Schefflerin kohuttu droppi oli täysin sääntöjen mukainen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sääntö olisi hyvä.
Ryan Fox voitti The Openin. Silti yksi sunnuntain puhutuimmista hetkistä ei liittynyt voittajaan vaan Scottie Schefflerin vinoon lyöntiin Royal Birkdalen 17. reiällä. Maailmanlistan ykkönen sivalsi toisen lyöntinsä lähes sata metriä vasemmalle, kilpailua varten pystytettyjen telttojen taakse. Moni oletti Schefflerin ottavan rangaistuslyönnin ja palaavan paikkaan, mistä hän löi edellisen lyöntinsä.
Sen sijaan hän sai ilmaisen dropin ja teki vielä birdien, joka piti toivonkipinän voitosta yllä.
Sosiaalinen media kiehahti hetkessä. Ensimmäiset syyttävät sormet osoittivat Scheffleriä. Väärään osoitteeseen. Scheffler ei venyttänyt sääntöjä eikä yrittänyt huijata. Hän teki juuri sen, mitä maailman parhaan pelaajan kuuluukin tehdä: hän tunsi säännöt ja käytti niitä hyödykseen. PGA Tour korosti heti kilpailun jälkeen, että ratkaisu oli täysin sääntöjen mukainen.
Juuri siinä piilee ongelma.
Tilanteen mahdollisti TIO-sääntö (Temporary Immovable Obstruction), joka koskee kilpailua varten rakennettuja tilapäisiä katsomoita, telttoja ja muita rakennelmia. Jos on käytännössä varmaa, että pallo on päätynyt tällaiselle alueelle, pelaaja voi saada vapaan helpotuksen, vaikka palloa ei koskaan löydettäisi. Sääntö on kirjoitettu suojelemaan pelaajia tilanteissa, joissa kilpailun tilapäiset rakenteet muuttavat kenttää.
Mutta moni on kysynyt, suojeleeko se nykyisin myös todella huonoja lyöntejä.
Golf Monthly kuvasi sääntöä suoraan ”hyväksikäytettäväksi” ja kysyi, onko sen muuttamisen aika tullut. Lehden mukaan Scheffler ”ei tehnyt mitään väärää”, mutta tilanteen ei olisi pitänyt olla mahdollinen. Golf Digest meni vielä pidemmälle. Lehti kutsui Schefflerin saamaa helpotusta ”viikon suurimmaksi onnenpotkuksi”, koska hänen voittohaaveensa näyttivät ensin päättyvän ja heräsivät sitten uudelleen henkiin.
Myös sosiaalisessa mediassa keskustelu kohdistui lähes yksinomaan sääntöön eikä Scheffleriin. Suosituimmissa keskusteluissa toistui sama ajatus: säännöt sallivat tämän, mutta niiden ei pitäisi sallia.
Golfin yksi perusajatus on yksinkertainen. Hyvä lyönti palkitaan ja huono lyönti maksaa.
Schefflerin tapauksessa näin ei käynyt. Hän löi pallonsa rajusti sivuun, mutta pääsi jatkamaan peliä paikasta, joka oli monen mielestä huomattavasti parempi kuin mitä lyönti ansaitsi.
PGA Tourilla on jo vuosien ajan keskusteltu siitä, että osa pelaajista käyttää katsomoita ja muita kisarakennelmia turva-alueina silloin, kun reiän toisella puolella odottaa suurempi vaara. Kukaan ei väitä heidän tähtäävän telttoihin. Mutta kaikki tietävät, mitä tapahtuu, jos pallo sinne päätyy.
Ratkaisuksi on esitetty useita vaihtoehtoja. Yksinkertaisin olisi vaatimus, että pallo täytyy löytää ja tunnistaa ennen vapaan helpotuksen saamista. Toinen vaihtoehto olisi määrätä tilanteesta aina yhden lyönnin rangaistus. Kolmas olisi tehdä droppipaikasta niin vaikea, ettei pelaaja hyötyisi epäonnistuneesta lyönnistään. Mikään näistä ei rankaisisi pelaajaa kohtuuttomasti. Ne vain palauttaisivat riskin ja palkinnon välisen tasapainon.
On ironista, että juuri tapaus Scheffler nosti asian uudelleen tapetille. Hän osoitti, kuinka maailman paras golfari käyttää sääntöjä juuri niin tehokkaasti kuin tähtipelaajan kuuluukin käyttää. Siksi kritiikki ei kohdistu häneen vaan sääntökirjaan.
Golfin sääntöjen pitäisi palkita taidosta. Niiden ei pitäisi antaa lähes sadan metrin harhalyönnille mahdollisuutta muuttua birdieksi.
Lue seuraavaksi: Meissä kaikissa asuu pieni mailanheittäjä
