisikin lähtenyt ihan eri linjalle. Viiden metrin aikana on monta satunnaistekijää mitkä vaikuttavat pallon kulkuun. Noh, ok, tää oli ehkä tällästä pilkun nus..nus…nus…
    Hyvä lyönti tarvitsee myös hyvät pomput.

    data kirjoitti: (28.9.2006 9:01:43)
    Kaikkia satunnaistekijöitä emme kuitenkaan pysty hallitsemaan ja siksi ainoastaan maailman lahjakkaimmat ja parhaiten harjoitelleet voivat uneksia noista -20 kierroksista.

    Satunnaistekijät eli tuuri pitää saada minimiin ja rutiini ja taito mahdollisimman hyväksi..se pätee kaikessa teknisillä laitteilla suorittamisessa. Radio-ohjattavia lennokkeja jos lennättelee huomaa tämän nopeasti.

    Tikrun paras kisarundi PGA kisoisssa on 11 alle…ei taida unelmoida enää -20 rundeista vai mitä ?

    Edelleen harjoittelun puolesta….sikäli kun golf on tavoitteellista ja oma taitotasoni on sellainen, ettei mielentillalla voida paikata puutteellista taitoa. Tapasin 12v juniorin kotikentän 18. lyötipaikan valkoisella lyöntipaikalla. Tämä 140 cm pitkä hymynaama huuteli sieltä: Miten menee. Vastasin, että pareja, triploja ja silleen. Hän totesi: Ai, mä oon yhen yli, birkku olis kiva tähän. Tuskin pelkästään mielentilan aiheuttama tulos, kun kaveri on voittanut tsemppitourin kaikki osakilpailut usean lyönnin marginaalilla.

    Mihin hän pelissään pyrkii, mihin kaikki tavoitteeliset golfarit pyrkivät.

    TULOKSEEN, se on ainoa mitä kierroksen jälkeen jää jäljelle.(tässä mielessä)

    Mietin mistä huipputulos koostuu, ja tähän päädyin:

    lahjakkuus+motivaatio=oppiminen->
    oppiminen + harjoittelu= taitotaso ->
    taitotaso + rutiini =tulostaso->
    tulostaso+keskittyminen= Huipputulos

    Juu, näinhän se menee 🙂
    Jostain lukenut että noin kolmen metrin kohdalla identtisten puttien hajonta alkaa olemaan yli kupin halkaisijan. Elikkäs näin ollen kaikissa yli kolmimetrisissä tarvitaan taidon lisäksi AINA ripaus tuuria mukaan kun sen upottaa.

    Hyvä putti on sellainen että antaa pallolle mahdollisuuden pudota. Enempään ei kuolevainen pysty. Toisaalta viisi meriä on sellainen matka että harvemmin huono putti uppoaa, kyllä siinä pitää jo aika monta asiaa olla ’sinne päin’ 🙂

    Fuken viestiin: Tuli tässä välissä mieleen koneenrakennuksen opettajan viisaus:’Hyvän konstruktion pahin vihollinen on täydellinen konstruktio.’ Nämä kaksi asiaa pitää erottaa toisistaan ja tietää kumpaa on rakentamassa. Jos hyvä riittää ’asiakkaan’ tarpeisiin on suuri virhe lähteä rakentamaan täydellistä.

    Nimetön

    Satunnaistekijöitä voidaan tietysti tuuriksikin kutsua. Itse puhuisin vaikkapa odotusarvoista. Jos esim. mittauksissa havaitaan kaverin lapakulman tahattomasti muuttuvan lyönnissä välillä +- 5 astetta, voidaan häneltä odottaa lyöntejä, joissa lapakulma on esim. +5 astetta. Kyse ei ole mielestäni tuurista, vaan tietyllä todennäköisyydellä odotettavissa olevasta faktasta.

    Pappa Tykki kirjoitti: (28.9.2006 8:11:03)
    Lyöntivarmuudessa tekniikkaa ja taitoa merkittävämpää on taktinen valinta

    Eh? Aina vain pahempaa saissea.. Lyöntivarmuus on käsittääkseni tässäkin ketjussa puhuttua sitä, että pystyy kiertämään kentän esim. parissa. Sinä väität siis kirkkaalla päivänvalolla vasten kasvoja, että Tour-pelaaja pystyy klubituuppariin nähden pelaamaan tuloksen 72 helpommin pääasiassa siksi, että hän tekee taktisesti parempia valintoja?! Ja että jos klubituuppari yrittäisi vain niitä lyöntejä mitä osaa (onko niitä?) hänkin voisi pelata 72?! Eli tekniikka ja taito ei ole se ratkaiseva ero tour-pelaajan ja klubituupparin välillä vaan taktinen valinta. Kauheeta sontaa.

    Parti kirjoitti: (28.9.2006 10:45:07)
    Juu, näinhän se menee 🙂
    Jostain lukenut että noin kolmen metrin kohdalla identtisten puttien hajonta alkaa olemaan yli kupin halkaisijan. Elikkäs näin ollen kaikissa yli kolmimetrisissä tarvitaan taidon lisäksi AINA ripaus tuuria mukaan kun sen upottaa.

    Voi olla, jos greeni on huonosti hoidettu. Tässäkin tapauksella tuurilla pieni osuus….kutsutaan todennäköisyyslaskennaksi. Greenien pienetkin minikallistukset voidaan ottaa putatessa huomioon.

    Useinhan juuri liian hiljaa putatut 3-5 metriset putit väistää kupin kun reikää tehtäessä on nostettu reiän reunat ylös, joten vaan keskelle osunut voi upota.

    Hyvällä greenillä sanoisin identtisten puttien hajottavan jopa 8 metristä korkeintaan pallon leveyden verran. 10-20 metriset upotukset ovat jo enemmän tuurijuttuja, muttei nekään oikealla matikalla voi jäädä yli 30 senttiä kupista. Putit joiden pitää upotakseen käydä välillä forella tai raffissa ovat jo sitten aivan eri asia, mutta niitäkin voi saada kuppiin.

    Nimetön

    double-eagle kirjoitti: (28.9.2006 11:14:31)
    Hyvällä greenillä sanoisin identtisten puttien hajottavan jopa 8 metristä korkeintaan pallon leveyden verran. 10-20 metriset upotukset ovat jo enemmän tuurijuttuja, muttei nekään oikealla matikalla voi jäädä yli 30 senttiä kupista. Putit joiden pitää upotakseen käydä välillä forella tai raffissa ovat jo sitten aivan eri asia, mutta niitäkin voi saada kuppiin.

    Ei se ihan noin mene. Jos jollain sellaisella laitteella mikä puttaa aina samallalailla, niin mikä on uptusprosentti 5 metrin matkalta? Saatikka 8 metrin matkalta?
    Mutta sinähän puhuitkin omista ajatuksistasi ja niiden päätelmistä…..

    double-eagle kirjoitti: (28.9.2006 11:14:31)
    Hyvällä greenillä sanoisin identtisten puttien hajottavan jopa 8 metristä korkeintaan pallon leveyden verran.

    Tarkoitat varmaankin jumppapalloa.

    double-eagle kirjoitti: (28.9.2006 11:14:31)
    Hyvällä greenillä sanoisin identtisten puttien hajottavan jopa 8 metristä korkeintaan pallon leveyden verran.

    Dave Pelz on tätä tutkinutkin aika lailla, tulokset on esitelty ainakin kirjoissaan Putt Like the Pros ja Dave Pelz’s Putting Bible.
    Tulokset ovat oikeasti yllättäviä – tai sitten eivät. Järjellä ymmärrettävissä ainakin. Griinin aiheuttama hajonta puttien suuntaan on oikeasti hänen tutkimuksiensa mukaan merkittävä jo 2-3 -metrisissä puteissa (toivottavasti muistan oikein).

    Muuten olen sitä mieltä, että puttaaminen on per…hanan mukavaa.

    double-eagle kirjoitti: (28.9.2006 11:14:31)

    Hyvällä greenillä sanoisin identtisten puttien hajottavan jopa 8 metristä korkeintaan pallon leveyden verran.

    Meikän kommentti nojasi nimenomaan tehtyihin empiirisiin kokeisiin. Ei omaan mielipiteeseen 🙂
    En nyt taas siteen tietenkään muista minkä lehden ja mikä numero oli kyseessä.

    Nimetön

    Jopa Tekniikan Maailmassa oli muutamia vuosia sitten juttua putista ja upottamisesta.

    Jamasa kirjoitti: (28.9.2006 12:17:39)
    Jopa Tekniikan Maailmassa oli muutamia vuosia sitten juttua putista ja upottamisesta.

    Joo en ala väittämään tästä..ja identtinen puttikin on aika suhteellista ( dimplet kun sotkee heti pelin ).

    Nimetön

    ööööö, miten ne dimplet sotkee pelin?

    double-eagle kirjoitti: (28.9.2006 11:14:31)

    Voi olla, jos greeni on huonosti hoidettu. Tässäkin tapauksella tuurilla pieni osuus….kutsutaan todennäköisyyslaskennaksi. Greenien pienetkin minikallistukset voidaan ottaa putatessa huomioon.

    Olet sä kyllä melkoinen satusetä. Vai että greenien pienetkin kallistukset voidaan ottaa huomioon… Käyttäisit edes konditionaalia. Seuraatko koskaan tv:stä golfkisoja. Aika usein näytetään putteja suoraan kupin takaa. Ensinnäkin maailman parhaatkin pelurit (tosin ei aina parhaat puuttaajat) puttaavat tuon tuostakin selvästi suoraan vinoon luettuaan isonkin kallistuksen väärin. Pitkissä puteissa taas on opettavaista nähdä kuinka pallo seilaa puolelta toiselle. Millaisella tietokeneella lasket näiden kaikkien minikallistusten suuruudet?

    Useinhan juuri liian hiljaa putatut 3-5 metriset putit väistää kupin kun reikää tehtäessä on nostettu reiän reunat ylös, joten vaan keskelle osunut voi upota.

    Sillä teoreettisella ylösnostamisella ei ole merkitystä kuin ehkä greenin ensimmäisille käyttäjille. Sen sijaan reikää yleensä reunustava valli syntyy kun sadat golfarit lampsivat päivän mittaan aivan reiässä kiinni. Vilkaisepa kuinka ammattilaiset kurkottavat kaukaa pallon pois välttääkseen vallinmuodostumista reiän vierelle.

    Hyvällä greenillä sanoisin identtisten puttien hajottavan jopa 8 metristä korkeintaan pallon leveyden verran. 10-20 metriset upotukset ovat jo enemmän tuurijuttuja, muttei nekään oikealla matikalla voi jäädä yli 30 senttiä kupista. Putit joiden pitää upotakseen käydä välillä forella tai raffissa ovat jo sitten aivan eri asia, mutta niitäkin voi saada kuppiin.

    Kuinka useasti olet harjoitellessasi greenillä pistänyt noita täysin identtisiä putteja peräkkäin 8 metristä sisään. Mikä on ennätyksesi? Pidän itseäni vähintäänkin kohtalaisena puttaajana. Sain hiljattain kolme noin seitsämänmetristä sisään peräkkäin. Enempää en muista koskaan laittaneeni. Niidenkin kolmen rata kuitenkin poikkesi matkalla huomattavasti toisistaan, enemmän kuin tuon sinun pallon mitan. Kyseessä siis oli golfiin niin kiinteästi kuuluva tuuri.

    double-eagle kirjoitti: (28.9.2006 12:47:33)

    Joo en ala väittämään tästä..ja identtinen puttikin on aika suhteellista ( dimplet kun sotkee heti pelin ).

    Pelz käytti Mikan siteeraamissa empiirisissä tutkimuksissaan linnanmäen vuoristoratatyyppistä kiskokyhelmää millä ei ainkaan dimplet ole sekoittamassa mittauksia.

    Lisäksi reiän ympärillä on ilmiö mitä Pelz kutsui Lumpin Doughnut:iksi joka voimistuu päivän mittaan, eli kun ruusukepohjaisissa golfkengissään lahaa jalkojaan, kääntyy kantapäillään sekä pomppii tasajalkaa ohimenneen putin vuoksi reiän ympärillä, muodostuu jokeseeenkin epätasainen donitsin muotoinen alue reiän ympärille. Siitä pitää vaan sit putata läpi. Oikeesti ei sen reiän ympärillä tarvitse kuin talsia normaalisti niin avot.

    clap kirjoitti: (28.9.2006 10:59:18)

    Pappa Tykki kirjoitti: (28.9.2006 8:11:03)
    Lyöntivarmuudessa tekniikkaa ja taitoa merkittävämpää on taktinen valinta

    Eh? Aina vain pahempaa saissea.. Lyöntivarmuus on käsittääkseni tässäkin ketjussa puhuttua sitä, että pystyy kiertämään kentän esim. parissa. Sinä väität siis kirkkaalla päivänvalolla vasten kasvoja, että Tour-pelaaja pystyy klubituuppariin nähden pelaamaan tuloksen 72 helpommin pääasiassa siksi, että hän tekee taktisesti parempia valintoja?! Ja että jos klubituuppari yrittäisi vain niitä lyöntejä mitä osaa (onko niitä?) hänkin voisi pelata 72?! Eli tekniikka ja taito ei ole se ratkaiseva ero tour-pelaajan ja klubituupparin välillä vaan taktinen valinta. Kauheeta sontaa.

    Oletko clap tietoinen siitä, että mustan ja valkoisen välissä on monta eri harmaan sävyä? Olen lukenut vaikka kuinka monen tour pelaajan lausunnon ’jos olisin caddiena klubipelaajalle ja saisin valita jokaiseen lyöntiin mailan ja kohteen, kuka tahansa pelaisi 10 lyöntiä paremmin’. Jos hyvin moni tour pro sanoo noin, niin se tukee kyllä PT:n kirjoitusta.

    Tilastollisesti fiksu pelaaminen jo itsessään parantaa kierrostuloksia, mutta kyse on myös mentaalisesta asiasta. Jos sun pitää suorittaa joku ’go for a frisbee on a lake’ lyönti, niin varmaan ei tule hyvää lyöntiä kovin usein. Jos valitset kohteen siten, että marginaalia on joka suuntaan reilusti, niin lyöntikin on rennompi. Tietysti noissa safety lyönneissäkin pitää oppia oikeaan mielentilaan pääseminen. Jos tarkoituksena on osua fudiskenttään wedgellä kuulantyöntöringistä, niin lyöjä ei välttämättä ole kovin fokusoitunut. Jos sen sijaan keskittyy osumaan kentän aloituspisteeseen ja tietää ympärillä olevan tilaa virheille, niin lyöminen on fokusoitunutta ja helppoa.

    Tour pelaajien ja klubituuppareiden rinnastaminen on yhtä hyödyllistä kuin kadunmiehen ja Sergei Bubkan seivästulosten rinnastaminen. Rinnasta tavallisia työssäkäyviä klubipelaajia keskenään – mielellään vielä samantyyppisellä liikunnallisella taustalla varustettuja. Miksi toinen suuresta harjoittelumäärästä huolimatta ei pelaa sen kummemmin kuin toinen? Kukaan ei ole mun nähdäkseni täällä väittänyt, ettei harjoittelu kannattaisi ja olisi vaatimus pelin kehittämiseen. Kyse on lähinnä siitä, mitä ja miten pitää harjoitella. Kun useimmilla on rajoitettu määrä aikaa käytettävissä tähän harrastukseen, niin miten sen ajan puitteissa saadaan paras panos/tuotto-suhde?

    Tässä on tullut esiin monia juttuja, jotka melkein ansaitsivat oman ketjunsa:
    – Tuottaako väärien liikeratojen harjoittaminen vain vakioituja virheitä?
    – Mistä tuloksen teko muodostuu?
    – Mihin liikkeen toistettavuus perustuu?
    – Miten hyvä swingi saadaan tulemaan ulos käskystä?

    Anton 16 kirjoitti: (28.9.2006 13:05:19)

    double-eagle kirjoitti: (28.9.2006 12:47:33)

    Joo en ala väittämään tästä..ja identtinen puttikin on aika suhteellista ( dimplet kun sotkee heti pelin ).

    Pelz käytti Mikan siteeraamissa empiirisissä tutkimuksissaan linnanmäen vuoristoratatyyppistä kiskokyhelmää millä ei ainkaan dimplet ole sekoittamassa mittauksia.

    Mielenkiintoista…mitenköhän se vastaa puttaamista ? Pomppivat pallot eivät juuri kerro mitään. Väittää en aio..kuten jo sanoin. Tutkia voi asioita niin monella tavalla. Mun tutkimukset perustuu kokemukseen. Kahta identtistä puttiahan ei ihminen voi putata elämänsä aikana…valitettavasti. Myöskään ei ole kahta samanlaista päivää…onneksi.

    Siis Pelz ei tehnyt koetta golfpalloilla joissa dimplet…oli se vuoristorata sitten minkälainen tahansa.

    double-eagle kirjoitti: (28.9.2006 13:19:13)
    Siis Pelz ei tehnyt koetta golfpalloilla joissa dimplet…oli se vuoristorata sitten minkälainen tahansa.

    Teki. Oikeilla golfpalloilla.
    Liukumäellä, jolla voidaan vakioida pallon suunta ja nopeus PALJON paremmin kuin palloa lyömällä.

    Nimetön

    eikun kiskoa jota pitkin hän rullasi golfpalloa. Testas laitetta vieläpä biljardipöydälläkin. Osta IHmeessa teos, siinä on paljon mielenkiintoista juttua, ei tartte enään MUTU-menetelmällä heittää arvauksiaan.

    Nimetön

    Kun lainaamisen alkuun pääsin, lainaan vielä kerran:
    ’Analyysi ja keskittyminen olennaiseen ovat tärkeimmät.

Esillä 25 viestiä, 51 - 75 (kaikkiaan 376)
Vastaa aiheeseen: Harjoittele, harjoittele, harjoittele…

Etusivu Foorumit Kilpagolf & harjoittelu Harjoittele, harjoittele, harjoittele…