Helsingin edustalla, Isosaaressa on toiminut pitkään Suomen armeijan varuskunta. Se lakkautetaan nykymuotoisenaan tammikuun alussa, saaren käyttötarkoitus on toistaiseksi hivenen avoinna.Golfareita tämä kiiinnostaa ensisijaisesti siksi, että saarella on mainio talkoovoimin rakentunut yhdeksänreikäinen par-3 kenttä.
Aiemmin Isosaaressa ja nykyisin Santahaminassa asuva Risto Pakarinen on ollut isossa roolissa kentän rakentamisessa ja kehittämisessä. Hän myös vastaa perheensa kanssa kentän kunnossapidosta. Omalla ajallaan, ilman erillistä korvausta.
Risto kertoi torstaina Peugeot-golfakatemian kanssa tekemäni vierailun yhteydessä, että aikaa menee hoitoon viikottain yli 20 tuntia. Kadehdittavaa ja kiitoksen ansaitsevaa toimintaa. Käyntikerta oli kolmas, kimmoke Isosaaressa vierailuun lähti kesällä 2008 jolloin Näppis Leinosen kanssa tutustuimme pelaten saaren golfillisiin haasteisiin.
Kenttä kulkee kauniissa rantamaisemassa lähellä Isosaaren satamaa. Väylien pituudet ovat 60-150 metrin välillä. Viheriöt ovat pienet, mutta olosuhteisiin nähden syyskuun lopullakin taas hyvässä kunnossa. Saarella pelataan Riston arvion mukaan kauden mittaan noin 400 kierrosta, joinain vuosina niitä on ollut huomattavasti enemmänkin.
”Varmaa ei kentän toiminnan jatkuminen vielä ole, mutta vaaleanvihreää valoa on näkyvissä”, Pakarinen uskalsi sanoa isännöidessään ryhmäämme.
Sijainnistaan ja toiminnan luonteesta johtuen Isosaaren kentällä pelaaminen on ollut hyvin rajoitettua kutsutuille vieraillle ja armeijan omalle väelle. Vierailumme aikana kentän alueella ja sen lähitienoilla suoritettiin melkoista taisteluharjoitusta. Yhtenä basena toimi kentän kauneimman reiän, seiskan tiiauspaikka jonne jouduimme hetken aikaa odottamaan vuoroamme.
Pakariselle ja muille kentän syntymistä se ylläpitoa vaalineille iso hatunnosto. Tuolla kentällä on nähtävissä samanlaista luonnollista lajirakkautta, josta golf sai vuosisatoja sitten alkunsa. Ja mikäli tilaisuus käydä Isosaaren kentälle tulee eteen, ei kannnata epäröidä. Paikka lukeutuu Suomessa ehdottomasti ”once in a lifetime” kokemuksiin jollaisista jää hyvä mieli pitkäksi aikaa. Peugeot-ryhmän mukana saarelle pelaamaan päässyt Mika Pantzar totesi osuvasti: ”Tämä oli kesän ehdottomia kohokohtia”.
Näin ajattelin minäkin, ja siksi Risto Pakarisen suosiollisella avustuksella tein kaikkeni jotta ryhmämme pääsi kentälle pelaamaan. Senverran innostuneita pelaajat olivat, että tiukasta aikataulusta huolimatta kaikki halusivat ensimmäisen yhdeksikön jälkeen ehdottomasti pelata kentän lähes juoksujalkaa vielä toistamiseen.
Teemu
