Välimäki nostaa esille pari tärkeää tekijää kisakentässä, johon hän on jo ehtinyt tutustua.
Sami Välimäki osallistuu tällä viikolla uransa neljänteen PGA Championship -kilpailuun. Kisa on perinteisesti pelattu Yhdysvaltojen itärannikolla, eikä Aroniminkin kenttä Philadelphian liepeillä Pennsylvaniassa tee poikkeusta.
Aronimink on isännöinyt PGA Championshipiä aikaisemminkin, joskin jo vuonna 1962. Viimeisin suurkisa on vuoden 2020 Women’s PGA Championship. Siinä voittotulos oli -14. Kaksi vuotta aikaisemmin pelatussa PGA Tourin BMW Championshipissä mentiin vieläkin lujempaa, kun Keegan Bradley voitti kisan tuloksella -20.
Golfpiste tavoitti Sami Välimäen maanantaina. Haastatteluhetkellä Välimäki oli ehtinyt ottaa tuntumaa kenttään etuysin verran.
”Pitkä se on. Se on aika erikoinen, paljon on bunkkereita juuri siinä 265–270 metrin kohdalla, niistä pitäisi päästä yli niin siitä hyötyy paljon”, Välimäki pohti.
Suuressa roolissa tulee olemaan siis väyläbunkkereiden välttäminen ja pysyminen väylällä. Majoreissa raffit ovat tunnetusti raakoja, eikä tämänviikkoinen kenttä tee poikkeusta kaavaan.
”On tiukka raffi. Se on vähän erikoinen, ja vähän on tällä viikolla tuurillakin väliä, että miten pallo jää makaamaan. Voi olla, että draivin jälkeen lyödään rautaviitosta tai sitten wedgeä. Se on vähän kyseenalainen raffi, täytyy sanoa”, Välimäki kommentoi.
Aroniminkin kenttää pidetään yleisesti erittäin haastavana. Donald Rossin suunnitteleman ja Gil Hansen uudistaman kentän par on 70 ja mittaa sillä on 6761 metriä. Kentällä on useita yli 400-metrisiä par-nelosia, pari yli 200-metristä par-kolmosta ja vain kaksi par-viitosta.
Välimäki ennusta silti, että voittotulos tulee painumaan lähelle Bradleyn vuonna 2018 pelaamaa 20 alle -tulosta.
”Näin Harringtonin (Padraig) päivityksen, että viheriöt ovat täällä kovia, mutta ainakin eilen oli kyllä pehmeät griinit”, Välimäki luonnehti.
Kisaviikolle luvataan hieman vettä ja parinkympin lämpötiloja. Viikonloppuna lämpenee ja sunnuntaina elohopea kipuaa kolmenkympin tietämille. On siis mahdollista, että viheriöt kovettuvat viikon mittaan, mikä tuskin pahemmin haittaisi järjestäjiä.
Välimäki hakee ensimmäistä jatkopaikkaansa PGA Championshipissä. Oleminen major-ympyröissä on helpompaa, kun alla on jo useita startteja. Jonkinlainen käänne tapahtui vuosi sitten samaisessa kisassa. Silloin Välimäki huomasi, ettei major-hulina enää tuntunut vieraalta tai paineistavalta.
”Kyllä se on iso etu, että täällä on käynyt… onhan nämä aina spesiaaliviikkoja, mutta samat naamat täällä on kuin normiviikoillakin. Ei tarvitse sen enempää jännittä, vaikka ollaan majoreissa.”
”Ei vain ole saanut majoreissa tulosta irti, vaan se on jäänyt piippuun. Se ei kuitenkaan ole jäänyt jännittämisestä tai uuden ihmettelystä kiinni.”
Yksi osa-alue, jonka kanssa Välimäki on tuskaillut kuluvalla kaudella, on ollut puttaaminen. Se on yllättävää, sillä putti on ollut aina Välimäen ehdoton vahvuus.
Podcastissa Välimäki kertoo, miten hän on hakenut parannusta viheriötyöskentelyynsä. Podissa paljon asiaa myös Suomen golfin kauden tärkeimmästä kisasta, Vierumäki Finnish Challengesta. Se pelataan elokuussa, mutta työtä kisan eteen on tehty jo pitkään. Kannattaa kuunnella!
Lue seuraavaksi: Sami Välimäen hurja birdieputki ei riittänyt – valmistautuminen majoriin alkaa etuajassa
Sami on koko Pga Tour uransa ajan valitellut huonoa puttaamista, vaikka hän on juuri putterilla kiertueen parhaita. Sami käyttää putteria myös greenin ulkopuoleleta, jopa raffista. Putterilla hän saa pidettyä lähipelitilastot siedettävänä, koska tilastot eivät erottele onko lyöty putterilla vai raudalla tai wedgellä. Edelleen Samin epämukavimmat paikat ovat raffissa greenin lähellä ja greenibunkkereissa. Kehitystä on tapahtunut paljon, mutta paljon pitäisi vielä parantaa. Tähän osa-alueeseen liittyy myös paljon puhuttu hermojen pettäminen. Toivotaan Samille menestystä majorissa. Se on mahdollista, jos lähestymiset ovat parhaalla tasolla.
Podcastissa puhttiin putin lisäksi vähän Samin muustakin statistiikasta. Toimittaja mainitsi positiivisina osa-alueina draivien tarkkuuden ja scramplingin jonka hän sanoi parantuneen. Sami sanoi ettei ollut tutkinut statistiikkaa, mutta että lähipeli lyönnit jää liian kauas reiästä.
Draivien osalta jos verrataan viime vuoteen, niin tilanne näyttää lähes identtiseltä. Tarkkuus on ainut hyvä osa-alue ja kokonais shots gained luku on vähän enemmän miinuksella.
Lähipelissä ainut mikä on selvästi on parantunut on bunkkeri peli. Muilta osin scrambling ja lähipeli yleisesti (sg-around green) on ollut tilastojen valossa huonompaa kuin viime vuonna. Tosin tilastot ei ole tietysti vertailukelpoisia, koska tässä verrataan vain osaa kautta ja Sami on tainnut pelata osittain vaikeammilla kentillä kovemmassa seurassa. Ja parannusta on tietysti tullut, jos verrataan 2024 kauteen eikä viime vuoteen.
Kiitos podista. Jatkossa olisi mukava jos antaisitte Samin ihan vastata ja kertoa. Nyt oli Sami lähinnä kuuntelemassa, kun studiossa laitettiin sanat suuhun ja fiilis jäi ettei haluta horjuttaa sankarimme fiiliksiä ennen isoa kisaa, mutta sitten kuitenkin oli tarve jotenkin kopaista vaikeiksi uskottuja teemoja, kuten mastersin kiukuttelua tai vaisumpaa virettä.