Phil Mickelson kumartaa suunnitteilla olevan eliittikiertueen suuntaan ja antaa sapiskaa R&A:n ja USGA:n lyöntipituusraportille.
”When EF Hutton talks, people listen” -slogan tuli tutuksi takavuosien yhdysvaltalaisista golflehdistä, joissa perinteinen pankkiiriliike oli yksi ahkerimpia mainostajia.
Jotain yhtäläistä tuntuu olevan kyseisellä mainoslauseella ja USA:n seuratuimpiin urheilupersooniin kuuluvan Phil Mickelsonin mielipiteillä, joita sikäläinen media ei koskaan väsy kuuntelemaan.
Mickelsonilla on riittänyt jälleen viime aikoina tavallista enemmän sanottavaa. Hän otti hiljattain kantaa World Golf Groupin suunnittelemaan ja maailman parhaille pelaajille kaavailtuun Premier Golf -liigaan. Vasuri kertoi pitävänsä ajatusta liigasta kiehtovana, ja väläytti omasta puolestaan vihreää valoa tähtien kiertueelle.
Kahden, kolmen vuoden päähän toimintansa aloittamisen tähtäävä PGL-kiertue on kertonut tekevänsä houkuttelevan tarjouksen saadakseen European Tourin ja PGA Tourin parhaimmiston verkkoonsa.
On myös paljon niitä, jotka paitsi vieroksuvat mahdollista tulokasta, myös pitävät Mickelsonin kiinnostusta ”miljonääriliigaa” kohtaan kyseenalaisena. Eikä vähiten siksi, että pääkiertueiden kiinnostus yleisön ja sponsoreiden silmissä on riippuvainen sellaisista eturivin pelaajista kuin Mickelson, jolle PGA Tour on tarjonnut 30-vuotisen sadunhohtoisen estradin.
Toisten mielestä uhkapelejä ja vedonlyöntiä harrastava Mickelson, jonka arvioidaan koonneen hulppealla urallaan reilun 0,8 miljardin dollarin ansiot, syttyy turhan palavasti suunnitelmiin, joissa puhutaan isoista rahoista.
Mickelsonin itsensä kannalta 48 maailman eturivin pelaajalle tarkoitettu PGL saattaa tulla liian myöhään, sillä hän täyttää tulevana kesänä 50 vuotta. Paluu maailmanlistalla top 50:een alkaa olla vasurin vuosilla kovan työn takana, vai onko sittenkään?
Koko ikänsä Kaliforniassa asunut, mutta hiljattain muuttoaikeistaan Floridaan puhunut Mickelson on tehnyt kaikkea muuta kuin alkanut vetää lonkkaa.
Hän on parin viime vuoden aikana keskittynyt voimanhankintaan ja liikkuvuuden parantamiseen, mikä on näkynyt tuntuvana mailanpäännopeuden lisääntymisenä ja pidentyneinä lyönteinä.
Silminnähden kiinteytynyt ja hoikistunut Mickelson myös kertoi, ettei ole erityisen innokas pelaamaan tulevaisuudessa montakaan kilpailua yli viisikymppisille tarkoitetulla ja golf-fanaatikoiden palvomalla PGA Tour Champions -kiertueella.
Mickelson viettää viisikymppisiään vajaat pari viikkoa ennen tämänvuotista U.S. Senior Openia, mutta Newport Country Clubilla pelattava ikäluokan major-kilpailu saa jäädä monen pettymykseksi väliin.
Mickelsonin ”prosessin” sujuvuudesta kertoo, että hän sijoittui tammi-helmikuun vaihteessa Saudi-Arabiassa pelatussa ET-kilpailussa kolmanneksi ja puolustaa parhaillaan Pebble Beachillä meneillään olevassa PGA Tourin kilpailussa tosissaan viimevuotista voittoaan.
Nähtyjen otteiden perusteella on täysin mahdollista, että hän jyrää itsensä takaisin OWGR-listalla 50:n joukkoon, ja nopeammin kuin kukaan arvaakaan.
Golfin ohella ei ole toista ammattilaisurheilua, jota hallinnoi joukko amatöörejä, jotka vievät lajia kyseenalaiseen suuntaan.
Tähän liittyen Mickelson ehti jo torjua USGA:n mahdollisen erikoiskutsun kesäkuun U.S. Openiin, mikäli hän ei onnistu muuten lunastamaan paikkaa kauden kolmanteen major-kilpailuun.
Pitkien lyöntien puolestapuhuja pitää R&A:n ja USGA:n mahdollisia tiukentuvia välinerajoituksia tarpeettomana. Kuva: Getty Images
”Yritän päästä sinne omin avuin, ja tarvittaessa menen karsintoihin. Jos jään ilman paikkaa, en myöskään ota erikoiskutsua vastaan”, Mickelson kertoi.
USGA:n mahdollinen tarjous olisi palkinto pelaajan näyttävästä urasta, mutta Mickelson totesi ylimääräisen kutsun tuntuvan ”sympatiaeleeltä”, josta hän ei ole innostunut.
Mickelsonin on oltava kesäkuussa maailmanlistalla top 60:ssa paria viikkoa ennen U.S. Openia, jotta hän voisi lähteä taistelemaan ainoasta kokoelmistaan puuttuvasta major-tittelistä. Läheltä on useasti pitänyt, sillä Mickelson on sijoittunut Yhdysvaltain avoimissa vuosien varrella kuudesti kakkoseksi.
Vasuri pääsi sanomaan kuluvalla viikolla mielipiteensä myös R&A:n ja USGA:n julkaisemasta lyöntipituusraportista. Mickelson tyrmäsi tuoreeltaan lajin hallitsevien elinten väläyttämän mahdollisen paikallissäännön, joka sallisi vain välineet, jotka rajoittavat pelivälineen lento-ominaisuuksia.
”Golfin ohella ei ole toista ammattilaisurheilua, jota hallinnoi joukko amatöörejä, jotka vievät lajia kyseenalaiseen suuntaan”, hän sanoi alkuviikolla.
”Ei pitäisi rangaista siitä, että pelaajat kehittyvät paremmiksi ja vahvemmiksi. En näe välineistä saatavaa etua niin suurena. Nykypelaajat ovat vain oppineet saamaan välineistä hyödyn paremmin irti kuin ennen.”
Mickelson mainitsi, että fyysinen harjoittelu on suurin syy siihen, miksi hän on edelleen yksi PGA Tourin pitkälyöntisimpiä pelaajia.
”Voit voittaa yksittäisiä turnauksia, vaikka et ole pitkälyöntinen pelaaja, mutta et voi dominoida huipulla ilman riittävää nopeutta.”
Samalla Mickelson myönsi, ettei ole ehtinyt tutustua raporttiin niin perusteellisesti, että voisi esittää kantaansa, millä muulla mahdollisella tavalla kasvaneet lyöntipituudet ovat R&A:n ja USGA:n mukaan haavoittamassa lajia.
Hän on koetellut jo vuosikausia Yhdysvaltain golfliittoa ja sen linjauksia, muun muassa kritisoimalla U.S. Openin kenttien kisaviritystä. Eräänlaisena mielenosoituksena USGA:n suuntaan voidaan pitää myös erikoista temppua vuoden 2018 U.S. Openissa Shinnecock Hillsissä, missä Mickelson puttasi hermostuksissaan liikkuvaa palloa kolmannen kierroksen 13. reiällä. Se oli hänen henkilökohtainen tapansa osoittaa tyytymättömyyttään kentän kivikovia viheriöitä kohtaan.
Mielipiteitä ja kritiikkiä mahtuu maailmaan. Tästä hyvänä esimerkkinä käyvät entiset tähtipelaajat Jack Nicklaus, Tony Jacklin ja Gary Player, jotka eivät koskaan säästele sanojaan, kun lajin suhteen tapahtuu vähänkin perinteisestä kaavasta tai ainakin tavallisesta poikkeavaa.
Mickelsonia ei voi pitää vanhoillisena, mutta hyvän manttelinperijän hänestä Nicklaus, Jacklin ja Player ovat saamassa.
Joo Phil voi mahtua Jackin ja Garyn joukkoon, mut ei Arnoldin. Tämä varmaan oli syy, että mainittiin noi kolme, muttei Arnoldin. Sitten puuttuu Ben Hogan ja yksi suurimmista eli Robert Tyre ”Bob” Jones. Ainut aidon Grand Slamin haltija, amatöörinä.
”Golfin ohella ei ole toista ammattilaisurheilua, jota hallinnoi joukko amatöörejä, jotka vievät lajia kyseenalaiseen suuntaan.”
Siinä vaiheessa kun päästetään suusta ulos tällaista, on kyllä miehellä noussut maine päähän niin, että en tiedä nauraako vai itkeä. Lajiorganisaatiohin kuuluu aina sekä amatöörejä että ammattilaisia, näin pysytään jossain rajoissa, eikä lajia viedä muutamien huippujen sanelemaan suuntaan.
Leftyn rakkaus rahaan on aina tiedetty, mutta näillä jutuilla hän pääsi niiden golfin kukkopoikien joukkoon jotka saavat pelata ihan keskenänsä vaikka omilla säännöillään jos haluavat.