-
JulkaisijaArtikkelit
-
KL1: Ilman seuroja ei ole toimintaa ja monet ihmiset kaipaavat nimenomaan toimintaa.
Tässä ymmärretään toiminta jotenkin aika kapeasti. Ehkäpä toiminta samaistuu kilpailemiseen. On kuitenkin ilmeinen tosiasia, että ilman seuroja on paljonkin toimintaa, ihan sellaista golfin ytimeenkin kuuluvaa toimintaa.
PiisamiGolf: Jos lähden pelaamaan tennistä tai padelia, niin minun ei tarvitse miettiä mikä tennisseura vetää harjoituksiaan ko. hallissa. Minulle riittää maksaa kenttävuokra ja peli alkakoon. Vastaus kysymykseen 1) on siis: merkitys on katoamassa (jos ja kun pakkojäsenyys poistetaan) ja samalla kentällä voisi toimia vaikka useampikin seura.
Riippumatta siitä, haluammeko asian olevan näin, tällainen kehitys on tapahtunut monella muullakin toimialalla ja todennäköisesti tapahtuu myös golfissa. Kun toiminnan (markkinan) pelisäännöistä tulee riittävän selviä, voidaan toimia vieraidenkin ihmisten kanssa ilman että tulee jatkuvasti sekaannuksia. Yhteisöllisyydestä siirrytään markkinaehtoisuuteen. Yhteisöllisyys jää sellaisiin tilanteisiin, jossa markkinaehtoisuus ei toimi.
On kuitenkin ilmeinen tosiasia, että ilman seuroja on paljonkin toimintaa, ihan sellaista golfin ytimeenkin kuuluvaa toimintaa.
Millaista ja kuka sen järjestää?
tällainen kehitys on tapahtunut monella muullakin toimialalla
Kuten?
Yhteisöllisyys jää sellaisiin tilanteisiin, jossa markkinaehtoisuus ei toimi.
Eivät nuo kaksi ole toisiaan mitenkään pois sulkevia. Otetaan esimerkiksi vaikkapa uimahallissa käyminen. Halliin saa mennä uimaan maksamalla sisäänpääsymaksun (= markkinaehtoisuus). Toisaalta hallia käyttänee myös yksi tai useampi uimaseura, johon voi halutessaan liittyä (= yhteisöllisyys).
On kuitenkin ilmeinen tosiasia, että ilman seuroja on paljonkin toimintaa, ihan sellaista golfin ytimeenkin kuuluvaa toimintaa.
KL1: Millaista ja kuka sen järjestää?Ilmeisimpänä toiminnan muotona on golfin pelaaminen. Suurin osa pelaamisesta tapahtuu ilman golfseuraa. Järjestävänä tahona on pelaaja itse tai pelikaveri. Golf Oy järjestää puitteet maksua vastaan, mutta ei varsinaisesti järjestä toimintaa. (Tämä kuulostaa ehkä hieman näsäviisaalta, mutta toisaalta liittyy siihen, että ”toiminta” voi tarkoittaa eri ihmisille eri asiaa.)
tällainen kehitys on tapahtunut monella muullakin toimialalla
KL1: Kuten?Esimerkiksi vähittäiskaupassa. Aikanaan ihmiset kävivät pääasiassa ”omassa” kaupassa. Kaupassa oli käytäntöjä, jotka eivät oikein olisi toimineet tuntemattomien asiakkaiden kanssa. Esimerkiksi kassalla oli ruutuvihko, jossa oli perhekohtainen tili/piikki, johon asiakas saattoi ostaa tuotteita ilman kortteja tai muita tunnistautumisvälineitä. Nykyään on toisin. Kommunisti voi käydä K-Kaupassa ja porvari voi käydä E-Kaupassa ilman että tulee käytännön ongelmia tai moraalista pöyristelyä.
Yhteisöllisyys jää sellaisiin tilanteisiin, jossa markkinaehtoisuus ei toimi.
KL1: Eivät nuo kaksi ole toisiaan mitenkään pois sulkevia. Otetaan esimerkiksi vaikkapa uimahallissa käyminen. Halliin saa mennä uimaan maksamalla sisäänpääsymaksun (= markkinaehtoisuus). Toisaalta hallia käyttänee myös yksi tai useampi uimaseura, johon voi halutessaan liittyä (= yhteisöllisyys).Tämä on totta. Ja näin tullee olemaan golfalallakin.
Tässä ymmärretään toiminta jotenkin aika kapeasti. Ehkäpä toiminta samaistuu kilpailemiseen. On kuitenkin ilmeinen tosiasia, että ilman seuroja on paljonkin toimintaa, ihan sellaista golfin ytimeenkin kuuluvaa toimintaa.
Toimintaa (ja myös golfkisoja) järjestää kentällä moni muukin taho. Yritykset omille sidosryhmilleen tai kaveriporukat omassa piirissään, myös moni Golf Oy järjestäessään avoimia kisoja tai muuta oheistoimintaa klubitalolla (konsertteja, dinnereitä, jne).
”Omien porukoiden” tilaisuudet ovat sikäli hankalia, että oma porukka pitää olla valmiina. Golfseuran tilaisuuksiin voi sen sijaan tulla myös yksinäinen tai esim pariskunta ja tämä tutustuminen kanssaihmisiin on minusta golfin ytimessä ja yksi golfin hienouksista verrattuna useimpiin liikuntaharrastuksiin.
Minulle yhteisöllisyys on golfin pelaamista milloin missäkin seurassa. En ole vuosiin juurikaan kilpaillut, mutta minulla on silti tuttuja monestakin eri seurasta ja lisää tulee pikku hiljaa. Se missä kukakin on jäsen ei ole oleellista sellaisessa golfin harrastamisessa, kuin minulla nykyään. Mainittakoon että pelaan silti aina tasoituskierroksen elikkä pyrin pelaamaan sääntöjen mukaan, mutta silti hauskaa pitäen, jotta en ainakaan ryppyotsaisuudellani pilaisi omaa tai muiden golfpäivää. Halusin tässä tuoda esiin että yhteisöllisyys ei mielestäni vaadi kisoja eikä edes pikkujouluja toimiakseen. Sen sijaan kaikkien ryhmässä kulloinkin pelaavan henkilön huomioiminen on jopa tärkeämpää sekä itsekkyyden välttäminen.
Kun nyt muuten on forumilla hiljaista, toistan kysymykseni golfseuran merkityksestä ja etenkin
1. Millaista toimintaa golfseuran pitäisi järjestää, että kiinnostus seuroja kohtaan lisääntyisi ?
2. Mitä pitäisi tehdä, että kiinnostus toimia seuroissa vapaaehtoisena lisääntyisi ?
3. Pitäisiko rakenteita ja työnjakoa esim. Oy/Ry -akselilla jotenkin muuttaa nykyisestä ?
Kun nyt muuten on forumilla hiljaista, toistan kysymykseni golfseuran merkityksestä ja etenkin
1. Millaista toimintaa golfseuran pitäisi järjestää, että kiinnostus seuroja kohtaan lisääntyisi ?
2. Mitä pitäisi tehdä, että kiinnostus toimia seuroissa vapaaehtoisena lisääntyisi ?
3. Pitäisiko rakenteita ja työnjakoa esim. Oy/Ry -akselilla jotenkin muuttaa nykyisestä ?
Hyvin toistettu 😀
1. Millaista toimintaa golfseuran pitäisi järjestää, että kiinnostus seuroja kohtaan lisääntyisi ?
2. Mitä pitäisi tehdä, että kiinnostus toimia seuroissa vapaaehtoisena lisääntyisi ?
3. Pitäisiko rakenteita ja työnjakoa esim. Oy/Ry -akselilla jotenkin muuttaa nykyisestä ?
1. Sellaista, joka jäsenistöä kiinnostaa. Kyselyiden järjestäminen nykyään on perin helppoa ja vastausten perusteella on helpohkoa toimia.
2. Palkita vapaaehtoiset sopivalla tavalla. Omassa kotiseurassani toimitsijat palkittiin ennen monella tavalla, mm. kauden päätteeksi järjestetyllä toimitsijamatkalla jollekin kohtuu lähellä sijaitsevalle kentälle (joskus kauan sitten jopa Ruotsiin!!), mutta sittemmin rahahanat on laitettu kiinni eikä toimitsijoita sen myötä juurikaan ole (toisaalta ei ole kilpailujakaan, joten mitä väliä…).
3. Työnjako on jo nykyisin eri kentillä kovin erilainen, joten mitään yleispätevää tuskin osaan sanoa. Avainsana tässä asiassa kuitenkin on yhteistyö. Jos Oy:n ja ry:n intressit eivät kohtaa, ei yhteistyötäkään synny.
2. Palkita vapaaehtoiset sopivalla tavalla.
Joo, paitsi tuolloin tuo homma ei ole enää vapaaehtoista, koska siitä saadaan ”palkka tai vastaava hyöty”.
Muistan kun poika oli juniorifudiksessa, niin vanhemmat olivat ”vapaaehtoisesti” kentän laidalla muun muassa myymässä makkaraa jne. Katin kontit se mitään vapaaehtoista ollut vaan kerättiin rahaa johonkin turnaukseen…..
1. Millaista toimintaa golfseuran pitäisi järjestää, että kiinnostus seuroja kohtaan lisääntyisi ?
Taitaa melko moni seura miettiä tuota samaa kysymystä lajista riippumatta.
KL: 1. Sellaista, joka jäsenistöä kiinnostaa. Kyselyiden järjestäminen nykyään on perin helppoa ja vastausten perusteella on helpohkoa toimia
Kyselyt ovat hyviä, mutta niissäkin on haasteensa. Ensinnäkin, vaikka vastaaminen on tehty hyvin helpoksi verkossa, vastausprosentti jää usein tasolle 10-15 %. Lisäksi niissä ehdotetaan kaikenlaista mukavaa – esim. haluan lisää tasoituksettomia kilpailuja … ja sitten nämä vastanneet henkilöt eivät kuitenkaan osallistu niihin, kun niissä on sitten jokin muu vika, mikä ei miellytä. Lisäksi vastaukset ovat aika usein nykysuuntauksen mukaisesti ”mun tapa pelata”, eli toivomusten kirjo on laidasta laitaan. Esimerkiksi kilpailuista yksi haluaa pelata ”seuran parhaiden kanssa” ja toiset ”osallistua, muttei jättää korttia ollenkaan”. Jos nämä kaikki toiveet yritetään toteuttaa, syntyy helposti tapahtumia, joihin osallistuu vain pieniä porukoita.
Seuratoiminnan ja yhteisöllisyyden kannalta pitäisi saada aikaiseksi toimintaa, joka kiinnostaa laajaa joukkoa, ja sellaiseen on vaikea löytää yhteistä nimittäjää näistä kyselyistä. Kaikesta huolimatta kyselyitä tarvitaan ja sieltä saadaan paljon palautetta ja ideoita tulevan suunnitteluun.
KL: 2. Palkita vapaaehtoiset sopivalla tavalla. Omassa kotiseurassani toimitsijat palkittiin ennen monella tavalla, mm. kauden päätteeksi järjestetyllä toimitsijamatkalla jollekin kohtuu lähellä sijaitsevalle kentälle (joskus kauan sitten jopa Ruotsiin!!), mutta sittemmin rahahanat on laitettu kiinni eikä toimitsijoita sen myötä juurikaan ole (toisaalta ei ole kilpailujakaan, joten mitä väliä…).
Mielenkiintoista on, miksi seuratoiminta ei itsessään innosta – ja tekeekö kukaan sitä pelkän ”palkitsemisen” toivossa. ”Vanhoina hyvinä aikoina” toimintaan osallistuminen oli itsessään arvokasta. Toki pienet kannustimet (kuten toimitsijamatka tai seuran asuste) voivat olla sopiva heräte tai kannustin osallistumiselle.
Mielenkiintoista on, miksi seuratoiminta ei itsessään innosta – ja tekeekö kukaan sitä pelkän ”palkitsemisen” toivossa.
Tuskinpa vain tekee, kyllä mukana on oltava jonkinlaista paloa asiaan. Erinäisiä kisapäiviä golfautossa istuneena voin sanoa, ettei sitä 12-tuntista päivää ilman asialle omistautumista viitsi tehdä, oli palkkiota tai ei.
Toki pienet kannustimet (kuten toimitsijamatka tai seuran asuste) voivat olla sopiva heräte tai kannustin osallistumiselle.
Heräte nimenomaan. Itse aikanaan suoritin pesäpallon tuomarikortin yksinomaan päästäkseni ilmaiseksi katsomaan Hyvinkään Tahkon kotipelejä. Hiljalleen kiinnostus itse tuomaritoimintaan kasvoi ja 11 kautta tuli niitä hommia tehtyä ympäri Suomea ja kerran jopa Virossa.
”Vanhoina hyvinä aikoina” toimintaan osallistuminen oli itsessään arvokasta.
Piirien ollessa merkittävästi pienempiä osallistuminen katsottiin jopa velvollisuudeksi, vähän samaan tapaan kuin taloyhtiön talkoot aikanaan. Hommista luistavia katsottiin pikkaisen kieroon. Lisäksi ihmiset tunsivat ylpeyttä seurastaan ja halusivat toiminnan olevan laadukasta myös seuran ulkopuolelta katsottuna.
”Vanhoina hyvinä aikoina” toimintaan osallistuminen oli itsessään arvokasta.
”Vanhoina hyvinä aikoina” seurat olivat aidosti yhteisöllisiä. Yhteisöllisyys tekee osallistumisesta itseisarvoista. Nykyään (monien jäsenten kannalta) seurat ovat vain jäsenmaksujen hallinto-organisaatioita.
Kyselyt ovat hyviä, mutta niissäkin on haasteensa. Ensinnäkin, vaikka vastaaminen on tehty hyvin helpoksi verkossa, vastausprosentti jää usein tasolle 10-15 %. Lisäksi niissä ehdotetaan kaikenlaista mukavaa – esim. haluan lisää tasoituksettomia kilpailuja … ja sitten nämä vastanneet henkilöt eivät kuitenkaan osallistu niihin, kun niissä on sitten jokin muu vika, mikä ei miellytä. Lisäksi vastaukset ovat aika usein nykysuuntauksen mukaisesti ”mun tapa pelata”, eli toivomusten kirjo on laidasta laitaan. Esimerkiksi kilpailuista yksi haluaa pelata ”seuran parhaiden kanssa” ja toiset ”osallistua, muttei jättää korttia ollenkaan”. Jos nämä kaikki toiveet yritetään toteuttaa, syntyy helposti tapahtumia, joihin osallistuu vain pieniä porukoita.
Hieman paradoksaalisesti, tällainen sinänsä hyvää tarkoittava ”asiakkaiden” tarpeiden miettiminen vähentää yhteisöllisyyttä. Asiakkaiden ja palveluiden segmentointi on ihan luontevaa kaupallisessa toiminnassa, mutta se ei oikein toimi vapaaehtoistoiminnassa. On vaivaannuttavaa järjestää tapahtumia tai osallistua vapaaehtoisvoimin järjestettyihin tapahtumiin, jos toiminnan alta paistaa asenne, että ”me” järjestetään palveluita ”niille”, vaikka ”ne” ovat kovin toisenlaisia kuin ”me”. Yhteisöllisyys toimii aidosti vain silloin, jos ”me” järjestetään toimintaa ”meille”.
UltraSlice: Hieman paradoksaalisesti, tällainen sinänsä hyvää tarkoittava ”asiakkaiden” tarpeiden miettiminen vähentää yhteisöllisyyttä. Asiakkaiden ja palveluiden segmentointi on ihan luontevaa kaupallisessa toiminnassa, mutta se ei oikein toimi vapaaehtoistoiminnassa. On vaivaannuttavaa järjestää tapahtumia tai osallistua vapaaehtoisvoimin järjestettyihin tapahtumiin, jos toiminnan alta paistaa asenne, että ”me” järjestetään palveluita ”niille”, vaikka ”ne” ovat kovin toisenlaisia kuin ”me”. Yhteisöllisyys toimii aidosti vain silloin, jos ”me” järjestetään toimintaa ”meille”.
Valitettavasti forumilla ei voi peukuttaa, kun UltraSlicen kommentti osui täydellisesti asian ytimeen. Tässä kiteytyy keskeinen ero Oy:n ja Ry:n välillä, jossa Oy:lle pelaavat osakkaat ja vieraspelaajat ovat ASIAKKAITA ja Ry:n toimintaan osallistuvat aktiivit järjestävät toimintaa ”muille aktiiveille” tai ”meidän yhteisölle”, jossa yhteisö koostuu niistä aktiiveista, jotka osallistuvat toiminnan järjestämiseen. Esimerkiksi junioritoiminnan pitääkin olla juuri sellaista, millaiseksi juniorit itse tai heidän vanhempansa sen haluavat järjestää (lue: jos ei ole kiinnostusta järjestää junnutoimintaa, silloin ei sitä kuulukaan olla).
Mielestäni ja oman kokemukseni perusteella on hyvinkin paljon tärkeää toimintaa, joista Oy ei tyypillisesti huolehdi:
– eri muotoinen kilpailutoiminta (viikkokisat, kk-kisat, erityiskisat, naisten kisat, seniorikisat, juniorikisat, mestaruuskisat), jossa saa peliseuraa vaihtelevasti
– ry on myös neuvottelukumppani Oy:ön päin em. kilpailujen järjestämisessä (esim. kilpailuajat)
– jäsentilaisuudet (sääntöillat, opetustilaisuudet ryhmille ja muut teemaillat)
– pikkujoulut, kauden päätösjuhlat jne. yhteiset tilaisuudet
-naistoiminta, senioritoiminta, miditoiminta ja junnutoiminta. Nämä tärkeitä erityisesti yhteisöllisyyttä kaipaaville pelaajille, joilla ei ole omaa pelaavaa kaveripiiriä.
– seuran golfmatkatNämä em. ovat tosin kaikki tilaisuuksia, joihin vain osa jäsenistä osallistuu – eli hyödyntäminen on kunkin oman aktiviteetin varassa. Aktiviteettia voidaan nostaa kehittämällä näitä jatkuvasti vastaamaan jäsenistön toiveita ja odotuksia. Kyselyt ovat toki ihan ok, mutta tärkeämpää on liikkua kentällä ja klubilla korvat auki. Onhan toki noiden lisäksi seurapalveluita, jotka joka tapuksessa koskevat koko jäsenistöä (esim. tasoitus asiat)
Kyllä näitä hommia seura-aktiivina ihan mielellään toteuttaa ja kehittää ilman mitään palkkiotakin. Palkkio on se ,kun saa olla mukana mukavassa seurayhteisössä ja saa enimmäkseen kuitenkin positiivista palautetta jäsenistöltä.
Yhtiön kanssa toimiessa on myönnettävä, että joskus on vähän napit vastakkain. Seura on kuitenkin tärkeä taho pitämään pelaajien ja jäsenistön puolia golf yhtiön tulospaineita vastaan. Molemminpuolinen ymmärrys kummankin tahon päämääristä on tärkeää ja aina on asiat saatu soviteltua lopulta kuitenkin järkevällä tavalla.
Hieman paradoksaalisesti, tällainen sinänsä hyvää tarkoittava ”asiakkaiden” tarpeiden miettiminen vähentää yhteisöllisyyttä. Asiakkaiden ja palveluiden segmentointi on ihan luontevaa kaupallisessa toiminnassa, mutta se ei oikein toimi vapaaehtoistoiminnassa. On vaivaannuttavaa järjestää tapahtumia tai osallistua vapaaehtoisvoimin järjestettyihin tapahtumiin, jos toiminnan alta paistaa asenne, että ”me” järjestetään palveluita ”niille”, vaikka ”ne” ovat kovin toisenlaisia kuin ”me”. Yhteisöllisyys toimii aidosti vain silloin, jos ”me” järjestetään toimintaa ”meille”.
En varmaankaan ymmärrä mitä UltraSlice tällä kirjoituksellaan haluaa sanoa, mutta tekstistä saamani käsityksen perusteella olen jokseenkin täysin eri mieltä.
Segmentoinnin synonyymi on mielestäni kohdentaminen tai kohderyhmiin jakaminen. Kotiseurassani on noin 2 400 jäsentä. On jokseenkin utopistista ajatella, että kaikkia heitä kiinnostaisivat samat asiat tai osallistuminen samanlaiseen kilpailuun tai muuhun aktiviteettiin. Niinpä meillä on eri toimikuntia, jotka edustavat eri segmenttejä. Näitä ovat juniorit, miehet, naiset, kilpapelaajat ja seniorit. Toimikunnat pyrkivät järjestämään nimenomaan kohdennettuja tapahtumia, siis omalle kohderyhmälleen tarkoitettuja, ja toivottavasti ko. kohderyhmän edustajia kiinnostavia tapahtumia.
Toinen kummallinen asia oli tuo ’me’ ja he’. Ainakin kotiseurassani toimikunnat yrittävät keksiä sellaisia aktiviteettejä ja tapahtumia, jotka kiinnostaisivat mahdollisimman suurta tai edes olennaista osaa omasta kohderyhmästään. Ei meillä jaotella ’meihin’ ja ’heihin’, vaan yritetään houkutella ihmisiä ylipäätään osallistumaan tapahtumiin. On täysin mahdollista, että toimikunnan enemmistö ei itse ole kiinnostunut jostakin aktiviteetista, mutta jos jäsenistössä moista halua on, niin sellainen aktiviteetti järjestetään.
Putti-Possun kanssa olen samaa mieltä siinä, että jos jotakin toimintaa ei kukaan halua eikä käytä, sellaista ei pidä järjestää. Tuo tosin on niin itsestään selvää, ettei siitä kukaan varmaankaan ole toista mieltä.
Falcon kirjoitti:
1) Yhtiön kanssa toimiessa on myönnettävä, että joskus on vähän napit vastakkain. 2) Seura on kuitenkin tärkeä taho pitämään pelaajien ja jäsenistön puolia golf yhtiön tulospaineita vastaan. 3) Molemminpuolinen ymmärrys kummankin tahon päämääristä on tärkeää ja 4) aina on asiat saatu soviteltua lopulta kuitenkin järkevällä tavalla.
1) Tuosta on kokemusta vuosien ajalta.
2) Ainakaan omalla kotikentälläni seuralla ei ole mitään sananvaltaa tai suoraa vaikutusmahdollisuutta kenttäyhtiön suuntaan. Oy määrää ja päättää, ry on kuuliainen hyyryläinen ja tekee mitä Oy sallii.
3) Niinhän se on. Hienointa olisi, jos se heijastuisi varsinaiseen toimintaan.
4) Kadehdin moista yhteisöä.
KL: Toinen kummallinen asia oli tuo ’me’ ja he’. Ainakin kotiseurassani toimikunnat yrittävät keksiä sellaisia aktiviteettejä ja tapahtumia, jotka kiinnostaisivat mahdollisimman suurta tai edes olennaista osaa omasta kohderyhmästään. Ei meillä jaotella ’meihin’ ja ’heihin’, vaan yritetään houkutella ihmisiä ylipäätään osallistumaan tapahtumiin. On täysin mahdollista, että toimikunnan enemmistö ei itse ole kiinnostunut jostakin aktiviteetista, mutta jos jäsenistössä moista halua on, niin sellainen aktiviteetti järjestetään.
Tämä jako ”me vs. te” liittyy voimakkaasti kolmeen seikkaan:
1. Golfyhteisöissä on paljon pelaajia, jotka mieltävät itsensä asiakkaiksi. Oy:n tai kaupallisten toimijoiden järjestämissä avoimissa kilpailuissa on luonnollista vaatia vastinetta maksetulle rahalle. Kun seuratoiminta on valtaosalle golfareista vierasta, he eivät näe eroa kaupallisten tai seuran tilaisuuksien välillä. Tämä johtaa siihen, että nämä ”asiakkaat” esittävät lisääntyviä vaatimuksia ry:n vapaaehtoisille, mikä on kiusallista niille, jotka uhraavat omaa vapaaaikaansa seuratoiminnalle.
2. Seuratoiminta on monella kentällä keskittynyt yhä enemmän seniorien haltuun. Tämä tarkoittaa sitä, että seniorit järjestävät ”oman näköistä” toimintaa, joka ei useinkaan istu ei-sennujen odotuksiin. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. sitä, että tapahtumat eivät onnistu työssäkäyvien aikatauluihin, mutta kyse on myös toiminnan imagosta. Vähitellen seuratoiminta mielletään ”lähinnä sennujen touhuksi”, joka entistä vähemmän innostaa uusia nuorempia golfareita mukaan – ja tilanne kärjistyy entisestään. Miten toiminta voisikaan näyttää ”nuorekkaalta”, jos seuran vapaaehtoiset koostuvat yli 70-vuotiaista.
3. Tämä jako heijastuu vähitellen myös Oy:n toimintaan ja siitä seuraa mainittu ristiriita. Oy:n asiakkaina olevat golfarit (omat ja vierailevat) kokevat seuratoiminnan kentällä negatiivisesti, koska se vie aika ajoin parhaita peliaikoja. Olen kuullut terassilla keskustelua teemalla ”taas ne sennut vie parhaat peliajat joillain ihme kisailulla … eikö se ry voisi järjestää ne kisssanristiäiset silloin, kun kentällä ei ole muita pelaajia” ja ”noi sennukisat vie golfyhtiöltä ison tukun hyviä myytäviä peliaikoja parhaaseen ajankohtaan, jolloin me muut oy:n osakkaat tavallaan maksetaan näistä sennujen kisoista”. Seuratoimintaa kohtaan tulee entistä enemmän tulos- ja ajoituspaineita, mikä vie seuratoiminnan entistä ahtaampaan rakoon ja saa vapaaehtoishommiin on entistä vaikeampi saada uusia kasvoja. Tämä kehityssuunta on ollut poikkeuksellisen voimakasta näillä Gogolf-kentillä, joissa seuratoiminta nähdään välttämättömäksi pahaksi ja joka sotkee muuten hyvin kehittyvää businesta (tämä siis kuultuna parin kentän paikallisaktiiveilta)
Tammikuussa Golfliitto järjestää seuratoimijapäivän, jossa toivon mukaan tulee uusia näkökulmia ja reseptejä näihin ristiriitoihin.
NimetönTämä tarkoittaa sitä, että seniorit järjestävät ”oman näköistä” toimintaa, joka ei useinkaan istu ei-sennujen odotuksiin. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. sitä, että tapahtumat eivät onnistu työssäkäyvien aikatauluihin.
Olen kuullut terassilla keskustelua teemalla ”taas ne sennut vie parhaat peliajat joillain ihme kisailulla
Olisko tuossa ristiriita.. jos aika ei käy aikatauluihin niin miten se voi olla paras peliaika? Itse olen seniori eikä huvita lähteä 3-kymppisten kisoihin. Jo 50v tuntuu enemmän juniorilta kuin seniorilta. Arkisin hiljaiseen aikaan pidetyt seniorikisat ei pitäisi olla keneltäkään pois. Ratkaisu ongelmaan on tietty ettei pidetä niitäkään. KL1 kuvasi kyllä hyvin segmentoinnin. Seniorit, naiset, juniorit saavat olla aktiivisia, terassipuheet on roskaa. Järjestämään vaan tilaisuuksia jos niitä kaipaa.
Meillä homma on ratkaistu siten, ettei järjestetä juuri mitään kilpailuja. Sennut järjestävät omia kisojaan facen kautta ja varaavat tarvittavat peliajat normaalien varauskäytäntöjen mukaisesti. Sennukisat ovat 90-prosenttisesti arkisin päivällä, joten kukaan ei voi ainakaan meillä väittää sennujen vievän parhaat peliajat.
Kl: Meillä homma on ratkaistu siten, ettei järjestetä juuri mitään kilpailuja. Sennut järjestävät omia kisojaan facen kautta ja varaavat tarvittavat peliajat…
Möllikkä: Järjestämään vaan tilaisuuksia jos niitä kaipaa.
Falcon: Yhtiön kanssa toimiessa on myönnettävä, että joskus on vähän napit vastakkain. Seura on kuitenkin tärkeä taho pitämään pelaajien ja jäsenistön puolia golf yhtiön tulospaineita vastaan. Molemminpuolinen ymmärrys kummankin tahon päämääristä on tärkeää ja aina on asiat saatu soviteltua lopulta kuitenkin järkevällä tavalla.
Jos luen näitä kommentteja, niin vähitellen ongelma ratkaistaan siten, ettei kilpailuja/tapahtumia järjestetä lainkaan. Tai ”jos joku niitä kaipaa, siitä vaan järjestämään” johtaa käytännössä siihen, ettei niitä järjestetä ainakaan seuran puitteissa, ehkä vain omalla kaveripiirille (fb:n kautta tai omassa whatsapp-ryhmässä).
Onko todella kehitys tähän suuntaan vääjäämätöntä ja annetaan seuratoiminnan vähitellen ensin siirtyä sennujen jutuksi ja vähitellen sitä kautta hautaan. Onko todella niin, ettei kukaan forumillakaan oikeasti halua seuratoiminnan elpyvän tai edes jatkuvan pitkällä aikavälillä. Onko tämä myös forumilaisten tahtotila vai eikö meillä ole mitään ideaa, miten kehityksen suuntaa voisi muuttaa.
toistan…
Minä: Tammikuussa Golfliitto järjestää seuratoimijapäivän, jossa toivon mukaan tulee uusia näkökulmia ja reseptejä näihin ristiriitoihin.
-
JulkaisijaArtikkelit