Hienoa löytää ketju, jossa on positiivinen asenne. Golf on niin mukavaa, että sen positiivista puolta pitäisi tuoda enemmän esiin. Itse nautin erityisesti kesäaamujen aikaisista pelikierroksista, joilloin kentällä saa nautiskella pelaamisesta ja kuunnella luonnon ääniä. Siihen kun vielä tekee hyvän tuloksen, niin kyllä päivä on saanut upean alun.

Loppuun, jos vähän viisastelisi, niin voisi positiivisesti todeta, että tämän foorumin kirjoittajien asenteet tuntien taitaa positiivisten asioiden kirjoittaminen olla niin vaikeaa, että tästä ketjusta ei ainakaan tule kenellekkään liian pitkä lukea.

Hyvän ketjun avasit Toms! Tähän oli pakko tarttua.

Olen kyllä monen monta kertaa kiittänyt sitä hurahduksen hetkeä joka minutkin tämän lajin pariin ajoi. 20 tunnin alkeiskurssin jälkeen pääsin green card taskussani ensimmäistä kertaa kentälle kiertämään. Kurssin ope oli sanonut että jos pääsette ekalla kierroksella alle 10 lyönnin keskiarvoon per reikä niin voitte olla tosi tyytyväisiä! No tämä ohje mielessä minä pelasin sisulla jokaisen reijän loppuun ja laskin joka ikisen lyönnin vaikka läheskään jokaisella en edes palloon osunut. Kenttä oli Katinkulta, vuosi 1992 ja tulos…. noh… 179 lyöntiä!!!! Olin tuosta tuloksesta niin ikionnellinen että juoksin clubille ja hehkutin upeata scooriani kaikille tutuille ja vähän tuntemattomammillekin. Kyllä porukka vähän naureskeli ja ihmetteli mutta minä en tietenkään silloin tajunnut että miksi.

Tuloskortti on tallessa edelleen ja se on hyvä aina välillä kaivaa esiin jotta muistaa mistä kaikki sai alkunsa. Sen onnistumisen riemun kun palauttaa mieliin niin johan taas kulkee!!

Onhan tämä upea laji, sen kuvaamiseen ei yksi viestiketju taida riittää. Emmeköhän me ’hurahtaneet’ kaikki koe samoja fiiliksiä kun saa paeta kentälle silloin kun muu elämä ahdistaa tai silloin kun tekee mieli olla sosiaalinen ja tutustua uusiin ihmisiin tai silloin kun kesäviikonloppuna hengailee klubilla ihan muuten vaan.

Sitä odotellessa täytyy vaan koittaa jotenkin kestää =)

Hyvä pointti Senior!

No onneksi tuo kierros ei ollut green card kokeeni vaan se oli asianmukaisesti ja erittäin pilkun tarkasti suoritettu jo aikaisemmin alkeiskurssin päätteeksi. Siitä selvisin hienosti kun pelattiin tosiaankin vain 9 reikää ja pistebogey-menetelmällä. Muistaakseni sain yli 20 pistettä joka riitti mainiosti =)

Heh, tuo 179 kierros oli hilpeä juuri sen takia että lyöntipituuteni taisi olla maksimissaankin alle 100 metriä (naisten gc-kokeessa 60m riittää) ja vaikeat pitkät par-5:t tuottivat tuskaa. Muutamalle näistä mätkin yli 20 lyöntiä. Mutta älä huoli, kenttä oli tyhjä ja oli myöhäinen ilta. Tukkeena en olisi kehdannut olla!

Tosiaan tänä päivänä on tuloksesta lähtenyt 100 lyöntiä, mutta väitän että noina alkuvuosina sai kyllä paljon enemmän niitä onnistumisen elämyksiä kun händäri putosi hurjaa vauhtia!

Mutta älyttömän kivaa tämä on silti tänäkin päivänä vai mitä (vaikka nykyään händäri yleensä vaan nousee…). Toivottavasti tulee hyvä kesä!

Veli Armour kiteytti tämän asian jo aika tyhjentävästi vähän aikaa sitten, mutta kirjoitanpa silti.

Peliaa******* jo herääminen on erilainen: normaalisti tulee loikoiltua hetki sängyssä, mutta peliaa******* on kiire parvekkeelle tiirailemaan keliä ja sen mahdollista kehittymistä.

Siitä sitten aamiaisen kimppuun ja funtsimaan kelinmukaista pukeutumista ja taktiikkaa kentälle. ’Tuuleeko niin kovaa, että olisi parempi avata ykkönen raudalla…? Toisaalta nyt voi päästä ysin kahdella päälle…’

Clubin parkkipaikalla näkee tuttuja autoja ja lähirei’illä tuttuja kasvoja. Kädenheilautukseeni vastataan yleensä jonkinlaisella elekielellä, josta voi päätellä kuinka kaverin kierros on menossa.

Bägi selkään ja cädärille. Vakiocädärin kanssa on pakko aina vääntää pikkaisen kättä ja kommentoida peliä: ’löytyykö mulle aikaa?’ ’Sullahan on porttari tänne…’

Seuraavaksi lähipelialueelle ja rangelle lämmittelemään ja sitten onkin aika suunnata ykköstiille. On aina yhtä jännittävää katsoa millaisen porukan kanssa tänään saa pelata.

Kättelyn ja lyhyen jutustelun jälkeen arvotaan kuka aloittaa ja sitten mennään.

On ihmeellistä miten nopeasti neljä ventovierasta tutustuu toisiinsa golf-kentällä. 18 reiän jälkeen tiedän näistä ihmisistä enemmän kuin monesta työkaveristani.

Ja sitten niitä positiivisiä juttuja:

-Sen hymyn ja ilmeen näkeminen kun jonkun elämän ensimmäinen birdieputti uppoaa.

-Pehmeä kosketus palloon kun pitkä rauta osuu just sweet spottiin…swooosh ja pallo poistuu maisemaan….

-Kaverien kannustus hyvän (ja huononkin)suorituksen jälkeen

-Taistelu hanureista hyvässä porukassa.

-Pitkä käärmeputti uppoaa ja viet skinin kaverin nenän edestä.

-Syksyllä ruskassa loistavat lehtipuut väylän reunalla.

Ehkä kaikkein parasta on kuitenkin se tiimihenki, joka muodostuu kierroksella ryhmän pelaajien kesken. Joskus joku pelaajista on jättämässä korttia ja muut pelaavat harjoituskierrosta. Väistämättä viimeisillä rei’illä koko porukan kannustus on tämän kortinjättäjän takana varsinkin jos tilanne on tiukka. Pysyykö kaverin peli kasassa loppuun saakka? Ja jos pysyy niin tuntuu siltä kuin itsekin olisi osaltaan voittanut.

Kiitos, Toms. Hienon ketjun panit liikkeelle.

Siitäpä ajatus lensi muutaman vuoden taaksepäin eräälle Ohion public courselle, jossa seisoin monena aa******* heti kuuden jälkeen odottamassa, että tulisi tarpeeksi valoisaa peliä varten. Äkkiä baanalle opettelemaan, ettei häiritsisi muita. Ystävällinen startteri lähetti minut aloittamaan jomman kumman kierroksen kymppitiiltä, etten jäisi oikeiden pelaajien jalkoihin. Kyllä se vaan oli kertakaikkisen upeaa jossain nelosväylän tienoilla lyödä kohti nousevaa aurinkoa peurojen jolkotellessa väylien poikki. Ainoat konfliktit syntyivät itsepäisten hanhien kanssa, jotka eivät meinanneet päästää parvensa läpi palloa etsimään.

Hauskaakin kentällä yleensä on, kuten esimerkiksi silloin, kun nykyinen vakiopelikaveri tuli kylään. Vieläkin naureskelemme silloin tällöin tapaukselle, kun eräällä väylällä par’lla ei saanut honööriä, mutta seuraavalla väylällä 12:lla sai. Jne…..

Vastaavia hienoja ja hauskoja kokemuksia tässä kärsimättömänä odotellaan myös tulevalta kesältä. Kun vielä aina silloin tällöin saa onnistumisia, niin se on jo extraa.

Nelja kuukautta on täällä uhrattu/tuhrattu pelaamatta oikeita kierroksia. Jos viime kesää mietin niin paras kierros oli kun hirvinuoriso seurasi pelotta peliä Kurkin 16:lla. Toissa kesänä parhaita kierroksia reippaiden junnujen seassa ja kolme vuotta sitten Peuramaalla hirvittävässä helteessä todella positiivisten senioireiden kanssa. Eli koska olen vasta viisi vuotta pelannut aloittelija niin paljon positiivista tulee edelleen luonnosta ja peliseurasta.

Kävelin äsken ulkona ja aurinko lämmitti poskeen mukavasti.

Lumet alkavat kohta sulamaan…