Tyryllä oli täällä jokin aika sitten laskelmat Mikon urasta. Ansiot/kilpailu olivat tulleet alas vuosi vuodelta kiihtyvää tahtia. Mikon aloitushan Eurooppa tourilla oli ’lentävä’. Hänen ei tarvinnut koluta challenge toureja eikä karsintoja. Villeillä korteilla aloitus ja siitä kortti. Tuolla tavalla tourille ovat tulleet pääsääntöisesti vain tulevat todelliset tähdet. Mikolle kävi syystä tai toisesta päinvastoin kuin samoista asemista nousseille huipuille.

Lienee tosiaan turha analysoida tämän vuoden tilastoja sen tarkemmin. Riittää, kun todetaan, että kaikessa pitäisi parantaa ja sitä enemmän, mitä lähemmäs lippua tullaan.

Miten tuo sitten tehdään on jo vaikeampi kysymys. Viime vuosina käytetyillä metodeilla se ei onnistu.

Tuhkaakaan ei tarvitse päälle sirotella. Mikko on osoittanut, että hänessä on potentiaalia vähintäänkin tämän maanosan tourin huipulle, kunhan oikeat apurit löytyvät. Ikä ei ole rasitteena. Itse asiassa hänellä on vielä vuosia ikään, jolla yleensä maailman huipulle noustaan. Vaadittavasta sitkeydestä Mikolla ei ole näyttöä, mutta toivottavasti sitä löytyy. Liian moni lupaava suomalaisammattilainen on heittänyt mailat naulakkoon ennen kuin on edes yrittänyt kunnolla huipulle.