Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Draivaaminen pelottaa
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Eli tuossa on ongelma. Alku- ja keskikesällä avaukset olivat suoria ja meikäläisen mittapuulla pitkiä. JA käytännössä AINA pelissä. Vähän fadea oli, mutta ei haitallisessa määrin. Nyt draivaaminen on kuitenkin alkanut pelottamaan jostain syystä. Tuloksena kainaloon vetoja, yli varovaisuutta. Toisaalta yliyrittämisen kautta hirveitä pussislaisseja esiintyy, kun tulee revittyä. Rytmi on kadoksissa. Muu peli kulkee kyllä kohtuudella, mutta tiiauspaikkalla on muillakin mailoilla pahoja ongelmia. Onko muilla ollut samankaltaisia ongemia? Jos on, miten pääsitte eroon? Tuloksen tekeminen on vaikeaa, kun puolet pitkistä avauksista on autissa tai lostpalleja.
Itse laitoin huhtikuussa draiverin komeron pimeimpään nurkaan ja siirryin w3:n ja w5:n käyttöön tiillä.
Hakeudu hyvä mies? hoitoon ! Ei tiiauspaikalla saa pelätä mitään.Hyvä prå poistaa helposti ja nopeasti tuollaiset pelkotilat ja saat ehkä kaupan päälle vielä paremman swingin.
Kuulostaa tutulta. Kehittelin samanlaisen ongelman kaikille puumailoille ja seurauksena on viimeiset kolme viikkoa ollut metsäosumia (kaukana) oikealla ja vasemmalla. Pallo lentää älyttömän kauas, mutta älyttömän kieroon.
Toissa kierroksella päätin vaihtaa aloitusmailaksi teräsvartisen puu-4:en -> suoria lyöntejä joka väylällä, joilla tuota mailaa käytin. Viime kierroksella sitten palasin aikaisemmin temppuilleeseen puu-3:een -> kaikki avaukset suorina väylällä. Mitään en tietoisesti muuttanut, mutta ero edellisten 5-7 kierroksen ja viimeisen kierroksen välillä oli valtava. Veikkaan, että itsellä tuo ongelma on henkinen; hyvin sujuneen lämpimän kesäkauden jälkeen polla ei kestä hieman ailahtelevaa peliä, kun harvemmin kentälle pääsee. Tiiltä sitten revitellään hampaat irvessä maksimimittoja tavoitellen. Lauantaina pelasin rennosti ilman tulostavoitteita rupu järvipallolla, tulos 36p kolmella peräkkäisellä tuplalla (81).
Päätin tallettaa tuon tunnetilan ja jatkaa loppuviikosta siitä, mihin nyt jäin. Nautiskellen.
Jep, aivan samalta kuulostaa kuin meikäläisellä. Onneksi mulle on ’tulossa’ teräsvartinen spuuni. Uudet välineet ne ratkaisevat kaikki ongelmat… 😉
Vakavasti, täytyy varmaan taas unohtaa tulostavoitteet. Huvittavaa on kuitenkin se, että pelasin eilen 7 peräkkäistä bogia (pelaan tasurilla 22,5), mutta silti tuloksena oli 29 pistettä! Triploja tuli sitten senkin edestä, eikä YHTÄÄN paria. Mäkään en pääse tätä nykyä kuin viikonloppuisin käytännössä pelaamaan, joten rutiini on hakusessa.
Lähipelitreenikin vois auttaa. Vois saada tuota kadonnutta rytmiä takaisin…
Golfpisteen mental-puolella on tätä käsitelty…
Lue lisää: Mental corner
Tuttu juttu ja vika on korvien välissä :D.
Tämän kauden olen vain ’ulkoiluttanut’ puumailoja, rangella alkaa vähitellen lyönti jo löytyäkin, mutta vielä en ole uskaltanut kokeilla kentällä – joten avaukset toistaiseksi vain pitkillä raudoilla. Joskus pitäisi lähteä ihan vaan rennosti treenikierrokselle ja unohtaa se tulos kokonaan, nauttia kauniista säästä ja hyvästä peliseurasta, niin jospa se siitä lähtisi :o).
Lähipelitreenikin vois auttaa.
Huhaaaaaahhaaa lähiöpelitys ja seiftaaminen on persiistä. Shakkia tai bridgä pelaamaan kaikki strategiapelien ystävät. Perkula johan säännöissäkin sanotaan, että palloa on lyötävä kunnolla 🙂 Lyö tääsillä ja läpitten asti ni ei tarvii pelätä… tokIHan sitä saa edetä vaikka puttaamalla ja toisaalta jotkut voi tehdä niin parempaa tulostakin ilon kautta 🙂
Juuh, ei täss itkemään olla ruvettu ja lujaakin on lyöty 🙂 Ja onhan siinä aina jotain huvittavaakin, kun jokaisen avauksen jälkeen joku on pyytämässä tiikaljaa tai huutamassa fore!
Noinhan sen tietenkin pitäisi mennä. Rennosti, läpi. Mutta jo mailan käteenottasessani tuntuu kaikki omituiselta, ranteet ovat jäykät tai liian löysät. Swingi alkaa taas hapuilemaan ulkoa sisälle tai jos sen saa korjattua, lapa aukeaa. Ja toden totta, kesällä pelasin kierroksia joilla väyläänosumisprosenntti oli luokkaa 90.
’Oirekuvauksesi’ draivissa kuulostaa vähän siltä, että ainoa asia mikä siitä tosiaan puuttuu on itseensä ja suoritukseen uskomisen kautta syntyvä rentous, jota ilman kunnollista draivia ei oikein voi suorittaa. Varsinkin kun se kerran tällä kaudella on sujunut aiemmin hienosti.
Kokeilemisen arvoista voisi olla ottaa ajuri hansikkaaseen ja lähteä ilman palloa hakemaan vain rentoa svingiä ja tuntumaa osumakohdan läpivientiin. Avainpointteina voisi olla mahdollisimman rauhallinen backswingi ja rento mutta tehokas läpivienti sen seurauksena laajalla kaarella. Ilman palloa rakennat samalla sellaisen alkuasennon joka tuntuu luotettavalta myös draiverin kanssa. Sitten kun koko paketin fiilis on kasassa, niin pallo mukaan ja vielä ennen palloa haet oikeasta lyöntiasennosta tuntuman kohdalleen.
Jos mahdollista niin vielä peiliä mukaan, jotta näet ilman palloa suorittamasi swingin sellaisena, että se näyttää mielestäsi hyvältä. Seeing is believing!
Rytmin muuttuminen on yleisin syy lyönnin ’yhtäkkiseen’ katoamiseen. Jos rangella drive kulkee mutta kentällä ei vika ainakin itsellä on aina kyse siitä että rytmi on muuttunut. Rytmi on liian hätäinen kun yrittää voimalla ja hosumisella repiä lisää pituutta. Downswing purkautuu väärässä järjestyksessä ja seuraukset näkyvät kortissa.
Ei sillä niin väliä tavalliselle klubituupparille ole mikä se rytmi on. Kiivaalle temperamenttiselle harastajalle sopii vaikka vauhdikkaampikin swingi, ja taas rauhallisempi analyyttinen insinöörityyppi voi käyttää löysempää rytmiä. Kunhan pyrkii pitämään rytminsä aina samana. Hyvä olisi myös putata ja chipata saman suuntaisella tyylillä. Oman luonteensa ja tottumustensa mukaisella rytmillä. Ihmiset ovat luonteeltaan erirytmisiä. Kaikille ei sovi hidas ja rauhallinen swingi.
Mikäli drive ei toimi rangellakaan, silloin vaihtoehtona taas on tuo mainittu hyvä pro.
Nimetönkaikista huvittavinta on ollut katsoa kun porukka vaihtaa nyt isompiin mukeihin(minä mukaan lukien), niin automaattisesti luullaan että kun on 100cc lisää niin kaaret ovat varmasti parempia ; (
Mutta näin ei sitten jostain’ihmeellisestä’syystä käynytkään ja sit vaihdetaan ja vaihdetaan ja sit ollaan total acid attack päällä.
Mulla taas on kaipaus pienempiin nuppeihin. Seuraava viritys tulee todennäköisesti olemaan vähän yli 300cc. Jotenkin olen kyllästynyt noihin pään kokoisiin nuppeihin.
Vastataan ny tähänkin. Rauhallinen swingi ja pidä vartalon kulma samana läpi swingin. Pro olis kyllä paras apu…
NimetönMulla ei ole kuin puu 5 ja sillä aion lyödä kunnes svingi on varma. Kai sillä driverillä osuis palloon helpommin mutta olen päättänyt että ekana tuo puu5:lla lyönti kuntoon. Olen huomannut että kun yritän maksimi pituutta tiiltä niin harvoin onnistuu. Sitten kun lyön rennon napautuksen jolla pyrin vaan osumaan palloon hyvin, niin ei jää paljoa maksimi pituudesta vajaaksi ja väylältä löytyy. Rentouden kautta minä siis löydän hyvän svingin
Koskeeko ongelma vain ja ainoastaan draiveria, vai ilmeneekö samaa joskus muillakin, erityisesti vähän pidemmillä raudoilla? Tuntuuko siltä, että tekniikka pettää, vai siltä, ettei osumahetkeen ole minkäänlaista tatsia? Vain kentällä vai rangella myös?
Tiiauspaikalla Draiveri – Spuuni – Hybridi. Katastrofi pahenee mailan pidetessä. Raudoilla kyllä onnistuu kohtuullisesti. Kotikentälläni ei vaan ole kovin montaa väylää, jolla kannattaisi keskipitkillä raudoilla avata…
Lyöminen tuntuu vaikealta. Yritän koko ajan kontrolloida mailaa ja kun sitten jossain vaiheessa annan palaa, syntyy pushslice. Wetket ja Chippi + puttkin toimivat kuten ennen. Jopa paremmin. Eikä keskipitkissä raudoissakaan mitään pahoja ongelmia ole, tosin eilen aloin jostian kumman syystä lyömään ajoittain droota, on tullut harjoiteltua jonkin verran. Vedin eräänkin lähestymisen 20 metriä pitkäksi kun ei tullutkaan normaalia fadea… 🙂
En tiedä lohduttaako Akseli, mutta et ole yksin tämän ongelman kanssa. Draivin pelkoa on kaikilla pelitasoilla ja meidän leveysasteillamme se alkaa yleensä kauden puolivälissä ja voi kestää jopa kauden loppuun saakka, ellet pidä selvää taukoa ja nollaa tilannetta.
Syitä voivat olla mm.
1) harjoittelu ajautuu huomaamatta siihen suuntaan, että lantion kierto passivoituu ja ylävartalo/kädet/ranteet ottavat kaiken huomiosi.
2) keskityt liikaa painonsiirtoon, jolloin alavartalon liike pysähtyy sivuliikkeen jälkeen eikä vasen lantio poistu tieltä läpilyönnissä.
3) ajan myötä lyöntiisi hiipuu varovaisuus (epäonnistumisn pelko voittaa onnistumisen riemun), joka passivoi koko suoritusta.
4) yrität tietoisesti harjoitella drawta, johon ei missään tapauksessa pitäisi tietoisesti pyrkiä.
Kaikki em. syyt johtavat siihen, svingin kulkeminen osuma-alueen läpi alkaa tuntua vaikeammalta, ja sitä pitäisi jotenkin edesauttaa.
Jos yrität korjata sitä…
– tehostamalla krossausta (käsillä), seurauksena on kontrolloimaton hukki.
– tehokkaammalla läpilyönnillä, seurauksena on pieni push oikealle.
– ylävartalon isoilla kiertolihaksille (vrt. Leadbetter), menetät lantion ja hartioiden välisen lihaskireyden liian aikaisin, ja seurauksena on blokki.
Muista että lihas voi supistua vain lepotilasta, ei kireystilasta. Jos venytettyä lihasta halutaan supistaa, sen täytyy mennä ensin lepotilaan. Siihen ei svingin aikana ole aikaa, vaan tunne ja kontrolli häviävät. Jos lihasmuistissasi on liikaa näitä svingin aikaisia kireystilan ja siis tunteen katoamisia, se saa aikaan pelkotilan. Tämä pelkotila esiintyy lähes aina pitkillä varsilla, joissa svingin taso on flatimpi ja seuraukset kohtalokkaammat. Niitä voi esiintyä myös lyhyillä mailoilla, mutta harva alkaa pelätä greenin missaamista samalla tavalla kuin outia.
Siksi ala- ja ylävartalon kireyden pitää säilyä osuma-alueen läpi, eli unohda ylävartalon suurten lihasten voimantuottoa painottavat svingiopit ja varsinkin sellainen mielikuva, että draw olisi jotenkin cool juttu.
Pyri siihen, että läpilyönnin voima tulee vasemmasta lantiosta, joka pakenee taakse ja oikeasta lantiosta/polvesta, joka työntyy kohteesen päin (ei palloon päin). Näin pystyt pitämään yllä vartalon kireyden ja antamaan käsille vapaan tilan kulkea ITSESTÄÄN läpi ja saattoon.
No eipä taida yips-tyyppisestä ongelmasta olla sitten kyse. Fukken lista mahdollisista ongelmista ja ratkaisukeinoista on aika kattava. Toisaalta kyse voi olla ihan niinkin simppelistä asiasta kuin suuntaamisesta ja siinä ilmenevistä ristiriitaisuuksista (rangematto kun ohjaa usein aika automaattisesti toistettavaan setupiin…). Ei muuta kuin prolle tsekkaamaan kulmat ja suunnat, mielikuvat haltuun, ja rytmin kautta uuteen tuntumaan 😉
..ttu mihkään roolle. Ei semmosia koskaan ennenkään oo tarvittu… 🙂
YIPS:sistä on kyse, oon satavarma. Ne lyönnit jotka onnistuu on hemmetin hyviä. Ongelma on se, että jotenkin kaikki rentous on hävinnyt ja jännitän ja kontrolloin mailaa koko ajan. Rauta kädessä ei oikeastaan mitään ongelmaa ole. Mä vaan lyön ja aina se menee samaan paikkaan, sinne griinin oikealle puolelle 🙂
Saattaa olla, että Proolle menen talvella. Nyt en kuitenkaan ala mitään uutta tekniikkaa opettelemaan. Ja mihinkä se nyt yht’äkkiä olis hävinny. Lyönti meinaan. Täytyy vaan yrittää relata.
Joo, ja kiitos tähänastisista vinkeistä. Kyllä mä niitä luen ja saatanpa jopa ottaa neuvosta vaarin, vaikka edellisestä viestistä voisi muuta päätellä…
Sehän on satavarma ja sitä kutsutaan myös jipiksi.
Sillä on syyt ja seuraukset, jotka kuvasin edellisessä tekstissäni niin lyhyesti kuin vain voi.
Älä helvetissä mene millekään prolle, koska lähes kaikilla niillä on sama ongelma ja pysyy. Niillä joilla ei ole, eivät taas tiedä mistä on kyse, koska ovat oppineet lyömään ihan tsäkällä.
Lue Hoganin kirja ’Modern …..’ ainakin 13 kertaa ja koita sen jälkeen arvata, mikä oli se yksi juttu mikä pitää tehdä päinvastoin. Silloin sinulla on parhaat mahdollisuudet päästä eroon ongelmastasi ja ehdit ehkä vielä Senior Tourin karsintoihin.
PS: Ootko koskaan nähny, että kukaan ois ikinä muuttanut svingiään? Aika moni kuitenkin luulee muuttaneensa.
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Draivaaminen pelottaa