Portugalin golfkentät ovat toinen toistaan parempia. Kehityksestä on kiittäminen kiinteistökehitysyhtiöitä.
Portugalin golftarjonnassa tapahtuu tällä hetkellä poikkeuksellisen paljon hyviä asioita. Useampi kiinteistökehittäjä on panostamassa omistamiinsa golfkenttiin ja niitä ympäröiviin palveluihin, tavoitteenaan luoda vahvaa kysyntää alueelle ja toki kasvattaa kiinteistöpotentiaalin arvoa.
Lissabonin eteläpuolella panostus golftarjontaan näkyy monin tavoin. Vain puoli tuntia Lissabonista etelään Caparicassa sijaitsevassa kahden kentän Aroeirassa on molemmille kentille vastikään tehty pelikokemusta parantavia toimenpiteitä teknisen korjauksen lisäksi. Aroeiraan nousee myös täysin uusi klubitalo lähitulevaisuudessa.
Troian legendaarinen kenttä samannimisellä luonnonkauniilla niemimaalla on äskettäin suljettu remontin vuoksi ja se avataan uudistettuna jossain kohtaa tätä vuotta. Robert Trent Jones seniorin suunnittelema ja vuonna 1980 avattu kenttä on odottanut ehostusta jo vuosia. Nyt ahkerasti Portugalin golfkohteisiin viime vuosina sijoittanut Arrow Group on käynnistänyt kentän ja palvelukokonaisuuden kehittämistoimet alkuperäisen arkkitehdin pojan, Robert Trent Jones juniorin toimiston vetämänä.
Portugalilaisen kiinteistökehitysyhtiö Vanguard Propertiesin massiivinen Terras da Comporta -hanke sai viime syksynä auki toisen kenttänsä, Sergio Garcian nimen alla kulkevan Torren. Terras da Comportan toinen kenttä, kohinalla Euroopan kärkikenttien joukkoon noussut David McLay Kiddin suunnittelema Dunas avattiin loppuvuodesta 2023.
Reikä 5 on lyhyt ja nätti par-kolmonen.
Kun tähän lisätään vielä 10 minuuttia Dunas-kentältä etelään sijaitseva Jorge Santana da Silvan suunnittelema 18-reikäinen Pinheirinho, on golfkattaus alueella todella korkeatasoinen. Pinheirinho on kuitenkin tätä kirjoitettaessa jostain tuntemattomasta syystä jälleen suljettuna ja avautuu uudelleen syksyllä 2026.
Aivan Pinheirinhon naapurista löytyy vielä yksityinen CostaTerra Golf & Ocean Club, jonka tarjoamaan kuuluu myös amerikkalaisen Tom Fazion suunnittelema 18-reikäinen kenttä, jolle tosin ei ole klubin ulkopuolisilla asiaa pelaamaan.
Torre täydentää Terras da Comportan tarjonnan
Kun klubin ensimmäinen kenttä nousee heti avaamisensa jälkeen aivan Euroopan kärkikenttien joukkoon, ovat odotukset toisen kentän suhteen väkisinkin korkealla. Tilanne lienee hieman sama kuin musiikkibisneksessä: kun yhtye X julkaisee huikeasti menestyvän esikoisalbumin, on odotusarvo toisen levyn kohdalla valtavan korkealla. Ikävämpää on se, että harvoin odotuksiin pystytään vastaamaan.
Torren osalta käy hieman samoin. Toisaalta verrokkina toimiva sisarkenttä Dunas on niin upea golfkenttä, että lähellekin yltämistä voi jo pitää hyvänä onnistumisena. Kyllä Torrestakin useampi hitti löytyy.
Molemmat kentät on rakennettu hyvin samankaltaiseen, täysin hiekkapohjaiseen ja kauniisti aaltoilevaan mäntymetsäiseen maastoon. Maasto tarjoaa lähes täydellisen kehyksen golfkentälle ja kumpikin kenttä hyödyntää maapalansa mainiosti. Torren ruoholaaduksi on valittu lämmintä ilmastoa paremmin kestävä Bermuda, kun Dunasilla pelataan nataheinäpinnoilla. Ainakin teoriassa tämä on hyvä yhdistelmä, sillä kentät ovat huippukunnossa hieman eri aikaan vuodesta.
Molemmilta kentiltä löytyy loistavia golfreikiä toinen toisensa perään. Siksikin Torren ”moittiminen” tuntuu hieman tekopyhältä, sillä se on kokonaisuutena erinomainen golfkenttä, jota todistaa myös nouseminen saman tien monien Manner-Euroopan rankingien top 100 -listalle.
Ykkösen greenin edustalle on jätetty muutama kaunis mänty. Ratkaisusta joko pitää tai ei pidä, riippuen osuuko pallosi niihin vai ei.
Torre häviää sisarkentälleen visuaalisuudessa ja pelillisessä hauskuudessa. Dunas sulautuu ympäröivään luontoonsa lähes täydellisesti ja on muotokieleltään ”raffimpi”. Torren muotokieli on enemmän ihmisen luoman näköinen. Tämä korostuu erityisesti bunkkerityylissä, joka Torrella on muodollisempi ja ”amerikkalaisempi” kuin Dunasissa, jossa formaaleja ”irrallisia” bunkkereita ei juuri ole, vaan hiekkaesteet on luotu hyödyntämällä ympäröivää hiekkapohjaista maastoa.
On Torrellakin paljon ns. waste-areaksi luokiteltavia hiekka-alueita, mutta siinä missä ne Dunasilla tulevat usein pelilinjoille, jäävät ne Torressa hieman sivurooliin väylien reuna-alueille. Joissain paikoin olisi tuntunut luontevalta ulottaa waste kohtaan, mihin nyt oltiin rakennettu erillinen bunkkeri. Mutta kuten sanottu, tämä menee jo nipottamisen puolelle ja on pitkälti myös makuasia.
Tiibokseja kentällä on peräti kuusi ja par 72 -kentän voi pelata lyhimmillään 3800 metrin ja pisimmillään 6670 metrin mittaisena. Napakat hiekkapohjaiset väylät tarjoavat mukavasti rullia, joten pallon kuljettamiselle tiiltä reikään on paljon vaihtoehtoja.
Pienempien viheriöiden lisäksi Torre on aavistuksen Dunasia tiukempi tiiltä.
Kentän suunnittelijaksi ilmoitetaan virallisesti Sergio Garcia, mutta suunnittelutiimissä pääroolissa on toiminut islantilainen kenttäarkkitehti Snorri Vilhjalmsson, joka työskentelee normaalisti Jose-Maria Olazabalin toimistossa. Itse ”Olliekin” on ilmeisesti kentän suunnitteluun osallistunut, joten suunnitelma on mitä todennäköisimmin useamman henkilön näkemysten tuotos.
Garcian pelaajataustan vaikutus nähdään ainakin viheriöissä, jotka tarkkana pallonlyöjänä tunnettu Garcia halusi selvästi pienemmiksi kuin mitä Dunasin, kieltämättä suuret, viheriöt ovat. Pienempien viheriöiden lisäksi Torre on aavistuksen Dunasia tiukempi tiiltä, vaikkei Torrea kapeaksi voi väittää.
Garcialla lienee ollut vahva visio myös harjoitusalueista, jotka ovat todella hyvät. Erityisesti kaksi kookasta lähipeliviheriötä ympäristöineen tarjoaa maittavan mahdollisuuden harjoittelulle. Kun myös harjoitusalueiden lyöntipinnat ovat kunnoltaan ja napakkuudeltaan aivan mahtavat, viettää lähipelialueella mielellään aikaa.
Se onkin tällä hetkellä lähes pakollista, sillä Torren klubitalo ei ole vielä valmis. Vierailumme aikaan joulukuussa klubitalon rakentaminen ei vielä ollut käynnissä, eikä avautumisajankohtakaan ole tiedossa. Toistaiseksi palvelut ovat hyvin rajalliset, käytännössä saatavilla on kahvia ja sipsejä mukaan kentälle. Tilapäinen wc-rakennus on sinänsä toimiva ja siisti.
Torrella joutuu tällä hetkellä keskittymään vain golfiin, mikä varmasti rajoittaa pelaajamääriä, kunnes klubitalo palveluineen avautuu. Toisaalta tämä tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden pelata huippukenttää rauhassa. Pelasimme itse kentän kahtena eri päivänä ja käytännössä saimme olla kentällä lähes yksin. Green fee maksaa tällä hetkellä 200€, joskin esimerkiksi joulukuussa tarjolla oli kierros tarjoushintaan 120€.
Torre on huippukuntoinen testi
Torre avattiin lokakuussa 2025, Kentällä ole toistaiseksi pelattu paljonkaan kierroksia, joten se on kunnoltaan huikea. Väylät ovat napakat ja pallo makaa täydellisesti, huonosta osumasta voi syyttää vain itseään. Viheriöt olivat muutamien sadepäivien jäljiltä aavistuksen pehmeät kentän muuhun napakkuuteen verrattuna ja backspinniä olikin yhdistelmällä napakat väylät + pehmeähköt ja liukkaat viheriöt tarjolla poikkeuksellisen paljon.
Yhdeksäs reikä (par5) palaa rangen ja harjoitusalueiden viereen.
Tiiltä tilaa on kohtuullisen paljon, mutta paikoin vain toisella puolella. Varsinkin ensimmäisellä pelikerralla kannattaa lyödä sinne tilavampaan laitaan väylää, vaikka se tarkoittaisikin hieman pidempää jatkolyöntiä. Ympäröivä puusto on matalaa ja ajoittain käydään melko ylhäälläkin pelaamassa, joten tuuli on kentällä usein läsnä. Pelikerroillamme tuulen suunta vaihtui 180 astetta ja ensimmäisellä kerralla helpolta tuntunut väylä olikin toisella kerralla selvästi vaikeampi.
Kentällä on muutamia erityisen hienoja avauslyöntejä. Parhaimpia mieleen painuivat väylän 2 (par 5) ja väylän 8 (par 4) mielenkiintoiset ja hauskat dyynien ylitykset. Dyynien jälkeen pelataan alamäkeen viheriötä kohti ja onnistunut draivi palkitaan reiluilla lisämetreillä.
Myös reiän 11 (par 5) avaus tarjoaa mielenkiintoa, sillä valittavana on muutama vauhtoehto: joko tykitys laajan waste-alueen yli tai sijoitus sen oikealle puolelle väylän kapeampaan osaan, josta matkaa viheriölle jää vähemmän. Turvallisempi linja on pelata leveän väylän vasemman laidan kautta hieman pidempää reittiä. Viheriö sijaitsee noin 10 metriä väylää ylempänä suuressa ”kulhossa”. Aina kun pallon saa kulhoon saakka, voi matkalla viheriölle jännittää, onko pallo kenties päätynyt lähellekin reikää.
Myös kentän viimeinen par 5 (reikä 15) on varsin hyvä reikä. Vasemmalle taittuvan avauslyönnin jälkeen voi viheriötä päästä yrittämään kahdella päälle viheriön oikealla puolella olevaa rinnettä hyödyntämällä.
Par-kolmosista toimivimmat ovat lyhyt 5, jossa on mielenkiintoinen lipunpaikka pienellä tasolla oikealla takana sekä seitsemäs, poikittaiselle viheriölle pitkähköllä mailalla pelattava reikä, jossa par tuntuu onnistumiselta.
Kahdestoista on kentän lyhin par 4 upealla paikalla hiekkadyynin päällä. Reikä on kuitenkin harmillisesti suurimmalle osalle parisenkymmentä metriä liian pitkä ja erityisen pienen viheriön läheisyydestä sen verran hankala, ettei (uhka)rohkeita avauksia juurikaan yritetä lyödä suoraan päälle tai edes viheriön lähelle.
Viidennellätoista griinille voi myös rullitella oikean puolen rinnettä käyttäen.
Selkeästi heikkoja reikiä kentällä ei juuri ole, mutta parin pelikerran jälkeen reikä 14 tuntuu edelleen hieman kyseenalaiselta. Avaus on käytännössä saatava kääntymään oikealta vasemmalle tai se rullaa kaltevaa väylää oikealle ongelmiin. Ja jos avaus ei ole tarpeeksi pitkä, ei poispäin viettävää viheriötä näe lainkaan. Tiibokseja oikealle siirtämällä (tilaa on reilusti) olisi avauksen kulma ollut ehkä mielekkäämpi. Toisaalta reikä on juuri sellainen hankala reikä, jossa onnistuminen tuntuu erityisen hyvältä. Myös kentän toiseksi viimeinen reikä jää vähän mietityttämään. Kyseessä on 88–201m pitkä par 3, joka jää pelillisesti ja visuaalisesti muuta kenttää vaisummaksi.
Kohti Lissabonia
Lentohinnat Lissaboniin olivat pitkään muuta Eurooppa kalliimpia, mutta nyt tilanne on kääntynyt jopa päälaelleen. Esimerkiksi kevättalvella 2026 lennon Lissaboniin sai edullisemmin kuin esimerkiksi Barcelonaan tai Malagaan.
Lissabonin eteläpuolinen alue kehittyy tällä hetkellä golfillisesti kovaa tahtia ja on selvää, että maailmanluokan kenttien hinnat tulevat todennäköisesti lähivuosina nousemaan. Niinpä huippukenttien kokeminen nyt, kun green feet ovat vielä jollain tapaa maltillisia erityisesti suhteessa kenttien tasoon, voisi olla järkevää.
