-
JulkaisijaArtikkelit
-
Ajattelinpa kokeilla onko täällä mielenkiintoa tehdä kierroksen mittainen (ellei pidempikin) golftarina. Minä aloitan ja SEURAAVA JATKAA AINA LYÖNNIN VERRAN. Saa toki jaaritella jotain muutakin kierroksesta (esim. pelikaveri löi kolme palloa outtiin ja heitti mailansa järveen). Näin se alkaa: Herään kotonani hieman ennen klo 6:00. Nousen heti ylös: täytyyhän minun ehtiä golfkentälle hyvissä ajoin. Aamupalaksi otan vain muroja ja pannullisen vahvaa kahvia. Sen jälkeen puenkin jo golfvaattet ylle ja tungen bägin autoon ja eikun menoksi. Parkkipaikalle saavuttuani huomaan, että autoja on jo yllättävän paljon paikalla. Mutta onneksi olen ensimmäisessä ryhmässä, joten pelinopeus riippuu vain meistä. ’Kerrankin saa pelata nopean kierroksen’ , ajattelen itsekseni. Pelikavereistani tiedän vain sen, että he ovat vieraspelaajia jostain Helsingin lähistöltä. Tiiaikaan on vielä 15 minuuttia, joten hion vielä puttiani harjoitusviheriöllä. Putti tuntuu toimivan: sekä lyhyet että pitkät uppoavat keskelle reikää. Siirryn tiiauspaikalle ja vilkaisen kelloa: 6:54. Samalla huomaan kolme hahmoa vetämässä kiireissään kärryä kohti klubitaloa. Lopulta he saapuvat ykköstiille ja esittäytyvät. Saan tietää, että he ovat perhe, joka on päättänyt tulla pelaamaan tämän kentän. Heidän perheeseensä kuuluu isä, äiti ja teini-ikäinen poika. ’Kyllä tämä kai pikaisesti sujuu…’, ajattelen itsekseni ja tiian palloni, kello on minuutin yli seitsemän. Muutaman harjoitussvingin jälkeen annan palaa: lyönti draiverilla tuntuu hyvältä ja pallo lähtee komeassa kaaressa pitkälle hieman raffin puolelle. Greenille jää noin 90 metriä. ’Onkos tää par-5?’, isä Seppo kysyy uteliaana. ’Ei…kyllä ihan par-4 on.’, vastaan hieman hämmentyneenä, kun hän tiiaa pallonsa…
Seppo lyö pallonsa karmeana hukkina vasemmalle tiheää metsää kohti, mutta sitten kuuluu bogeytikan ääni ja pallo kimpoaa väylän vasemmanpuoliseen pitkään raffiin. Jussi-teinipoika on aloittelija ja pelaa punaisilta. Jussi tekee harkkasvingejä kymmenkunta ja etsii jalkojen oikeaa asento n. puoli minuuttia ja lyö pallon lyhyesti, mutta tarkasti keskelle väylää. Äiti lyö pienen sivalluksen Sepon seuraksi vasemmalle raffiin.
turhaa… aivan turhaa…
Seuraavalla tiillä kannattaa jättää bägi vähän kauemmaksi, joten otan mukaani varapallon. Minulla on edelleen honori. Pudotan varapallon tiimerkin viereen ja tiiaan pelipalloni. Lyhyen keskittymisen jälkeen otan stanssin ja svingaan. Juuri kun mailani on backswingin huipulla, seniori-ikäinen Seppo osoittaa varapalloani ja huudahtaa: ’Mistäs tuo tuli?’
NimetönEn kuintenkaan keskeytä svingiäni vaan lyön pallon aivan mailan kärjellä, pallo lähtee hyvin mutta kauhea slaissi puraisee ja pallo pulahtaa vesiesteeseen.
’******* sentään!.’, huudahdan ja katson seppoa murhaavasti.
’Se on minun varapalloni jonka laitoin sen siihen noin minuutti sitten!!’, seppo katsoo minuun hämmentyneenä ja menee tiiaamaan oman pallonsa.
’Anteeksi…luulin että se tuli toiselta väylältä.’
Kun isä seppo valmistautuu lyömään niin taustalla perheen äiti kälättää kännykkäänsä kovalla äänellä mummon nimipäiväjuhlavalmisteluista.
KOPS kuuluu sepon mailasta ja pallo lentää komeassa kaaressa kohti greeniä aivan lipun suunnassa, pallo laskeutuu viheriön etureunaan ja alkaa rullamaan kohti reikää
’MENE, MENE REIKÄÄN!!!!.’,huutaa seppo kuin hullu…
.. ja juuri kun Sepon lyönti on uppoamassa, lentää paikalle lokki joka nappaa pallon, lentää yli vesiesteen ja pudottaa pallon jorpakkoon.
’Mistäs toi tuli?’, kysyn minä.
NimetönV**** sentää Karjuu seppo, varma holari meni ohisuun. Sepi kaivaa myrtyneenä nelimetrisen pallo-ongen, ja lähtee haravoimaan vesiesteeseen pudonnutta palloaa odottamatta, että perheen äiti ja juniori lyövät avauksensa punaiselta tiiltä. Äiti avaa 121 metrisestä par3 väylästä huolimatta driverilla. Avauslyönti lähteekin puoli onnistuneena laakana kohti palloaan vesiesteestä metsästävää seppoa joka kurkottaa juuri saadakseen pallonsa tarttumaan onkeen…
NimetönJo kolme palloa järvestä löytänyt Seppo on onnellisen tietämätön 180km/h kohti tulevasta äidin avauksesta.
Juuri kun Seppo hihkaisee innoisaan: ’TUOLLA ON VIELÄ NELJÄS!’ ja nousee viittoilemaan muille, kumahtaa äidin pallo suoraan Seppoa ohimoon.
Sepon jäädessä tajuttomana makaamaan järven rantaan 4 metrin onki pystyssä, äidin pallo kierähtelee kohti reikää jääden 10 cm päähän reiästä. ’Varma birkku!’, tuumaan ohimennen…
Seppo viedään ambulanssilla sairaalaan tarkastettavaksi ja muu perhe päättää lopettaa kierroksen.
Perheen lähdettyä pois jään siis yksikseni kentälle. Astellessani kohti seuraavana vuorossa olevan keskipitkän par-4:n tiiauspaikkaa ihmettelen hiljaa mielessäni, että johan on ollut vilkas aamu ja melkein pelonsekaisin tuntein odotan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Vastoin pahimpia pelkojani pelini lähtee kuitenkin sujumaan mukavasti. Avaus turvallisella puu-3:lla kantaa mukavasti ja rullaa vielä kauniisti keskellä väylää. Lähestymiseen kaivan bägistä rauta-6:sen eikä huono tule siitäkään. Pallo putoaa aivan greenin reunalle. Chippi pariin metriin, hyvä putti ja eikuin kohti seuraavaa reikää. Tästä taitaakin tulla vielä hyvä päivä, ajattelen.
Seuraavan reiän tiiauspaikalla tapaan kuitenkin yllätyksekseni 3-hengen ryhmän, ilmiselvän perheen, johon kuuluvat isä Teppo, äiti Maija ja teini-ikäinen tytär, jonka nimestä en oikein saa selvää. Ihmettelen ääneen, että kuinkas te jo täällä, sillä luulin olevani aamun 1. ryhmässä. Siihen isä Teppo toteaa, että he yleensä lähtevät liikkeelle ennen kentän virallista aukeamista, koska aamulla on mukan rauhallista ja näin välttää myös upporikasta seuraa turhaan pönkittävät ja aivan liian kalliit greenfeet.
Perhe huomaa, että olen liikkeellä yksin, joten he – kohteliaita kun ovat – pyytävät minua ryhmäänsä. Pakkohan siihen on suostua – kohtelias kun olen. Perheen ainoana keltaisilta avaava Teppo on jo lyönyt avauslyöntinsä, vaikka en palloa missään greenillä tai sen tuntumassa näekään, joten seuraavaksi on minun vuoroni. Kohtalon oikkuja itsekseni manaten kaivan bägistäni rauta-7:n ja marssin tiiauspaikalle…
Ystävällisesti suosittelen vaihtamaan palstaa:
Kävellessäni tiille käsissäni tuntuu aivan uuden lainen tutina sellainen jota en ole koskaan ennen tuntenut. Lyönti lähtee aika hyvin omaan tasooni nähden, greenillehän se menee ja jää noin kymmenen metrin päähän reiästä ajattelen itsekseni että ’safety par’. Teini ikäinen tyttö löi erittän hyvän lyönnin noin kolmen metrin päähän reiästä, silloin ajattelin kysäistä tytön händäriä, ja käy ilmi että hän on singeli niinkuin äitinsäkin, joka on tällä hetkellä tilanteessä -1 ajattelin että johan on merkillinen perhe, silloin muistin että Tepon palloa ei näkynyt missään minulla kävi mielessä että se on varmaan reiässä ja sillä samalla hetkellä Teppo nostaa pallonsa kupista…
Tummia pilviä alkoi kertymään taivaalle ja ukkosen jyrinän siivittämänä alkoi satamaan rankasti. Kontrolleri tuli kertomaan että kenttä suljetaan kovan sateen ja ukonilman takia. Niinpä keräsimme pallot ja lähdimme kotiin katsomaan aamutv:tä. SEN PITUINEN SE!!!!
NimetönGolftarina on juuri oikealla palstalla. On kiva lukea välillä jotain muutakin kuin aina jotain driverin varren jäykkydeestä tuhansia selityksiä.
Siispä TE HALUTTOMAT jotka ette halua golftarinaa lukea tai sitä jatkaa niin ei teidän ole pakko katsoa uusimpia viestejä. Voitte aivan hyvin skipata koko homman! Ja mitä haittaa tästä tarinasta teille on????
Toivonkin että mahdollisimman moni jatkaisi tarinaa niin että saataisiin se päätökseeen.
Itse ainakin aion jatkaa tarinaa heti kun minulla on siihen taas aikaa!!!!!!!!!!
Kannatan myös rankkasateen diskaamista eli tarina jatkukoon. Mille reiälle juttu muuten mahtoi jäädä – kolmonen, vai?
Joo, nyt mennään väylällä 3.
Paitsi Seppo, joka löi avauksensa pusikkoon mutta palasi kuitenkin ensin kakkosen foregriinille hakemaan sinne unohtunutta pappa-chipperiä.
Perheen äiti on saanut kännykkäpuhelunsa päätökseen ja astelee hänkin väylällä kohti palloaan. ’Pelaat liian korkealla tasoituksella’, hän tokaisee minulle. Johan tässä onkin kaksi väylää takana, mietin itsekseni ja katselen kengänkärkiäni.
Eikös seppo jo lähtenyt kotiin ja tilalle tuli teppo, äiti ja tytär?
Seppo vietiin muistaakseni lasarettiin, mutta muuten olet oikeassa. Ja menossa on reikä #4 laskujeni mukaan, eikä siis kolmonen kuten epäilin.
Teppo teki holarin.
NimetönSiirtyesämme kohti viidennen reiän tiiauspaikkaa en voinut uskoa vieläkään mitä kaikkea tänään oli jo tapahtunut. Kuitenkin yritin karistaa mielestäni alkureikien tapahtumat ja yritän keskittyä loppukierrokseen.
Tepolla on honori. Reikä on keskipitkä par5. Teppo avaa nätisti driverilla n.250m avauksen keskelle kapeaa väylää.
’Varmasti kahdella päällä.’, tokasin ja Teppo hymyilee leveästi.
On minun vuoroni avata. Driveri käteen vaan ja silmät kiinni periaatteella ajattelin.
Lyönti onnistuu hyvin mutta jään Teposta n.30m.
’Laitetaanko peliin jokin pieni panos?’ Teppo kysyy uteliaana….
Siihen tokaisin että selvä, käykö euron per reikä ja että panos ei kerry. Teppo vastaa tähän että selvä mutta haluatko jotain tasoitusta, vastasin äh otetaan ihan vaan scrätchinä, ok vastaa Teppo. Teppo tokaisee tähän vielä että eagle on 5e…
Pallolleni tullessani otan spuunini bägistä ja huitaisen noin 20m päähän greenistä. Sitten Teppo nappaa rauta kolmosen ja täräyttää greenille tosin ei kauhean lähelle lippua…
Tytär ja aiti ovat molemmat varmasti kolmella päällä ja tekevät varmat paarit…
Minulla ja Tepolla on kauhea vääntö 5:tos reiän skinistä. Vetäisen siitä greenin vierestä lobin yli greeni bunkkerin noin kahden metrin päähän reiästä, tokaisen Tepolle mitäs tuohon sanot. No Teppo ei sää eagleaan reikään ja tekee viitos greenille vielä kolme puttia, mutta minäkin puttaan vielä siitä paristä metristä ohi ja teen paarin…
Seuraavalle tiille mennessä sanon Tepolle ’tasan meni, no tehään birkut tähän seuraavalle’…
Väylä 6 onkin kentän erikoisuus:
645 metrinen par-6. Outti oikealla ja iso greeni on veden ympäröimä. Väylä on onneksi kuitenkin leveä.
Tepolla on holarinsa turvin hunööri, ja ennen lyöntiään hän tokaisee: ’ Se on sitten muuten
100 €, jos tekee holarin…’
Teppo yllättää minut täydellisesti avauslyönnillään:
Hän ilmeisesti katsoi sunnuntaina elokuvan Happy Gilmore, koska juuri samanlaisesti hän tällä kertaa svingaa! Pallo katoaa korkealle taivaalle osuen lähes taivaalla olevaan pienkoneeseen.
’En mä yleensä tota käytä…ei se katsos toimi niin varmasti, mutta kyllähän siitä hyötyä on tämmöttillä rei’illä.’, Teppo tokaisee Shigeki Maruyama-hymy kasvoillaan.
Tuijotan hetken aikaa monttu auki Teppiksen 350 metrin draivia. Tuntuu kuin olisin jo hävinnyt tämän reiän. Avaus kuitenkin onnistuu mukavasti…tosin jään Tepon pallosta reilut 100 metriä.
Kävellessämme palloille vilkaisen lompakkooni: 12 € ja 5 senttiä…
Ajattelin jo luovuttaa reiän Tepolle, mutta mielessäni kävi kuitenkin ajatus… Sanoin Tepolle: ’Vaikka pelaammekin toisiamme vastaan, niin olisiko mitenkään mahdollista lainata puu3:stasi?’ Teppo näytti ei miltään ja antoi bägistään Makserin (tai niin kuin Teppo sanoo: ’Maxerin’) uutuuden.
Otin mailan vasempaan käteeni ja kokeilin grippiä. Se tuntui hyvältä. Aloin hivelemään grippiä ja sitä jatkui 5 min, kunnes Teppo kyseli ärtyneenä: ’Mikäs Sergio sinä olet?!’ Punastuin ja sanoin: ’Anteeksi… Lyön ihan kohta…’
Palloni makasi hyvin fairwaylla joten pystyin lyömään normaalisti jalat harallaan, kädet orankimaisesti, katse lipussa, selkä 90 kulmassa ja mieli korkealla (kuten Teponkin swingi).
Pallo lähti aivan hirveätä kauheata kamalaa jne. vauhtia kohti griiniä. ’OHHOH!!!’ huusin hämmästyksestä. Teppo virnisti minulle. Katsoin pallon lentoa ja huomasin, että se meni griinille!!! ’Mutta tämähän oli par-6!!!’ kiljun hämmästyksissäni Tepolle. ’Niinhän se onkin, mutta sinullapa onkin kädessäsi uusi Maxeri. Tiedäthän nykypäivän tekniikan?’ Teppo valisti minua. ’Mutta…mutta.. siinähän on ainakin 400 metriä!!!’ änkytin ihmeissäni. ’Pyh! Katsopa omaa lyöntiäni!’ Teppo toteaa itsevarmasti.
Teppo kaivoi bägistään rauta-6 (hänen lempimailansa) ja huomasin, että sekin oli Makseri! Teppo löi aivan uskomattoman lyönnin ja minä pyörryin. Herätessäni olin griinillä oman palloni vieressä ja Teppo sanoi minulle: ’Jouduin raahaaman sinut tänne, kun pyörryit.’
Katselin griiniä. Siinä oli suuri monttu aivan griinin takalaidassa. Se näytti pallon alastulojäljeltä. Siitä kohti reikää n. 30 metriä oli suuri oja. Tällöin Teppo huomautti minulle: ’Tuli vähän spinniä…’ Sanoin Tepolle…
Tapahtui n. 8 kuukautta sitten:
’Annettu’, sanoin Tepolle.
Kävellessämme kohti seuraavan väylän tiiauspaikkaa huomasimme siellä jotain ihmeellistä: keltaista nauhaa oli vedetty koko väylän ympäri…nauhassa luki isolla -POLIISI-POLIS-DO NOT ENTER-…
Teppo kertoi minulle, että alueella oli tapahtunut murha, ja että kyseinen väylä on suljettu poliisitutkimuksen ajaksi.
Nykyhetki:
Kahdeksan kuukauden tuloksettomien tutkimusten jälkeen poliisi päätti luovuttaa etsinnät ja väylä avattiin jälleen pelaamista varten. (8 kuukauden aikana poliisilta kului n. 2 miljoonaa euroa, 1000 munkkia+kahvit ja tällä hetkellä osa poliiseista on laihdutuskuurilla…)
Nuo kahdeksan kuukautta menivät yllättäen nopeasti Tepon perheen seurassa; asuimme isossa teltassa, jonka Teppo oli ostanut Ostos-TV:stä. Se mahtui bägiin. Noina kahdeksana kuukautena opin paljon Tepolta. Hän kertoi minulle paljon golfista.
Joinakin hetkinä ajatukseni harhailivat kotona odottavaan vaimooni ja viiteen lapseeni…ja Tiger Woodsiin…
Mutta nyt oli aika jatkaa peliä. Kävelin kohti tiiauspaikkaa…
…jonka vieressä olevassa roskakorissa näkyi vielä poliisin keltaisia nauhanpätkiä. Kentänhoitajat olivat tehneet töitä läpi yön ja miltei kaikki poliisien kaivamat kuopat ja montut onkin saatu paikattua. Vaikka työkoneiden aiheuttama meteli ja lapioiden kilkatus olikin verottanut yöuntani, päätin tehdä parhaani jotta avaukseni lentäisi yli väylällä n. 200 metrin päässä olevan lammen.
Tiiaan pallon ja katson suunnan, swingaan muutaman kerran rentoutta hakien, ja SSCCHHHLAMMMM. Pallo lentää komeassa kaaressa ja huomaan että lammen alkaessa se vasta ottaa happea, se jatkaa matkaansa aina 350 metrin päässä olevan griinin eteen ja pysähtyy 20 metriä ennen lippua – olisi pitänyt ottaa draiveri.
Teppo asettaa vuorostaan palloaan tiille mutisten samalla jotain tunnistamatonta lyöntini pituudesta. Teppo harjoitteli talven aikana kovasti juuri avauksia ja nyt on näytön paikka. Toteankin hänelle leikillisesti jotain aiheesta. Tepon ’aa*******vaukset’ kuten niitä pitkän talven aikana kutsuin, aiheuttivat myös minun unirytmiini muutoksia. Kellon tullessa kuusi aamulla hän otti telttamme tukikeppinä toimineen Titlewayn 1200 Lo N.G -draiverinsa, olihan teltan mukana tullut tukikeppi katkennut heti ensimmäisessä pystytyksessä, ja ryhtyi harjoittelemaan.
Tepon lyönti näyttää tehokkaalta ja pallo todella lähtee tiiltä niin lujaa että vain vaivoin pystyn seuraamaan sen lentoa. Juuri ennen lampea, pallon ollessa vielä nousuradalla, pallon eteen lentää parvi valkoposkihanhia ja tottakai pallo osuu yhteen niistä. Pakkaamme mailamme nopeasti ja kiiruhdamme väylälle pudonneen linnun luo. Se on vielä hengissä. Lyhyen tutkimuksen jälkeen toteamme että pallo on osunut linnun vasempaan siipeen katkaisten sen.
Koska emme ole saaneet ladattua puhelimiamme viimeisen kahdeksan kuukauden aikana, emme pääse soittamaan linnulle kuljetusta lääkäriin. Päätämme yksissä tuumin ottaa Paavoksi ristimämme linnun mukaan ja toimittaa sen heti kierroksen jälkeen hoitoon.
Teppo lyö jatkolyöntinsä ja se päätyy griinin vieressä olevaan bunkkeriin. ’Ei aina voi onnistua, ei edes joka kerta’ -Teppo mutisee.
Kävelemme palloillemme ja huomaamme että kärryssäni oleva Paavo alkaa heräillä pökerryksestään. Asetun palloni taakse kädessäni 60 asteinen lobwedge, tähtään ja aloitan lyönnin, ja juuri ennen kuin maila osuu palloon, Paavo rääkäisee sydäntä viiltävästi ja saa keskittymiseni herpaantumaan millisekunniksi. Tämä aiheuttaa sen että palloni lähtee komeaan lentoon kohti griinin takana olevaa…
JATKAKAA…………..!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
-
JulkaisijaArtikkelit