Tutustuminen viiteen virheitä seuraavaan tilastoon voi auttaa pelaamaan fiksumpaa golfia ja säästämään lyöntejä.
PGA Tourilla on pitkään kerätty paljon erilaisia tilastoja pelistä ja pelaajista. Muun muassa ensimmäiset strokes gained -tilastot tulivat kiertueelle jo lähes 15 vuotta sitten. Tilastot ovat julkisia. Valtaosa tilastoista keskittyy pelaajien onnistumisiin, ja vastaavasti vain harvat kuvaavat pelaajien tekemiä virheitä tai huonoja suorituksia.
Monet pelaajat ovat jo pitkään keränneet perustilastoja muun muassa väyläosumista, griiniosumista ja puttien määrästä. Nykyisin jopa harrastajapelaajalla on halutessaan mahdollista saada pelistään edistyneitä tilastoja, kuten Strokes Gained -lukuja.
Tilastoja tutkimalla pyritään usein löytämään vastaus siihen, mitkä pelin osa-alueet ovat hyvässä iskussa, ja ennen kaikkea, mitä pelin osa-alueita tulisi kehittää.
Tässä juttusarjassa paneudutaan tilastotiedon hyödyntämisen toiseen puoleen. Keskitymme virheisiin ja siihen, miten tilastotiedon avulla pystytään parantamaan tulosta tekemällä kentällä parempia ratkaisuja.
Tiger Five -tilastot ovat hyvä tapa ymmärtää omaa peliä. Ne auttavat havaitsemaan, missä tekee tulokseen vaikuttavia virheitä.
Yksi tällä kulmalla peliä lähestynyt huippupelaaja on Tiger Woods, jonka kerrotaan ammattilaisuransa alkuvuosista lähtien seuranneen viittä eri tilastoa, jotka kaikki keskittyivät virheisiin ja huonoihin suorituksiin.
Huippuammattilaisten tilastojen hyödyntämisen ammattilainen Scott Fawcett Decade Golfista on muokannut Tigerin version paremmin kaikille pelaajille sopivaksi. Näitä tilastoja kutsutaan nimellä Tiger Five.
Fawcettin laskelmien mukaan PGA Tourilla voittaneilla pelaajilla Tiger Fiven viidestä tavoitteesta (oikealla) keskimäärin noin 1,5 jää kierroksella saavuttamatta.
Tiger Five -tilastot ovat hyvä tapa ymmärtää omaa peliä. Ne auttavat havaitsemaan, missä tekee tulokseen vaikuttavia virheitä. Niitä on myös helppo seurata ilman erillisiä tilastointiohjelmistoja tai sovelluksia.
Tärkeintä on seurata tilastojen kehitystä kauden aikana. Kierroksen jälkeen kannattaa hetki pohtia, millaisista tilanteista virheet tulivat ja johtuivatko ne epäonnistuneesta lyönnistä, päässä pyörivistä epäsuotuisista ajatuksista, epävarmuudesta vai väärästä lyöntivalinnasta.
Virheistä pitää pyrkiä oppimaan. Jokainen voi suhteuttaa tilastot omaan pelitasoonsa. Yksinkertaisimmin se käy ottamalla vertailukohdaksi pelatun väylän hcp-tuloksen eli oman par-tuloksensa.
Tärkeintä on seurata tilastojen kehitystä kauden aikana.
Tiger Five -tilastot
Aloitetaan Tiger Fiven perkaaminen ensimmäisestä kohdasta, eli tuplabogeista. Tuplabogit ja suuremmat reikätulokset ovat merkittävin pelaajan tulostason selittäjä.
Usein ajatellaan, että parempia tuloksia pelaavat tekevät paljon enemmän birdejä, mutta esimerkiksi tasoituksella 20 pelaavan ja tasoituksella 5 pelaavan golfarin ero birdien määrissä on keskimäärin yksi kierroksessa. Tasoitusten eroa selittää eniten tuplien ja suurempien väylätulosten määrä.
Tasoituksella 20 pelaavalla on tasoituksella viisi pelaavaan verrattuna keskimäärin neljä tuplaa tai suurempaa reikätulosta enemmän kierrosta kohti.
Kun pelaajan tasoitus on neljä, hän tekee kierroksella keskimäärin yhtä monta birdieä kuin tuplia ja suurempia reikätuloksia. Kumpiakin syntyy keskimäärin 1,4. Vasta kun pelaajan tasoitus laskee alle kahden, tulee tuplia ja suurempia reikätuloksia keskimäärin vähemmän kuin yksi kierroksella.
Mistä tuplat ja suuremmat tulokset sitten yleensä johtuvat? Selvästi yleisin syy tupliin ja suurempiin tuloksiin ovat par 4 ja par 5 -väylien huonot avauslyönnit. Tuplista tai sitä huonommista väylätuloksista noin 70 % johtuu huonoista avauksista.
Tuplista tai sitä huonommista väylätuloksista noin 70 % johtuu huonoista avauksista.
Tuplat syntyvät epäonnistuneesta avauslyönnistä aiheutuneiden rangaistuslyöntien tai avauksesta johtuvien välilyöntien kautta. Hankalaan bunkkeriin, puiden tai kivien taakse tai pitkään heinään ajautunut avaus johtaa tyypillisesti välilyöntiin.
Mikäli väylällä on avauslyönnin mitassa yllä mainittuja ongelmapaikkoja, kannattaa avaus suunnata ongelmista poispäin, joissakin tilanteissa väylän toiseen reunaan ja joskus jopa raffin puolelle. Olennaista on välttää lyöntejä maksavat paikat.
Jos ongelmiin kuitenkin ajaudutaan, pelaajan tekemällä ratkaisulla voi olla suuri vaikutus tulokseen.
Nyrkkisääntö tällaisiin paikkoihin on, että jos hankalasta paikasta pelattu lyönti ei päädy väylälle sataa metriä eteenpäin lähes varmasti, teet keskimäärin paremman reikätuloksen lyömällä pallon väylälle lähimpään turvalliseen paikkaan.
Lähestymislyönneistä aiheutuvat tuplat johtuvat epäonnistuneista lyönneistä sekä päätymisestä liian vaikeaan lähipelipaikkaan. Tällöin taustalla on lähes poikkeuksetta liian rohkea ja riskialtis kohteen valinta. Kun pelaaja sitten yrittää taitotasoonsa nähden liian rohkeasti selvitä vaikeasta paikasta kahdella lyönnillä reikään, on lopputulos liian usein tupla tai suurempi.
Artikkeli on julkaistu Suomen Golflehdessä 1/2025
Ei tuplabogeja – Tiger Five -tilastot
- Ei tuplabogeja
- Ei bogeja tai suurempia tuloksia par 5 -väylillä
- Ei bogeja tai suurempia tuloksia lähestymisissä rauta 9:llä tai pienemmällä mailalla
- Ei kahta lähipelilyöntiä griinin lähistöstä
- Ei kolmen putin griinejä
Tilastoja ja hifistelyä riittää, mutta sanoisin raflaavasti kaikille että kaikki peli on vain esileikkiä kunnes viimeinen putti on edessä. Siinä on pelin ja tuloksenteon ydin. Putit on tärkeämpiä kuin lähipeli. Lähipeli on tärkeämpi kuin lähestymiset ja avaukset. Lähestymiset on tärkeämpiä kuin avaukset. Kaiken muun epätäydellisen pelin voi seuraavalla lyönnillä paikata paitsi viimeisen putin. Tämä viisaus pätee ties kuinka korkean tason pelaajille ja klubituuppareille varsinkin.
Itse allekirjoitan noi teesit kyllä. Esim. jo avaukset tosiaan sakkaa ja rankkuja tulee sen takia, niin sitä ei pysty paikkaamaan puttipelillä oikein mitenkään vaan realistinen tulos lähes aina klubituupparilla tupla tai huonompi.
Niinhän se on itselläkin että jos ei mokaile, niin tulee bogi ja joskus jopa parempi.