Suorat lennot, neljä eriluonteista tasokasta golfkenttää, ripaus kulttuuria - ja ennen kaikkea aurinkoa ja lämpöä. Siinä puitteet omatoimimatkalle Kyproksen saarelle Pafokseen.
Siitä on reippaasti yli 40 vuotta, kun vietimme perheen kanssa kesälomaviikkoa Pafoksella. Mieleen on jäänyt uunissa pitkän haudutettu lammaspaisti ja uniapneasta kärsinyt taksikuljettaja, joka mateli puoliunessa vanhalla dieselmersulla kiemuraisia vuoristoteitä.
Siihen aikaan, 1980-luvun taitteessa, Pafos oli pienehkö merenrantakylä tai kaupunkipahainen. Nyt lähdimme ottamaan selvää, millainen se on nykyään ja mitä se tarjoaa golfarille.
Finnairin lento saapui Larnakaan puolen yön jälkeen. Vuokra-auto alle ja noin puolentoista tunnin ajomatka moottoritietä länteen Pafokseen. Kypros on yksi neljästä Euroopan valtiosta, jossa on brittimiehityksen perinteenä vasemmanpuoleinen liikenne, mutta kokemuksen mukaan siihen tottuu nopeasti – kunhan muistaa liikenneympyröissä lähteä pyörimään oikeaan suuntaan.
Olimme varanneet Pafoksen keskustan liepeiltä Airbnb:n kautta talon, joka osoittautuikin erinomaiseksi valinnaksi. Talo sijaitsi Garden Paradice resortissa aidatulla alueella. Kolmen makkarin ja kahden kylppärin täysin varustellun talon vuokra kymmeneltä vuorokaudelta on 900 euroa plus sähköt.
Golfarille auto on Kyproksella välttämätön. Kaikki neljä golfkenttää sijaitsevat Pafoksen ulkopuolella. Lisäksi halusimme kierrellä saarta ja nauttia muustakin kuin golfista.
Rooman valtakunnan aikana Pafos oli Kyproksen pääkaupunki. Nykyään koko Pafoksen alue on nimetty Unescon maailmanperintökohteeksi. Kaupunki jakautuu lomalaisten tuntemaan hotellien ja nähtävyyksien täyttämään Ala-Pafokseen ja liike-elämän keskuksena tunnettuun Ylä-Pafokseen. Yksi alueen tunnetuimmista rannoista on Lara Beach, joka tunnetaan myös kilpikonnien munimispaikkana.
“Vieraile Pafoksella ollessasi ainakin Agia Solomonin kirkon katakombeissa, arkeologisessa puistossa ja keskiaikaisessa linnoituksessa”, kertoo matkaopas. Uskallan suositella myös Polisin Blue Lagonia Kyproksen pohjoisrannalla.
Kyproksen mystisin ranta, jota ei missään tapauksessa voinut jättää väliin, on ranta, johon kreikkalaisen mytologian mukaan rakkauden ja kauneuden jumalatar Aphrodite saapui simpukankuorella. Paikkaa väitetään Aphroditen syntymäpaikaksi. Toisen tarinan mukaan syntymäpäikka olisi ollut Kytheran saari Peloponnesoksen niemimaan läheisyydessä.
Meille kohde sopi hyvin, sillä Aphroditen rannalta on vain kivenheitto ensimmäiseen golfkohteeseemme, joka on tietenkin nimetty Aphrodite Hills Golf Resortiksi. Sitä mainostetaan vaatimattomalla sloganilla: “Jos jumala pelaisi golfia, tämä olisi hänen temppelinsä…”
Eivät muidenkaan kenttien mainoslauseet olleet vaatimattomuudella pilattuja: “Uppoudu elämän kauneuteen Minthis Golfissa”, “Elea, Nick Faldon mestariteos” ja “Secret Valley, Valaiseva kenttä”.
Aphrodite Hills Golf Resort
Hulppean klubitalon terassilta vasemmalla sijaitsevat range ja harjoitusalueet, lammen vartioma 18. griini, puttiharjoitusviheriö ja ylempänä oikealla kioski, josta startteri lähettelee golfarit matkaan. Lisäksi alueella oli vielä kuusireikäinen par 3 -kenttä. Taustalla vuorten päällä parikymmentä tuulimyllyä heräilee verkkaisesti pyörähdellen päivän töihin.
Aphrodite Hills Golf Resort on suurella rahalla rakennettu keskus hotelleineen ja palveluineen. 5–6 kylämaista yhteisöä ovat levittäytyneet laajalle kentän ympäristöön. Alueelle on vakituisesti 4000–5000 asukasta.
Onhan näitä kaikenlaisia resortteja tullut nähdyksi, mutta Aphrodite Hills Golf Resort on yksi mieleenpainuvimmista, golfkenttänsä vuoksi. Erityisesti kentän ulosmeno on kahdella sanalla ilmaistuna varsin erikoinen.
Meillä oli hyvä tuuria, kun paikalla oli sattumoisin paikalla isänsä häihin saapunut, rahoitusalalla työskentelevä, Tukholmassa asuva Mika Melamies. Hän on Aphrodite Hillsin jäsen ja pelaa kolmen tasoituksella. Mika on pelannut myös Finnish PGA Golf Touria.
Mäkisyyden vuoksi kentällä on autopakko ja sen ymmärtää heti kentän kolmosväylälle saavuttaessa, kun Mika asettuu valkoisille tiille ja edessä on syvä rotko, jonka toiselle puolelle pallon on lennettävä ilmassa 240 metriä. Meillä punaisilta pelaaville on noin kilometrin siirtyminen rotkon toiselle puolelle.
Ja kyllä! Mika vetäisee helpon näköisesti yli 300 metrin dravin rotkon yli väylälle. Emme voi kuin ihaillen seurata pallon lentoa. Seuraava hengenpidätys tapahtuu, kun pudottaudumme mutkitellen kapeaa ja jyrkkää rinnettä rotkon pohjalle seiskaväylälle, joka on meille lyhyt par-kolmonen. Väylä on kentän signature -väylä.
Rotkon lähes pohjalta taas ylös mäen päälle par-neloselle, josta avautuu griinin takainen merimaisema, tosin talorivistöllä pilattu.
Sisääntulo on luonteeltaan erilainen, tasainen mutta mielenkiintoinen. Kun saavumme viimeiselle reiälle, klubitalolle päättyvälle komealle par-vitoselle, Mika kertoo hauskan jutun.
“Täällä pelattiin lokakuun lopussa 2020 Eurooppa Tourin kisa Cyprus Open, johon osallistui kaksi suomalaista: Kalle Samooja ja Sami Välimäki. Pelaajat löivät avauksensa sokkona kahden puun yli ja olin siellä puiden luona kummulla tarkkailemassa, mihin pallot päätyvät”, Melamies kertoo.
“Minulla oli paperinen eväspussi ja asetin sen tarkasti puun taakse, ettei se vain missään tapauksessa häiritsisi pelaajia. Ensimmäisenä löi englantilainen Callum Shinkwin – ja eikös pallo osunut puuhun ja putosi suoraan eväspussiini!”
“Shinkwin sai tietenkin vapaan dropin. Hän myös voitti koko kisan uusinnassa Samoojan kanssa. Välimäki oli kuudes. Hieno saavutus suomalaisiskaksikolta.”
Mekin opimme kentän metkut vähä vähältä. Pelasimme sen vielä puolitoista kertaa ja joka kerta peli sujui vähän paremmin. Kun arvioimme kotitalomme terassilla kenttää, kaiken voisi tiivistää taas kolmeen sanaan: “Sykähdyttävä, vaikuttava, erikoinen.”
Minthis Golf Club Resort
Kyproksen vanhin kenttä on rakennettu luostarin maille, ja luostari omistaa vieläkin osan kentästä. Aphroditen hyörinän jälkeen oli kuin rauha olisi laskeutunut alueen ylle. Silmä lepäsi avarassa maisemassa.
Britticaddiemaster hoiti virallisuudet ripeästi ja huumorin ryydittämänä ja pian seisoimme ykköstiillä startteri ja marshall Tony Woodmoren opastuksessa. Puoliakaan emme ymmärtäneet hänen nopeasta ja murteellisesta puhestaan, mutta perusteellinen opastus teki syvän vaikutuksen.
Minthis’sä suoralyöntisyys on etu. Kenttä on pitkä myös punaisilta pelattuna. Osilla väylistä sai repiä hartiavoimin ja silti par-nelonen muuttui par-vitoseksi. Pallot löytyvät helposti, vaikka raffi onkin melko pitkää. Kenttä oli hienossa kunnossa ja griinit armollisia, hitaampia ja helpommin luettavia kuin esimerkiksi Aphroditessa.
Ulosmenon jälkeen puikahdetaan tien yli. Vasemmalle jäävät varsinaisen resortin asumukset, ravintolat, viinimyymälä ja upea spa sekä range ja harjoitusalueet. Kymppitiiltä aukeaa mahtava maisema, ehkä Kyproksen kenttien vaikuttavin par-vitosväylä. Se on rakennettu jälkeenpäin ja siksi seuraava siirtymä on pitkä paluu takaisin “vanhalle kentälle”. Minthis sopii käveltäväksi, mutta tämä siirtymä hoidetaan ainoalaatuisella shuttle-kuljetuksella.
Kun palaamme takaisin klubille, caddiemaster on vastassa ja tarjoaa meille tsipouroryypyt. Se on läheisessa luostarissa viinirypälemäskistä tislattua pontikkaa. Jostain luin, että Minthisin ravintola on ruualtaan Pafoksen parhaita ja lounas vahvistaa arvion. Erityismaininnan saa vielä henkilökunnan ystävällisyys ja ammattitaito.
Resortin tasosta kertoo paljon se, että resortissa järjestettiin taannoin Välimeren maiden presidenttien kokous. Paikalla oli valtion päämiehiä aina Ranskan presidentti Macronia myöten. Minthiksen ylpeys on laaja ja monipuolinen kylpylä, josta ei mitään puutu. Voi vain kuvitella, että kylpylän tiloissa sielu ja ruumis lepäävät. Olisi kelvannut Afroditellekin.
Secret Valley Golf Resort
Aphroditen ja Minthiksen jälkeen Secret Valley Golf Resort tuntuu kotoiselta. Klubitalo on muihin verrattuna vaatimattoman oloinen, perinteinen ja toimiva. Sen terassilta on hienot näkymät kentälle.
Nimensä mukaisesti kenttä on puristettu laaksoon. Ulosmeno kulkee laakson toista laitaa ja sisääntulo toista links-kentille tyypilliseen tapaan. Vaikka kenttä näyttää ahtaasti rakennetulta, väylät kulkevat luontevasti ilman pelkoa pallon lentämisestä viereiselle väylälle.
Kenttä on klubipelaajan ihannekenttä ja hyvin käveltävä.
Väylät on muotoiltu niin, että hyväkin lyönti saattaa vieriä huonoon paikkaan – kuten links-kentillä on tapana. Kentällä risteilevät ojat lisäävät haastetta.
Monien arvostelijoitten mukaan Secret Valley on jostain syystä Pafoksen alueen kentistä huonoin, mutta ei se välttämättä näin ole, vaan monille pelaajille kenttä voikin olla paras.
Brittejä ja ruotsalaisia kenttä ainakin tuntui miellyttävän. Golfin pelaaminenhan on ennen kaikkea kokonaiselämys. Jos oma peli on sujunut hyvin, kenttäkin on pelaajan mielestä yleensä hyvä. Meille kenttä sopi erinomaisen hyvin. Pidimme erityisesti henkilöstön palvelualttiudesta ja ystävällisyydestä.
Elea Estate Golf Club
Ensivaikutelma lähimpänä Pafoksen kaupunkia sijaitsevasta kentästä, Eleasta, teki vaikutuksen. Hulppean klubitalon terassilta avautuu koko kenttä ja kaukana sen takana häämöttävä meri.
Pelikeli oli hyvä, mutta edellispäivinä Kyproksen yli oli pyyhkiytynyt poikkeuksellinen rankkasade, jonka seurauksena bunkkerit olivat täyttyneet vedellä ja ne olivat nyt suljettu. Opimme tämän, kun takana tulleen ryhmän topakka leidi tuli huomauttamaan, että bunkkereista ei tarvinnut lyödä, vaan sai vapaan dropin.
Tämä helpotti peliä huomattavasti, sillä bunkkereita kentälle riitti ja erityisesti muutaman griinin ympäristö oli “bunkkeroitu” todella hyvin.
Kenttää mainostetaan Nick Faldon mestariteoksena. Tarkkaa lyömistä kentälle tarvitaankin, erityisesti korotetut griinit vaativat hyviä lähestymislyöntejä – ja niitähän meillä oli varsin vähän lyöntivarastossa.
Oman lisänsä toivat gps-järjestelmän häiriöt, jotka pysäyttivät golfautomme milloin sattui ja siinä sitten peruuteltiin ja hääräiltiin muiden pelaamista hidastamassa. Kierroksemme venyi lähes viisituntiseksi. Aurinko jo ehti mailleen ennen kuin hämärän hyssyssä viimeinen pallo putosi reikään.
Kypros ja Pafoksen ympäristö neljine, voi liioittelematta sanoa huippukenttineen, on oiva golfkohde. Takuuvarma aurinko ja lämpö sekä ystävälliset ihmiset jättävät mieluisan muistijäljen.
Suurin minus omatoimimatkaajalle ovat korkeat greenfeehinnat. Koska kaikilla kentillä on eri omistaja, yhteistä tahtoa greenfeepakettien rakentamiseen ei ole löytynyt. Tiskiltä ostettuna kierroksen hinnaksi tulee helposti rapiat 100 euroa ja siihen vielä mahdollisesti golfauto.
Meillä kymmenen päivän ja kuuden kierroksen matka tuli maksamaan noin 1 700 euroa (lennot 450, auto 300 ja talo 300 euroa) ja siihen muu eläminen päälle. Viikon reissulle kannattaa ottaa jonkun matkanjärjestäjän paketti. Ne ovat yleensä Aphrodite Hills Resortiin ja mukana on kierros–pari Secret Valleyssa tai jollakin muulla kentälle. Hintaa kertyy rapiat 2 000 euroa, mutta tasoa arvostavalle hinta on paikallaan.
Pafoksessa ja sen ympäristössä näkemistä ja kokemista riittää, jos näin haluaa. Eläminen on edullista ja hyviä ravintoloita on pilvin pimein. Loppusyksy ja kevät ovat parasta aikaa, mutta talvikaan ei ole huono vaihtoehto, jos kaipaa pelkästään golfaamista eikä välitä niinkään auringonotosta.
Lue seuraavaksi: Minne golflomalle, kun suosikkikohteet alkavat olla loppuunmyytyjä?