Kauan sitä saatiin odottaa, ei sentään ihmettä, mutta jotain ulkopuolista tekijää, joka auttaisi sysäämään golfharrastuksen Suomessa todelliselle kasvu-uralle. Se ulkopuolinen tekijä oli korona. Kun lähes kaikki liikuntamuodot pantiin keväällä tauolle, tai ainakin hyvin monen lajin harrastaminen vaikeutui, nousi esille golf. Sitä saattoi tehdä kavereidenkin kanssa raikkaassa ulkoilmassa ilman pelkoa kavalasta viruksesta.
Kun vielä räppijäbät ja hokijätkät ovat kuuluttaneet golfin ilosanomaa oma-aloitteisesti ja kiistämättömän aidosti, sai laji sellaista markkinoinnillista vetoapua, josta ei osattu uneksiakaan. Kaiken kukkuraksi golf on näkynyt valtamedian otsikoissa monessa muodossa. Yhteisvaikutus on ollut jotain, mitä rahalla ei saa.
Ja nyt golfia tuntuvat pelaavan kaikki.
Olen itsekin saanut antaa lukuisia välinevinkkejä ja kenttäsuosituksia ja olenpa kommentoinut vähän svingivideoitakin. Se vähän kaduttaa, metsäänhän se menee, syvälle, kuten omat avauksenikin.
Kasvaneella suosiolla on myös kääntöpuolensa. Olen törmännyt siihen itsekin harmistuttavan usein; lähtöaikaa ei saa. Kentät ovat täpötäysiä. Kierrosennätykset paukkuvat joka paikassa. Monta rundia olen jättänyt pelaamatta, kun en ole löytänyt sellaista tarpeeksi lähellä sijaitsevaa golfkenttää, jolle olisi mahtunut pelaamaan järkevään aikaan. Saman huomion on toki tehnyt moni muukin.
Kentille tilanne ei ole akuutisti ongelmallinen. Päinvastoin. Kun kysyntä ylittää tarjonnan, kentät pystyvät tarjoamaan todellisia etuja sitoutuneille pelaajille, osakkaille ja pelioikeutetuille. Tyypillisesti yksi etu on jo vuosia ollut mahdollisuus varata lähtöaikoja muutamaa päivää aikaisemmin kuin ne tulevat sitoutumattomien pelaajien ulottuville. Jos etu joskus onkin tuntunut vähäiseltä, korona-aikana se on osoittautunut kullan arvoiseksi.
Tilanne sataa golfyhtiöiden laariin, kun niillä on erilaisten etukorttien lisäksi mahdollisuus tarjota sitoutuneille pelaajille konkreettisia, harrastamista arjen tasolla auttavia etuja, vieläpä ilman lisäkuluja. Golfyhtiöille sitoutuneet pelaajat ovat toiminnan selkäranka, heihin on järkevää satsata.
Mutta aloittelijoille tilanne on myrkkyä.
Moni aloittelija on harrastuksensa alkuvaiheessa ymmärrettävästi haluton sitoutumaan yhteen kenttään. Harrastus on vielä hataralla pohjalla, lopullista varmuutta sen jatkamisesta ja pidemmästä sitoutumisesta ei ehkä ole vielä edes tehty ja toisaalta moni myös haluaa testailla useita eri kenttiä ennen kuin tekee päätöksen siitä, millä kentällä haluaa pelata enemmän ja sitoutuneemmin.
Mutta kuinka monta kertaa asiakas on valmis ottamaan vastaan ei oota? Jos jatkuvasti törmää siihen, ettei pelaamaan pääse, saattaa golfuransa alkutaipaleella tasapainottelevan harrastajan johtopäätös olla se, että antaapa olla. Sen jälkeen frisbeegolf tai lenkkeily alkaakin jo kiinnostaa ihan uudella tavalla.
Markkinauskovaiset sanoisivat, että kysyntä ja tarjonta tasapainottavat kyllä tilanteen, ja jokaiselle kuluttajalle löytyy paikka pelata. Ihan niin yksinkertainen tilanne ei sentään ole. Kenttiä on maassamme paljon, mutta harrastajamäärä kenttää kohti on eurooppalaisella tasolla korkea. Suomessa on kenttää kohti yli 1100 golfaria. Se on poikkeuksellisen paljon. Vain Alankomaissa luku on suurempi ja sen lisäksi vain Ruotsissa määrä kipuaa yli tuhannen pelaajan kenttää kohti.
Kenttämme alkavat siis olla todella täynnä.
Suomi on myös suurten etäisyyksien maa. Monen harrastajan kohdalla tilanne on se, että kohtuullisen ajomatkan päässä kodista ei välttämättä sijaitse montaa golfkenttää, joista valita. Pelaamaan pitäisi siis päästä lähikentälle, jottei kierrokseen käytetty kokonaisaika ajomatkoineen nousisi kohtuuttoman suureksi.
Golfharrastuksen suurin vihollinen on nimittäin aika. Golf vie sitä liian paljon. Tutkimuksenkin mukaan nimenomaan nuoret aikuiset ovat luopuneet lajista, koska eivät löydä sen vaatimaa aikaa kalenteristaan. Ongelmallisemmaksi tilanne muuttuu, kun aikaa ei löydy golfkentän varauskalenteristakaan.
Mitää poppaskonstia tilanteen ratkaisemiseksi tuskin on olemassa. Osa kentistä on jo nyt profiloitunut aloittelijaystävällisiksi, ja käytännössä tämä tarkoittaa usein sitä, että kentän käyttöaste mahdollistaa ajanvaraamisen helpommin kuin monen muun kentän kohdalla. Aloittelijat ja sitoutumattomat pelaajat ovat tervetulleita, jos tilaa on. Jos käyttöaste on kova, kentän on helpompi keskittyä omiin sitoutuneisiin asiakkaisiin.
Mutta, mikään ei kestä ikuisesti. Sitoutunueet pelaajat ikääntyvät, eivätkä he kannattele suomalaista golfia pitkään. Siksi uusia harrastajia tarvitaan – ja nyt heitä on tarjolla. Tähän tilaisuuteen kannattaisi tarttua. On vain löydettävä tavat tarjota pelimahdollisuuksia uusille harrastajille muutenkin kuin aamu- tai ilta-aikaan.
Ehkä aloittelijoille voisi varata viikosta vaikka yhden iltapäivän, jolloin kentälle pääsee tutustumaan greenfeetä vastaan ilman sitoutumista? Aina joku tykästyy, ja on myöhemmin valmis sitoutumaan tiiviimmin kenttään, joka kohteli häntä aikoinaan asiakaslähtöisen kunnioittavasti.
Käsillä on siis melkoinen mahdollisuus, johon kenttien kannattaa tarttua. Uusia golfareita on nyt tarjolla, on vain keksittävä keinot rekrytoida heidät omiin riveihin.
Mielenkiintoista nähdä, yleistyykö kentillä Sarfvikin tapainen käytäntö, että lähtöaikojen varausta ei tarvita. Edellyttää toki, että vapaalla pelioukeudella pelaavien määrä kentällä on nykyistä pienempi (esim 300 pelioikeutta/18 reikää), green-feet (paitsi vapaan pelioikeuden lunastaneen vieraana) selvästi nykyistä korkeampia ja saatavuus rajoitettua sekä pelilippujen lunastushinta korkea. Tämä mahdollistaisi korkeampaa kausimaksua maksaville pelaamisen silloin kun haluaa.
’Sitoutuneet pelaajat ikääntyvät eivätkä kannattele suomalaista golfia pitkään’. Tätä lausetta on nyt toistettu varmaan toistakymmentä vuotta. Mikä on se vuosi kun ikääntyvät sitoutuneet pelaajat loppuvat?
Pikkuhiljaa, todella hitaasti eikä useimmille ole mennyt perille vieläkään, on se, että seniori-ikäiset uudet pelaajat ovat arvokas lisä tähän ’sitoutuneiden’ pelaajien joukkoon. Hekin ikääntyvät, kyllä, mutta uusia senioreita on helppo saada mukaan ja taas uusia… ja he myös sitoutuvat mielellään omaan seuraansa, omalle kentälleen.
Tämähän olisi ollut mahdollista jo ennen koronaakin.
Sellainenkin ilmiö on näkyvissä että varauskalenteri on täynnä mutta kentällä on tilaa. Laitetaan joka päivälle varaus ja katsotaan sitten mitkä niistä käytetään. Onpa no-showtakin, vaikka usein viime hetken peruutuksia.
Jos kentällä olisi tilaa paremmin, ei varmaan tarvitsisi tehdä turhia varauksia.
Senioreita tehdään koko ajan lisää. Ja niillä on aikaa pelata.
Tuo koskee edelleenkin kenttiä, jotka sijaitsevat Hernesaaren nokasta max 30km pohjoiseen. Ei siis kannata yleistää liikaa. Pääkaupuki seudun aikapulaan löytyy myös helppoja selityksiä, kannattaa pohtia mitä sielä tehdään toisin, kuin muualla ja nyt ei puhuta väestö määrästä, kenttiähän piisaa…
Tampereen seudulla myös on 18 väyläset kentät täynnä tai tukossa, se taas johtuu suoraan kenttien vähyydestä suhteessa väestömäärään. Oma kenttä on ysi väylänen, jäseniä tuon keskiarvon verran, silti pelaan mahtuu aina… Muualle Suomeen mahtuu kyllä pelaajia paljonkin!