Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Harjoittele, harjoittele, harjoittele…
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Pulli-Paavo kirjoitti: (27.9.2006 13:21:40)
Hohhoijaa!!!saattamana. Lyön vielä n. 40 palloa ja yritä painaan tunteen lyönnistä ja sen specseistä mieleeni. Tuntuu mahtavallta lyödä, kun tietää mihin pallot päätyvät, osumat ovat puhtaita ja lähtevät hyvällä paineella ja lentokaari on kuin proolla ikään.
Tässä mun mielestä kiteytyy harjoittelun ongelma ainakin jossain määrin. Pelaaja yrittää oppia toisen antamaa ’listaa’ ja painaa sitä mieleensä. Siten toimien tarvitaan kyllä runsaasti harjoittelua. Jos tuo oppiminen tapahtuisi päättelyketjun kautta, jota Pro johdattelee, uskon, että tulokset ovat pysyvämpiä ja valmistuvat pienemmällä harjoittelulla.
kuinka usein oonkan kuullu: ’mä oon taas unohtanu’ Ei niitä juttuja tarvi muistaa. Sisäistäminen ja ymmärtäminen johtaa siihen, että muisti voidaan nollata.
Siinäpä se…joka kerta luulen läpäisseeni sen suuren portin, ja sisäistäneeni asian Siksi asian harjoittelu, joka jää vastuulleeni unohtuu. Motivoitunut pelaaja harjoittelee sen minkä on oppinut. Minäkin osaan lyödä palloa hyvin kun laitetaan lyömään. Mutta en osaa/viitsi harjoitella, kuten minua on neuvottu tekemään. Jos prot eivät tekisi tätä työkseeen heidän täytyisi olla melko turhautuneita, koska usein hukkaamme sen langan, jonka pään he työntävät syliimme.
Olen lukenut paljon, katsellut paljon golfiin liittyvää materiaalia. Uskon jopa ymärtäväni melko tavalla(virhe johon meistä moni sortuu). Kuitenkin kehittyäkseni sen tasoiseksi golfariksi, jollaiseksi haluaisin, en pääse ilman LAADUKASTA harjoittelua. Jos on olemassa toinen helpompi tie, kertokaa ihmeessä.Kentällä jolla pelaan eniten, kautta aikojen (18 kesää) eclecticini on 20 alle parin. Paras yksittäinen kierrostulokseni ko kentällä on 5 yli, paras tämän kesän kierros oli 8 yli. Vaikka ottaisin kautta aikain vain kolmanneksi parhaat tulokseni kultakin reiältä, tulos olisi silti 17 tai 18 alle. Noiden reikäkohtaisten tulosten saavuttamisessa ei ole tapahtunut ihmeitä vain ’tavallisia osnnistumisia’.
Tämä tilasto ei liene mitenkään poikkeuksellinen tällaiselle perusklubituupparille. Siis golfin peluu on karmeaa alisuorittamista.
Muutin oma-aloitteisesti peruslyöntini viime talvena kiistatta paremmaksi: pitemmäksi ja tarkemmaksi. Tulostaso ei parantunut. Miksi?
Golf on peli. Pitkässä pelissä tuloksen kannalta tärkeintä on se, että on realistinen suoritustasonsa suhteen: hyvään tulokseen riittää kun saa perussuoritustason aikaan, kunhan pelitaktiikka on kohdallaan. Tämä on psykologiaa, johon mielestäni pallojen paukuttelu rangella ei auta. Uskon, että tulostaosani parantaisi parhaiten se, että saisin itseni hyvään vireystasoon ennen lyöntiä ja toisaaltam, että minulla olisi realistinen (=kerätty statistiikka) käsitys siihen minkälaisia riskejä mihinkäkin taktiseen valintaan liittyy. Tällaista dataa minulla onkin melko runsaasti.
Pääosin harjoitteluni rajoittuu 10-20 pallon lyömiseen ennen kierrosta noin joka neljäs kerta ja 10 minuutin chippi- ja puttisessiioon joka kerta. Jälkimmäinen on tarpeen, koska ruoho tuntuu näissä lyhyissä lyönneissä erilaiselta päivstä toiseen, joten tuntuma on kalibroitava.
Hyödyllisin harjoitus minulle olisi siis peruskunnon kehittäminen hyvän vireyden ylläpitämiseksi (esim kävelyä ja pyöräilyä). Hyödyllisin lajinomainen harjoitus olisi kolmemetristen puttien harjoittelu – myös chipit ja pitchit aina 80 m:iin asti.
NimetönLopettakaa nyt se arpominen!!! Maila vaan pleiniin ja täts it! Ja sitten vielä oikee nopeus siihen mailanpäähän ja pallo ei kovinkaan pitkällä rei´ästä oo!
clap kirjoitti: (26.9.2006 23:24:04)
Haluaisin nähdä kun Vasen pakki psyykkaa itsensä sellaiseen mielentilaan että hyppää seivästä 6 metriä tai ampuu olympiajousella sarjan pelkkiä kymppejä. No, samaan hengenvetoon voidaan todeta, että sanan ’hyvin’ merkitys on meille jokaiselle varmaan hyvin erilainen kun puhutaan golfin pelaamisesta. Jonkun mielestä kierrostulos 80 on pelattu hyvin, joillekin se on 90 kun taas jonkun mielestä yli par ei ole ’pelattu hyvin’.Tuossa on kyse kahdesta eri asiasta. En pysty ikinä hyppäämään seivästä kuutta metriä. Golfissa sen sijaan mun eccletic tulos kotikentilläni lienee n. 20 alle parin. Se hyvä suoritus ’on siis mun sisällä’. Kyse on siitä, miten mä saan sen tulemaan ulos käskystä kerta toisensa jälkeen.
clap kirjoitti: (26.9.2006 23:24:04)
Jos tekniikka-taito-tasomme riittää siihen, että osumme 100 metrin päästä 7/10 griiniin, me emme pysty psyykkaamaan itseämme osumaan 10/10 – joka kymmenen sarja – ei vaikka kuinka psyykkaisimme itseämme, hetkellisesti tuohon ehkä pystymme (sarja tai pari) mutta 1000 lyönnin jälkeen niitä osumia on kuitenkin vain se 700.
Jos sun tekniikka-taito-taso riittää mahdollistamaan griiniosuman kentän vaikeimmalla GIR väylällä, sun tekniikka-taito-taso riittää 18 GIR:n kierrokseen. Sun kyky tuottaa onnistuneita suorituksia ei riitä, mutta tekniikka ja taito riittävät.
clap kirjoitti: (26.9.2006 23:24:04)
Eli kyllä harjoittelu nostaa pelaajaan kokonaiskapasiteettia tasosta huolimatta. Psyykkeellä pystymme sitä vain heikentämään – emme parantamaan.Tuon mä sinänsä allekirjoitan. Mielenkiintoista on se, että jotkut meistä pystyvät hyödyntämään kapasiteetistaan paljon suuremman osan kuin toiset.
Pappa Tykki kirjoitti: (27.9.2006 18:45:26)
Kentällä jolla pelaan eniten, kautta aikojen (18 kesää) eclecticini on 20 alle parin. Paras yksittäinen kierrostulokseni ko kentällä on 5 yli, paras tämän kesän kierros oli 8 yli. Vaikka ottaisin kautta aikain vain kolmanneksi parhaat tulokseni kultakin reiältä, tulos olisi silti 17 tai 18 alle. Noiden reikäkohtaisten tulosten saavuttamisessa ei ole tapahtunut ihmeitä vain ’tavallisia osnnistumisia’.Nyt on Papalla matikka hukassa ja pahasti…..
Pappa Tykki kirjoitti: (27.9.2006 18:45:26)
Muutin oma-aloitteisesti peruslyöntini viime talvena kiistatta paremmaksi: pitemmäksi ja tarkemmaksi. Tulostaso ei parantunut. Miksi?Golf on peli. Pitkässä pelissä tuloksen kannalta tärkeintä on se, että on realistinen suoritustasonsa suhteen: hyvään tulokseen riittää kun saa perussuoritustason aikaan, kunhan pelitaktiikka on kohdallaan. Tämä on psykologiaa, johon mielestäni pallojen paukuttelu rangella ei auta. Uskon, että tulostaosani parantaisi parhaiten se, että saisin itseni hyvään vireystasoon ennen lyöntiä ja toisaaltam, että minulla olisi realistinen (=kerätty statistiikka) käsitys siihen minkälaisia riskejä mihinkäkin taktiseen valintaan liittyy. Tällaista dataa minulla onkin melko runsaasti.
Mä allekirjoitan jokaisen sanan Pappa Tykin tekstistä. Mulla itselläni oli viime talvena mahdollisuus harjoitella enemmän ja paremmin kuin koskaan ennen. Löin mielestäni hallissa palloa kuin nuori jumala. Sitten keväällä kaatui työhommat päälle, fyysinen kunto oli/on surkea ja kentällä ei saanut ajatusta peliin, vaan tekemättömät työasiat pyörivät mielessä. Pitkien työpäivien jälkeen hävetti olla kentällä, kun olisi pitänyt leikkiä lasten kanssa tai laittaa kotia kuntoon. Parantunut lyöntitekniikka ei siirtynyt kentälle, koska mieli ei ollut pelissä mukana. Tuli jotenkin sellainen fiilis, että kaikkein tärkein tekijä tuloksen tekemisessä on oikea mielentila lyöntiin valmistautuessa.
Tietysti tekniikan harjoittelu on tärkeää siinä vaiheessa, kun tekniikka aiheuttaa rajoitteita tuloksen tekemisessä. Ei esim lyöntipituuden tai lentoradan takia saa griiniosumia. Sen taitotason kun saavuttaa, niin noi PT:n mainitsemat taktiset asiat ja oikea mielentila on tärkein osa ainakin mun pelaamisessa. Niihin ei range harjoittelu hirveästi auta. Sen takia noi ’pitää harjoitella paljon’ jutut ei mulle natsaa. Enemmän se harjoittelu on mulle sellaista funtsimista ja tuntemista. Miltä hyvä tasapaino jalkapohjissa tuntuu. Miten tuotetaan effortless poweria. Miltä tuntuu oikeasti pitää gripistä mahdollisimman kevyellä otteella läpi swingin.
Pappa Tykki kirjoitti: (27.9.2006 18:45:26)
Muutin oma-aloitteisesti peruslyöntini viime talvena kiistatta paremmaksi: pitemmäksi ja tarkemmaksi. Tulostaso ei parantunut. Miksi?
Et ole yksin kysymyksesi kanssa. Minä ’paransin’ lyöntiäni 20 vuotta, tosin tulostaso huononi vain noin 10 lyöntiä. Lopulta jokaisessa rangelyönnissäkin oli jippi.
Jos harjoittelet paljon, korjaat lyöntiäsi tai muutat svingin mielikuvaa, tekniikan kehittymisen oikeaan suuntaan voi todeta varmuudella vasta kahden tai jopa viiden vuoden päästä. Toistotarkkuuden, pelitaktiikan, jne. osa-alueiden parantuminen saa helposti aikaan sen, että pelaaja sulkee silmänsä tai ei yksinkertaisesti havaitse lyöntitekniikan asteittaista heikkenemistä.
Väärä harjoittelu voi saada aikaan jopa niin paljon ’negatiivista’ lihasmuistia, että oikean svingin takaisinoppiminen kestää kauemmin kuin aloittelijalla, jonka ei tarvitse ’opetella mitään pois’.
Voin hyvällä syyllä kehua käyneeni niin ’syvällä perseessä’ kuin golffari vain voi. Kun viimein tajusin, missä olen ja pystyin jotakuinkin hahmottamaan reitin ulos, on ironista, että niin paljon ihmisiä näyttää tulevan pitkät päällä vastaan.
KL kirjoitti: (27.9.2006 22:15:22)
Pappa Tykki kirjoitti: (27.9.2006 18:45:26)
Kentällä jolla pelaan eniten, kautta aikojen (18 kesää) eclecticini on 20 alle parin. Paras yksittäinen kierrostulokseni ko kentällä on 5 yli, paras tämän kesän kierros oli 8 yli. Vaikka ottaisin kautta aikain vain kolmanneksi parhaat tulokseni kultakin reiältä, tulos olisi silti 17 tai 18 alle. Noiden reikäkohtaisten tulosten saavuttamisessa ei ole tapahtunut ihmeitä vain ’tavallisia osnnistumisia’.Nyt on Papalla matikka hukassa ja pahasti…..
Taitaa olla kyllä KL:llä:-). Jos 18 kesää pelaa, niin eiköhän jokaisella reiällä ole tehnyt vähintään 3 birkkua.
Pappa Tykki kirjoitti: (27.9.2006 18:45:26)
Kentällä jolla pelaan eniten, kautta aikojen (18 kesää) eclecticini on 20 alle parin. Paras yksittäinen kierrostulokseni ko kentällä on 5 yli, paras tämän kesän kierros oli 8 yli. Vaikka ottaisin kautta aikain vain kolmanneksi parhaat tulokseni kultakin reiältä, tulos olisi silti 17 tai 18 alle. Noiden reikäkohtaisten tulosten saavuttamisessa ei ole tapahtunut ihmeitä vain ’tavallisia osnnistumisia’.Tämä tilasto ei liene mitenkään poikkeuksellinen tällaiselle perusklubituupparille. Siis golfin peluu on karmeaa alisuorittamista.
Mitä perkeleen alisuorittamista!??!?! Kerro nyt Pappa se urheilulaji, jossa urheilija kerta toisensa jälkeen niin kilpailuissa kuin harjoituksissakin saavuttaa parhaan tasonsa?? Mikä kumma siinä on, ettei Sergei Bubka joka kilpailussaan hypännyt uutta maailmanennätystä tai edes sivunnut sitä? Tai miksei Koivuniemen poika joka kerta tee 300 pisteen sarjaa keilailussa? Myönnettävä on, että Roger Federer tekee tässä poikkeuksen, mutta ei kai sentään hänen perusteellaan voida vetää koko urheilukenttää koskevia johtopäätöksiä??
Herää nyt ja haista jo hapatus! Eclectien vertailu normaaliin 18 reiän kierrokseen on vähintäinkin lapsellista, ei sillä ole yhtikäs mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Täyden kierroksen pelaaminen selvästi normaalin taitotasonsa alle vaatii paitsi häikäiseviä onnistumisia niin myös hyvää tuuria. Siksi niitä sattuu niin harvoin kehityskaarensa tasaisella osalla oleville golffareille.
Seihtemen ekaa vuotta harjoittelin golfpyörällä ajoo-
löin paljon harjoituslyönetjä, koksa
pelkäsin aina taalven jälkeeen- et oliko vingi talvehtinut hjuvin.
Sit nää komletoista viimee vuotta oon ajatellu
ja psykannu itteäni eli oon dr jykle ja mr hide.
oon ollu kumpaaki – reeniä rakastan vueläki – mikäö sen hauskempaa ku koklailla miten
Tom Wisghon 52 . 60 ja 56 käyttäytyvä pichseissä – tai miten eri raudat 1,2, ja 3
hyrbiidit 3,4, ja 5 lentelee- tai kaksisormiputteri puhhuu.Ny kolohvi on hauskemapa kans reenit.
Luen Rotellaa ja oon kiinostunut vehkeistäki ja sit on kolohvin 47 osa-aluetta, joita vuntsaan ja ja märehdin……. ja mietin ihan omia kolohviideoita – kyyttösuomilaissii..
Vasen pakki kirjoitti: (27.9.2006 22:20:39)
KL kirjoitti: (27.9.2006 22:15:22)
Pappa Tykki kirjoitti: (27.9.2006 18:45:26)
Kentällä jolla pelaan eniten, kautta aikojen (18 kesää) eclecticini on 20 alle parin. Paras yksittäinen kierrostulokseni ko kentällä on 5 yli, paras tämän kesän kierros oli 8 yli. Vaikka ottaisin kautta aikain vain kolmanneksi parhaat tulokseni kultakin reiältä, tulos olisi silti 17 tai 18 alle. Noiden reikäkohtaisten tulosten saavuttamisessa ei ole tapahtunut ihmeitä vain ’tavallisia osnnistumisia’.Nyt on Papalla matikka hukassa ja pahasti…..
Taitaa olla kyllä KL:llä:-). Jos 18 kesää pelaa, niin eiköhän jokaisella reiällä ole tehnyt vähintään 3 birkkua.
Jos paras tulos reiällä on kaksi alle parin, niin paljonko on toiseksi paras? Oikea vastaus: yksi alle. Väärä vastaus: kaksi alle, tehtynä sen ekan kaksi alle jälkeen….
fukke diise saisse kirjoitti: (27.9.2006 22:19:43)
Jos harjoittelet paljon, korjaat lyöntiäsi tai muutat svingin mielikuvaa, tekniikan kehittymisen oikeaan suuntaan voi todeta varmuudella vasta kahden tai jopa viiden vuoden päästä. Toistotarkkuuden, pelitaktiikan, jne. osa-alueiden parantuminen saa helposti aikaan sen, että pelaaja sulkee silmänsä tai ei yksinkertaisesti havaitse lyöntitekniikan asteittaista heikkenemistä.Viedäänpä ajatusta hieman toiseen suuntaan. Miksi tekniikan pitää olla ’oikea’? Jos lyö toistettavasti 173 metriä vasemmalta oikealle 20 astetta, niin miksi pitäisi pyrkiä suoraan 179 metrin lyöntiin? Vainko sen kuuden lisämetrin vuoksiko?
Aikanaan Björn Borgin tennisseuran valmentaja sanoi nuorelle Björnille, ettei hänestä koskaan tule kunnon pelaajaa, koska hänen tekniikkansa on väärä (löi rystylyöntinsä kahdella kädellä ja kämmenlyöntinsäkin alhaalta ylöspäin eikä takaa suoraan eteen). Voiko golf olla niin puhdasoppisuuteen perustuva urheilulaji, ettei tilaa ole epäortodoksiselle suorittamiselle, kunhan tulos on kohdallaan?
Vasen pakki kirjoitti: (27.9.2006 21:50:22)
Jos sun tekniikka-taito-taso riittää mahdollistamaan griiniosuman kentän vaikeimmalla GIR väylällä, sun tekniikka-taito-taso riittää 18 GIR:n kierrokseen. Sun kyky tuottaa onnistuneita suorituksia ei riitä, mutta tekniikka ja taito riittävät.Tuo on kyllä niin suurta saissea etten ole pitkään aikaan tällä palstalla lukenut. Sinä siis irroitat tässä asiassa tekniikan ja taidon kyvystä tuottaa onnistuneita suorituksia?! Toivottavasti et ole missään valmennustehtävissä. En pelaa jalkapalloa mutta tekniikkani ja taitoni riittävät pomputtelemaan jalkapalloa päälläni takuuvarmasti kaksi kertaa. Saatanpa onnistua vaikka kymmenenkin kertaa ja mukana voi olla täydellinenkin pomppu. En kuitenkaan pysty tekemään sitä esim. 100 kertaa mikä on huipputason jalkapalloilijalle ihan helppo nakki. Väitätkö, että minun ja huippufutarin taito- ja tekniikkataso ovat samat, minulta vain puuttuu kyky tuottaa onnistuneita suorituksia?! Mielenkiintoista. Mitenhän pääsisin samalle tasolle tuossa kyvyssä tuottaa onnistuneita suorituksia – harjoittelemalla mahdollisesti? Mutta tekniikka ja taito eivät siinä kuitenkaan kehittyisi… vai?
Tuota.. minä kyllä valitettavasti olen valmennustehtävissä ja silti samaa mieltä VP:n kanssa. Käsitteistä tässä lienee kysymys. Tekniikka tuossa on riittävä jos tuon pystyy kerran tekemään ja taitokin varmaan. Se mikä puuttuu, on joko keskittymiskyky ja sen kautta saavutettava mahdollisuus suorittaa tuo joka kerta. On myös lukuisia muita häiriötekijöitä, jotka saattavat tuon suorituksen pilata.
Tuo harjoittelun määrä tässä on taas kaksijakoinen. Huonoja lyöntejä ei pitäisi harjoitella lainkaan. Entäpä väsymystila, joka yllättäen iskee todellisuudessa jo muutaman lyönnin jälkeen. Toisella puolella vaakakupissa sitten taas lyöntikokemusten kautta tuleva tuntemusten kartta, jota pelaajan pitäisi vahvistaa hermotustaan vahvistaakseen…
Mähän varotin, että laaja aihe 🙂
KL: nimenomaan alisuorittamista, koska periaatteessa helppoa suoritusta ei saada toistettua. Nuo kommenttisi ovat aika vastaavia, mitä Pia Nilsson sai osakseen kun esitti näkemyksensä ’54 Plan’ Nykyään aika harva naureskelee Pian ajatuksille
ts kirjoitti: (27.9.2006 23:12:59)
KL: nimenomaan alisuorittamista, koska periaatteessa helppoa suoritusta ei saada toistettua. Nuo kommenttisi ovat aika vastaavia, mitä Pia Nilsson sai osakseen kun esitti näkemyksensä ’54 Plan’ Nykyään aika harva naureskelee Pian ajatuksille
Sinulta se löytyy kannanotto lajiin kuin lajiin!
Selitäpä sitten mikä siinä golfin alisuorittamisessa eroaa niiden kaikkien muiden urheilulajien alisuorittamisesta?
Olen pelannut tennistä, keilannut, hypännyt seivästä ja golfpalloakin olen mäiskinyt, mutta en voi näistä mitään kutsua helpoksi. Jokaisessa lajissa jokin osio on helpompi kuin jokin toinen ja toisaalta jokin osio on vaikeampi kuin jonkin toisen lajin joku osio. Silti en kutsuisi huippusuoritusten alle menemistä alisuorittamiseksi. Minusta alisuorittaminen on odotusarvon pettämistä, golfissa esim. tasoituksen tai kierroskeskiarvon yli pelaamista. Onko niin, että sinusta se on huonomman kuin sen kullakin reiällä joskus parhaimmillaan lyödyn lyönnin lyöminen?
Kovat ovat sinulla odotukset….
KL kirjoitti: (27.9.2006 22:34:10)
Vasen pakki kirjoitti: (27.9.2006 22:20:39)
KL kirjoitti: (27.9.2006 22:15:22)
Pappa Tykki kirjoitti: (27.9.2006 18:45:26)
Kentällä jolla pelaan eniten, kautta aikojen (18 kesää) eclecticini on 20 alle parin. Paras yksittäinen kierrostulokseni ko kentällä on 5 yli, paras tämän kesän kierros oli 8 yli. Vaikka ottaisin kautta aikain vain kolmanneksi parhaat tulokseni kultakin reiältä, tulos olisi silti 17 tai 18 alle. Noiden reikäkohtaisten tulosten saavuttamisessa ei ole tapahtunut ihmeitä vain ’tavallisia osnnistumisia’.Nyt on Papalla matikka hukassa ja pahasti…..
Taitaa olla kyllä KL:llä:-). Jos 18 kesää pelaa, niin eiköhän jokaisella reiällä ole tehnyt vähintään 3 birkkua.
Jos paras tulos reiällä on kaksi alle parin, niin paljonko on toiseksi paras? Oikea vastaus: yksi alle. Väärä vastaus: kaksi alle, tehtynä sen ekan kaksi alle jälkeen….
Okei, Okei;-). Eiköhän kaikki kuitenkin ymmärtäneet mitä PT ajoi takaa.
Alisuorittamisen ero tulee pariakin kautta. Golfkierroksen voi pelata 54 lyöntiin tai alle ilman täydellisiä suorituksia. Riittää kun tekisi joka kerta tuollaisen Bubkan 570 vastaavan hypyn, niin olisi jo 18 Girriä kasassa. Mutta kun perkale jatkuvia limboja vaan puskee.
Toisaalta jos ajattelet suoritusta, johon kukaan ihminen ei ole maailmassa aiemmin pystynyt, on syytä lihaksen olla aika lailla ’iskussa’ ja kaiken muunkin osuttava nappiin. Siksi Bubka ei hyppää maailmanennätystä joka kerta. Tuloo nääs niinkun fyysinen raja vastaan. Jos Golfissa pelaaja yltää joka väylällä griinille ja useimmilla kierroksilla sille osuukin, väitän että syy misseihin löytyy jostain muualta kuin kyvystä tuohon suoritukseen.
On se kieltämättä ihmeellsitä, että joku ammattivalmentaja osallistuu kommentoimalla harjoittelua käsittelevään ketjuun….
KL kirjoitti: (27.9.2006 23:29:47)
ts kirjoitti: (27.9.2006 23:12:59)
KL: nimenomaan alisuorittamista, koska periaatteessa helppoa suoritusta ei saada toistettua. Nuo kommenttisi ovat aika vastaavia, mitä Pia Nilsson sai osakseen kun esitti näkemyksensä ’54 Plan’ Nykyään aika harva naureskelee Pian ajatuksille
Sinulta se löytyy kannanotto lajiin kuin lajiin!
Selitäpä sitten mikä siinä golfin alisuorittamisessa eroaa niiden kaikkien muiden urheilulajien alisuorittamisesta?
Olen pelannut tennistä, keilannut, hypännyt seivästä ja golfpalloakin olen mäiskinyt, mutta en voi näistä mitään kutsua helpoksi. Jokaisessa lajissa jokin osio on helpompi kuin jokin toinen ja toisaalta jokin osio on vaikeampi kuin jonkin toisen lajin joku osio. Silti en kutsuisi huippusuoritusten alle menemistä alisuorittamiseksi. Minusta alisuorittaminen on odotusarvon pettämistä, golfissa esim. tasoituksen tai kierroskeskiarvon yli pelaamista. Onko niin, että sinusta se on huonomman kuin sen kullakin reiällä joskus parhaimmillaan lyödyn lyönnin lyöminen?
Kovat ovat sinulla odotukset….
Elä rähjää KL;-).
Tuossa alisuorittamis asiassa on ihan keskustelun arvoinen pointti. Golfissa onnistunut suoritus ja katastrofi ovat hyvin lähellä toisiaan. Lähes identtinen swingi voi tuottaa hole in onen tai soketin outtiin. Justin Gatlin ei juokse satasta 50 sekuntiin sen takia, että askel on 3 senttiä liian pitkä. Golf on teknisesti herkkä laji ja sen takia se on myös henkisesti vaikeampi kuin vaikkapa pikajuoksu.
Mä en näkisi tuota alisuorittamista huonoon kierrostulokseen sortumisena. Ennemminkin se on mun mielestä sitä, että 90% lyönneistä kierroksella on enemmän tai vähemmän epäonnistuneita. Huonoja osumia, vinoja, väärä lentorata jne. Onneksi huonotkin lyönnit monesti päätyvät peliin ja surkeallakin pelillä voi kentän pelata parissa. Toisaalta voit lyödä palloa loistavasti, mutta tehdä vaikka pari huonoa mailavalintaa ja pelata katastrofi tuloksen. Sen takia kierrostulos ei kerro läheskään aina siitä, miten peli on sujunut, tai miltä se on tuntunut.
ts kirjoitti: (27.9.2006 23:12:59)
Tuota.. minä kyllä valitettavasti olen valmennustehtävissä ja silti samaa mieltä VP:n kanssa. Käsitteistä tässä lienee kysymys. Tekniikka tuossa on riittävä jos tuon pystyy kerran tekemään ja taitokin varmaan. Se mikä puuttuu, on joko keskittymiskyky ja sen kautta saavutettava mahdollisuus suorittaa tuo joka kerta. On myös lukuisia muita häiriötekijöitä, jotka saattavat tuon suorituksen pilata.Eli toisin sanoen minulla ja Tiikerillä voi tällä hetkellä olla sama taito-tekniikkataso, mutta Tiikerillä on paljon parempi keskittymiskyky minkä avulla hän on maailman ykkönen ja minä en?!
Luulen että ymmärrän mitä ts tarkoittaa. Yksittäinen hyvä golf-lyonti ei ole oikeastaan mikään vaikea suoritus. Jokainen meistä on lyönyt satoja sellaisia.
’Täydellisen’ kierroksen problematiikka on vähän samaa sukua kuin NASA:lla oli äijien saamiseksi kuuhun. Jos raketin toimintavarmuus on 95% niin kolmivaiheisessa raketissa toimintavarmuus onkin enää 0.95 potenssiin kolme. 0,86, eli huomattavasti pienempi.
Tässä golfarin raketissa vaiheita on huomattavasti enemmän. Noin 70. Jos ajattellaan että poletilla saa 40 palloa ja lyöt niistä vain kaksi huonosti niin onnistumisprosenttisi on 95. (Yksinkertaistetaan sen verran ettei erotella avauksia, lähestymisiä tai putteja).
Tällaisella lyöntivarmuudella pelaajan mahdollisuus pelata kierros ilman virheitä on noin 0.95 potenssiin 70 = 0.028 (jos nyt nopeasti laskin päässä oikein.)
Ei ihme että par-kierros antaa odottaa vaikka rangella saakin pallon ilmaan melko kivasti.Tällainen ajatusleikki tällä kertaa 🙂
clap kirjoitti: (27.9.2006 22:56:35)
Vasen pakki kirjoitti: (27.9.2006 21:50:22)
Jos sun tekniikka-taito-taso riittää mahdollistamaan griiniosuman kentän vaikeimmalla GIR väylällä, sun tekniikka-taito-taso riittää 18 GIR:n kierrokseen. Sun kyky tuottaa onnistuneita suorituksia ei riitä, mutta tekniikka ja taito riittävät.Tuo on kyllä niin suurta saissea etten ole pitkään aikaan tällä palstalla lukenut. Sinä siis irroitat tässä asiassa tekniikan ja taidon kyvystä tuottaa onnistuneita suorituksia?! Toivottavasti et ole missään valmennustehtävissä. En pelaa jalkapalloa mutta tekniikkani ja taitoni riittävät pomputtelemaan jalkapalloa päälläni takuuvarmasti kaksi kertaa. Saatanpa onnistua vaikka kymmenenkin kertaa ja mukana voi olla täydellinenkin pomppu. En kuitenkaan pysty tekemään sitä esim. 100 kertaa mikä on huipputason jalkapalloilijalle ihan helppo nakki. Väitätkö, että minun ja huippufutarin taito- ja tekniikkataso ovat samat, minulta vain puuttuu kyky tuottaa onnistuneita suorituksia?! Mielenkiintoista. Mitenhän pääsisin samalle tasolle tuossa kyvyssä tuottaa onnistuneita suorituksia – harjoittelemalla mahdollisesti? Mutta tekniikka ja taito eivät siinä kuitenkaan kehittyisi… vai?
Irroitan tarkoituksella tekniikan ja taidon kyvystä tehdä onnistuneita suorituksia. Tekniikka ja taito ovat hyvän suorituksen edellytyksiä, mutta eivät ne sitä takaa. Otetaanpa esimerkki. Meillä on 200m pitkä par3. Tarvitaan riittävän hyvä lyöntitekniikka, että pystytään lyömään pallo tuonne griinille. Esim swingi, joka tuottaa 80mph mailanpään nopeuden ei riitä. Jos pelaaja omaa tuon tarvittavan tekniikan, hän pystyy periaatteessa lyömään pallon tuolle griinille kerta toisensa jälkeen. Jos hänellä ei tarvittavaa tekniikkaa ole, hän ei pysty lyömään palloa sinne koskaan. Miksi hän sitten ei osu sinne joka kerta, vaikka olisi Tiger Woods? Eikö Tiger Woodsilla siis ole tarvittavaa taitotasoa tai tekniikkaa? Mun käsittääkseni kyse on jostain muusta.
Mä avasin tämän keskustelun kyseenalaistaakseni noi harjoittele, harjoittele, harjoittele ohjeet, joita täällä aina silloin tällöin näkee. Tottakai minäkin uskon, että harjoittelu kehittää. Joillakin paljon enemmän kuin toisilla. Ilmeisesti jotkut siis harjoittelevat paljon tehokkaammin kuin toiset. Ehkä oman korvienvälin huolto ja harjoittaminen voi olla monin verroin tuloksellisempaa kuin range sessio. Riittävä lepo, kyky nauttia kentällä olosta, kyky sulkea häiriötekijät mielestään, kyky hyväksyä huono onni. Mulle olisi esim hyvin tärkeää oppia tulemaan pallon takaa pois, jos mä huomaan keskittymiseni olevan huono. Me kaikki nähdään tour pelaajien tekevän sitä jatkuvasti ja klubituupparien ei juuri koskaan. Joka kierroksella mä lyön 2-3 lyöntiä, joissa mä lapa pallon takana ajattelen jotain ’nyt on vähän huukki stanssi, mutta mä korjaan sen swingissä’.
Mun pitää muuten sun pettymykseksi sanoa, että olen ollut valmennustehtävissä. Hirveää ajatella, että jotkut valmennettavista joutuivat tyytymään olympia kultaan. Varmaan joku parempi valmentaja olisi saanut niin lahjakkaista nuorukaisista paljon enemmän irti.
Parti kirjoitti: (28.9.2006 0:08:13)
Luulen että ymmärrän mitä ts tarkoittaa. Yksittäinen hyvä golf-lyonti ei ole oikeastaan mikään vaikea suoritus. Jokainen meistä on lyönyt satoja sellaisia.On se. Kukaan tämän palstan kirjoittajista tai lukijoista ei ole sitä tehnyt.
Me kaikki huiskimme huonolla golftekniikalla hyvin ajoitettuja golflyöntejä.Pitää muistaa, että niin hyvällä kuin huonollakin tekniikalla voi ajoitus onnistua niin, että pallo menee sinne minne yrittää.
Puhtaalla ja oikealla golftekniikalla yönnin ajoitus onnistuu useammin ja vaikeammista paikoista. Sen lisäksi puhdas golftekniikka ’sietää paremmin’ ulkoisista olosuhteista tai pallon makauksesta aiheutuvia häiriötekijöitä ja ’antaa paremmin anteeksi’ henkisen ja fyysisen vireystilan puutteista johtuvia poikkeamia tai muita tahdosta riippumattomia korjausliikkeitä itse suorituksessa.
KL kirjoitti: (27.9.2006 22:44:03)
Aikanaan Björn Borgin tennisseuran valmentaja sanoi nuorelle Björnille, ettei hänestä koskaan tule kunnon pelaajaa, koska hänen tekniikkansa on väärä (löi rystylyöntinsä kahdella kädellä ja kämmenlyöntinsäkin alhaalta ylöspäin eikä takaa suoraan eteen). Voiko golf olla niin puhdasoppisuuteen perustuva urheilulaji, ettei tilaa ole epäortodoksiselle suorittamiselle, kunhan tulos on kohdallaan?Kyllä Björn Borgin tekniikka oli aivan oikea. Sen ajan käsitys oikeasta tekniikasta oli väärä. Vastaavalla tavalla nykyinen käsitys oikeasta golftekniikasta on väärä.
ts kirjoitti: (27.9.2006 23:12:59)
KL: nimenomaan alisuorittamista, koska periaatteessa helppoa suoritusta ei saada toistettua. Nuo kommenttisi ovat aika vastaavia, mitä Pia Nilsson sai osakseen kun esitti näkemyksensä ’54 Plan’ Nykyään aika harva naureskelee Pian ajatuksille
Minä ja Annika nauretaan, Minni itkee…..
Nimetön’Any player who is considering a journey in this game will save thousands of hours and many headaches by getting the point of this arcticle in his or her mind. Said another way, don’t even attempt to get better at the game of golf before you understand the difference between practicing and playing. Through out the year I give lessons to 20 handicaps, 10 handicaps, scratch handicaps, mini-tour professionals, and players on the PGA Tour; and throughout the year I constantly battle this lack of understanding on every level. The symptom of misunderstanding practicing vs. playing is having trouble creating a full swing, short game, or putting stroke that is consistent after the problem is diagnosed. Unfortunately, most people believe it is THEIR LACK OF TALENT which keeps them from creating a consistent golf swing, putting stroke, bunker motion, etc… The only lack of talent people concerns the brain. Something conscious or sub-conscious keeps the player from understanding the difference between practice and play. Let’s overcome that lack of talent right now!
’In one sense, there seems to be two large classes of golfers. One spends their life ’practicing’ without ever getting around to ’playing.’ The other dives right into ’playing’ and disdains any ’practice’ other than just ’hitting that ball.’ The difference is merely where the primary attention is directed. If the points under consideration-being practiced-are the primary purpose of the action and have top attention, so that impact is sacrificed rather than disrupt the selected procedure being practiced- that is ’Practice.’ And where the ball goes is immaterial.’ Homer Kelley, The Golfing Machine.Mr. Kelley just, very eloquently, gave all golfers one of the keys to becoming the players they wish to become.
All players have a tendency to become either a player or a practicer. The first class is the player. The player doesn’t practice much. He/she uses the range to warm up or to occasionally work on tempo, ball flight, or any other outcome oriented exercise. By contrast, the practicer spends countless hours on the range working on his golf swing. The player has a hard time turning off ’feel’ and the outcome oriented part of their brain. The practicer has a hard time turning on the ’feel’ while on the course and uses the analytical part of his brain. Both the consumate player and the consumate practicer have a hard time trusting their golf swing because neither knows enough about the difference between practice and play. In truth, they both set themselves up to let themselves down.
So, how do we all get better at the game? We get better first by learning to practice the game. We learn to grip the club, set-up to the ball, and make short swings. During this learning phase we practice these concepts indoors and out. When outdoors, we concern ourselves more with gripping the club correctly and setting up to the ball than where the ball actually goes. This phase may last one hour, one day, one week, or one year. Then we learn to become target conscious. We trust that we are gripping the club correctly and setting up to the ball correctly, and our main concern is getting the ball as close to the target as possible. When we are more concerned with the component (the grip, set-up, etc.) than the outcome, we are practicing. When we are more concerned with where the ball goes than the component(s) used to get it there, we are playing.
It doesn’t matter if you are on the golf course or the practice area. That alone doesn’t define practice or play. Practice is concerned with the swing while play is concerned with getting the ball in the hole. Many, many people struggle with the game of golf simply because they have been playing while on the practice range or practicing while on the golf course.
’Not me!’ you might say.
But answer these questions before assuming. When is the last time you went to the range and worked on your swing without your primary concern being how the ball was flying? When was the last time you went out on the golf course and trusted “feel” alone to get the ball in the hole? When was the last time you practiced a particular part of your golf swing indoors? Do you really consider indoor practice without a ball to be practice? Do you find yourself thinking about your swing in the middle of the round?
To become the player you wish to be you must first understand the difference between practicing and playing. You must secondly understand what technical parts of your game are holding you back. Thirdly, you must be sensitive enough to recognize your tendecies to ’practice’ or ’play.’ After you recognize your tendency you must then become very good at ’practicing’ when you want to practice and ’playing’ when you want to play.
Take the advice of those who have been where you are and discovered how to become the best players they could be. Don’t waste anymore time. Golf can be a guided struggle or a blinded struggle. The choice is yours. The very definition of insanity is to continue to do the same things while expecting different results. Read, re-read, and re-read until you get this information in your nugget.’
vj trolio
Parti käytti sanaa lyöntivarmuus, josta tässä nyt koko ajan mielestäni puhutaan. Mistä muusta lyöntivarmuus voi pääosin rakentua kuin hyvästä tekniikasta ja taidosta käyttää sitä eri tilanteissa?! Ei lyöntivarmuus ole mikään erillinen palikka aivoissa. Muutenhan jo pelkästään Kiinasta nousisi sata huippugolfaria joka vuosi – sellaiset joilla on sitä lyöntivarmuutta julmetusti vaikka taito ja tekniikka vähän vielä ontuvatkin, nehän tulevat ajan myötä eikä niitä edes tarvita?
Kyllä huonollakin pelaajalla riittää tekniikka lyödä 200 metrinen par-3 griinille. Mutta hänen tekniikkansa on niin puutteellinen, että hänen taitonsa ei riitä toistamaan sitä kerta toisensa perään samanlaisena. Tästä on mielestäni kysymys eikä siitä, että hänet voitaisiin jotenkin henkisesti psyykata lyömään aina samalla tavalla, tai paremmalla keskittymiskyvyllä hän voisi tuon joka kerta tehdä. Liikeradat vain eivät ole tarpeeksi vakiintuneet vähäisellä harjoittelulla!
Ei tekniikkaa ja taitoa voi irroittaa kyvystä tehdä onnistuneita suorituksia. Tekniikka ja taito eivät toki takaa hyvää suoritusta mutta kyllä ne aika vahva kivijalka siihen ovat. Millään psyykkaamisella ei niitä voida lisätä/korvata, heikentää tosin voidaan niin kuin aiemmin jo mainitsinkin.. Kyllä mainituista henkisen puolen jutuistakin on apua ja osa niistä on pakkokin omaksua jos haluaa pelata hyvin, mutta ei sillä ’mambo-jambolla’ voi harjoittelua (=tekemistä) korvata.
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Harjoittele, harjoittele, harjoittele…