Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Harjoittele, harjoittele, harjoittele…
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Nimetön
KL kirjoitti: (9.10.2006 20:33:47)
En minä mitään vähättele (mistä ihmeestä sait sellaisen käsityksen??), kerroin vain oman näkökulmani, jota et selvästikään ymmärtänyt, vaikka PrBoy’kin yritti sitä samaa selittää. Ehkä tuo sana ’luottamus’ hämäsi sinua, parempi sana on tietenkin itseluottamus.
Se ’väärinkäsitys’ siitä sinun Southpaw kommentistasi syntyi varmaan siitä kun ihmettelit mistä se 70 % henkisen harjoittelun ajasta tulee ja lasketaanko nukkuminenkin harjoitteluajaksi. Pyydän anteeksi sillä se oli varmaankin tarkoitettu vakavaksi analyyttiseksi kommentiksi eikä pikkunäppäräksi viisasteluksi jollaiseen sinulla ei ole tapana sortua 😉
…ja kyllä kiitos minä ymmärsin aivan hyvin mitä sinä yritit sanoa, eikä sana ’luottamus’ suinkaan hämännyt minua.
Oletko nyt itse aivan varma että ymmärsit kaikki tässä viestissä olevat sanat. Jos jokin niistä jäi epäselväksi niin kysele vain ihan reilusti niin yritän tarvittaessa selittää sen sinulle 😉Sinänsä on ollu hauskaa lujeskella näitä juttuja. Päälimmäisenä nousee mieleen, ettei kukaan mieti juttuja kirjoittajan näkökulmasta, vaan kaikki lähtevät omasta tilanteestaan näkemyksiä rakentamaan.
Ketjun aloittajahan varmaan on kirjoittanut omista lähtökohdistaan. Ymmärrän vallan hemmetin hyvin, että tuollaisella noin 3 händärillä mielipide muokkautuu juuri tuollaiseksi. Treenas tai ei, 74-80 on taulussa. Jos taas tuosta kovasti alas haluaisi, pitäis treenaamisenkin olla jo varsin laadukasta ja runsasta. Tuon tason kaverin kehitys saattaa tapahtua muutamien oivallusten kautta, ja kohtalainen swingi parantua niin, että muutama lyönti putoaa ilman treeniäkin. Näin on itselle käynyt parin kuluneen vuoden aikana. Ei sitä voi kukaan omien kokemustensa perusteella kukaan kiistää. Se, että nuo asiat eivät ole samoin händärillä 22 on itsestääneslvyys, jota nyt tietysti aina ei vaan muista sanoa kun tekstejä tänne kirjoittelee.
Se, että sama asia ulotetaan pelaajiin, jotka eivät edes osu palloon kunnolla tai vaikkapa niihin, jotka tuolla lukemissa 79 -88 pyörivät on jo riittävä tasonmuutos asiaa sotkemaan. Jos pitkään on noisa luvuissa pyöritty, ei varmaan enää lisätreenistäkään apuja ole, vaan jotain täytyy myös ajatuksissa muuttua. Ikävä kyllä, yleensä on jo perusasioissa sen verran vikaa, että tuonne jämähdetään.
Eivät mitkään ajatusmallit saa ketään pelaajaa yksin paremmaksi lyömään palloa. Toisaalta väärät ajatusmallit varmasti silti estävät kehitystä.
Ei pelitaktinen osaaminen saa minua pelaamaan alle 70 tulosta, joskin auttaa siinä. Silloin jos semmoista tulosta puskee, ovat lyönnit sen verran kohdallaan, ettei siinä tarvitse bunkkereita miettiä.Jos pelitaktiikkana puhutaan vaikkapa lyöntien sijoittelua niin, että viheriölle ei mennäkään aikataulussa, en oikeen sitäkään ymmärrä, koska silloin ei pelata kenttäarkkitehdin suunnittelemaa peliä. Sopii varmasti HCP 10+ pelaajille, mutta ei varmaankaan Pakille tai minulle.
Olipa pelaaja minkä tasoinen tahansa, ongelmana on pääosin kuitenkin harjoittelun laatu. Tunnin hyvin tehty treeni, joka kohdistuu oikein, on varmasti parempi kuin 10 tuntia pallojen hakkaamista luullen yrittävänsä jotain.
NimetönVasen pakki kirjoitti: (9.10.2006 20:47:30)
Rifle kirjoitti: (9.10.2006 15:18:47)
Siksi, että molempien tekemiseen kehoittaminen on liian helppo vastaus 😉Toihan kuulostaa mun mummoni sanonnalta ’Olkoon sun puhees mitätön, ettei tule riitaa’;-). En päästä sua kuitenkaan noin helpolla. Koitit ampua mun loogisesti perustellun argumentin alas tyhjällä lauseella ja hymiöllä.
Jos olet puolestasi lukenut minun kommenttejani niin kyllä siellä on ollut melkoisen paljon muutakin kuin joku hymiö. Näyttää vain olevan helpompi leikata kaikki muu pois, jättää jäljelle yksi lause (hymiön kera) ja väittää ettei mitään muuta ole sanottu.
Minä kun olen sanonut useammin kuin kerran, että mielestäni neuvosi eivät sovellu klubigolfarille joka tarvitsee ennemminkin teknistä harjoittelua kuin mietiskelyhetkiä parantaakseen peliään. Mentaaliharjoittelulla ja taktisella suunnittelulle on tärkeä roolinsa, mutta vasta sitten kun perusasiat ovat kunnossa.
Pappa Tykki kirjoitti: (9.10.2006 15:47:33)
Kebax: juuri tätä olen harhakuvaa olen näillä kommenteillani yrittänyt hälventää – harrastelijasutijoilla ON paljonkin vaihtoehtoja ja todennäköisyyksiä vastaan me kaikki siellä kentällä olemme pelaamassa. Harrastelijasutijat tätä vaan harvoin ottavat huomioon – siis tässä on merkittävä tulosparannuksen mahdollisuus. Harrastajasutijan suurempi epävarmuus on taktista suunnittelua vaikeuttava, mutta sen potentiaalia lisäävä tekijä; hyvän pelaajan ongelmana on se, että virhetodennäköisyydet ovat pieniä ja siksi niiden arvioiminen tarvitavalla tarkkuudella on vaikempaa.Onkos sulla muuten kuinka paljon kokemusta harrastelijasutijoille suunnatuista taktisista suunnitelmista? Vai oletko vaan sitä mieltä että skaalaamalla se onnistuu sutijankin maailmaan? Mä luulen että vain händärissä on desimaaleja, lyänteihin niitä et saa millään.
Rifle kirjoitti: (9.10.2006 15:18:47)
en usko pidemmälle menevien pohdiskelujen olevan kovinkaan hedelmällisiä siinä vaiheessa kun tekniikan opettelu on vasta alkuvaiheessa ja tavoitteena on osua palloon puhtaasti edes aika ajoin. Tässä vaiheessa itse käyttäisin aikaani ennemminkin perustekniikan opetteluun (lukemiseen, lyöntiharjoitteluun, keskusteluun pro:n kanssa yms.) kuin pelitaktiikoiden tai korvienväli asioiden hiomiseen.Hmm….olisikohan tässä taktiikka-asiassakin sellaisia portaita tai tasoja, aivan kuten pallonlyömisessäkin. Ensin pitää opetella opetella perusasiat ja sitten edetään hienostuneempiin juttuihin.
Mutta sitä en kyllä allekirjoittaisi missään nimessä että taktiikkaa kannataa alkaa funtsia vasta kun on oppinut pallon lyömisen tarpeeksi hyvin. Päinvastoin, Rajalliset taidot tarvitsevat seurakseen paljon oikeita taktisia valintoja jotta pelaaja saisi kokea kentällä onnistumisia. Niitä onnistumisia, jotka saavat aikaan sen tarvitun positiivisen kierteen.Fuken ’yksi tunti riittää’ jutussa on kyllä toisaalta järkeä, klassikkoneuvolla:’Älä valitse lyöntiä jota sinulla ei ole.’ Pääsee kovinkin pitkälle.
Toisaalta kuka ihme kertoisi meille taidollisesti rajoittuneille riittävän vakuuttavasti ettei raffista 230m lipusta ole aina pakko lyödä spoonilla, että on olemassa myös lyönti nimeltään chip&run, kahdeksalla peräkkäisellä slaissatulla draivilla on oma viestinsä, kauas on pitkä matka jne jne.
Niin ja vielä yksi juttu. Oikeat taktiset valinnat eivät tarkoita aina seiftaamista. Aivan yhtä suuri moka (kuin valita liian vaikea lyönti) on olla hyökkäämättä silloin kun paikka on.
Vasen pakki kirjoitti: (9.10.2006 20:41:53)
Täällä on muutaman nimimerkin toimesta esitetty väite, että taktinen suunnittelu olisi helppoa. Hävettää myöntää, että se on mun mielestä kaikkea muuta. Samoin se näyttää olevan tour pelaajille. Omasta puolestani olen valmis myöntämään sen johtuvan rajallisista henkisistä kyvyistäni, mutta miksi se mailanvalinta ja lyönninsuunnittelu kestää tour pelaajilla niin pitkään? Onko nekin kaikki tällaisia mental midgettejä kuin allekirjoittanut? Voisiko olla niin, että asiaan on toinenkin selitys?Olisko tuohon mailanvalintaan toinenkin lähestymistapa? Pitäiskö oppia välttämään lyöntejä, joihin ei pysty sitoutumaan? Pitäiskö oppia suuntaamaan lyönti sinne, minne uskoo voivansa sen onnistuneesti toteuttaa riittävän suurella todennäköisyydellä? Mä oon varmaan ollut hidas oppimaan, kun en kohta 20 vuoden pelaamisen jälkeen ole eri muuttujia oppinut ottamaan huomioon. Lohduttavaa on se, etten ole ainoa tästä kärsivä ääliö. Joka kierroksella minä ja kulloisetkin pelikaverini syyllistymme taktisiin kömmähdyksiin. Osa niistä on ilmeisiä (onnistunut lyönti ja huono lopputulos), osaa taas ei ulkopuolinen miellä taktiseksi virheeksi (surkea lyönti, joka on saanut alkunsa taktisen virheen aiheuttamasta epävarmuudesta).
Kun lähes kaikki huippupelaajat ja -valmentajat on sun kanssa eri mieltä, niin olisko olemassa edes teoreettinen mahdollisuus, että ne olis tällä kertaa oikeassa? Mä en halua mitenkään aliarvioida lajiharjoittelun merkitystä, koska se osoittaisi täydellistä asiantuntemattomuutta. Yhtä suurta asiantuntemuutta osoittaa taktisen ja mentaalisen puolen aliarvioiminen.
Ymmärtääkseni tässä on ollut kyse harjoittelusta eikä varsinaisesta pelaamisesta. Totta kai henkinen puoli ja pelitaktinen kypsyys vaikuttavat skooreen merkittävällä tavalla ja tilanteiden funtsaamiseen kuluu aikaa kentällä joskus liiankin paljon. Sitähän en ole kiistänyt missään vaiheessa. Taktiset kommähdykset maksavat aina lyönnin tai kaksi. Jokainen tekee niitä kentällä ja pelaamalla järkevästi säästyy lyöntejä.
Mutta ainakin minä olen ymmärtänyt alkuperäisen kysymyksen niin, että kyselit tapoja, kuinka voisi kehittää golftaitojaan, kun aika ei riitä esim. pelaamaan. Ajattele tavallista golffaria, joka ruokatunnilla miettii, että ’tänään en ehdi pelaamaan, mutta mitenköhän voisin parantaa peliäni, kun illalla on aikaa on klo 18-20’. Minun mielestäni tavalliselle klubigolffarille (lisää vettä myllyyn – myös ammattilaiselle) ehdottomasti paras vaihtoehto on lajiharjoittelu (range, lähipeli, chippi, putti, bunkkeri).
Oletuksena tietenkin että kaveri on ns. peruskiinnostunut golffari, joka lukee silloin tällöin kirjoja, lehtiä, katselee TV:tä. Hän siis hallitsee golfin pelaamisen perusteet. Samaten hän on perusterve ihminen, joka pyrkii kaikessa toiminnassaan positiiviseen ajatteluun, mielen virkeyteen jne.
En millään muotoa voi keksiä, mitä tällainen henkisen puolen tai pelitaktisten kuvioiden harjoittelu klo 18-20 välillä voisi olla (jos pelaamaan ei pääse). Kun kerran niin vahvasti vannot se nimiin, niin kerro se minulle Vasen Pakki?
fukke diise saisse kirjoitti: (9.10.2006 22:55:10)
En millään muotoa voi keksiä, mitä tällainen henkisen puolen tai pelitaktisten kuvioiden harjoittelu klo 18-20 välillä voisi olla (jos pelaamaan ei pääse). Kun kerran niin vahvasti vannot se nimiin, niin kerro se minulle Vasen Pakki?
Alkuun pitää kehua itseään hieman;-). Tää on ollut mun mielestä pirun mielenkiintoinen ketju. Johtuiskohan se jotenkin siitä, että tänä kesänä on työkiireiden takia joutunut miettimään pelaamista vähän uudelta kantilta;-). Mä mietin näitä asioita niin paljon, koska mun oikeasti pitäisi vähentää pelaamistani aika reilusti. Samalla kuitenkin haluaisi jotenkin säilyttää pelitasonsa.
Mä koitan selitää asiaa esimerkin avulla, kun en parempaakaan tapaa keksi. Ne joille Vierumäen 15. väylä on tuttu, tietävät slaissi avausten päätyvän vesiesteeseen. Dropin jälkeen matkaa on griinille ehkä 230. Satasen kohdalla on iso tasainen alue lyhyeksi leikattua. Sen jälkeen väylä kapenee ja toisella puolella on vesieste. Vierumäki on myös kenttä, jossa pelataan paljon GF kierroksia, eli siellä on runsaasti pelaajia, joille Siperia ei ole vielä opettanut oikeaa taktiikkaa, vaan sitä pitää ilman tilastollista kokemusta miettiä. Nopeasti laskettuna veden takaa siihen satasen lätkälle on 130 metriä, joka useimmille pelaajille on mailavalintana jotain 9i-6i:n välillä (GP:n hemmoille tietysti kevyt wedge). Jos mä menisin päiväksi istumaan siihen vesiesteen reunaan ja kirjaisin pelaajien mailavalinnat, niin aika pirun monta väyläpuuta siitä lähtisi. Tää ei ole arvaus, vaan perustuu kokemukseen. Sen kohdan näkee muutamalta muultakin väylältä, joten sitä tulee pelatessa seurattua. Onnistuneen spoonin jälkeen pelaajalla olisi edessä 30m pitsi greenille, johon on hankala tulla siitä matkasta ja suunnasta. Siis täydellinen high risk & absolutely no reward lyönti. Kaiken lisäksi ne pelaajat tietävät lyödessään, ettei spoonia saa siihen aukkoon sovitettua edes kenkälusikalla, joten yleensä ne lyönnit on kaikkea muuta kuin rentoja. Jos sä tollaisessa tilanteessa menet laittamaan pelaajalle sen 7i:n käteen, se sanoo, ettei ’se koskaan onnistu safety lyönneissä’. Sitten se duffaa sen pallon siihen veteen. Missä siis mättää? Mun uskoakseni kahdessa kohdassa. Pelaaja ei ole sisäistänyt taktista ajattelua. Sen lisäksi se ei osaa fokusoitua siihen ’siirtolyöntiin’. Se ei osaa valita sille pistemäistä kohdetta, koska maali näyttää liian isolta. Molemmat on asioita, joita voi oppia.
Toinen esimerkki (jee – uni ei tule lepakko lätkävuoron jälkeen). Kaverini (hcp ~36) oli 90-luvun alussa menossa pelaamaan jotain firmakisaa Nord Centerin Freamille. Siihen aikaan se oli vielä paljon vaikeampi kenttä kuin nykyään. Mä lähdin sen kanssa nuotittamaan kenttää, kun olin pelannut sitä paljon. Ehdittiin etuysi kiertää ennen pimeän tuloa. Käytiin ne väylät läpi tyyliin ’ota toi bunkkeri pois pelistä’, ’jos missaat tämän avauksen, lyö lähestyminen tuonne’. Siis sellaista ’haetaan ylämäki chippiä/puttia’, ’vältetään griinibunkkerien jäämistä lähestymisten tielle’ yms. Kierroksen jälkeen kaveri ihmetteli miten negatiivisesti mä suhtaudun lyönteihin ja näen vain uhkia ja mahdollisia epäonnistuneita lyöntejä. Se pisti oikein funtsimaan. Mä itse koin sulkevani uhat pois, jolloin mulla on lyödessä mahdollisimman positiivinen fiilis. Se pelas etuysin 45, eli toistakymmentä lyöntiä alle kortin. Takaysillä se sakkasi täysin. Sanoi lyönnin hajonneen, kun ei tiennyt minne ja millä mailalla olisi lyönyt. Tarinan opetus? En tiedä mikä se oli kaverille, mutta mulle se oli toi ajatus siitä, että uhkien näkeminen ensin mielessään ja sitten poissulkeminen on tärkeä osa taktiikkaa ja mentaalipuolta. Sitä kautta lyöntii saadaan rentous.
Miten noita asioita sitten treenataan pelaamiseen käytettävissä olevan ajan ulkopuolella? Varmaan jostain Rotellan kirjasta on paljonkin hyötyä. Niitä ei vaan saa lukea asenteella ’tää on tätä rentoutuskasetti bullshittiä’. Ne on hemmetin hyviä kuvauksia siitä, millaisessa mielentilassa ihminen todennäköisimmin tekee onnistuneita suorituksia ja mitkä tekijät siihen mielentilaan vaikuttavat. Yksi tärkeä tekijä on muuten valittu taktiikka. Mä oon itse tänä kesänä nähnyt sen toisen puolen, eli millaisessa mielentilassa ei tee hyviä suorituksia, joten ehkä mun pitäisi hankkia se kirja:-).
Toinen hyvä tapa olisi tehdä ruumiinavaus jollekin katastofi väylälleen. Siis ei niin, että ’no mä vedin sen kvikarin sinne outtiin ja sitten otin chipin ja 3 puttia’, vaan koittaa muistella miten valmistautui siihen kvikari lyöntiin ja mitä silloin mietti. Ehkä se korjaus ei sittenkään ole 50 palloa enemmän rangella, vaan esim oppia nousemaan ylös stanssista, kun joku ei tunnu olevan kohdallaan. Mä itse kyllä olen jo luopunut toivosta, että tätä koskaan oppisin. Niin huonoa stanssia ei olekaan, ettei sitä voisi swingissä kompensoida:-).
Kolmas hyvä tapa voisi olla miettiä kentänsuunnittelua. Joillakin väylillä on tiukka avaus ja väljä griinille tulo, joillakin taas toisinpäin. On hyökkäysväyliä ja safety väyliä. Arkkitehti on ehkä halunnut ohjata pelaajia pelaamaan tietyllä tavalla tai houkuttelee niitä vaaraan. Miten joku väylä sopii omiin lyönteihin? Osaako nähdä ansat ja mahdollisuudet? Miksi esim griinibunkkereista oikeanpuoleinen on monesti edempänä ja vasen taaempana?
Niille joiden mielestä mä kuvittelen olevani maailman fiksuin strategi, voin kertoa etten todellakaan luule olevani. Muutama vuosi sitten mä olin niin kypsä omiin idiootti lyönteihini, että pyysin meidän seuran ykkös pelaajaa pelaamaan mun kanssa harkkarundin ja sanomaan ääneen miten hän valitsisi taktiikan johonkin lyöntiin. Kaveri ei vaan ottanut mun pyyntöä tosissaan:-(. Taktinensuunnittelu ja mentaalipuoli ei oo kenenkään lajiharjoittelusta pois, vaan ne on mukava lisä siihen. Lisäksi monien lyöntien tekninen onnistuminen on tuhottu jo taktiikan valinan yhteydessä. Swingin tärkein tekijä on mun mielestä rentous. Sen kun tuhoa epärealistisella kohteen valinnalla, niin sitä lyöntiä ei mikään enää pelasta.
kebax kirjoitti: (9.10.2006 21:47:55)
Pappa Tykki kirjoitti: (9.10.2006 15:47:33)
Kebax: juuri tätä olen harhakuvaa olen näillä kommenteillani yrittänyt hälventää – harrastelijasutijoilla ON paljonkin vaihtoehtoja ja todennäköisyyksiä vastaan me kaikki siellä kentällä olemme pelaamassa. Harrastelijasutijat tätä vaan harvoin ottavat huomioon – siis tässä on merkittävä tulosparannuksen mahdollisuus. Harrastajasutijan suurempi epävarmuus on taktista suunnittelua vaikeuttava, mutta sen potentiaalia lisäävä tekijä; hyvän pelaajan ongelmana on se, että virhetodennäköisyydet ovat pieniä ja siksi niiden arvioiminen tarvitavalla tarkkuudella on vaikempaa.Onkos sulla muuten kuinka paljon kokemusta harrastelijasutijoille suunnatuista taktisista suunnitelmista? Vai oletko vaan sitä mieltä että skaalaamalla se onnistuu sutijankin maailmaan? Mä luulen että vain händärissä on desimaaleja, lyänteihin niitä et saa millään.
Mulla on. Jos joskus pelataan kimpassa, niin voidaan käydä niitä läpi. En ole Colin Montgomerie, eli 10 lyönnin parannusta en lupaa, mutta varmaan uusia näkemyksiä ja sitä kautta ehkä hauskaa aivojumppaa.
Vasen pakki kirjoitti: (10.10.2006 2:14:41)
kebax kirjoitti: (9.10.2006 21:47:55)
Onkos sulla muuten kuinka paljon kokemusta harrastelijasutijoille suunnatuista taktisista suunnitelmista? Vai oletko vaan sitä mieltä että skaalaamalla se onnistuu sutijankin maailmaan? Mä luulen että vain händärissä on desimaaleja, lyänteihin niitä et saa millään.Mulla on. Jos joskus pelataan kimpassa, niin voidaan käydä niitä läpi. En ole Colin Montgomerie, eli 10 lyönnin parannusta en lupaa, mutta varmaan uusia näkemyksiä ja sitä kautta ehkä hauskaa aivojumppaa.
Juu sitä Talman reissua suunniteltu jo jonkun aikaa. Tänä kesänä se klupipurkeri jäi pirkale väliin 🙁 Mutta ensi kaudella sitten 🙂 Selkiää ehkä sitten sekin että meikäläiselle sopivin taktiikka on vaan sitkeesti sutia palloa etiäpäin.
Mitä näihin taktisiin kuvioihin ylipäätään tulee niin en minä fiksua pelaamista vastaan ole. Ajattelen vaan että alkeelliselle tekniikalle riittää samanmoiset taktiikat. Sellaisia kehittyy sen kummemmin suunnittelemati. Oikea lyönti löytää ehkä pelaajan paremmin kun tämä ei sitä erikseen hae.
NimetönParti kirjoitti: (9.10.2006 21:48:51)
Mutta sitä en kyllä allekirjoittaisi missään nimessä että taktiikkaa kannataa alkaa funtsia vasta kun on oppinut pallon lyömisen tarpeeksi hyvin. Päinvastoin, Rajalliset taidot tarvitsevat seurakseen paljon oikeita taktisia valintoja jotta pelaaja saisi kokea kentällä onnistumisia. Niitä onnistumisia, jotka saavat aikaan sen tarvitun positiivisen kierteen.
Fuken ’yksi tunti riittää’ jutussa on kyllä toisaalta järkeä, klassikkoneuvolla:’Älä valitse lyöntiä jota sinulla ei ole.’ Pääsee kovinkin pitkälle.
En allekirjoittaisi minäkään, enkä ole sellaista esittänytkään. Minun kritiikkini on kohdistunut puhtaasti taktiikan ja henkisen puolen asioiden liialliseen korostamiseen golfuran alkuvaiheessa eli ns. perusklubituuppari -vaiheessa. Se ei suinkaan ole sama kuin, että niitä asioita ei tarvitsisi miettiä laisinkaan vaan on lähempänä sitä Fukken ’yksi tunti riittää’ linjaa.
Koko ketju lähti mielestäni liikkeelle siitä, että perustuupparilla ei ole aikaa tehdä kaikkea joten olisi valittava mihin sitä rajallista aikaansa käyttää. Kuitenkin eräissä kommenteissa pohdiskellaan jo ammattilaisten käyttäytymistä ja tarkastellaan lyöntiprosentteja. Tuntuu, että keskustelua käydään ajoittain aivan eri aiheesta kuin mistä alunperin oli tarkoitus.
Taisi olla Phil Mickelson joka sanoi, että golf on prosenttipeliä. Niin varmaan onkin hänelle (ja eräille muille ammattipelaajille). Tälle palstalle kirjoittaville tuskin vielä kenellekään 😉
kebax kirjoitti: (9.10.2006 21:47:55)
Pappa Tykki kirjoitti: (9.10.2006 15:47:33)
Kebax: juuri tätä olen harhakuvaa olen näillä kommenteillani yrittänyt hälventää – harrastelijasutijoilla ON paljonkin vaihtoehtoja ja todennäköisyyksiä vastaan me kaikki siellä kentällä olemme pelaamassa. Harrastelijasutijat tätä vaan harvoin ottavat huomioon – siis tässä on merkittävä tulosparannuksen mahdollisuus. Harrastajasutijan suurempi epävarmuus on taktista suunnittelua vaikeuttava, mutta sen potentiaalia lisäävä tekijä; hyvän pelaajan ongelmana on se, että virhetodennäköisyydet ovat pieniä ja siksi niiden arvioiminen tarvitavalla tarkkuudella on vaikempaa.Onkos sulla muuten kuinka paljon kokemusta harrastelijasutijoille suunnatuista taktisista suunnitelmista? Vai oletko vaan sitä mieltä että skaalaamalla se onnistuu sutijankin maailmaan? Mä luulen että vain händärissä on desimaaleja, lyänteihin niitä et saa millään.
VP tähän jo olennaisimman vastasikin.
Tuloksissa ei ole desimaaleja, mutta händärissä ne on juuri siksi, että golf on prosenttipeli. Eli yksi kierros ei vielä kerro kauhean paljon pelistä, vaan pitemmän ajan statistiikka – ja siinä on sitten desimaalejakin pelissä.
Taktisen suunnittelun tehtävänä harrastelijasutijalla on katastrofien eliminointi (hcp = 18, triplat ja isommat pois) silti menettämätät olennaisesti hyvien reikätulosten (par, birkkukin) mahdollisuuksia.
Minun esimerkkini taktisen suunnittleun pähkinästä VP:n esimerkin oheen. Pickala Forest, par 5, jolla vesi kuikuilee kolmasti kohti väylää, avausaluetta on rajattu kutistamalla väylä bunkkerien ja veden väliin. vahvasti vasemmalle lähteneet lyönnit päätyvät outiin tai ainakin raffiin, josta lipulle on pitkälti matkaakenttäsuunnittelija on kolmannen lyönnin piirtänyt jyrkkänä dogleginä bunkkerien vartioimalla, tästä tulossuunnasta lyhyelle mutta leveälle griinille.
Minulta meni toista vuotta keksiä taktinen avain tälle reiälle. Se on: tiiltä r3-4 niin, että voi lyödä vedenkulmaa kohti ylettämättä sinne. kaikki kohtuulliset epäonnistumiset ovat turvassa väylällä. Kakkoslyönti ekan lyönnin onnistumisesta riippuen r5-r7 kohti lippua eli väylän oikeaan reunaan viimeisen veden eteen. Jäljelle jää 150-110 m, toki vede yli, mutta veden ja griinin välissä on 40-50 m kuivaa maata. Täältä lähestyen griini onkin pitkä (mutta kapea). Tämän oivallettuani reikätulosten keskiarvo putosi lyönnillä! Siis yhdellä reiällä. Kaikki siis sen perusteella, että löytyy taktiikka, joka eliminoi veden lukuunottamatta totaalisia duffeja tai kylkkäreitä, jotka eivät lennä 50 m ilmassa.
Vaihtoehtona on tykittää tiiltä driverilla, jolloin äärimmäisen hyvän avauksen jälkeen matka jää 220-230 m. Tästä voi tietysti yrittää kakkosta päälle, mutta pitää lentää veden yli (170m) ja välttää griinbunkkerit, mikä ei minun spoonipelilläni onnistu edes 5%:n todennäköisyydellä. Kaikki driver-avaukset, jotka eovät ole suoria ovat pulassa; vedessä, griinibunkkerissa tai syvässä raffissa. Jos sitten ei yritä kakkosta päälle, niin hyvän driven jälkeen voi pelata tuohon kakkoslyöntini paikkan r9:llä (eli mitään ei ole saanut hyvää siitä, että otti riskimmän driver-avauksen tuon r3-4 sijaan) tai sitten voi pyrkiä kenttäsuunnittelijankakkoslyöntipisteeseen r5-7, jolloin taas sekä vasemmalle että oikealle menevät lyönnit ovat pulassa aj suoran lyönnin palkkio on, että pääsee yrittämään yhtä tai kahta rautaa lyhyemmällä mailalla lyöntiä, jossa pituustoleranssi on pieni mutta leveystoleranssia on ryunsaasti (ainakin minulla hajontaa menee niin päin, että pituushajonta on leveyshajontaa merkittävästi suurempi).
Siis johtopäätökseni on, että driveria kannattaa ottaa käteen vain, jos olosuhteet ovat sellaiset, että kakkosta voi yrittää päälle. kerran tänä kesänä reiällä oli niin kova myötätuuli, että lähdin tähän ahneaan yrityksene ja jopa sain kakkosen griinin kanttiin. Kyllähän siitä parista tuli mihekäs olo, mutta tuloksena se oli sama kuin tuolla turvallisella strategialla tehty par, johon liittyvät riskit ovat paljon pienempiä.
Hintana tällaisesta suunnittelusta on, että pelikaverit katselevat kuin vinksahtanutta kun mulla on se rauta kädesäs tiillä ja niillä varrelliset mopontankit. British Open jälkeen tavallisin piruileva kommnentti oli, että ’taidat luulla olevasi Tiger kun vaan sijoittelet raudalla’. No, kun kirjattiin ko reiän tuloksia, niin yleensä minulla oli aihetta tyytyväisyyteen..
Tottkai taktiikkani ko reiällä perustuu hyvään peliin pitkillä raudoilla, mikä on pelini merkittävin vahvuus. Tasosta riippumatta meillä on vahvuuksia ja heikkouksia ja taktiikka pitää rakentaa niiden vahvuuksien varaan (samlla kun tietysti pyritään muulla harjoittleulla heikkouksista eroon), joten mulle tuon reiän taktinen avain voi olla aivan erilainen kuin minulle.
Hyvää kenttäsuunnittelua on rakentaa näitä taktisia pähkinöitä. Pickalan Forest on tässä suhteessa erinomainen kenttä, jossa merkittäviä taktisia pähkinöitä on mielestäni väylillä 2, 5, 7, 8, 13, 14, ja 15. Esim 7 ja 14 on vielä ratkaisematta kunnolla. Seiskallakin ratkaisuna varmaan olisi otta tiillä rautaa, mutta eihän sitä nyt kahta peräkkäistä par5:sta voi raudalla avata, ai niin, mun piti olla se analyyttisin heppu…
Rifle kirjoitti: (10.10.2006 8:23:53)
Taisi olla Phil Mickelson joka sanoi, että golf on prosenttipeliä. Niin varmaan onkin hänelle (ja eräille muille ammattipelaajille). Tälle palstalle kirjoittaville tuskin vielä kenellekään 😉
Toi hymiö lopussa tarkoittanee sitä, että viimeinen lause on ihan puuta heinää. Golf on kaikille mitä suurimmassa määrin prosenttipeliä.
NimetönVasen pakki kirjoitti: (10.10.2006 8:51:37)
Rifle kirjoitti: (10.10.2006 8:23:53)
Taisi olla Phil Mickelson joka sanoi, että golf on prosenttipeliä. Niin varmaan onkin hänelle (ja eräille muille ammattipelaajille). Tälle palstalle kirjoittaville tuskin vielä kenellekään 😉
Toi hymiö lopussa tarkoittanee sitä, että viimeinen lause on ihan puuta heinää. Golf on kaikille mitä suurimmassa määrin prosenttipeliä.
Jos sallit niin ymmärrän asian eri tavoin. Golf on aitoa prosenttipeliä niille joita pallo tottelee erittäin hyvin. Jos pallo kulkee enemmänkin omia teitään niin golf on lähempänä arpapeliä. Ja vaikka arpapelillekin voi laskea prosentteja, niin tällaisten prosenttien laskemiseen ei mielestäni kannata käyttää liiaksi (sitä rajallista) aikaa.
Rifle kirjoitti: (9.10.2006 20:52:05)
Se ’väärinkäsitys’ siitä sinun Southpaw kommentistasi syntyi varmaan siitä kun ihmettelit mistä se 70 % henkisen harjoittelun ajasta tulee ja lasketaanko nukkuminenkin harjoitteluajaksi. Pyydän anteeksi sillä se oli varmaankin tarkoitettu vakavaksi analyyttiseksi kommentiksi eikä pikkunäppäräksi viisasteluksi jollaiseen sinulla ei ole tapana sortua 😉
Kyllä minä ihan tosissani kysyin missä lajissa 70% harjoitteluajasta on henkistä, ja odotan siihen vastausta. Ihan äkkiä en keksi mitään sellaista urheilulajia, mutta joku varmaan sen minulle kertoo.
NimetönKL kirjoitti: (10.10.2006 9:10:17)
Rifle kirjoitti: (9.10.2006 20:52:05)
Se ’väärinkäsitys’ siitä sinun Southpaw kommentistasi syntyi varmaan siitä kun ihmettelit mistä se 70 % henkisen harjoittelun ajasta tulee ja lasketaanko nukkuminenkin harjoitteluajaksi. Pyydän anteeksi sillä se oli varmaankin tarkoitettu vakavaksi analyyttiseksi kommentiksi eikä pikkunäppäräksi viisasteluksi jollaiseen sinulla ei ole tapana sortua 😉
Kyllä minä ihan tosissani kysyin missä lajissa 70% harjoitteluajasta on henkistä, ja odotan siihen vastausta. Ihan äkkiä en keksi mitään sellaista urheilulajia, mutta joku varmaan sen minulle kertoo.
Sinun muistisi on niin valikoivaa, että siteeraan oheen mitä Southpaw kirjoitti:
’Huippu-urheilijalla lähellä kilpailukautta voipi henkinen puoli viedä 70% harjoitteluajasta’
Ainakin minusta tämä pitää paikkansa monissakin lajeissa. Omakohtaiset kokemukset tulevat ammuntalajien puolelta, joissa kilpailukaudella fyysinen treeni ja tekniikan hiominen vähenevät radikaalisti. Harjoittelu keskittyy pääasiassa henkiseen puoleen ja rutiinien hiomiseen.
Rifle kirjoitti: (10.10.2006 9:07:33)
Golf on aitoa prosenttipeliä niille joita pallo tottelee erittäin hyvin. Jos pallo kulkee enemmänkin omia teitään niin golf on lähempänä arpapeliä. Ja vaikka arpapelillekin voi laskea prosentteja, niin tällaisten prosenttien laskemiseen ei mielestäni kannata käyttää liiaksi (sitä rajallista) aikaa.Niin eihän tälläinen arpapeli golfia ole lainkaan vaan lähinnä pallon pomputtelua ympäri kenttää. Tämä nyt ei kuitenkaan estä hakemasta ratkaisua jolla pallolla olis suurin mahdollisuus totella edes jollain tapaa. En kuitenkaan, kuten sinäkään, että jonkilaisella etukäteissuunnittelulla tai harjauttamisella olisi muuta vaikutusta kuin ajan hukkaa.
Hmmm, tää nyt tuntuu menevän melkoiseksi peesailuksi ja saman jauhamiseksi notta jääköön hetkeksi tämän asian kommentointi. Sen sijaan käyn vähän huitomassa pallia koleahkossa syyssäässä toivoen että edes yksi lyönti löytäisi taktiseen tyhjiööni.
Minusta tuo 70% vain kuulosti ja edelleen kuulostaa vahvalta liioittelulta, mutta ehkä kyse on enemmänkin siitä, mikä mielletään henkiseksi harjoitteluksi (itse en laske rutiinien harjoittelua sellaiseksi, mutta se on oma mielipiteeni). Jos nyt vaikka tennispelaaja treenaa lajiaan, vetää kevyttä hölkkää ja venyttelee juuri ennen kilpailukautta vaikkapa vain kaksi tuntia päivässä (mikä on todella vähän), niin sitten tuo henkinen puoli veisi reilut neljä ja puoli tuntia. Kuulostaa aika hurjalta.
Onko golffarin henkinen harjoittelu sitä, että kotona olohuoneessa otetaan maila käteen ja kuvitellaan alkuasennossa pysyen mielessään taaksevienti, lyönti ja pallon lentorata? Muuttuuko henkinen harjoittelu lajiharjoitteluksi, jos maila ihan oikeasti viedään taakse?
Nämä taitavat olla sellaisia määrittelykysymyksiä eikä tästä osaltani sen enempää. Aihe kyllä on kiinnostava ja Vasen Pakki & co on kirjoitellut ansiokkaista ajatuksia.
NimetönHyvä keskustelu ja mielenkiintoisia kommentteja puolin ja toisin.
Voimme purkaa tilannetta teoriapohjalta. Oletamme pelaajalla olevan
todennäköisyyshajontakuvio eri lyöntivaihtoehdoille sekä pelitaktiikka, jonka
perusteella pelaaja valitsee hajontakuvion käsillä olevaan lyöntiin. Voimme pohtia
kumpi tuottaa parempaa tulosta todennäköisyyshajontakuvion supistaminen vai valinnan
järkeistäminen. Voimme verrata taas shakkiin. Kumpi tuottaa voiton helpommin. Omien
taitojen kehittäminen(taktiikka) vai vastustajan valinta(hajontakuvio). Itse uskon, että ainakin omassa golfissani Garri Kasparovin eliminointi tuottaisi parhaan tuloksen. Toisin sanoen lyöntivarmuuden parantaminen. Pahasti epäonnistuneet lyönnit syövät tulosta
kaikkein selvimmin. Useimmin syynä on keskittymisen häiriintyminen joko väsymyksen,
ulkoisen häiriön, ärtyneen mielentilan, luottamuksen puutteen tai häiritsevien ajatusten vuoksi.Harjoittelemalla lyönteihin saa varmuutta, jolloin keskittymishäiriöt eivät vaikuta niin vahvasti. Keskittymistä voi varmaankin parantaa erilaisilla harjoitteilla. Fyysisen kunnon parantaminen lienee yksi parhaista keinoista. Ärtyneisyyteen tehonnee perfektionismista luopuminen ja nöyryyden opettelu. Lienee helpommin sanottu kuin tehty. Tämä arvio koski omaa peliäni. Muilla tilanne voi olla toinen. Taktiikalla on oleellinen vaikutus lopputulokseen. Kannattaa kuitenkin taktikoida myös pitkällä aikavälillä eli kokeilla myös lyöntejä, joilla riskit ylittävät saavutetun edun.
Vasen pakki kirjoitti: (9.10.2006 20:11:11)
JuHan kirjoitti: (9.10.2006 15:33:33)
Minua ei jostain syystä kiinnosta tehdä hyvää tulosta huonolla swingillä tai varmistellen suunnitelmallisesti pelaten. Saan enemmän tyydytystä, jos pystyn rohkeasti lyöden toteuttamaan suunnilleen aikomani lyönnin vaikkapa joka toisella lyönnillä. Harjoittelen rangella lähes joka päivä ja se on kivaa myös siksi, ettei tarvitse laskea lyöntejä. Minulta liiallinen tuloshakuisuus vie helposti ilon pelaamisesta ja swingin säätäminen myös kentällä tuntuu usein mielenkiintoisemmalta kuin lyöntien laskeminen.Tää näkökulma ei oo vielä tullutkaan esiin, mutta se on todella validi. Täähän on vaan harrastus, eli miksei sitä harrastaisi siten kuin itsestään tuntuu parhaalta. Tietoisesti hyväksyen huonot skoorit. Tosin pelikavereiden kannalta se ei aina oo kovin hauskaa, ellei ne satu nauttimaan näyttävistä tuhoutumisista.
Olen huomannut, että pelikaverini on huomattavasti tyytyväisempi, jos teen huonompaa tulosta kuin hän. Tyytyväisyys lisääntyy siis koko ryhmässä. En tietenkään tavoittele huonoa tulosta vaan rennolla asenteella tehtyä kohtuullista tulosta.
Kebax taisi olla sitä mieltä, ettei hyödytä harjoitella swingiä kentällä. Kentällähän sitä on perinteisesti harjoiteltu ja testattu kenttäolosuhteissa. Nämä harjoitusalueet lienevät myöhempiä keksintöjä.
Pelaan mielelläni golffia niin että yritän joka väylällä vain birkkua tai parempaa.
Tämä tarkoittaa että par neloset ja femmat avaan pääsääntöisesti Rivelinolla.Pelitapani (harjoitusaikani 5 tuntia rangella/vuosi ja noin 30 kierrosta) takia tasoitukseni on 17,6.
Jos alkaisin avaamaan pelkästään raudoilla ja joillakin väylillä spoonilla ts. pelaisin taitoni huomioiden väylät niin händäri putoaisi helposti noin 7 pykälää alaspäin.
(Tänä kesänä Kytäjä uusipuoli: 5 väylää jotka avasin draiverilla oli 15 yli, tuloksen ollessa 92. Niin läheltä olisi ollut parempi mahdollisuus tehdä greeni osumat lähelle lippua;) )Miksi en sitten tee niin? Siksi että saan tarpeeksi kiksejä harvoista onnistuneistakin avuksista ja pelikierrokseni ovat harjoituskierroksia.
Nyt odottelen aikaa kun Rivelino toimii ja saan miettiä millä oikeasti kannattaa milloinkin avata, 3 vuotta?
Mielestäni pelistrategia vaikuttaa vasta tekniikan jälkeen ja on siksi erittäin tärkeä yhden kierroksen tuloksessa. Tekniikka on pohja kaikille kierroksille ja yleensä tasoituksella.
Rifle kirjoitti: (10.10.2006 9:07:33)
Jos sallit niin ymmärrän asian eri tavoin. Golf on aitoa prosenttipeliä niille joita pallo tottelee erittäin hyvin. Jos pallo kulkee enemmänkin omia teitään niin golf on lähempänä arpapeliä. Ja vaikka arpapelillekin voi laskea prosentteja, niin tällaisten prosenttien laskemiseen ei mielestäni kannata käyttää liiaksi (sitä rajallista) aikaa.Olkoon sun sanas mitätön, ettei tule riitaa;-).
Tässä sulle vähän ajattelemisen aihetta:
– Kaikkien on helpompi osua 50m leveään väylään kuin 10m leveään väylään
– Kaikkien on helpompi lyödä mailalla, jossa on lyhyempi varsi ja isompi lofti
– Kaikkien on helpompi lyödä suora lyönti myötätuuleen kuin vastatuuleen
– Kaikkien on helpompi lyödä 100m päässä olevaan omakotitalotontin kokoiseen maaliin kuin 200m päässä olevaanKaikki ylläolevat on prosenttipeliin liittyviä valintoja, joilla ei ole mitään tekemistä pelaajan taitojen kanssa. Pelaajan taito tulee mukaan siinä vaihessa, kun ruvetaan laskemaan millä todennäköisyydellä pelaaja osuu valittuun maaliin. Se taas riippuu siitä, mikä on valittu maaliksi. Huonon pallonlyöjän pitää valita helpompi maali. Hänenkin pitää pelata prosenttipeliä jo ennen stanssiin asettumista. Golf on kaikille prosenttipeliä piste.
Jos mulla olisi Mickelsonin lähipeli, niin mä hyökkäisin lipulle paljon hanakammin. Tietäisin pelastavani parin bunkkerista 70% todennäköisyydellä ja mun up&down prosentti chipeissä olisi jotain 100%. Ehkä mun siis tarttisi vähemmän miettiä taktiikkaa, jos mä olisin pelimies.
NimetönVasen pakki kirjoitti: (10.10.2006 14:21:11)
Tässä sulle vähän ajattelemisen aihetta:
– Kaikkien on helpompi osua 50m leveään väylään kuin 10m leveään väylään
– Kaikkien on helpompi lyödä mailalla, jossa on lyhyempi varsi ja isompi lofti
– Kaikkien on helpompi lyödä suora lyönti myötätuuleen kuin vastatuuleen
– Kaikkien on helpompi lyödä 100m päässä olevaan omakotitalotontin kokoiseen maaliin kuin 200m päässä olevaanKaikki ylläolevat on prosenttipeliin liittyviä valintoja, joilla ei ole mitään tekemistä pelaajan taitojen kanssa. Pelaajan taito tulee mukaan siinä vaihessa, kun ruvetaan laskemaan millä todennäköisyydellä pelaaja osuu valittuun maaliin. Se taas riippuu siitä, mikä on valittu maaliksi. Huonon pallonlyöjän pitää valita helpompi maali. Hänenkin pitää pelata prosenttipeliä jo ennen stanssiin asettumista. Golf on kaikille prosenttipeliä piste.
Olkoon tämä viimeinen kommenttini tästä aiheesta sillä mielestäni tässä toistellaan jo samoja asioita, joista monet ovat lisäksi ns. itsestäänselvyyksiä, osasi golfari sitten laskea tai ei. Ja kun en aivan ymmärtänyt mitä halusit esimerkilläsi todistella niin ohessa vapaamuotoinen tulkinta mitä se voisi tarkoittaa.
Klubigolfarin, jonka pallonlyöntitekniikka ei vielä ole aivan kohdallaan, on syytä:
Aina tähdätä väylän leveimpään kohtaan on se sitten lähellä tai kaukana. Käyttää mielummin wedgeä kuin draiveria kaikissa lyönneissään. Odottaa tuulen kääntymistä myötäiseksi ennen lyöntiä tai vaihtoehtoisesti pelata vain joka toinen väylä. Yrittää välttää kaukana kentän laidalla olevia taloja ja tähdätä mielummin johonkin samankokoiseen lähempänä olevaan kohteeseen 😉
Kuinka moni on käynyt pro:n kanssa kentällä tällaisella course management – sessiolla? Minäpä olen. Ja täytyy sanoa, notta oli opettavainen kokemus.
Erityisesti jäi mieleen ammattilaisen tuloshakuinen mailanvalinta. Esimerkiksi draiverilla ei juurikaan avattu jos siihen ei kerta kaikkiaan ollut tarvetta. Samoin lobwedgeä ei käytetty kuin pakon edessä. Sen sijaan lyötiin chip’n’run kutosella bunkkeri väistäen greenin siihen nurkkaan jonka minä olin jo sulkenut mielestäni. Ja sillähän pallo oli sitten putattavissa kahdella kuppiin! Heureka!
Tahtovat vain unohtua nuo viisaat neuvot kun kaveri lyö saamarin pitkän avauksen. Notta kyllähän minäkin…
KL kirjoitti: (10.10.2006 9:47:46)
Onko golffarin henkinen harjoittelu sitä, että kotona olohuoneessa otetaan maila käteen ja kuvitellaan alkuasennossa pysyen mielessään taaksevienti, lyönti ja pallon lentorata? Muuttuuko henkinen harjoittelu lajiharjoitteluksi, jos maila ihan oikeasti viedään taakse?
Vasen Pakki ja Pappa Tykki ovat ansiokkaasti esitelleet pelistrategisia näkemyksiään, eikä kukaan niiden merkitystä täälläkään ole kiistänyt. Pitää paikkansa, että kentällä suurin osa ajasta kuluu etenemisvaihtoehtojen miettimiseen ottamalla huomioon omiin taitoihin perustuva onnistumisen todennäköisyys.
Mutta jos kyse on harjoittelusta, niin KL:n kysymys osui mielestäni naulan kantaan. Me kaikki tiedämme, mitä lajiharjoittelu on (tosin siitäkin voisi jähittää vaikka sadan ketjun verran). Kun tässä nyt on haettu vaihtoehtoisia harjoittelutapoja sekä rangelle että kentälle, niin mitä ne harjoittelumenetelmät ovat? Pitääkö istua sohvalle Vierumäen tuloskortti kädessä ja pelata kenttää mielikuvissa? Pitääkö mennä makuulle ja laittaa joku nauha pyörimään? Pitääkö kirjoittaa paperille sataa kertaa ’lähesty aina lipun alapuolelle’? Vai voiko käyttää apuna Tiikerin tietokonepeliä?
Aikanaan kiertelin seminaareja, kerran jopa palkkasin ’psykologisen valmennuksen gurunkin’ valmennuksen apuhenkilöksi (ensimmäinen golfliitossa), olen lukenut aiheesta useita kirjoja, keskustellut aiheesta satojen ammattilaisten kanssa. Nekään harvat, jotka uskovat henkisen valmentautumisen nimiin, eivät pysty antamaan minkäänlaista konkreettista harjoitetta, muuta kuin ’purista perseellä’ tasoa.
Taas tulee näitä Golf Channel -juttuja, mutta en voi olla ottamatta puheeksi erästä haastatteluohjeema noin viisi vuotta sitten, kun Duke yliopiston urheilupsykologian professori yritti kysellä järkeviä Sam Sneadiltä, joka oli todellinen tahtopelaaja ja tunnettiin henkisistä ominaisuuksistaan. Oikein huvitti, kun äijä yritti referoida teorioita ja saada Samilta niihin tukea. Ainoa mitä Sam osasi sano huulet korvissa, oli ’Oh boy, I love winning’.
Älkää ymmärtäkö minua väärin, kyllä minäkin uskon, että henkisellä puolella on suuri merkitys kaikissa pelaamisen, harjoittelun ja tekemisen vaiheissa. Mutta se ’voiteluaine koneistossa, ei itse koneisto’. Enkä vieläkään tiedä, miten sitä harjoitellaan. Auttakaa!!!!!!
fukke diise saisse kirjoitti: (10.10.2006 15:15:15)
Mutta jos kyse on harjoittelusta, niin KL:n kysymys osui mielestäni naulan kantaan. Me kaikki tiedämme, mitä lajiharjoittelu on (tosin siitäkin voisi jähittää vaikka sadan ketjun verran). Kun tässä nyt on haettu vaihtoehtoisia harjoittelutapoja sekä rangelle että kentälle, niin mitä ne harjoittelumenetelmät ovat? Pitääkö istua sohvalle Vierumäen tuloskortti kädessä ja pelata kenttää mielikuvissa? Pitääkö mennä makuulle ja laittaa joku nauha pyörimään? Pitääkö kirjoittaa paperille sataa kertaa ’lähesty aina lipun alapuolelle’? Vai voiko käyttää apuna Tiikerin tietokonepeliä?
Minun vastaukseni kysymykseen on siinä lihavoituna.
Jotta pääsen lopullisesti hullujen kirjoihin: pelaan usein golfia usein mielessäni – tai siis oikeastaan suunnittelen peliä. Jos menen uudelle kentälle, hankin aina mahdollisimman yksityiskohtaiset väyläkartat ja laadin etukäteen alustavan taktiikan kullekin reiälle. Siksi nämä Virtual golfer -sivut ovat hyviä, koska kartasta en osaa aina hahmottaa kokonaisuutta, mutta kuvista näkee hieman korkeuseroja yms.
Kotiklubin eli Pickalan Park- ja Seaside -kentille on perustaktiika olemassa. Forestin kanssa menee vielä useampi kesä (ja talvi, jolloin tosin ei saa kokeellista palautetta).
Päässään kenttiä pitää pelata etukäteen siksi, että itse pelin aikan ei kaikkea ehdi ajatella (vrt nobelisti Herbert Simonin teoria ’Bounded rationality’ taloudelliseen päätöksentekoon liittyen).
Vaikeinta on pitää kiinni taktiikasta eikä antautua machoilun houkutuksiin.
Toisaalta pelistä voi saada kiksejä muustakin kuin tuloksesta ja sekin pitää sallia itselleen. Mutta sitten jos pelaa tulosta, niin on tyhmää pelata tavalla joka ei optimoi tulosta.
Liity muutaman muun seuraan toteamalla, että nyt on sanottava sanottu ja PT vaikenee tässä ketjussa (usein pidän tämän lupauksen jo muutaman encoren jälkeen).
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Harjoittele, harjoittele, harjoittele…