Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Harjoittele, harjoittele, harjoittele…
-
JulkaisijaArtikkelit
-
kebax kirjoitti: (29.9.2006 10:27:13)
AAH kirjoitti: (29.9.2006 10:18:55)
Tästä tuntuu itsellänikin olevan pääasiassa kyse. Ja etenkin niistä paskalyönneistä, joita joka kierroksella tulee, mahdollisimman nopeasti toipumisesta. Liian helposti ’lyön läskiksi’ koko touhun, enkä yritäkään pelastaa kohtuullista tulosta. Täytyisi vaan luottaa tekemiseensä koko rundin ajan.
Mitähän tämä sitten on? Tietää osaavansa toimia? Vai antaa hermokimppujensa toimia ilman häiritsevää tietoa?
Ainakin tota ensimmäistä, jälkimmäisestä osaa sanoo muuta, kuin sen, että hermokimppuna ei siinä tilanteessa auta olla.
Siis, jos pitkin kierrosta kuitenkin lyön kohtuullisesti, niin pari sössiä ei saisi lannistaa hetkeksikään.I read this english text tree times – it stuck on me.
Muyutenkin tää vasuripakin aloittama cahtti on
jautaa. kiitos pelkästään tästä practise – paly – tekstistä.Täömmöttii namui tyarvitaan- luuel ett ilman reeenii ei pärjää, mutta
et jaksaa pelat ja reenat – toi bolun tsiikaaminen – niikui fudikseskii
– kuis se nahkakula menee reppun – se on semaali – TAVOITE- muuusat viis kilapuilussa.I read this english text tree times – it stuck on me.
Muyutenkin tää vasuripakin aloittama cahtti on
jautaa. kiitos pelkästään tästä practise – paly – tekstistä.Täömmöttii namui tyarvitaan- luuel ett ilman reeenii ei pärjää, mutta
et jaksaa pelat ja reenat – toi bolun tsiikaaminen – niikui fudikseskii
– kuis se nahkakula menee reppun – se on semaali – TAVOITE- muuusat viis kilapuilussa.Jatkoa aikaisempaan kirjoitukseen: Oikean mieliala säilyy paremmin, jos on etukäteen käsitellyt epäoikeudenmukaisuustilanteet. Jos lyö metsään, voi pallo joskus olla puun takana, juuren vieressä tms. paikassa. Pallo menee minullakin joskus vanhaan korjaamattomaan lyöntijälkeen, jalanjälkeen bunkkerissa, se saattaa myös ponnahtaa ennalta arvaamattomasti sivulle jne.
On raskasta kuunnella pelikumppaneiden valituksia tyyliin: ’Niinpä tietysti, miten mulla voi aina olla näin huono tuuri’. Se kuvittelu, että voi v..usta olisi tähän nimenomaiseen asiaan helpotusta vielä viisi reikää tapahtuman jälkeen, on turhaa.
Uskon harjoittelun lisäävän ainoastaan tuskaa. Intensiivinen svingin hiominen ja ympärivuotinen pallojen mäiskiminen tuo mukanaan menestymisen odotukset ja tuskaisen pelaamisen, kun kaikki ei menekään odotusten mukaisesti. Siinä ei silloin v…ukaan ole vieras sana.
Chip Greenside kirjoitti: (29.9.2006 19:30:53)
Uskon harjoittelun lisäävän ainoastaan tuskaa. Intensiivinen svingin hiominen ja ympärivuotinen pallojen mäiskiminen tuo mukanaan menestymisen odotukset ja tuskaisen pelaamisen, kun kaikki ei menekään odotusten mukaisesti. Siinä ei silloin v…ukaan ole vieras sana.Mulla ei ole tälläisestä kokemusta kas kun kaikki innoissani aloittamani asiat tuppaa jäämään puolitiehen. Ensi kautta vasten voisi tätä väitettä lähteä tiukan reeniohjelman kautta kaatamaan. Ja jos lopputulema on kuvatun kaltainen niin en häviä mitään; tuskaa se on tähänkin asti ollut…
Chip Greenside kirjoitti: (29.9.2006 19:30:53)
Se kuvittelu, että voi v..usta olisi tähän nimenomaiseen asiaan helpotusta vielä viisi reikää tapahtuman jälkeen, on turhaa.
Olen eri mieltä. Kyllä v..usta on helpotusta monenlaiseen asiaan.
Ei fukke tähän. Voisi tietenkin ollakin, mutta käytännön toteutus kiihkeässä pelitilanteessa voisi olla ilmeisestä tarpeesta huolimatta vaikeata.
Joo aika hurjia skooreja paukutellaan jopa Telia-tourillakin, samaten ET-alkukarsintavaiheessa. Kyseessähän on nuoret juipit, jotka harvoin pääsevät mukaan edes Challenge-tourin kisoihin.
Harjoittelusta puheenollen muistelen vaan monia menneitä talvia, kun Tommi Laittokin pani sarjatulta Season Golfin pressuihin.
Toisaalta tuli mieleen Raymond Floydin lausahdus jossakin yhteydessä: ’Kyllä golf oli nuorena helppoa, ei mitään ongelmia, meni ja löi’. Liekö aikuisuus golfissa kehittymisen pahin vihollinen, vaiko harjoittelu?
fukke diise saisse kirjoitti: (30.9.2006 19:42:27)
Toisaalta tuli mieleen Raymond Floydin lausahdus jossakin yhteydessä: ’Kyllä golf oli nuorena helppoa, ei mitään ongelmia, meni ja löi’. Liekö aikuisuus golfissa kehittymisen pahin vihollinen, vaiko harjoittelu?
Vai kävisköhän vanhemmiten niinkuin tod.näk tolle Bruzeliuksellekin kun tuuppas nuo kaks bogia loppuun. Rupee miettimään ja opettelemaan enemmän kun olis tarpeen, ja päätyy keskustelemaan rannekulmista johonkin keskustelupalstalle…
Nii… toisaalta vasta tänä vuonna päässy alle 70 tulokseen ja jostain syystä aika paljonkin tuossa parin tuntumassa. harjotellu en oo senkään vertaa kun ennen, toisaalta muutaman asian taa ymmärtäny enemmän. Ja ikää kumminkin reilut 40.
Laaja on aihe.. kovin laaja…
Aihe on laaja ja vaikeakin, jep. Silti kummastelen, ettei yhtä julki-prota lukuun ottamatta kukaan kollegansa ole lausunut halaistua sanaa.
Syitä lienee kolme.
a) ei ole tietoa, käsitystä tai mielipidettä asiasta, niin keskeinen kuin se onkin.
b) ei tässä ruveta ilmaisia neuvoja jakelemaan – silläkään uhalla, että omalla nimellä varustettu ansiokas mielipide varmuudella toisi asiakkaita enemmän kuin veisi niitä.
c) prot eivät seuraa lainkaan tätä palstaa koska täällä puhutaan mitä sattuu; asiapuhumiset jätetään sisäpiirin seminaareihin ja koulutuspäiville.
Oma veikkaus = c)
Hymiöstä päätellen senior hymyilee viiksiinsä provolleen! thumbs up.
Ei ne jaksa tänne kirjotella, eikä kuulemma enää lukeakaan. Paitti mun kirjotuksia kuulemma, kun saa nauraa 🙂
Ne on vaan sen verran viksumpia…
Että silleen: Harjoittelusta sinne ’lihasmuistiin’,,,, Heitän ’hajatelman’. Timpuri (kirvesmies) 25 vuotta alalla ollut,tellää vasaralla ’neljätuumasta’ottaan, ja ’timpuri’ joka on ollut alalla,puolivuotta: Kumman luuletten saavan ’puhtaamman osuman’????
Luulempa että nuoremmalla (6kk) taitaa olla huonommat mahikset saada ’nupia’ tuulematta pohjaan.
Ampuminen (olen harrastanut yli 30 vuotta) ’korvien välillä’ ilman sitä harjoitusta: pakko osua pakko osua, hokemalla se osuma ei ole 100% varmuudella siellä missä pitää, paitsi vahingossa (griini osumat (7/10 10/10) .
Motogross (sitäkin 15vuotta harrastaneena) Ei riitä että kypärän alla pää hokee.osaan osaan: Paitsi että siihen ei riitä pallon lyöjän kunto, karkaa (’mopo käsistä’) .
Kun ne asiat on hiottu sinne ’lihas muistiin’ (pääkoppa) oikeakätisillä vasen aivolohko vasen kätisillä oikea. Jokainen liike oli laji mkä tahansa on sen jälkeen siellä ns: selkäytimessä, ja tulevat automaattisesti sieltä itsensä tiedostamatta:
PS:Miksiköhän meillä ei ole yhtään golffaria maailmanhuipulla ( pelaamassa Taigeria tai jotain muuta vastaa viimeisenä päivänä)?????? Tigru ei visiin vain ole soffalla mietiskellyt että ’perskules lähdempä voittamaan PGA:n. Että opiskellaan ’oppimassahan täällä vain ollaan’.
Miksi meidän moottoriurheiliat pärjää, HARJOITTELEMATTA, ei kait helvatissa.
Ei tarkoitettu henkilökohtaiseksi kenellekään ’HAJATELMAT’
Aplel kirjoitti: (3.10.2006 21:49:23)
….Ei riitä että kypärän alla pää hokee.osaan osaan: Paitsi että siihen ei riitä pallon lyöjän kunto, karkaa (’mopo käsistä’) . ….Olishan sekin taito jos pystyis itteään kusettamaan. Miten siinä sais toistoja aikaan?
Mun alkuperäisen kirjoituksen tarkoitus ei ollut väheksyä harjoittelun merkitystä. Jostain syystä keskustelu karkasi tälle musta-valkoiselle ’Miksi meidän moottoriurheiliat pärjää, HARJOITTELEMATTA, ei kait helvatissa’ linjalle, mutta se kai oli aika odotettua. Eihän kukaan edes kuvittele, että kukaan tulisi huippupelaajaksi ilman tolkutonta harjoittelua. Tällä palstalla kirjoittavilla on kuitenkin yleensä päivätyö, joka ei ole golfin peluu. Ainakaan itselläni ei oikeasti olisi aikaa edes nykyisiin harjoittelumääriin. Sen takia ehdotus harjoittelun lisäämisestä ei ole kovin hedelmällistä.
Mä halusin alunperin vain kyseenalaistaa tuon väitteen, että tuloksen tekemisen ja harjoittelumäärien välillä olisi niin vahva korrelaatio. Totta kai useimpien pallonlyöminen kehittyy, jos hakkaa rangella palloja verirakot kämmenissä (tai ainakin virheellinen suoritus saadaan tarttumaan lihasmuistiin;-)). Väitän vaan, että kehittyminen on paljon nopeampaa tekemällä asioita fiksummin. Useimmille pelaajille kierroskeskiarvojen parantaminen on paljon enemmän kiinni taktisen älyn ja mentaalipuolen kehittämisestä. Sinne sitä rajoitettua harjoitteluaikaa pitäisi siis suunnata.
Eikä siihen mentaalipuoleen muuten kuulu mitään ’minä osaan’ hokemista. Ylipäätänsä ’hokeminen’ on toistamista, eli se taitaa liittyä enemmän sinne verirakotkäsissäpallojarangelle tyyppien ajatusmaailmaan. Mulle se ’minä osaan’ juttu konkeretisoituu esim seuraavasti. Lyöntiin valmistautuessa hiipii mieleen ajatus ’vitsi jos mä duffaan tän tohon vesiesteeseen’. Silloin koitan muistaa nousta ylös pallon takaa, nauraa tuolle typerälle ajatukselle ja sanoa itselleni ’en mä olisi ykkös tasoitusryhmässä, jos mä duffailisin palloja vesiesteisiin’. En muista melkein 20 vuotisella golfurallani duffanneeni palloa sinne veteen näin toimittuani. Montakin palloa on sen sijaan mennyt silloin, jos en ole ravistellut vääriä ajatuksia mielestäni.
Kun vielä joskus oppisi tunnistamaan etukäteen ne tilanteet, joissa ei ole fokusoitunut. Tour pelaajilla on sitä varten caddiet. Caddie huomaa milloin pomo ei ole näissä maailmoissa ja keskeyttää lyöntiin valmistautumisen. Tietysti ne pelaajatkin huomaavat itsekin usein olevansa väärässä mielentilassa lyöntiä varten. Keskiverto tour pelaaja keskeyttää lyöntiin valmistautumisen monta kertaa kierroksella ja klubituuppari ehkä pari kertaa kaudessa.
Vasen pakki kirjoitti: (4.10.2006 1:09:01)
Mun alkuperäisen kirjoituksen tarkoitus ei ollut väheksyä harjoittelun merkitystä…….…….. Mä halusin alunperin vain kyseenalaistaa tuon väitteen, että tuloksen tekemisen ja harjoittelumäärien välillä olisi niin vahva korrelaatio.
Mitähän sä VP olet oikein halunnut?
Olen saanut jutuistasi sen käsityksen, että ’verirakot kämmenissä’ harjoittelu ja asioiden fiksusti tekeminen ovat toisensa poissulkevia asioista. Kyllä kai kaikissa urheilulajeissa huipulle pääseminen vaatii kaikkien vaikuttavien osa-alueiden mahdollisimman hyvää hallintaa. Yhden osa-alueen vahvistaminen voi parantaa kokonaisuutta mutta se ei korvaa toisen osa-alueen heikkouksia. Lopputulos on näiden summa.
Jos golfissa haluaa huipulle täytyy pitää huolta peruskunnosta, tekniikasta (range), taidosta (lähipeli) ja taitavuudesta (kyky skoorata). On totta, että monille tämän palstan lukijoille aika on rajoittava tekijä. Siitä huolimatta en vetäisi sellaista johtopäätöstä, että
himoharjoittelu on tyhmää ja olemalla fiksu kehittyy. Niin fiksuja ihmisiä en ole vielä tavannut.NimetönKyllä minullekin syntyi niistä VP:n kirjoituksista hieman sellainen kuva, että liiallinen harjoittelu on pahasta ja olemalla tosi fiksu oppii nopeasti paremmaksi pelaajaksi 😉
Lienee itsestään selvää, että pelkkä harjoitusmäärien kasvattaminen ei johda hyvään lopputulokseen jos tekee vääriä asioita. Lienee myös yhtä lailla itsestään selvää, että kannattaa kannattaa tehdä kaikki harjoittelu mahdollisimman tehokkaasti (ja oikein), oli käytössä sitten enemmän tai vähämmän aikaa.
Alan kyllä olemaan jo liian usein samaa mieltä fukken kanssa 😉 mutta kyllä harjoittelumäärien ja tuloksen tekemisen välillä on erittäin vahva korrelaatio kaikissa urheilulajeissa … golf mukaan lukien. Harjoitella kun voi monia asioita ja monella eri tavalla. Ilman kovaa harjoittelua on turha kuvitella pääsevänsä huipulle missään lajissa, oli sitten kuinka lahjakas tahansa. Jos olen ymmärtänyt oikein niin Tiikeri ja muut huiput harjoittelevat (ja ovat harjoitelleet) aivan mielettömiä määriä. Sen takia se palloa tottelee heitä ’hieman’ paremmin kuin meitä amatöörituuppareita.
Ei kait kukaan kiellä sitä, etteikö harjoittelemalla kehittyisi paremmaksi pelaajaksi.
Minulle ja monille muille klubituuppareille releavntti kysymys on se, että koska minulla on käytettävissä kuitenkin golfiin vain hyvin rajallinen aika, niin miten se kannattaa jakaa pelaamisen ja harjoittelun välillä, jos tavoitteena on saada tasoaan parannettua (tai ainakin pidettyä samana ikääntymisen viedessä sitä luonnostaan huonompaan suuntaan).
Tähän vastaukseni itselleni on ollut:
– pelitaktiikan miettiminen ja harjoittelu pelitilanteessa kentällä antaa parhaan tulosparannus/käytety aika -suhteen [erityisen tehokasta on käyttää taktisten asioiden miettimiseen vaikkapa tehottomia kokouksia, joissa silloin tällöin joutuu istumaan]
– pelaamisen ulkopuolisessa harjoittelussa puttiharjoittelu (1-5 m putit) antaa parhaan tulosparannus/käytetty aika -suhteen.NimetönMielestäni kuvailemasi taktiikka toimii silloin kun perusasiat ovat kunnossa. Hieman kärjistetysti voisi sanoa, että on melko turhaa miettiä pelitaktiikoita ja 1-5 metrin putteja jos ei osu kunnolla edes palloon. Kyse lienee viime kädessä siitä kuinka korkealle on asettanut tavoitteensa. En usko, että kukaan kykenee pelaamaan alle 80 tuloksia toistuvasti, jollei ole tehnyt erittäin paljon töitä perusasioiden eteen jossain vaiheessa.
Eräs ystäväni pelailee 3 tasoituksella, joka oli vielä joku aika sitten 0. Ajanpuutteen vuoksi hän ei pelaamisen ohella (n. 30 kierrosta / vuosi) harjoittele enää juurikaan muuta kuin lyhyitä putteja. Tulokset ovat silti poikkeuksetta alle 80, oli sitten kuinka huono päivä tahansa. Toisaalta hän on pelannut golfia erittäin tosissaan ja valmennuksessakin yli 20 vuotta ennen tätä.
Nimetön’mitähän sä VP olet oikein halunnut?’et sä huomaa et vp on niin paljon parempi skulaan ja fiksumpi ku me muut tavalliset tuupparit mut se ei ihan suoraan kehtaa sitä täällä kirjottaa vaan midän pitäis itte osata lukkea rivien välistä,kehu sitä snadisti ja nuole seuran ’tärkeetä’jengii niin sustakin tulee yhtä hyvä vaikka et trenais ikinä
Pappa Tykki kirjoitti: (4.10.2006 14:15:25)
Ei kait kukaan kiellä sitä, etteikö harjoittelemalla kehittyisi paremmaksi pelaajaksi.Minulle ja monille muille klubituuppareille releavntti kysymys on se, että koska minulla on käytettävissä kuitenkin golfiin vain hyvin rajallinen aika, niin miten se kannattaa jakaa pelaamisen ja harjoittelun välillä, jos tavoitteena on saada tasoaan parannettua (tai ainakin pidettyä samana ikääntymisen viedessä sitä luonnostaan huonompaan suuntaan).
Tähän vastaukseni itselleni on ollut:
– pelitaktiikan miettiminen ja harjoittelu pelitilanteessa kentällä antaa parhaan tulosparannus/käytety aika -suhteen [erityisen tehokasta on käyttää taktisten asioiden miettimiseen vaikkapa tehottomia kokouksia, joissa silloin tällöin joutuu istumaan]
– pelaamisen ulkopuolisessa harjoittelussa puttiharjoittelu (1-5 m putit) antaa parhaan tulosparannus/käytetty aika -suhteen.Ymmärrän yskäsi Pappa Tykki. Tänne kirjoittelusi perusteella oletan, että olet luonteeltasi analyyttinen henkilö, joka esim. golffaajana pyrkii selvittämään asiat perin pohjin. Tutkit mielelläsi svingiä, teet tilastoja, punnitset panos/tuotos-suhteita.
Rangeharjoittelussa kokeilet uutta, puntaroit tunteitasi ja analysoit syy/seuraus-suhteita. Koska mielesi ja tekemisesi kulkevat erilaisten onnistumisten ja epäonnistumisen perässä, sinulle on vaikeata pysyä yhdessä tai kahdessa harjoiteltavassa asiassa. Näinollen lihasmuistiinkaan ei tallennu mitään, vaan liikeratojen hermotus on ’yhtä sotkuinen’ kuin mieli. Koska asiat eivät ratkea rangella, ongelmat seuraavat sinua kentälle.
Edellä mainituin perustein uskon todellakin, että SINULLE paras tapa kehittää tulosta on hypätä ulos tuosta noidankehästä ja kohdistaa ajatukset muuhun kuin svingiin. Tämän voisin kuvitella koskevan myös VP:tä.
Analyyttinen ihminen tarvitsee paljon aikaa harjoitteluun, taustojen pitää olla kunnossa, mikään ei saa häiritä. Vielä ennen kierrosta täytyy lämmitellä ja hakea pari hyvää svingiavainta rangelta. Jos siihen ei ole aikaa, hommaa kaatuu.
On kuitenkin paljon ihmisiä, jotka suhtautuvat harjoitteluun eri tavalla. He tekevät pron ohjeiden mukaan. He pysyvät yhdessä/kahdessa asiassa, jota treenaavat välittämättä hirveästi siitä, miksi muutama lyönti silloin tällöin epäonnistuu. Heille harjoittelu on hyödyllistä edellyttäen, että ohjeet ovat oikeat.
Tottakai lähipeli, pelitaktiikka jne. ovat asioita, joissa jokainen voi kehittyä. Näen kentillä kuitenkin enemmän sellaisia täysjärkisesti ajattelevia, hyvän pallosilmän omaavia pelureita, joiden peliin pron tunti, rangeharjoittelu tai jokin tietty svingin olennaisen asian oivaltaminen tuottaa paljon enemmän hyötyä kuin pelinhallinta tai mielikuvaharjoittelu.
Kun lyönti on hukassa, se tuntuu lihaksissa, joten pallolle asettuessa näkee jokaisen out-paalun, bunkkerin ja vesiesteen. Kun olet tehnyt voitavasi, harjoitellut tunnollisesti ja muuttelematta jatkuvasti svingiäsi, lyönti tuntuu lihasmuistissa jo etukäteen ja voit levollisin mielin asettua pallolle ja katsoa tikulle – muuta ei näy.
Vasen pakki kirjoitti: (4.10.2006 1:09:01)
Kun vielä joskus oppisi tunnistamaan etukäteen ne tilanteet, joissa ei ole fokusoitunut. Tour pelaajilla on sitä varten caddiet. Caddie huomaa milloin pomo ei ole näissä maailmoissa ja keskeyttää lyöntiin valmistautumisen. Tietysti ne pelaajatkin huomaavat itsekin usein olevansa väärässä mielentilassa lyöntiä varten. Keskiverto tour pelaaja keskeyttää lyöntiin valmistautumisen monta kertaa kierroksella ja klubituuppari ehkä pari kertaa kaudessa.Tämän kyllä allekirjoitan…itse lyön ( liian usein ) vaikka ennen lyöntiä on jo sisäinen ääni sanonut, että tästä tulee duffi…näin kävi viimeksikin Sangin 15:lla avasin viitosella ja stanssatessa tuntui että pallo on liian ylhäällä…jostakin syystä…maaston kaltevuus..tms..ja pallo ponppi jonkun 90-100 metriä vasemmalle eteenpäin ja taas oli taitolyönti edessä..josta onneksi sain Veijolta tunnustusta…chippi vain epäonnistui surkeasi ( niitä oli neljä täysin luokattomia chippejä 10-20 m lipusta ) ja tulos tupla. Epäonniset chipit olivat väylillä 2,3,15,16 ainoastaan kakkosella tuli boki kaikki muut tuplia. Kaksi bunkkalyöntiä olivat myös surkeita ( 11 ja 18 väylillä ), näissä molemmissa oli tarpeettomasti voimaa.
Lähipeli todella ratkaisi sen että en saanut alle 90 rundia puhumattakaan 80 alittamisesta. Kaksi drivea oli skutsissa joista molemmista tuplat ( 1 ja 12 väylillä..molemmissa oikeella ). Väylän 9 avauksessa olin myös metsässä mutta sieltä pääsin forelle taitolyönnillä ( ysillä puiden välistä ja yli ). Drivet ehkä reguvarsien takia taipuu oikealle. Tarvisko joku Oulussa alle 60 kertaa lyötyä BB 454 driveria..?..: ) Kaksi driveä oli pidempi kuin Veijolla ja loput hookkina oikeelle..onneksi pysyivät pelissä.
Uskon kyllä, että olin unohtanut yhden asian drivessäni ja seurasin jotakin väärää mielikuvaa draivatessani…Lee Trevino unohtui.
Niin ja kaksi mailavalintaa oli vääriä..isompi maila ja rauhallinen lyönti olisi ollut parempi..esim. kasin lähestymisessä…jossa onnekkaasti tein tuuhen kuusen läpi taitolyönnin greenille ja parin kuten ysilläkin.
Mutta hei ilman näitä virheitä ja 17:sta avausta jorpakkoon olisin pelannut alle pariin !! …: )
double-eagle kirjoitti: (4.10.2006 17:19:15)
osta onneksi sain Veijolta tunnustusta…chippi vain epäonnistui surkeasi ( niitä oli neljä täysin luokattomia chippejä 10-20 m lipusta ) ja tulos tupla. Epäonniset chipit olivat väylillä 2,3,15,16 ainoastaan kakkosella tuli boki kaikki muut tuplia. Kaksi bunkkalyöntiä olivat myös surkeita ( 11 ja 18 väylillä ), näissä molemmissa oli tarpeettomasti voimaa.Lähipeli todella ratkaisi sen että en saanut alle 90 rundia puhumattakaan 80 alittamisesta.
Jännä juttu oikeestaan… vielä jos selittäsit, miks noin monta chippiä ja bunkkalyöntiä. Meinaan vaan, että jos mulla pitkä peli kulkee, niin chippejä on yleensä noin 4 ja niistäkin pari femmoilla. Harvemmin kääntyy tuplaks sillon ….
double-eagle kirjoitti: (4.10.2006 17:19:15)
Niin ja kaksi mailavalintaa oli vääriä……
Ei ne mailavalinnat niin vaikeita ole, jos tietää paljonko on matkaa ja millä mailalla sen matkan lyö. Ja miten sitä valintaa harjoittelee?
Mailavalinnan tekee vaikeaksi se, että pitäisi pystyä ennustamaan seuraavassa lyönnissä tapahtuva virhe, joka vaikuttaa pallon lentoon ja käyttäytymiseen. Itse asiassa virheet vähenevät ja mailavalinnat helpottuvat vain itse suorituksen parantumisen eli harjoittelun eli lyöntivarmuuden eli tekniikan kehittymisen myötä.
Toisaalta jos lyönti kulkee, niin underiin johtavan pelitaktiikan laatiminen on jotakuinkin armeijan palikkatestiä vaativa älyllinen taidonnäyte.
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Harjoittele, harjoittele, harjoittele…