Mikko Ilosen menestykset maailman golfkentillä huomoitiin arvokkaalla tavalla Vuoden urheilija-äänestyksessä. Peräti 119 urheilutoimittajaa piti Ilosen suorituksia ykkössijan arvoisina. Ilonen sijoittui kokonaispisteissä neljänneksi.
Ensimmäistä kertaaa Vuoden urheilija-palkinto meni parivaljakolle. Iivo Niskanen & Sami Jauhojärvi olivat 269 kertaa ykkösinä listoilla. He voittivat Sotsin olympialaisissa parisprintin, jonka finaalissa oli yhdeksän maan joukkueet.
Keihäään Euroopan mestaruuden saavuttanut Antti Ruuskanen oli äänestyksen kakkonen ja ykkössijoissa neljäs (67). Ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen sijoittui kolmannneksi, hänellä ykkössijoja oli 86.
Äänestystulos kertoo karua kieltä siitä, että osa urheilutoimittajista ei edelleenkään arvosta golfia urheiluna. Ilonen oli ylivertainen Ruuskaseen ja Mäkäräiseen nähden ykköstiloissa.
Kun kunkin äänestykseen osallistuneen piti laittaa kuponkiinsa kymmenen nimeä, on selvää, että melkoinen osa toimittaja ohitti Ilosen saavutukset omalta kymppilistaltaan. Tästä syystä hän jäi Ruuskasen ja Mäkäräisen taakse.
Teemu Selänne oli äänestyksen seitsemäs. Hän sai viidenneksi eniten ykköstiloja (19), joista varmasti monen arvioissa painavimpana punnuksena oli Selänteen koko ura.
Ilonen valmiina Abu Dhabin kilpailuun
Mikko Ilonen otti varsin tyynesti vastaan tiedon jäämisestään kärkikolmikon ulkopuolelle. Tiistaina iltapäivällä Suomen aikaa hän oli lopettanut harjoituspäivänsä Abu Dhabi Golf Clubilla, jossa torstaina käynnistyy kalenterivuoden ensimmäinen European Touriin kisa.
”Kaikki hyvin. Kun ei ole mikään virallinen taho perääni soitellut, tiesin kunnian menneen muille. Olen leireillyt tällä alueella jo lähes kaksi viikkoa. Suoritukset tuntuvat hyviltä. On ollut erinomaiset puitteet harjoitella lajia ja fysiikkaa. Kun on saanut olla terveenä, kaiken pitäisi olla valmiina kisaa varten. Menestystä lähden hakemaan heti ensimmäisestä kisasta, taukoa on ollut muillakin, joten sen taakse ei ole mitään syytä mennä”, hän kertoi
”Oli tietysti hienoa olla ehdolla Vuoden urheilijaksi. Aavistelin kuitenkin jo ennakkoon, että suomalaisten perinnelajien edustajat nousevat kärkeen. Hienoja urheilijoita he ovat kaikki. Hiljaisesti veikkasin kyllä ennakkoon Mäkäräisen voittoa, sillä hänellä oli läpi vuoden kärkikolmikosta eniten menestyksiä,” Ilonen jatkoi.
Teemu Tyry
Valtaosa urheilutoimittajista tulevat alueilta, jossa perinnelajit ovat itseisarvo ja jos ei muuten saada hiihtäjää ykköspallille, niin muutetaan sääntöjä eli valitaan joukkue parhaaksi urheilijaksi
Anyways, Ilosen suoritukset ovat olleet hienosti esillä koko loppukauden ja aidosti muokannut sekä median että suuremmankin yleisön käsitystä golfista- ja nimenomaan oikeaan suuntaan. Jos ja kun jaksetaan vääntää, ja tulee kv menestystä, niin golflle käy samoin kuin tennikselle ja alppihiihdolle 15-20v sitten, eli siitä tulee tunnetumpi ja hyväksyttävämpi ja tasavertainen URHEILUlaji muiden kanssa lähtökohtaisesti.
Oli hienoa huomata, että Ilonen sai kuitenkin toiseksi eniten ykköstiloja! Harmi kyllä, että kahden keskinkertaisen yksilön joukkue voitti yksilöpalkinnon. Kaisalle tai Mikolle sen olisin mieluusti suonut.
Käsittämätön valinta Parhaan urheilijan valinta on myös kansallinen itsetuntokysymys. Suomen parhaan urheilijan tulee olla myös maailman paras lajissaan. Ruuskanen tai Mäkäräinen kävisi. Mikkokin ottaen huomioon harrastajamäärät lajissa. Nyt tehty valinta on kansallinen itsemurha. Kumpikaan valituista ei mahtuisi esim. Norjan maajoukkueeseen. Se selviää jo viime kauden ja kuluvan kauden cup-pisteistä. Pojat hiihti olympialaisissa omalla tasollaan mutta kai nyt kaikki muistaa ja ymmärtää että kulta tuli pääasiassa voitelun ansiosta ja osin myös tuurilla.
Kyllä olympiavoitto mennee MC:n kokonaiskilpailuvoiton ohi. Kisa on kerran neljässä vuodessa ja siihen kaikki tähtäväät, eli kunto ajoitetaan olympialaisiin. Lisäksi kisa vaatii harvinaisuutensa vuoksi hermoja eri tavalla, kuin junnaavan toistuvat MC-osakilpailut. Kaikki arvo sinänsä maailmancupin voitolle, mutta olympiakulta on nyt kuitenkin ihan eri tason saavutus. Kysykääpä urheilijalta ennen olympiavuotta, kumpaan hän tähtää. Olympiakulta vai MC-kokonaisvoitto? Mikon kohdalta tulos oli odotettu, joskin itse yllätyin noinkin suuresta ykköstilojen määrästä. Lupaa hyvää, ja jos se Major-voitto joskus tulisi, voisi alkaa olla mahdollisuudet. Lajien vertaaminen keskenään on kuitenkin sen verran mieletön tehtävä, että sinänsä menestys (olympialaiset, mm-kisat/lajin omat arvokisat, maailmanrankingit, em-kisat) on ainoa jokseenkin kohtuullinen peruste. Varsinkin kun urheilulajien kirjo on iso. Miten suhteellista tahansa, niin en kyllä kehtaisi laittaa maailmanranking #50 ohi olympiakullan. Oli kyseiset lajit sitten miten isoja tai pieniä tahansa. Kyllä VU Mikolta majorin vaatii. Yksi riittää, ja niitä pelataan 4 vuodessa.
Ryhtinsä menettäneelle. Käsittämätön oli tosiaan valinta. Ei 50 sijalla maailman listalla oleva urheilija voi missään muussa maassa sijoittua 10 parhaan joukkoon valittaessa vuoden parasta urheilijaa. Varsinkaan, kun mikko ei edes saavutuksillaan ole päässyt isoihin kisoihi, majoreihin. Viime vuoden 4 viimeisessä vilttiketjunkin kisassa oli kaikenlisäksi kaikissa viimeisenä. Kuten entiset huippu-urheilijatkin totesivat, olympiavoitto on aina olympiavoitto ja olympiakisat ja kultamitali muistetaan aina. Jonkun toisen luokan golfkisan voittoa ei kukaan muista enää seuraavana vuonna. On ihan eri asia voittaa jokin kisa olympialaisissa kuin joku toisen luokan golfkisa jonain vuonna kymmenien kisojen joukosta. Mahdollisuudet ovat satakertaiset verrattuna olympiavoittoon. Lisaksi golf ei ole edes olymppialaji, koska siinä on kyse lähes pokerin peluuseen verrattavasta tuurista. Se onkin sauvakävelyyn rinnastettava harrastus ja ajanviete. Lisäksi golf on huippu-urheilumielessä marginaalilaji. Huippupelaajia löytyy vain noin 10 maasta, kun katsoo majoreitten osallistujia.
” Äänestystulos kertoo karua kieltä siitä, että osa urheilutoimittajista ei edelleenkään arvosta golfia urheiluna. Ilonen oli ylivertainen Ruuskaseen ja Mäkäräiseen nähden ykköstiloissa. ” Aivan käsittämätöntä shittiä Tyryltä. Äänestytuloshan kertoo juuri päinvastaista. 119 ykkössijaa ja neljäs tila on osoitus siitä että golfia pidetään Suomessakin urheiluna. Ei vaan top 50 riitä enempään. Sitten kun Mikko alkaa voittamaan kisoja, joissa parhaat ovat mukana, niin katsellaan uudelleen tätä VU:n titteliä.
On olympiavoittoja ja sitten on Olympiavoittoja. Nuo sprintit hiihtolajeina ovat ihan marginaalissa, ja varsinkin parisprintit. Kamppasivat vielä varmaan voittoon hiihtävän kilpaveljen.
Maraton ja 50km hiihto, mitä pitempi matka sen tyhmempi mies/nainen, näin varmaan vielä arvostus täällä mongertajien maassa.
Tästä Ilosen valitsematta jättämisessä on hyviäkin puolia, sillä voitto olisi ollut minusta oikeusmurha muita kohtaan. Omasta mielestä Ilosen saavutukset golfissa olivat kiistämättömät, mutta eivät samalla tasolla muihin urheilijoihin nähden. Jos ajatellaan Ilosen teoreettista valintaa jatkumona, missä pelkästään kaksi ET-voittoa on luokaltaan arvostetumpi kuin Olympiavoitto (missä tahansa lajissa), MC-voitto tai sama määrä MM-osakilpailuvoittoja muissa lajeissa. Tällöin seuraavan suomalaisen golfsankarin voittaessa kolme tai useamman ET-kisan tulisi valinta olla joka vuosi ”varma”, koska Ilonen pystyi vain kahteen voittoon. Muiden perustelujen osalta valintaa ei pitäisi tehdä myöskään maailmanlistan sijoituksen perusteella. Tasoero Ilosen ja huippujen välissä on liian suuri kurottavaksi.
Kysymys. Mitä muuta vuoden urheilijat saivat olympiaparisprintin lisäksi aikaiseksi vuonna 2014? Eivät mitään. Olympiavoitto hiihdon keinotekoisessa marginaalilajissa ei pitäisi olla riittävä peruste valinnalle. Ovathan he kovia hiihtomiehiä, ei ole kieltäminen, mutta eivät maailman mittakaavassa, sillä huipulle on aika lailla matkaa. Huomattavasti enemmän kuin Mikolla, puhumattakaan Kaisasta, joka oli ihan suvereeni ja vei koko cupin. Kaisan olympialaiset menivät penkin alle odotuksiin nähden, mutta hän ei päässyt yksilösuoritustensa vajetta paikkaamaan parisprintissä
Kaisaa ja Mikkoa yhdistää se että he olivat lähes koko vuoden ns. vedossa. Mikko hilautui maailman ehdottomaan eliittiin. Kaisa parhaimmillaan dominoi lajiansa, 8 osakilpailuvoittoa puhuu puolestaan. Mikko laittoi vuoden mittaan kyykkyyn tukun huippunimiä, kruununa reikäpelifinaalissa kaatui maailmanlistan kakkonen Henrik Stenson.
Koivuranta pitänny viime vuonna valita Vuoden urheilijaksi. Hän voitti yhden maailmankupin mäkikisan ja sijoittui 50:n parhaan joukkoon kokonaispisteissä. Ihan sama kun valita MI vuoden urheilijaksi..
Ei missään nimessä Ilosta. Paljon parempi valita yhden kilpailun voittanut joukkue (kumpikaan ei 30 joukossa yksilönä)!
Olis se jolla saadaan vuoden urheilija. Olympialaiset on ihan eri juttu kun joku ET tason kisanvoitto. Ihan divarisarjaa maailmantasolla. Senjälkeen kun voittaa Masterin niin sit ollaan samalla tasolla..