Voiko politiikan ja urheilun pitää erillään toisistaan? Olisi naivia väittää, että voi. On yksisilmäisen tekopyhää väittää, etteikö urheilutapahtumien järjestämiseen aina ja poikkeuksetta liittyisi markkinoinnillisia tavoitteita ja julkisivun kiillottamista. Pahimmillaan urheilu valjastetaan keppihevoseksi.
Miksi osa meistä haluaa kuitenkin sitkeästi ajatella, että urheilun ja politiikan voi erottaa toisistaan? Sellaisen ajatusleikin pontimena on valheellinen hyvä omatunto, joka ostetaan itsepetoksella. Oma toiminta oikeutetaan vetoamalla siihen, ettei urheilulla ole mitään tekemistä politiikan kanssa. Eräänlainen laput silmillä tehty kehäpäätelmä siis.
Läpi 2000-luvuin on ollut leimallista, että juuri ne maat, joissa poljetaan räikeästi ihmisoikeuksia ja tehdään kyseenalaista politiikkaa ovat niin kiinnostuneita järjestämään suuria kansainvälisiä urheilutapahtumia. Miksi? Miksi ne syytäisivät rahaa lajeihin, joissa niillä ei monessa tapauksessa ole oikeastaan minkäänlaisia perinteitä? Ihanko vain rakkaudesta lajiin?
Urheilujärjestöillä on suuri vastuu siitä, missä urheilutapahtumia järjestetään. Vastuu on ennen kaikkia organisaatioilla, sillä urheilijat tekevät työtään. Heitä ei voi vastuuttaa siitä, missä he urheilevat.
Toki olisi toivottavaa, että urheilijat vaikuttaisivat esimerkillään. Esimerkkinä toimikoon maajoukkuejalkapalloilija Riku Riskin, joka kieltäytyi tammikuussa 2019 lähtemästä maajoukkueen leirille Qatariin maan ihmisoikeusloukkausten takia. Ulostulo huomioitiin paitsi Suomessa myös maailmalla. Se herätti keskustelua ja ajatuksia.
Urheilijat ovat julkisuuden henkilöitä, idoleita ja esikuvia tahtomattaankin, ja siksi heidän esimerkillään voi olla suuri vaikutus muihin ihmisiin. Osa urheilijoista, myös golfareista, on ottanut julkisesti kantaa asioihin, osa ottaa kantaa jättämällä tietyt kisat väliin. Kovin yleistä se ei valitettavasti kuitenkaan ole.
Tällä hetkellä käynnissä on irtopisteiden kalastelu Donald Trumpin kustannuksella. Trump on nyt kovassa vastatuulessa. Hänelle ovat kääntäneet selkänsä kaikki. Kun julkinen mielipide on niin Trump-vastainen, on helppo kerätä lisäpisteet hänen kustannuksellaan. Niin tekivät viimeksi PGA of America, joka vei mestaruusturnauksensa Trumpin omistamalta kentältä toisaalle ja hitusen myös R&A, joka ilmoitti, ettei se järjestä omaa mestaruusturnaustaan Trumpin omistamalla kentällä.
Siinä vaiheessa, kun Trump ei vielä ollut vetänyt ihan koko mattoa jalkojensa alta PGA of Americasta tai R&A:sta ei kuitenkaan löytynyt selkärankaa vastaaville ulostuloille. Todennäköisesti R&A on jo ajat sitten päättänyt, ettei se myönnä The Openia Trumpin kentille. Se on asian rivien välissä jo ilmaissutkin, mutta brittiläisen kohteliaasti, eli epäsuorasti. Ehkä kyse on kulttuuriin sidotusta toimintamallista, ehkä myös varovaisuudesta. Suorasanaisesti järjestö ei kuitenkaan ole ollut halukas kantaansa ilmoittamaan. Sikäli ymmärrettävää, että kyseessä kuitenkin on Yhdysvaltojen presidentti.
Hymistely on kuitenkin valitettavaa ja petollista. Edmund Burke on osuvasti kirjoittanut: ”The only thing necessary for the triumph of evil is for good men to do nothing.” Vapaasti suomennettuna, paha voittaa, jos hyvät ihmiset eivät tee mitään.
Tämä muuten lienee ainoa lause, jonka olen Burken tuotannosta lukenut, tunnustettakoon se. En siis pääse briljeeraamaan kirjasivistykselläni, onpahan vain pirun osuvasti sanottu!
Yhdysvalloissa golfpiirit ovat hyvin republikaanisia. Siksi on osittain ymmärrettävää, ettei PGA of America halunnut tehdä päätöstään hätiköidysti. Trumpin tuomitsemin julkisesti merkitsee väistämättä tulonmenetyksiä, sillä niin yksittäiset ihmiset kuin monet yrityksetkin tukevat yhä presidentti Trumpia. Ja ilmeisesti tulevat tukemaan hamaan tappiin. Jos mikään hänen tekemänsä tai sanomansa asia ei ole saanut heitä tarkistamaan kantojaan, voiko niihin mikään enää pystyä?
Juuri nyt Trump on kuitenkin yleistä riistaa. Samaan aikaan niin European Tour kuin PGA Tour kelpuuttavat kisaohjelmaansa niin Saudi-Arabian kuin arabiemiraattienkin kisat, vaikka näiden maiden ihmisoikeusrikkomukset ovat ilmiselviä ja räikeitä. Melkoista kaksinaismoralismia.
Perusteluketju on lyhyt, ja se menee näin: raha puhuu. Nykyisessä maailmantilanteessa ei ole varaa kieltäytyä.
Mutta perustelu ontuu. Kyllä varaa on. Mutta ei halua. Kyse on siitä, mikä riittää. Ja siitä, onko kaikki myynnissä.
Ei golfjärjestöjä yksin voi syyttää. Esimerkiksi kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF on jo vuosia ollut puolikorruptoitunut täysin korruptoituneen nokkamiehensä Rene Faselin johdolla. Sille ovat jo vuosia kelvanneet Valko-Venäjää diktaattorimaisesti johtavan Aljaksandr Lukashenkan rahat. Paraikaa Fasel neuvottelee tulevista MM-kisoista, mutta nyt tilanne on silläkin suunnalla käynyt niin läpinäkyväksi, että Faselin joutunee harmikseen pettämään ystävälleen antamat lupaukset ja siirtämään kisat toisaalle.
Listaa voisi jatkaa niin jalkapallon MM-kisoilla, jotka seuraavaksi potkitaan Qatarissa, kuin olympiakisoilla, joita niin ikään on jatkuvasti järjestetty maissa, joiden ihmisoikeuspolitiikka ei kestä päivänvaloa. Rahaa on liikkunut ruskeissa kirjekuorissa, kun kisoja on myönnetty milloin minnekin.
Mutta mistä kisajärjestäjät ovat olleet valmiita maksamaan? Näyteikkunasta! Markkinointikanavasta! Urheilu on politiikkaa.
Urheilun avulla voidaan vaikuttaa maailmaan ja saada aikaan hyviä asioita. Maksimaalinen voittojen tavoittelu on kuitenkin johtanut tilanteeseen, jossa voitot tehdään välillisesti ihmisoikeuksien kustannuksella. Myydään brändiä ja goodwilliä kyseenalaisille toimijoille. Urheilu ja politiikka linkittyvät tiiviisti yhteen.
Maailmassa on menossa kiivas polarisoitumiskehitys. Se pakottaa myös urheilukentän ja -järjestöt valitsemaan ennen pitkää puolensa. Samalla ne joutuvat selventämään itselleen, millaista politiikkaa ja maailmaa ne haluavat tukea. Ja mitä ne ovat valmiit myymään.
Hyvä, että golfjärjestöt ovat viimeistään tässä vaiheessa heränneet näin tekemään. Kovin vaikuttavana tai proaktiivisena järjestöjen ulostuloja ei silti voi pitää. Edessä on kuitenkin samoja kiperiä kysymyksiä ja valintoja jatkossakin. Halusivat tai eivät, julkisina toimijoina golfjärjestötkin ovat mukana tekemässä politiikkaa.
Aina en ole kirjoittajan kanssa samaa mieltä asioista, mutta nyt osuu kyllä naulan kantaan! Politiikkaa ja urheilua ei voi mitenkään erottaa toisistaan. Suurilla urheilukisoilla on poikkeuksellinen asema tapahtumina, joita seurataan ympäri maailmaa, ja joissa järjestävät maat pystyvät kiillottamaan, usein hyvin kyseenalaista, mielikuvaansa.
Ehdottomasti golfissakin pitäisi pyrkiä pitämään suuret tapahtumat pois valtioista joissa ei esimerkiksi ihmisoikeuksia kunnioiteta. Viime vuosinakin on järjestetty kansainvälisesti merkittäviä kilpailuja maissa joissa ei mielestäni kisoja pitäisi edes harkita järjestettävän, Saudi-Arabian LET- ja ET-kilpailut kaikista räikeimpinä esimerkkeinä.
European Tourin, LET:n, LPGA:n ja PGA Tourin on pidettävä huoli, että kisoja ei järjestetä tulevaisuudessa tällaisissa maissa. Pelaajia ei voi kuitenkaan syyllistää kisoihin osallistumisista, kyseessä on järjestötason ongelmista, joihin syylliset ja ratkaisut löytyvät aivan muualta kuin pelikentiltä.
Helppoa on täältä huudella ja nimitellä Trumpin vastaisia toimia irtopisteiden hankinnaksi. Se pelon ote, jolla Trump on pitänyt amerikkalaisia vallassaan, on meille vierasta. Jos on jaksanut lukea Trumpin ulostuloja ja miljoonille levinneitä mielipiteitä hiukankin eri mieltä olevista, ei liene vaikea ymmärtää miksi on ollut helpompi ja turvallisempi olla hiljaa ja odottaa piina-ajan loppua ennen toimenpiteitä – jos silloinkaan.
Juuri näin. Lisäksi on suurta liioittelua, että kaikki ovat kääntäneet Trumpille selkänsä. Hän sai kuitenkin yli 70milj. ääntä, joiden antajista luultavasti jokunen pelaa golfiakin. Onneksi ei Capitol Hillillä näkynyt kenelläkään rautaviitosta kädessä. Ja näyttää niitä Trumpisteja olevan täällä meilläkin (ks. Jere Jaakkolan kolumni).