Omalla kohdalla tuo lantionkääntö helpottaa ulospäin suuntautunutta swingiä sekä vähentää hookeja. Pituushan nykykäsityksen mukaan tulee x-factorista (lantion ja hartioiden kierron erotus), mutta täysin passivinen lantiokaan ei ole hyväksi… Täytyy muistaa että kuten muutkin asiat swingissä, yksi asia joka itsellä toimii ei toimi välttämättä samalla lailla muilla.

Lantion oikea-aikainen kierto on suorituksen olennainen osa golfin lisäksi kaikissa muissakin heittolajeissa, kuten keihään- ja kiekonheitto, pesäpallo ja tennis. Pesäpalloilijat ja keihäänheittäjät ovat tunnetusti pitkälyöntisiä golfissa, ja hiljattain joku tenniksenpelaaja taisi voittaa pituuslyöntikilpailunkin.

Televisiossa pesäpalloilijat näyttävät heittävän palloa vaivattomasti , melkein laiskasti pitkiä matkoja. Raskas pallo ei tietenkään lennä ilman voimaa. Vaivattomuuden harha syntyy siitä, että kuvitellaan voiman tulevan käsistä, eikä nopeaan painonsiirtoon ja lantion kiertoon osata kiinnittää huomiota.

Mikäli lantio ei golflyönnissä käänny, paino ei voi siirtyä oikeaoppisesti, ja lyönti on suoritettava pelkillä käsillä ja hartioilla. Hartialinja osumahetkellä määrää hyvin pitkälle sen, miten mailan lapa liikkuu osumahetkellä. Jos läntio toimii oikein, se kääntyy alta pois, jättää käsille tilaa tulla palloon sisältä ulos, ja hartiat voivat olla lähes samassa asennossa kuin ne olivat alkuasennossa. Jos kaikki kierto tapahtuu hartioista ja pallo on etujalan kantapään kohdalla, hartialinja on hyvin helposti osumahetkellä liikaa auki ja pallot lähtevät vasemmalle. Tämän estämiseksi palloa siirretään taaksepäin lähemmäs oikeata jalkaa, jolloin painonsiirto jää entistä pahemmin vajaaksi, lyöntiin ei saa koko painoa mukaan. Pallon paikan muutos taas johtaa siihen, että ranteiden on pakko oieta ennenaikaisesti, jolloin menetetään voimaa.

Yleisin syy liikkumattomaan lantioon, käsillä lyömiseen ja huonoon painonsiirtoon on liian leveä alkuasento. Lyötäessä rauta-9 jalkojen kuuluu olla noin 5 senttiä hartioiden leveyttä kapeammalla, draivilla lyötäessä 5 senttiä hartioiden linjaa leveämmällä. Mikäli asento on leveämpi tai pölvet liian koukussa, lantio ei pääse liikkumaan oikein, ja tämä virhe on kompensoitava jollain toisella virheellä. Loppuasento saattaa olla hyvä (=polvet yhdessä ja vyön solki kohti lippua), asentoon päästään vain auttamattomasti liian myöhään.

Eräs parhaista pron neuvoista on ollut ALOITTAA backswing lantion kierrolla. Kunhan vaan aloittaa, eikä käännä liikaa.

Tämä on mielenkiintoinen kysymys, koska tappelen itse sen kanssa koko ajan. Neuvoa en osaa, mutta kerronpa omista havainnoistani. Oikeasti osaavat pelurit voivat hoitaa neuvomisen.

Kävin keväällä ensimmäista kertaa proolla, joka osoitti minulle, että backswingissä mailani menee liian pitkälle (yli vaakatason), mistä johtuu, että lyön paljon huonoja osumia. Hän ei kuitenkaan osannut osoittaa, mistä tuo homma johtui eikä siis osannut neuvoa, miten siitä pääsee eroon. Käski vain lyhentää backswingiä. Ei oikein auttanut.

Kävin sitten seuran swingiklinikalla, missä toinen proo sanoi heti, että lantio pitäisi saada kuriin. Eli minä kierrän lantiota liian paljon ja liian aikaisin backswingissä.

Olen tämän kesän sitten yrittänyt opetella uutta tapaa. Välillä menee hyvin, mutta kentällä vanhat tavat hiipivät helposti kimppuun. Olen huomannut, että, jos en anna lantion kääntyä ’yhtään’, jätän helposti hartiakierronkin pois, mistä ei siis hyvä seuraa. Mutta liian aikaisella lantionkierrolla alkaa mailan lapa taas vilkkua silmäkulmassa backswingin huipulla ja katastrofi on yleensä valmis. Parhaat lyöntini saan aikaan, kun annan lantion kiertyä vasta aivan backswingin lopussa vähän ja muistan kuitenkin kunnollisen hartiakierron. Silloin harvoin tuloksena on suora lyönti, joka lentää 15 metriä liian pitkälle, minkä jälkeen lampsin suu korvissa etsimään palloa.

Opettelu jatkuu ja edistystä tapahtuu, vaikkakin hyvin hitaasti ja epävarmasti. Parhaalla kierroksella homma pysyi kasassa 10 väylää, jolloin olin +5:ssä. Sitten alkoi lipsua ja tulokseksi tuli +19, joka kuitenkin antoi minulle 39 pb :).

Eli, minulle ainakin backswingin aloittaminen lantionkierrolla tuottaa katastrofin. Downswingi tuntuu menevän rytmikkäimmin, jos aloitan lantiolla, tosin jokseenkin tiedostamatta. Ota näistä sitten selvää.

No täytyy sen tietysti kiertyä 45 astetta joka tapahtuu silloin kun pyrit pitämään sen suorassa. Tästä suoraan pitämisen tunteesta + hartiakierrosta 90 astetta (+ muut) syntyy tarvittava jännite pitkiin lyönteihin. Backswingi sinänsä alkaa alhaalta ja päätyy ylös. Siinä kierretään kehon keskipistettä, ei lantiota.

Sellaisia amatöörinäkemyksiä täällä…

Tätä asiaahan voisit kysyä vaikka svingiexpertti villeltä.

OJJ, tiedän mistä puhut, lantion on kierryttävä juuri hieman ennen suunnan muutosta, silloin mennään silmänräpäys kahteen eri suuntaan, ja näin ainakin itse saan parhaan potkun ja yleensä hyvän osuman, se tunne vaan pitää kokea – sitä on vaikea selittää, minulla ainoa ongelma on se, että joskus se unohtuu siitä lopusta ja tuloksena pullihookki, väärä ajoitus taas saattaa aiheuttaa sikaslaissin

AE, kiitosta! 😉