-
JulkaisijaArtikkelit
-
Mikä on mieleenpainuvin tulos, jonka olet kokenut. Onko se yli 20. Kerro itse omat kokemuksesi. Älä liijoittele. Lue lisää: suurin tulos yhdellä reijällä
NimetönVarmaan on joskus tullut pelattua noin 15 lyöntiä, ei vaan onneksi muistu mieleen. Yksi hyvä ohjesääntöhän on, että muistele jälkeenpäin vain onnistuneita reikiä.
Sen sijaan muistan hvyin elämäni ensimmäisen kierroksen, Luukin karvalakkipäivänä ennen green cardin hankkimista vuosia sitten. Pelasimme kaverin kanssa, joka oli harjoitellut Laajasalon 6-reikäisellä.
Hävisin pelin tuloksin 172 – 178.
Ymmärtääkseni pelasimme ihan sääntöjen mukaan, ehkä emme osanneet ottaa kaikkia hyödyllisiä vapautuksia huomioon.
21 lyöntiä parnelosella. Ei se niin vaikeaa ole. En kyllä tarkalleen muista mutta bunkkerit, vedet ym. ongelmat kuului asiaan. Plus tietenkin löin itseäni pallolla. Hutikin tais olla.
Kiitos vastauksesta ja hyvaa uutta vuotta!
Lue lisää: Suurin tulos yhdellä reijällä
Par-kolmosella viime kesänä 12.
Löin avauksen viheriön oikealle puolelle märkään bunkkeriin eguksi.
Sieltä hyvä toppi takametsään. Pallo löytyi, pienen harkinnan jälkeen päätin dropata pallon sinne metsään, koska muistin bunkkerin olleen tosi märän.
Droppi siististi jonkin oksan päähän ja siitä pomppu pelaamattomaan paikkaan yhden pienen risupuskan viereen.
Sitten uusi droppi, kun en enää päässyt sääntöjen mukaan sinne bunkkeriin.
Sitten hyvä wedge, mutta kuis ollakaan yhden oksan kautta takaisin metsään ja pelaamattomaan paikkaan ja uusi droppi ja sitä rataa.
Kertaakaan ei tullut edes hiki, mutta pelikumppani, jonka kanssa oli muuten mukava pelata, totesi: Ei sulla Jussi kulje edes droppi.
Nauroimme makoisasti.
Kisa oli Mid Tourin 1. osakilpailu Pickalassa ja väylä muistaakseni seiskaväylä Seasiden puolella.
Tän skaban mä voitan! Viime lauantaina simussa par-3 ja ainakin 24 lyöntiä (rankkuja puolet)!
Nyt jo naurattaa. Saa nähdä naurattaako ensi tiistain jälkeen, jolloin joudun taas kohtaamaan Coeur D’Alenen 14. väylän saarigriinin.
Normaalissa pelissä olisin olisin nostanut pallon taskuun ja luovuttanut, mutta simu ei päästänyt eteenpäin ennen kuin pallo oli saarella (kiitos Kobo).
Miten sinä löit itseäsi pallolla? Ihan vain mielenkiinnon vuoksi. Tuliko pomppu puusta?
Tämän minäkin haluan kuulla 🙂
Bunkkerissa itseensä osuminen on varsin helppoa, toppi lippaan ja kun silmät on kiinni tai hiekkaa täys et hoksaa/näe väistää ja paluupallo osuus jalkaasi.
Kymmenen lyöntiä ja olin vielä tiillä Tuusulan seiskalla, oli hyvä slaissivire päällä ja avaukset outtiin toisensa jälkeen, lopputulos oli muistaakseni 16 tai 17.
Itseensä osuminen on helppoa, kuten on tullut jo todettua. Mutta tähän ei ehkä kaiki pysty: olen lyönyt useasti pallolla itseäni vasempaan pohkeeseen. Tästä varianttina bägin kautta vasempaan polveen. En tiedä kumpi näistä on soketti vaiko kumpikaan.
Tämä tarina ON tosi.
Viime kesänä Paltamon 16. (?) par kolme. Kavereiden välinen lyöntipelikisa: Neljä ensimmäistä palloa tiiltä veteen ja viides niukka naukka yli. Hyvällä lähipelillä sain pelatuksi korttiin 13. En muuten voittanut kisaa…
Hipheijaa. Vihdoinkin aihepiiri, jossa pärjään omin avuin. Paras tulokseni on tietenkin 17 Kerimäellä par4:lla lyöntipelikisassa, jota 36:n tasoituksella johdin 1. päivän jälkeen tästä lievästä epäonnistumisesta huolimatta. Tulokseen kuului monta hienoa puu-lyöntiä, hienoja droppeja kengille yms kivaa. Silti mielenkiintoisin on Virvikin 18 väylällä tekemäni ns. 5. pallon Par eli: 1. avaus puskaan 25 metrin päähän. Hylkäsin sen, koska ’tämäntasoinen pelaaja ei kerta kaikkiaan voi jatkaa niin huonosta paikasta’. 3 seuraavaa avausta taidokkain slaissikiertein pitkälle outiin. Sitten suora avaus 210 m, rauta 8 griinille ja 2 puttia. Tulos siis ’vain’ 12, mutta jäipäs tiukasti mieleen, että vasta kova harjoitus tekee mestaajan.
Tasan 20 tuli lyötyä par nelosella entisen kotikentän mestiksissä. Otin greenillä ainakin 4 puttia että pääsisin ’mukavaan tasalukuun’.Pelikumppani kirjotti klubin lehteen tarinan tästä seikkailusta. Lisämausteeks missasin cutin muistaakseni kahdella lyönnillä…..
Minä kun harvemmin kilpailen niin ei tarvi olla niin tarkkana niiden laskujen kanssa. Sanotaanko, että silmissä mustenee kymmenen jälkeen.
Kyllä tämän tasoisen tuupparin (26,4) pitää joka kierrokselle yksi kymppi tehdä!!!
Se oli se moneen kertaan kerrottu Nevaksen kilpailun avaus
joskus 1992. Ekalla reiällä 20 ja kilpakumppanien edessä
– kauheeta sähläämistä. Tulin liian kireällä aikataululla Hyvinkäältä outoa reittiä Nevakseen ja myöhästyin omasta aikataulustani. Hätäiset lyönnit – epävarmat reintsillä ja ..Kun laskin 1.reiän tulosta merkkarini ( PRO ) kysyi : montako ?
vastasin ’ 19 ’ hän jatkoi ’ laskinko hudin ’ en ’ siis 20!!!!!2.reiän avaus lähti sokettina oikealle , kuului pehmeä tussahdus jossakin silloin vielä pysytyssä olevan suuren katajan takana – ykkösväylää takaperin. Luulin , että nyt löin vielä jonkun rammaksi. Onneksi !!!!—- palloni oli mennnyt vain perässä tulevan pelaajan bägin avoinna olevasta vetoketjusta bägin sisään !!! Hän kaivoi palloni rauhallisesti bägistä nurmikolle.
Siitä ei tullut edes rankkua.
No – 2 väylän jälkeen tulos taisi olla 27. Out oli sentään vain 61 !!!
No tämän jälkeen ei mikään voi enää olla avauksessa kauheata !
Kokemus vastaa mäkihypyssä hyvää volttia ( tulin kerran Hertsikassa 42m rinta edellä alas – kädet sivuilla oikeastaan 1963 jo V-tyyliä )
– voltin jälkeen tietää mikä se pahin voi olla ja enää ei pelota se mitä se pahin voisi olla ! Olin voltin jälkeen skabassa 2.Vrt. Pahin avaus golfissa – 20 ja kakkosella seuravan pelaajan bägiin – ei se tappanut !! Haavoitti kyllä hetkellisesti.
Todellinen kolhvari kasvaa näissä kokemuksissa .
18 ja hirvitti!
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 16 viestiä, 1 - 16 (kaikkiaan 16)
Esillä 16 viestiä, 1 - 16 (kaikkiaan 16)