Amatöörin ja ammattilaisen ero

[Takatii]

Mikä on suomalaisen amatöörin ja ammattilaisen ero? No se, että amatöörinä hän osaa pelata hyvää golfia, mutta ammattilaiseksi siirtymisen jälkeen ei ainoastaan kehitys pysähdy, vaan taidot suorastaan taantuvat. Enkä todellakaan tarkoita Mikkoa. Hän on sentään yltänyt ammattilaisena kovempiin tuloksiin kuin amatöörinä. Mutta katsokaa Espoon tulosluetteloa. Viidestä maajoukkueamatööristä kolme meni cutista kirkkaasti läpi (yksi kärjessäkin) ja neljäskin oli aivan huulilla. 26 ammattilaisestamme vain viisi pääsi cutista eikä kukaan ole lähelläkään kärkeä. Miten tämä on mahdollista? Eikä kyse ole mistään yksittäistapauksesta. Kuvaavaa oli 18:lla, kun entinen kova amatöörimme ja nykyinen ammattilaisemme puttasi noin metristä ylämäkeen neljä kertaa. Cut jäi usean lyönnin päähän, mutta tuollainen ei todellakaan ole ammattimaista toimintaa. Katsoisivat edes televisiosta, miten ammattilainen toimii vaikka tuplabogiputissa. Kyseisen veikon parhaat amatööriaikojen pelikaverit ovat jo pitkään olleet dollari/euromiljonäärejä ja tukku häntäsilloin heikompiakin ansaitsee mukavasti todellisina golfammattilaisina. Miksi me olemme ajautuneet tähän tilanteeseen, jossa hyvä ammattimiehen alku sammuu kuin saunalyhty lähes heti ammattilaiseksi siirtymisen jälkeen. Ehkä on päästy liian helpolla chtourille, kun villejä kortteja on suomalaisille ollut tarjolla pilvin pimein. Ei ilmeisesti ole enää ensi vuonna. Sitten tarvitsisi tehdä tulosta, jotta pelipaikkoja siunaantuisi. Mutta kyllä Roope Kakko pelasi hienosti. Hirvittää, että hän on ilmeisesti ammattilainen muutaman kuukauden päästä. Tähänkö nousujohteinen ura tyssää. Kai nyt sentään hänelle jostain löytyisi neuvonanatajia, jotgka kehottavat lähtemään tantereille, jossa kehittyy.

[Nimetön]

CT on varmaan suhteellisen vaatimaton tasoltaan ET verrattuna. Sadan joukosta lähes jokainen voi olla potentiaalinen voittaja. Eli hyvän amatööriuran jälkeen voi hyvinkin kulua niitä vuosia ennen kun mitään ’tapahtuu’. Muita syitäkin tietysti on ja ainahan niitä supertähtiä jostain ponnahtaa. Ehkä Suomestakin joskus :). Hienosti on Roope ainakin tänään pelannut, ei voi muuta sanoa. Kyllä se tästä.

[nojy]

Oleellisimman eron on hyvin kiteyttänyt maailman amatööri ikoni Gary Wolstenholme. ’Olen amatööri siksi, että en ole tarpeeksi hyvä ammattilaiseksi’.

Toisaalta asiaa voidaan lähestyä myös golfin vaikeudella ja yllättävyydellä. Maailmanlistan 50 parasta golffaria eivät suinkaan voita kaikkia kilpailuja vaan itseasiassa karsiutuvat kisoista hyvinkin usein.

Kysyjä ilmeisesti tarkoittaa tilannetta Suomessa, jossa on itseasiassa vain muutama ammattilainen, joilla on kategoria euroopan päätoureille(ET, CT). Valtaosa suomalaisista ammattilaisista on vasta uransa alussa (siitä jatkossa tarkemmin) tai sitten antanut periksi ammatinvalinnalleen.

Oleellisin ero on mielestäni siinä, että CT-tason ammattilainen tarvitsee vuoden kierroskeskiarvoksi 72.0 – 72.5 oudoilla kentillä ja vieraissa oloissa. ET:llä tarvitaan vielä jonkin varra paremmat lukemat.

Useimmat huippuamatöörit (Hcp n. +2 – +3) pelaavat kierroskeskiarvoilla 74.0 – 76.0. Tästä jatkaminen CT-tasoon vaatii täydellistä omistautumista lajille ja noin 5 vuoden kovaa harjoittelua joko amatöörinä tai ’ammattilaisena’. Oikoteitä ei periaatteessa ole.

Monella ’ammattilaisella’ ei yksinkertaisesti resurssit (taloudelliset tai pitkäjänteisyys) riitä ja ura jää kesken mutta ’ammattilais-status’ säilyy.

Tämä tarkoittaa hyvin usein sitä, että loistavakaan amatööri ura ei takaa onnistunutta ammattilaisuraa vaan siinä onnistuvat ne jotka jaksavat kulkea koko tien. Tämä näkyy erittäin hyvin esim. ruotsin ammattilaisista.

Mikosta puhutaan paljon. Hän on uskomaton ja poikkeuksellinen tyyppi, joka saadessaan ’varaslähdön’ (Amateur Championship) on periaatteessa puolivalmiina pelaajaana pystynyt taistelemaan paikkansa ET:lle. Aivan valtava suoritus.

Täksi kaudeksi (2004) ET:lle tuli 40 pelaajaa karsintojen kautta ja 15 CT:n keulilta. Muistaakseni alle 25 vuotiaat voidaan laskea yhden käden sormin.

Eli ammattilaisuus on vaikea asia.

[Korpikorppi]

Täsmälleen näin. Pelaajan status ja ’toimintaympäristö’ ei tee pelaajaa. Pelitaito ei ala imeytyä kehoon itsestään, kunhan vain ollaan tarpeeksi vaativassa seurassa. Päinvastoin, moni lahjakkuustkin saattaa raakileena joutua lyttyynlyödyksi paitsi tajuttoman kovassa peliseurassa, myös meikäläisen median ja muun hengariporukan odotusten puristuksessa. Amatöörinä ollaan erilaisissa positiivisissa kuvioissa. liiton tukea, valmennusta, erilaisia junnukisoja ja muuta kivaa. Ammattilaisena hoida omat asiasi pienellä budjetilla. Ei ole harmonit ja ledbetterit kiinnostuneita. Julkisuutta pitäisi saada sponsorikuvioiden takia, mutta kääntöpuolella ovat kasautuvat paineet. Takaiskuja tulee, tekniikka on remontissa ja koko golffaava Suomi odottelee taas ihmettä. Heti pitäisi voittaa vähintään muutama osakisa, mieluummin meitzöri.

Mikko on käsittämättömän kova kaveri

[Julkaisija]

Artikkelit