Laskeskelin tässä yhtenä päivänä, kuinka monta majoria on voitettu vasemmalta puolelta lyöden ja päädyin lukuun yhdeksän. Sitten huomasin, että kuusi niistä on voitettu yhdellä ja samalla kentällä eli Augusta Nationalissa.
Ensimmäinen siellä meni Kanadan Mike Weirin nimiin vuonna 2003. Sitten Phil Mickelson voitti kolmesti: 2004, 2006 ja 2010 ja lopulta Bubba Watson kahdesti: 2012 ja 2014.
Homma on kolmella muulla kentällä onnistunut yhteensä vain kolmasti. Kaikkien aikojen ensimmäinen vasurivoitto kirjattiin Uuden Seelannin Bob Charlesille vuonna 1963, jolloin hän voitti Royal Lythamissa Openin 36 reiän play offissa USA:n Phil Rodgersin. Vuonna 2005 Mickelson voitti PGA -mestaruuden kentällä nimeltä Baltusrol ja sama mies vei myös Openin Muirfieldissä vuonna 2013.
Yleisesti hyväksytty tosiasia on ollut se, että oikeakätinen draw-pelaaja (jopa pientä hukkia lyövä) on Augustassa vahvoilla, koska siellä on monta vasemmalle taipuvaa väylää. Sama asia sopii luonnollisesti siis myös vasenkätiselle fade-pelaajalle.
Asiassa on kuitenkin yksi mutta – ja se on se, että sekä draw että hukki voivat parhaillakin pelaajilla välillä äityä pahoiksi, eli niin kuin takavuosien mestari Lee Trevino aikoinaan luonnehti: “feidin kanssa voi aina keskustella, mutta hukki ei kuuntele ketään.”
Oikeakätinen Trevino oli aikansa kuuluisin pallon fade-pelaaja ja vaikka hän voitti kaikki kolme muuta majoria kahdesti, ei hän ikinä onnistunut Augustassa. Trevinon paras sijoitus oli vuoden 1975 kymmenes sija.
Kaksi kertaa Augustassa voittaneen vasurin Bubba Watsonin korkea fade sopii sille kentälle mainiosti ja olenkin kaksi kertaa hyödyntänyt tätä ajatusmallia ja muuttanut muutaman kympin pinoksi satasia häntä veikkaamalla. Viime aikoina Bubba ei ole ollut aivan parhaimmillaan ja kisassa on tänä vuonna paljon hyviä voittajaehdokkaita.
Se, ettei golfin vanhempi historia tunne yhtään hyvää vasemmalta lyövää pelaajaa, johtuu yksinkertaisesti siitä, että vasenkätisyyttä pidettiin vanhaan aikaan hyvin epäluonnollisena ja haitallisena. Kun takavuosien mestareilta kysyttiin tuntevatko he ketään vasemmalta pelaavia, olivat vastaukset täysin samansuuntaisia.
Harry Vardon oli sitä mieltä, että hän tuntee muutaman sellaisen, mutta ei niistä ole mihinkään. Toinen suuri mestari J.H.Taylor kertoi inhoavansa vasureita, eikä suostunut heitä edes opettamaan. Minäkin muistan omasta perheestäni sellaisen ajan, kun äiti siirsi pienen pojan (Popo) puurolusikan, harva se aamu, vasemmasta kädestä oikeaan.
