-
JulkaisijaArtikkelit
-
Nimetön
Ok, suoritin 20.7.2006 greencadin+alkeiskurssin, siellä opetettin etiketit ym. pääasiassa suuriosa lyötiin ajasta raudalla. Nyt kysyisinkin kanttaisiko kierros/kierrokset opetella lyömään raudoilla ja ennen kierrosta rangella ’opetella’ vaikka korillillinen lyömään draiverilla, sitten n.2-3 kauden jälkeen VASTA siirtymään kyseiseen mailaan. Se ainakin nopeuttaisi suurinta ongelmaa, kierroksen ajankäyttöä. Tiedän että monikin lyö tällä herkällä mailalla, joka ei anna anteeksi muuta kuin sen joko varapallo tai 5 minuutin pallon etsintä. British Openissa esim. voittaja ymmärsi sen kentän metkut ja löi suurinmman osan rauta 2:lla.
Draiverin ja rautojen lisäksi joillakin on bägissä myös väyläpuita. Itselläni on mm. puu-5, joka voisi olla mukava avausmaila. Heitänpä tässä vielä tiukan väitteen. Traiveri auttaa 18 r tuloksen teossa ehkä vasta lähellä singelitasoitusta. Ei traiveria kuitenkaan kaivoon kannata heittää, harjoittele sillä ahkerasti rangella, sillä näkyy hyvin sivukierteet. Myös traiveria voi käyttää välillä kokeeksi kaikkein leveimmillä väylillä kun se on ensin toiminut rangella.
Herbus kirjoitti: (29.7.2006 22:59:25)
. Heitänpä tässä vielä tiukan väitteen. Traiveri auttaa 18 r tuloksen teossa ehkä vasta lähellä singelitasoitusta. .Ei nyt ihan noinkaan, mutta draiveria ei varmastikaan tarvitsisi kierroksella käyttää niin paljon kun jengi niillä nykyään huitoo. Pienen banaanivaltion kokoisella väylällä draiveri on varmasti hyvä avausmaila vaikka tasoitus olisi 29.
Itse availen nykyään lyöntipelissä paljon r2/r3:lla ja draiverilla sitten vasta kun on oikeasti tilaa tai helvetin pitkä väylä. Ja tämä taas johtuu siitä, että alan pikku hiljaa sisäistämään tämän lajin ideaa..
Skinit sitten taas ovat asia erikseen. Silloin lyödään tietenkin aina draiverilla kun vähänkään silmä välttää! Kuten huomenna Vanajanlinnassa!
Heitänpä tässä vielä tiukan väitteen. Traiveri auttaa 18 r tuloksen teossa ehkä vasta lähellä singelitasoitusta.
Toi nyt oli pieni muunnos Dave Pelzin jutuista, joissa hän ehdotti, että joka kerran kun PGA ammattilainen lyö rauta kolmosella, niin hän korvaa lyönnin rauta 6 lyönnillä ja korvaa menetetyn pituuden tarkalla lähipelillä. Pelzillä oli jotain tilastointiakin väitteensä tueksi. Pelziähän ei tietysti juuri kukaan kuunnellut, lähinnä vaan Tom Kite, joka sittemmin johti rahalistaa.
Lyo silla mailalla, jolla pysyt parhaiten vaylalla, siina on sen salaisuus, kuten Lavis jo vihjaisikin.
Itse avaan draiverilla silloin, kun tarvitsen ne ylimaaraiset 30-40 metria avaukseen, muuten avaan spoonilla tai, kuten varsin paljon nykyisellaan, hybridilla. Silla pallo lentaa 200 metria ja suoraan.
P.S. Taalla Italiassa on vaikea loytaa skandinaavisia kirjaimia keyboardista enka jaksa taiteilla lisamerkkien kanssa….
NimetönNimenomaan, avaat sillä mailalla millä tiedät varmimmin onnistuvasi ja pysyväsi väylällä. Eli lempimailallasi mikäli sellainen löytyy. Silloin on myös itseluottamus kohillaan tiillä seistessä ja sen tärkeyttä ei varmaan tarvii liiaksi korostaa.
…niin tietenkin tämän ’lempimailan’ on syytä olla joku muu kuin esim pitsi tai ysi….jos nyt puhutaan par-4:ista tai -5:ista natyyrlich
Itse pelasin kauan aikaan ilman puumailoja. Sitten kun oli HCP alle 20, niin muistaakseni hommasin puu kolmosen ja vuoden perästä ajurin. Tosin vieläkin taidan tehdä paremmat tulokset ilmat ajuria. On se niin vaikee maila.
Kuten niin monessa asiassa, golfissakin lyhyen ja pitkän tähtäimen edut ovat ristiriidassa.
Jos haluaa pelata juuri nyt tällä kierroksella parhaan mahdollisen tuloksen, niin sitten pelaa konservatiivisesti. Jos haluaa kehittyä pelaajana paremmaksi, niin sitten pelaa hieman vaikeampia asioita yrittäen.
Suosittelen kyllä driverin ottamista peliin heti, jos tavoitteena on joskus kehittyä sinne hyvän klubituupparin (hcp alle 18) tai peräti singelin tasoiseksi pelaajaksi. Nykyiset driverit ovat kuitenkin melko helppoja mailoja verraten esim niihin 80-luvun kölleihin, joilla aikoinaan itkua vääntäen yriteltiin oppia pelaamaan. Kun rangella saa driverilla pallon ilmaan, niin sitten vaan kentälle yrittämään.
Samaa ajatusmallia muuten suosittelen pitkien rautojen suhteen. Kolmosta käteen ja menoksi, sillä kun lyöt hyvän lyönnin kolmosella, tiedät, että svingin on ollut hyvä ja sitä voi lähteä soveltamaan muihinkin mailoihin.
Ja onhan se niinkin, että jos ensin pelailee 2-3 vuotta ilman driveria, niin ei sen jälkeen driverin käytön oppiminen ole juurikaan helpompaa kuin heti driveria sarviin tarttuen.
Tietysti kaikki yllä oleva riippuu jonkin verran siitä, kuinka masokistinen luonne pelaajalla sattuu olemaan.. No pain, no gain.
NimetönEIKÖS DRAIVERI HANKITA JUURI SEN TAKIA KUN SE ON SUURIN JA ISOIN JA TYKEIN KAPULA??,JUURI OLTIIN TOSSA KALKKIRANAN JA SÖDERKULLAN VIERESSÄ OLEVALLA KENTÄLLÄ JA SIELLÄ JOS ET OMISTA AJURIA NIIN EI HJYVÄ!!!, NIMITTÄIN KUN VÄYLÄÄ OV JA LAVASTA IRTOAA NIIN EI TARVINNU KUMMANKAAN KAIVAA RAUTA 6 ISOMPAA MAILAA ESIIN.
Driveri on siitä poikkeava maila että sitä voi treenata rangellakin, siis vaikka mattorangella. Kannattaa opetella kentän ulkopuolella ensin kohtuullinen määrä ettei pelifiilis (ja kourallinen palloja) mene kentällä. Sitten kun tunnet tiiauspaikalla että tuohon väylään minä osun niin ota käyttöön.
Golfissa pääidea on saada hyviä fiiliksiä (onnistumisia), että jaksaa olla kiinnostunut pelistä, jaksaa harjoitella jne.
Katastrofien välttäminen kierroksella yleensä johtaa vähintäänkin kohtalaiseen lopputulokseen ja fiilikset ovat useimmiten ihan OK. Lisäksi on kyllä hyvä saada varsinaisia yksittäisiä onnistumisiakin. Hyvän draivin jälkeen (sen sijaan että olisi ottanut ’tylsän’ turvalyönnin raudalla) jää hyvät fiilikset.
Jos pelataan tiukalla metsäkentällä ja draivit kaartuvat ties mihin suuntiin, isoin tykki on syytä pitää bägissä. Avarammilla kentillä (ei katastrofia vaikka lyönti epäonnistuisikin) tai jos uskoo draiverin toimivan edes kohtalaisesti kannattaa sen käyttöä mielestäni harkita aina kun vaihtoehtoisella mailavalinnalla ei pääsisi (par4:llä) 100-120m päähän tai lähemmäksi lippua.
CH-1 kirjoitti: (30.7.2006 12:01:31)
Sitten kun tunnet tiiauspaikalla että tuohon väylään minä osun niin ota käyttöön.En mä osu draiverilla väylään läheskään aina. Silti pallo pysyy useimmiten erittäin hyvin pelissä ja ainakin itselläni on jopa raffista helpompi lähestyä kerniä lyhyellä raudalla, kuin pitkällä raudalla tms. väylältä. Myönnetään toki että keskipitkien ja pitkien rautojen osalta omassa pelissä on paljon kehittämistä. Toivottavasti jossain vaiheessa opin niilläkin pelaamaan huikealla tarkkuudella ja varmuudella. Pitää jossain vaiheessa ottaa prolta näihin liittyen tunteja.
Siihen saakka on draiveri käytössä ja onneksi kohtuullisen varma avausmaila. Myös spooni toimii. Eiköhän tuo ole aika yksilöllinen asia mikä kenelläkin toimii ja miten. Käyttäkää siis mailojanne siten kuin ITSELLE luotettavimmalta tuntuu.
tmv kirjoitti: (30.7.2006 15:28:30)
Eiköhän tuo ole aika yksilöllinen asia mikä kenelläkin toimii ja miten. Käyttäkää siis mailojanne siten kuin ITSELLE luotettavimmalta tuntuu.Niinpä juuri. Itselläkin pisin maila draiverin jälkeen on 5i, kun spoonilla en oikein osaa väylältä lyödä. Jos sillä sattuu sitten vahingossa osumaan, niin armotonta hookkia vain pukkaa. Romukoppaan saisi heittää koko kepin.
tmv kirjoitti: (30.7.2006 15:28:30)
CH-1 kirjoitti: (30.7.2006 12:01:31)
Sitten kun tunnet tiiauspaikalla että tuohon väylään minä osun niin ota käyttöön.En mä osu draiverilla väylään läheskään aina. Silti pallo pysyy useimmiten erittäin hyvin pelissä ja ainakin itselläni on jopa raffista helpompi lähestyä kerniä lyhyellä raudalla, kuin pitkällä raudalla tms. väylältä. Myönnetään toki että keskipitkien ja pitkien rautojen osalta omassa pelissä on paljon kehittämistä. Toivottavasti jossain vaiheessa opin niilläkin pelaamaan huikealla tarkkuudella ja varmuudella. Pitää jossain vaiheessa ottaa prolta näihin liittyen tunteja.
Siihen saakka on draiveri käytössä ja onneksi kohtuullisen varma avausmaila. Myös spooni toimii. Eiköhän tuo ole aika yksilöllinen asia mikä kenelläkin toimii ja miten. Käyttäkää siis mailojanne siten kuin ITSELLE luotettavimmalta tuntuu.
Juu. Sitä meinasin että kun pallo pysyy pelissä niin sitten sillä driverillä. Itse en aina malta olla lyömättä 🙂
NimetönDraiverilla helppo lyödä jos ei aina ajattele niitä kaksviiskymmppisiä mut hybridi törkeen hyvä avauksissa kuten väylillä sekä puu-3. Ei muutaku ajuri vaan rohkeasti käyttöön koska ei sitä muuten opi! Rangella ei haittaa mutta kentällä ei viitsi sitä palloa lyödä hukkaan joten keskittyy enemmän.
Itse olen pelannut golfia vasta vuoden ja tasoitus on n. 30. Aivan aluksi avasin pitkät väylät puu-3:lla, mutta sen jälkeen olen siirtynyt draiveriin. Usein menee toki metsäänkin, mutta saahan siitä onnistumisen iloa, kun saa pitkän ja suoran (hallitut kierteet vielä oppimatta) lyönnin draiverilla. Mielestäni kannattaa käyttää sitä lähes alusta lähtien, muuten voi tulla liian suuri kynnys. Eli en kehota heittämään pyyhettä kehään heti alussa.
Itse käytän draiveria avauksissa turhankin usein, mutta suosittelen sitä kaikille ainakin useimpien kenttien leveimmilläa väylillä, koska mielestäni on hirveän tylsää avata pitkillä raudoilla.
Rangella en itse harjoittele juuri muilla, kuin draiverilla ja hybridi 3:sella, lyhyitä lyöntejä harjoittelen rauhallisessa puistossa.
Jos ei 70% ajasta ota päähän sei ole golfia! Jos ei saa avata draiverilla, on loppukin hauskuus pois. Kyllä kaikkein hienointa golffissa on piiitkä onnistunut avaus draiverilla. Harjoittelematta sitä ei opi. Tuloksenteon kannalta voi olla viisaampaa kilpailuissa tai tasoituskierroksilla olla hiukka varovainen, ja täydellä kentällä neljän ryhmässä jos pallo ei ota osuakseen suunniteltuun kohteeseen. Itse hankin ekan draiverin kun tasuri oli 42 v. 2002 ja ensimmäinen kierros kun kaikki drivet oli hyvin pelissä oli eilen, hcp on nyt 14,4.
Mielenkiintoinen kysymys, jonka olen itse ratkaissut seuraavasti. 21-asteisella hybridillä availen kaikki par vitoset ja neloset, mitta riittää hyvin. Jos tilaa löytyy, käytän spoonia, harvemmin kuitenkin. Vaikka hienon draiverin omistankin, se on saanut hävetä kaapissa koko kesän. Tarkoituksena on lyödä pallo VÄYLÄLLE, pelattavaan paikkaan. Varsinkin kun on ollut kuiva kesä ja tosi kovat greeni, on helpompi saada pallo pysähtymään kun lyö väylältä eikä raffista. Monesti pääsen lyömään kakkoslyönnin PW-9-8-7, par nelpoilla siis. Ja nuo mailat ovat kuitenkin suht tarkkoja.
Ja mikä on tulos. Oon vihdoin ruvennut pelaamaan säännöllisesti tuonne 95 pintaan jopa alle. Alkukesästä satasen alittaminenkin oli vaikeaa, eikä vähiten outtien vuoksi. Aina en edes lyö täyttä swingiä, jos paikka on erityisen ahdas.
Mä en ymmärrä, mitä niin hirveän ihmeellistä kivaa siinä draiverilla lyönnissä on. Kyllä kaikki onnistuneet hyvät lyönnit tuntuvat yhtä makeilta.
Oma vastaukseni kysymykseen on: käytä sitä mailaa, millä saat pallon peliin hyvään paikkaan, näkyy tuloskortissa.
Akseli kirjoitti: (1.8.2006 11:37:27)
Mä en ymmärrä, mitä niin hirveän ihmeellistä kivaa siinä draiverilla lyönnissä on. Kyllä kaikki onnistuneet hyvät lyönnit tuntuvat yhtä makeilta.
Voi itku noita pitkälyöntisten ongelmia.
Keskimittaisilla, 320-330 -metrisillä parnelosilla itselläni lähes ainoa mahdollisuus päästä lyömään lähestymistä lyhyellä raudalla, seiskalla tai lyhyemmällä, on lyödä hyvä draivi.Kiesus todellakin! On joillan isot ongelmat 😉 Jos itse pääsisin lyömään hybridiä ja 8i keskimääräisillä par nepoilla niin tyytyväinen oisin ja varmaan händäri ois melko matala. Miten ylipäänsä 95 rundit on mahdollisia noilla mitoilla?!? Siis jos on oikeesti toistettavia keskimääräisiä lyöntejä..
Kyllä siihen 95 mahtuu muitakin lyöntejä, kuin noita pitkiä… :). Toisaalta chippi+putti toimii aika hyvin. 41 on tän kesän enkka 9-reikäsellä kotikentällä, kertaakaan en avannut muulla kuin tuolla hybridillä ja silläkin vaan pääosin punch-tyyppisiä turvalyöntejä. Tänä kesänä on kyllä tullut noita rullejakin sitten aika kivasti, mikä vähän helpottaa hommaa.
Toki pitkillä par nelosilla välillä kaipaisi driveriä (tai itse käytän sitä spoonia nykyään), mutta esim. Aulangon uudella kentällä ei sitä mielestäni tarvitse oikeastaan missään. Tosin harvoin yritänkään kahdella päälle par vitosia. Toisaalta se, että pysyy väylällä, lyhentää kenttää yllätävästi. Pallo lähtee pitemmälle väylältä ja yleensä pääse lyömään paikasta, jossa ei tarvitse otta riskejä.
Noita keltasten mittoja kun katselee, niin harvalla tavallisella kentällä tarvitsee mitään hirmuavauksia. Tää on vaan aika mielenkiintoinen keskustelu siinä mielessä, että mäkin olen YRITTÄNYT pelata driveri+wetke+putti-peliä, mutta kyllä tommosella pappagolffilla helpommin tulosta saa aikaiseksi.
Akseli kirjoitti: (1.8.2006 14:37:44)
mutta kyllä tommosella pappagolffilla helpommin tulosta saa aikaiseksi.Kyllä pappagolffia on ennemminkin = hybridi + (2 * 7i) parnelkuilla. Tuo sun laji on ennemminkin pelimiesgolffia 😉
Siis OIKEETA pappagolfiahan on Draiveri vahvalla ’fadella’ 180 metriä keskelle väylää + puuseiska 10 metriä greenistä oikealle + chippi + putti ja varma paari…
Tietysti avausmailan valintaan vaikuttaa yleinen pelistrategia. Kun lyönnit ovat melko pitkiä, niin par nelosilla kannattaa tietysti pyrkiä mieluummin 95-110 m:iin kuin 70 m:iin niin, että pääsee kakkoslyönnin vetämään täydellä svingillä. Eli 300 m:in par 4:lla ei kannata lyödä 230 m:in draivia, vaan mieluummin raudalla tai hybridillä 180 m:iä.
Varsinkin tänä kuivana kesänä driverin hallinta antaa aika paljon vapausasteita pelin suunnitteluun ja siksi maila kannattaa kyllä ottaa hallintaan. Se missä kaikissa paikoissa sitä kannattaa käyttää onkin toinen juttu. Hyvä esimerkki paikasta, jossa driveria ei kannata käyttää on Pickalan Parkin reikä 17, joka on 310 m:n kapea metsäväylä. Väylä on leveimmillään 150..120 m:iä griinistä, jonne kannatta pyrkiä mieluummin kuin driverilla pidemmällä mutta erittäin kapealle alueelle.
Pickalan kolmella kentälla käytän pitkien väylien (ei par 3:sten) avauksiin mailoja tavallisesti seuraavasti
Seaside: driveri 5:llä, spoon 3:lla, rauta 2 3:lla ja rauta 3 3:lla väylällä
Forest: driveri 7:llä, spoon 2:lla, r2 1:llä, r3 2:lla ja r4 2:lla väylällä
Park: driveri 9:llä, spoon 2:lla, r2 1:llä, r3 1:llä ja r5-6 1:llä väylällä.Tietysti nämä vaihtelevat tuulen suunnan ja voimakkuuden ja mielialankin mukaan jonkin verran. Valinnat kuitenkin siis perustuvat siihen, mikä pelitaktisesti kannattaa valita kohdealueeksi eli mikä antaa hyvät mahdollisuudet päästä griiniosumaan in regulation ja toisaalta minkä tavoittelussa on myös kohtuullista marginaalia jos (kun) lyönti ei ole ihan täydellinen.
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 24 viestiä, 1 - 24 (kaikkiaan 24)
Esillä 24 viestiä, 1 - 24 (kaikkiaan 24)