Jani Andersson valmistaa CNC-sorvilla yksilöllisiä messinkiputtereita.
Oletko joskus miettinyt, millaista olisi putata itselle varta vasten rakennetulla putterilla? Sellaisia valmistaa Jani Andersson, joka toimii Länsi-Uudellamaalla Siuntion Helmi -nimisen yrityksen taustalla.
Joitakin vuosia sitten 3D-mallinnuksen hallitsevalla Anderssonilla syttyi lamppu, ja hän alkoi kypsytellä ajatusta oman putteripajan perustamisesta.
”Piirsin 3D-mallin ja seuraavalla viikolla tein ensimmäisen version. Kokeilin ja tunnustelin ja etsin sopivia mittasuhteita. Alun perin tykästyin yksinkertaiseen blade-malliin, kun yritin optimoida, millainen putteri näyttäisi ja tuntuisi hyvältä, mutta olisi myös helppo koneistaa”, hän sanoo.
Hän valmistaa putterinlavat pääsääntöisesti messingistä, mutta tekee niitä jonkin verran myös teräksestä. Tällä hetkellä parametrisesti suunniteltuja vakiomalleja on yksi. Putterin painoon ja ulkonäköön voi vaikuttaa muuttamalla määrättyjä parametrejä ja pysymällä tiettyjen arvojen sisällä.
”Asiakas voi vaikuttaa muun muassa käytettäviin materiaaleihin, lavan paksuuteen ja osumapinnan viimeistelyvaihtoehtoihin. Putteri on mahdollista mallintaa etänä, näin mittasuhteita ja kaiverruksia voidaan muokata visuaalisten toiveiden mukaisesti.”
Anderssonilla on tarjolla muutamia varsi- ja grippivaihtoehtoja, mutta maila voidaan koota myös asiakkaan haluamilla komponenteilla. Varsien ja grippien asennukseen hän kertoo saaneensa tärkeää oppia mailamestari Johan Laaksoselta.
Perusmallin hinta on 580 euroa. Kun putteriin suunnitellaan ja tehdään enemmän yksityiskohtia, hinta nousee jonkin verran.
”Eri malleissa on vain mielikuvitus rajana. Jos jollain on syntynyt visio, minkälaisen putterin haluaisi, mutta ei ole vielä etsimäänsä löytänyt, niin täällä ollaan. 3D-mallintaminen on tänä päivänä todella nopeaa.”
Virheet ovat opettaneet eniten
Anderssonin isä työskenteli metallialalla, ja tämän peruja on Siuntion Helmen CNC-sorvi. Andersson on itsekin rakennellut koneita ja hankkinut isompia kolmiakselisia jyrsimiä, joilla pystyy tekemään metallista lähes mitä tahansa.
Koneiden käyttö sujuu Anderssonilta nykyään kuin konkarilta. Hän on omatoimisesti opetellut käyttämään työstölaitteita, ja kertoo tarpeeksi monta terää rikkoneena harjaantuneensa taitavammaksi ja huolellisemmaksi tekijäksi.
”Yksittäiskappaleiden koodia muodostaessa on suurempi mahdollisuus virheelle, eli tulee tehtyä joku liike, jota ei ole tarkoittanut. Siinä voi mennä terä tai työstettävä kappale pilalle, mutta sitten otetaan toinen kappale ja tehdään uudestaan.”
Valmistelut ja viimeistelyt vievät lähes kaiken ajan.
Andersson sanoo, että hänellä on hyvä yleiskäsitys sähkömekaniikasta, mutta ei halua julistautua superammattilaiseksi.
”CNC-koneen vahvuus on siinä, että kun ohjelma on hallussa ja testattu, sillä pystyy valmistamaan toistovarmasti vaikka tuhat samanlaista palikkaa. Uuden ohjelman ajaminen muodostaa isoimman riskin. Itse työstöajat tämän kokoisissa kappaleissa ovat lyhyitä. Valmistelut ja viimeistelyt vievät lähes kaiken ajan.”
Andersson laskeskelee investoineensa kymmeniä tuhansia euroja koneisiin ja työkaluihin.
”Uudemmat koneistamot haluavat päästä 90-luvun teknologiaa sisältävistä koneista eroon, mutta mekaanisesti ne ovat aivan erinomaisia laitteita. Niiden kanssa on tehtävä tiettyjä kompromissejä, miten tietoja siirretään tietokoneelta jyrsinkoneelle.”
Hän ei vielä tiedä, missä laajuudessa aikoo toimintaansa satsata, mutta ainakaan toistaiseksi Andersson ei ole valmis laittamaan putterituotantoon kaikkia pelimerkkejänsä likoon.
”Katsellaan, kuinka tämä tästä edistyy, ja löytyykö markkinoilta kiinnostuneita ostajia yksittäin tehdyille puttereille”, hän pohtii.
Koukussa kehittymisen tunteeseen
Entisenä kilpapelaajana Jani Anderssonilla riittää näkemystä siitä, miltä hyvän puttimailan pitää näyttää ja tuntua. Hän saavutti vuosituhannen alussa useita SM-mitaleita sekä junioreiden EM-kisaedustuksia.
Vuonna 2004 Andersson voitti alle 21-vuotiaiden lyöntipelimestaruuden ja pärjäsi hyvin myös SM-reikäpelissä.
”Tulin silloin vähän puskista ja voitin muistaakseni Mikko Korhosen, Roope Kakon ja Erik Stemanin. Välierissä hävisin Antti Ahokkaalle jatkorei’illä, ja sain lopulta pronssia.”
Sittemmin kilpagolf jäi ja Andersson hurahti kiipeilyyn.
Hän alkoi viitisen vuotta sitten kartoittaa sopivan kokoista taloa kodikseen, jossa olisi riittävästi tilaa myös yritystoiminnalle. Etsintä päättyi Siuntion Vesterbyssä, kun hän osti huutokaupassa entisen koulurakennuksen.
Anderssonin, 40, monitoimitalosta löytyy kiipeilyseinää ja tiloja erilaisille aktiviteeteille. Putteripajan tilat ovat parisataa neliötä ja kirjaston hän aikoo jossain vaiheessa muuttaa puutyöverstaaksi.
”Tavoitteena oli löytää paikka, jossa voisi touhuta kaikenlaista. Olen luonteeltani rakentelija, ja rakastan ratkoa erilaisia pulmia. Täällä on mahdollista toteuttaa itseään. Olen koukussa kehittymisen tunteeseen, ja siksi aloin valmistaa puttereitakin. Suunnitelmat eivät lopu kesken”, hän sanoo.
Maanpuolustuskorkeakoulun käynyt entinen upseeri on työskennellyt suuren osan urastaan tietotekniikan parissa. Tätä nykyä Andersson koodailee nettisivuja, luo applikaatioita ja tarjoaa yrityksille tietoteknisiä palveluita.
Kysymykseen, miten kauan sinulta kului aikaa oppia tekemään laadukkaita puttereita, Andersson vastaa:
”Tätä on vaikea erottaa erilliseksi oppimistapahtumaksi. Matkan varrella on tullut opittua erilaisia taitoja. Aina kun tekee, voi oppia lisää, mutta en koe olevani valmis. Nykyisen mallin osalta kolmas tai neljäs versio oli sellainen, mihin itse olin tyytyväinen − siis että putteri miellytti omaa silmää ja paino sekä osuma tuntuivat hyvältä.”
hienosti kopioitu scottyn logo putterissa, taitaa lakimiehet ottaa yhteyttä🤔
Näin kaveria kannustetaan eteenpäin. Pidä vaan Jani ahjo kuumana, sillä suomesta et kannustusta saa.